Kauden kotimainen pääkilpailu on tottakai taulu-SM kilpailut, jotka järjestettiin tänä vuonna kotikentällämme, Mustavuoren jousiammuntakeskuksessa Tampereen Jousiampujien isännöimänä.
Sääennuste näytti koko viikon aika hurjalta ja viikonlopulle oli tiedossa vettä ihan taivaan täydeltä ja ukkosenkin mahdollisuus oli ilmassa. Kuten kuitenkin niin usein aikaisemminkin, ennuste on ennuste ja usein lopputulos on aikapaljon parempi miltä ennuste näyttää. Tosin tämä ei silti säästänyt meitä kastumasta ja saimmekin vettä niskaamme ihan taivaan täydeltä alkukilpailun harjoitusnuolilla ja vielä kisan alussa ja taas lauantai iltapäivällä joukkueotteluissa.
Alkukilpailu lähti tosiaan käyntiin kunnon vesisateessa. Kolme sarjaa vesisateessa alkoi jo asettamaan tähtäinmerkkiä sinne päin, kun tarkoituksenani oli pyrkiä kastelemaan välineet mahdollisimman hyvin, sillä odotuksena oli, että vettä tulee koko päivän. Nostin jousen vesisateeseen heti sen kasattuani ja pidin läppää kädessä koko ajan pyrkimättä pitämään sitä kuivana, ajatuksena, että se olisi sitten mahdollisimman samantuntuinen koko ajan. Kilpailu lähti hyvin käyntiin suhteessa säähän ja pari ensimmäistä kierrosta oli hyviä sinne noin ysin keskiarvolle. Sade kuitenkin taukosi ja välineet alkoivat kuivamaan, jolloin otin korttiin yhden 49 sarjan ja loppu kierros menikin sitten tähtäintä ruuvaillessa. Ensimmäisen puolikkaan päätökseksi 56 pisteen sarja ja pisteitä yhteensä 319, joka oli ihan hyvä suoritus. Tauon aikana välineet kuivivat sitten vielä lisää ja toisen puolikkaan alku oli kyllä haastava, kun sarjat olivat 2x50 ja 2x51, vaikka periaatteessa olosuhde oli kohdillaan. Loppuun kuitenkin sain tähtäimen kohdilleen ja tekemiseen hyvän taisteluhengen. Sarjat 58 ja 57 nostivat tuloksen tilanteeseen nähden hyväksi eli 317 pisteeseen.
Alkukilpailun ja lounaan jälkeen ammuttiin parijoukkuekilpailu, jossa olimme sijoittuneet Jenun Markun kanssa alkukilpailun toiseksi. Sade kummasti taas löysi tiensä kenttämme päälle, kun aloittelimme pudotuskilpailut. Ensimmäisellä kierroksella ammuimme Arcuksen 4 joukkuetta vastaan ja voitimme tämän 5-1, vaikkakin nuolet oli sään vuoksi vähän missä sattuu. Toisella kierroksella vastassamme oli henkilökohtaisen kisan lopullisen sijoitustaulukon kärki eli Petäjän veljekset Aleksi ja Niko. Tämä ottelu oli tulostasollisesti meidän osalta huikea, sarjat 36, 38 ja 34 ovat kovaa valuutta ja onnistuminen palkittiin 5-1 voitolla. Semifinaalissa vastaan tuli Jyväs-Sulan joukkue. Sade taas alkoi nousemaan ja pisteet hieman laskivat, mutta hoidimme ottelun puhtaasti 6-0. Finaaliin vastukseksemme tiensä oli selvittänyt Kymen Jousen Ronkasen veljekset Perttu ja Sampo, joiden kanssa tänä vuonna on tullut kierrettyä maailmalla kisoissa. Sade oli ihan kunnollista taas tässä kohdin, kun ammuttiin mitalien väreistä ja kisa oli tiukka, mutta niin vain me Markun kanssa selvitettiin tiemme voittoon pistein 5-3. Parijoukkue-SM-kulta matkasi siis tänä vuonna taas kerran Tampereelle.
