Tämän kesän SM-kisat ammuttiin upeissa lähes Suomen kansallismaisemissa Salpausselän juurella Lahden urheilustadionilla SM-kisaviikon ohjelmassa sisältäen päätös päivän televisioidun finaalin.
Kisää ennen oli samalla viikolla MM-kilpailut Saksassa ja saavuimme valtaosalla MM-joukkueesta takaisin kotisuomeen SM-kisojen vuoksi perjantaina, jonne suunnattiin osa suoraan ja allekirjoittanut pikaisella pyrähdyksellä kodin kautta.
Alkukisa meni huonosti. En saanut oikein missään kohtaa tekemistä kunnolla käyntiin, vähän ehkä sellaista MM:stä toipumista. Toki Lahden stadioni oli melko mielenkiintoinen tuulten osalta, kun tuuli puhalteli stadionin yläosassa selvästi kovempaa kuin stadionin maantasolla ja tuulta oli sen vuoksi vaikea lukea. Kaikesta huolimatta tulos jäi silti vaisummaksi enemmän oman tekemisen kuin olosuhteiden vuoksi pisteiden ollessa 320 ja 309, josta kokonaisuudeksi muodostui 629. Toisen puolikkaan puolessa välissä oli todella vaikea hetki ja Vikström kävi jo vähän huolestuneena kyselemässä, että missä mennään kun takaa tullaan sen verran kovaa vauhtia ettei vaan käy niin, että joudutaan kohtaamaan ennen finaalia. Sainkin loppuun takaisin iskua ja kaksi vikaa sarjaa 55 ja 57 nosti tuloksen kolmanteen paikkaan riittäväksi.
Alkukisan jälkeen jatkettiin kisaa seurajoukkuemestaruuksien merkeissä, jossa me muodostettiin Vuorisen Vernen kanssa ykkösjoukkue isosta TJA:n 9 hengen osallistumivahvuuden ja 4 joukkueen seasta. Ennen joukkuekisaa oli myös vähän säätämistä, kun piti saada koko joukkue puettua TJA:n väreihin, sillä Verne ei vielö ollut saanut TJA:n paitaa, pyrähdys hotellille ja asia tuli varapaidallani kuntoon.
Pääsimme aloittamaan alkukisan 2 paikalta ja edettiin vahvalla ja selkeällä ammunnalla aina finaaleihin asti. Matkalla tiputettiin ensimmäiseksi TJA:n 4 joukkue pistein 6-2, siihen perään Jyväs Sulka pistein 5-3 ja semifinaalissa Artemis pistein 6-2. Finaaliin meitä vastaan tiensä raivasi loistavalla ammunnalla järjestävän seuran Lahden Vasaman joukkue. Myös finaali oli tiukka, mutta allekirjoittanut venyi tässä huikeaan suoritukseen reilusti yli 9 keskiarvolla ja Vernen yhtälailla ampuessa hyvin voitimme seurajoukkue SM-kullan pistein 6-2.
Henkilökohtaiset SM-mestaruudet ratkottiin sunnuntain pudotuskierroksilla. Joukkuemestaruuksien hyvän ammunnan ja erityisesti hyvän fiiliksen osalta sunnuntaina ammunta oli huomattavasti parempaa kuin lauantaina. Etenin hyvällä perustekemisellä aina finaaleihin asti kokolailla selkeällä ammunnalla voittaen ensimmäisen seura ottelun Koskisen Jarkkoa vastaan 6-0, sitten Hakkaraisen Artoa vastaan oli tiukempaa mutta voitto irtosi 7-3. Ronkasen Perttua vastaan taas puhtaat numerot 6-0 ja semissä Kuopan Tarua vastaan 6-2, joka lopulta otti ensimmäisenä suomalaisena naisena yleisen luokan mitalin, voittaen pronssiottelun.
