_Tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa Jyväskylän perinteisiin loppiaiskisoihin, jotka kulkevat nimellä Niilon Nuolet ja kyllä kannatti sillä paransin 25m ennätystäni 13 p. Lähtökohta kisoihin osallistumiseen oli monivivahteinen, sillä 18m treenit eivät ole kulkeneet sitten Berliinin floppikisan jälkeen. Pitkiltä matkoilta sen sijaan olen takonut hyvää tulosta, joten tiesin kyllä olevani hyvässä kunnossa, kun vain lyödän kisaan oikean moodin. Lähdin kuitenkin kisaan vailla ennakko-odotuksia sillä en ole 25m päässyt juurikaan harjoittelemaan.

Harjoitusnuolet menivät tähtäintä kohdistellessa ja tuntumaa haeskellessa ja sain molemmat kohdilleen, sillä viimonen harkkasetti antoi täydet 50p. Kisa lähti kulkemaan heti alusta tasaista yli 29 vauhtia. Ainoastaan puolessa välissä ammuin yhden huonon suorituksen, joka osui 8:lle. Erityisesti ensimmäinen puolisko oli kovaa vääntöä Huhtalan Juuson kanssa, kun taisimme ampua 7 kierrosta tasapisteissä, lopussa onnistuin kuitenkin tekemään muutaman pisteen eroa ammuttuani viimeisellä kolmella kierroksella täydet 90p. Ensimmäinen puolisko antoi tulokseksi mukavat 293p.

Toinen puolisko lähti niin ikään mukavasti käyntiin 29 vauhdissa ja tein eroa kanssakilpailijoihin melko mukavasti heti alussa. Puolessa välissä löysin taas jonkinasteisen flow tilan ja ammuin 4 bingoa peräkkäin siten, että ennen viimeistä sarjaa olin ampunut vain 4 nuolta pois kympiltä. Tässä kohdassa  kuitenkin pistetilanneorientoitunut mieleni teki tepposet, sillä minulla oli muistikuva, että 25m SE olisi ollut 588 tai 589 eli bingolla olisi mahdollista vähintään sivuta SE:tä. Ensimmäisen nuolen pistin kympille, mutta toisen kanssa aloin arkailemaan ja jouduin purkamaan suorituksen, sillä en halua ampua huonoja laukauksia. Tämä kuitenkin sotki rytmini ja kadotin kontrollin tekemisestä, joten ammuin kahdella viimeisellä nuolella 9:n ja 8:n. Lopputulokseksi kuitenkin 293 tästäkin puoliskosta ja kokonaistulokseksi 586, joka on uusi ennätykseni. Niin ja se SE oli 591, joten otin aivan turhat paineet tästä, koskahan sitä oppisi olemaan ajattelematta psitetilanteita liikaa:)

Tästä päivästä jäi erittäin hyvä ja positiivinen mieli, ammunta oli hauskaa ja se toimi...juuri tälläista jousiammunta on parhaimmillaan! Niin ja taas kerran tuli todistettua tämä ennätysammunta fiilis, jonka olen aiemminkin huomannut itsestäni, sillä tälläkään kerralla en tunne tehneeni mitään erityistä ja ihmeellistä verrattuna muihin kisoihin. Toistin vain perusjuttujani ja pyrin nauttimaan tekemisestä ja hyvistä osumista, ei mitään sen kummallisempaa...sieltä ne huiputuloksest kumpuavat perusasioista. Näistä fiiliksistä onkin nyt mukava jatkaa treenejä kohti kahden viikon päässä olevaa Ranskan Nimesin kisaa, joka on seuraava kova koitokseni.