Maastoammunta se vain on leppoista ja mukavaa touhua, joka kerta se tulee todettua. Tälle vuodelle sai kalenteriin mukavasti ainakin yhden tällaisen kisan, kun kotiseuduilla Teuvan Jousiampujat järjestivät Parran laskettelukeskuksen maastossa erittäin hienot maastokilpailut. 

Ratamestarille voi antaa kyllä täyden kympin, sillä maasto oli jälleen kerran hyödynnetty huikean hyvin ja rastit olivat haasteellisia ja monella rastillä todella yllättäviä. Vielä kun tuohon yhdisti hellelukemille yltävän ilmanalan ja laivueellisen kiukkuisia paarmoja ja muita mukavia metsän otuksia, niin olipahan meillä ratkottavaa kentän suorittamisessa. 

Joka kerta sitä vain onnistuu erehtymään arvioitavien rastien etäisyyksistä pahemman kerran ja itselleni tällainen erehtyminen sattui rastilla 12, jossa ratamestari lienee myhäillyt partoihinsa sujuvasti sitä luodessaan. En ymmärrä, mistä olivatkin löytäneet niin pienen pakan luomaan optista harhaa, joka oli vain aavistuksen 60cm taulua suurempi ja se oli asetettu, sivurinteeseen itse lakialle jonne ammuttiin metsän puolelta. Olin nähnyt rastin jo ylempää aiemmalta rastilta ja katsonut mielessäni, että tuolla näyttää olevan iso 80cm taulu odottamassa ja kun tulimme viivalle, niin vaikka jälkeen päin ymmärsin kaikkien näköhavaintojen tukevan lyhyttä ammunta matkaa niin mieli ei itse tilanteessa antanut lupaa sitä tulkita pikkutauluksi vaan perustelin itslleni kaikin mahdollisin konstein taulun olevan iso ja pistin kylmän tyynesti tähtäimeen 45m asetukset ja pamautin ensimmäinen nuolen ylhäältä ohi. Arvaatte varmasti miten sapetti, mutta niinhän sitä sanassakin sanotaan, että ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei takaisin saa, joten merkki uusille lukemille ja sitten pari tikkua perään paremmille numeroille. 

Tuon rastin lisäksi erityisesti pidemmillä matkoilla ja jyrkissä ylä- ja alamäissä olin aikalailla haasteissa, sillä kulma-ammuntaa sekä kulmakertoimien aiheuttamia matkavähennyksiä lienee tullut treenattua viimeksi pari kolme vuotta sitten. Lisäksi päivän kuului pientä haastetta ammuttujen matkamerkkienkin kanssa, kun tajusin vasta merkit ammuttuani, että etärini antaa 1m liian pitkää matkaa, joten oli siinä miettimistä kun ensin koitti arvioida matkan ja asettaa sen tähtäimeen sen jälkeen tehdä matkamerkkivirheen mukaiset vähennykset ja sitten vielä miettiä kulmien vaikutukset. Kyllä sitä jonkun kerran kävi mielessä Rampen sanat, että on tämä merkillinen laji kun pitäisi tehdä kulmavähennyksiä matkamerkeistä  joita ei tiedä

Jostain syystä sitä aina tuppaa kertomaan niistä hetkistä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta tosiasia on se, että päivä oli omalta osaltani ihan huikean hyvä, sillä ammuin loppujen lopuksi oman ennätykseni eli 346 pistettä ja jos kuuntelin muita enemmän maastoa ampuvia sankareita niin ei tuo rata ihan helpoimmasta päästä kait ollut. Päivään kuului todella paljon loistavia 15-17 pisteen sarjoja ja osasin hyödyntää todella hyvin suunnitelmani pistää tiedustelija liikkeelle ja sen jälkeen ampua tiedustelija nuolen tuoman tiedon valossa oikealla ennakolla seuraavat nuolet. Pääosin tämä menetelmä antoi 10-12 pinnaa aina kahdella viimeisellä nuolella ja se on tällaiselle sunnuntai maastoampujalle varsin kelpo suoritus. 