Finaalipaikan varmistuttua tulikin sitten usean tunnin odottelu illan televisio otteluun ja käytiin siinä vaimon kanssa syömässä ja turimoimassa hyppytornissa katsellen Salpausselän maisemia. Aloitin treenit finaalia varten 45min ennen ja totesin että tuuli on melko voimakas ja puuskittainen taas. Lopulta aikamme finaaliin koitti ja päästiin astumaan Vikströmin Antin kanssa televisiokameroiden eteen. Ronkasen Perttu tuli boksiin kaukoputken taakse ja tämä oli kyllä hyödyllistä koska muuten kuulimme vain tulokset. Tuuli oli todella haasteellinen ja ammuin toiseen settiin koviin puuskiin 6 ja 2 osuman, se 20s on aika vähän aikaa tuossa kelissä. Lopulta olimme ennen viimeistä sarjaa pisteissä 3-5 vikille. Ammuin hyvän setin ja Vikström tarvitsi tasuriin kympin viimeisellä nuolellaan ja myös ampui sen, kuulemma vasemma yläkutosen ennakolla, jolla hän voitti 6-4. Olipa tasaväkinen ottelu ja olen tyytyväinen omaan ammuntaan, hyvää tasapainoista suorittamista haasteellisessa säässä. Muutama raja tapaus oli jotka hävisin, mutta kuten aina, parempi voittaa ja se oli tälläkin kertaa SM-finaalissa Antti Vikström.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin, päästiin taas ennen kotimatkaa doping testiin. Onneksi tämä on sen verran tuttua puuhaa jo, että asia hoitui nopeasti ja rutiinilla ja kotiinkin pääsi vielä ajelemaan ihmisten aikoina.
Hyvät kisat kaiken kaikkiaan joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea ei ole huono SM-kisoista. Lahden Stadion oli myös huikean hieno ja todellakin televisiofinaalien arvoinen paikka ampua. Toivottavasti tänne vielä pääsisi joskus tulevaisuudessa kisaamaan. Televisio finaalit löytyy muuten Yle Areenasta SM-viikko: Jousiammunta haulla, jos on jäänyt katsomatta, jännä matsi seurata oli itsellekin. Kausi jatkuu vielä tästä aktiivisena aina syyskuun maasto EM asti.
Kisää ennen oli samalla viikolla MM-kilpailut Saksassa ja saavuimme valtaosalla MM-joukkueesta takaisin kotisuomeen SM-kisojen vuoksi perjantaina, jonne suunnattiin osa suoraan ja allekirjoittanut pikaisella pyrähdyksellä kodin kautta.
Alkukisa meni huonosti. En saanut oikein missään kohtaa tekemistä kunnolla käyntiin, vähän ehkä sellaista MM:stä toipumista. Toki Lahden stadioni oli melko mielenkiintoinen tuulten osalta, kun tuuli puhalteli stadionin yläosassa selvästi kovempaa kuin stadionin maantasolla ja tuulta oli sen vuoksi vaikea lukea. Kaikesta huolimatta tulos jäi silti vaisummaksi enemmän oman tekemisen kuin olosuhteiden vuoksi pisteiden ollessa 320 ja 309, josta kokonaisuudeksi muodostui 629. Toisen puolikkaan puolessa välissä oli todella vaikea hetki ja Vikström kävi jo vähän huolestuneena kyselemässä, että missä mennään kun takaa tullaan sen verran kovaa vauhtia ettei vaan käy niin, että joudutaan kohtaamaan ennen finaalia. Sainkin loppuun takaisin iskua ja kaksi vikaa sarjaa 55 ja 57 nosti tuloksen kolmanteen paikkaan riittäväksi.
Alkukisan jälkeen jatkettiin kisaa seurajoukkuemestaruuksien merkeissä, jossa me muodostettiin Vuorisen Vernen kanssa ykkösjoukkue isosta TJA:n 9 hengen osallistumivahvuuden ja 4 joukkueen seasta. Ennen joukkuekisaa oli myös vähän säätämistä, kun piti saada koko joukkue puettua TJA:n väreihin, sillä Verne ei vielö ollut saanut TJA:n paitaa, pyrähdys hotellille ja asia tuli varapaidallani kuntoon.
