Maastoammunta se vain on leppoista ja mukavaa touhua, joka kerta se tulee todettua. Tälle vuodelle sai kalenteriin mukavasti ainakin yhden tällaisen kisan, kun kotiseuduilla Teuvan Jousiampujat järjestivät Parran laskettelukeskuksen maastossa erittäin hienot maastokilpailut.
Ratamestarille voi antaa kyllä täyden kympin, sillä maasto oli jälleen kerran hyödynnetty huikean hyvin ja rastit olivat haasteellisia ja monella rastillä todella yllättäviä. Vielä kun tuohon yhdisti hellelukemille yltävän ilmanalan ja laivueellisen kiukkuisia paarmoja ja muita mukavia metsän otuksia, niin olipahan meillä ratkottavaa kentän suorittamisessa.
Joka kerta sitä vain onnistuu erehtymään arvioitavien rastien etäisyyksistä pahemman kerran ja itselleni tällainen erehtyminen sattui rastilla 12, jossa ratamestari lienee myhäillyt partoihinsa sujuvasti sitä luodessaan. En ymmärrä, mistä olivatkin löytäneet niin pienen pakan luomaan optista harhaa, joka oli vain aavistuksen 60cm taulua suurempi ja se oli asetettu, sivurinteeseen itse lakialle jonne ammuttiin metsän puolelta. Olin nähnyt rastin jo ylempää aiemmalta rastilta ja katsonut mielessäni, että tuolla näyttää olevan iso 80cm taulu odottamassa ja kun tulimme viivalle, niin vaikka jälkeen päin ymmärsin kaikkien näköhavaintojen tukevan lyhyttä ammunta matkaa niin mieli ei itse tilanteessa antanut lupaa sitä tulkita pikkutauluksi vaan perustelin itslleni kaikin mahdollisin konstein taulun olevan iso ja pistin kylmän tyynesti tähtäimeen 45m asetukset ja pamautin ensimmäinen nuolen ylhäältä ohi. Arvaatte varmasti miten sapetti, mutta niinhän sitä sanassakin sanotaan, että ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei takaisin saa, joten merkki uusille lukemille ja sitten pari tikkua perään paremmille numeroille.
Tuon rastin lisäksi erityisesti pidemmillä matkoilla ja jyrkissä ylä- ja alamäissä olin aikalailla haasteissa, sillä kulma-ammuntaa sekä kulmakertoimien aiheuttamia matkavähennyksiä lienee tullut treenattua viimeksi pari kolme vuotta sitten. Lisäksi päivän kuului pientä haastetta ammuttujen matkamerkkienkin kanssa, kun tajusin vasta merkit ammuttuani, että etärini antaa 1m liian pitkää matkaa, joten oli siinä miettimistä kun ensin koitti arvioida matkan ja asettaa sen tähtäimeen sen jälkeen tehdä matkamerkkivirheen mukaiset vähennykset ja sitten vielä miettiä kulmien vaikutukset. Kyllä sitä jonkun kerran kävi mielessä Rampen sanat, että on tämä merkillinen laji kun pitäisi tehdä kulmavähennyksiä matkamerkeistä joita ei tiedä
Jostain syystä sitä aina tuppaa kertomaan niistä hetkistä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta tosiasia on se, että päivä oli omalta osaltani ihan huikean hyvä, sillä ammuin loppujen lopuksi oman ennätykseni eli 346 pistettä ja jos kuuntelin muita enemmän maastoa ampuvia sankareita niin ei tuo rata ihan helpoimmasta päästä kait ollut. Päivään kuului todella paljon loistavia 15-17 pisteen sarjoja ja osasin hyödyntää todella hyvin suunnitelmani pistää tiedustelija liikkeelle ja sen jälkeen ampua tiedustelija nuolen tuoman tiedon valossa oikealla ennakolla seuraavat nuolet. Pääosin tämä menetelmä antoi 10-12 pinnaa aina kahdella viimeisellä nuolella ja se on tällaiselle sunnuntai maastoampujalle varsin kelpo suoritus.
Itse kilpailun osalta meillä meni ensimmäinen puolikas seurakavarin Pyylammen Teron kanssa aikalailla käsikynkkää, mutta toisella puolikkaalla revin eron reiluksi 20 pisteeksi, joten pääsin pokkaamaan kotikonnuilla taas kerran kultaisen mitalin keskikorokkeella.
Kuten tuossa alussa mainostin, niin maastokisat ovat kyllä erittäin mielekkäät ja suosittelen niihin osallistumista lämpimästi kaikille niin uusille kuin vanhoillekin nuolipyssysankareille. Oma ideologiani tuohon maastoon on sellainen, että en sitä oikein osaa mieltää kilpailuksi vaan enemmänkin se on metsässä samoilua hyvän porukan kanssa ja siihen kuuluu myös ampumista mielenkiintoisissa paikoissa.
