Olen tästä kirjoittanut vuosittain ja taaskin kirjoitan jousiammunnan kuninkuuslajista eli nykyiseltä viralliselta nimeltään 1440 kierroksesta, jota tuttavallisemmin kutsutaan FITA:ksi. Äetsän jousiampujat ovat yksi suuresti kunnioittamistani seuroista, joka tämän kilpailun järjestää vuosittain ja niin tänäkin vuonna saimme taas nauttia hienosta kisapäivästä eri matkoja ampuen.

Itselläni päivän teema liittyi uuden jousen testaamiseen kisatilanteessa, kun virittelin viikolla uuden Win&Win Wiawis Meta DX rungon ja MXT-10 Wood lavat ammuntakuntoon. Parina päivänä käytin muutaman tunnin perusviritysten tekemiseen ja torstaina ammuin merkit paikoilleen ja kun jousi tuntui erittäin hyvältä ja nuolikin lensi säädyllisen hyvin, niin päätin pistää pyssyn heti tositoimiin. 

Pari lämmittelysarjaa 90m matkalta olivat melkoista merkin hakemista, kun nuolet olivat pääosin muualla kuin keskellä. Merkki kuitenkin saatiin melko hyvin paikoilleen ennen kilpailua ja homma lähti käyntiin hyvästä tilanteesta. Sarjat olivatkin sitten melko mielenkiintoiset, kun ammuin kaikenlaista väliin 45 - 56 p. Koko 90m kierroksen ajan oli aina välillä kevyttä tuulta, joka vei nuolta, mutta kun kentällä ei ollut tuulipussia, niin oli todella vaikea arvioida tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Todella monta kertaa kävi niin, että kuvittelin, että nyt tarvitaan ennakko ja nuoli osui juuri tähtäyspisteeseen pääosin vasemmalle seiskalle. Luvattoman iso määrä siis punaisia osumia ja pisteitä lopulta kasaan 302.

Seuraavalla matkalla eli 70 homma sujui hyvin lukuunottamatta yhtä rääpäisyä, joka tuotti osuma-arvon 6. Harmillisesti kuitenkin hyvät niput kiersivät erityisesti kymppiä aika tehokkaasti ja pisteitä kertyi keskinkertaisesti 327 pisteen verran. Seuraavalle eli 50m matkalle, joka on aina ollut suosikkini sainkin hyvän lähdön ja oikeastaan ammuin lähes koko matkan hyvää ammuntaa, johon voin olla erittäin tyytyväinen. Tämä kuitenkin päättyi kaksi nuolta ennen loppua, kun jostain syystä olin ihan aivot narikassa nostamasssa jousta useamman kerran perätysten puuskaan joutuen purkamaan liian monta kertaa. Aika alkoi hupenemaan turhan vähiin ja päätin, että nyt on saatava tokavika nuoli matkaan, että ehdin viimeisenkin ampua. No taas kerran nostin tuulenpuuskaan ja kroppa oli niin jumissa, että yhtäkkiä huomasin ampuvani klikkerin läpi ohi taulusta. Tästä nousi kierrokset vähän turhan korkealle ja rääpäisin vielä kutosen perään, jonka myötä pisteitä vaivaiset 44 ja kokonaistulokseksi 318. Ainakin sen 12p tuossa kohtaa hävisin odotusarvosta ja sain melkoisen ketutuksen pääni sisään. Eipä ole todella pitkään aikaan näinkään tapahtunut, mutta olkoon opetuksena tällä kertaa.

Laskeskelin ennen viimeistä matkaa että tarvitsen 353p että saan 1300p kasaan ja tämä on kyllä tasollisesti huomattavasti paremmin kuin tähän mennessä olin ampunut. Vahva päätös kuitenkin oli, että siitä 1300 p rajasta ei lipsuta ja sitä lähdin tekemään. Kolmen ensimmäisen sarjan ajan jouduin säätämään tähtäintä kierrosten ollessa 58, 59, 58. Kolmannen jälkeen kuitienkin tiesin, että nyt on merkki kohdillaan ja pistinkin tähän kohtaan kaksi upeaa 60p sarjaa ja viimeiselle kierrokselle tiesin että 58p riittää. Vähän meinasi mennä yliyrittämisen puolelle, mutta onnistuin kuitenkin kairaamaan tästä tarvittavat 59p ja kokonaistulokseksi siis 1301.

Olipahan siis kaksijakoinen päivä. Ammunta toimi pääosin hienosti ja jousi toimi hyvin tuntuen todella pehmeältä ja hiljaiselta merkittävien runkovaimennustensa vuoksi ja osumatkin olivat pääosin täysin odotetun kaltaisia. Homma kuitenkin kaatui vähän heikkoon tuulen lukemiskykyyn erityisesti pidemmillä matkoilla ja sitten tuollaiseen täysin aloittelijamaiseen virheeseen 50 m lopussa, joka johti puhtaaseen pummiin. Tulos olisi siis helposti voinut olla 10 - 20p korkeampi, mutta tällä kertaa mentiin tällä ja nyt jatketaan jousen virityksen tarkastamisesta ennen ensi viikonlopun Tornion taulu-SM-kilpailuja. 

