Jousiammunnan kuninkuuslaji FITA on hieno kilpailumuoto, neljä eri matkaa ja kokonaistulos, joista jokaiselta voi tavoitella omia ennätyksiä, suomen ennätyksiä tai jopa maailman ennätyksiä. Seinäjoen Jousi-Jussit ovat yksi niistä nykyisin harvoista seuroista, joka FITA-kierroksia järjestää ja tälle vuodelle kisa järjestyi Syysfitan muodossa kuluneelle viikonlopulle. Sää ennuste oli taas vähän mitä oli, ennusmerkit lupasi kylmää, tuulta ja vielä todennäköisesti sadettakin. Se mitä saatiin oli melko viileä aamupäivä, mutta lähestulkoon tyyntä ja jos yhden tauolle osuneen pienen sadekuuron jättää pois niin päivä oli aurinkoisen ja pilvipoutaisen välillä. Hieno sää kaiken kaikkiaan ampua jousella ja kun Seinäjoen kenttä on sellainen lintukoto kuin on, niin Suomen ennätys kelistähän siellä taas kerran päästiin nauttimaan.
Kuten jo vuosikausia, niin tälläkin kerralla oikeastaan ainoa asia, mitä kisaan valmistautuessa tuumailin oli tuo 90m ennätyksen rikkominen. Alahuhdan Petterin 320 pistettä kyseiseltä matkalta on kova, mutta ei saavuttamaton ainakaan treenien pohjalta. Sitähän taas kerran lähdettiin koettamaan, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin haaveeksi se jäi tälläkin kertaa. Ammunta oli hyvää ja olen siihen tyytyväinen, mutta en saanut oikein koko matkan aikana tähtäintä kohdilleen ja misssailin osumia turhan paljon oikealle. Tulokseksi 307, joka on ihan kohtuullisen hyvä aloitustulos ja kun fiilis oli kohdillaan niin tästä oli hyvä jatkaa seuraavalle matkalla.
70m:n alkuun olikin sitten pohdittavaa, kun jostain syystä 90m merkki oli jonkin verran kotikentän normaalia kohdistusta ylempänä. Päädyin lopulta laittamaan 1mm ylemmäksi muistiinpanojen merkistä. Aloitin mukavasti kympillä ja koko avaussarjakin antoi 57p, joten ajatus osui oikeaan. Koko 70m matkan ajan tekeminen tuntui mukavan sujuvalta, mutta lopputuloksena kävi siten, että annoin osumien jäädä aavistuksen alavoittoiseksi, kuten alla olevan kuvan oikeasta ylälaidasta näkyy ja kun tämä ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa niin eihän noista mitään ihan huippu settejä syntynyt, siihen nähden että niput oli kyllä kokolailla tiukkoja. Se on muuten kumma juttu miten hyvältä tuntuu ampua alaysejä ja kymppejä, kun nuoli tippuu aurinkoisessa säässä niin mukavan näköisesti kympin läpi, kannttaisi siitä kaukoputkeen katselusta tehdä vähän rationaalisempia päätöksiä, mutta ei näkemmä onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulokseksi jokatapauksessa kesän parhaimmistoa 333, joten todella tyytyväisenä sai jatkaa lounastauon pariin ja valmistautumaan lyhyille matkoille.
Kuten jo vuosikausia, niin tälläkin kerralla oikeastaan ainoa asia, mitä kisaan valmistautuessa tuumailin oli tuo 90m ennätyksen rikkominen. Alahuhdan Petterin 320 pistettä kyseiseltä matkalta on kova, mutta ei saavuttamaton ainakaan treenien pohjalta. Sitähän taas kerran lähdettiin koettamaan, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin haaveeksi se jäi tälläkin kertaa. Ammunta oli hyvää ja olen siihen tyytyväinen, mutta en saanut oikein koko matkan aikana tähtäintä kohdilleen ja misssailin osumia turhan paljon oikealle. Tulokseksi 307, joka on ihan kohtuullisen hyvä aloitustulos ja kun fiilis oli kohdillaan niin tästä oli hyvä jatkaa seuraavalle matkalla.
