Tämän kauden ylivoimaisesti odotetuin kansainvälinen kisa omalta osaltani on juuri päättynyt European Games, joka järjestettiin Puolan Krakova- Malopolskassa. Kisaa voisi luonnehtia euroopan olympialaisiksi, sillä se on kansainvälinen moniurheilulajitapahtuma ja mukana on suuri osa olympialajeista. Suomesta European Gamesissa edusti maatamme reilu 100 urheilijaa, joten puhutaan isosta satsauksesta ja kilpailu olikin olympiakomitea johtoinen. Jousiammunnan osalta edustusjoukkueemme koostui viime vuoden EM-kisoista paikan hankkineilla eli allekirjoittanut miesten tähtäinjousessa, Ida-Lotta Lassila naisten tähtäinjousessa ja Satu Nisula naisten taljajousessa. Lisäksi meidän joukkueenjohtajana ja valmentajana reissussa toimi Perttu Ronkanen.

Faciliteetit olivat pääosin todella hienot. Majoitukset ja päivittäiset ruokailut tapahtuivat Krakowan kisakylässä, josta kuljettiin sitten busseilla kilpailupaikoille. Kisakylän muodosti iso kerrostalo-alue yliopistokampukselta, joka oli kesäloman johdosta tyhjillään. Lisäksi alueella oli loistavat faciliteetit käydä salilla, uimassa ja lenkillä. Ainoa asia, joka alkuun ei oikein tukenut olemista Krakowassa oli pitkä hellejakso, jonka vuoksi huoneet joissa ei ollut ilmastointia olivat todella tukalan kuumat nukkua ja olla. Onneksi kisaviikon edetessä sää muuttui viileämmäksi, jonka myötä tämäkin asia parani merkittävästi.

Saavuimme kisakylään pari päivää ennen kilpailun alkua siten, että saimme yhden ylimääräisen harjoituspäivän ennen virallista harjoitusta. Tämän päivän iltana oli avajaiset, jossa sain kunnian toimia toisena lipunkantajana yhdessä niinikään tamperelaisen melojan Netta Malisen kanssa. Olipa hienoa kulkea stadionille joka oli lähes täynä vastaanottamassa kisoja ja urheilijoita.

Ennen virallisia harjoituksia julkaistiin taulujärjestys, joka osoitti taulukaveriksini hallitsevan olympiavoittajan Turkin Mete Gazozin. Mukava oli treenailla hänen kanssaan kun taulu keskelle alkoi aina sarjan edetessä muodostua kunnon tumma piste, joka muuten auttaa osumista aurinkoisella säällä ihan merkittävästi. Muutenkin Meten kanssa oli mukava ampua kisaa, sillä hänellä oli yksi parhaita ikinä näkemiäni rutiineja tuloskortin tarkastamiseen. Kenenkään jonka kanssa hän ampuu samaan tauluun ei tarvitse jäädä murehtimaan, etät tuliko kortti täytettyä oikein.

Alkukisa lähti käyntiin mielenkiintoisesti, juuri kun saimme harkkakierrokset ammutuksi komensi kuuluttaja kaikki ampujat suojaan telttoihin, joka oli todella tarpeen, sillä yllemme vyöryi kunnon ukkossadealue. Puolen tunnin odottelun jälkeen sää selkeni ja pääsimme kentälle takaisin harjoittelemaan 3 sarjan verran. Alkuun ukkosen rippeiden myötä tuuleskeli vielä hieman, mutta se tyyntyi kisan edetessä lähes täysin. Ammuin teknisesti loistavan alkukisan ja olen tekemiseeni todella tyytyväinen. Tulokseksi muodostui omaa perus hyvää tasoani oleva 657 (328+329), jolla alkukisan sijoitukseksi tuli 27 sija yhteensä 48 ampujan joukossa. Tulos oli normitasoa, mutta sen verran lähelle rajoja jäi iso määrä nuolia, että olisihan tuo voinut aavistuksen korkeampikin olla. Näillä tuloksilla ollaan nykyään aikalailla massassa ja jokainen piste tarkoittaa useampaa sijoitusta. Toisaalta alkukisalla luodaan vain kaavio, josta lähdetään ampumaan matseja ja tässäkään kisassa ei ollut kuin kovia ampujia paikalla, niin sillä ei loppuviimein kauhean suurta merkitystä kuitenkaan ole.

