Olympialaiset, maailman arvostetuin urheilukilpailu ja jokaisen urheilijan unelma päästä kilpailemaan ja edustamaan maataan. Vihdoinkin 18 vuoden tavoittelun jälkeen voin sanoa, että olen olympiaurheilija. Olympialaiset 2024 Pariisissa ovat päättyneet ja yksi suurimmista unelmistani on käynyt toteen.
Pariisin keikka kesti lopulta noin 1,5 viikkoa, kun lähdimme reissuun sunnuntaina 21.7 ja palasimme takaisin torstaina 1.8. Valmentajakseni kisoihin lähti Ronkasen Perttu ja valmistelut kilpailuun alkoivat lähes välittömästi kilpailupaikan varmistuttua. Kaikenlaista palaveria ja tiedonantoa tuohon pariin viikkoon mahtui, että saatiin kaikki asiat siihen malliin, että päästiin lähtemään reissuun. Vaatepakettikin saapui ja olihan siellä melkoisesti kampetta, jos jonkinlaiseen säähän ja ottihan se niiden kokeilukin aikaa yhden EM-futiksen välieräottelun verran.
Matkustuspäivänä sompailimme ensimmäiseksi Urheaan Helsinkiin, jossa saimme akkreditointikortit ja pidettiin mediatilaisuus. Täältä matka jatkui lentokentälle ja lyhyen pompun myötä Pariisiin, josta kilpailuorganisaatio kuljetti meidät olympiakylään, jossa joukkueenjohtomme oli ottamassa meidät vastaan. Suomen talo kisakylässä oli 6-kerroksinen kerrostalo, josta meillä oli käytössä 5 kerrosta ja ylimmässä kerroksessa oli joukkueemme olohuone, josta löytyi aina kunnollista suomalaista kahvia ja kaurapuuroa sekä useimmiten seuraa, kun aina joku joukkueen jäsen siellä oli viettämässä aikaa. Majoituimme Pertun kanssa 6 hlö soluun, jossa oli kolme makuuhuonetta ja yhteiset tilat. Huoneet olivat kevyesti kalustettuja ja luonnollisesti siellä oli paljon puhutut pahvisängyt, jotka olivat kuin olivatkin tukevat ja kestävät, mutta myös äärimmäisen kovat nukkua, vaikka moduulimallisista patjoista pystyikin hieman kovuutta säätämään. Seuraksemme solun muihin huoneisiin saimme aivan loistavat maastopyöräilyn ja maantiepyöräilyn valmennus ja huoltojoukot, joiden kanssa oli kyllä ratkiriemukkaita hetkiä. Kiitos Tapio, Mika, Juha ja Hiski oli hauskaa ja vielä kerran hommatkaa nyt hyvän tähden Tapsalle se huppari (tämän verran inside läppää mahtuu kyllä tähän postaukseen).
Matkustimme paikalle jo alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin sillä sekä maanantaille, että tiistaille oli luvassa tutustuminen ottelu areenaan, joka tarkoitti siis sitä, että pääsimme ampumaan neljä sarjaa eli noin 20 minuuttia ottelukentällä. Lähdimme Pertun kanssa maanantaina aamulla ensimmäistä kertaa bussilla kilpailukentälle, joka sijaitsi Pariisin keskustassa, noin 40min matkaan päässä kisakylästä. Tästä matkasta tulikin melkoisen eeppinen, sillä bussikuski oli selvästikin kohtuullisen eksyksissä ja päädyimme matkan aikana 4 kertaa riemukaarelle. Loppujen lopuksi matkaan kului melkein 2h aikaa ja meni tiukille että ehdin ampumana omalle vuorolleni tutustumissessiota, onneksi olimme kuitenkin lähteneet sen verran aikaisin liikkeelle, että ehdin lopulta kuitenkin kasamaan välineet rauhassa ja ampumaan muutaman setin ennen tuota ensimmäistä tutustumista. Toisen päivän tutustuminen menikin sitten sujuvammin ja oli kyllä mukavaa, että pääsimme tutustumaan kenttään.
Kisakylä oli todella iso, paljon isompi kuin olin osannut ajatella. Päivittäin aikaa kului ihan merkittävästi suomen talolta ruokailuun tai busseille kävelyyn ja myös ruokalassa ihan pelkästään ruoan jonottamiseen. Ruokala oli valtava ja sisälsi 6 ravintolaa, jotka olivat kaikki auki kiireisimpinä aikoina ja hiljaisempinakin aikoina yleensä 1-2, ruokaa sai jokatapauksessa 24/7. Tämän lisäksi alueella oli useampi kahvila sekä ihan mielettömän hyvä leipomo, koska tottakai Ranskassa täytyy olla saatavilla tuoretta patonkia. Lisäksi löytyi pienempiä ruokakojuja ja juoma-automaatteja, joista kaikki oli siis vapaasti käytössä sekä parturia ja myös postikonttori, jossa sai teetettyä omalla kuvalla personoidut postimerkit. Olympialaisten viralliset kisatuotteet olivat myös ansainneet oman ison hallin, josta jokainen sai käydä shoppailemassa kisatuotteita, joiden valikoima olikin sitten melkoinen. Koko kisakylän keskeisin paikka oli tietenkin olympiarenkaat, jotka oli käytännössä mihin aikaan tahansa päivästä kansoitetut, koska tottakai yksi tärkeimmistä asioista kilpailuihin osallistujilta on saada kuva olympiarenkaiden edessä.
