Kauden toinen FITA (en vain osaa sanoa 1440-kierros) ja toisen kerran hippasen vaille 13-kerhoon. Nyt jäi puuttumaan 2 pinnae eli tulos oli tällä kerralla 1298, kun ryssin viimosen matkan kokolailla totaalisesti. Siittä huolimatta, pienen mietiskelytuokion jälkeen olen oikeastaan kuitenkin kokolailla tyytyväinen tämän viikonlopun edesottamuksiini, sillä viikolla treeneissä en osunut ladon seinäänkään, vaikka olisin sisäpuolelta ampuillut. Nyt kuitenkin tulos oli tähän verraten ihan kelpoluokkaa ja tekemisessä oli selkeä järki takana, kisa se on näemmä mikä tällä kaudella sytyttää ja sehän se on vaan hyvä juttu.
Saatiin päivän mittaan maistaa suomen monen moninaista kesäsäätä. Harkkanuolet vedeltiin suhteellisen mukavassa säässä, mutta anna olla kun kisa oli alkamassa niin minuuttia ennen alkoi taivaalta vihmomaan vettä ihan kunnolla. No siinä sitten ensin kasteltiin varusteet ja sormiläpät jne. ja vedeltiin sadekamppeita niskaan kaikilla mahdollisilla tauoilla ja kun ne oltiin saatu päälle, niin sadehan lakkasi ja sitten sama ruljanssi toiseen suuntaan. Voitte varmaan arvata mitä tuo tarkoitti tulokselle. Itse olin ihan tyytyväinen kun sain tuosta 300 kasaan, aikalailla maksimi suoritus.
Toinen matka meni alun osalta ennalta arvaamattomasti, sillä treeneissä sivusuunta on pitänyt suhteellisen kutinsa matkan vaihdon yhteydessä, mutta nyt lähtö olikin oikealta kutoselta ja kun omaa liikaa varovaisuusperiaatetta, niin koko sarjahan siinä sitten meni tähtäintä säädellessä ja alkuun päästiin 49 pisteellä. Loppu sitten kohtuullista ja 70m tulokseksi 321.
Kolmas matka eli 50m on aina ollut oma bravuurini ja nytkin se lähti huikeasti käyntiin. Kaksi sarjaa ihan keskelle tikaten huippufiiliksellä ja sitten pikku rommautus ympäri kahdeksikkoja kolmannelle sarjalle ja heti perään taas tikkaa keskelle parin sarjan verran. Viimeisellä sarjalla tiesin, että minulla on vielä mahdollisuus hyvällä setillä ampua 340 eli SE ja sitähän tietty metsästämään, sillä olen aiemmin sivunnut SE-tulosta 339. Ensimmäiset kolme nuolta suurinpiirtein keskelle ja vilkaisu putkeen toteamaan, että hitto vie SE karkasi käsistä. Neljännelle nuolelle tunsin oikein miten kroppa rentoutui tuosta SE-puristuksesta ja tämmäsin nuolen mielestäni rennosti osuen vasemmalle vitoselle. Kyllähän tuli käytyä koko tunneskaala läpi. No perään sitten kasi ja kymppi, mutta se siitä huipputuloksesta. Tälle kesälle varsin kova 332, mutta ei oikein osaa olla tyytyväinen...
Viimeinen matka menikin sitten vähän niin kuin tuon vitosen loppumainingeissa, kun tämän viikon tekniset haasteet treeneissä ja tietämättömyys mistä tuo vitonen johtui raastoivat mieltä. sain kasaan kokolailla ympäri taulua ammuskellen 345, joka on varmaan surkein 30m tulokseni 10 vuoteen ammuttuna ok säähän ja nyt oli ihan ME-keli.
Vähäsenhän tuo harmittaa, että loppujen lopuksi varsin hyvin sujunut kisa koko jonkinlaisen alamäen lopuksi, mutta tätähän jousiammunta on. Oma mieli on jousiampujan ainut vastustaja ja vaikka olinkin kisan jälkeen jonkin verran allapäin tuloksesta, niin tiedän, että tämä oli äärettömän hyvä opetus jälleen kerran. Jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus oppia paremmaksi jousiampujaksi ja nyt taas tiedän hieman paremmin mitä asioita täytyy treeneissä painottaa, reserviä meinaan löytyy huipputulosten tekemiseen kunhan sen vain saa kaivettua esiin. Mutta summa summarum: pelkästään se, että tämän treeniviikon jälkeen ammuin jälleen kerran sinne hyvin lähelle 1300 on itselleni todella iso juttu ja itselleni FITA päivä on aina huippupäivä!