70m:n alkuun olikin sitten pohdittavaa, kun jostain syystä 90m merkki oli jonkin verran kotikentän normaalia kohdistusta ylempänä. Päädyin lopulta laittamaan 1mm ylemmäksi muistiinpanojen merkistä. Aloitin mukavasti kympillä ja koko avaussarjakin antoi 57p, joten ajatus osui oikeaan. Koko 70m matkan ajan tekeminen tuntui mukavan sujuvalta, mutta lopputuloksena kävi siten, että annoin osumien jäädä aavistuksen alavoittoiseksi, kuten alla olevan kuvan oikeasta ylälaidasta näkyy ja kun tämä ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa niin eihän noista mitään ihan huippu settejä syntynyt, siihen nähden että niput oli kyllä kokolailla tiukkoja. Se on muuten kumma juttu miten hyvältä tuntuu ampua alaysejä ja kymppejä, kun nuoli tippuu aurinkoisessa säässä niin mukavan näköisesti kympin läpi, kannttaisi siitä kaukoputkeen katselusta tehdä vähän rationaalisempia päätöksiä, mutta ei näkemmä onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulokseksi jokatapauksessa kesän parhaimmistoa 333, joten todella tyytyväisenä sai jatkaa lounastauon pariin ja valmistautumaan lyhyille matkoille.
Lounaan loppupuolella saatiin sadekuuri, joka vaati ihan sadevarjon autosta noutamisen ja se jatkui vielä 50m ensimmäiselle kierroksellekin. Merkinkin sain ltällä kertaa aittaa ihan nuottien mukaan ja homma lähti käyntiin vasemmalta kasilta. Vähän liian varovaista säätöä ja perään ysi ja kasi, jonka jälkeen vähän lisää säätöä ja loput nuolet kympille. Jollain tavalla jäi todella hyvä tunne tästä aloitus sarjasta ja nousin jonkinlaiseen flow tilaan. Seuraavat sarjat olivat niiiii'n helppoja ja varman tuntuisia sekä aivan käsittämättömän kovia tuloksia kun tikkasin 58 ja 59 perätysten. Neljännelle tuli hieman inhimillisempi arja 56, jossa nippu jäi vähän alle. Muistan tässä kohdin ajatelleeni, että nyt on kyllä hyvä mahdollisuus ampua SE, mutta se vaatisi vielä ainakin yhden todella hyvän sarjan. Tämän jälkeen viivalle mennessä mikään ei ollut selkeämpää kuin keskelle ampuminen. Viiden nuolen jälkeen ajattelin, että siellä on nyt kaikki nuolet keskellä tiukassa nipussa. Viimeinen jäi vähän varovaisemmaksi ja tuntui että se lähti kauas oikealle, mutta loppujen lopuksi tuokin oli vain parin millin päästä kympiltä. Taululta takaisin kävellessä vähän kutkutteli vatsan pohjassa, kun tietokone päässä oli jo vastusteluista huolimatta kalkuloinut, että 53p antaa SE:n. Viivalle astuessa kuitenkin tekeminen oli taas täysin selkeää ja aloitin vahvalla 10, 9, X setillä. Tässä kohtaa kun katsoin kaukoputkeen tiesin jo että nyt kirjoitetaan historiaa. Pikkuisen tuo ajatus toi turhia kammiovärinöitä ja seuraava osuma oli 8, mutta tällä kerralla se vain auttoi tsemppaamisessa ja viimeiset nuolet tikkaisn nousujohteisesti enimmäisen 9:lle ja viimeisen 10:lle. Uusi SE kirjautui nyt tulokseen 343 ja ylitti vanhan Lipposen Jarin vuonna 1997 ammutun 339 neljällä pisteellä, jota sekä allekirjoittanut, että Vikströmin Antti on sivunnut. Olipa hurja tulos, ei olisi voinut enempää toivoa. Niput oli käytännössä avausta lukuunottamatta koko ajan keskellä, kuten tuosta kuvan vasemmasta alareunasta näkyy.
