Odottavan aika on ollut pitkä, kun koronarajoitusten vuoksi kisakalenteri on kumissut tyhjyyttään. Onneksi vihdoin viimein päästiin tositoimiin tälle keväälle Jyväs-Sulan perinteisen Luolanuoli-kilpailun merkeissä. Kuntokin oli kohdillaan ja taivaan merkit oikeassa asennossa, kun pistelin tikut tauluun oman ennätyksen veroisesti pistein 591 ja tuplakisan osalta 1179. Eipä olisi kevään kisarupeama voinut siis paremmin alkaa.
Valmistautuminen tähän kisaan oli vähän erilainen kuin ehkä normaalisti. Vietettiin vaimon kanssa talvilomaa kulunut viikko ja treenit on keskittyneet tiukan taulun tuijottamisen sijaan mutkamäen laskuun, komeassa kelissä hiihtelyyn ja pilkkitouhuihin. Kun vielä kilpailua edeltäväksi illaksi ajeltiin Laajavuoren kylpylähotelliin yöksi niin ei kait sitä rennompaa tapaa ole lähteä kilpailuihin.
Ammunta tuntui heti ensimmäisestä nuolesta alkaen todella hyvältä ja rennolta. Aloitinkin hurjalla 6 x bingon putkella, mutta tämän jälkeen seitsemännessä sarjassa jotenkin unohdin olevani kisaviivavalla ja siihen tuli yksi karkulainen ysille. Tässä kohdin tietoituus tuloksesta hieman heräsi, mutta sain tasoiteltua tunteen kohdilleen jatkaen parilla bingolla. Viimeistäkin sarjaa lähdin hakemaan bingona, mutta harmillisesti yksi nuoli oli puoli milliä auki ja tulokseksi siis 298 pistettä, joka on jotain ihan huikeaa, oma puolikas enkka parani 2 pisteellä kerralla. Huvittavaa kuitenkin oli, että itse tilanteessa en ollut siihen heti tyytyväinen, kun puuttuvat pari pinnaa olisi ollut niin saavutettavissa.
Kuten arvata ehkä saattaa, niin tässä kohdin päänuppi alkoi raksuttaa SE mahdollisuuksien osalta ja jollain tavalla mieleen hiipi sellainen ajatus, että kun ensimmäinen puolikas oli näin hyvä niin nyt se SE on "pakko" ampua. Vaikka kuinka tiedostan tällaisten ajatusmallien ongelmat, niin tuossa tilanteessa on osannut tätä purkaa ja niinhän siinä kävi, että kun on pakko jotain tehdä, niin silloinhan se ei todellakaan toteudu. Ammunta oli oikeastaan koko 30 nuolta umpisurkean tuntuista, väkinäistä ja pakotettua tekemistä koko ajan varmistellen ja peläten huonoja suorituksia. Mukaan mahtui yksi 8 ja kokonaisuudessaan useampi 28 pisteen sarja. Lopputulokseksi rämmin pisteet 290 joka antoi kokonaistulokseksi siis 588, elii 4 pistettä auki SE:stä ja 2 pistettä omasta ennätyksestä. Tästä ei nyt tietenkään saa ymmärtää väärin 290 olisi minulle monessa kisassa ollut tulos johon olen tyytyväinen. Tämän päivän ammunnalla kontrasti oli kuitenkin niin valtava ensimmäiseen puolikkaaseen, että se tuntui siltä kuin ei olisi juuri tauluun osunut.
Mietiskelin tauon aikana ennen toista kisaa syitä tuohon tuloksen romahtamiseen ja osasin kyllä paikantaa sen vääränlaisiin odotuksiin ja ajatusmalleihin. Päätin muuttaa tietoisesti toiseen kisaan ajatusmallia enemmän mahdollisuuksiin keskittyvään tapaan ja pyrin pitämään tekemisen rentona mutta päättäväisenä. Vaikka tietenkin muutamia hankaliakin hetkiä tähän mahtui, niin sain pidettyä fokuksen tällaisessa tekemisessä ja molemmat kisapuolikkaat olivatkin todella tasapainoista ammuntaa. Ensimmäisestä kertyi pisteet 296 ja toisesta 295 ja niput olivat kyllä todella tiukkoja sillä koko 60 nuoleen mahtui vain 3 ysille mennyttä osumaa, jotka olivat oikeasti selkeitä ysejä, loput 6 nuolta olivat vain 1-2mm päässä kympistä. Tämän lisäksi mainittavia hetkiä oli ehkä toisen puolikkaan ensimmäinen nuoli, joka tippui todella alas ja sydän hypppäsi jo kurkkuun ajatuksena, että näinkö sitten avasin puolikkaan 8:lla, mutta onneksi se oli juuri viivassa 9:n puolella. Lopussa oli myös tiukka paikka, kun viimeisellä sarjalla vaadittiin täydet 30p omaan ennätykseen ja sain sen vaikka viimeinen nuoli ei kyllä mennyt siihen parhaimpien suoritusten kategoriaan. Tulokseksi tosiaan 591 pistettä, joka on pisteen yli aiemman ennätykseni ja jää pisteen auki SE:stä. Lisäksi tupla 18m ennätykseni parani kaikkiaan 11 pistettä edellisestä kärkinoteerauksesta.
Kaiken kaikkiaan siis huippukisa, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valmistautuminen oli tähän tilanteeseen hyvä ja itse kisan aikanakin fokuksen säätely ammuntaan onnistui valtaosin loistavasti. Välinepuolelta ehkä vielä voisi nostaa, että hankin muutama viikko sitten Rcoren "I am" kahvan ja se oli nyt ensimmäistä kertaa tositoimissa. Istuu kyllä omaan käteeni loistavasti ja kyllähän tuo tulos tietenkin antoi myös luottamusta siihen.
