Tänä vuonna olisi tarkoitus kiertää maastokisoja niin paljon kuin vain oman kalenteriin sopii ja kisoja on tarjolla. Kauden avaus lähtikin siis heti ensimmäisestä kisasta, jonka Keuruulaiset ansiokkaasti järjestivät loistavissa maastoissaan.

Valmistautuminen tähän maastokisaan oli vähän erilainen kuin aiempina vuosina. Pidin ensin pari viikkoa sitten maastokurssin oman seuran porukalle Tampereella ensin teoriaosuudella luolalla ja sen jälkeen sitten käytännön harjoitteilla Sasin maastoissa PJM:n radalla. Teoria osuus siis ainakin piti olla itsellä kunnossa. Kun vielä maajoukkueleiri sattui samalle viikonlopulle niin pääsin keskittymään jousiammuntaan perjantain ja lauantain ampuen hyviä suorituksia.  Olin jo kisaan ilmoittautuessa päättänyt skipata sunnuntai aamun osuuden lähtien siis kilpailuun suoraan Kuortaneen urheiluopiston aamiaiselta, aivan kuin isommatkin kisat olisi ollut kyseessä.

Kisapaikalla saavuttaessa ilmoittautumisen jälkeen tiedossa oli matkamerkkien tarkistukset ja pikkulämmittelyt harkkapakkoihin. Tämän jälkeen ryhmiin jako, jossa sain odotetusti päivän ryhmäkavereikseni saman sarjan ampujat Pyry Ekholmin ja Seppo Hätösen. Viitasen Timppa johdatti meidät sitten ansiokkaasti rasteille odottamaan avausnuolia.

Ensimmäisellä rastilla otettiinkin sitten heti luulot, kun tiedossa oli ylämäkeen ammuttava 60cm maksimi 45 metriä. Vaikka kuinka muka oli teoria hallussa, niin ajattelin ylämäkeä olevan sen verran, että menee kulmavähennyksen puolelle ja nappasin 3m merkistä pois. Enismmäinen nuoli kovalla itseluottamuksella liikkeelle ja melkoisen epäuskoinen fiilis kun Seppo kertoi sen menneen juuri taulun pistealueiden ohi alapuolelta. Tämä kulma olikin sitten kuitenkin niitä kulmalisäys kulmia, joista kurssilla kerroin. Kun ennakkoammuntakaan ei osunut kohdalleen niin pisteitä kertyi 7 ensimmäisestä rastista. Kangerrellen käyntiin ja seuraaviltakaan rasteilta ei pisteitä kovin merkittävästi kertynyt, joten sain perän pitäjän roolin. Kuuden rastin jälkeen olin jo 12 pinnaa Pyryä jäljessä ja Seppoa muutaman pinnan. Kahdeksannelta rastilta, joka oli noin 20m tasainen 40cm rasti sain vähän konetta käynnistymään ampuen täydet 18 pistettä ja siitä pikkuhiljaa alkoi ammunta parantua. Onnistuin 9 rastin aikana ohittamaan Sepon ja kirimään eron Pyryyn vain pisteeksi ampuen kohtuullisen hyvin reilulla 5 pinnan keskiarvolla muutaman rastin antaessa jopa 17 pistettä. Pyry kuitenkin pisti tämän jälkeen isompaa vaihdetta päälle minun vähän hyytyessä. Kilpailun käännekohta oli 60m annettu rasti, josta otin melkoisen niitin  ampuen vain 8 pistettä. Ensimmäinen nuoli oli ilmeisesti huono kun se meni oikealle ylös ja luotin sokeasti tähän ottaen ennakkoa vasemmalle alas ja ampuen molemmat nuolet juuri tuohon suuntaan kolmosille. Vaikka sainkin tuohon perään muutaman hyvän rastin niin jäin loppurastien aikana Pyrystä vielä lisää muutaman pisteen. Lopputulos 324, joka oli toki näin kauden avaukseksi ihan kelvollinen, mutta toki ajatus pistepotista oli melko paljon korkeammalla ja ratakin sen olisi mahdollistanut. Pyry ampui loistavasti pisteisiin 336 voittaen kisan ja Seppo pisti yhden kaikkien aikojen parhaimpia tuloksiaan tuloksella 309 ottaen pronssia. Mikä parasta niin rikoimme kaikki kolme tämän vuoden maasto-EM kisojen B-rajan. 

Olipa todella hieno päivä mukavassa seurassa kiertää Keuruun mahtavia maastoja. Vaikka päivä olikin kohtuullisen viileä niin sopivalla pukeutumisella sää oli vallan loistava maastoammuntaan. Vaikka pari vuotta sitten voitinkin hopeaa EM-maastoissa niin kyllä se taas tänään kävi niin selväksi, että oppipojan asemassa tässä ollaan. Kun katselin Pyryn matka-arviointia sekä kulmien vaikutuksen ymmärrystä niin en voi kuin hämmästellä miten huikeaa tekemistä se on, melkein rasti kuin rasti lähti ensimmäinen nuoli keltaiselle Samaten Seppo oli ihan eri tasolla tässä kuin allekirjoittanut. Oma pärjääminen perustui kyllä enemmän ammunnan laatuun, jossa valtaosin sain aloitusnuolen jälkeen seuraavat kaksi sitten kohtuullisen hyvin keskelle. Siinä vain on turhan kovalla takamatkalla kun antaa suurimmasta osasta rasteja pari pinnaa kaulaa ensimmäisellä nuolella. 

