Tämä viikonloppu sujui Viron maalla perinteisessä Järvakandi Openissa, joka on ehdottomasti yksi upeimmista avoimista kansainvälisistä kisoista, joissa olen ollut ja niin oli nytkin. Tänä vuonna vietettiin Järvakandi Ilveksen eli paikallisen seuran 50 vuotisjuhlaa ja ensi vuonna on sitten kyseisen kisan eli Järvakandi Openin 50-vuotis juhlakisa, jonne he lupasivat järjestää jotain erikoisempaa häppeninkiä. Suosittelen kyllä vahvasti jokaiselle, joka on Tämähaaveillut lähtevänsä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle osallistumista ensi vuonna tuohon Järvakandin juhlakisaan sillä tuota vieraanvaraisempaa ja tunnelmaltaan rennompaa avointa KV-kisaa ainakaan minä en osaa suositella.
Lähdettiin Tampereen porukalla kisareissuun perjantaina aamusta ja saavuttiin Järvakandiin joka sijaitsee noin 80km Tallinnasta etelään sopivasti ennen virallisten harjoitusten alkua. Iltapäivä menikin treenaillessa ja haeskelin sopivaa tekemisen fiilistä kisaan, sillä tässä viimeisen parin kuukauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän haasteita tekemisen kanssa.
Kisapäivä oli oikeastaan ihan täydellinen ilmaltaan sillä tuulta ei ollut kuin nimeksi ja lämpötila pyöri hellelukemissa. Lämppäsarjat ei kuitenkaan tuntunut antavan fiiliksen mukaista osumaa ja kun kisa alkoi niin ammuin toiseen sarjaan vasuriin 4 ja 5 osumat ja siihen päättyi aika vahvasti varsinainen kisaaminen kärkipaikoista omalta osaltani. Osumat tuli samantyyppisestä virheestä mitä tänä kesänä on ollut enemmän ja vähemmän ja keskityinkin sitten loppukisan taas tunnistamaan, mistä tuo virhe syntyy ja miten saan sen korjattua. Ensimmäisen puolikkaan katastrofituloksen 298 jälkeen sain toiselle puolikkaalle selvästikin enemmän ajatusta tekemiseen ja tuloksen 317, jolla nousin 10 sijalta 6 sijalle, kun lopputulos oli 615.
Alkukisan perään ammuttiin Masan ja Teron kanssa joukkuekisa johon lähdettiin piikiltä kun pojat oli klaarannut itsensä 3 parhaan joukkoon. No homma sujui kuten se tällä tiimillä on sujunut jo parisen vuotta eli helkutin hyvin ja voitettiin kisa lopulta selvällä pelillä. Lauantai-ilta sitten nautittiinkin perinteisesti kisajärjestäjän vieraanvaraisuudesta grillijuhlien merkeissä, johon kuului tietovisaa, nuolen heittokisaa ja hyvää musiikkia.
Sunnuntaina ammuttiin pudotukset ja sainkin tämän päivän erityisesti ensimmäiset matsit kulkemaan jo vähän paremmin. Heti ensimmäiseen matsiini osui kunnon sadekuuro, joka lopulta auttoi minua fokusoimaan tekemiseeni ja ammuin varsin kohtuullisen tuloksen voittaen 6-2. Toisessa matsissa käytiin tiukka kamppailu seurakaverin eli Hatavan Masan kanssa, jonka voitin lopulta 6-4. Semifinaalissa avasin ja lopetin huippusarjaan Latvialaista vastustajaa vastaan ja väliin sattuneilla heikommilla sarjoilla onnistuin kuitenkin saamaan yhden tasurin niin tuo ottelu meni 7-3. Finaaliin Viron Pearu Ojamäetä vastaan tuuli voimistui ja se ottelu meni lopulta omalta osaltani ihan liian haeskeluksi ja Pearu voitti kisan suoraan 6-0 eli pääsis siis lopulta pokkaamaa hopeisen mitalin.
Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että alkukisan alle 300 pisteen kierros ennätysilmaan oli melkoinen pohjakosketus, mutta nousu siitä ja taistelu lopulta finaaleissa hopeasijalle antaa vahvaa uskoa tekemiseeni. Näin se menee, että välillä täytyy käydä aallon pohjalla, että voi nousta entistä vahvempana uudelleen aallon huipulle. Löysin tuossa kisan aikana ajatuksen tekemiseen, joka tuntui varsin toimivalta ja on oikeastaan paluu perusasioihin, joten tuossa onkin sitten ajatusta jota lähdetään vahvistamaan ensi viikon treeneissä ennen seuraavalla viikolla ammuttavia EM-kisoja.
Lähdettiin Tampereen porukalla kisareissuun perjantaina aamusta ja saavuttiin Järvakandiin joka sijaitsee noin 80km Tallinnasta etelään sopivasti ennen virallisten harjoitusten alkua. Iltapäivä menikin treenaillessa ja haeskelin sopivaa tekemisen fiilistä kisaan, sillä tässä viimeisen parin kuukauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän haasteita tekemisen kanssa.
Kisapäivä oli oikeastaan ihan täydellinen ilmaltaan sillä tuulta ei ollut kuin nimeksi ja lämpötila pyöri hellelukemissa. Lämppäsarjat ei kuitenkaan tuntunut antavan fiiliksen mukaista osumaa ja kun kisa alkoi niin ammuin toiseen sarjaan vasuriin 4 ja 5 osumat ja siihen päättyi aika vahvasti varsinainen kisaaminen kärkipaikoista omalta osaltani. Osumat tuli samantyyppisestä virheestä mitä tänä kesänä on ollut enemmän ja vähemmän ja keskityinkin sitten loppukisan taas tunnistamaan, mistä tuo virhe syntyy ja miten saan sen korjattua. Ensimmäisen puolikkaan katastrofituloksen 298 jälkeen sain toiselle puolikkaalle selvästikin enemmän ajatusta tekemiseen ja tuloksen 317, jolla nousin 10 sijalta 6 sijalle, kun lopputulos oli 615.
Alkukisan perään ammuttiin Masan ja Teron kanssa joukkuekisa johon lähdettiin piikiltä kun pojat oli klaarannut itsensä 3 parhaan joukkoon. No homma sujui kuten se tällä tiimillä on sujunut jo parisen vuotta eli helkutin hyvin ja voitettiin kisa lopulta selvällä pelillä. Lauantai-ilta sitten nautittiinkin perinteisesti kisajärjestäjän vieraanvaraisuudesta grillijuhlien merkeissä, johon kuului tietovisaa, nuolen heittokisaa ja hyvää musiikkia.
Sunnuntaina ammuttiin pudotukset ja sainkin tämän päivän erityisesti ensimmäiset matsit kulkemaan jo vähän paremmin. Heti ensimmäiseen matsiini osui kunnon sadekuuro, joka lopulta auttoi minua fokusoimaan tekemiseeni ja ammuin varsin kohtuullisen tuloksen voittaen 6-2. Toisessa matsissa käytiin tiukka kamppailu seurakaverin eli Hatavan Masan kanssa, jonka voitin lopulta 6-4. Semifinaalissa avasin ja lopetin huippusarjaan Latvialaista vastustajaa vastaan ja väliin sattuneilla heikommilla sarjoilla onnistuin kuitenkin saamaan yhden tasurin niin tuo ottelu meni 7-3. Finaaliin Viron Pearu Ojamäetä vastaan tuuli voimistui ja se ottelu meni lopulta omalta osaltani ihan liian haeskeluksi ja Pearu voitti kisan suoraan 6-0 eli pääsis siis lopulta pokkaamaa hopeisen mitalin.
Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että alkukisan alle 300 pisteen kierros ennätysilmaan oli melkoinen pohjakosketus, mutta nousu siitä ja taistelu lopulta finaaleissa hopeasijalle antaa vahvaa uskoa tekemiseeni. Näin se menee, että välillä täytyy käydä aallon pohjalla, että voi nousta entistä vahvempana uudelleen aallon huipulle. Löysin tuossa kisan aikana ajatuksen tekemiseen, joka tuntui varsin toimivalta ja on oikeastaan paluu perusasioihin, joten tuossa onkin sitten ajatusta jota lähdetään vahvistamaan ensi viikon treeneissä ennen seuraavalla viikolla ammuttavia EM-kisoja.
RSS Feed