Kauden toinen FITA (en vain osaa sanoa 1440-kierros) ja toisen kerran hippasen vaille 13-kerhoon. Nyt jäi puuttumaan 2 pinnae eli tulos oli tällä kerralla  1298, kun ryssin viimosen matkan kokolailla totaalisesti. Siittä huolimatta, pienen mietiskelytuokion jälkeen olen oikeastaan kuitenkin kokolailla tyytyväinen tämän viikonlopun edesottamuksiini, sillä viikolla treeneissä en osunut ladon seinäänkään, vaikka olisin sisäpuolelta ampuillut. Nyt kuitenkin tulos oli tähän verraten ihan kelpoluokkaa ja tekemisessä oli selkeä järki takana, kisa se on näemmä mikä tällä kaudella sytyttää ja sehän se on vaan hyvä juttu.

Saatiin päivän mittaan maistaa suomen monen moninaista kesäsäätä. Harkkanuolet vedeltiin suhteellisen mukavassa säässä, mutta anna olla kun kisa oli alkamassa niin minuuttia ennen alkoi taivaalta vihmomaan vettä ihan kunnolla. No siinä sitten ensin kasteltiin varusteet ja sormiläpät jne. ja vedeltiin sadekamppeita niskaan kaikilla mahdollisilla tauoilla ja kun ne oltiin saatu päälle, niin sadehan lakkasi ja sitten sama ruljanssi toiseen suuntaan. Voitte varmaan arvata mitä tuo tarkoitti tulokselle. Itse olin ihan tyytyväinen kun sain tuosta 300 kasaan, aikalailla maksimi suoritus.

Toinen matka meni alun osalta ennalta arvaamattomasti, sillä treeneissä sivusuunta on pitänyt suhteellisen kutinsa matkan vaihdon yhteydessä, mutta nyt lähtö olikin oikealta kutoselta ja kun omaa liikaa varovaisuusperiaatetta, niin koko sarjahan siinä sitten meni tähtäintä säädellessä ja alkuun päästiin 49 pisteellä. Loppu sitten kohtuullista ja 70m tulokseksi 321.

Kolmas matka eli 50m on aina ollut oma bravuurini ja nytkin se lähti huikeasti käyntiin. Kaksi sarjaa ihan keskelle tikaten huippufiiliksellä ja sitten pikku rommautus ympäri kahdeksikkoja kolmannelle sarjalle ja heti perään taas tikkaa keskelle parin sarjan verran. Viimeisellä sarjalla tiesin, että minulla on vielä mahdollisuus hyvällä setillä ampua 340 eli SE ja sitähän tietty metsästämään, sillä olen aiemmin sivunnut SE-tulosta 339. Ensimmäiset kolme nuolta suurinpiirtein keskelle ja vilkaisu putkeen toteamaan, että hitto vie SE karkasi käsistä. Neljännelle nuolelle tunsin oikein miten kroppa rentoutui tuosta SE-puristuksesta ja tämmäsin nuolen mielestäni rennosti osuen vasemmalle vitoselle. Kyllähän tuli käytyä koko tunneskaala läpi. No perään sitten kasi ja kymppi, mutta se siitä huipputuloksesta. Tälle kesälle varsin kova 332, mutta ei oikein osaa olla tyytyväinen...

Viimeinen matka menikin sitten vähän niin kuin tuon vitosen loppumainingeissa, kun tämän viikon tekniset haasteet treeneissä ja tietämättömyys mistä tuo vitonen johtui raastoivat mieltä. sain kasaan kokolailla ympäri taulua ammuskellen 345, joka on varmaan surkein 30m tulokseni 10 vuoteen ammuttuna ok säähän ja nyt oli ihan ME-keli.

Vähäsenhän tuo harmittaa, että loppujen lopuksi varsin hyvin sujunut kisa koko jonkinlaisen alamäen lopuksi, mutta tätähän jousiammunta on. Oma mieli on jousiampujan ainut vastustaja ja vaikka olinkin kisan jälkeen jonkin verran allapäin tuloksesta, niin tiedän, että tämä oli äärettömän hyvä opetus jälleen kerran. Jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus oppia paremmaksi jousiampujaksi ja nyt taas tiedän hieman paremmin mitä asioita täytyy treeneissä painottaa, reserviä meinaan löytyy huipputulosten tekemiseen kunhan sen vain saa kaivettua esiin. Mutta summa summarum: pelkästään se, että tämän treeniviikon jälkeen ammuin jälleen kerran sinne hyvin lähelle 1300 on itselleni todella iso juttu ja itselleni FITA päivä on aina huippupäivä!

