Kesän ensimmäinen maastokisa Oittaan legendaarisissa maisemissa. Olihan taas kokemus, Oittaan metsät ovat yksi hienoimmista paikoista kisailla, ei voi kuin ihmetellä miten hienoa aarniometsää, reheviä lehtoja ja komeita ja jyrkkiä kallioita alueelle mahtuu, metsätyypin muuttuessa parin sadan metrin siirtymällä.
Tähän kisaan virittelin 3DHV nuolet eli ideana oli hakea mahdollisimman kevyttä nuolta ja loivaa lentorataa. Siinä tuli onnistuttuakin, kun skaala 10m ja 60m merkki välissä pieneni noin 10%. Testaus jäi ehkä aavistuksen heppoiseksi ja vaikea sanoa vielä tässä kohtaa miten hyvin tuo setti tuli viritettyä, kun kovin montaa laukausta ei ennen kisoja ehtinyt ampua, mutta joka tapauksessa pääsin kokeilemaan käytännössä tuota kevyttä putkea, jota jo viime vuonna suunnittelin.
Meillä oli päivän ryhmässä Jenun Markku ja Hätösen Seppo kanssani samoilemassa metsiä. Heti alku oli ihan kohtuullisen lupaava, mutta muutaman ensimmäisen rastin jälkeen vauhti vähän hyytyi. Olin jonkinlaisissa haasteissa erityisesti sivusuunnan kanssa. Tuolla nyt ei käytännössä tasamaan rasteja ollut, mutta ne jotka voi sellaisiksi lukea niin osuin kohtuullisen hyvin, mutta kulmissa sitten tuli turhia pistemenetyksiä. ensimmäinen 12 rastia meni sellaista reilua 300 vauhtia, mutta kolmas neljännes tiputti tasoa sitten paljon. Tuolla takalenkin pätkällä oli paljon jyrkkiä kulmia sekä pitkiä kulmia, joissa osaaminen ja tämän hetken olematon tatsi maastoammuntaan rankaisi ja ammuin pitkän pätkän noin 10 pisteen rastikeskiarvolla. Loppu päähän sitten taas tuli muutamia mukavia onnistumisia ja kisan pääsi päättämään kuitenkin kutoseen, joten onnistunut lopetus. Pisteitä kertyi lopulta 293, jolla sai kunnian nousta hopeapallille, kun Pyry voitti pistein 310 ja Jenun Markku ensimmäisissä maastokisoissa ampui loistavasti 281 ollen kolmas.
Mitä olen ampunut viimeisen 15 vuoden aikana noita maastokisoja, niin tämä oli ehkä vaikein rata koko tältä ajanjaksolta. Radalla oli paljon todella jyrkkiä kulmia niin ylä- ja alamäkeen ja myös arvioitavat matkat oli kokolailla haasteellisia, vaikka tällä kertaa taulukoon missaukselta pääsikin välttymään. Mukana oli kaikki klassikkorastit, joista esimerkiksi jutun kuvan mukaista rastia kutsutaan välilevyksi ja tämän lisäksi tietysti myös 1 rastina vielä tuotakin jyrkempi tipu. Myös maksimimatkat isoille tauluille päästiin ampumaan jälleen kerran kunnon jyrkkiin alaämiin ja muuta kivaa. Joku uusikin rasti oli ilmestynyt ja nekin pääosin sinne vaaikeampaan päähän, joilla luonnollisesti oli korvattu helpompia Lisäksi rata oli kokolailla fyysinen, jyrkkiä nousuja ja laskuja paljon, joten kyllä siinä pumppu hakkasi moneen otteeseen ylikierroksilla. Mutta tätä se maastoammunta kuuluukin olla taulukisoissa ammutaan tasamaata ja maastokisoissa kulmia, joten pidin radasta todella paljon. Pisteet ovat omasta osaamisesta kiinni, jota tänään ei ollut riittävästi.
Tuohon nuolien testaamiseen liittyen en nyt oikein tiedä vielä oliko ne hyvät vai ei, sillä osaaminen ei tosiaankaan riittänyt tuohon rataan. Positiivista oli selkeästi tuo skaalan pienentyminen ja tällä kerralla tuli melko vähän niitä huonoja avausnuolia, jotka ovat 1-2 osumia, joita aiemmin on tullut, tämä siis positiivisena puolena. Samalla kuitenkin sivuhajontaa tuli minulle normaalia enemmän ja sitä en osaa vielä sanoa, että johtuiko se taas kulmien vaikutuksesta suoritukseen vai oliko nuolet vähemmän anteeksi antavia, joilta ne ehkä tuntuivat. Tältä pohjalta tosiaan ei vielä osaa sanoa, joten täytyy jatkaa testailuja.
