Kauden kotimainen päätöskisa tarjosi tutustumismahdollisuuden Kokkolan Achilleksen kotikentälle Santahakaan ja sehän vasta mainio paikka olikin. Normaalisti Kokkolassa ollaan kisattu erinäisillä urheilukentillä, jonne seuran aktiivinen väki on kisat järjestänyt, mutta tässä loppukaudelle toteutetussa kilpailussa he päättivät testata harjoituskenttäänsä kilpailukäytössä ja ainakin tästä suunnasta voi antaa vahvan suosituksen myös jatkossa tätä kenttää ainakin pienempiin kansallisiin kisoihin käyttämään. Kenttä sijaitsi komean mäntymetsikön keskellä ammunta suunnan ollessa kilpailuun ihanteellinen auringon suhteen ja korkean metsikön kenttää varjostaessa tämäkin voidaan lukea niihin lintukotokenttiin, jonne tuulet eivät paljon pääse vaikuttamaan.

Sääennuste näytti koko viikon vaihdellen rankkasateesta tihkusateeseen kisapäivälle ja vielä edellisenä iltanakin Kokkolaa kohti ajellen luvassa oli alle 10 asteessa vesisateessa ampumista aamuyhdeksästä puoleen päivään asti. Niin vain kävi kuin monta kertaa aiemminkin, että ennuste oli pessimistisempi kuin lopputulos ja vaikka vielä hotellilla aamupalaa nauttiessa vettä tuli taivaan täydeltä niin jousta kentällä kasaillessa se oli jo muuttunut kevyeksi tihkuksi. Harkkanuolia kun pääsi taulua kohti pistelemään ei enää ollut sateesta juuri tietoa ja lopulta edes sormilppä ei päässyt kastumaan. Kun aamu oli vielä tyyni ja puolipilvinen niin hieman alhaisesta lämpötilasta huolimatta päivä oli mitä mainion nuolten keskelle tikkaamiseen. 

Kyseessä oli siis tupla 70m kilpailu ja mulle ja Vikströmin Antille tämä sopi kalenteriin vallan mainiosti viimeistely treenikisaksi ennen viikon päästä alkavia MM-kisoja ja taisi se paikalliseen ykköstykin Nikkasen Markuksen suunnitelmiinkin ensi vuoden EM-karsintojen osalta olla aika optimaalinen kisa. Olin päättänyt jo ennakkoon, että tässä kisassa testaan molemmat kisajouseni eli uuden Meta-DX:n MXT-10 lavoilla ja alkukauden arvokisoissa käyttämäni Radical Pron MXT lavoilla ja teen päätöksen MM:n kisajousesta tämän päivän perusteella. Aloitin kisan Meta DX:llä ja sainkin ihan mielettömän hyvän alun sarjoilla 58, 54 ja 59. Tämän jälkeen sitten alkoikin tuskailu ja tähtäimen ruuvaaminen, kun tuulettomassa säässä ammuin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle hyviä nippuja, niiden jäädessä viisi kertaa perätysten vaivaiseen 53 pisteeseen. Kovassa kunnossa oleva Vikströmin Antti paineli tässä kohtaa ohi niin että perävalot vilkkui ja vaikka sainkin kisan loppuun muutaman hyvän sarjan niin tulokseni jäi 656 (330+326), kun kaima pisti 10 pistettä paremmin tulokseen 666. Jänniteltiin porukalla Antin vikaa sarjaa, että siirtyykö kolmas suomalainen mies 670 ampujien kunniakkaaseen joukkoon itseni ja Lipposen Jarin lisäksi, sillä mahdollisuudet siihen tässä kohtaa vielä oli, mutta harmillisesti tämä jäi vielä odottamaan seuraavia koitoksia. 