Keskiviikkona ammuttiin viralliset harjoitukset samaan tauluun, johon alkukilpailu tultaisiin ampumaan. No käytännössä ihan normitreenipäivä tuo oli, mutta ehkä merkityksellisintä oli se, että olympialaisissa on todella tiukat säännöt mainostamisesta ja tämän vuoksi asu ja välinetarkastus oli oleellisessa roolissa, jossa varmistettiin, että mitään ylimääräistä mainostamisesta ei tapahdu kisan aikana. Pertun kanssa mietimme, että jo lähtisi tuomarin uraa tavoittelemaan ja sitä kautta pyrkisi pääsemään olympialaisiin, niin ehkä yksi suurimmista tavoitteista olisi nousta nokkimisjärjestyksessä ”pääteippisedäksi”. Käytännössä siis jokainen mahdollinen logo tai mainos teipattiin piiloon ja mikä hienointa teippisedillä oli todella laaja valikoima jesaria kaikissa eri väreissä. Olihan siinä ohjelmaa, kun melkein jokaisella oli jotain piiloon teipattavaa, kuten esimerkiksi Pertulla coachin boksiin tuleva kiikarin jalka, jossa oli varmaan yli 20 logoa, jotka piti saada piiloon. Hauska kommentti oli myös Beiterin Andreakselta, kun hän kehui, että meidän suomalaisten kilpailuasu on täydellinen, juuri ohjeiden mukainen, jota kuulemma suurimmalla osalla muista maista ei ollut lähellekään. Hänen oli vaikea ymmärtää, että miten olemme ehtineet teettää tällaiset kisa-asut, vaikka saimme paikan vain muutamaa viikkoa aiemmin ja tottakai kerroimme hänelle, että me olemme suomalaisia ja teemme asiat kuten ne kuuluukin tehdä.
Torstaina päivää ennen virallisia avajaisia oli jousiammunnan alkukilpailu. Naiset ampuivat aamulla ja sää oli todella loistava, kun Korean Lim Si-Hyeon ampui uuden maailmanennätyksen 694. Iltapäivälle miesten kilpailuun tuuli hieman virisi ja joissain sarjoissa oli ihan kunnollisia puuskiakin. Aloitin alkukisan täydellisesti viidellä kympillä ja yhdellä kasilla ja olin ensimmäisen sarjan jälkeen olympialaisten toisella sijalla 58 pisteellä. Toki moni muukin ampui 58 sarjan, mutta minulla oli 5 kymppiä, kun muilla 4 kpl ja loput ysejä. Alkukisa ei jatkunut ihan samaa tahtia vaan enemmänkin sellaista omaa normaalitasoa. Sain kasaan ensimmäisestä puolikkaasta 330 pistettä ja olin sijalla 35. Toisella puolikkaalla oli selvästi enemmän myös tuulta ja se aiheutti jonkin verran enemmän heilumista. Ihan huippusarjat toiselta puolikkaalta puuttumaan, mutta tulokseksi hyvä 326 tuohon säähän. Lopputulos 656 antoi sijan 41 yhteensä 64 ampujan joukossa ja olen siitä todella ylpeä, iso onnistuminen tuohon kohtaan.
Perjantaina ohjelmassa oli avajaiset ja ennen sitä käytiin vähän treenailemassa. Tultiin hyvissä ajoin takaisin ja myöhäisen lounaan jälkeen valmistautuminen avajaisiin eli pukeutuminen. Suomalaiseen henkeen meillä oli tuulipuvut tosin lyhythihaisena versiona avajaispukineena ja päähine vaihtoehtona oli valkoinen lippis tai hellehattu. Päädyin hellehattuun, koska olihan se nyt tyylikäs vaihtoehto tähän hetkeen. Onneksi saimme myös ohjeeksi ottaa sadetakit matkaan, sillä illalle oli luvassa sadetta. Ennen lähtöä kentälle kokoonnuimme sekä joukkueen olohuoneelle, että olympiarenkaiden eteen yhteiskuvaan ja sen jälkeen menoksi. Ensimmäisen kerran kastuttiin kunnolla jo ennen bussiin pääsyä. Meidät kuljetettiin Seinen varrelle, jossa odotti vene, sillä ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa avajaismarssi ei ollut Areenalla vaan se tapahtui Seineä pitkin veneillä. Koska avajaisissa esittäytyminen tapahtuu maittain aakkosjärjestyksessä, niin me olimme samassa veneessä Etiopian ja Fidzin kanssa. Kulkueen liikkeelle lähdössä sää oli ihan suotuisa, mutta sade alkoi melko pian lähdön jälkeen ja osa porukasta veti sadetakkia jo päälle. Olipa upeaa nähdä, miten paljon Seinen rannoille oli kerääntynyt porukkaa katsomaan säästä huolimatta ja koko matka menikin suomen lippua heilutellessa ja näimme itseasiassa melko paljon suomenlippujakin. Yksi upeista hetkistä laivalla ollessa oli, kun hävittäjät ilmaantuivat ja aloittivat yläpuoleltamme tekemään punaisella savulla sydämen kuvaa taivaalle. Varsinaiselle avajaisten kuvauspaikalle sadetakit riisuttiin pois ja riemu oli valloillaan suomenlippua heilutellessa. Tämän pisteen jälkeen pukeuduttiin kaikin sadetakkeihin sillä vettä tuli taivaalta ihan reilusti. Laivan rantautumisen jälkeen osa siirtyi busseille ja lähti takaisin kisakylään, mutta oli meitä iso porukka, joka suuntasi varsinaiselle avajaispaikalla Trocadero aukiolle Eiffel tornia vastapäätä. Kun kaikki pääsi veneiltä paikalle alkoi varsinainen show, johon kuului olympialipun salkoon nosto, kilpailuorganisaation järjestäjien puheita ja olympiatulen lähettäminen tulen sytytyspaikalle kuuluisien ranskalaisten urheilijoiden toimesta. Olympiatuli lopulta sytytettiin kuumailmapalloon Louvren museota vastapäätä olevaan Tuileriesin puistoon. Illan päätti aivan ilmiömäisen upea valoshow Eiffel tornista sekä Céline Dionin upea versio Édith Piafin kappaleesta Hymne á lámour Hymni rakkaudelle. Vaikka koko ilta käytännössä satoi enemmän tai vähemmän ja olimme litimärkiä, niin ilma oli kuitenkin niin lämmin, että ainakaan minä en tuntenut kylmää ollenkaan. Oikeastaan ainut hetki kun tuli kylmä oli bussi matka ilmastoidussa bussissa takaisin kisakylään.
