Yksi oman kilpailukesäni vahvimpia perinteitä on osallistua Järvakandi Openiin Virossa. Kilpailu on ehdottomasti yksi hienoimpia kilpailuja kohtuullisen matkan sisällä, mihin kaikilla on vapaa osallistumisoikeus. Erityisen hienon kilpailusta tekee loistavat puitteet Järvakandin vuosikausia ylläpitämällä ja rakentamalla jousiammunta kentällä, jossä on todellinen klubimeininki ja ihmiset aidosti elävät jousiammunnalle ja puitteiden edutstavana pitämiselle sekä yhteisöllisyys, sillä tapahtumaan kuuluu lauantai illan grillijuhla, jossa pääsee turinoimaan osallistujien kanssa vapaammin niitä näitä.

Tällä kerralla matkasin vasta perjantai iltapäivälautalla hesasta yli Tallinnaan, sillä päivälle oli työreissua, jossa hieman venähti ja sain kyllä jännittää, että ehtiikö satamaan ajoissa Helsingin tietyömaiden läpi. No onneksi ehti, kun olin siten satamassa että sain ajaa suoraan laivaan. Loppumatka sujui hyvin ja rantauduin kisakylään kasin jälkeen Ylätalon Riston residenssille niin että ehdittii vielä ilta seurailla yleisurheilun MM-kisoja.

Lauantain alkukisapäivä oli yksi tämän kesän parhaista sään puolesta, pilvipoutaa, ei liian lämmin mutta shortsikeli kuitenkin. Ammunta sen sijaan oli aika ailahtelevaa, sellaista perus ok tekemistä vähän kuitenkin alavireistä ja mukaan muutama spurtti 57-59 välille, jolla aina tasoiteltiin tilannetta. Pitkän päivän tuloksena oli pisteet 329+321=650 ja 332+327=659 eli yhteensä 1309, jolla irtosi alkukisasta selkeä voitto. 

Sunnuntaina ammuttiin aamupäivästä mixed team ottelut, johon osallistuimme Tukiaisen Iidan kanssa Team Finland joukkueena. Alkukisan 1 paikalta saimme ensimmäisen kierroksen vapaaksi. Toisessa ottelussa, joka oli jo semifinaali voitimme Viljandin joukkueen 6-2 ja finaalissa Järvakandin 1 joukkueen pistein 5-1. Olipa upeaa ampua mixediä, sillä sitä harvoin pääsee maajoukkueella treenaamaan tositilanteessa ja ottakai voitto tuntuu aina hyvältä.

Joukkuekisan jälkeen ammuttiin henkilökohtaiset pudotukset RoundRobin systeemillä, jossa 11 hengen miesten osallistujat jaettiin 2 ryhmään ideana, että ensin ammuttiin ryhmän sisällä jokaista vastaan ottelu, jossa panoksena 2 pistettä. Tarkoitus oli ampua tämän jälkeen molempien lohkojen voittajien kullasta, kakkosten pronssista jne. Vaikka olin kärkimiehenä, niin otteluista muodostui tiukkoja ja lähes kaikissa vastustajat ampuivat omaa parastaan niin hyvin että menetin pisteitä ja paljon. Erityisesti ottelu Priit Tanvelia vastaan oli todella tiukka ja kovatasoinen, sillä ammuimme tasurin 29 ja hän voitti yhden setin 29-28. Ottelu kääntyi lopulta kuitenkin minulle pistein 7-3. Voitin lopulta kaikki ottelut ja olisin edennyt finaaliin, mutta kisa venyi niin pitkälle, että jouduin lopulta antamaan luovutusvoiton ja ottamaan kakkossijan, sillä muuten en olisi ehtinyt lautalle takaisin kotiinpäin. Kyllä jäi harmittamaan, niin itse kisan puolesta kuin järjestäjien, sillä yksi hienoimpia osuuksia, mitä Järvakandin kisaan kuuluu on loistelias palkintojen jakoseremonia.

Nyt ensi viikolle olisi tarkoitus ampua vähän FITA treeniä ja sitten tiedossa onkin lauantaina Kurikan 790m kisa ja sunnuntaina Seinäjoella FITA, joka on ensimmäinen FITA-kisa itselleni tällä kaudella.

sKoko kesän on ollut tarkoitus lähteä kotiseudulle Tejan Karijoella järjestämään Ohriluoman kisaan, mutta niin siinä vain kävi, että huomasin vasta kuluvalla viikolla, että ilmoittautuminen on tekemättä. Pikainen soitto Tuokkolan Raunolle ja onneksi tilaa löytyi vielä ja pääsi mukaan. Karijoen kenttä on yksi niitä suomalaisia lintukoto kenttiä, jossa ennätykset on enemmän kuin mahdollisia jos sää yhtään suosii.