Me eli miesten tähtäinjousi ammuimme alkukisan aamupäivällä ja naisten tähtäinjousi oman alkukisansa iltapäivällä. Meillä oli Iidiksen kanssa ohjelmassa myös mixed team, jonka ensimmäiset ottelut ammuttiin heti alkukisan perään perjantain iltapäivällä. Ehdin juuri käymään oman alkukisani jälkeen kisakylässä lounaalla ja sen jälkeen bussilla takaisin kisakentälle ennen otteluja. Pääsimme jatkoon viimeisenä sijalla 24 ja saimme vastaamme Tsekkien tiimin sijalta 9. Vaikka ammuimme ihan ok, niin tällä kerralla se ei kuitenkaan riittänyt jatkoon ja hävisimme otelun suoraan 0-6 ja mixedin sijoituksemme oli siis jaettu 17.

Viikonloppu sujui joukkueotteluiden merkeissä ja tarkoitti siis meille vapaapäiviä kisasta, jotka sujuivat mukavasti treenien merkeissä. Itse vahvistin alkukisan aikana hyvin toiminutta, hieman nopeampaa ja selkeämpää rytmiä suorituksessa ja nämä päivät tulivat kyllä tarpeeseen.

Omat otteluni muotoutuivat maanantaille, jolloin siis ammuttiin kaksi ensimmäistä ottelua 1/32 ja 1/16, joista voittajat etenivät torstain finaalipäivään ampumaan. Torstai lähti käyntiin treenikentältä, jossa heti ensimmäisestä nuolesta asti tuntuma oli, että tänään homma sujuu. Noin 40 minuuttia ennen omaa otteluvuoroa sain luvan siirtyä finaalikentän vieressä olevalle harjoituskentälle, jossa ammuin useamman sarjan. Päivä oli melko tuulinen tuulen suunnan ollessa oikealta vasemmalle pääosin. Pertun kanssa siinä mietittiin, että finaalikentän oikeassa reunassa on katsomo, joten todennäköisesti itse finaalikentällä tuuli vie nuolta hieman vähemmän. Kun sitten lopulta oma vuoro koitti ja pääsi finaalikentälle, niin näinhän siinä kävi ja tämä oli ollut hyvä huomio jo treenikentällä.

Se miten nämä kisat erosivat kaikista muista kisoista oli se, että täällä jokainen ottelu ammuttiin vuoroammuntana finaalikentällä yksi ottelu kerrallaan ja kuulutuksien kanssa. Tämä oli se asia mitä tästä reissusta odotin kaikkein eniten, sillä nykyään tätä vuoroammuntaa pääsee ampumaan todella harvoin kun vain harvoissa SM-kisoissakaan nykyään edes finaaleita ammutaan vuoroammuntana.

Ensimmäinen vastustajani oli Bulgarian Ivan Banchev sijalta 38, kun minä lähdin kisaan sijalta 27. Ammuimme ensimmäisestä sarjasta tasurin 26 ja toisen hävisin pistein 26-27. Sain tästä tappiosta hyvän taisteluhengen päälle ja pistin kolmannelle voiton 28-25 tasoittaien pelin 3-3. Kaksi viimeistä sarjaa meni vähän hermoillessa omalta osalta, mutta molemmista nappasin kuitenkin pisteet kotiin sarjoilla 27-25 ja 26-25. Voitin ottelun siis 7-3 ja etenin 1/16 otteluun.