Viimeiselle 30m matkalle mentiinkin sitten aikamoisessa hurmoksessa, mielikuvallisesti vihellellen vain. Tajusin heti SE:n synnyttyä, että nyt avautui mahdollisuus myös kokonaistuloksen SE:n, sillä myös avausmatkat oli sujuneet kohtuullisen hyvin. Tietokone raksutti kokolailla nopeasti ymmärykseen, että 356 riittäisi antamaan tuon himoitun Lipposen Jarin SE-tuloksen 1338 ylityksen. Matka lähti käyntiin hieman vasemmalle alas ammutulla 58 sarjalla. En tuosta oppinut riittävästi ja ammuin toisen sarjan hieman alle myös 58p ja kun seuraavalla sarjalla syntyi 59p sarja oli tilanne sellainen, että lopuilla olisi tarvinnut täydet pisteet SE-sivuamiseen. Neljännellä sarjalla niin ikään yksi lipsahti kympiltä ulos ja tämä oli myös se kohta, jossa homma muuttui lopun osalta ammuskeluksi. Kun tajusin, että enää ei ole SE-saumoja niin mieli kertoi, että tämä on ollut hyvä päivä ja nyt ammuskellaan kisa loppuun rennolla meiningillä. Näin myös tein ja vaikka kaukoputken omistan ja sinne katselin, niin siitä huolimatta, jatkoin vasemmalle alas ampumista ja molempiin sarjoihin hukkasin 2 pinnaa, joten tulokseksi lopulta vain 350. Tämäkin matkatulos on myös ehdottomasti hyvä tulos ja missään nimessä ei voi sanoa, että tämä olisi mennyt huonosti. Suhteessa kuitenkin siihen, että kokonaiskisan SE olisi ollut tarjolla ja siihen ei olisi tarvittu edes omaa ennätystä, niin kyllä tästä kuitenkin vähän jäi hampaankoloon. Toki asia on kyllä niinkin, että oikeasti pidemmiltä matkoilta lisäpisteitä olisi ollut helpommin tarjolla, kun katsoo vaikka noita osumakuvioita, joten todettakoon tässä kohtaa, että potentiaalia on ja FITA.kisoissa kiertämistä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina.
Kokonaistulokseksi kertyi siis 1333, joka sivuaa kaikkien aikojen toiseksi kovinta tulostani FITA-kierrokselta, jonka olen ampunut ensin Vaasassa 2010 ja sitten uudelleen samaisella Syysfitalla Seinäjoella 2020 ja nyt siis kolmannen kerran uudelleen Seinäjoella. Ennätykseni on vuodelta 2014 Jyväskylän Homenokan FITA kisassa ammuttu 1337. Jos vielä vähän hehkuttaa tuota 50m SE-tulosta 343, niin voin kyllä sanoa, että vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vaikka 50m on ollut aina FITA-kierroksen lempimatkani, niin siitä huolimatta, en osannut odottaa näin kovaa tulosta parhaimmissa unissakaan. Treeneissäkään en ole tuollaista tulosta kovin montaa kertaa ampunut ja kun FITA-kierroksella matka aloitetaan aina suoraan edelliseltä matkalta siirtymällä ilman kohdistusnuolia, niin tämä ei ole millään tavalla verrattavissa 70m tuloksiin, jossa olen kisoissa muutaman kerran 340 ylittänyt parhaana tuloksena 342. On siinä ainakin tekemistä seuraaville SE:n tavoittelijoille.
Kuten alussa tuosta jo mainitsin, niin FITA-kierros antaa kisapäivälle viisi tavoiteltavaa tulosta ja siitä ainakin allekijroittanut nauttii eniten . Tänään 50m matkalta onnistumisesta palkinto oli ruhtinaallinen ja muidenkin matkojen osalta jäi hymyilyttämään.
