Kansainvälinen kisakausi ulkomatkoilla avautui tänä vuonna briteissä Lilleshallissa European Grand Prix kilpailun merkeissä. Kisaan osallistumisen päätavoite oli tavoitella joukkuepaikkaa European Games kisoihin Puolan Krakovaan tulevalle kesälle.

Lähdettiin kilpailuun suoraan halli-SM-kisojen jälkeen Vikströmin Antin, Tukiaisen Iidan ja Lassilan Ida-Lotan kanssa ja saavuttiin sunnuntai illalla Manchesteriin, jonne meidän lennot oli varattu. Sieltä siirryttiin bussilla Telfordiin, miljoonan sellaisen mutkan kautta joita google maps ei osannut ennustaa, kisahotelliin. Hotellilla meitä olikin jo vastassa edellisenä päivänä paikalle matkustanut Vuorisen Verne, joka ilahtui suuresti tuodessamme hänen jousilaukun, joka oli finskiltä jäänyt suoralta lennolta kotimaahan. Kun myös Lontoon kautta paikalle vähän pidemmän kaavan kautta (eli kisajärjestäjä odotteli ihan muualle ja kyytiä ei ollut kuin vasta illalle) matkustanut Aartolan Jouni saatii remmiin mukaan oli joukkue kasassa.

Maanantai aamulla tankattiin itsemme täyteen perinteistä englantilaista aamiaista ja lähdettiin kisakentälle virallisiin harjoituksiin kauhistelemaan kylmyyttä ja tuulta joka kentällä puhalsi. Sinänsä kenttä oli varsin kaunis puhtaan vihreä, iso peltomainen alue. Kun saatiin viralliset harjoitukset ammuttua käytiin lounaalla ja sitten ryhdyttiinkin jo ampumaan alkukisaa. Ensimmäinen puolikas onnistui mukavasti pistein 325 ja olin näillä pisteillä sijalla 19, mutta toiselle puolikkaalle tekeminen vähän hyytyi ja tuuliennakot ei napsunut niin kohdilleen joten tipuin sijalle 36 ampuen puolikkaasta 316 ja kokonaispisteiksi 641.

Kakkospäivän ohjelmassa oli joukkuekisa, jossa saavutimme 2020 luvun miesten joukkueen ensimmäisen otteluvoiton suoraan 6-0. Toisessa ottelussa Italiaa vastaan ei saatu ihan samanlaista hurmosta päälle, kun settiin sattui aina jokin vähän heikompi osuma. Olimme jo 0-4 sillassa mutta venytimme sieltä vielä 2-4 tilanteeseen hyvällä sarjalla. Viimeisellä Italia oli kuitenkin parempi ja voitti ottelun 2-6 meidän sijoittuessa sijalle 9.

Keskiviikkona ammuttiin henkilökohtaiset pudotukset, jossa vastassani oli kreikkalainen Katsaitis Panagiotis sijalta 77. Päivä oli taas kerran tuulinen ja osittain puuskittainen. Ammunta tuntui hyvältä tekemisen puolesta, mutta niin siinä vain kävi, että tasaisen ottelun jälkeen kreikkalainen vei pisteet 4-6. Muutama turha kasi joko liian suurella tai liian pienellä ennakolla maksoi ottelun ja sijoitukseksi tuli siis jaettu 57.

Torstai olikin sitten se meidän pääpäivä eli joukkuekarsinta kahdesta paikasta European Games kisoihin. Alkukisan pohjalta sijoituimme paikalle 6 tähän karsintaan ja saimme vastaamme Portugalin. Kisa valkeni mukavan aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä. Tämäkin kisa meni ennakoiden kanssa ihmetellessä ja vaikka pisteet eivät vastustajallakaan pilviä hiponut, niin jouduimme heti alkuun siltaan 0-4 tappioasemaan. Komannella sarjalla ammuimme parhaan settimme ja vastustajalla kävi jotain härdelliä ja heidän viimeinen nuoli lähti yliajalla. Heiltä paras pois mutta vaikka tuo olisi laskettu niin olisimme voittaneet. Viimeisellä setillä osui melko puuskainen hetki ja ammuttiin turhan paljon punaisen osumia, loppuräknäyksen jälkeen pisteet oli tasan joten Portugali voitti 5-3. Meille sija 9, joten joukkuekisapaikka jäi haaveeksi meiltä ja ne menivät lopulta ranskalle ja hollannille.