Seuraavan kerran nuolipyssyhommia olisi todennäköisesti tarkoitus jatkaa 1.8. niin ikään Teuvalla 70m kisojen merkeissä.
Ratamestarille voi antaa kyllä täyden kympin, sillä maasto oli jälleen kerran hyödynnetty huikean hyvin ja rastit olivat haasteellisia ja monella rastillä todella yllättäviä. Vielä kun tuohon yhdisti hellelukemille yltävän ilmanalan ja laivueellisen kiukkuisia paarmoja ja muita mukavia metsän otuksia, niin olipahan meillä ratkottavaa kentän suorittamisessa.
Joka kerta sitä vain onnistuu erehtymään arvioitavien rastien etäisyyksistä pahemman kerran ja itselleni tällainen erehtyminen sattui rastilla 12, jossa ratamestari lienee myhäillyt partoihinsa sujuvasti sitä luodessaan. En ymmärrä, mistä olivatkin löytäneet niin pienen pakan luomaan optista harhaa, joka oli vain aavistuksen 60cm taulua suurempi ja se oli asetettu, sivurinteeseen itse lakialle jonne ammuttiin metsän puolelta. Olin nähnyt rastin jo ylempää aiemmalta rastilta ja katsonut mielessäni, että tuolla näyttää olevan iso 80cm taulu odottamassa ja kun tulimme viivalle, niin vaikka jälkeen päin ymmärsin kaikkien näköhavaintojen tukevan lyhyttä ammunta matkaa niin mieli ei itse tilanteessa antanut lupaa sitä tulkita pikkutauluksi vaan perustelin itslleni kaikin mahdollisin konstein taulun olevan iso ja pistin kylmän tyynesti tähtäimeen 45m asetukset ja pamautin ensimmäinen nuolen ylhäältä ohi. Arvaatte varmasti miten sapetti, mutta niinhän sitä sanassakin sanotaan, että ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei takaisin saa, joten merkki uusille lukemille ja sitten pari tikkua perään paremmille numeroille.
Tuon rastin lisäksi erityisesti pidemmillä matkoilla ja jyrkissä ylä- ja alamäissä olin aikalailla haasteissa, sillä kulma-ammuntaa sekä kulmakertoimien aiheuttamia matkavähennyksiä lienee tullut treenattua viimeksi pari kolme vuotta sitten. Lisäksi päivän kuului pientä haastetta ammuttujen matkamerkkienkin kanssa, kun tajusin vasta merkit ammuttuani, että etärini antaa 1m liian pitkää matkaa, joten oli siinä miettimistä kun ensin koitti arvioida matkan ja asettaa sen tähtäimeen sen jälkeen tehdä matkamerkkivirheen mukaiset vähennykset ja sitten vielä miettiä kulmien vaikutukset. Kyllä sitä jonkun kerran kävi mielessä Rampen sanat, että on tämä merkillinen laji kun pitäisi tehdä kulmavähennyksiä matkamerkeistä joita ei tiedä
Jostain syystä sitä aina tuppaa kertomaan niistä hetkistä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta tosiasia on se, että päivä oli omalta osaltani ihan huikean hyvä, sillä ammuin loppujen lopuksi oman ennätykseni eli 346 pistettä ja jos kuuntelin muita enemmän maastoa ampuvia sankareita niin ei tuo rata ihan helpoimmasta päästä kait ollut. Päivään kuului todella paljon loistavia 15-17 pisteen sarjoja ja osasin hyödyntää todella hyvin suunnitelmani pistää tiedustelija liikkeelle ja sen jälkeen ampua tiedustelija nuolen tuoman tiedon valossa oikealla ennakolla seuraavat nuolet. Pääosin tämä menetelmä antoi 10-12 pinnaa aina kahdella viimeisellä nuolella ja se on tällaiselle sunnuntai maastoampujalle varsin kelpo suoritus.
Itse kilpailun osalta meillä meni ensimmäinen puolikas seurakavarin Pyylammen Teron kanssa aikalailla käsikynkkää, mutta toisella puolikkaalla revin eron reiluksi 20 pisteeksi, joten pääsin pokkaamaan kotikonnuilla taas kerran kultaisen mitalin keskikorokkeella.
Kuten tuossa alussa mainostin, niin maastokisat ovat kyllä erittäin mielekkäät ja suosittelen niihin osallistumista lämpimästi kaikille niin uusille kuin vanhoillekin nuolipyssysankareille. Oma ideologiani tuohon maastoon on sellainen, että en sitä oikein osaa mieltää kilpailuksi vaan enemmänkin se on metsässä samoilua hyvän porukan kanssa ja siihen kuuluu myös ampumista mielenkiintoisissa paikoissa.
Seuraavan kerran nuolipyssyhommia olisi todennäköisesti tarkoitus jatkaa 1.8. niin ikään Teuvalla 70m kisojen merkeissä.
RSS Feed