Viimeiselle 30m matkalle mentiinkin sitten aikamoisessa hurmoksessa, mielikuvallisesti vihellellen vain. Tajusin heti SE:n synnyttyä, että nyt avautui mahdollisuus myös kokonaistuloksen SE:n, sillä myös avausmatkat oli sujuneet kohtuullisen hyvin. Tietokone raksutti kokolailla nopeasti ymmärykseen, että 356 riittäisi antamaan tuon himoitun Lipposen Jarin SE-tuloksen 1338 ylityksen. Matka lähti käyntiin hieman vasemmalle alas ammutulla 58 sarjalla. En tuosta oppinut riittävästi ja ammuin toisen sarjan hieman alle myös 58p ja kun seuraavalla sarjalla syntyi 59p sarja oli tilanne sellainen, että lopuilla olisi tarvinnut täydet pisteet SE-sivuamiseen. Neljännellä sarjalla niin ikään yksi lipsahti kympiltä ulos ja tämä oli myös se kohta, jossa homma muuttui lopun osalta ammuskeluksi. Kun tajusin, että enää ei ole SE-saumoja niin mieli kertoi, että tämä on ollut hyvä päivä ja nyt ammuskellaan kisa loppuun rennolla meiningillä. Näin myös tein ja vaikka kaukoputken omistan ja sinne katselin, niin siitä huolimatta, jatkoin vasemmalle alas ampumista ja molempiin sarjoihin hukkasin 2 pinnaa, joten tulokseksi lopulta vain 350. Tämäkin matkatulos on myös ehdottomasti hyvä tulos ja missään nimessä ei voi sanoa, että tämä olisi mennyt huonosti. Suhteessa kuitenkin siihen, että kokonaiskisan SE olisi ollut tarjolla ja siihen ei olisi tarvittu edes omaa ennätystä, niin kyllä tästä kuitenkin vähän jäi hampaankoloon. Toki asia on kyllä niinkin, että oikeasti pidemmiltä matkoilta lisäpisteitä olisi ollut helpommin tarjolla, kun katsoo vaikka noita osumakuvioita, joten todettakoon tässä kohtaa, että potentiaalia on ja FITA.kisoissa kiertämistä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina.
Kokonaistulokseksi kertyi siis 1333, joka sivuaa kaikkien aikojen toiseksi kovinta tulostani FITA-kierrokselta, jonka olen ampunut ensin Vaasassa 2010 ja sitten uudelleen samaisella Syysfitalla Seinäjoella 2020 ja nyt siis kolmannen kerran uudelleen Seinäjoella. Ennätykseni on vuodelta 2014 Jyväskylän Homenokan FITA kisassa ammuttu 1337. Jos vielä vähän hehkuttaa tuota 50m SE-tulosta 343, niin voin kyllä sanoa, että vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vaikka 50m on ollut aina FITA-kierroksen lempimatkani, niin siitä huolimatta, en osannut odottaa näin kovaa tulosta parhaimmissa unissakaan. Treeneissäkään en ole tuollaista tulosta kovin montaa kertaa ampunut ja kun FITA-kierroksella matka aloitetaan aina suoraan edelliseltä matkalta siirtymällä ilman kohdistusnuolia, niin tämä ei ole millään tavalla verrattavissa 70m tuloksiin, jossa olen kisoissa muutaman kerran 340 ylittänyt parhaana tuloksena 342. On siinä ainakin tekemistä seuraaville SE:n tavoittelijoille.
Kuten alussa tuosta jo mainitsin, niin FITA-kierros antaa kisapäivälle viisi tavoiteltavaa tulosta ja siitä ainakin allekijroittanut nauttii eniten . Tänään 50m matkalta onnistumisesta palkinto oli ruhtinaallinen ja muidenkin matkojen osalta jäi hymyilyttämään.
RSS Feed
