Suuntasin perjantaina auton nokan kohti Jyväskylää ja jo perinteeksi muodostunutta Homenokan Fitaa, jossa olen kahtena edellisenä vuotena ampunut kauden ennätykseni. Tälläkin kerralla ilma todella suosi jousen jännittäjiä, sillä lämpöä oli ainakin 32 astetta siniseltä taivaalta ja todistettuja tuulen henkäyksiä sattui kisaan vain kaksi. Tällä kertaa en ihan kauden ennätykseen yltänyt, tosin lähtötaso oli tälle vuodelle hieman toinen kuin edellisinä kausina, mutta ei se kauaksikaan jäänyt.

Aloitin kisan mukavasti 90m:ltä muutamalla yli 50p sarjalla. Ammunta oli kuitenkin hieman hermostunutta, sillä todellinen ennätysilma pisti yliyrittämään ja varmistelemaan näin jälkeen päin ajateltuna ihan liikaa. Tästä yliyrittämisestä johtuen onnistuin seuraaviin sarjoihin pistelemään taululle yhden 3:n ja parit vitoset ja kutoset, jotka söivät tuloksen olemattomiin. Pääsin kuitenkin pisteen verran yli kipurajan eli tulokseksi 301, joka kertoo, että loput nuolet on kyllä tikannut ihan mukavasti keskelle.

Toisella matkalla eli 70m:llä ammuntani normalisoitui. Suurin yliyrittäminen karisi matkasta 90m hölmöilyjen takia ja tajusin, että tulosta ei tosiaankaan synny tekemällä kaikkea mahdollisimman tarkasti. Päätin tehostaa suorituksiani, jonka kautta sain suoritusajan pienemmäksi ja pääsin parempaan ammuntarytmiin. Homma alkoi toimimaan ja pääsin tarkastamaan jopa yhden 59p setin, kerryttäen lopputulokseksi 335p, joka paransi aikaisempaa FITA 70m ennätystäni 6 pistettä. Matkan ainut huono osuman tuli ensimmäisellä nuolella, kun ammuin alakutosen. Täytyy ilmeisesti tarkastaa merkit tarkemmin seuraavalle FITA:lle.

Kolmannelle matkalle eli 50m:lle lähdin luottavaisin mielin, sillä tämä matka on ollut ehdottomasti mieluisin ja parhaiten toiminut matka minulle jo vuosia. Tälläkin kertaa ammunta lähti toimimaan mukavasti. Puolessa välissä kasassa oli 164 pistettä, joka sisälsi kaksi seiskaa ja kaksi kasia. Toiselta puoliskolta ammuin puhtailla keltaisen osumilla 170p ja lopputulokseksi 334. Jälleen kerran siis loistotulos 50m:ltä.

Viimeisen eli 30m:n matkan aloitin 28 pisteellä, joksi tulos laski yhden kympin rajalla olleen todella epäselvän osuman jälkeen tuomarin tulkinnalla. Vielä seuraavaan sarjaankin onnistuin hutaisemaan yhden nuolen ysille, mutta sitten löytyi bingoputki muutamaksi kierrokseksi. Kuudennella ja seitsemännellä kierroksella aloin haparoimaan tekemiseni kanssa ja hävisin molemmilla kierroksilla pisteen, mutta tämän jälkeen löysin ajatuksen tekemiseen takaisin ja loput nuolet tikkasin kohtuullisen helposti keskelle. Tulokseksi 355, joka riitti parantamaan pisteellä aikaisempaa matkaennätystäni.

Kilpailun lopputulokseksi kertyi siis 1325p, joka on kauden toiseksi paras tulokseni. Hieman jäi harmittamaan 90m hölmöily turhan yliyrittämisen kanssa, sillä ilma olisi ollut täydellinen SE:n tavoitteluun. Toisaalta loput kolme matkaa toimivat mallikkaasti, joten kokonaisuudessaan fiilis kisasta jäi reilusti positiivisen puolelle. Erityisen tyytyväinen olen, että sain paranneltua 70m tuloksen sellaiselle tasolle, jolle se kuuluukin, sillä aiempi ennätykseni on laahannut todella jäljessä muuta tuloskehitystä. Tulos riitti myös reilusti voittoon, joten arvometallia tuli taas kaapin täytteeksi. Virtasen Aki sijoittui hopealle loistavalla tuloksella 1307 ja nousi uutena ampujana 1300p ylittäneiden kerhoon. Kolmanneksi sijoittui Tornion nuori lupaus Henri Kokkila tuloksella 1274, joka oli todella kovan luokan suoritus 17-sarjan ampujalta miesten FITA:lla. Onneksi olkoon molemmille mitalisteille uusista ennätyksistä.

Seuraavaksi kisaan parin viikon kuluttua Virossa Järvakandissa FITA:n merkeissä. Kisa onkin hyvä kenraaliharjoitus Shanghain World Cupiin, johon lähden ampumaan viikko Järvakandin jälkeen.