Achilleksen hienon vieraanvaraisuuden johdosta ravitsin itseni tauolla herkullisilla grillimakkaroilla ja ryhdyin kasailemaan toista pyssyä uudelle alkavalle kisarupeamalle ja sainkin mukavasti merkit kohdilleen parilla lämmittelykierroksella. Pääsin taas aloittamaan reilulla +330 vauhdilla, mutta loppupuolella hiukan jarruttelin parilla sarjalla niin, että 330 tulokseen pääseminen vaati 57 sarjan tempaisua ja teimpä sen taas tavalla, joka jäi tämän blogin kansikuvan arvoisesti mieliin, kun ammuin 5 kymppiä ja alasaiseskan. Tämä kuva kyllä kuvaa mainiosti päivän epistolaa, tikut oli pääosin kympillä, mutta jarrutukset tuli noista liian lukuisista punaisen osumista. Toisella puolikkaalla ammuin omasta mielestäni päivän parasta ammuntaa sujuvalla rytmillä ja todella hienoilla nipuilla lukuunottamatta toiseksi viimeistä sarjaa joka jäi vain 51 pisteeseen ja kirjasin tästä lopulta tuloksen 329 eli kokonaistulokseksi kertyi 659 (330+329). Tälläkin tuli takkiin samaa vahvaa tekemistä jatkaneelle Vikströmille, joka kirjasi omat tuloksensa pisteisiin 667 ja voitti kisan lopulta 18 pisteen erolla kokonaistuloksen ollessa 1333, kun minulle pisteitä kertyi 1315 ja kolmannelle korokkeelle nousi Kokkolan oma poika Nikkasen Markus.

Pisteitä en saanut kerättyä vallitsevaan ilmaan nähden lähellekään niin paljon kuin odotusarvoni oli, kyllä tuo oikeasti olisi ollut sellainen +1330 keli, kuten kaima sen osoittikin. Vähän oli samaa haastetta kuin viikko sitten FITA-SM-kisoissa, että kymppi on pullollaan nuolia, mutta muut tikut on sitten kaukana sieltä ja ne ovat kuitenkin niitä ratkaisevia osumia pisteiden näkökulmasta. Vaikka pisteitä ei kertynyt maksimaalisesti niin fiilis kisasta jäi ehdottomasti positiiviseksi, sain paljon hyviä suorituksia aikaiseksi ja vahvan käsityksen myös siitä miten ne kauemmas osuneet nuolet painetaan keltaiselle MM-kisoissa. Lisäksi sain tehtyä päätöksen MM-kisojen jousivalinnasta ja osallistumisoikeuden sinne saa Radical Pro runko MXT lavoilla, sillä niput oli pääsääntöisesti tiukempia ja jousi käyttäytyi koko kisan ajan loogisesti, joka loi vahvan uskon tekemiseen. Hyvänä varajousena MetaDX lähtee mukaan turvaamaan erikoistilanteita ja virityksen tarkasteluun palataan tämän osalta sitten hallikaudella.

Nyt siis ensi viikolle vielä muutamat ammuntatreenit, vähän kehonhuoltoa luottohierojani Artun hoteissa ja tietenkin vielä hiukan golffiakin niin sitten on kroppa ja mieli täydessä tikissä MM-kisoihin lähtöön USA:n Yanktoniin, jossa ainoa jännitettävä asia lienee matkustuksen sujuvuus, mutta dokementteja on siihenkin prosessiin nyt sen verran paljon, että eiköhän se tuokin mene putkeen.  

Nostalgiaa parhaimmillaan, kun päästiin ampumaan tänä viikonloppuna jousiammunnan ehdottoman kuninkuusluokan eli FITA:n suomenmestaruuksista Seinäjoella. Kaikki, jotka ovat juttujani aiemmin lueskelleet tietävät, että arvostan tätä kisamuotoa ylitse kaikkien ja oli kyllä hienoa, että saimme tämän lajin mukaan SM-kisaohjelmistoomme  ensimmäistä kertaa omalla urheilu-urallani. Alkuaikoina kisauraani aloitellessa FITA oli kyllä SM-kisojen alkukisamuotona ja sen pohjalta ammuttiin pudotuskilpailut ja kansainvälisissä kisoissakin se oli kolmissa ensimmäisissä MM-kisoissani alkukisana aina vuoteen 2013 saakka, mutta sen jälkeen 70m kierros on tullut tähän tilalle. Sen sijaan kisamuotona, että mestaruudet ratkottaisiin puhtaasti FITA:n lopputulosten pohjalta en ole tätä kisamuotoa SM-kisoissa ikinä aiemmin ampunut, joten oli tässä viikonlopussa itselleni erittäin suurta merkitystä.

