Tämä kausi tuli päätökseen EM-kisoissa Puolan Legninzassa. Suomalaisittain reissu oli loistava sillä Juutilaisen Mikko ampui itsensä 5 sijalle taljassa ja Piipon Samuli 9 sijalle tähtäimessä hankkimalla samalla henkilökohtaiset paikat ensi vuoden European Games kisaan.

Omalta osaltani kisa oli onnistuminen vaikka tulos niin alkukisassa kuin ottelujen jälkeen jäikin sijaan 57. Viimeisen kahden kuukauden aikana tekemiseni on ollut sen verran ailahtelevaa ja vielä treenipäivinäkin osumat olivat sitä luokkaa, että odotukset eivät olleet kovin korkealla ja keskityinkin lähinnä joukkuekisaan, jossa tavoiteltiin joukkuepaikkaa European Games kisaan Minskiin. Lisämausteena kisaan valmistautumiseen oli juuri ennen kisoihin lähtemistä iskenyt paha niskajumi joka häiritsi alkureissun treenejä ja joka palautui vasta juuri kisan alkuun kiitos hotellilla olleen saunan ja hierovan poreammeen, jossa tuli kyllä vietettyä reilusti kehonhuolto aikaa.

Löysin itseasiassa lopulta ajatuksen ammuntaan vasta viimeisellä harkkasarjalla ennen kisan alkua ja lähdin sitä toistamaan avaamalla hienolla 55 sarjalla. Heti perään sitten hieman otin takapakkia mutta tämän jälkeen loppu ensimmäisestä puolikkaasta sujui mallikkaasti ja pääsin kirjaamaan jopa yhden 58 sarjankin. Tulos 324 oli oli siis huipputulos verrattuna tämän hetken tasooni. Toisella puolikkaalla ajatus toimi kohtuullisesti, mutta sorruin parin sarjan ajaksi liian tekniseen tekemiseen ja tulos jäi 314 eli yhteistulokseen 638, joka siis antoi sijan 57. Tämä oli kuitenkin kesäkuun lopun jälkeen paras tulokseni ja olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä suunta on ylöspäin.

Joukkuekavereiden hyvien tulosten ja erityisesti Vikströmin Antin hienon 15 sijan myötä sijoituimme joukkueella sijalle 10, joka oli varsin hieno paikka lähteä European Games karsintaan.

Ensimmäinen henkilökohtainen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja sain vastustajakseni tsekkiläisen sijaa ylempää. Onnistuin matsissa varsin mallikkaasti ja ammuin käytännössä samaa tasoa kuin alkukisassakin, mutta hävisin lopulta 4-6, kun kaveri vei nuo voittokierroksensa pisteellä kunkin. Tässä matsissa keskittymiseni oli kuitenkin oppia hallitsemaan suoritustani ja hakemaan ammuntafiilistä, jolla suoritukset lähtevät puhtaina ja vaikka osumat eivät olleetkaan ihan keskellä niin perisyntiäni vasemman alaosumia ei matsissa nähty. Fiilis oikeasta tekemisestä vahvistui siis aika mukavasti ja olen valmiimpi seuraaviin koitoksiin.

Joukkuekisassa avasimme ottelut Armeniaa vastaan ja ammuimme varsin mallikkaasti voittaen suoraan 5-1. Toisessa matsissa meillä oli vastassa Venäjä sijalta 7. Avasimme huikealla 58 sarjalla ja otimme 2-0 johdon, mutta toisella sarjalla emme oikein kukaan osuneet mihinkään ja tilanne tasoittui samaten kuin hävisimme komannenkin vaikkakin paremmalla ammunnalla. Viimeisellä kierroksella tasoitimme taas hyvällä setillä tilanteen 4-4 ja siirryimme ratkaisemaan ottelun uusintanuolella. Ammuin normaalilla paikallani ankkurina viimeisen nuolemme jonka tiputin kymppiin, mutta tilanne päätyi tasatilanteeseen 27-27, joka johti siihen, että lähinnä keskustaa oleva nuoli mitataan ja kun Venäläisillä oli X10 minun kymppiä vastaan niin ottelu meni heille ja me sijoituimme sijalle 9. Ei auttanut vaikka vielä yritin keskustella tuomarin kanssa, että uusien sääntöjen mukaan nuolen ollessa 10 ammutaan toinen uusinta. Kuulemma se pätee vain henkilökohtaisessa kisassa ja niinhän se sitten tosiaan olikin, mutta tulipa yritettyä. Oma ammuntani ailahteli joukkuekisassa ja mukaan mahtui muutama heikompikin osuma, mutta huippujoukkuekaverit hoitivat näissä hetkissä nuolensa keskelle, joka oli takuu siitä, että pääsimme ampumaan lopulta uusintaan asti, mutta ei tällä kerralla.

Kausi on tältä osin paketissa ja seuraava kova koitos on sitten ensi keväänä Romaniassa Bucharestissa European GP:ssä, jonne lähdetään tavoittelemaan henkilökohtaisen paikan uppgreidausta joukkuepaikaksi European Games kisoihin. Päätavoite ensi kaudella on kuitenkin MM-kisat, joissa jaetaan puolet Olympia paikoista Tokioon ja nyt aloitellaan treenit sinne ja plääni on jo valmiina kun ollaan lähdössä hakemaan oppia kuukauden päästä Coach Kim Archery Schoolista Etelä-Koreasta.

