Pitkän ja erikoisen koronan sävyttämän kauden 2020 - 2021 loppuhuipennus oli MM-kisat USA:n Yanktonissa Etelä-Dakotassa. Lopputuloksena kisoista kotiintuomisina oli 33 sija, joka oli sellainen perussuoritus. Vaikka parempaa tietenkin lähdin hakemaan, niin positiivisella mielellä kuitenkin saa kotiin tulla.

Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.

Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.

Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.

Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.

Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.

Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.

Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!

Kauden kotimainen päätöskisa tarjosi tutustumismahdollisuuden Kokkolan Achilleksen kotikentälle Santahakaan ja sehän vasta mainio paikka olikin. Normaalisti Kokkolassa ollaan kisattu erinäisillä urheilukentillä, jonne seuran aktiivinen väki on kisat järjestänyt, mutta tässä loppukaudelle toteutetussa kilpailussa he päättivät testata harjoituskenttäänsä kilpailukäytössä ja ainakin tästä suunnasta voi antaa vahvan suosituksen myös jatkossa tätä kenttää ainakin pienempiin kansallisiin kisoihin käyttämään. Kenttä sijaitsi komean mäntymetsikön keskellä ammunta suunnan ollessa kilpailuun ihanteellinen auringon suhteen ja korkean metsikön kenttää varjostaessa tämäkin voidaan lukea niihin lintukotokenttiin, jonne tuulet eivät paljon pääse vaikuttamaan.

Sääennuste näytti koko viikon vaihdellen rankkasateesta tihkusateeseen kisapäivälle ja vielä edellisenä iltanakin Kokkolaa kohti ajellen luvassa oli alle 10 asteessa vesisateessa ampumista aamuyhdeksästä puoleen päivään asti. Niin vain kävi kuin monta kertaa aiemminkin, että ennuste oli pessimistisempi kuin lopputulos ja vaikka vielä hotellilla aamupalaa nauttiessa vettä tuli taivaan täydeltä niin jousta kentällä kasaillessa se oli jo muuttunut kevyeksi tihkuksi. Harkkanuolia kun pääsi taulua kohti pistelemään ei enää ollut sateesta juuri tietoa ja lopulta edes sormilppä ei päässyt kastumaan. Kun aamu oli vielä tyyni ja puolipilvinen niin hieman alhaisesta lämpötilasta huolimatta päivä oli mitä mainion nuolten keskelle tikkaamiseen. 

Kyseessä oli siis tupla 70m kilpailu ja mulle ja Vikströmin Antille tämä sopi kalenteriin vallan mainiosti viimeistely treenikisaksi ennen viikon päästä alkavia MM-kisoja ja taisi se paikalliseen ykköstykin Nikkasen Markuksen suunnitelmiinkin ensi vuoden EM-karsintojen osalta olla aika optimaalinen kisa. Olin päättänyt jo ennakkoon, että tässä kisassa testaan molemmat kisajouseni eli uuden Meta-DX:n MXT-10 lavoilla ja alkukauden arvokisoissa käyttämäni Radical Pron MXT lavoilla ja teen päätöksen MM:n kisajousesta tämän päivän perusteella. Aloitin kisan Meta DX:llä ja sainkin ihan mielettömän hyvän alun sarjoilla 58, 54 ja 59. Tämän jälkeen sitten alkoikin tuskailu ja tähtäimen ruuvaaminen, kun tuulettomassa säässä ammuin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle hyviä nippuja, niiden jäädessä viisi kertaa perätysten vaivaiseen 53 pisteeseen. Kovassa kunnossa oleva Vikströmin Antti paineli tässä kohtaa ohi niin että perävalot vilkkui ja vaikka sainkin kisan loppuun muutaman hyvän sarjan niin tulokseni jäi 656 (330+326), kun kaima pisti 10 pistettä paremmin tulokseen 666. Jänniteltiin porukalla Antin vikaa sarjaa, että siirtyykö kolmas suomalainen mies 670 ampujien kunniakkaaseen joukkoon itseni ja Lipposen Jarin lisäksi, sillä mahdollisuudet siihen tässä kohtaa vielä oli, mutta harmillisesti tämä jäi vielä odottamaan seuraavia koitoksia. 