Osallistujamäärä kaikkine ilmoittautumisineen kisaan lähenteli käsittääksi noin 100 ampujaa ja omassa eli yleisessäkin luokassa parhaimmillaan taisi olla 8 ampujaa nimilistalla, mutta en tiedä sitten johtuiko epävakaasta sääennusteesta vai mistä, mutta peruutuksia oli viimeisen viikon aikana tipahdellut useita ja lopulta meitä oli 90m viivalla vain 5 ampujaa, joista kaksi yleisessä taljassa ja kolme yleisessä tähtäinjousessa. Täytyy sanoa, että siltä osin kovin pettynyt olen innostukseen olihan tämä kuitenkin SM-kisa ja vielä ensimmäinen laatuaan tätä kilpailumuotoa. Onneksi sentään monessa muussa luokassa oli suhteellisen laaja osanottajajoukko parhaimmissa jopa pitkälti toistakymmentä. Vaikka osanottaja joukko yleisessä ei ollut laaja niin laatu olikin sitten sitäkin parempi, kun itseni lisäksi viivalla oli aiempien vuosien ehdottomaan kansalliseen kärkeemme kuulunut ja moninkertainen arvokisakävijä Juuso Huhtala sekä meidän tämän vuoden ehdoton ykkönen olympiaedustajamme Antti Vikström, jonka kanssa olemme parin viikon päästä lähdössä MM-kisoihin.  

Ennuste viikonlopulle oli tosiaankin kolea ja lauantaille povattiin jonkin verran sadettakin ja kovaa tuulta. Onneksi Seinäjoen rata sijaitsee sellaisessa lintukodossa, että tuuli ei tälläkään kertaa viivalle kovin pahasti päässyt häiritsemään ja sääennusteet menivät kuten nin monesti aiemminkin eli itse ilma oli huimasti parempi kuin ennuste. Vaikka asiat kovasti parempaan kääntyivätkin, niin siitä ei pääse mihinkään, että kylmä lauantaina kuitenkin aamulla oli kun aloittelimme 90m ammuntaa. Oma ammuntani lähti käyntiin todella hyvin, kun pistin heti alkuun 54 pisteen sarjan, mutta se oli hetkellinen onni, kun pari seuraavaa sarjaa sitten rämmittiin haulikkomeiningin osumilla. Neljännellä sarjalla taas löysin sihdin uudelleen 54 pisteen arvoisesti ja loppu meni sitten lasketellessa kokonaistuloksen päätyessä 304 pisteeseen. Tuossa ehkä tuuli saattoi jonkin verran vaikuttaa, mutta kyllä se taisi enemmän silti korvien välissä olla. Jokatapauksessa tuli siitä kuitenkin yli 300 pistettä, joka on aina tältä matkalta kuitenkin ok arvoinen suoritus ja lisäksi päädyttiin Vikströmin kanssa tasatulokseen.   