Tähän kisaan virittelin 3DHV nuolet eli ideana oli hakea mahdollisimman kevyttä nuolta ja loivaa lentorataa. Siinä tuli onnistuttuakin, kun skaala 10m ja 60m merkki välissä pieneni noin 10%. Testaus jäi ehkä aavistuksen heppoiseksi ja vaikea sanoa vielä tässä kohtaa miten hyvin tuo setti tuli viritettyä, kun kovin montaa laukausta ei ennen kisoja ehtinyt ampua, mutta joka tapauksessa pääsin kokeilemaan käytännössä tuota kevyttä putkea, jota jo viime vuonna suunnittelin.
Meillä oli päivän ryhmässä Jenun Markku ja Hätösen Seppo kanssani samoilemassa metsiä. Heti alku oli ihan kohtuullisen lupaava, mutta muutaman ensimmäisen rastin jälkeen vauhti vähän hyytyi. Olin jonkinlaisissa haasteissa erityisesti sivusuunnan kanssa. Tuolla nyt ei käytännössä tasamaan rasteja ollut, mutta ne jotka voi sellaisiksi lukea niin osuin kohtuullisen hyvin, mutta kulmissa sitten tuli turhia pistemenetyksiä. ensimmäinen 12 rastia meni sellaista reilua 300 vauhtia, mutta kolmas neljännes tiputti tasoa sitten paljon. Tuolla takalenkin pätkällä oli paljon jyrkkiä kulmia sekä pitkiä kulmia, joissa osaaminen ja tämän hetken olematon tatsi maastoammuntaan rankaisi ja ammuin pitkän pätkän noin 10 pisteen rastikeskiarvolla. Loppu päähän sitten taas tuli muutamia mukavia onnistumisia ja kisan pääsi päättämään kuitenkin kutoseen, joten onnistunut lopetus. Pisteitä kertyi lopulta 293, jolla sai kunnian nousta hopeapallille, kun Pyry voitti pistein 310 ja Jenun Markku ensimmäisissä maastokisoissa ampui loistavasti 281 ollen kolmas.
Mitä olen ampunut viimeisen 15 vuoden aikana noita maastokisoja, niin tämä oli ehkä vaikein rata koko tältä ajanjaksolta. Radalla oli paljon todella jyrkkiä kulmia niin ylä- ja alamäkeen ja myös arvioitavat matkat oli kokolailla haasteellisia, vaikka tällä kertaa taulukoon missaukselta pääsikin välttymään. Mukana oli kaikki klassikkorastit, joista esimerkiksi jutun kuvan mukaista rastia kutsutaan välilevyksi ja tämän lisäksi tietysti myös 1 rastina vielä tuotakin jyrkempi tipu. Myös maksimimatkat isoille tauluille päästiin ampumaan jälleen kerran kunnon jyrkkiin alaämiin ja muuta kivaa. Joku uusikin rasti oli ilmestynyt ja nekin pääosin sinne vaaikeampaan päähän, joilla luonnollisesti oli korvattu helpompia Lisäksi rata oli kokolailla fyysinen, jyrkkiä nousuja ja laskuja paljon, joten kyllä siinä pumppu hakkasi moneen otteeseen ylikierroksilla. Mutta tätä se maastoammunta kuuluukin olla taulukisoissa ammutaan tasamaata ja maastokisoissa kulmia, joten pidin radasta todella paljon. Pisteet ovat omasta osaamisesta kiinni, jota tänään ei ollut riittävästi.
Tuohon nuolien testaamiseen liittyen en nyt oikein tiedä vielä oliko ne hyvät vai ei, sillä osaaminen ei tosiaankaan riittänyt tuohon rataan. Positiivista oli selkeästi tuo skaalan pienentyminen ja tällä kerralla tuli melko vähän niitä huonoja avausnuolia, jotka ovat 1-2 osumia, joita aiemmin on tullut, tämä siis positiivisena puolena. Samalla kuitenkin sivuhajontaa tuli minulle normaalia enemmän ja sitä en osaa vielä sanoa, että johtuiko se taas kulmien vaikutuksesta suoritukseen vai oliko nuolet vähemmän anteeksi antavia, joilta ne ehkä tuntuivat. Tältä pohjalta tosiaan ei vielä osaa sanoa, joten täytyy jatkaa testailuja.
RSS Feed