Sunnuntain ohjelmassa oli henkilökohtaiset pudotusottelut. Kisa lähti käyntiin puhtaalla voitolla 6-0 Koskisen Karista. Toisessa ottelussa nousikin sitten tie pystyyn, kun vastaan tuli huippuvireinen Robin Hoodin nuori lupaus Aleksi Petäjä. Ammuin ensimmäisen nipun aavistuksen alas ja hävisin sen pisteellä 24-25 ja heti perään hävisin toisen sarjan jo paremmilla osumilla 27-29. Tässä kohdin tilanne oli siis 0-4 ja niin sanotusti minulle pakkovoiton edessä. Kaksi seuraavaa sarjaa sujuikin tilanteen tasoittelemisessa, kun voitin 29-28 ja 26-20 nuo sarjat. Tilanne siis tasoittui 4-4. Viimeisellä sarjalla meillä oli molemmilla 10 ja 9 kahden ensimmäisen nuolen jälkeen. Päivä oli aavistuksen tuulinen ja koko ajan oli pitänyt ottaa ennakkoja. Katsoin viimeiselle nuolelle, että sen verran tuulee, että tarvitsee ennakkoa ottaa enemmän ja kun laukaus lähti, niin se meni suuripiirtein sinne minne tähtäsinkin, vasemmalle seiskalle. Aleksi sen sijaan ampui 9 osuman ja voitti sarjan pistein 26-28 ja hävisin ottelun siis 4-6. Aleksi eteni lopulta finaaliin asti, voittaen semissä mm. Ronkasen Sampon. Finaalissa vastaan tuli toinen yllättäjä, kun velipoika Petäjän Niko oli raivannut matkallaan alkukisan kakkosen Huhtalan Juuson ja semifinaalissa Vikströmin Antin. Finaalissa Aleksi otti lopulta kultaa ja Niko luonnollisesti hopeaa ja Vikström pokkasi pronssin. On se aina kova paikka hävitä, mutta tunnustusta täytyy antaa Aleksille, joka oli todella kovassa vireessä ja ampui todella hyvin vaihtelevaan tuuleen, ansaittu voitto todellakin. Hienoa on myös se, että kisoissa tuli nuorten esiinmarssia yleisen luokan lisäksi naisissa, jossa Emmi Ala-Aho voitti kultaa ja Jade Helala oli sijalla 4.
Henkilökohtaisen kilpailun osalta ei siis päässyt tällä kertaa nousemaan palkintokorokkeelle, mutta tästä huolimatta pääsin kuitenkin pokkaamaan pystin, sillä Triple Crown pokaali jaettiin palkintojen jaon päätteeksi ja pokaali palasi minulle nyt neljättä kertaa peräkkäin. Triple Crown on siis kolmen SM-kilpailun halli, maasto ja taulu SM:stä kerättävien pisteiden pohjalta jaettava tunnustus. Kahden edellisen kisan voitot riittivät varmistamaan palkinnon, huolimatta siitä, että tämän kisan 9 sijasta ei pisteitä kertynyt.
Kauden tärkeimmät kisat ovat nyt siis päätöksessä. Vielä kalenterissa kuitenkin on muutama kisa, joihin olisi tarkoitus osallistua, joten treenailuakin on tiedossa, vaikka tässä kohdassa tarkoitus onkin keventää ammunnan osalta ja tehdä vähän muitakin asioita.
Sääennuste näytti koko viikon aika hurjalta ja viikonlopulle oli tiedossa vettä ihan taivaan täydeltä ja ukkosenkin mahdollisuus oli ilmassa. Kuten kuitenkin niin usein aikaisemminkin, ennuste on ennuste ja usein lopputulos on aikapaljon parempi miltä ennuste näyttää. Tosin tämä ei silti säästänyt meitä kastumasta ja saimmekin vettä niskaamme ihan taivaan täydeltä alkukilpailun harjoitusnuolilla ja vielä kisan alussa ja taas lauantai iltapäivällä joukkueotteluissa.
Alkukilpailu lähti tosiaan käyntiin kunnon vesisateessa. Kolme sarjaa vesisateessa alkoi jo asettamaan tähtäinmerkkiä sinne päin, kun tarkoituksenani oli pyrkiä kastelemaan välineet mahdollisimman hyvin, sillä odotuksena oli, että vettä tulee koko päivän. Nostin jousen vesisateeseen heti sen kasattuani ja pidin läppää kädessä koko ajan pyrkimättä pitämään sitä kuivana, ajatuksena, että se olisi sitten mahdollisimman samantuntuinen koko ajan. Kilpailu lähti hyvin käyntiin suhteessa säähän ja pari ensimmäistä kierrosta oli hyviä sinne noin ysin keskiarvolle. Sade kuitenkin taukosi ja välineet alkoivat kuivamaan, jolloin otin korttiin yhden 49 sarjan ja loppu kierros menikin sitten tähtäintä ruuvaillessa. Ensimmäisen puolikkaan päätökseksi 56 pisteen sarja ja pisteitä yhteensä 319, joka oli ihan hyvä suoritus. Tauon aikana välineet kuivivat sitten vielä lisää ja toisen puolikkaan alku oli kyllä haastava, kun sarjat olivat 2x50 ja 2x51, vaikka periaatteessa olosuhde oli kohdillaan. Loppuun kuitenkin sain tähtäimen kohdilleen ja tekemiseen hyvän taisteluhengen. Sarjat 58 ja 57 nostivat tuloksen tilanteeseen nähden hyväksi eli 317 pisteeseen.
