Pitkän ja erikoisen koronan sävyttämän kauden 2020 - 2021 loppuhuipennus oli MM-kisat USA:n Yanktonissa Etelä-Dakotassa. Lopputuloksena kisoista kotiintuomisina oli 33 sija, joka oli sellainen perussuoritus. Vaikka parempaa tietenkin lähdin hakemaan, niin positiivisella mielellä kuitenkin saa kotiin tulla.
Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.
Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.
Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.
Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.
Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.
Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.
Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!
Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.
Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.
Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.
Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.
Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.
Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.
Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!
RSS Feed