Avajaisten jälkeen ohjelmassa oli tietenkin päivittäin treeneissä käymistä ja kisojen aikana harrastukseksi muodostunutta bussilla ympäri kaupunkia ajelua. Jostain syystä kuljettajilla oli usein vaikeuksia löytää kisapaikalla. Siihen varmaan syynä oli se, että ympäri kaupunkia oli kilpailuja ja bussien reitit muuttuivat tämän vuoksi ja lisäksi vaikutti siltä, että bussikuskit eivät olleet paikallisia ja normaalisti Pariisissa ajavia kuljettajia. Tästä huolimatta olihan se vähän erikoista, että yhden kerran Perttu ja jenkkien Casey joutuivat mennä navigaattorin kanssa opastamaan kuskia perille. Yhdellä paluukerralla kisakylään sen sijaan bussia ei näkynyt ja kuulunut, joten järjestäjät päättivät, että he lähtevät kuljettamaan urheilijoita henkilöautoilla kisakylään ja valmentajat jäävät odottamaan bussia. No lopputulos oli se, että valmentajat olivat aikaisemmin perillä, koska bussit sinetöitiin ja siten ne pääsivät kiertämään turvatarkastukset, mutta henkilöautokuljetuksella jouduimme jonottamaan turvassa alueelle sisään pääsyä.
Toisen kisaviikon alussa myös presidenttimme Alexander Stubb kävi kisakylässä vierailulla. Selkeäksi tuli, että hän on kyllä henkeen ja vereen urheilumies erityisesti kestävyysurheilumies, mutta kovasti häntä kiinnosti ihan kaikki lajit, joiden edustajia paikalla oli. Mukava oli päästä vaihtamaan muutama sana hänen kanssaan.
Meidän kilpailupaikka sijaitsi historiallisella Invalidi kirkon alueella ihan Pariisin keskustassa, johon on muun muassa Napoleon haudattu tai tarkemmin sanoen hänen jäänteet on siirretty Saint Helenan saarelta. Kisapaikalta merkittäviä näkyviä maamerkkejä oli invalidikirkon kultaisen kupolin lisäksi Eiffel torni ja Grand Palais. En osaa kuvitella mitään hienompaa paikkaa mihin jousiammuntakenttä olisi voitu sijoittaa, oli kyllä todella huikea sijainti ja näkymät. Alkukilpailu ja harjoituskentällä oli 32 taustaa ja alkukilpailu ammuttiinkin siten, että jokaisessa taustassa oli 2 ampujaa. Kenttä oli korotettu siten, että ammuntapaikka ja taustojen tasanne oli reilun puolen metrin korkeudella maanpinnasta ja koko taustaseinämä oli tummansininen, joka teki taustasta äärimmäisen arvokkaan näköisen. Alkukilpailukenttä ja otteluareena oli samaan suuntaan, joten otteluita varten pääsi harjoittelemaan kokolailla samaan olosuhteeseen kuin itse ottelut sitten olivat. Otteluareenalla olikin sitten huikeat puitteet. Katsomo oli noin 7000 hengelle ja ammuntapaikkojen eteen oli maastoutettu kopit, joihin pääsi kuvaajat sisään ottamaan kuvia niin etuviistoista kuin takaa. Lisäksi videointiin liittyvää kalustoa oli ympärillä ja paljon.
Minun otteluni osui heti toiseen ottelupariin tiistaille 30.7 klo 12.13 paikallista aikaa. Vaimoni Siling matkusti katsomaan otteluani edellisenä iltana, joten tiesin hänen olevan katsomossa ja kisakylästä tuli myös iso porukka niin taustajoukkoa kuin urheilijoita seuraamaan otteitani. Matkustimme kisapaikalle hyvissä ajoin aamulla, että varmasti bussi aikataulu ei petä. Harjoittelu meni hyvin ja viimeinen harkkasarja oli täydet pisteet, joten lähdin otteluun hyvillä mielin. Olin valmistautunut kisaan mentaalisesti hyvin. Olin käynyt mielessäni läpi itse kisatapahtumaa ja kaikkia mahdollisia tilanteita siinä ja olin todellakin valmis otteluun. Tottakai minua jännitti, mutta jännitys oli positiivista, halusin päästä näyttämölle. Niin se aika sitten koitti, kun pääsimme kävelemään kisakentältä verhojen takaa areenalle ja esittäytymiseen. Edellisessä ottelussa oli ranskalainen ollut ampumassa, joten katsomo oli ihan täynnä, noin 7000 katsojaa oli katsomassa ja se kuului ja tuntui, kun katsomo hurrasi tai huokaisi. Esittäymisen jälkeen, kun menimme kisaviivalle ja vastassani ollut alkukisassa 24 sijalle sijoittunut Taiwanin Tai Yu-Hsuan halusi aloittaa alkukisan paremman oikeudellaan vilkaisin katsomoon, että missähän päin vaimoni on katsomossa. Siling huomasi tämän ja nousi kannustamaan niin näytin hänelle peukkua ja olin valmis kilpailuun. Kaksi ensimmäistä nuolta lähti hyvin ja rennosti osuin 10 ja 9 pisteille. Kolmannella nuolella alkuveto tuli hieman liian rauhallisesti ja suoritus venyi vähän normaalia pidempään. Siinä pääsi mielessä käymään, että nyt ollaan isolla Areenalla ja kun nuoli lähti, niin se jäi vähän sormiin ja osui vasemmalle kutoselle. Harmillisesti kasilla olisi tullut tasuri ja ysillä voittanut. Sain kuitenkin nollattua tämän samantien ja avasin seuraavan sarjan kympillä, mutta kaksi seuraavaa jäi sitten vasemmalle hieman alas kasille ja hävisin toisenkin sarjan. Kun kolmas sarja lähti liikkeelle myös vasemmalta alhaalta kasilta, lähdin ruuvaamaan tähtäintä, mutta siirrot olivat liian varovaisia ja kaksi seuraavaakin nuolta jäi vasemmalle alas ysille. Taiwanin kaveri voitti viimeisen sarjan pisteen erolla ja minun tieni päättyi suoraan 0-6 yhdeksällä nuolella sijoitukseen 33. Itse ammunnan osalta ainoa nuoli mikä harmittaa oli se kutonen, se jäi sormiin. Muu tekeminen oli hyvää ammuntaa, mutta kuten niin usein aiemminkin, kisatilanne lähtee muuttamaan osumia helposti vasemmalle alas ja niin kävi nytkin. Numerot ovat karut, mutta ne ei kerro kaikkea, tuossa ottelussa oli paljon hyvää ja olen tyytyväinen siihen, miten ammuin, vaikka tappio olikin kohtaloni. Eipä sitä ole ikinä eläissään ajatellut, että esiintyy lähes 7000 livekatsojan ja miljoonien televisiokatsojien edessä. Näin jälkikäteen ajateltuna ja useampaan kertaan tallenteelta katsottuna hyvinhän se meni.