Sen verran kuitenkin täytyy omaa tekemistä analysoida, että ammuin nyt ensimmäistä kertaa Axcelin tähtäimellä ja vaikka hieman sitä harjoittelin ennen kisaa niin veikkaisin että skaala arviointeihin ei ole ihan kohdillaan sillä selkeästi arviot ei osuneet nappiin tällä kerralla. Tuota täytyy nyt ennen seuraavaa kisaa oikeasti ottaa ja testailla enemmän. Lisäksi oman haasteensa tekee se, että ammun jousi hieman kallellaan tietoisesti tauluammunnassa, mutta maastossa tämä tuo sen haasteen, että myös sivusuuntaa täytyy säätää samalla kuin korkeutta säädetään. Shibyassa minulla oli selkeä logiikka kun säädin aina vallin 10m ja sen jälkeen tiesin montako kierrosta sivusuuntaa täytyy säätää millekin matkalle. Tätä en ole vielä tuolla opiskellut, joten sekin täytyy laittaa työn alle. Nämä ovat toki kaikki omaan tekemiseen liittyviä nyansseja ja jos tässä hommassa haluaa pärjätä niin ne vain täytyy hioa kohdilleen, joten siinäpä sitä on tekemistä ennen seuraavaa maastokisaa joka on kuukauden päästä niinikään Keuruulla.

Ulkokausi on nyt jokatapauksessa avattu ja erittäin hyvin mielin ja samalla palavalla halulla olla merkittävästi paremmassa kunnossa seuraavaan kisaan.

Hallikarhusta on tullut yksi niistä perinteisistä pitkän matkan kauden avauskierroksista, kun pitkänä perjantaina ollaan kokoonnuttu Porin Karhuhalliin ampumaan 70m kisaa timanttikaaviolla höystettynä.

Valmistautuminen tälle vuodelle oli aikalailla kevyempi kuin aiempina vuosina. Nyt kun on tullut pidettyä kevyempää treenamisen suhteen, niin en ole käytännössä omalla hallilla pitkää matkaa paria lyhyttä kokeilua enempää ampunut. Sen verran kuitenkin tsekkasin kotona ulkona edellisenä päivänä, että merkki oli suurinpiirtein 70m tiedossa.

Alkukisa jäi melko vaatimattomaksi ampuessani tuloksen 319 + 327 = 649. Varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla tuntui että osumat hyppi sivusuunnassa melko paljon ja vaikka sarjat olivat minimissään 51 tasoa, niin niitä parempia sarjoja jäi aika niukasti tuloskorttiin. Toisella puolikkaalla tekeminen oli hieman parempaa ja yksi 59 pisteen sarja nosti keskitasoa roimasti. Sijoitukseksi muodostui tällä kerralla 2 sija alkukisan jälkeen, kun Nikkasen Markus ampui loistavasti ja pisti 10 pistettä paremmin tikkuja keskelle.

Pudotuskierorksille sain ensimmäiselle kierrokselle vapaan. Toisella kierroksella Markus Saxlin pisti sitten minun kannalta pelin jännäksi, johtaen ottelua 4-2, kun hävisin ensin yhden setin hänelle Markuksen onnistuessa loistavasti ja sitten seuraavaan settiin minulla jäi yksi nuoli sormiin mennen kokonaan ohi taulusta. Kampesin kuitenkin ottelun voittoon pistein 6-4. Toisella kierroksella Jade Helala otti yhdet settipisteet loistavalla ammunnalla minun voittaessa ottelun 6-2. Semifinaalissa nuoleni löysivät otteluissa parhaiten keskelle ja voitin Petäjän Nikon suoraan 6-0. Finaalissa vastassa oli odotetusti Nikkasen Markus. Ottelu oli kokonaisuudessaan äärimmäisen tasainen meidän ampuessa kaksi tasuria pistein 28 ja 27. Finaalissa pisteet 26 ei saakaan riittää ottelupisteiden voittoon ja tällaisia sarjoja mahtui kaksi jotka molemmat hävisin pisteellä, joten Nikkaselle kisan voitto 6-2 ja kiertopalkinto matkasi tänä vuonna Kokkolaan.

Tämä päivä ei ollut ollenkaan sitä tasoa mitä olen tottunut itseltäni odottamaan, jäätiin aika kauas normaalista tulostasosta. Tosin tämä oli kyllä enemmän kuin odotettua, ei näillä treenimäärillä mitään huipputuloksia varsinkaan 70m matkalta ole odotettavaa ampuakaan. Fiilis kisaamiseen oli kuitenkin hyvä ja oli mukava olla taas pitkän matkan viivalla ja olen todella tyytyväinen siitä, että voitto meni ansaitusti Kokkolaan kovassa kunnossa olevalle Nikkasen Markukselle.