Achilleksen hienon vieraanvaraisuuden johdosta ravitsin itseni tauolla herkullisilla grillimakkaroilla ja ryhdyin kasailemaan toista pyssyä uudelle alkavalle kisarupeamalle ja sainkin mukavasti merkit kohdilleen parilla lämmittelykierroksella. Pääsin taas aloittamaan reilulla +330 vauhdilla, mutta loppupuolella hiukan jarruttelin parilla sarjalla niin, että 330 tulokseen pääseminen vaati 57 sarjan tempaisua ja teimpä sen taas tavalla, joka jäi tämän blogin kansikuvan arvoisesti mieliin, kun ammuin 5 kymppiä ja alasaiseskan. Tämä kuva kyllä kuvaa mainiosti päivän epistolaa, tikut oli pääosin kympillä, mutta jarrutukset tuli noista liian lukuisista punaisen osumista. Toisella puolikkaalla ammuin omasta mielestäni päivän parasta ammuntaa sujuvalla rytmillä ja todella hienoilla nipuilla lukuunottamatta toiseksi viimeistä sarjaa joka jäi vain 51 pisteeseen ja kirjasin tästä lopulta tuloksen 329 eli kokonaistulokseksi kertyi 659 (330+329). Tälläkin tuli takkiin samaa vahvaa tekemistä jatkaneelle Vikströmille, joka kirjasi omat tuloksensa pisteisiin 667 ja voitti kisan lopulta 18 pisteen erolla kokonaistuloksen ollessa 1333, kun minulle pisteitä kertyi 1315 ja kolmannelle korokkeelle nousi Kokkolan oma poika Nikkasen Markus.

Pisteitä en saanut kerättyä vallitsevaan ilmaan nähden lähellekään niin paljon kuin odotusarvoni oli, kyllä tuo oikeasti olisi ollut sellainen +1330 keli, kuten kaima sen osoittikin. Vähän oli samaa haastetta kuin viikko sitten FITA-SM-kisoissa, että kymppi on pullollaan nuolia, mutta muut tikut on sitten kaukana sieltä ja ne ovat kuitenkin niitä ratkaisevia osumia pisteiden näkökulmasta. Vaikka pisteitä ei kertynyt maksimaalisesti niin fiilis kisasta jäi ehdottomasti positiiviseksi, sain paljon hyviä suorituksia aikaiseksi ja vahvan käsityksen myös siitä miten ne kauemmas osuneet nuolet painetaan keltaiselle MM-kisoissa. Lisäksi sain tehtyä päätöksen MM-kisojen jousivalinnasta ja osallistumisoikeuden sinne saa Radical Pro runko MXT lavoilla, sillä niput oli pääsääntöisesti tiukempia ja jousi käyttäytyi koko kisan ajan loogisesti, joka loi vahvan uskon tekemiseen. Hyvänä varajousena MetaDX lähtee mukaan turvaamaan erikoistilanteita ja virityksen tarkasteluun palataan tämän osalta sitten hallikaudella.

Nyt siis ensi viikolle vielä muutamat ammuntatreenit, vähän kehonhuoltoa luottohierojani Artun hoteissa ja tietenkin vielä hiukan golffiakin niin sitten on kroppa ja mieli täydessä tikissä MM-kisoihin lähtöön USA:n Yanktoniin, jossa ainoa jännitettävä asia lienee matkustuksen sujuvuus, mutta dokementteja on siihenkin prosessiin nyt sen verran paljon, että eiköhän se tuokin mene putkeen.  

Nostalgiaa parhaimmillaan, kun päästiin ampumaan tänä viikonloppuna jousiammunnan ehdottoman kuninkuusluokan eli FITA:n suomenmestaruuksista Seinäjoella. Kaikki, jotka ovat juttujani aiemmin lueskelleet tietävät, että arvostan tätä kisamuotoa ylitse kaikkien ja oli kyllä hienoa, että saimme tämän lajin mukaan SM-kisaohjelmistoomme  ensimmäistä kertaa omalla urheilu-urallani. Alkuaikoina kisauraani aloitellessa FITA oli kyllä SM-kisojen alkukisamuotona ja sen pohjalta ammuttiin pudotuskilpailut ja kansainvälisissä kisoissakin se oli kolmissa ensimmäisissä MM-kisoissani alkukisana aina vuoteen 2013 saakka, mutta sen jälkeen 70m kierros on tullut tähän tilalle. Sen sijaan kisamuotona, että mestaruudet ratkottaisiin puhtaasti FITA:n lopputulosten pohjalta en ole tätä kisamuotoa SM-kisoissa ikinä aiemmin ampunut, joten oli tässä viikonlopussa itselleni erittäin suurta merkitystä.