Media kuuluu oleellisena osan olympialaisiin ja nämä ovat niitä hetkiä, joissa pienempienkin lajien urheilijat pääsevät nauttimaan median kiinnostuksesta. Minusta oltiin varsinkin alkukilpailun osalta erityisen kiinnostuneita, sillä avasin suomalaisten kilpailut ja kilpailukentän laidalla olikin useita kuvaajia ja alkukisan jälkeen mixed zonella odotti niin Ylen porukka kuin kirjoittava media erilaisine kysymyksineen. Pudotuskisan jälkeen oli sama systeemi, marssi suoraan tappion hetkeltä televisiokameran eteen ja sen jälkeen haastatteluihin. Vaikka tämä ei olekaan itselleni tuttua touhua mistään aiemmista kisoista, olin myös tähän puoleen valmistautunut. Olin päättänyt, että haluan katsoa kaikissa media haastatteluissa isompaa kuvaa ja tuoda esiin sitä positiivista fiilistä mikä minulla on, että sain toteutettua yhden suurimmista tavoitteistani ja pääsin kilpailemaan olympialaisiin. Mielestäni media kirjoitti todella hienoja juttuja kisoista, jotka toivat jousiammuntaa positiivisesti esiin, mikä oli minulle todella tärkeää. Toivottavasti näiden juttujen ja jousiammunnan esillä olemisen myötä lajiin tulee lisää myös harrastajia.
Kilpailun jälkeen meillä oli mahdollista viettää vaimoni kanssa hieman aikaa ja katsella Pariisin keskustan merkittävimpiä paikkoja, kuten ottaa Eiffel tornista ainakin sata kuvaa eri suunnista ja käydä Louvren pihamaalla, sisälle ei tehnyt mielikään olympiaruuhkan vuoksi. Lisäksi tavoitteena oli päästä katsomaan jotain kisaa, mutta lippuja ei ollut enää mihinkään lajiin jäljellä. Onneksi vähän vahingossa pääsimme kuitenkin seuraamaan triathlonin pyöräilyosuutta keskustan läpi menevän reitin varrelta.
Paluu takaisin suomeen olikin sitten torstaina. Hieman jännitti että mahtuuko kaikki tavarat mukaan, kun olihan sitä tullut jotain shoppailtua kisatapahtumamyymälästä ja lisäksi saimme ottaa esimerkiksi olympialaisia varten teetetyt päiväpeitot mukaan sängyistämme, niin tavaraa takaisin päin oli merkittävästi enemmän kuin tullessa. Muutamalla ylimääräisellä kilolla kuitenkin pärjättiin ja Finnairin tiskillä nämä katsottiin sujuvasti läpi sormien, joten matka meni oikein mukavasti. Suomessa vastassa oli liiton puolelta Marja ojentamassa meille kukat reissusta paluun kunniaksi ja tässä kohdin tehtiin vielä pieni haastattelu. Matkustus junalla takaisin kotiin, mutta reissu ei loppunut tähän, sillä Siling palasi myöhäisemmällä lennolla katsomasta kisaani ja koska riski oli iso, että hän ei ehdi illan viimeiseen junaan, niin ajelin vielä uudelleen Helsinki-Vantaalle ja hain hänet kotiin, että saatiin matka päätökseen.
Miesten kilpailu päättyi sunnuntai illalla kahden lajimme legendan kohtaamiseen, kun Etelä-Koren Kim Woo-jin ja USA:n Brady Ellison ampuivat eeppisen finaalin. Molemmat ovat ampuneet urallaan maailman ennätyksen, joka on tällä hetkellä Bradyllä, molemmat ovat voittaneet MM-kilpailut, Woojin useamman kerran ja molemmilla on iso kasa World Cup voittoja. Molemmat ovat moninkertaisia olympiakävijöitä ja olympiamitalisteja, mutta molemmilta puuttui henkilökohtainen olympiakultamitali. Ottelu oli todella kovatasoinen ja se päättyi tasatilanteeseen. Yhden nuolen uusinnalla molemmat ampuivat kympin, mutta Ellisonin nuoli koski viivaa ja Woo-jinin nuoli oli viivan päällä, joten olympiakulta meni Koreaan. Todella huikea ottelu ja hieno päätös Pariisin olympialaisten jousiammuntakilpailulle.
Olipa aivan mielettömän hieno reissu. Oli upeaa olla osa suomen joukkuetta ja erityisen suuret kiitokset Pertulle, joka hoiti oman ruutunsa mallikkaasti ja antoi kaiken mahdollisen tuen onnistumiseen ja tulihan sitä juttu jos toinenkin viikon aikana vaihdettua ja naurettua. Kun sain olympiapaikan, päätin, että lähden nauttimaan olympialaisten kisafiiliksestä ja niin myös tein. Koko reissu meni aivan loistavissa tunnelmissa ja osasin ottaa irti kisoista sen mitä halusinkin. Vaikka tietenkin kilpailuun lähdetään aina voittamaan, niin menestystä ja onnistumista ei voi mitata pelkästään voitoilla. Minulle isoin voitto oli tulla olympiaurheilijaksi ja kilpaileminen Pariisissa oli jo voitto itsessään. Alkukilpailu oli hieno onnistuminen ja pudotuskilpailujen osalta voin sanoa ylpeänä, että kaikki mahdollinen tuli tehtyä mitä oli tehtävissä ja ei ole mitään mitä tekisin toisin valmistautumisessa tai kisatilanteessa, jos voisin tilanteen uusia, niin silloin täytyy olla tyytyväinen. Se oli minun parhaani tuossa tilanteessa ja olen tyytyväinen olympialaisten sijoitukseen 33.
Olympialaishurmoksesta ja kuplasta pääsi nauttimaan viimeiset puolitoista viikkoa, mutta nyt ollaan takaisin suomessa ja arki taas koittaa, sekin on hienoa. Kävin jo ampumassa maasto-SM:t (näistä blogipostausta tulee erikseen), kun kerran se oli mahdollista ja ensi viikonloppuna on sitten tiedossa taulu-SM-kisat kotiseuran järjestämänä Tampereella.