Toiseen otteluun sain vastaani Ranskalaisen Jean Charles Valladontin, joka on moninkertainen arvokisamitalisti kirkkaimpana kruununa Rion olympialaisten hopeamitali. Kun vastus on kova niin silloin myös ammunta täytyy olla tikissä ja niinhän se oli. Nautin todella suuresti ampumisesta, joka oli helppoa ja itsevarmaa ja vedettiin kyllä todella kovatasoinen ottelu, vaikka tuulta oli sen verran että lähes kaikilla nuolilla sai ottaa ennakkoa. Neljä ensimmäistä kierrosta oli tasureita pisteillä 28, 28, 29, 29. Viimeisellä kierroksella toinen nuoleni lipesi kasille hieman kovempaann puuskaan  ja hävisin lopulta setin 27-29 eli kokonaispisteillä 4-6. Mutta vaikka tappio tulikin niin en osaa olla siitä pettynyt. Pystyin näyttämään parasta osaamistani kovassa paikassa ja ampumaan sillä tasolla millä matseja voitetaan. Nyt tässä kävi näin, mutta tämä oli voitettu 17 sija minulle.

Meillä oli myös joukkueena loistava suoriutuminen, sillä Iidis voitti yhtälailla yhden ottelun ja oli naisten tähtäinjousessa sijalla 17 myös. Naisten taljajousessa Nisulan Satu teki todella upean suorituksen, sillä nän tiputti ensimmäisessä ottelussa World ranking 5 ja eteni 8 parhaan joukkoon. Toisessa matsissa tappio tuli kuitenkin lopulta pronssia saavuttaneelle turkkilaiselle ja sijoitus Satulle 8. Pitää kuitenkin muistaa, että ensimmäinen kova karsinta on tehty jo viime vuonna, sillä näihin kisoihin paikka irtosi karsinnan kautta ja sitä myöden jo edustaminen täällä oli onnistuneiden kisojen seurausta. Kiitos mahtavasta hengestä koko joukkueelle sekä meidän joukkueenjohtajana ja valmentajan toimineelle Pertulle.

Loppuviikko kului omalta osalta siis treenatessa kohti elokuun alun MM-kisoja ja paikkahan antoi todella optimaaliset olosuhteet tähän touhuun. Pääsi treenaamaan niin tuulessa kuin tyynessä ja ampumaan euroopan parhaiden kanssa. Kisakylän salia ja uimahallia tuli myös hyödynnettyä aktiivisesti ja mahtuipa loppuviikkoon vielä golf kierroskin yhdelle päivälle ennen paluuta takaisin kotiin.

Näissä kisoissa oli jaossa ensimmäiset olympiapaikat, joista mixedin kautta Espanja sai paikan ja henkilökohtaisista pudotuksista Saksa ja Moldova. Seuraavat olympiapaikat on jaossa sitten Berliinissä MM-kisoissa. Omalta osaltani olympiakarsintaan liittyen tärkein pointti täällä oli 12 pisteen saldo World Rankingiin, joka täältä putosi tilille ja tämä potti on se, jota itse tavoittelen kasvattavani parhaalla mahdollisella tavalla.

Seuraavat kisat on maasto-SM:t Keuruulla ja sen jälkeen näillä näkymin kisataankin sitten Berliinissä.

MM-karsintojen toinen kilpailu kisattiin Iitin upealla Kymppirannan kentällä ja sää oli takuuvarmaa Iiittiä, joka tarkoittaa helteistä ja valtaosin tuuletonta päivä. Kuinka se voikaan sattua, että Iitti openin aikaan vuodesta toiseen sää hellii ja mahdollistaa loistavan tulostason.

Ajeltiin seurakavereiden Hannen ja Markun kanssa aamusta hyvissä ajoin paikalle ja olipa upeaa nähdä miten täynnä kisaviiva oli. Tämä oli varmasti korona-aikojen jälkeinen suurin kansallinen kisa, jos ei oteta huomioon Sm-kisoja, sillä yleiseen luokkaankin saatiin 16 hengen kaavio pudotuksille.

Kisa lähti käyntiin hyvillä nipuilla mutta melko vaisulla tulostasolla, kun parin ensimmäisen sarjan jälkeen olin vielä alle 9 keskiarvossa. Näiden kahden avaussarjan jälkeen sain merkin paremmin paikalleen ja tikut alkoi löytämään keskelle huomattavasti paremmin. Kolmannen ja viimeisen sarjan 58 setit höystettynä parilla muulla hyvällä sarjalla antoivat ensimmäisestä puolikkaasta pisteet 334, joilla pääsin lähtemään piikkipaikalta toiselle puolikkaalle.