Osallistujamäärä kaikkine ilmoittautumisineen kisaan lähenteli käsittääksi noin 100 ampujaa ja omassa eli yleisessäkin luokassa parhaimmillaan taisi olla 8 ampujaa nimilistalla, mutta en tiedä sitten johtuiko epävakaasta sääennusteesta vai mistä, mutta peruutuksia oli viimeisen viikon aikana tipahdellut useita ja lopulta meitä oli 90m viivalla vain 5 ampujaa, joista kaksi yleisessä taljassa ja kolme yleisessä tähtäinjousessa. Täytyy sanoa, että siltä osin kovin pettynyt olen innostukseen olihan tämä kuitenkin SM-kisa ja vielä ensimmäinen laatuaan tätä kilpailumuotoa. Onneksi sentään monessa muussa luokassa oli suhteellisen laaja osanottajajoukko parhaimmissa jopa pitkälti toistakymmentä. Vaikka osanottaja joukko yleisessä ei ollut laaja niin laatu olikin sitten sitäkin parempi, kun itseni lisäksi viivalla oli aiempien vuosien ehdottomaan kansalliseen kärkeemme kuulunut ja moninkertainen arvokisakävijä Juuso Huhtala sekä meidän tämän vuoden ehdoton ykkönen olympiaedustajamme Antti Vikström, jonka kanssa olemme parin viikon päästä lähdössä MM-kisoihin.  

Ennuste viikonlopulle oli tosiaankin kolea ja lauantaille povattiin jonkin verran sadettakin ja kovaa tuulta. Onneksi Seinäjoen rata sijaitsee sellaisessa lintukodossa, että tuuli ei tälläkään kertaa viivalle kovin pahasti päässyt häiritsemään ja sääennusteet menivät kuten nin monesti aiemminkin eli itse ilma oli huimasti parempi kuin ennuste. Vaikka asiat kovasti parempaan kääntyivätkin, niin siitä ei pääse mihinkään, että kylmä lauantaina kuitenkin aamulla oli kun aloittelimme 90m ammuntaa. Oma ammuntani lähti käyntiin todella hyvin, kun pistin heti alkuun 54 pisteen sarjan, mutta se oli hetkellinen onni, kun pari seuraavaa sarjaa sitten rämmittiin haulikkomeiningin osumilla. Neljännellä sarjalla taas löysin sihdin uudelleen 54 pisteen arvoisesti ja loppu meni sitten lasketellessa kokonaistuloksen päätyessä 304 pisteeseen. Tuossa ehkä tuuli saattoi jonkin verran vaikuttaa, mutta kyllä se taisi enemmän silti korvien välissä olla. Jokatapauksessa tuli siitä kuitenkin yli 300 pistettä, joka on aina tältä matkalta kuitenkin ok arvoinen suoritus ja lisäksi päädyttiin Vikströmin kanssa tasatulokseen.   

Seuraavana matkana ammuttiin 70m ja lähdin tähän todella vahvalla fiiliksellä, sillä tekeminen oli kuitenkin 90m ollut vahvan tuntuista. Olen puhunut todella paljon FITA-kisassa matkanvaihtojen onnistumisen merkityksestä ja nytkin sitä olen treenannut paljon, mutta niin vain meni hampaiden kiristelyksi, sillä tässä en kyllä sitten onnistunut millään tavalla tässä kisassa. Kotiläksyksi jälkikäteen ajateltuna jäi selvittää aurinkolasien vaikutus osumiin, sillä käytin osassa sarjoja laseja ja osassa en ja nyt täytyy kyllä ottaa ja selvittää, että oliko sillä jotain vaikutusta. Jokatapauksessa osumat siis lähtivät pahasti oikealta ja ruuvailin ja ruuvailin niin, että kun kahden sarjan jälkeen ne olikin pahasti vasemmalla. Loppujen lopuksi koko tähtäimen kohdistusprosessi otti aikaa 4 sarjaa kuudesta ja tässä vaiheessa pisteitä oli kertynyt vaivaiset 211 sekä eroa huikean hyvin ampuneeseen Vikströmiin 13 pistettä. Kahdelle viimeiselle sarjalle kuitenkin tikkasin nuolet kiitettävän arvoisesti 57 ja 58 pisteen sarjoin, joten kavensin eron 8 pisteeseen, kun lopputulos oli 326, joka nyt on siinä ja siinä yli tyydyttävän rajan.  Kisapäivä päättyi tähän, kun toinen ryhmä tuli ampumaan omat pitkien matkojen kierrokset ja lyhyet matkat oli siis tiedossa sunnuntaina, joten pääsin kotipuoleen saunan lämpöön pohtimaan, että miten tilanne käännetään sunnuntain aikana omaksi eduksi. 

