Kauden toinen maastokisa Keuruun mahtavaissa maastoissa tarjosi huikean hienon sään tälle kisalle ja rata pääsi oikeuksiinsa.
Tällä kertaa lähdettiin kiertämään rataa Pyryn, Sepon ja Askon kanssa ja meininki oli koko päivän loistava. Kaikille tuli onnistumisia ja varmasti pettymyksiäkin mutta näinhän se yleensä menee. Minulla kisan alku oli vähän samanlainen kuin edellisessäkin kisassa haasteita tuntui olevan koko ajan. Tosin tällä kertaa en aloittanut ohilaukauksella kuten viimeksi, joten siinä oltiin menty eteenpäin. Ensimmäinen 1/3 meni aikalailla asemia hakien ja Pyry oli tuossa jossain kohdin aika hyvinkin edellä. Kolmanneksen jälkeen aklkoi kuitenkin ammunta löytää paremmin uomiaan ja onnistuin ampumaan +15 sarjoja useampia pitkiä pätkiä, joka alkoi näkymään sitten itsevarmuutena ammunnan suhteen ja luomaan hallinnan tunnetta. Jossain puolen välin päikkeilla menin Pyrystä ohi ja ja eroa kertyi loppupätkällä sitten ihan reippaasti, vaikka Pyry ampui yhtälailla hyvää vauhtia. Ratamestari oli kyllä pistänyt parastaan ja kohtuullisen monta rastia oli sellaisia, joista joutui todella miettimään, että onkohan se isompi vai pienempi taulu, yleensä aina jossain kohdin se menee vikaan, mutta tällä kerralla onnistuin kuin onnistuinkin pistämään tunnistamaan kaikki taulut oikein. Päätös rastimme oli ehkä kisan vaikuttavin, korkealta mäen päältä ammuttiin maksimi 60m alhaalla siintävälle pellolle. Tunne oli, että tausta olisi paljon kauempana kuin se lopulta oli, mutta hyvä onnistuminen 14 pisteen sarjalla tuosta ja korttiin lopulta 345 pistettä, joka jäi lopulta vain pisteen omasta ennätyksestäni, joka on ammuttu vuonna 2020 Teuvalla Parran maastokisoissa. Podiumille kakkospaikalle nousi Pyry pistein 332 ja Hätösen Seppo pronssikorokkeelle pistein 298.
Hieno päivä Keuruulla kokonaisuudessaan, nämä kevään kisat ovat sinänsä mahtavia, että luonto on heräämässä eloon, hyttysiä ei ole vielä nikesikään ja tunnelma Keuruulla on aina todella hyvä, joten oli kyllä mahtava päivä jousen kanssa metsässä.
Tällä kertaa lähdettiin kiertämään rataa Pyryn, Sepon ja Askon kanssa ja meininki oli koko päivän loistava. Kaikille tuli onnistumisia ja varmasti pettymyksiäkin mutta näinhän se yleensä menee. Minulla kisan alku oli vähän samanlainen kuin edellisessäkin kisassa haasteita tuntui olevan koko ajan. Tosin tällä kertaa en aloittanut ohilaukauksella kuten viimeksi, joten siinä oltiin menty eteenpäin. Ensimmäinen 1/3 meni aikalailla asemia hakien ja Pyry oli tuossa jossain kohdin aika hyvinkin edellä. Kolmanneksen jälkeen aklkoi kuitenkin ammunta löytää paremmin uomiaan ja onnistuin ampumaan +15 sarjoja useampia pitkiä pätkiä, joka alkoi näkymään sitten itsevarmuutena ammunnan suhteen ja luomaan hallinnan tunnetta. Jossain puolen välin päikkeilla menin Pyrystä ohi ja ja eroa kertyi loppupätkällä sitten ihan reippaasti, vaikka Pyry ampui yhtälailla hyvää vauhtia. Ratamestari oli kyllä pistänyt parastaan ja kohtuullisen monta rastia oli sellaisia, joista joutui todella miettimään, että onkohan se isompi vai pienempi taulu, yleensä aina jossain kohdin se menee vikaan, mutta tällä kerralla onnistuin kuin onnistuinkin pistämään tunnistamaan kaikki taulut oikein. Päätös rastimme oli ehkä kisan vaikuttavin, korkealta mäen päältä ammuttiin maksimi 60m alhaalla siintävälle pellolle. Tunne oli, että tausta olisi paljon kauempana kuin se lopulta oli, mutta hyvä onnistuminen 14 pisteen sarjalla tuosta ja korttiin lopulta 345 pistettä, joka jäi lopulta vain pisteen omasta ennätyksestäni, joka on ammuttu vuonna 2020 Teuvalla Parran maastokisoissa. Podiumille kakkospaikalle nousi Pyry pistein 332 ja Hätösen Seppo pronssikorokkeelle pistein 298.
Hieno päivä Keuruulla kokonaisuudessaan, nämä kevään kisat ovat sinänsä mahtavia, että luonto on heräämässä eloon, hyttysiä ei ole vielä nikesikään ja tunnelma Keuruulla on aina todella hyvä, joten oli kyllä mahtava päivä jousen kanssa metsässä.
RSS Feed
