Kauden kotimainen hallikisojen päätatapahtuma halli-SM-kisat ammuttiin tänä vuonna Kemissä. Puitteet olivat todella upeat kun kaupunkiin oli valmistunut uusi hieno urheiluhalli, jossa kisailtiin kokonaisuudessaan 3 päivää kun perjantaina oli junioreiden ja senioreiden kisat, lauantaina yleisten ja sunnuntaina seurajoukkueiden. Osallistujiakin taisi olla moneen viime vuoteen verrattuna ennätysmäärä, jopa niin paljon että järjestäjällä oli hankalaa saada mahdutettua kaikki mukaan. Onneksi kaikki kuitenkin pääsivät, jotka olivat ilmoitttautuneet ja kisat oli SM-kisojen arvoiset.
Kun päätös oli lähteä autolla matkaan niin tähän joutui ottamaan töistä perjantaipäivän vapaata. Yhteensä 9 tuntia se otti ajella Kemiin, kun matkalla tietenkin täytyi lounastaa välillä. Majoitus Kemin päässä oli viimeisen päälle kun käytiin vaimon kanssa kokeilemassa Seaside Glass Villas eli hieman lasi-iglu tyyppinen majoitusratkaisu Kemin Lumilinnan vieressä. Olipa upeaa katsella revontulia ja aamiainen oli kyllä loistava.
Alkukilpailussa tekeminen oli tämän kauden perushuttua, ensimmäinen 30 nuolta antoi 290 ja toinen 294. Tällaista tasoa se on treenissäkin nyt ollut näillä vähillä treenimäärillä, joten ihan tyytyväinen tuohon tulokseen. Pisteen päähän siis kauden parhaasta tuloksesta. Toisella puolikkaalla oli hyvä pätkä kun ammuin 4 kertaa peräkkäin täydet 30. Muuten aika tasaisesti vaihtelevaa 29/30 sarjaa. Tulos antoi myös täysin alkukilpailun ykköspaikan 15 pisteen erolla seuraavaan.
Pudotuskierroksille päästiin ampumaan isolla 1/32 kaaviolla, jossa minulla oli ensimmäinen kierros bye. Aloitin 1/16 ottelusta ja tästä aina 1/2 kierrokselle asti voitin Rasehornin, Sandbergin, Ronkasen Pertun ja Nuuttilan suoraan pistein 6-0. Finaalissa vastaan tuli alkukisan kakkonen Ronkasen Sampo, joka onnistui ottamaan pari tasuria, joten kulta varmistui lopulta pistein 6-2. Otteluissa ammunta oli tasaisen vahvaa ja meni aikalailla alkukilpailun tahtia tasollisesti, hyvä mieli siis jäi tästäkin ja onhan se henkilökohtainen SM-kulta aina hieno juttu.
Sunnuntaina joukkuekilpailussa päästiin aloittamaan parini Horton Hannen kanssa alkukisan 4 sijalta, johon olimme sijoittuneet lauantain alkukilpailun pohjalta. Joukkueita oli juuri sen verran, että meille tuli ensimmäisestä kierroksesta bye, joka hyödynnettiin treenailemalla rauhassa otteluammuntaa. Toiselle kierrokselle vastaamme tuli Porilaisten joukkue Gaetti/Sandberg. Tämä kierros oli meiltä väkevä esitys ja mentiin jatkoon pistein 5-1. Neljännesvälierissä kohtasimme Robin Hoodin Petäjien veljeskaksikon. Kierros oli vaihteleva, ammuttiin kaksi todella huikeaa sarjaa 40 ja 39 ja kaksi kansalliselle tasolle hyvää sarjaa 35/35 ja oltiin itseasiassa ammutuissa pisteissä selkeästi parempia, mutta otteluissa kierrosten voitto merkitsee ja siinä taas Petäjät veivät pidemmän korren voittaen pistein 5-3. Jouduttiin siis tällä kerralla tyytymään sijaan 5.
SM-kisat oli kokonaisuutena aikalailla sellaiset oman ammunnan osalta kuin odotinkin. Tiesin, että rutiinisuorituksella ammun sinne +580 tasolle ja tämän vuoden tulostaso yleisesti on ollut sellainen, että normaali tekemisellä voitto pitäisi tulla ja niinhän siinä kävikin. Tässä on nyt tullut treenailtua vähemmän ja kun tuo iso tavoite viime vuonna Pariisin keikan merkeissä toteutui niin jollain tavalla suhtautuminenkin tähän kilpailemiseen on muuttunut. Ensimmäistä kertaa SM-kisojen voittaminen ei tuntunut juuri miltään ja se on itselleni ehkä hieman erikoinen tilanne ja olotila. Jokatapauksessa oli kuitenkin kiva nähdä paljon tuttuja kisojen merkeissä ja viettää mukava viikonloppu Kemissä ja vaikka sieltä oli pitkä takaisin kotiin ajella sunnuntai illalla niin sekin meni mukavasti hyvässä matkaseurassa.
Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä vähän maastokisoihin, kun niitä on nyt alkukeväästä/kesästä aika paljon tuolla kisakalenterissa merkittynä.
Kun päätös oli lähteä autolla matkaan niin tähän joutui ottamaan töistä perjantaipäivän vapaata. Yhteensä 9 tuntia se otti ajella Kemiin, kun matkalla tietenkin täytyi lounastaa välillä. Majoitus Kemin päässä oli viimeisen päälle kun käytiin vaimon kanssa kokeilemassa Seaside Glass Villas eli hieman lasi-iglu tyyppinen majoitusratkaisu Kemin Lumilinnan vieressä. Olipa upeaa katsella revontulia ja aamiainen oli kyllä loistava.
Alkukilpailussa tekeminen oli tämän kauden perushuttua, ensimmäinen 30 nuolta antoi 290 ja toinen 294. Tällaista tasoa se on treenissäkin nyt ollut näillä vähillä treenimäärillä, joten ihan tyytyväinen tuohon tulokseen. Pisteen päähän siis kauden parhaasta tuloksesta. Toisella puolikkaalla oli hyvä pätkä kun ammuin 4 kertaa peräkkäin täydet 30. Muuten aika tasaisesti vaihtelevaa 29/30 sarjaa. Tulos antoi myös täysin alkukilpailun ykköspaikan 15 pisteen erolla seuraavaan.
Pudotuskierroksille päästiin ampumaan isolla 1/32 kaaviolla, jossa minulla oli ensimmäinen kierros bye. Aloitin 1/16 ottelusta ja tästä aina 1/2 kierrokselle asti voitin Rasehornin, Sandbergin, Ronkasen Pertun ja Nuuttilan suoraan pistein 6-0. Finaalissa vastaan tuli alkukisan kakkonen Ronkasen Sampo, joka onnistui ottamaan pari tasuria, joten kulta varmistui lopulta pistein 6-2. Otteluissa ammunta oli tasaisen vahvaa ja meni aikalailla alkukilpailun tahtia tasollisesti, hyvä mieli siis jäi tästäkin ja onhan se henkilökohtainen SM-kulta aina hieno juttu.
Sunnuntaina joukkuekilpailussa päästiin aloittamaan parini Horton Hannen kanssa alkukisan 4 sijalta, johon olimme sijoittuneet lauantain alkukilpailun pohjalta. Joukkueita oli juuri sen verran, että meille tuli ensimmäisestä kierroksesta bye, joka hyödynnettiin treenailemalla rauhassa otteluammuntaa. Toiselle kierrokselle vastaamme tuli Porilaisten joukkue Gaetti/Sandberg. Tämä kierros oli meiltä väkevä esitys ja mentiin jatkoon pistein 5-1. Neljännesvälierissä kohtasimme Robin Hoodin Petäjien veljeskaksikon. Kierros oli vaihteleva, ammuttiin kaksi todella huikeaa sarjaa 40 ja 39 ja kaksi kansalliselle tasolle hyvää sarjaa 35/35 ja oltiin itseasiassa ammutuissa pisteissä selkeästi parempia, mutta otteluissa kierrosten voitto merkitsee ja siinä taas Petäjät veivät pidemmän korren voittaen pistein 5-3. Jouduttiin siis tällä kerralla tyytymään sijaan 5.
SM-kisat oli kokonaisuutena aikalailla sellaiset oman ammunnan osalta kuin odotinkin. Tiesin, että rutiinisuorituksella ammun sinne +580 tasolle ja tämän vuoden tulostaso yleisesti on ollut sellainen, että normaali tekemisellä voitto pitäisi tulla ja niinhän siinä kävikin. Tässä on nyt tullut treenailtua vähemmän ja kun tuo iso tavoite viime vuonna Pariisin keikan merkeissä toteutui niin jollain tavalla suhtautuminenkin tähän kilpailemiseen on muuttunut. Ensimmäistä kertaa SM-kisojen voittaminen ei tuntunut juuri miltään ja se on itselleni ehkä hieman erikoinen tilanne ja olotila. Jokatapauksessa oli kuitenkin kiva nähdä paljon tuttuja kisojen merkeissä ja viettää mukava viikonloppu Kemissä ja vaikka sieltä oli pitkä takaisin kotiin ajella sunnuntai illalla niin sekin meni mukavasti hyvässä matkaseurassa.
Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä vähän maastokisoihin, kun niitä on nyt alkukeväästä/kesästä aika paljon tuolla kisakalenterissa merkittynä.
RSS Feed