Pariisin keikka kesti lopulta noin 1,5 viikkoa, kun lähdimme reissuun sunnuntaina 21.7 ja palasimme takaisin torstaina 1.8. Valmentajakseni kisoihin lähti Ronkasen Perttu ja valmistelut kilpailuun alkoivat lähes välittömästi kilpailupaikan varmistuttua. Kaikenlaista palaveria ja tiedonantoa tuohon pariin viikkoon mahtui, että saatiin kaikki asiat siihen malliin, että päästiin lähtemään reissuun. Vaatepakettikin saapui ja olihan siellä melkoisesti kampetta, jos jonkinlaiseen säähän ja ottihan se niiden kokeilukin aikaa yhden EM-futiksen välieräottelun verran.
Matkustuspäivänä sompailimme ensimmäiseksi Urheaan Helsinkiin, jossa saimme akkreditointikortit ja pidettiin mediatilaisuus. Täältä matka jatkui lentokentälle ja lyhyen pompun myötä Pariisiin, josta kilpailuorganisaatio kuljetti meidät olympiakylään, jossa joukkueenjohtomme oli ottamassa meidät vastaan. Suomen talo kisakylässä oli 6-kerroksinen kerrostalo, josta meillä oli käytössä 5 kerrosta ja ylimmässä kerroksessa oli joukkueemme olohuone, josta löytyi aina kunnollista suomalaista kahvia ja kaurapuuroa sekä useimmiten seuraa, kun aina joku joukkueen jäsen siellä oli viettämässä aikaa. Majoituimme Pertun kanssa 6 hlö soluun, jossa oli kolme makuuhuonetta ja yhteiset tilat. Huoneet olivat kevyesti kalustettuja ja luonnollisesti siellä oli paljon puhutut pahvisängyt, jotka olivat kuin olivatkin tukevat ja kestävät, mutta myös äärimmäisen kovat nukkua, vaikka moduulimallisista patjoista pystyikin hieman kovuutta säätämään. Seuraksemme solun muihin huoneisiin saimme aivan loistavat maastopyöräilyn ja maantiepyöräilyn valmennus ja huoltojoukot, joiden kanssa oli kyllä ratkiriemukkaita hetkiä. Kiitos Tapio, Mika, Juha ja Hiski oli hauskaa ja vielä kerran hommatkaa nyt hyvän tähden Tapsalle se huppari (tämän verran inside läppää mahtuu kyllä tähän postaukseen).
Matkustimme paikalle jo alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin sillä sekä maanantaille, että tiistaille oli luvassa tutustuminen ottelu areenaan, joka tarkoitti siis sitä, että pääsimme ampumaan neljä sarjaa eli noin 20 minuuttia ottelukentällä. Lähdimme Pertun kanssa maanantaina aamulla ensimmäistä kertaa bussilla kilpailukentälle, joka sijaitsi Pariisin keskustassa, noin 40min matkaan päässä kisakylästä. Tästä matkasta tulikin melkoisen eeppinen, sillä bussikuski oli selvästikin kohtuullisen eksyksissä ja päädyimme matkan aikana 4 kertaa riemukaarelle. Loppujen lopuksi matkaan kului melkein 2h aikaa ja meni tiukille että ehdin ampumana omalle vuorolleni tutustumissessiota, onneksi olimme kuitenkin lähteneet sen verran aikaisin liikkeelle, että ehdin lopulta kuitenkin kasamaan välineet rauhassa ja ampumaan muutaman setin ennen tuota ensimmäistä tutustumista. Toisen päivän tutustuminen menikin sitten sujuvammin ja oli kyllä mukavaa, että pääsimme tutustumaan kenttään.
Kisakylä oli todella iso, paljon isompi kuin olin osannut ajatella. Päivittäin aikaa kului ihan merkittävästi suomen talolta ruokailuun tai busseille kävelyyn ja myös ruokalassa ihan pelkästään ruoan jonottamiseen. Ruokala oli valtava ja sisälsi 6 ravintolaa, jotka olivat kaikki auki kiireisimpinä aikoina ja hiljaisempinakin aikoina yleensä 1-2, ruokaa sai jokatapauksessa 24/7. Tämän lisäksi alueella oli useampi kahvila sekä ihan mielettömän hyvä leipomo, koska tottakai Ranskassa täytyy olla saatavilla tuoretta patonkia. Lisäksi löytyi pienempiä ruokakojuja ja juoma-automaatteja, joista kaikki oli siis vapaasti käytössä sekä parturia ja myös postikonttori, jossa sai teetettyä omalla kuvalla personoidut postimerkit. Olympialaisten viralliset kisatuotteet olivat myös ansainneet oman ison hallin, josta jokainen sai käydä shoppailemassa kisatuotteita, joiden valikoima olikin sitten melkoinen. Koko kisakylän keskeisin paikka oli tietenkin olympiarenkaat, jotka oli käytännössä mihin aikaan tahansa päivästä kansoitetut, koska tottakai yksi tärkeimmistä asioista kilpailuihin osallistujilta on saada kuva olympiarenkaiden edessä.
Keskiviikkona ammuttiin viralliset harjoitukset samaan tauluun, johon alkukilpailu tultaisiin ampumaan. No käytännössä ihan normitreenipäivä tuo oli, mutta ehkä merkityksellisintä oli se, että olympialaisissa on todella tiukat säännöt mainostamisesta ja tämän vuoksi asu ja välinetarkastus oli oleellisessa roolissa, jossa varmistettiin, että mitään ylimääräistä mainostamisesta ei tapahdu kisan aikana. Pertun kanssa mietimme, että jo lähtisi tuomarin uraa tavoittelemaan ja sitä kautta pyrkisi pääsemään olympialaisiin, niin ehkä yksi suurimmista tavoitteista olisi nousta nokkimisjärjestyksessä ”pääteippisedäksi”. Käytännössä siis jokainen mahdollinen logo tai mainos teipattiin piiloon ja mikä hienointa teippisedillä oli todella laaja valikoima jesaria kaikissa eri väreissä. Olihan siinä ohjelmaa, kun melkein jokaisella oli jotain piiloon teipattavaa, kuten esimerkiksi Pertulla coachin boksiin tuleva kiikarin jalka, jossa oli varmaan yli 20 logoa, jotka piti saada piiloon. Hauska kommentti oli myös Beiterin Andreakselta, kun hän kehui, että meidän suomalaisten kilpailuasu on täydellinen, juuri ohjeiden mukainen, jota kuulemma suurimmalla osalla muista maista ei ollut lähellekään. Hänen oli vaikea ymmärtää, että miten olemme ehtineet teettää tällaiset kisa-asut, vaikka saimme paikan vain muutamaa viikkoa aiemmin ja tottakai kerroimme hänelle, että me olemme suomalaisia ja teemme asiat kuten ne kuuluukin tehdä.