Ajeltiin aamulla paikalle ja jo harkkanuolilla tuntui, että tänään lähtee. Ja niin se lähtikin, alku oli huikea 57, 59, 57 tykitys. Tuohon väliin tuli pitkä tauko kun kentällä sattui jotain ja menin nolouksisani rötväämään retkituoliin. Viikon liian vähälle jääneet unet ja aikainen aamuherätys alkoivat silmää luppaamaan ja kun lopulta pääsi viivalle niin aurinkokin oli alkanut pilkistelemään puun oksien varjosta, kun alku oli ammuttu varjosta. Tähän kohtaan nykäisin kuin huonolla haulikolla ammutun setin 48 pisteen turvin. Kun vielä loppupätkäkin yski pahasti ja meni vähemmän sinne päin niin pisteitä kertyi vain 327 tuon huippu alun jälkeen.

Toiselle puolikkaalle söin hyvin buffetin antimista ja mukana olevista eväistä energiatasot kohdilleen ja otin pari kuppia kahvia niin alkoi taas nuppi olemaan mukana. Tässä setissä sitten jatkettiin siitä mihin jäätiin 59 ja pari kertaa 58 sarjoilla on mukava vaikutus ja vaikka parissa viimeisessä setissä jäätiin kaikki keltaiselle ampuen vain 55 sarjoihin niin kokonaistulos nousi kuitenkin 339, joka oli taso mitä itseltäni odotinkin.

Lopputulos 666, joka on pedon luvun lisäksi oma tämän kauden ennätykseni oli oikein mukavaa katseltavaa tulostaululla ja pienellä osallistujamäärällä tämä antoi myös selkeän kultakoroke sijoituksen.

Seuraavaksi kisataan sitten Järvakandissa ja sitten olisi vielä Kurikan 70m ja Seinäjoen Fita ohjelmassa ennen maasto EM kisoja.

Tämän kesän SM-kisat ammuttiin upeissa lähes Suomen kansallismaisemissa Salpausselän juurella Lahden urheilustadionilla SM-kisaviikon ohjelmassa sisältäen päätös päivän televisioidun finaalin.

Kisää ennen oli samalla viikolla MM-kilpailut Saksassa ja saavuimme valtaosalla MM-joukkueesta takaisin kotisuomeen SM-kisojen vuoksi perjantaina, jonne suunnattiin osa suoraan ja allekirjoittanut pikaisella pyrähdyksellä kodin kautta.

Alkukisa meni huonosti. En saanut oikein missään kohtaa tekemistä kunnolla käyntiin, vähän ehkä sellaista MM:stä toipumista. Toki Lahden stadioni oli melko mielenkiintoinen tuulten osalta, kun tuuli puhalteli stadionin yläosassa selvästi kovempaa kuin stadionin maantasolla ja tuulta oli sen vuoksi vaikea lukea. Kaikesta huolimatta tulos jäi silti vaisummaksi enemmän oman tekemisen kuin olosuhteiden vuoksi pisteiden ollessa 320 ja 309, josta kokonaisuudeksi muodostui 629. Toisen puolikkaan puolessa välissä oli todella vaikea hetki ja Vikström kävi jo vähän huolestuneena kyselemässä, että missä mennään kun takaa tullaan sen verran kovaa vauhtia ettei vaan käy niin, että joudutaan kohtaamaan ennen finaalia. Sainkin loppuun takaisin iskua ja kaksi vikaa sarjaa 55 ja 57 nosti tuloksen kolmanteen paikkaan riittäväksi.

Alkukisan jälkeen jatkettiin kisaa seurajoukkuemestaruuksien merkeissä, jossa me muodostettiin Vuorisen Vernen kanssa ykkösjoukkue isosta TJA:n 9 hengen osallistumivahvuuden ja 4 joukkueen seasta. Ennen joukkuekisaa oli myös vähän säätämistä, kun piti saada koko joukkue puettua TJA:n väreihin, sillä Verne ei vielö ollut saanut TJA:n paitaa, pyrähdys hotellille ja asia tuli varapaidallani kuntoon.

Pääsimme aloittamaan alkukisan 2 paikalta ja edettiin vahvalla ja selkeällä ammunnalla aina finaaleihin asti. Matkalla tiputettiin ensimmäiseksi TJA:n 4 joukkue pistein 6-2, siihen perään Jyväs Sulka pistein 5-3 ja semifinaalissa Artemis pistein 6-2. Finaaliin meitä vastaan tiensä raivasi loistavalla ammunnalla järjestävän seuran Lahden Vasaman joukkue. Myös finaali oli tiukka, mutta allekirjoittanut venyi tässä huikeaan suoritukseen reilusti yli 9 keskiarvolla ja Vernen yhtälailla ampuessa hyvin voitimme seurajoukkue SM-kullan pistein 6-2.