Ensi viikonloppuna sitten suunta kohti pohojanmaata kisaamaan 70 ja 900-kierrosta. 

TeJa juhli 20 vuottaan järjestämällä mielenpainuvan hienon kisan torifinaaleineen. Olipahan hieno tapahtuma ja vaikka vettä satoi finaaleiden aikaan ei se menoa haitannut.
\n
\nAlkukisassa oli viimeisen päälle nätti sää, kun lämpöä oli riittävästi, taivas sopivassa pilvessä ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Oma ammuntakin lähti sujumaan heti alusta alkaen mukavasti ja ammuin lopulta tasaisilla 331+332 sarjoilla tuloksen 663, joka on sekä oma tämän kauden parhaani että myös kauden kotimainen kärki. Taisipa tulos mennä 5 parhaan tulokseni listaankin.
\n
\nKoska osallistujia Teuvalla oli niukasti yleisessä mikä suuresti ihmetyttää kun luvassa oli vuoroammuntana suoritetut torifinaalit niin sain paikan suoraan finaaliin, johon vastaani tuli semin kautta Kurikan Eetu Mäki-Paavola. Finaali ammuttiin suhteellisen sateisessa säässä ja ensimmäinen sarja meni läpän kasteluun vaatimattomin osumin 9,9,7. Toisella ja kolmannella sen sijaan sain tähtäimen kohdilleen ja ammuin nätit 10,10,9 sarjat ja voitin kisan 6-0. Olipahan mukavaa ampua kunnon vesisateessa.
\n
\nPikkuhiljaa alkaa tulostason suunta menemään sinne minne on tavoitekin ja tulihan se MM-kisan B-rajakin sieltä, tosin siitä nyt en kyllä ollutkaan huolissani Meksikossahan sitä vasta osua täytyy oikeasti. Vielä olisi muutama kotimaan kisa jäljellä joista ensimmäisenä Jyväskylän 1440 kierros ensi vkl, toivon mukaan sinne rohkaistuisi useampia ampujia mukaan itseään haastamaan.

FITA tai nykyisin 1440 kierros on edelleenkin omasta mielestäni se ainut ja oikea sekä arvokkain peruskierrosmuoto jousiammunnassa. Se on äärettömän mielenkiintoinen ja erittäin haastava kisa urheilijan näkökulmasta ja tarjoaa samalla pitkän tapahtumien täyteisen kisapäivän ampujalle.
\n
\nSiksi onkin pakko ruoskia lajimme urheilijoita, miten voi olla mahdollista, että viime viikonlopun Äetsän kisassa olin ainut Yleisen luokan ampuja ja koko kisassakin oli vain alle 20 osallistujaa??? Onko jousiampujat ryhtyneet pelkäämään suurempia nuolimääriä vai eikö ole kanttia lähteä ampumaan 90m? Tiedän kyllä, että maailmalla ei ammuta enää ko. kisamuotoa peruskisana, mutta mitä sitten, miten se vaikuttaa kansallisiin kisoihimme ja kisainnokkuuteen? Suurin osa kilpailijoista ei tavoittele paikkoja kv-kisoissa ja vaikka tavoitteleisikin niin eikö nimenomaan haastava 1440-kierros 90m ammuntoineen olisi nimenomaan parasta harjoitusta näihin? Tämä on oma mielipiteeni ja katson todella huolestuneena kehityssuuntaa, jossa FITA on häviämässä kansalliselta tasolta kokonaan...
\n
\nItse tosiaankin kyseisessä kisassa olin mukana ampumassa, vaikka tämä kesä onkin ammuttu huomattavasti kevyemmillä lavoilla ja 90m tähtäinpiste oli kokolailla sama kuin olisi stabin kärjellä tähdännyt.
\n
\nIlma sattui olemaan todella loistava muutamaa pientä sadekuuroa lukuunottamatta ja vaikka ammunta ei ihan ihmeellisen hyvään lentoon lähtenytkään niin oli erittäin mukavaa ja mielenkiintoista viettää päivä muutaman rohkean talja-ampujan kanssa.
\n
\nAloitusmatkalla 90m huomasi kyllä paunojen keveyden. Kaikki hennotkin ilman liikahdukset näkyivät taululla ja 5 ensimmäiseen sarjaan mahtui jokaiseen yksi sininen osuma, mutta sain kuitenkin 300 pistettä kasaan. Seuraava matka, joka pitäisi olla paras noin niinkuin treenien mielestä eli 70m, menikin sitten tähtäimen säätelyksi ja jäi harmillisesti 320, joka tosin oli hyvä tulos alkuun nähden kun paikkasin sen edes tuolle tasolle viimeisen sarjan 58 osumilla.
\n
\nLyhyet matkat, joista 50m on aina ollut vahvuuteni menivät taas päivän tasoon nähden mukavasti. Ammuin 50m hyvin tasaisesti 327 ja pääsin etenemään viimeiselle matkalle vielä 1300 mielessä tilanteesta, jossa 353 antaisi tuon pistemäärän. Se lähtikin käyntiin mukavasti, mutta puoleen väliin ammuin yhden 8 osuman umpisurkean suorituksen päätteenä, jonka jälkeen olikin tilanne se, että viimoisilla parilla kierroksella pitäisi nakuttaa täydet pisteet. Tokavika meni nappiin ja viimeiselle vielä jatkettiin 13 mielessä ja onnistuinkin hyvin suorituksissa ja lähdin hakemaan täyttä settiä, mutta harmillisesti yksi nuoli oli kuitenkin karannut ysille ja lopputulos siis 1299.
\n
\nMielenkiintoinen kisa ja olisi ollut niin nättiä ampua se 1300 rikki tällekin vuodelle, mutta ei tällä kerralla. Vaikka fiilis kisasta aina realisoituu viimeisillä nuolilla, niin totuushan on se, että tulos hävittiin pitkiltä matkoilta, ei lyhyiltä ja niitä lähdetään parantamaan tulevaan Jyväskylän 1440 kierrokseen. Sitä ennen kisataan tulevana viikonloppuna Teuvalla ns. kasvattajaseuran 20 vuotisjuhlakisassa.