Tämä kausi on tosiaankin ollut heikoin ja vaikein kauteni vuoden 2007 jälkeen, mutta urheiluun kuuluu tietty aaltoliike ja todellinen mielenlujuus ja motivaatio urheilijana mitataan juuri näinä hetkinä. Kuten olen aina sanonut, niin todellista oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun tulee riittävästi vastoinkäymisiä sekä epäonnistumisia ja tämän kauden aikana oma suhtautumiseni itseeni urheilijana ja ihmisenä on ollut todellisella koetuksella ja uskon että se on kasvattanut minua niin, että tässä on parhaat mahdolliset rakennuspalikat nousta täysin uudelle tasolle jousiampujana.

Tämä viikonloppu sujui Viron maalla perinteisessä Järvakandi Openissa, joka on ehdottomasti yksi upeimmista avoimista kansainvälisistä kisoista, joissa olen ollut ja niin oli nytkin. Tänä vuonna vietettiin Järvakandi Ilveksen eli paikallisen seuran 50 vuotisjuhlaa ja ensi vuonna on sitten kyseisen kisan eli Järvakandi Openin 50-vuotis juhlakisa, jonne he lupasivat järjestää jotain erikoisempaa häppeninkiä. Suosittelen kyllä vahvasti jokaiselle, joka on Tämähaaveillut lähtevänsä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle osallistumista ensi vuonna tuohon Järvakandin juhlakisaan sillä tuota vieraanvaraisempaa ja tunnelmaltaan rennompaa avointa KV-kisaa ainakaan minä en osaa suositella.

Lähdettiin Tampereen porukalla kisareissuun perjantaina aamusta ja saavuttiin Järvakandiin joka sijaitsee noin 80km Tallinnasta etelään sopivasti ennen virallisten harjoitusten alkua. Iltapäivä menikin treenaillessa ja haeskelin sopivaa tekemisen fiilistä kisaan, sillä tässä viimeisen parin kuukauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän haasteita tekemisen kanssa.

Kisapäivä oli oikeastaan ihan täydellinen ilmaltaan sillä tuulta ei ollut kuin nimeksi ja lämpötila pyöri hellelukemissa. Lämppäsarjat ei kuitenkaan tuntunut antavan fiiliksen mukaista osumaa ja kun kisa alkoi niin ammuin toiseen sarjaan vasuriin 4 ja 5 osumat ja siihen päättyi aika vahvasti varsinainen kisaaminen kärkipaikoista omalta osaltani. Osumat tuli samantyyppisestä virheestä mitä tänä kesänä on ollut enemmän ja vähemmän ja keskityinkin sitten loppukisan taas tunnistamaan, mistä tuo virhe syntyy ja miten saan sen korjattua. Ensimmäisen puolikkaan katastrofituloksen 298 jälkeen sain toiselle puolikkaalle selvästikin enemmän ajatusta tekemiseen ja tuloksen 317, jolla nousin 10 sijalta 6 sijalle, kun lopputulos oli 615.
​
Alkukisan perään ammuttiin Masan ja Teron kanssa joukkuekisa johon lähdettiin piikiltä kun pojat oli klaarannut itsensä 3 parhaan joukkoon. No homma sujui kuten se tällä tiimillä on sujunut jo parisen vuotta eli helkutin hyvin ja voitettiin kisa lopulta selvällä pelillä. Lauantai-ilta sitten nautittiinkin perinteisesti kisajärjestäjän vieraanvaraisuudesta grillijuhlien merkeissä, johon kuului tietovisaa, nuolen heittokisaa ja hyvää musiikkia.

Sunnuntaina ammuttiin pudotukset ja sainkin tämän päivän erityisesti ensimmäiset matsit kulkemaan jo vähän paremmin. Heti ensimmäiseen matsiini osui kunnon sadekuuro, joka lopulta auttoi minua fokusoimaan tekemiseeni ja ammuin varsin kohtuullisen tuloksen voittaen 6-2. Toisessa matsissa käytiin tiukka kamppailu seurakaverin eli Hatavan Masan kanssa, jonka voitin lopulta 6-4. Semifinaalissa avasin ja lopetin huippusarjaan Latvialaista vastustajaa vastaan ja väliin sattuneilla heikommilla sarjoilla onnistuin kuitenkin saamaan yhden tasurin niin tuo ottelu meni 7-3. Finaaliin Viron Pearu Ojamäetä vastaan tuuli voimistui ja se ottelu meni lopulta omalta osaltani ihan liian haeskeluksi ja Pearu voitti kisan suoraan 6-0 eli pääsis siis lopulta pokkaamaa hopeisen mitalin.

Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että alkukisan alle 300 pisteen kierros ennätysilmaan oli melkoinen pohjakosketus, mutta nousu siitä ja taistelu lopulta finaaleissa hopeasijalle antaa vahvaa uskoa tekemiseeni. Näin se menee, että välillä täytyy käydä aallon pohjalla, että voi nousta entistä vahvempana uudelleen aallon huipulle. Löysin tuossa kisan aikana ajatuksen tekemiseen, joka tuntui varsin toimivalta ja on oikeastaan paluu perusasioihin, joten tuossa onkin sitten ajatusta jota lähdetään vahvistamaan ensi viikon treeneissä ennen seuraavalla viikolla ammuttavia EM-kisoja.

Perinteiset Teuvan Elonuolet ammuttiin tällä kerralla FITA-kisan muodossa tai virallinen nimi taitaa olla nykyään 1440-kierros, mutta itselleni se on ja tulee aina olemaan FITA. Teuvalle kotikisoihin on aina yhtä hienoa tulla, sitä kun arvostaa suuresti omia juuriaan ja kaikkea sitä mitä näissä maisemissa aikoinaan on tullut jousiammunnan merkeissä touhuttua ja mistä sitä on maailmalle ponnistettu.

Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.

Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.

Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.