Seuraavana matkana ammuttiin 70m ja lähdin tähän todella vahvalla fiiliksellä, sillä tekeminen oli kuitenkin 90m ollut vahvan tuntuista. Olen puhunut todella paljon FITA-kisassa matkanvaihtojen onnistumisen merkityksestä ja nytkin sitä olen treenannut paljon, mutta niin vain meni hampaiden kiristelyksi, sillä tässä en kyllä sitten onnistunut millään tavalla tässä kisassa. Kotiläksyksi jälkikäteen ajateltuna jäi selvittää aurinkolasien vaikutus osumiin, sillä käytin osassa sarjoja laseja ja osassa en ja nyt täytyy kyllä ottaa ja selvittää, että oliko sillä jotain vaikutusta. Jokatapauksessa osumat siis lähtivät pahasti oikealta ja ruuvailin ja ruuvailin niin, että kun kahden sarjan jälkeen ne olikin pahasti vasemmalla. Loppujen lopuksi koko tähtäimen kohdistusprosessi otti aikaa 4 sarjaa kuudesta ja tässä vaiheessa pisteitä oli kertynyt vaivaiset 211 sekä eroa huikean hyvin ampuneeseen Vikströmiin 13 pistettä. Kahdelle viimeiselle sarjalle kuitenkin tikkasin nuolet kiitettävän arvoisesti 57 ja 58 pisteen sarjoin, joten kavensin eron 8 pisteeseen, kun lopputulos oli 326, joka nyt on siinä ja siinä yli tyydyttävän rajan.  Kisapäivä päättyi tähän, kun toinen ryhmä tuli ampumaan omat pitkien matkojen kierrokset ja lyhyet matkat oli siis tiedossa sunnuntaina, joten pääsin kotipuoleen saunan lämpöön pohtimaan, että miten tilanne käännetään sunnuntain aikana omaksi eduksi. 

Sunnuntaina ilma olikin sitten lähes tulkoon täydellinen, lämpöasteita ehkä olisi muutama voinut olla enemmän, mutta koko päivä oli täysin tyyni ja kevyessä pilvipeitteessä, joten sitä parempaa ilmaa ei jousiammuntakentälle voi toivoa. Ensimmäinen eli 50 matka lähti käyntiin unelma-alulla kun tikkasin 57 pisteen sarjan. Tästä eteenpäin homma kulkikin sitä rataa, että kymppejä löytyi aina 2-4, mutta joka ikiseen sarjaan ammuin mukaan punaisia osumia ja tulipa yksi kutonenkin jonkun ihme tähtäyksen aikaisen ajatusleikin myötä. On se hurjaa kun kortissa oli loppujen lopuksi 17 kymppiä eli yhtä vaille puolet nuolista, mutta lopputulos vain 328. Parempaankin olisi ollut varaa, mutta peiliin saa katsoa ja tässä vaiheessa totesin, että nyt ei voitto ole enää omissa käsissä kun Vikström jatkoi vahvaa tekemistään ja otti 3 pisteen verran lisää kaulaa eron muotoutuessa jo 11 pisteeseen.

Viimeisellä matkalla olikin sitten lähinnä tavoitteena varmistella mahdollisimman suuri 1300 pisteen ylitys ei niinkään kisata enää ykköspaikasta. Tämä sujuikin loppujen lopuksi matkoista parhaiten lopputulokseksi kertyen 353 pistettä, joka on jo siellä hyvän puolella. Viimeisessä sarjassa oli yksi kasi, joka vähän rokotti, mutta ammuin myös yhden 60 pisteen kierroksen joista 5 nuolta oli X10 ringissä ja useamman 59 kierroksen. Vikström otti myös tämän matkan nimiinsä ilmeisesti uudella ennätyksellään 357 pisteellä ja voitti mestaruuden hienolla 1326 pisteen tuloksella. Oma tulokseni oli lopulta 1311, joka on 10 pistettä parempi kuin tänä kesänä aiemmin Äetsässä ampuma tulokseni, joten kauden ennätys joka tapauksessa syntyi. Minulle siis näistä kisoista SM-hopeaa ja Huhtalan Juusolle pronssia.