Seuraavat kisat olisi sitten parin viikon päästä Kokkolassa ammuttavat halli-SM-kilpailut, joten treenit jatkuu niitä kohti.
Valmistautuminen tähän kisaan oli vähän erilainen kuin ehkä normaalisti. Vietettiin vaimon kanssa talvilomaa kulunut viikko ja treenit on keskittyneet tiukan taulun tuijottamisen sijaan mutkamäen laskuun, komeassa kelissä hiihtelyyn ja pilkkitouhuihin. Kun vielä kilpailua edeltäväksi illaksi ajeltiin Laajavuoren kylpylähotelliin yöksi niin ei kait sitä rennompaa tapaa ole lähteä kilpailuihin.
Ammunta tuntui heti ensimmäisestä nuolesta alkaen todella hyvältä ja rennolta. Aloitinkin hurjalla 6 x bingon putkella, mutta tämän jälkeen seitsemännessä sarjassa jotenkin unohdin olevani kisaviivavalla ja siihen tuli yksi karkulainen ysille. Tässä kohdin tietoituus tuloksesta hieman heräsi, mutta sain tasoiteltua tunteen kohdilleen jatkaen parilla bingolla. Viimeistäkin sarjaa lähdin hakemaan bingona, mutta harmillisesti yksi nuoli oli puoli milliä auki ja tulokseksi siis 298 pistettä, joka on jotain ihan huikeaa, oma puolikas enkka parani 2 pisteellä kerralla. Huvittavaa kuitenkin oli, että itse tilanteessa en ollut siihen heti tyytyväinen, kun puuttuvat pari pinnaa olisi ollut niin saavutettavissa.
Kuten arvata ehkä saattaa, niin tässä kohdin päänuppi alkoi raksuttaa SE mahdollisuuksien osalta ja jollain tavalla mieleen hiipi sellainen ajatus, että kun ensimmäinen puolikas oli näin hyvä niin nyt se SE on "pakko" ampua. Vaikka kuinka tiedostan tällaisten ajatusmallien ongelmat, niin tuossa tilanteessa on osannut tätä purkaa ja niinhän siinä kävi, että kun on pakko jotain tehdä, niin silloinhan se ei todellakaan toteudu. Ammunta oli oikeastaan koko 30 nuolta umpisurkean tuntuista, väkinäistä ja pakotettua tekemistä koko ajan varmistellen ja peläten huonoja suorituksia. Mukaan mahtui yksi 8 ja kokonaisuudessaan useampi 28 pisteen sarja. Lopputulokseksi rämmin pisteet 290 joka antoi kokonaistulokseksi siis 588, elii 4 pistettä auki SE:stä ja 2 pistettä omasta ennätyksestä. Tästä ei nyt tietenkään saa ymmärtää väärin 290 olisi minulle monessa kisassa ollut tulos johon olen tyytyväinen. Tämän päivän ammunnalla kontrasti oli kuitenkin niin valtava ensimmäiseen puolikkaaseen, että se tuntui siltä kuin ei olisi juuri tauluun osunut.
Mietiskelin tauon aikana ennen toista kisaa syitä tuohon tuloksen romahtamiseen ja osasin kyllä paikantaa sen vääränlaisiin odotuksiin ja ajatusmalleihin. Päätin muuttaa tietoisesti toiseen kisaan ajatusmallia enemmän mahdollisuuksiin keskittyvään tapaan ja pyrin pitämään tekemisen rentona mutta päättäväisenä. Vaikka tietenkin muutamia hankaliakin hetkiä tähän mahtui, niin sain pidettyä fokuksen tällaisessa tekemisessä ja molemmat kisapuolikkaat olivatkin todella tasapainoista ammuntaa. Ensimmäisestä kertyi pisteet 296 ja toisesta 295 ja niput olivat kyllä todella tiukkoja sillä koko 60 nuoleen mahtui vain 3 ysille mennyttä osumaa, jotka olivat oikeasti selkeitä ysejä, loput 6 nuolta olivat vain 1-2mm päässä kympistä. Tämän lisäksi mainittavia hetkiä oli ehkä toisen puolikkaan ensimmäinen nuoli, joka tippui todella alas ja sydän hypppäsi jo kurkkuun ajatuksena, että näinkö sitten avasin puolikkaan 8:lla, mutta onneksi se oli juuri viivassa 9:n puolella. Lopussa oli myös tiukka paikka, kun viimeisellä sarjalla vaadittiin täydet 30p omaan ennätykseen ja sain sen vaikka viimeinen nuoli ei kyllä mennyt siihen parhaimpien suoritusten kategoriaan. Tulokseksi tosiaan 591 pistettä, joka on pisteen yli aiemman ennätykseni ja jää pisteen auki SE:stä. Lisäksi tupla 18m ennätykseni parani kaikkiaan 11 pistettä edellisestä kärkinoteerauksesta.
Kaiken kaikkiaan siis huippukisa, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valmistautuminen oli tähän tilanteeseen hyvä ja itse kisan aikanakin fokuksen säätely ammuntaan onnistui valtaosin loistavasti. Välinepuolelta ehkä vielä voisi nostaa, että hankin muutama viikko sitten Rcoren "I am" kahvan ja se oli nyt ensimmäistä kertaa tositoimissa. Istuu kyllä omaan käteeni loistavasti ja kyllähän tuo tulos tietenkin antoi myös luottamusta siihen.
Seuraavat kisat olisi sitten parin viikon päästä Kokkolassa ammuttavat halli-SM-kilpailut, joten treenit jatkuu niitä kohti.
RSS Feed