Loppuun on kyllä vielä pakko mainostaa syyskuun alussa tulossa olevia FITA-SM-kilpailuja Seinäjoella. Tähän valmistautumiseen nyt jokaisen itseään kunnioittavan jousiampujan on aika lähteä radalle ampumaan merkkejä eri matkoille ja harjoittelemaan erityisesti pisimpiä matkoja sekä matkojen vaihtoa, sillä ne ovat olennaisimmat asiat tässä kisamuodossa onnistumiseen. Nähdään siis sankoin joukoin sekä ensi viikonloppuna Torniossa Taulu SM:ssä että syyskuun alussa FITA-SM:ssä Seinäjoella.

Iitin Kymmpiranta on kyllä yksi suomen upeimmista kentistä ampua jousella ja tuloskin on ollut kohdillaan kerta toisensa jälkeen, kun tällä kentällä on kisaamassa ollut ja niin nytkin. Kolmannen kerran tälle kesälle tulos 666 ja matseista voitto, joten tyytyväinen saa olla.

Alkukisassa en muista saaneeni ikinä näin upeaa lähtöä kuin tähän kisaan osui. Harkkanuolet olivat jo ihan mukavasti osuvia, mutta kun kelloa kilkatettiin ja päästiin tositoimiin, niin alkoi tapahtumaan. Ajattelin jo ensimmäisestä sarjasta, että nyt taisi tulla täydet 60 pistettä, mutta taululle päästyä täytyi kuitenkin tyytyä 59 pisteeseen, kun yksi nuoli jäi aavistuksen auki kympin viivasta. Takaisin tullessa vitsailtiin, että tulihan siinä annettua kuitenkin pisteen verran siimaa ja vielähän tuossa on parantamisen varaa. No toisella sarjalla en sitten sellaista enää jättänyt ja tuloskorttiin kirjattiin osumat X,X,X,10,10,10, olipahan todella hurja alku. Tämän jälkeen vieno tuulenvire kuitenkin alkoi ja en enää vastaaviin urotekoihin yltänyt, mutta kirjautin todella loistavan 339 puolikkaan joka tapauksessa. Toisella puolikkaalla niput olivat niin ikään hienosti kasassa, mutta harmittavasti ne hyppivät aiempaa enemmän ja otin sekä aloitukseksi että lopetukseksi 52p sarjat, joka söi puolikkaan vain 327 pisteeseen. Väliin mahtui vastaavasti pari upeaa kierrosta, jotka molemmat alkoivat osumilla 8, 9 ja perään neljä kymppiä. Kokonaistulos siis 666, joka tuli nyt kolmannen kerran tälle kaudelle.

Yleisessä luokassa oli kunnioitettavat 11 osallistujaa ja kun kaikille oli pudotuskierrokset tarjolla, niin alkukisan voittajana sain matseihin ensimmäiselle kierrokselle vapaan. Toisella kierroksella otin voiton Priit Tanvelista pistein 6-0 ja etenin semifinaaliin, jossa voitin Ida-Lotta Lassilan pistein 7-3. Naisten maajoukkue oli vahvasti edustettuna yleisessä ja Iidiksen jälkeen kultaotteluun vastaani tulikin Tukiaisen Iida, jonka voitin lopulta samoin pistein 7-3. Päivän saldona siis sekä alkukisan voitto hienolla tuloksella että kokonaiskisan ykköspaikka.

Iitti Open oli myös vaimoni Silingin ensimmäinen virallinen kilpailu, kun hän otti osaa harrastajaluokkaan. Olemme treenanneet 30m matkalta nyt kesän aikana melko usein, tauluna 80cm täplä, joka on selkeästi ollut erittäin hyvä päätös, vaikka harrastajaluokassa ammutaankiin 122cm tauluun. Kilpailusta lopulta tuli alkukisan voitto hienolla tuloksella 632 ja pudotusten jälkeen tiukan uusintanuolen kautta hopeinen sijoitus. Olipa mukavaa osallistua ensimmäistä kertaa yhdessä kilpailuihin ja varmasti ainakin jossain määrin jatkossakin näin tulee tapahtumaan.

Ensi viikonloppuna onkin sitten tiedossa taas kuninkuuslajiin eli FITA-kierrokselle osallistuminen Äetsässä.

Maasto-SM-kilpailut ammuttiin tänä vuonna kotiseudullani Teuvalla Parran loistavissa maastoissa. Omalta osaltani kisat menivät loistavasti kun pääsin pokkaamaan keskimmäisellä korokkeella kultaa sekä henkilökohtaisesta kisasta että Tampereen joukkueellamme ja vielä tuloskin oli haasteelliseen kulmia täynnä olevaan maastoon verrattuna käsittääkseni ihan hyvää kansainvälistä tasoa.