Sunnuntaina ilma olikin sitten lähes tulkoon täydellinen, lämpöasteita ehkä olisi muutama voinut olla enemmän, mutta koko päivä oli täysin tyyni ja kevyessä pilvipeitteessä, joten sitä parempaa ilmaa ei jousiammuntakentälle voi toivoa. Ensimmäinen eli 50 matka lähti käyntiin unelma-alulla kun tikkasin 57 pisteen sarjan. Tästä eteenpäin homma kulkikin sitä rataa, että kymppejä löytyi aina 2-4, mutta joka ikiseen sarjaan ammuin mukaan punaisia osumia ja tulipa yksi kutonenkin jonkun ihme tähtäyksen aikaisen ajatusleikin myötä. On se hurjaa kun kortissa oli loppujen lopuksi 17 kymppiä eli yhtä vaille puolet nuolista, mutta lopputulos vain 328. Parempaankin olisi ollut varaa, mutta peiliin saa katsoa ja tässä vaiheessa totesin, että nyt ei voitto ole enää omissa käsissä kun Vikström jatkoi vahvaa tekemistään ja otti 3 pisteen verran lisää kaulaa eron muotoutuessa jo 11 pisteeseen.

Viimeisellä matkalla olikin sitten lähinnä tavoitteena varmistella mahdollisimman suuri 1300 pisteen ylitys ei niinkään kisata enää ykköspaikasta. Tämä sujuikin loppujen lopuksi matkoista parhaiten lopputulokseksi kertyen 353 pistettä, joka on jo siellä hyvän puolella. Viimeisessä sarjassa oli yksi kasi, joka vähän rokotti, mutta ammuin myös yhden 60 pisteen kierroksen joista 5 nuolta oli X10 ringissä ja useamman 59 kierroksen. Vikström otti myös tämän matkan nimiinsä ilmeisesti uudella ennätyksellään 357 pisteellä ja voitti mestaruuden hienolla 1326 pisteen tuloksella. Oma tulokseni oli lopulta 1311, joka on 10 pistettä parempi kuin tänä kesänä aiemmin Äetsässä ampuma tulokseni, joten kauden ennätys joka tapauksessa syntyi. Minulle siis näistä kisoista SM-hopeaa ja Huhtalan Juusolle pronssia.

Yhteenvetona omasta ammunnastani voisi sanoa, että siinä oli potentiaalia paljon parempaankin tulokseen, sillä kymppejä tuli valtavasti ja itseasiassa hyviä suorituksiakin tuli todella paljon. Huonot suoritukset eivät tuntuneet kovin huonoilta tänä viikonloppuna, mutta rankaisuvoimaltaan ne olivat kyllä musertavia. Tulosta ei oikein kerry, jos välimatkoilta eli 70m ja 50m, joka sarjassa on pari tikkua 7 tai 8 osumilla. Jos matkatuloksia katsoo, niin kolme ensimmäistä matkaa oli keskinkertaisia ja viimeinen matka kääntyi juuri hyvän puolelle, mutta raaka tosiasia on se, että yhdeltäkään matkalta ei tullut oikeasti onnistunutta tulosta. Todettakoon silti, että aina kun ampuu yli 1300, niin saa kuitenkin jollain tavalla itseään taputtaa olkapäälle, mutta voittoa tästä kuitenkin lähdettiin hakemaan ja odotusarvo pyöri 1330 paremmalla puolelle, joten ei sitä tyytyväinen silti osaa olla. Hienoa oli jokatapauksessa päästä kisaamaan mestaruuksista FITA:lla, vaikka voittoa ei tullutkaan ja olipa mahtavaa katsoa miten Vikströmin Antti paukutti nuolia keskelle (onnea Antti vielä kerran), joten tästä on hyvä lähteä parin viikon päästä alkavia MM-kisoja kohti ja sitä ennen käydään vielä ampumassa ensi viikonloppuna Kokkolassa tupla-70m kilpailu.