Tänään oteltiin sitten seurajoukkueiden suomen mestaruuksista. Kilpailu lähti käyntiin 30 nuolen alkukilpailulla, josta keräilin kasaan pisteitä 285. Ammunta oli huomattavasti parempaa kuin henkilökohtaisten kisojen alkukilpailussa, mutta mukaan mahtuneet 26 ja 27 sarjat tiputtivat tulosta. Joukkueena sijoituimme alkukisan kakkoseksi, kun hallitseva suomen mestari Tero Lindroos ampui 291 ja kolmas joukkueen jäsenemme Pentti Laurila 274, joten kokonaistulos oli 850.

Pudotuskisoissa ensimmäinen ottelu oli Robin Hood:n ampujia vastaan, jonka voitimme selkeästi oman tuloksemme ollessa 224.  Toisessa matsissa vastaamme tuli Tornion Jousiampujien nuori ja tällä kertaa erittäin voiton janoinen joukkue. Puolessa välissä matsia olimme häviöllä 119-114 ja kun lopuilla kierroksilla emme saaneet kuin pisteen kiinni päättyi ottelu viidenteen sijaan tuloksella 230-226. Otteluvoitosta kaikki kunnia ja onnittelut loistavasti ampuneille Tornion junnuille (Kokkila Henri, Rytky Johanna ja Laine Jere), jotka ottivat lopulta Kurikan Ryhdin edestä joukkuepronssia.

Matseihin sattui kaksi erikoistilannetta, joiden loistavasta selvittämisestä olen tyytyväinen koko joukkueeseen sekä tietenkin itseeni.  Ensimmäisessä ottelussa Pena joutui purkamaan yhden nuolen, jolloin aika meni todella tiukille. No laitoimme porukalla vipinää kinttuihin käyttäen aikaa vain n. 10s/nuoli, joten lopulta Penalle jäi kuitenkin täydet 20s aikaa ampua viimeinen nuoli rauhassa keskelle ja tilanne saatiin haltuun. Toisessa ottelussa sen sijaan yhdellä kierroksella aikaa kului niin paljon, että kun lopulta pääsin viimeisenä viivalle ja sain nuolen nokitettua ja otettua sormiotteen jänteestä oli aikaa jäljellä 3 sekuntia. Päätös oli nopea ja varma, ampumatta ei voi jättää ja yliajalla ei voi ampua, joten nuolen on lähdettävä liikkeelle välittömästi kun jänne koskee leukaan. Onnistuin tässä loistavasti ja nuoli ilmeisesti tuli jopa klikkeristäkin läpi sillä se kolahti keskelle X-kymppiä samalla kun summeri soi, joten tästäkin karikosta mentiin läpi puhtain paperein.

Yhteenvetona tästä SM-kisaviikonlopusta ei oikein voi todeta muuta kuin, että tyhjä arpa, mutta ehkä tästäkin taas jotain oppii. Seuraavaksi tiedossa olisi keskiviikkona lähtö Turkin Antalyaan 1,5 vko leirille, jonka jälkeen osallistumme Antalyan Euroopan GP-kilpailuun, joka on samalla päättää Italian MM-kisojen karsinnat.

Tämän vuoden halli SM-kilpailut kilpailtiin Ouluhallin upeissa puitteissa. Kilpailusta muodostui omalta osaltani todella kaksijakoinen, alkukilpailussa ammuin tämän hallikauden surkeitna ammuntaa, mutta taas pudotuksissa esitin parasta osaamistani, vaikka se lopulta ei kantanutkaan mitalipeleihin asti.Kilpailu lähti käyntiin todella surkeasti, ensimmäisen puoliskon kaksi ensimmäistä sarjaa olivat 27 ja 26, jonka jälkeen muutama 29 ja taas loppu rämmittiin 28 vauhdissa. Toinen puolisko lähti käyntiin paremmin ja ammuin 7 kierrosta lähes 29 vauhtia, mutta loppuun taas dippaus kahdella 27 sarjalla lopetuksen ollessa 28. Alkukisan kokonaistulokseksi siis 281+283=564, joka kantoi sijalle 8. Alkukisan surekasta tasosta kertoo myös se, että en onnistunut ampumaan siihen ainuttakaan bingoa. Selityksiä surkealle ammunnalle ei kait löydy kuin peilistä, mutta jonkinlaisena itsensä tunnustelun yhteenvotona voi kait todeta, että kisavireys ja fiilis oli täydellisesti kadoksissa.

Pudotuskilpailuihin onnistuin löytämään kuitenkin sopivan kisavireyden ja taistelutahdon ja ammutna lähti kulkemaan normaalia rataa. Ensimmäisessä ottelussa voitin LAssilan Teron 6-0, oman tulosken ollessa 87. Toinen ottelu ammuttiin Palovaaran Pepen kanssa tulokseen 6-2 ja tästä keräilin pojoja 116. Kolmannesta ottelusta muodostui todellinen jännitysnäytelmä Kontion Matiasta vastaan. Voitin ottelun lopulta pistein 7-3 todella kovilla ammutuilla pisteillä 148-145. Neljännessä ottelussa vastaani tuli sitten alkukilpailun piikkipaikan haltija Hatavan Matti. Jälleen kerran Masan kanssa ottelu meni totiseksi ja ammuttiin kovaa tulosta, mutta jouduin lopulta kuitenkin nöyrtymään pistein 4-6, vaikka voitin ammutut pisteet 145-144.

Lopputuloksena siis viides sija, johon ei voi olla tyytyväinen, mutta tällä kertaa alkukisan surkean esityksen jälkeen se kuitenkin oli jonkinlainen työvoitto. Jälleen kerran tuli siis todistetuksi, että kisa täytyy vetää kokonaisuudessan hyvin läpi, sillä huono alkukisa sijoitus antaa liian aikaisin kovia vastustajia, joiden kanssa voi käydä sitten tällä tavalla kuin tänään. Vaikka finaalipaikkaa ei tullutkaan niin kisasta jäi kuitenkin odottavan hyvä fiilis huomiselle joukkuekisalle, sillä ammunta palasi raiteilleen loppua kohti