Toinen osiokin lähti hyvin käyntiin, mutta tuohon perään tuli huono kolmen sarjan vaihe, kun joka setissa oli 8 tai 7 osumia laskien tulostasoa merkittävästi, kaikki tämä johtui kyllä ihan omasta tekemisestä. Laskeskelin pistetilannetta ja mielessä alkoi kolkuttelemaan, että tällä tahdilla ei kyllä 660 mene rikki. Pienen itsepohdiskelun jälkeen päätin ottaa merkittävästi rohkeamman asenteen kahdelle viimeiselle setille, joka tuotti heti tulosta. 58 ja 56 pisteen lopetus nosti toisen puolikkaan tuloksen 329 pisteeseen joilla kokonaispisteitä kertyi yhteensä 663. Tällä tuloksella sai alkukisasta toisen sijan kun Vikströmin Antti oli pistellyt pari pistettä enemmän 665 tulokseksi.

MM-karsinta päättyi siis näihin nuoliin ja kun laskeskeltiin pistetilanne yhteen ensimmäisen Kokkolan MM-karsintakisan pisteiden kanssa, niin päädyttiin Vikströmin kanssa jaetuille pisteille 1303. Varmistimme siis kaiman kanssa paikkamme MM-kisoihin ja kun kolmas paikka meni Aartolan Jounille on meillä joukkue kasassa Berliiniin elokuun ensimmäiselle viikolle.

Kisa jatkui pudotuksilla, joihin saimme Vikströmin kanssa vapaakierrokset ensimmäisen ottelun osalta. Ensimmäisestä matsista tuli suora voitto 6-0 Ronkasen Pertusta hyvällä tekemisellä. Toinen ottelu olikin jo semifinaali, johon sain vastuksekseni tulevan MM-joukkuekumppanin Aartolan Jounin. Jouni oli edellisistä matseista sisuuntunut ja pistikin kaiken peliin ja ampui loistavasti ottaen kaksi settivoittoa. Myös minulla nuolet nakutti sen verran mukavasti keskelle ja voitin ottelun lopulta pistein 6-4. Finaalista tulikin sitten melkoinen jännitysnäytelmä, kun kisakentille paluun tehnyt Kuopan Taru oli passittanut Vikströmin pronssiotteluun. Otin jo matsin alkuun vahvan johdon ja voitin kaksi ensimmäistä settiä vieden pistetilanteen 4-0. Taru ei kuitenkaan antanut periksi ja kun minä missasin nuolia harmillisen läheltä kymppiä ysin puolelle niin neljän sarjan jälkeen tilanne oli tasan 4-4. Viimeisellä setillä tuuli nousi läheisen ukkosrintaman vuoksi ja ammuttiin molemmat vähän tuulen alle, itse en ainakaan osannut lukea tuulta riittävästi. Viimeinen nuoleni tarttui harmillisesti johonkin puuskaan ja painui kauas keltaisesta. Taru sen sijaan hoiti omat nuolensa perille kunnialla ja niin siinä vain kävi, että kentän ylivoimainen ykkönen oli Taru Kuoppa voittaen sekä minut että kaiman. Mahtavaa Taru!!!

Tällä kertaa Iitti Openista kotiin tuomisena oli siis MM-kisa paikka ja hopeinen mitalilautanen. Vaikka kultaa ei tullutkaan, niin olen todella tyytyväinen kisaan. En itseasiassa viime vuonna saanut 660 rajaa rikki, silloin oli säät melko vaihtelevia, mutta tämä on kuitenkin tuloslaji ja kyllä sillä alkukisatuloksella ainakin itselleni on henkistä merkitystä. Pystyin kisan aikana analysoimaan omaa tekemistäni ja vaikuttamaan siihen positiivisesti, joten tämä on se oppi, mitä tästä kisasta jää taas taskun pohjalle. Tekeminen on tällä hetkellä hyvällä tasolla ja tästä on mukava lähteä maanantaina kohti European Games kisa Puolan Krakovassa, jossa vietän seuraavat vajaa kaksi viikkoa. Alkukisa ammutaan siellä ensi viikon perjantaina ja pudotuskaaviosta selviää sitten päivät henkilökohtaisille sekä mixed team otteluille, joissa parinani on Ida-Lotta Lassila. Minun ja Iidiksen lisäksi naisten taljassa on Nisulan Satu ja joukkueen johtajana/valmentajana Ronkasen Perttu. Kesän pääkisat siis alkavat nyt ja täytyy sanoa, että olen todella innoissani, tästä tulee hyvä kesä! 