Alkukilpailun ja lounaan jälkeen ammuttiin parijoukkuekilpailu, jossa olimme sijoittuneet Jenun Markun kanssa alkukilpailun toiseksi. Sade kummasti taas löysi tiensä kenttämme päälle, kun aloittelimme pudotuskilpailut. Ensimmäisellä kierroksella ammuimme Arcuksen 4 joukkuetta vastaan ja voitimme tämän 5-1, vaikkakin nuolet oli sään vuoksi vähän missä sattuu. Toisella kierroksella vastassamme oli henkilökohtaisen kisan lopullisen sijoitustaulukon kärki eli Petäjän veljekset Aleksi ja Niko. Tämä ottelu oli tulostasollisesti meidän osalta huikea, sarjat 36, 38 ja 34 ovat kovaa valuutta ja onnistuminen palkittiin 5-1 voitolla. Semifinaalissa vastaan tuli Jyväs-Sulan joukkue. Sade taas alkoi nousemaan ja pisteet hieman laskivat, mutta hoidimme ottelun puhtaasti 6-0. Finaaliin vastukseksemme tiensä oli selvittänyt Kymen Jousen Ronkasen veljekset Perttu ja Sampo, joiden kanssa tänä vuonna on tullut kierrettyä maailmalla kisoissa. Sade oli ihan kunnollista taas tässä kohdin, kun ammuttiin mitalien väreistä ja kisa oli tiukka, mutta niin vain me Markun kanssa selvitettiin tiemme voittoon pistein 5-3. Parijoukkue-SM-kulta matkasi siis tänä vuonna taas kerran Tampereelle.
Sunnuntain ohjelmassa oli henkilökohtaiset pudotusottelut. Kisa lähti käyntiin puhtaalla voitolla 6-0 Koskisen Karista. Toisessa ottelussa nousikin sitten tie pystyyn, kun vastaan tuli huippuvireinen Robin Hoodin nuori lupaus Aleksi Petäjä. Ammuin ensimmäisen nipun aavistuksen alas ja hävisin sen pisteellä 24-25 ja heti perään hävisin toisen sarjan jo paremmilla osumilla 27-29. Tässä kohdin tilanne oli siis 0-4 ja niin sanotusti minulle pakkovoiton edessä. Kaksi seuraavaa sarjaa sujuikin tilanteen tasoittelemisessa, kun voitin 29-28 ja 26-20 nuo sarjat. Tilanne siis tasoittui 4-4. Viimeisellä sarjalla meillä oli molemmilla 10 ja 9 kahden ensimmäisen nuolen jälkeen. Päivä oli aavistuksen tuulinen ja koko ajan oli pitänyt ottaa ennakkoja. Katsoin viimeiselle nuolelle, että sen verran tuulee, että tarvitsee ennakkoa ottaa enemmän ja kun laukaus lähti, niin se meni suuripiirtein sinne minne tähtäsinkin, vasemmalle seiskalle. Aleksi sen sijaan ampui 9 osuman ja voitti sarjan pistein 26-28 ja hävisin ottelun siis 4-6. Aleksi eteni lopulta finaaliin asti, voittaen semissä mm. Ronkasen Sampon. Finaalissa vastaan tuli toinen yllättäjä, kun velipoika Petäjän Niko oli raivannut matkallaan alkukisan kakkosen Huhtalan Juuson ja semifinaalissa Vikströmin Antin. Finaalissa Aleksi otti lopulta kultaa ja Niko luonnollisesti hopeaa ja Vikström pokkasi pronssin. On se aina kova paikka hävitä, mutta tunnustusta täytyy antaa Aleksille, joka oli todella kovassa vireessä ja ampui todella hyvin vaihtelevaan tuuleen, ansaittu voitto todellakin. Hienoa on myös se, että kisoissa tuli nuorten esiinmarssia yleisen luokan lisäksi naisissa, jossa Emmi Ala-Aho voitti kultaa ja Jade Helala oli sijalla 4.
Henkilökohtaisen kilpailun osalta ei siis päässyt tällä kertaa nousemaan palkintokorokkeelle, mutta tästä huolimatta pääsin kuitenkin pokkaamaan pystin, sillä Triple Crown pokaali jaettiin palkintojen jaon päätteeksi ja pokaali palasi minulle nyt neljättä kertaa peräkkäin. Triple Crown on siis kolmen SM-kilpailun halli, maasto ja taulu SM:stä kerättävien pisteiden pohjalta jaettava tunnustus. Kahden edellisen kisan voitot riittivät varmistamaan palkinnon, huolimatta siitä, että tämän kisan 9 sijasta ei pisteitä kertynyt.
Kauden tärkeimmät kisat ovat nyt siis päätöksessä. Vielä kalenterissa kuitenkin on muutama kisa, joihin olisi tarkoitus osallistua, joten treenailuakin on tiedossa, vaikka tässä kohdassa tarkoitus onkin keventää ammunnan osalta ja tehdä vähän muitakin asioita.
RSS Feed