Pääsimme aloittamaan alkukisan 2 paikalta ja edettiin vahvalla ja selkeällä ammunnalla aina finaaleihin asti. Matkalla tiputettiin ensimmäiseksi TJA:n 4 joukkue pistein 6-2, siihen perään Jyväs Sulka pistein 5-3 ja semifinaalissa Artemis pistein 6-2. Finaaliin meitä vastaan tiensä raivasi loistavalla ammunnalla järjestävän seuran Lahden Vasaman joukkue. Myös finaali oli tiukka, mutta allekirjoittanut venyi tässä huikeaan suoritukseen reilusti yli 9 keskiarvolla ja Vernen yhtälailla ampuessa hyvin voitimme seurajoukkue SM-kullan pistein 6-2.
Henkilökohtaiset SM-mestaruudet ratkottiin sunnuntain pudotuskierroksilla. Joukkuemestaruuksien hyvän ammunnan ja erityisesti hyvän fiiliksen osalta sunnuntaina ammunta oli huomattavasti parempaa kuin lauantaina. Etenin hyvällä perustekemisellä aina finaaleihin asti kokolailla selkeällä ammunnalla voittaen ensimmäisen seura ottelun Koskisen Jarkkoa vastaan 6-0, sitten Hakkaraisen Artoa vastaan oli tiukempaa mutta voitto irtosi 7-3. Ronkasen Perttua vastaan taas puhtaat numerot 6-0 ja semissä Kuopan Tarua vastaan 6-2, joka lopulta otti ensimmäisenä suomalaisena naisena yleisen luokan mitalin, voittaen pronssiottelun.
Finaalipaikan varmistuttua tulikin sitten usean tunnin odottelu illan televisio otteluun ja käytiin siinä vaimon kanssa syömässä ja turimoimassa hyppytornissa katsellen Salpausselän maisemia. Aloitin treenit finaalia varten 45min ennen ja totesin että tuuli on melko voimakas ja puuskittainen taas. Lopulta aikamme finaaliin koitti ja päästiin astumaan Vikströmin Antin kanssa televisiokameroiden eteen. Ronkasen Perttu tuli boksiin kaukoputken taakse ja tämä oli kyllä hyödyllistä koska muuten kuulimme vain tulokset. Tuuli oli todella haasteellinen ja ammuin toiseen settiin koviin puuskiin 6 ja 2 osuman, se 20s on aika vähän aikaa tuossa kelissä. Lopulta olimme ennen viimeistä sarjaa pisteissä 3-5 vikille. Ammuin hyvän setin ja Vikström tarvitsi tasuriin kympin viimeisellä nuolellaan ja myös ampui sen, kuulemma vasemma yläkutosen ennakolla, jolla hän voitti 6-4. Olipa tasaväkinen ottelu ja olen tyytyväinen omaan ammuntaan, hyvää tasapainoista suorittamista haasteellisessa säässä. Muutama raja tapaus oli jotka hävisin, mutta kuten aina, parempi voittaa ja se oli tälläkin kertaa SM-finaalissa Antti Vikström.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin, päästiin taas ennen kotimatkaa doping testiin. Onneksi tämä on sen verran tuttua puuhaa jo, että asia hoitui nopeasti ja rutiinilla ja kotiinkin pääsi vielä ajelemaan ihmisten aikoina.
Hyvät kisat kaiken kaikkiaan joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea ei ole huono SM-kisoista. Lahden Stadion oli myös huikean hieno ja todellakin televisiofinaalien arvoinen paikka ampua. Toivottavasti tänne vielä pääsisi joskus tulevaisuudessa kisaamaan. Televisio finaalit löytyy muuten Yle Areenasta SM-viikko: Jousiammunta haulla, jos on jäänyt katsomatta, jännä matsi seurata oli itsellekin. Kausi jatkuu vielä tästä aktiivisena aina syyskuun maasto EM asti.
RSS Feed