Yhteenvetona omasta ammunnastani voisi sanoa, että siinä oli potentiaalia paljon parempaankin tulokseen, sillä kymppejä tuli valtavasti ja itseasiassa hyviä suorituksiakin tuli todella paljon. Huonot suoritukset eivät tuntuneet kovin huonoilta tänä viikonloppuna, mutta rankaisuvoimaltaan ne olivat kyllä musertavia. Tulosta ei oikein kerry, jos välimatkoilta eli 70m ja 50m, joka sarjassa on pari tikkua 7 tai 8 osumilla. Jos matkatuloksia katsoo, niin kolme ensimmäistä matkaa oli keskinkertaisia ja viimeinen matka kääntyi juuri hyvän puolelle, mutta raaka tosiasia on se, että yhdeltäkään matkalta ei tullut oikeasti onnistunutta tulosta. Todettakoon silti, että aina kun ampuu yli 1300, niin saa kuitenkin jollain tavalla itseään taputtaa olkapäälle, mutta voittoa tästä kuitenkin lähdettiin hakemaan ja odotusarvo pyöri 1330 paremmalla puolelle, joten ei sitä tyytyväinen silti osaa olla. Hienoa oli jokatapauksessa päästä kisaamaan mestaruuksista FITA:lla, vaikka voittoa ei tullutkaan ja olipa mahtavaa katsoa miten Vikströmin Antti paukutti nuolia keskelle (onnea Antti vielä kerran), joten tästä on hyvä lähteä parin viikon päästä alkavia MM-kisoja kohti ja sitä ennen käydään vielä ampumassa ensi viikonloppuna Kokkolassa tupla-70m kilpailu.

Tänä viikonloppuna kisattiin taas Järvakandissa, joka on ehdottomasti yksi hienoimmista kisoista, jos haluaa lähteä kokemaan tunnelmaa Suomen ulkopuolelle. Tänä vuonna kisat oli Covidin vuoksi normaalia pienemmät, mutta virolaiset järjestivät kisan tästä huolimatta samalla tavalla ja laadulla kuin viivalla olisi ollut toistasataa osanottajaa.

Kisapäivälle oli luvassa ennusteen mukaan vettä koko päiväksi kuurojen muodossa ja tuulta 6-7 m/s. Päivä valkenikin sateisena ja vielä hetki ennen kisan alkua vettä tuli aivan kaatamalla. Onneksemme kuitenkin sade loppui juuri kisan alkuun ja saimme vain yhden kuuron itse kisan aikana niskaamme, joka sekin oli vain reilun sarjan mittainen. Tuulta sitten olikin mielenkiintoisen pyörivänä ja puuskaisena, joka asetti kyllä haasteita tekemiselle. Ampumiseen olen alkukisan osalta oikein tyytyväinen, vaikka ihan aina ei tuuliennakot kohdalleen menneet. Tulosta kertyi 645 (320+325), jolla alkukisasta ansaitsi piikkipaikan liki 30p erolla seuraavaan.

Kisaan on perinteisesti aina kuulunut seurajoukkue sekä mixed team pudotukset nimen omaan seurojen kesken. Tällä kertaa kisajärjestäjä päätti tehdä poikkeuksen pienemmän osallistujamäärän vuoksi joukkuekisan osalta, mutta mixed team kisattiin seurojen välillä. Pääsin siis ampumaan Priit Tanvelin ja Tanel Kaasikin kanssa joukkuetta ja etenimme tuulisessa säässä finaaliin, jossa vastassa oli Järvakandin oma porukka. Matsi oli suhteellisen tiukka ja loppu oli harmillinen meidän tiimin osalta, kun viimeiselle ampujallemme Tanelille jäi hiukan liian vähän aikaa viimeisen nuolen jäädessä tämän vuoksi ampumatta ja hävisimme setin 1p erolla sekä matsin 2-6. Siinä oli lähellä, että olisimme päässeet uusintanuolelle ratkomaan mestaruutta. No mutta jokatapauksessa olipa mukava päästä treenaamaan taas joukkuetta ja kiitokset tästä mahdollisuudesta kisaorganisaattorille.

