Jousiammuntaviikonlopun toinen kilpailu oli kotikisa eli Nääs-tupla 70m Mustavuoren jousiammuntastadionilla. Sää oli tällä kerralla poutainen  vaikkakin melko hyvä puhuri kävi kentällä päivän mittaan voimistuen.

Ensimmäisestä kisasta sain kasaan 318+315 eli 633 pistettä. Alku lähti kyllä hyvin käyntiin, mutta parin ensimmäisen sarjan jälkeen niput alkoi vähän hyppiä puolelta toiselle ja sitä se sitten oli melkein koko kisan ajan. Tosielle puolikkaalle onnistuin kuitenkin ampuaan yhden 58 pisteen sarjan, joka paranteli tulosta vaikka se melko matalaksi jäikin.

Toiselle puolikkaalle tuuli yltyi selvästi ja kisa ,menikin enemmän tuuli ammunnna harjoitteluksi, joka ei vielä näin alkukaudesta tule ihan selkärangasta. Lopputulos 309+316, joka antaa siis 625 pistettä.

Yhteistulos 1258 pistettä riitti selvään voittoon ja ainakin nyt tietää, että tuuli ammuntaa on syytä taas alkaa harjoittelemaan. Mukava päivä kuitenkin ja olipahan pitkästä aikaa todella jousiammuntapainottainen viikonloppu kun edellinen päivä kului Keuruulla maastokisoissa.

Kauden toinen maastokisa Keuruun mahtavaissa maastoissa tarjosi huikean hienon sään tälle kisalle ja rata pääsi oikeuksiinsa.

Tällä kertaa lähdettiin kiertämään rataa Pyryn, Sepon ja Askon kanssa ja meininki oli koko päivän loistava. Kaikille tuli onnistumisia ja varmasti pettymyksiäkin mutta näinhän se yleensä menee. Minulla kisan alku oli vähän samanlainen kuin edellisessäkin kisassa haasteita tuntui olevan koko ajan. Tosin tällä kertaa en aloittanut ohilaukauksella kuten viimeksi, joten siinä oltiin menty eteenpäin. Ensimmäinen 1/3 meni aikalailla asemia hakien ja Pyry oli tuossa jossain kohdin aika hyvinkin edellä. Kolmanneksen jälkeen aklkoi kuitenkin ammunta löytää paremmin uomiaan ja onnistuin ampumaan +15 sarjoja useampia pitkiä pätkiä, joka alkoi näkymään sitten itsevarmuutena ammunnan suhteen ja luomaan hallinnan tunnetta. Jossain puolen välin päikkeilla menin Pyrystä ohi ja ja eroa kertyi loppupätkällä sitten ihan reippaasti, vaikka Pyry ampui yhtälailla hyvää vauhtia. Ratamestari oli kyllä pistänyt parastaan ja kohtuullisen monta rastia oli sellaisia, joista joutui todella miettimään, että onkohan se isompi vai pienempi taulu, yleensä aina jossain kohdin se menee vikaan, mutta tällä kerralla onnistuin  kuin onnistuinkin pistämään tunnistamaan kaikki taulut oikein. Päätös rastimme oli ehkä kisan vaikuttavin, korkealta mäen päältä ammuttiin maksimi 60m alhaalla siintävälle pellolle. Tunne oli, että tausta olisi paljon kauempana kuin se lopulta oli, mutta hyvä onnistuminen 14 pisteen sarjalla tuosta ja korttiin lopulta 345 pistettä, joka jäi lopulta vain pisteen omasta ennätyksestäni, joka on ammuttu vuonna 2020 Teuvalla Parran maastokisoissa. Podiumille kakkospaikalle nousi Pyry pistein 332 ja Hätösen Seppo pronssikorokkeelle pistein 298. 

Hieno päivä Keuruulla kokonaisuudessaan, nämä kevään kisat ovat sinänsä mahtavia, että luonto on heräämässä eloon, hyttysiä ei ole vielä nikesikään ja tunnelma Keuruulla on aina todella hyvä, joten oli kyllä mahtava päivä jousen kanssa metsässä.

Riksun iltakisa sarja alkoi taas ja jos viime vuonna kaikissa kisoissa nautittiin suomen kesän parhaista säistä, niin nyt tnä vuonna ilmeisesti otetaan vahinkoa takaisin. En sitten ihan heti muista koska olisin ampunut näin kylmässä säässä tauluammunta kisaa. Sadetta ja tuulta ja lämpötila jossain 5 asteen vaiheilla takasi tämän extreme kokemuksen. Kisan jälkeen jo pystyttiin naureskelemaan asialle ja siinä useamman kanssa jaettiin sama kokemus, etät välillä ei oikein tiennyt, että onko jänne sormissa vai ei kun sitä ei tuntenut.

Tulokseksi kertyi pintapuolisesti katsottuna tasainen setti 315+315=630. Kisan sisään mahtui kuitenkin paljon kaikenlaista. Ensimmäisen puolikkaan avaus oli 48 pistettä ja vielä puoleen väliin tuli yksi 49 pistettä, mutta lopun 56 ja 55 kuitenkin pelasti tilanteen. Toisen puolikkaan alku olikin sitten katastrofi 42 pistettä, mutta siitäkin vaan noustiin hyvillä sarjoilla parhaan ollessa 58 pistettä. Lopputuloksena voisi sanoa, että 3 sarjaa oli huonoja, mutta tuohon säähän loput 9 sarjaa oli sitten vastaavasti hyviä. Näistä lähtökohdista ihan tyytyväinen siis saa olla ja saihan tuosta taas pokata yhden kultaisen riksulogo mitalinkin.