Oittaan maastorata tarjosi taas parastaan, kun kisailtiin tänään maastokisojen merkeissä jylhän upeissa ja luonnonkaunissa maisemissa sekä jousiammunnan näkökulmasta erittäin haastavissa maastoissa.

Kisa oli samalla osa EM-karsintaprosessia, jossa päätavoitteeni oli EM-kisojen A-rajan eli 338 pisteen tavoittelu. Olin aiemmin ajatellut, että tämä on väliviikonloppu kisoista, mutta sen verran jäi Keuruulla oma töpeksiminen merkkien kanssa ja A-rajan ampumatta jääminen harmittaa, että tartuin tilaisuuteen kiinni ilmoittautuen Oittaalle uuteen yritykseen ja onhan se tietysti hyvää treeniä kohti EM-kisoja tällaiselle pääosin tasamaan ampujalle. Tällä kerralla kävin ampumassa merkit oikein rullamitan kanssa viikolla kotikentällä, joten nyt nekin pitivät paikkansa.

Kisajärjärjestästäjä varoitteli ennakkoon sääolosuhteista, kun edelliselle yölle luvattiin sadetta jota olikin vähän ripsauttanut. Maasto kun on erittäin jyrkkäpiirteistä paikkapaikoin, jonka vuoksi kalliot saattaa olla todella liukkaita. Onneksemme keli oli kuitenkin sen verran ehtinyt kuivahtaa ja päivä meni juuri sopivan viileässä poutasäässä niin tällaisia haasteita ei kuitenkaan koettu. Onneksemme myöskään hyttysten aikakausi ei vielä ollut alkanut ja pääsimme nauttimaan luonnosta ihan ilman hyttysmyrkkyäkin, joten mikäs sen parempaa.

Päivä kului mukavan lupsakissa merkeissä Ronkasen Pertun ja Hätösen Sepon kanssa rataa kiertäen, joka otti noin 6 tunnin rupeaman. Heti aloitusrastimme otti niin sanotusti luulot pois, kun vastassa oli arvioitava rasti jyrkkään alamäkeen ja taulukin oli sen verran sijoitultu vaikeasti että heti sai miettiä, että onkohan tämä nyt iso vai pieni. Onnistuin kuitenkin kohtalaisen hyvin kaikki signaalit lukien ja avauksesta sekä seuraavastakin pidemmästä annetusta rastista melko hyvin. Sitten tulikin kaikenlaista sohlausta, kun osaamistaso ei noissa kulmavähennyksissä ole ihan parasta mahdollista ja arvioitavilla rasteillakin mittaamisen osaltakin on aina varianssia. Lisäksi yhdeltä rastilta muka mittasin oikein ja siirsin sitten tähtäimen vahingossa 5m väärään merkkiin, hyväähän tällaisesta ei pisteiden muodossa seuraa. Vaikka sain nuolia keltaiselle niin pitkään meni kuitenkin ensimmäisen kutosen ampumisen osalta ja niitä tulikin sitten heti kerralla kolme eli täydet pisteet, joka kuitenkin jäi kisan ainoaksi bingoksi. Puoleen väliin mennessä olin saanut kasaan 160 pistettä ja laskeskelin siinä, että nyt alkaa kyllä olemaan melko ohkaiset saumat tuohon A-rajaan, kun maasto oli ollut melko haasteellinen ja odotusarvona oli, että se ei siitä juuri helpotu.