Kauden kotimainen hallikisojen päätatapahtuma halli-SM-kisat ammuttiin tänä vuonna Kemissä. Puitteet olivat todella upeat kun kaupunkiin oli valmistunut uusi hieno urheiluhalli, jossa kisailtiin kokonaisuudessaan 3 päivää kun perjantaina oli junioreiden ja senioreiden kisat, lauantaina yleisten ja sunnuntaina seurajoukkueiden. Osallistujiakin taisi olla moneen viime vuoteen verrattuna ennätysmäärä, jopa niin paljon että järjestäjällä oli hankalaa saada mahdutettua kaikki mukaan. Onneksi kaikki kuitenkin pääsivät, jotka olivat ilmoitttautuneet ja kisat oli SM-kisojen arvoiset.  

Kun päätös oli lähteä autolla matkaan niin tähän joutui ottamaan töistä perjantaipäivän vapaata. Yhteensä 9 tuntia se otti ajella Kemiin, kun matkalla tietenkin täytyi lounastaa välillä. Majoitus Kemin päässä oli viimeisen päälle kun käytiin vaimon kanssa kokeilemassa Seaside Glass Villas eli hieman lasi-iglu tyyppinen majoitusratkaisu Kemin Lumilinnan vieressä. Olipa upeaa katsella revontulia ja aamiainen oli kyllä loistava.

Alkukilpailussa tekeminen oli tämän kauden perushuttua, ensimmäinen 30 nuolta antoi 290 ja toinen 294. Tällaista tasoa se on treenissäkin nyt ollut näillä vähillä treenimäärillä, joten ihan tyytyväinen tuohon tulokseen.  Pisteen päähän siis kauden parhaasta tuloksesta. Toisella puolikkaalla oli hyvä pätkä kun ammuin 4 kertaa peräkkäin täydet 30. Muuten aika tasaisesti vaihtelevaa 29/30 sarjaa. Tulos antoi myös täysin alkukilpailun ykköspaikan 15 pisteen erolla seuraavaan.

Pudotuskierroksille päästiin ampumaan isolla 1/32 kaaviolla, jossa minulla oli ensimmäinen kierros bye. Aloitin 1/16 ottelusta ja tästä aina 1/2 kierrokselle asti voitin Rasehornin, Sandbergin, Ronkasen Pertun ja Nuuttilan  suoraan pistein 6-0. Finaalissa vastaan tuli alkukisan kakkonen Ronkasen Sampo, joka onnistui ottamaan pari tasuria, joten kulta varmistui lopulta pistein 6-2. Otteluissa ammunta oli tasaisen vahvaa ja meni aikalailla alkukilpailun tahtia tasollisesti, hyvä mieli siis jäi tästäkin ja onhan se henkilökohtainen SM-kulta aina hieno juttu.

Sunnuntaina joukkuekilpailussa päästiin aloittamaan parini Horton Hannen kanssa alkukisan 4 sijalta, johon olimme sijoittuneet lauantain alkukilpailun pohjalta. Joukkueita oli juuri sen verran, että meille tuli ensimmäisestä kierroksesta bye, joka hyödynnettiin treenailemalla rauhassa otteluammuntaa. Toiselle kierrokselle vastaamme tuli Porilaisten joukkue Gaetti/Sandberg. Tämä kierros oli meiltä väkevä esitys ja mentiin jatkoon pistein 5-1. Neljännesvälierissä kohtasimme Robin Hoodin Petäjien veljeskaksikon. Kierros oli vaihteleva, ammuttiin kaksi todella huikeaa sarjaa 40 ja 39 ja kaksi kansalliselle tasolle hyvää sarjaa 35/35 ja oltiin itseasiassa ammutuissa pisteissä selkeästi parempia, mutta otteluissa kierrosten voitto merkitsee ja siinä taas Petäjät veivät pidemmän korren voittaen pistein 5-3. Jouduttiin siis tällä kerralla tyytymään sijaan 5.

SM-kisat oli kokonaisuutena aikalailla sellaiset oman ammunnan osalta kuin odotinkin. Tiesin, että rutiinisuorituksella ammun sinne +580 tasolle ja tämän vuoden tulostaso yleisesti on ollut sellainen, että normaali tekemisellä voitto pitäisi tulla ja niinhän siinä kävikin. Tässä on nyt tullut treenailtua vähemmän ja kun tuo iso tavoite viime vuonna Pariisin keikan merkeissä toteutui niin jollain tavalla suhtautuminenkin tähän kilpailemiseen on muuttunut. Ensimmäistä kertaa SM-kisojen voittaminen ei tuntunut juuri miltään ja se on itselleni ehkä hieman erikoinen tilanne ja olotila. Jokatapauksessa oli kuitenkin kiva nähdä paljon tuttuja kisojen merkeissä ja viettää mukava viikonloppu Kemissä ja vaikka sieltä oli pitkä takaisin kotiin ajella sunnuntai illalla niin sekin meni mukavasti hyvässä matkaseurassa.  

Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä vähän maastokisoihin, kun niitä on nyt alkukeväästä/kesästä aika paljon tuolla kisakalenterissa merkittynä.