Torstaina päivää ennen virallisia avajaisia oli jousiammunnan alkukilpailu. Naiset ampuivat aamulla ja sää oli todella loistava, kun Korean Lim Si-Hyeon ampui uuden maailmanennätyksen 694. Iltapäivälle miesten kilpailuun tuuli hieman virisi ja joissain sarjoissa oli ihan kunnollisia puuskiakin. Aloitin alkukisan täydellisesti viidellä kympillä ja yhdellä kasilla ja olin ensimmäisen sarjan jälkeen olympialaisten toisella sijalla 58 pisteellä. Toki moni muukin ampui 58 sarjan, mutta minulla oli 5 kymppiä, kun muilla 4 kpl ja loput ysejä. Alkukisa ei jatkunut ihan samaa tahtia vaan enemmänkin sellaista omaa normaalitasoa. Sain kasaan ensimmäisestä puolikkaasta 330 pistettä ja olin sijalla 35. Toisella puolikkaalla oli selvästi enemmän myös tuulta ja se aiheutti jonkin verran enemmän heilumista. Ihan huippusarjat toiselta puolikkaalta puuttumaan, mutta tulokseksi hyvä 326 tuohon säähän. Lopputulos 656 antoi sijan 41 yhteensä 64 ampujan joukossa ja olen siitä todella ylpeä, iso onnistuminen tuohon kohtaan.
Perjantaina ohjelmassa oli avajaiset ja ennen sitä käytiin vähän treenailemassa. Tultiin hyvissä ajoin takaisin ja myöhäisen lounaan jälkeen valmistautuminen avajaisiin eli pukeutuminen. Suomalaiseen henkeen meillä oli tuulipuvut tosin lyhythihaisena versiona avajaispukineena ja päähine vaihtoehtona oli valkoinen lippis tai hellehattu. Päädyin hellehattuun, koska olihan se nyt tyylikäs vaihtoehto tähän hetkeen. Onneksi saimme myös ohjeeksi ottaa sadetakit matkaan, sillä illalle oli luvassa sadetta. Ennen lähtöä kentälle kokoonnuimme sekä joukkueen olohuoneelle, että olympiarenkaiden eteen yhteiskuvaan ja sen jälkeen menoksi. Ensimmäisen kerran kastuttiin kunnolla jo ennen bussiin pääsyä. Meidät kuljetettiin Seinen varrelle, jossa odotti vene, sillä ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa avajaismarssi ei ollut Areenalla vaan se tapahtui Seineä pitkin veneillä. Koska avajaisissa esittäytyminen tapahtuu maittain aakkosjärjestyksessä, niin me olimme samassa veneessä Etiopian ja Fidzin kanssa. Kulkueen liikkeelle lähdössä sää oli ihan suotuisa, mutta sade alkoi melko pian lähdön jälkeen ja osa porukasta veti sadetakkia jo päälle. Olipa upeaa nähdä, miten paljon Seinen rannoille oli kerääntynyt porukkaa katsomaan säästä huolimatta ja koko matka menikin suomen lippua heilutellessa ja näimme itseasiassa melko paljon suomenlippujakin. Yksi upeista hetkistä laivalla ollessa oli, kun hävittäjät ilmaantuivat ja aloittivat yläpuoleltamme tekemään punaisella savulla sydämen kuvaa taivaalle. Varsinaiselle avajaisten kuvauspaikalle sadetakit riisuttiin pois ja riemu oli valloillaan suomenlippua heilutellessa. Tämän pisteen jälkeen pukeuduttiin kaikin sadetakkeihin sillä vettä tuli taivaalta ihan reilusti. Laivan rantautumisen jälkeen osa siirtyi busseille ja lähti takaisin kisakylään, mutta oli meitä iso porukka, joka suuntasi varsinaiselle avajaispaikalla Trocadero aukiolle Eiffel tornia vastapäätä. Kun kaikki pääsi veneiltä paikalle alkoi varsinainen show, johon kuului olympialipun salkoon nosto, kilpailuorganisaation järjestäjien puheita ja olympiatulen lähettäminen tulen sytytyspaikalle kuuluisien ranskalaisten urheilijoiden toimesta. Olympiatuli lopulta sytytettiin kuumailmapalloon Louvren museota vastapäätä olevaan Tuileriesin puistoon. Illan päätti aivan ilmiömäisen upea valoshow Eiffel tornista sekä Céline Dionin upea versio Édith Piafin kappaleesta Hymne á lámour Hymni rakkaudelle. Vaikka koko ilta käytännössä satoi enemmän tai vähemmän ja olimme litimärkiä, niin ilma oli kuitenkin niin lämmin, että ainakaan minä en tuntenut kylmää ollenkaan. Oikeastaan ainut hetki kun tuli kylmä oli bussi matka ilmastoidussa bussissa takaisin kisakylään.