Tässä kohtaa kuitenkin tapahtui jonkinlaista heräämistä ja aloin ehkä saada paremmin tuntumaa kulmavähennyksiin ja myös kulma-ammunnan asentoihin. Vahvemmalla fokuksella laukausten viimeistelyyn keskittyen sain toiselle puolikkaalle selkeästi parempaa tekemistä, joka kyllä alkoi näkymään tuloksissakin, jotka pyörivät pääosin 15 pisteen tuntumassa ja jopa sen päälle. Pitkän hyvän pätkän jälkeen palasimme takaisin pääleiriin, jossa ammutaan legendaarin äärijyrkkä alamäki tipurasti ja siinähän se siten taas kosahti. Suoraa matkaa oli reilut 10m, mutta taulu ei tainnut olla juuri 5m kauempana. Olin ampunut viiden metrin merkin ja tasamaallahan se on noin 18m merkki itselläni. Pistin 14m merkin ja tuikkasin nuolen liikenteeseen osuen yläpuolelle kolmoseen. Siinä sitten pään sisäisen myrskyn merkeissä päätin ampua ennakolla ja kun ammunta-asento on haastava niin sen verran paljon oli tekemisessä vibraa että seuraavat nuolet osuivat molemmat neloselle. Taas kerran kokemattomuus koulutti, eipä se näytä toimivan tuolla tavalla jyrkkään alamäkeen, josko tuon seuraavan kerran muistaisi. Heikko sarja kuitenkin terästi taas tekemistä ja paikkasin tilanteen kahdella 17 pisteen sarjalla. Viimeiselle rastille mentäessämme saavutimme edellisen ryhmän ja vaihdettiin kuulumisia pistetilanteesta. Olin itse hieman ulkona tilanteestani, mutta kun Perttu kertoi että minulla oli pisteitä 324, niin siinähän kalkulaattori pyöräytti heti mieleeni, että 14 pisteen odotusarvolla lähdetään. Tottakai lopetus oli arvioitavaan rastiin ja taas sai pohtia, että kumpikohan taulukoko siellä on, mutta sain sen onneksi kiinni. Tarkat mittailut ja merkkien varmistamiset, joka johti vitososumaan yläpuolelle. Säädin hieman tähtäintä ja pistin toisen vitosen viereen. Siinä ruuvaillessani pojat totesivat, että kun oikein ruuvaat niin se saattaa neloselle mennä. Pistäessäni viimeisen nuolen matkaan näin heti että vähän ylös menee, ihan vitosen rajalle ja sain tyytyväisenä kuitata että niinhän siinä kävi, mutta se riittää minulle sillä tällä osumalla varmistin A-rajan tasan A-rajan tuloksella 338.

Oli todella hauska päivä maastossa loistavan ryhmän kanssa (kiitos vaan Perttu ja Seppo), päivä kului nopeasti erilaisia ammuntarasteja selvitellen. Paljon tuli hyviä nuolia ja loistavia osumia, mutta paljon myös kokemattomuudesta johtuvaa sähläystä ja sitä myöden huonojakin osumia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen loistava venyminen ja tavoitteen asettamisen merkitys, vaikka välillä jo näytti, että tavoite karkaa niin hyvällä itseluottamuksella ja keskittymisellä siihen mitä tekee tämä päivä kääntyi voitoksi ja olen kyllä todella ylpeä tuloksesta, joka syntyi. Nyt se A-raja on rikottu ja siltä osin voi tyytyväisenä suunnata katseet kohti syksyn Italian maasto EM-kisoja.

Kotiin tuomisista kisoista oli kultainen mitali, Pertun ollessa toinen pisteilla 324 ja Pyry kolmas pistein 316. Molemmat ovat kovia maastoampujia ja ehdottomasti parempia kuin minä kulmien vaikutuksen ja matkan arvioinnin osalta, joten arvostan voittoa myös tältä osin suuresti.

Seuraavat skabat olisi sitten parin viikon päästä Iitissä, jossa ammutaan taulu-MM-kisojen toinen karsinta, jonka jälkeen nimetään Berliinin joukkue ja heti tämän jälkeen tiistai aamulla lähdetäänkin sitten kohti European Games kisoja Puolan Krakovaan, joka on näistä kolmesta kesän KV-kisasta kuitenkin se kaikkein odotetuin, kun ollaan edustamassa suomea isossa monilajitapahtumassa noin 100 suomalaisen urheilijan voimin.