Tehtiin Tampereen tiimillä pitkästä aikaa reissu Järvakandin kisoihin, jotka ovat kyllä ehdottomasti yhdet hienoimmista kisoista jotka baltian alueella järjestetään.

Koko viikonloppu perjantain harjoitusnuolista sunnuntain pudotuksiin asti päästiin ampumaan melkoisessa myräkässä, kun tuuli puhalteli reilusti aina välillä putket kaataen tai tavaraa kentällä heitellen.

Alkukisa oli ensimmäisen puolikkaan osalta erittäin haastava, kun en millään meinannut löytää tapaa lukea tuulta. Toiselle puolikkaalle vähän löysin ajatusta paremmin ja päätin alkukisan 2 sijalle tuloksella 633 (311+322) seurakaverin Pyylammen Teron jälkeen. Kun Hatavan Matti oli vielä kolmas niin saatiin hieno TJA kärki alkukisaan ja vielä sunnuntain mitaliseremoniassa palkitsivatkin sen osalta.

Iltapäivästä vielä ammuttiin joukkuekisa, jossa hoidimme homman kotiin ja pääsimme juhlimaan joukkuemestaruutta. Kisasta jäi kyllä tuulen oikukkuus vahvasti mieleen kun välillä tuuli vei 3 numeroa enemmän kuin kuvitteli ja taas välillä ennakon olisikin pitänyt olla negatiivinen. No mutta tekemisemme kuitenkin riitti hienosti kultaan.

Sunnuntain finaaleissa tekeminen tuntui edelleen ok:lta tuuleen nähden ja voitin ensimmäisen ottelun suoraan, mutta toisessa ottelussa Latvialainen vastustaja yltyi hurjan kovaan vireeseen ja ampui kunnioitettavan hyvin nostaen itsensä 3-5 sillasta 5-5. Tällä kerralla epäonnistuin tuuleen ammutun uusintanuolen ja kaveri jatkoi matkaansa minun joutuessa katsomoon nuolemaan näppejäni sijalle 9.

Kisa oli monintavoin hyvin opettavainen. Tuuliammunta on jo jollain tavalla kehittynyt, mutta vielä tarvitaan valtavasti lisää ammuntarohkeutta, jotta alkaa oikeasti tulemaan tulosta niin alkukisassa kuin pudotusmatseissa. Jokatapauksessa mukava kisa jälleen kerran ja kyllä Järvakandiin mieli tekee lähteä taas tulevana vuotenakin