​Kevään perinteinen SM-kilpailu eli 18m ammuttiin Kotkassa näin pari viikkoa Jyväskylän bonus SM kisojen eli SM-kisaviikon jälkeen. Tapahtuma oli Kotkalaisille tärkeässä roolissa, sillä aktiviinen seura täytti 50 vuotta ja piti ensimmäistä kertaa Sm-kilpailut tämän kunniaksi erittäin hienoissa puitteissa Kotkan urheiluhallissa.

Jostakin syystä nyt kevään aikana 18m ammunta on tökkinyt kisoissa verrattuna treeneihin, joissa tikut löytää keskelle välillä pelottavankin hyvin. Odotus oli tälläkin kertaa, että jos sitä SE tulosta tavoittelisi, mutta ajatukset suli heti alkuunsa, kun nuolet vain jäi sarja toisensa jälkeen juuri kympin viivan väärälle puolelle. Ammuin loppujen lopuksi sellaisen perustuloksen 580, tasaisen tappavalla 290 + 290 tekemisellä. Meininki oli hyvin pitkälti sellainen, että aina jos tuli alle 29 sarja, niin sitten perään sai paikkosarjana 30, mutta ei jostain syystä muuten napsunut kaikki keskelle. Tällä tuloksella sai kuitenkin hienosti piikkipaikan haltuunsa.

Pudotuskierroksille pääsin siis hyvistä asetelmista ja sain ensimmäisen kierroksen vapaaksi, kun kaavio ei ollut ihan täynnä. Lehtomäen Esa tuli ensimmäiseksi vastustajaksi 1/8 otteluun, jonka voitin pistein 6-2. Toisessa ottelussa olikin sitten tiukka paikka, kun parin viikon takainen SM-finaalivastus Ronkasen Sampon kohtaaminen osui jo tähän kohtaan. Sampo on ollut apinana selässä tässä useamman vuoden, jona aikana olen hävinnyt parin viikon takaisen finaalin ja kaksi kertaa Sampo on tiputtanut minut SM-pronssiottteluun. Nytkin tästä syystä ottelussa oli ehkä vähän enemmän värinää ja vaikka otin hyvän alun, niin puoleen väliin onnistuin tunaroimaan nuolen klikkerin läpi ohi taulusta ja olimmekin 3-3 tilanteessa. Tämä oli ehkä herättävä tekijäkin, kun paransin tekemistä loppuun ja vein kuin veinkin ottelun nimiini 7-3. Tämän jälkeen tuntui jostain syystä siltä, että ammunta vapautui ja voitin ehkä vähän tylsälläkin tavalla sekä semifinaalin Johanssonin Jaria että finaalin Peltolan Teroa vastaan suoraan 6-0 ampuen molempiin otteluihin 30, 30, 29 pisteet. 

Olipahan hienoa nousta pitkästä aikaa SM-kisoissa keskimmäiselle korokkeelle. Piti oikein tarkistaa, koska viimeksi, niin täytyy mennä aina vuoteen 2019, jolloin viimeksi olen voittanut. Hopeaa kyllä on kertynyt paljon ja muutamia pronssilätkiäkin.

SM-kilpailut kruunasi sunnuntain joukkuekilpailu, jossa pääsin ampumaan vaimoni Silingin kanssa joukkueena. Siling ilmoittautui viime metreillä SM-kisoihin mukaan, vaikka ammunta uraa ei vielä ole kuin yhden virallisen ja muutamien harrastajaluokkakisojen merkeistä. TJA:n joukkuekokoonpano muuttui kisan aikana yhden poisjäännin vuoksi ja Siling hyppäsi tämän vuoksi mukaan joukkuekokoonpanoihin. Kun Jenun Markku ja Koskisen Jarkko olivat treenanneet yhdessä tätä kisaa varten, niin minä pääsin heti Silingin ensimmäisen SM-kisan myötä kisaamana myös joukkueena yhdessä. Teimme taktisesti siten, että sijoitimme Jarkon ja Markun TJA1 joukkueen saavuttamalle kakkospaikalle ja minä ja Siling lähdimme TJA2 joukkueena viimeiseltä sijalta 11 liikkeelle. Onneksemme viime viikolla vähän harjoiteltiin joukkueammuntaa joka auttoi siihen, että ammuntahan sujui ihan loistavasti. Siling todellakin antoi meille mahdollisuudet voittaa ampuen upeasti useamman kympin ja ysin ja erityisesti kaikki nuolet tauluun. Vastustajamme Turun Arcuksen Juuso Huhtala ja Jade Helala vain olivat ihan selkeästi meitä parempia ja hävisimme lopulta 3-5 sijoittuen jaetulle 9 sijalle. Voidaan silti olla tyytyväisiä, tulossarjalla 38, 36, 38, 34 oli kyllä kaikki mahdollisuudet voittoon ja saimme ainakin hienon yhteisen kokemuksen. Taktiikkamme puri ja TJA1 joukkue eli Markku ja Jarkko ampuivat lopulta joukkuepronssille, joka oli samalla molempien miesten ensimmäinen SM-mitali urallaan.

Hyvät kisat olivat ja nyt sitten katseiden kääntäminen pitkille matkoille. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus ampua Porissa halli 70m ja sen jälkeen olisi Majo leiriä tiedossa vielä ennen toukokuun alun EM-kilpailuja Saksan Essenissä.   