Itse kilpailun osalta meillä meni ensimmäinen puolikas seurakavarin Pyylammen Teron kanssa aikalailla käsikynkkää, mutta toisella puolikkaalla revin eron reiluksi 20 pisteeksi, joten pääsin pokkaamaan kotikonnuilla taas kerran kultaisen mitalin keskikorokkeella.

Kuten tuossa alussa mainostin, niin maastokisat ovat kyllä erittäin mielekkäät ja suosittelen niihin osallistumista lämpimästi kaikille niin uusille kuin vanhoillekin nuolipyssysankareille. Oma ideologiani tuohon maastoon on sellainen, että en sitä oikein osaa mieltää kilpailuksi vaan enemmänkin se on metsässä samoilua hyvän porukan kanssa ja siihen kuuluu myös ampumista mielenkiintoisissa paikoissa. 

Seuraavan kerran nuolipyssyhommia olisi todennäköisesti tarkoitus jatkaa 1.8. niin ikään Teuvalla 70m kisojen merkeissä.

Yleisen luokan Suomen ennätys 70m matkalta on sellaista, mistä sitä yleensä unelmoi treeneissä käydessä ja vaikka tuo ennätys onkin viimeisen kaksi vuotta ollut nimissäni on sen parantaminen tuntunut vain kaukaiselta haaveelta, mutta niin vain tänään sattui kaikki taivaankappaleet kohdilleen ja kirjasin Iitin Kymppirannassa uudeksi SE:ksi tuloksen 679 (342+337).

Se on jännä juttu millainen mielentila on silloin kun se kuuluisa flow tila sattuu päälle. Tänään tuntui suurimman osan kisasta siltä, että keltainen on niin iso, että siitä ei voi ampua ohi ja suurimmalta osalta näin siinä kävikin. Aamun harjoitusnuolilla oli jo melko vahva fiilis tekemiseen ja kun kisa lähti käyntiin nippu tiivistyi vielä entisestään. Ensimmäinen 36 nuolta meni ohi hujauksessa ja kun kirjailtiin tämän kierroksen lopputulosta niin olin melkoisen yllättynyt, kun pisteet näyttivät tulosta 342. Tämä oli oma 36 nuolen ennätykseni, sillä aiempi oli 2017 ammutussa Suomen ennätyksessä toinen puolikas, jonka ammuin pisteisiin 340. Ensimmäinen ajatus tuon tuloksen jälkeen oli, että tänään ammutaan uusi Suomen ennätys, mutta korjasin ajatusta samantien, että tänään ammutaan yli 680 pistettä. Toinen puolikas lähti sujumaan yhtälailla mallikkaasti ja kierros eteni viimeiseen sarjaan, jossa tiesin, että tuohon maagiseen 680 tulokseen vaaditaan 56 pistettä, joka oli tämän kisan normaalitulostasoa. Nuolet lähtivät napsumaan keskelle pienen jännityksen keskellä, mutta kolmas tai neljäs nuoli jäi sormiin antaen osumaksi 7. Ymmärsin samantien, että nyt tuo tavoite muuttui mahdottomaksi ja pistin loput tikut keskelle viimeisen ollessa varmastikin X10 ja tulin viivalta pois erittäin turhautuneena ja pettyneenä, joka on todella mielenkiintoinen reaktio, sillä ymmärsin kyllä ampuneeni samalla SE:n. Siinä taisi kisakavereilla olla ihmeteltävää, kun hetken aikaa meni tuohon turhautumisen purkamiseen, kun tuo raja jäi rikkomatta. Taululle mentäessä sitten selvisi, että raja jäi auki yhdellä pisteellä tuloksen ollessa 337 ja yhteensä 679, joka ylitti aiemman voimassa olleen SE:ni kahdella pisteellä.