Henkilökohtaiset SM-mestaruudet ratkottiin sunnuntain pudotuskierroksilla. Joukkuemestaruuksien hyvän ammunnan ja erityisesti hyvän fiiliksen osalta sunnuntaina ammunta oli huomattavasti parempaa kuin lauantaina. Etenin hyvällä perustekemisellä aina finaaleihin asti kokolailla selkeällä ammunnalla voittaen ensimmäisen seura ottelun Koskisen Jarkkoa vastaan 6-0, sitten Hakkaraisen Artoa vastaan oli tiukempaa mutta voitto irtosi 7-3. Ronkasen Perttua vastaan taas puhtaat numerot 6-0 ja semissä Kuopan Tarua vastaan 6-2, joka lopulta otti ensimmäisenä suomalaisena naisena yleisen luokan mitalin, voittaen pronssiottelun.

Finaalipaikan varmistuttua tulikin sitten usean tunnin odottelu illan televisio otteluun ja käytiin siinä vaimon kanssa syömässä ja turimoimassa hyppytornissa katsellen Salpausselän maisemia. Aloitin treenit finaalia varten 45min ennen ja totesin että tuuli on melko voimakas ja puuskittainen taas. Lopulta aikamme finaaliin koitti ja päästiin astumaan Vikströmin Antin kanssa televisiokameroiden eteen. Ronkasen Perttu tuli boksiin kaukoputken taakse ja tämä oli kyllä hyödyllistä koska muuten kuulimme vain tulokset. Tuuli oli todella haasteellinen ja ammuin toiseen settiin koviin puuskiin 6 ja 2 osuman, se 20s on aika vähän aikaa tuossa kelissä. Lopulta olimme ennen viimeistä sarjaa pisteissä 3-5 vikille. Ammuin hyvän setin ja Vikström tarvitsi tasuriin kympin viimeisellä nuolellaan ja myös ampui sen, kuulemma vasemma yläkutosen ennakolla, jolla hän voitti 6-4. Olipa tasaväkinen ottelu ja olen tyytyväinen omaan ammuntaan, hyvää tasapainoista suorittamista haasteellisessa säässä. Muutama raja tapaus oli jotka hävisin, mutta kuten aina, parempi voittaa ja se oli tälläkin kertaa SM-finaalissa Antti Vikström.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, päästiin taas ennen kotimatkaa doping testiin. Onneksi tämä on sen verran tuttua puuhaa jo, että asia hoitui nopeasti ja rutiinilla ja kotiinkin pääsi vielä ajelemaan ihmisten aikoina.

Hyvät kisat kaiken kaikkiaan joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea ei ole huono SM-kisoista. Lahden Stadion oli myös huikean hieno ja todellakin televisiofinaalien arvoinen paikka ampua. Toivottavasti tänne vielä pääsisi joskus tulevaisuudessa kisaamaan. Televisio finaalit löytyy muuten Yle Areenasta SM-viikko: Jousiammunta haulla, jos on jäänyt katsomatta, jännä matsi seurata oli itsellekin. Kausi jatkuu vielä tästä aktiivisena aina syyskuun maasto EM asti.

Tämän kauden tärkein kisa eli jousiammunnan taulu-MM-kilpailut kisattiin kuluneella viikolla Berliinissä Olympiaparkissa. Kisat sujuivat paremmin kuin hyvin, sillä etenin otteluissa niin pitkälle, että lopullinen sijoitukseni oli jaettu 17. Olen kiertänyt kaikki taulu-MM-kisat vuodesta 2009 alkaen ja tämä oli nyt toinen kerta Italian Torinon kisan 2011 lisäksi, kun sijoituin näin korkealle. Mahtava onnistuminen siis!

Alkukisa oli melko haasteellinen, tuulta oli riittävästi ei toki pahimmasta päästä ja missailin nuolia turhan paljon juuri kasin puolelle keltaisen rajoilta. Vaikeaa se tuuli näytti olevan muillekin, sillä tulostaso ei kehittynyt mitenkään päätä huimaavaksi. Toisen puolikkaan lopun sade oli ehkä se vaikein hetki ja yksi sarja jäi todella alas. Lopputulokseksi pisteet 637 (322+315) ja sijoitus 91. Melko tiukille meni jatkoon pääsyn kannalta kun 167 ampujan joukossa vaadittiin pisteet 632 jatkopaikkaan eli 104 parhaan joukkoon, mutta tärkeintä kuitenkin, että tässä kohtaa eteni otteluihin.