Vuoden yksi isoja kohokohtia on aina SM-viikko, sillä silloin tällaiset pienemmät lajit pääsevät parrasvaloihin, kun YLE roudaa kalustonsa paikan päälle ja viikonloppuna tulee televisiosta mitä erilaisimpia lajeja. Jousiammunta on yksi näistä ja ollut SM viikolla mukanan alusta alkaen.
Tällä kertaa SM-viikkoa vietettiin Jyväskylässä ja kisamuotona 25m henkilökohtainen sekä joukkuekilpailu. Kisapaikkana oli Hipposhalli, jossa oli monta muutakin lajia mukana, niin kädenvääntöä, snookeria kuin painonnostoa.

Alkukisa meni vähän sillä tavalla ei hyvin ei huonosti. Ensimmäisen puolikkaan puoleen väliin ammuin yhden heikomman sarjan, mutta muuten nuolet oli aika hyvin keskellä niin tulosta kertyi 288. Toiselta puolikkaalta sitten sain vähän paremmin pisteitä 292, mutta koko ajan tuntui, että aina joku nuoli jää juuri kympin viivan väärälle puolelle ja näinhän siinä kävikin. Kokonaispisteiksi kuitenkin 580, jolla irtosi alkukisan selkeä voitto.

Joukkuekisa ammuttiin tuohon alkukisan perään ja tällä kertaa joukkue muodostui Vuorisen Vernen kanssa. Saimme alkukisan kakkospaikalla ensimmäisen kierroksen vapaaksi. Otttelumme alkoivat 1/4 ottelusta, jossa voitimme Saimaan Jousen 6-0. Semifinaalissa oli Kymen Jousen Ronkasten veljekset vastassa, jotka kurittivat meitä pistein 5-1 ja tiemme vei pronssiotteluun, jossa sitten voitimme Jyväs-Sulan pistein 5-3. Hieno päivän päätös, kun pääsimme pokkaamaan pronssimitalin kotiinviemiseksi.

Henkilökohtainen kisa jatkui sunnuntaina otteluilla. Ensimmäisessä ottelussa oli ties kuinka monennetta kertaa seurakaveri Koskisen Jarkko vastassa. Ammuin hyvin, mutta Jarkko silti nappasi pari pistettä ja voitin 6-2. Toisessa ottelussa ammuntavire jatkui hyvänä ja voitin siinä Heikkisen Rekon pistein 7-1. Semifinaalissa oli vastassa erittäin hienosti tällä kaudella ampunut Peltolan Tero, tämäkin ottelu jatkui hyvällä tahdilla voiton irrotessa pistein 6-2. Näin aukesi tie finaaliin, joka oli televisointi aikataulujen vuoksi vasta myöhemmin illalla ja tuohon ottelun ja finaalin väliin jäi tällä kerralla noin 4h aika, jonka päätimme käyttää hyödyksi kävelemällä kaupungille syömään.

Aloitin lämmittelyammunnat hyvissä ajoin ennen finaalia yhdessä Ronkasen Sampon kanssa, joka oli edennyt vastustajakseni tähän vaiheeseen. Pääsimme seuraamaan naisten finaalit ennen omaa otteluamme, jossa Kuopan Taru nousi voittajaksi loistavalla ammunnalla muutaman vuoden tauon jälkeen. Aina siinä on oma jännityksensä kun televisio kameroiden eteen menee, mutta tällä kerralla se ei oikeastaan tuntunut kropassa kuten niin monesti aiemmin. Ammuntakin lähti hyvin käyntiin, ilmeisesti vähän turhankin rennosti, kun ammuin alkuun pari yläysiä. Varmaankin kun tuollä alun hyvällä tekemisellä ei saanut pisteitä kotiin, aloin alitajoisesti hieman varmistelemaan ja loppu ottelu olikin sitten harmillisesti vasemmalle ampumista. Aina siihen muutaman kympin sai mukaan, mutta nuolet oli vasemmalla ysillä tai kasilla. Epäonnistuin tähtäimen siirtämisen kanssa, olisi vain pitänyt huomattavasti suuremmilla peliliikkeillä pelata, mutta se on helppo sanoa jälkikäteen. Sampo ampui loistavasti ja minä en päässyt omalle normaalille taoslleni koko ottelun aikana, joten niin se vain viimeisellä sarjalla kääntyi Sampon eduksi pistein 4-6 ja mies pääsi pokkaamaan ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultamitalin.

Kisaviikonloppu oli taas kerran opettavainen. Olin taas väärässä moodissa ennen finaalin alkua ja kun moodi lähtee vaihtumaan niin muutoksia pitää uskaltaa tehdä sen mukaisesti. Tietenkin parasta olisi, että osaisi pitää moodin juuri samana koko kisan ajan, mutta tuntien itseni, pidän ehkä ennemmin työkalupakissa tuon moodin muutokseen valmistautumisen.
Jokatapauksessa SM-hopeaa ripistettiin kaulaan ja kun illalla katsoi ottelun televisiosta, niin olihan se hyvän näköistä tekemistä ja erittäin jännittävää, joten eikös se silloin täyttänyt tavoitteensa median osalta, leipää ja sirkushuveja kansalle.

Parin viikon päästä jatketaan sitten Kotkassa 18m SM-kilpailuiden merkeissä.