Lyhyen ruokatauon jälkeen jatkoimme kisaa ja lähdin mielestäni erittäin fokusoituneena ja valmiina tuohon toiseen kisaan, mutta sain huomata ensimmäisen kolmen kierroksen aikana, että ei se kympin ampuminen aina niin helppoa ole ja tuntuikin siltä kuin koko kymppi olisi kadonnut taulusta. Puolessa välissä minulla oli kasassa 157 pistettä ja olin reilun kymmenen pistettä jäljessä edellisiä kierroksia. Tässä kohdassa ymmärsin hakea ajatusmallia viime aikoina paljon harrastamastani golfista, jossa olen huomannut, että paras tulos tulee aina kun menee pallon taakse, arvioi mitä tulee tehdä ja astuu sen jälkeen pallolle vahvalla itseluottamuksella tekemään sen mitä on päättänyt. Otin tämän ajatuksen ohjenuorakseni jousiammuntaan sovitettuna ja ammuin loput kolme kierrosta taas alun tahtia ampuen 169 pisteen edestä ja kirjasin tulokseksi 326, huikea nousu siis. Pienen tauon jälkeen aloittaessamme viimeistä 36 nuolen settiä, lähdin toteuttamaan tätä samaa ajatusta ja sain ampua ehkä yhden tasapainoisimmista tuloksistani nuolten ollessa todella tiukassa nipussa kierros toisensa jälkeen. Kuin kirsikkana kakun päällä laskin ennen viimeistä sarjaa, että 340 pisteen puolikkaaseen vaaditaan 58 pisteen sarja. Lähdin ampumaan vahvalla itseluottamuksella täyttä 60 pistettä ja kun viimeinen nuoli tipahti keskelle niin olin varma, että onnistuin tässä, tarkistus kaukoputkesta kuitenkin täsmensi tuloksen 59 pisteeseen, joka oli jokatapauksessa kisan paras 6 nuolen tulokseni ja pisteitä kertyi 341 eli uudelleen paremmin kuin aiempi ennätykseni ja kokonaistulokseksi tuli siis yhteen 667 pistettä joka menee kärkikastiin omista tuloksistani sekin. Huikeaa tuossa oli todistaa itselleen, että nuo monesti niin vaikeat viimeiset sarjat ovat käännettävissä oikella ajatusmallilla kisan kohokohdiksi ja sitä tämä todellisesti oli päättää kisa parhaaseensa.


Koska kyseessä oli tuplakisa niin pisteet ynnättiin yhteen ja kokonaistuloksekseni kertyi 1346, joka oli niin ikään ennätykseni ja oikeutti isolla erolla kilpailun voittoon. Toiseksi sijoittui Antero Sistonen, joka ampui erityisen hienosti toisen 72 nuolta ja kolmas oli Taru Kuoppa, joka hakee kovia kisoja naisten luokan sijasta yleisestä luokasta kotimaan kisoissa.


Tämä viikonloppu on ollut mentaalisesti melkoisen menestyksekäs setti, sillä eilisessä kisassa Äetsässä ammunta oli jo suorituksen ja pääkopan tasolta hyvää, vaikka osumat eivät olleetkaan ihan toivotun hyviä. Tälle päivälle kumuloitui sitten monta hyvää asiaa, joista ehkä tunnistettuja on perjantaina alkanut loma, joten työmoodin ehti saada katkaistuksi ja siihen päälle eilinen vähän kuin harkkakisa ja kevyt päivä alle ja kun ilta meni vain palautuessa hyvän ruoan ja pitkien venyttelyjen parissa höystettynä hyvillä yöunilla oli tänään kisaviivalla levännyt, hyväntuulinen ja fokusoitunut kaveri. Vielä kun oikeasti ne taivaankappaleetkkn oli varmasti oikeassa asennossa, niin kyllä tällaista vain tapahtuu ja kun se tapahtuu niin se tuntuu käsittämättömän helpolta, hyvät nuolet on keskellä ja huonotkin suoritukset joita aina kuitenkin tulee ovat hyvin lähellä, tänään pääosin jopa ysillä nekin.