Avajaisten jälkeen ohjelmassa oli tietenkin päivittäin treeneissä käymistä ja kisojen aikana harrastukseksi muodostunutta bussilla ympäri kaupunkia ajelua. Jostain syystä kuljettajilla oli usein vaikeuksia löytää kisapaikalla. Siihen varmaan syynä oli se, että ympäri kaupunkia oli kilpailuja ja bussien reitit muuttuivat tämän vuoksi ja lisäksi vaikutti siltä, että bussikuskit eivät olleet paikallisia ja normaalisti Pariisissa ajavia kuljettajia. Tästä huolimatta olihan se vähän erikoista, että yhden kerran Perttu ja jenkkien Casey joutuivat mennä navigaattorin kanssa opastamaan kuskia perille. Yhdellä paluukerralla kisakylään sen sijaan bussia ei näkynyt ja kuulunut, joten järjestäjät päättivät, että he lähtevät kuljettamaan urheilijoita henkilöautoilla kisakylään ja valmentajat jäävät odottamaan bussia. No lopputulos oli se, että valmentajat olivat aikaisemmin perillä, koska bussit sinetöitiin ja siten ne pääsivät kiertämään turvatarkastukset, mutta henkilöautokuljetuksella jouduimme jonottamaan turvassa alueelle sisään pääsyä.
Toisen kisaviikon alussa myös presidenttimme Alexander Stubb kävi kisakylässä vierailulla. Selkeäksi tuli, että hän on kyllä henkeen ja vereen urheilumies erityisesti kestävyysurheilumies, mutta kovasti häntä kiinnosti ihan kaikki lajit, joiden edustajia paikalla oli. Mukava oli päästä vaihtamaan muutama sana hänen kanssaan.
Meidän kilpailupaikka sijaitsi historiallisella Invalidi kirkon alueella ihan Pariisin keskustassa, johon on muun muassa Napoleon haudattu tai tarkemmin sanoen hänen jäänteet on siirretty Saint Helenan saarelta. Kisapaikalta merkittäviä näkyviä maamerkkejä oli invalidikirkon kultaisen kupolin lisäksi Eiffel torni ja Grand Palais. En osaa kuvitella mitään hienompaa paikkaa mihin jousiammuntakenttä olisi voitu sijoittaa, oli kyllä todella huikea sijainti ja näkymät. Alkukilpailu ja harjoituskentällä oli 32 taustaa ja alkukilpailu ammuttiinkin siten, että jokaisessa taustassa oli 2 ampujaa. Kenttä oli korotettu siten, että ammuntapaikka ja taustojen tasanne oli reilun puolen metrin korkeudella maanpinnasta ja koko taustaseinämä oli tummansininen, joka teki taustasta äärimmäisen arvokkaan näköisen. Alkukilpailukenttä ja otteluareena oli samaan suuntaan, joten otteluita varten pääsi harjoittelemaan kokolailla samaan olosuhteeseen kuin itse ottelut sitten olivat. Otteluareenalla olikin sitten huikeat puitteet. Katsomo oli noin 7000 hengelle ja ammuntapaikkojen eteen oli maastoutettu kopit, joihin pääsi kuvaajat sisään ottamaan kuvia niin etuviistoista kuin takaa. Lisäksi videointiin liittyvää kalustoa oli ympärillä ja paljon.
Minun otteluni osui heti toiseen ottelupariin tiistaille 30.7 klo 12.13 paikallista aikaa. Vaimoni Siling matkusti katsomaan otteluani edellisenä iltana, joten tiesin hänen olevan katsomossa ja kisakylästä tuli myös iso porukka niin taustajoukkoa kuin urheilijoita seuraamaan otteitani. Matkustimme kisapaikalle hyvissä ajoin aamulla, että varmasti bussi aikataulu ei petä. Harjoittelu meni hyvin ja viimeinen harkkasarja oli täydet pisteet, joten lähdin otteluun hyvillä mielin. Olin valmistautunut kisaan mentaalisesti hyvin. Olin käynyt mielessäni läpi itse kisatapahtumaa ja kaikkia mahdollisia tilanteita siinä ja olin todellakin valmis otteluun. Tottakai minua jännitti, mutta jännitys oli positiivista, halusin päästä näyttämölle. Niin se aika sitten koitti, kun pääsimme kävelemään kisakentältä verhojen takaa areenalle ja esittäytymiseen. Edellisessä ottelussa oli ranskalainen ollut ampumassa, joten katsomo oli ihan täynnä, noin 7000 katsojaa oli katsomassa ja se kuului ja tuntui, kun katsomo hurrasi tai huokaisi. Esittäymisen jälkeen, kun menimme kisaviivalle ja vastassani ollut alkukisassa 24 sijalle sijoittunut Taiwanin Tai Yu-Hsuan halusi aloittaa alkukisan paremman oikeudellaan vilkaisin katsomoon, että missähän päin vaimoni on katsomossa. Siling huomasi tämän ja nousi kannustamaan niin näytin hänelle peukkua ja olin valmis kilpailuun. Kaksi ensimmäistä nuolta lähti hyvin ja rennosti osuin 10 ja 9 pisteille. Kolmannella nuolella alkuveto tuli hieman liian rauhallisesti ja suoritus venyi vähän normaalia pidempään. Siinä pääsi mielessä käymään, että nyt ollaan isolla Areenalla ja kun nuoli lähti, niin se jäi vähän sormiin ja osui vasemmalle kutoselle. Harmillisesti kasilla olisi tullut tasuri ja ysillä voittanut. Sain kuitenkin nollattua tämän samantien ja avasin seuraavan sarjan kympillä, mutta kaksi seuraavaa jäi sitten vasemmalle hieman alas kasille ja hävisin toisenkin sarjan. Kun kolmas sarja lähti liikkeelle myös vasemmalta alhaalta kasilta, lähdin ruuvaamaan tähtäintä, mutta siirrot olivat liian varovaisia ja kaksi seuraavaakin nuolta jäi vasemmalle alas ysille. Taiwanin kaveri voitti viimeisen sarjan pisteen erolla ja minun tieni päättyi suoraan 0-6 yhdeksällä nuolella sijoitukseen 33. Itse ammunnan osalta ainoa nuoli mikä harmittaa oli se kutonen, se jäi sormiin. Muu tekeminen oli hyvää ammuntaa, mutta kuten niin usein aiemminkin, kisatilanne lähtee muuttamaan osumia helposti vasemmalle alas ja niin kävi nytkin. Numerot ovat karut, mutta ne ei kerro kaikkea, tuossa ottelussa oli paljon hyvää ja olen tyytyväinen siihen, miten ammuin, vaikka tappio olikin kohtaloni. Eipä sitä ole ikinä eläissään ajatellut, että esiintyy lähes 7000 livekatsojan ja miljoonien televisiokatsojien edessä. Näin jälkikäteen ajateltuna ja useampaan kertaan tallenteelta katsottuna hyvinhän se meni.