Joukkueella Vikströmin Antin ja Aartolan Jounin kanssa emme tällä kertaa päässeet niittämään mainetta ja putosimme jatkosta sijoituksella 30, kun 24 pääsi jatkoon. Tämän vuoksi saimmekin yhden treenipäivän ennen henkilökohtaisia pudotuksia, joka teki ehkä matseja ajatellen itselleni hyvää, vaikka enemmän kuin mielellään olisi joukkueotteluja päässyt ampumaan.

Alkukisan sijoitus oli tosiaankin vähän pettymys, mutta kun katselin omaa kaavioita ja jatkoon päässeitä niin totesin, että nykyään taso alkaa olemaan niin kova, että ei sillä alkukisan sijoituksella nyt niin valtavan isoa merkitystä ole, sillä eipä siellä näyttänyt olevan kuin kovia kavereita vastassa. Sen verran onnistunut oma kaaviokohtani oli kuitenkin, että TOP10 ampujia ei osunut siihen ihan alkupäähän. 

Matsipäivälle luvattiin kovaa tuulta ja sitä sitten kyllä saatiinkin, ei tullut laskettua kuinka monta kertaa putket kaatuivat viivalla mutta sen verran monta kertaa niin kävi, että jätin loppuun putken pois kokonaan ja Juhana huuteli osumat. Jotain kertoo myös se, että kun kävin ampumassa ennen virallisia harjoituksia muutaman nuolen harkkakentällä niin pistin vikaan sarjaan yhden nuolen puuskan vuoksi taustojen välistä ohi. Tämä oli sellainen herättäjä, keskity olennaiseen, valikoi hetki kun nostat jousen ja ole rohkea. Näillä ohjeilla lähdin sitten ampumaan ja pitkälle se kantoi.

Ensimmäinen ottelu alkukisan 22 sijalla olevaa Italian Musolesia vastaan oli todella tiukka ja päättyi lopulta tasuriin. Ensimmäisestä uusintanuolesta jo sain tietoa putken takaa että olisin voittanut, mutta kun käveltiin taululle ja siellä molemmilla olevat 8 osumat alkoi lähestyä niin hieman pelko tiedon todenperäisyydestä hiipi puseroon. Tarkan mittauksen jälkeen nuolet oli millilleen yhtä kaukana keskustasta ja eikun toista uusintaa ampumaan. Tässä pistin nuolen taas tehokkaasti tuulimyllyyn matkaan ja sain 8 osuman uudelleen. Kaveri vietti viivalla aikaa pidempään ja ampui lopulta nuolensa 5:lle, joten minulle voitto 6-5.

Ensimmäisen matsin voitto rentoutti mukavasti ja pienen hengähdystauon jälkeen aloitettiin toinen ottelu Kanadalaisen Guptan kanssa. Tämä matsi lähti todella vahvalla itseluottamuksella liikkeelle. Alusta asti oli sellainen tunne, että tulen voittamaan ja vaikka kolmannella sarjalla tuuli ripotteli tikut ympäri taulua ja päästin kaverin takaisin peliin niin skarppasin viimeiselle setille hyvin ja voitin ottelun lopulta pistein 6-2.

Kolmannessa ottelussa sain vastaani European Games pronssimitalisti ja alkukisan 11 sijoittuneen espanjan Achan. Tässä ottelussa oli ehkä pahimmat tuulet myös, kun puuskat lisääntyivät päivää myöden. Ensimmäisestä sarjasta ammuttiin tasuri 26, mutta pari seuraavaa  menikin sitten omalta osalta ympäri taulua vaikka tikkuja pistinkin rohkeasti matkaan. Kolmannen voitin pisteillä 26 ja pääsin mukaan peliin ja vielä viimeiselläkin ammuin loistavan 28 pistettä, mutta myös Acha venyi samoihin pisteisiin ja voitti lopulta 4-6.

Sijoitus 17 sivuaa omaa parasta MM-sijoitustani ja olen siitä todella ylpeä, lopputulos kisoista oli juuri sitä mihin odotin itseni pystyvän onnistuessani parhaalla mahdollisella tavalla.  Tästä päivästä ja otteluista ei jäänyt jossiteltavaa ja se on itselleni tärkeää, ihan maailman huipun tuntumassa ollaan.

Nyt kisakausi jatkuu SM-kisaviikolla Lahdessa, jonne matkustamme käytännössä suoraan MM-kisoista ja sitten syksylle on tiedossa ainakin Järvakandin kisaa ja Maasto EM-kisat Italiassa.