​Yhtenä asiana ehkä on vielä pakko nostaa tuo aiemmin mainitsemani golf. Nyt kun korona sotki kaikki kisasuunnitelmat ja käytönnössä vesitti ulkomaan kisareissut tältä vuodelta ja vielä vei myös oman työnikin etätoimistolla eli kotona olemiseen vapautui aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin duunia, jouskaritreeniä ja reissaamista. Viime kesänä uudelleen alkanut golfin peluuni onkin paisunut nyt uusiin sfääreihin tämän kevään aikana ja en näe siinä tällä hetkellä mitään muuta kuin hyviä puolia, sillä se on tuonut hyvää liikuntaa ja fysiikan kehittymistä sekä mentaalisia apuja kisakentälle. Toki pitää olla järki kädessä treenivolyymien säätämisen suhteen sillä nämä molemmat lajit ovat melko aikaa vieviä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä kombo toimii, joten jatketaan samaan malliin kohti kautta 2021 ja olympiakarsintoja joihin valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja onhan tuossa SE:ssäkin vielä varaa parantaa :)

Myös media on kirjoittanyt myös edesottamuksistani, joihin linkit tästä alta:

Aamulehti
https://www.aamulehti.fi/a/86a1aad1-84e0-4e0c-a7bf-cca9262997e5 

​Ilkka-Pohjalainen
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/urheilu/tekoniemi-tahtasi-uuden-se-tuloksen-1.6013590
​

Kotimaan kesäkisakauden avaus päästiin vihdoin suorittamaan, kun Äetsän Jousiampujat järjestivät hienosti kaikkia Korona sääntöjä noudattaen Suvinuolet kilpailun hienossa jousiammuntapyhätössään. Kilpailu päästiin käymään helteisessä säässä ja Äetsäläisittäin täysin tyynessä eli tuulta piisasi enemmän kuin muilla kisakentilla normaalina tuulipäivinä ;)

Tuuli oli tosiaan mielenkiintoinen, sillä valtaosa sarjoista ammuttiin lähes tyyneen, mutta aina silloin tällöin tuli kunnon tuulenpuuska jaksoja, jotka veivät yllättävän paljonkin nuolta. Oma kisatulokseni kaatuikin lähinnä osaamisen puutteeseen tuuliammunnan suhteen sekä todella heikkoon strategiseen taitoon, sillä ei niitä nuolia nyt pakko olisi jokaiseen puuskaan ampua :) 

Ehkä hieman itseruoskintaa, mutta jos homma on puikoissa, ammunta tuntuu hyvältä ja treenitkin ovat sujuneet mukavasti, niin kyllä tuo jäi aavistuksen mieltä kaivelemaan, jonka vuoksi peilikuvan kanssa on tiukat puhuttelut tiedossa. Lopputuloksena siis tulos 326 + 320 = 646, joka sisälsi tosiaan laidasta laitaan nippuja parhaiden ollessa huippugrouppeja 58 pisteen arvoisesti, mutta kun sekaan mahtui melkoisia harakanpesiäkin vain 50 pisteen arvoisestikin, niin tuo oli lopputulos.

Pudotuksiin lähdin kuitenkin piikkipaikalta saaden ensimmäiselle kierrokselle byen eli pääsin aloittamaan vasta semifinaalikierroksesta, jonka ammuin tasaisesti ysin tahtia voittaen seurakaverini Jenun Markun suoraan 6-0. Finaalissa ammuttiin Kuopan Tarun kanssa ja yhtä hieman heikompaa sarjaa lukuunottamatta ammuin erittäin hyvin lopettaen 29 pisteen sarjaan, jolla nappasin voiton kotiin pistein 7-1.

Vaikka tuossa aiemmin manailinkin omaa tekemistäni, niin kisassa oli todella paljon hyvää ja oikeastaan parasta oli se itseluottamus ja rauhallinen päättäväisyys tekemiseen. Tämä juttu tulee olemaan yksi kantavia voimiani jatkossa ja olen erittäin iloinen millainen mental game harjoitus tämä kisa oli.

Huomenna jatketaan sitten Iitissä tuplakisan voimin, näyttäisi siltä, että lämmin päivä se tulee sielläkin olemaan.