Kisat ammuttiin tänä vuonna kaksipäiväisenä rupeamana mallilla 24 + 24 rastia eli arvioitavat rastit lauantaina ja annetut matkat sunnuntaina. Valmistautuminen kisoihin oli tauluampujalle ehkä perinteinen eli matkamerkit tasaisella ja etäisyyksien arviointitreeniä parin viikon ajalla ennen kisoja, mutta kulmia nyt ei tietenkään tullut käytyä harjoittelemassa, joka kuitenkin olisi se juttu tässä kisamuodossa. Oman haasteensa ammuntaan toi nykyinen ammuntatekniikkani, jossa kallistan jousta oikealle jonkin verran ja siitähän ei ole siis mitään haittaa 70m, kunhan kallistus vain on sama aina. Maastossa se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun matkat muuttuu joka rastille, niin täytyy osata myös muuttaa sivusuuntaa tähtäimessä etäisyyden muuttumisen lisäksi. Onneksi treenasin tätä myös suhteellisen paljon ja lähdin siltä osin luottavaisena kisaan tietäen sivusuunnan nollamerkin, josta lähdetään tekemään muutoksia.

Arvioitavien matkojen päivä oli jälkikäteen ajateltuna varsin onnistunut, sillä tulokseksi kertyi 353p, joka on ylivoimaisesti paras 24 nuolen tulokseni. Sekaan sitten kyllä mahtui kaikenlaista sekoilua, kun katsoin parilla rastilla väärin taulukoon ja sitä myöden arvioin matkan reilusti pieleen, näistä vielä toinen oli sellainen rasti jonka olin aiemmin nähnyt että se on pikkkutaulu, mutta jostain syystä en sitä muistanut ja järki pisti sen isoksi. No yksi pummi ja toisesta taulusta 2p oli kyllä ansaittua omasta toheloinnista. Lisäksi Parran vuoren perinteikäs rotkoon ampumisrasti teki taas samat kepposet kuin aiemminkin eli arvioin kulmavähennyksen täysin päin metsää ja aloitin 1p osumalla. Muutenkin pitkiltä matkoilta ja suuremmista kulmista ne ongelmat koituivat mutta taas vastaavasti paikkasin kyllä tulosta huomattavan paljon ampumataidolla, sillä lähes poikkeuksetta pystyin ampumaan seuraavat nuolet keskelle ja kun lyhyemmiltä rasteilta tikkasin 16-18p väliin niin sitä kautta tulostaso nousi erittäin kovaksi ja lähdin seuraavaan päivään 13p karkumatkalla Pyylammen Terosta.

Annettujen matkojen päivä olikin sitten ainakin ensimmäisen puolikkaan osalta täysin edellisen päivän vastakohta. Jostain syystä tähtäimen sivusuuntani ei pitänytkään enää yhtään paikkaansa ja ammuin melkein puoleen väliin asti nuolia raakasti vasemmalle  ja alas, joka rokotti pistesaldoa niin pahasti että olin alle kolmensadan vauhdissa pisteissä 145. Onneksi aloin kuitenkin hakemaan korjausliikettä ja loppujen lopuksi siirtämällä koko tähtäinasetustani kolme kierrosta vasemmalle ja alkaessani arvioimaan kulmamuutoksia pienemmiksi kuin alussa, niin sain hinailtua tikkuja keskemmälle. Kun toisella puolikkaalla oli enemmän lyhyitä rasteja joissa asetukseni selvästi toimi paremmin, onnistuin loppujen lopuksi taikomaan tästä tuloksen 177 eli yhteensä 322p, joka antoi kokonaistulokseksi 675p ja voiton 13p erolla Ekholmin Pyryyn ja 14p erolla Pyylammen Teroon. Siihen nähden, että olin varmaan puolessa välissä päivää tippunut toiseksi tai kolmanneksi, niin täytyy kyllä olla todella tyytyväinen loppupäivän venymiseen. 

Kisoista tuli siis henkilökohtainen SM-kulta, joka oli itselleni kolmas laatuaan maastokisoista ja lisäksi ammuimme TJA:n joukkueella Anders Sjöqvistin ja Markus Penttilän kanssa joukkuekultaa, joten ei kai sitä enempää voi toivoa. Lisäksi tulokseni olisi rikkonut maasto-EM kisojen A-rajan ja sinnekin olisi paikka lohjennut, mutta olen päättänyt loppukauden päätavoitteekseni Yanktoniin Taulu-MM-kisat ja kun kaikkeen ei rahat ja lomat riitä ja priorisointia joutuu harrastamaan, niin ensikosketus maastoarvokisoihin jää vielä ainakin tänä vuonna tekemättä.

Seuraavia kisoja joihin treenit kohdistetaan ovatkin sitten Iitti Open ja Äetsän FITA-kisa sekä tietenkin Taulu-SM kisat, jotka ammutaan elokuun alussa Torniossa.