Media kuuluu oleellisena osan olympialaisiin ja nämä ovat niitä hetkiä, joissa pienempienkin lajien urheilijat pääsevät nauttimaan median kiinnostuksesta. Minusta oltiin varsinkin alkukilpailun osalta erityisen kiinnostuneita, sillä avasin suomalaisten kilpailut ja kilpailukentän laidalla olikin useita kuvaajia ja alkukisan jälkeen mixed zonella odotti niin Ylen porukka kuin kirjoittava media erilaisine kysymyksineen. Pudotuskisan jälkeen oli sama systeemi, marssi suoraan tappion hetkeltä televisiokameran eteen ja sen jälkeen haastatteluihin. Vaikka tämä ei olekaan itselleni tuttua touhua mistään aiemmista kisoista, olin myös tähän puoleen valmistautunut. Olin päättänyt, että haluan katsoa kaikissa media haastatteluissa isompaa kuvaa ja tuoda esiin sitä positiivista fiilistä mikä minulla on, että sain toteutettua yhden suurimmista tavoitteistani ja pääsin kilpailemaan olympialaisiin. Mielestäni media kirjoitti todella hienoja juttuja kisoista, jotka toivat jousiammuntaa positiivisesti esiin, mikä oli minulle todella tärkeää. Toivottavasti näiden juttujen ja jousiammunnan esillä olemisen myötä lajiin tulee lisää myös harrastajia.
Kilpailun jälkeen meillä oli mahdollista viettää vaimoni kanssa hieman aikaa ja katsella Pariisin keskustan merkittävimpiä paikkoja, kuten ottaa Eiffel tornista ainakin sata kuvaa eri suunnista ja käydä Louvren pihamaalla, sisälle ei tehnyt mielikään olympiaruuhkan vuoksi. Lisäksi tavoitteena oli päästä katsomaan jotain kisaa, mutta lippuja ei ollut enää mihinkään lajiin jäljellä. Onneksi vähän vahingossa pääsimme kuitenkin seuraamaan triathlonin pyöräilyosuutta keskustan läpi menevän reitin varrelta.
Paluu takaisin suomeen olikin sitten torstaina. Hieman jännitti että mahtuuko kaikki tavarat mukaan, kun olihan sitä tullut jotain shoppailtua kisatapahtumamyymälästä ja lisäksi saimme ottaa esimerkiksi olympialaisia varten teetetyt päiväpeitot mukaan sängyistämme, niin tavaraa takaisin päin oli merkittävästi enemmän kuin tullessa. Muutamalla ylimääräisellä kilolla kuitenkin pärjättiin ja Finnairin tiskillä nämä katsottiin sujuvasti läpi sormien, joten matka meni oikein mukavasti. Suomessa vastassa oli liiton puolelta Marja ojentamassa meille kukat reissusta paluun kunniaksi ja tässä kohdin tehtiin vielä pieni haastattelu. Matkustus junalla takaisin kotiin, mutta reissu ei loppunut tähän, sillä Siling palasi myöhäisemmällä lennolla katsomasta kisaani ja koska riski oli iso, että hän ei ehdi illan viimeiseen junaan, niin ajelin vielä uudelleen Helsinki-Vantaalle ja hain hänet kotiin, että saatiin matka päätökseen.
Miesten kilpailu päättyi sunnuntai illalla kahden lajimme legendan kohtaamiseen, kun Etelä-Koren Kim Woo-jin ja USA:n Brady Ellison ampuivat eeppisen finaalin. Molemmat ovat ampuneet urallaan maailman ennätyksen, joka on tällä hetkellä Bradyllä, molemmat ovat voittaneet MM-kilpailut, Woojin useamman kerran ja molemmilla on iso kasa World Cup voittoja. Molemmat ovat moninkertaisia olympiakävijöitä ja olympiamitalisteja, mutta molemmilta puuttui henkilökohtainen olympiakultamitali. Ottelu oli todella kovatasoinen ja se päättyi tasatilanteeseen. Yhden nuolen uusinnalla molemmat ampuivat kympin, mutta Ellisonin nuoli koski viivaa ja Woo-jinin nuoli oli viivan päällä, joten olympiakulta meni Koreaan. Todella huikea ottelu ja hieno päätös Pariisin olympialaisten jousiammuntakilpailulle.
Olipa aivan mielettömän hieno reissu. Oli upeaa olla osa suomen joukkuetta ja erityisen suuret kiitokset Pertulle, joka hoiti oman ruutunsa mallikkaasti ja antoi kaiken mahdollisen tuen onnistumiseen ja tulihan sitä juttu jos toinenkin viikon aikana vaihdettua ja naurettua. Kun sain olympiapaikan, päätin, että lähden nauttimaan olympialaisten kisafiiliksestä ja niin myös tein. Koko reissu meni aivan loistavissa tunnelmissa ja osasin ottaa irti kisoista sen mitä halusinkin. Vaikka tietenkin kilpailuun lähdetään aina voittamaan, niin menestystä ja onnistumista ei voi mitata pelkästään voitoilla. Minulle isoin voitto oli tulla olympiaurheilijaksi ja kilpaileminen Pariisissa oli jo voitto itsessään. Alkukilpailu oli hieno onnistuminen ja pudotuskilpailujen osalta voin sanoa ylpeänä, että kaikki mahdollinen tuli tehtyä mitä oli tehtävissä ja ei ole mitään mitä tekisin toisin valmistautumisessa tai kisatilanteessa, jos voisin tilanteen uusia, niin silloin täytyy olla tyytyväinen. Se oli minun parhaani tuossa tilanteessa ja olen tyytyväinen olympialaisten sijoitukseen 33.
Olympialaishurmoksesta ja kuplasta pääsi nauttimaan viimeiset puolitoista viikkoa, mutta nyt ollaan takaisin suomessa ja arki taas koittaa, sekin on hienoa. Kävin jo ampumassa maasto-SM:t (näistä blogipostausta tulee erikseen), kun kerran se oli mahdollista ja ensi viikonloppuna on sitten tiedossa taulu-SM-kisat kotiseuran järjestämänä Tampereella.
RSS Feed