Ensi viikonloppuna sitten suunta kohti pohojanmaata kisaamaan 70 ja 900-kierrosta.
Saatiin päivän mittaan maistaa suomen monen moninaista kesäsäätä. Harkkanuolet vedeltiin suhteellisen mukavassa säässä, mutta anna olla kun kisa oli alkamassa niin minuuttia ennen alkoi taivaalta vihmomaan vettä ihan kunnolla. No siinä sitten ensin kasteltiin varusteet ja sormiläpät jne. ja vedeltiin sadekamppeita niskaan kaikilla mahdollisilla tauoilla ja kun ne oltiin saatu päälle, niin sadehan lakkasi ja sitten sama ruljanssi toiseen suuntaan. Voitte varmaan arvata mitä tuo tarkoitti tulokselle. Itse olin ihan tyytyväinen kun sain tuosta 300 kasaan, aikalailla maksimi suoritus.
Toinen matka meni alun osalta ennalta arvaamattomasti, sillä treeneissä sivusuunta on pitänyt suhteellisen kutinsa matkan vaihdon yhteydessä, mutta nyt lähtö olikin oikealta kutoselta ja kun omaa liikaa varovaisuusperiaatetta, niin koko sarjahan siinä sitten meni tähtäintä säädellessä ja alkuun päästiin 49 pisteellä. Loppu sitten kohtuullista ja 70m tulokseksi 321.
Kolmas matka eli 50m on aina ollut oma bravuurini ja nytkin se lähti huikeasti käyntiin. Kaksi sarjaa ihan keskelle tikaten huippufiiliksellä ja sitten pikku rommautus ympäri kahdeksikkoja kolmannelle sarjalle ja heti perään taas tikkaa keskelle parin sarjan verran. Viimeisellä sarjalla tiesin, että minulla on vielä mahdollisuus hyvällä setillä ampua 340 eli SE ja sitähän tietty metsästämään, sillä olen aiemmin sivunnut SE-tulosta 339. Ensimmäiset kolme nuolta suurinpiirtein keskelle ja vilkaisu putkeen toteamaan, että hitto vie SE karkasi käsistä. Neljännelle nuolelle tunsin oikein miten kroppa rentoutui tuosta SE-puristuksesta ja tämmäsin nuolen mielestäni rennosti osuen vasemmalle vitoselle. Kyllähän tuli käytyä koko tunneskaala läpi. No perään sitten kasi ja kymppi, mutta se siitä huipputuloksesta. Tälle kesälle varsin kova 332, mutta ei oikein osaa olla tyytyväinen...
Viimeinen matka menikin sitten vähän niin kuin tuon vitosen loppumainingeissa, kun tämän viikon tekniset haasteet treeneissä ja tietämättömyys mistä tuo vitonen johtui raastoivat mieltä. sain kasaan kokolailla ympäri taulua ammuskellen 345, joka on varmaan surkein 30m tulokseni 10 vuoteen ammuttuna ok säähän ja nyt oli ihan ME-keli.
Vähäsenhän tuo harmittaa, että loppujen lopuksi varsin hyvin sujunut kisa koko jonkinlaisen alamäen lopuksi, mutta tätähän jousiammunta on. Oma mieli on jousiampujan ainut vastustaja ja vaikka olinkin kisan jälkeen jonkin verran allapäin tuloksesta, niin tiedän, että tämä oli äärettömän hyvä opetus jälleen kerran. Jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus oppia paremmaksi jousiampujaksi ja nyt taas tiedän hieman paremmin mitä asioita täytyy treeneissä painottaa, reserviä meinaan löytyy huipputulosten tekemiseen kunhan sen vain saa kaivettua esiin. Mutta summa summarum: pelkästään se, että tämän treeniviikon jälkeen ammuin jälleen kerran sinne hyvin lähelle 1300 on itselleni todella iso juttu ja itselleni FITA päivä on aina huippupäivä!
Ensi viikonloppuna sitten suunta kohti pohojanmaata kisaamaan 70 ja 900-kierrosta.
RSS Feed