Kilpailun suhteen meillä oli selkeä tavoite ja prioriteetti saavuttaa joukkuepaikka European Gamesiin mutta se ei toteutunut, tärkeää on kuitenkin että yritettiin ja kaikkemme tehtiin. Tosiasia on se, että kun suomesta kärrätään huhtikuun alussa jengi hallista tuulisille englannin nummille niin ei se ammunta ole ihan sitä mitä se parhaimmillaan voisi ulkokauden kuluessa olla. Kaikki me taisteltiin tuuli ammunnan kanssa ja sitä riitti täällä ihan kuten muissakin isoissa kisoissa. Kesälle on siis tuulitreeniä tehtävälistalle harjoituksiin. Omasta suorituksesta en kauhean tyytyväinen ole, paljon parempaan odotukset oli asetettu, mutta tämä kuuluu pelin henkeen ja nyt käännetään katseet kohti kesää.

Kisan jälkeen kävimme vielä Iidan kanssa katsastamassa paikallisen Lilleshallin Golf kentän. Saimme ihan huippu palvelua, Pro Shopin pitäjä otti meidät sydämmellisesti vastaan ja katsoi meille vuokravälineet kuntoon ja lähetti matkaan upealle kentälle. Olipa kyllä hienoa avata golf kausi samalla ja pelata ensimmäistä kertaa golffin synnyinsijoilla.

Vaikka kilpailu ei mennyt odotetusti niin voisi sanoa että Lilleshall kohteli meitä lempeästi. Maanantain hienoisen shokin jälkeen kylmyyden ja tuulen suhteen sää parani koko ajan loppuviikkoa kohti ja pääsimme kyllä valtaosin ampumaan hyvässä säässä ja loppuviikosta ihan lämpimässä auringon paisteessa. Kisakentällä järjestelyt toimivat hienosti samoin kuljetukset ja hotelli oli kaikin puolin hyvä samoin kuin ruoat mitä viikon aikana nautittiin. Myös maisemat kisakentälle ajellessa olivat todella hienot kun jokapuolella on silmän kantamattomiin vihreitä peltoja ja teiden varsilla valtavia tammia ja lehtikuusia. Englanti yllätti ainakin minut positiivisesti.

Hallikauden 2022-2023 päätti taas kerran tietenkin Halli-SM-kisat, jotka ammuttiin tällä kerralla Varkaudessa. Paikkana Varkauden liikuntatalo oli upea puitteiltaan, halli oli erittäin valoisa ja kisaan sopivan kokoinen. Oli myös muistaakseni vasta toinen kerta elämässäni kun olen Varkaudessa käymässä ja ensimmäistä kertaa jousiammunnan puitteissa, joten mukava oli vieraana olla.

Alkukisa sujui aikalailla sama tahtia kuin tämän vuoden kisat ovat menneet, kovatasoinen lopputulos 587 antoi selkeän piikkipaikan alkukisan jälkeisiin pudotuksiin. Varsinkin ensimmäinen puolikas oli kovatasoista tahtia ja nuo harvat ysitkin olivat melko lähellä 10 viivaa. Toinen puolikas oli sitten tasaista puurtamista, jossa niin ikään niputus oli kohtuullisen tiivistä, mutta pisteitä tippui joku enemmän. Kova tulos kuitenkin ja tosiaan kauden keskiarvoihin.

Pudotuskierroksilla pari ensimmäistä matsia meni lähinnä kymppejä ammuskellessa joilla sekä seurakaveri Koskisen Jarkko että Joutsin Hakkaraisen Arto tippui 6-0 jatkosta. Semifinaalissa PJA:n Reko Heikkistä vastaan nippu hajosi vähän turhan paljon, mutta vein kuitenkin matsin 6-0 suunnaten kultamatsiin.

Finaalissa oli odotetusti vastassa Vikströmin Antti, joka oli raivannut tien finaaliin tiukkojen matsien jälkeen. Matsi oli todella jännittävä ja voi vain todeta, että kulta karkasi käsistä ihan itse ampumalla. Livautin ensimmäiseen settiin viimeisen nuolen 8:lle häviten tämän ja toiseksi viimeiseen ammuin pari turhaa ysiä ottaen tasurin. Tämän päivän alkukisan jälkeen tuollaisia 28 sarjoja ei kylllä saisi tulla tällaisessa tilanteessa ja nämä rankaisivat siten että voitto valui käsistä ja tyytyminen oli hopeiseen lätkään. Antti ampui hienosti ja on sen vuoksi mestari onneksi olkoon.

Mentaalisesti tämä kisa oli kohtuullisen raskas ja pitkästä aikaa olin kisan jälkeen oikeasti erittäin pettynyt itseeni. Tekeminen on ollut viime ajat niin treeneissä kuin kisoissa vahvaa ja jos ampuu tärkeimmässä paikassa surkeasti niin ei siihen voi millään tasolla olla tyytyväinen.

Seuraava koitos on European GP kisa Lilleshallissa Isossa-Britanniassa, jonne lähdettiin nyt heti SM-kisojen jälkeen avaamaan ulkokausi ja tavoittelemaan erityisesti European Games joukkuepaikkaa.