Henkilökohtaisissa pudotuksissa sain ensimmäiselle kierrokselle byen ja etenin alkukisan voiton myötä suoraan semifinaaliin. Tähän matsiin vastaan tuli Priit Tanvel, jonka voitin suoraan 6-0 hyvällä ammunnalla. Kullasta kisattiin siis alkukisan kakkosen Tanel Kaasikin kanssa. Ensimmäisellä kierroksella luin vähän tuulta väärin ja ammuin ihan turhaan kutosen, joka johti pisteiden jakamiseen. Tämän jälkeen sain homman kuitenkin oikealle uralle ja tuuliseen säähän tikut riittävän keskelle joka johti 7-1 voittoon. Järvakandi Openin perinteenä on aina ollut erittäin hienot tavarapalkinnot ja nytkin tuli taas vaikka ja mitä sekä erittäin hienot kukkakimput.

Seuraavana vuorossa oli sitten FITA-SM kisat, joten 90m treeniä siis tiedossa.

Kauden kotimainen päätapahtuma eli tauluammunnan SM-kilpailut ammuttiin tällä kerralla Tornion upealla urheilustadionilla.

Tehtiin kisareissu seurakaverin Pyylammen Teron kanssa pitkän kaavan mukaan, kun ajeltiin jo torstai-illalla Oulaisiin morottamaan juuri olympialaisista palannutta Vikströmin Anttia ja saimme myös yösijan niin, että perjantai aamulla mentiin tutustumaan Oulaisten upeaan jousiammuntakenttään lyhyen aamutreenin tiimoilta. Matka jatkui Tornioon, jossa kävimme pelaamassa 18 reiän golf kierroksen suomen ja ruotsin rajalle sijoittuvalla golf kentällä ja toteamaan ja lyömään mm. rajan yli hienon par3 väylän, jossa pallon lentoaika on 1h 5s. Totesimme myös kentän meidän taidoillemme äärimmäisen haasteelliseksi, kun pallot hupenivat sitä vauhtia bägistä, että mieli teki kulkea väylän laitoja löytöpallot mielessä.

Itse kisa-aamu valkeni lämpimänä ja tyynenä ja alkukisan olosuhteista muodostui lähes tulkoon täydellinen ja ennätyskelin mittasuhteet täyttävä kesäpäivä. Ammuin alkukisan uudella Wiawiksen MetaDX rungolla ja MXT10 lavoilla, jota olen viritellyt tässä viime viikon. Vieläkään en ihan tyytyväinen vireeseen ollut, mutta loistavan tuloksen ammuin joka tapauksessa 662, jossa ensimmäinen puolikas antoi 330 ja toinen 332. Parhaat hetket olivat ehdottomasti toisen puolikkaan alussa kun pistelin tauluun 57 ja 59 sarjat. Tällä tuloksella irtosi myös alkukisan selkeä piikkipaikka niin henkilökohtaisessa kisassa kuin joukkueellakin Teron kanssa.

Joukkuepudotukset jatkuivat heti lounaan jälkeen ja piikkipaikalta saimme ensimmäiselle kierrokselle byen, jonka jälkeen pudotimme WT:n Iidan ja Iidiksen suoraan 6-0 jatkosta. Semissä ammuimme TapErän Ronkanen/Bottinelli kaksikkoa vastaan voiton pistein 5-1 edeten jälleen kerran kultaotteluun. Ketkäs muutkaan siellä oli vastassa kuin Oulun Heli Kukkohovi ja Samuli Piippo. Ennen kultamatseja ammuttiin pronssit ja katselimme, kun tuuli alkoi yltymään aamun lähes tyvenestä puuskaiseksi. Matsi lähti käyntiin hienosti, mutta otimme ensimmäisestä setistä heti takkiin. Toiselle kierrokselle avausnuolet lähtivät hyvin, mutta toisella nuolellani tapahtui jotain ihmeellistä. Pistin tikun hyvin matkaan, mutta kun menin putkesta etsimään sitä keltaiselta niin tikku löytyikin neloselta, mitä ihmettä.... No asia selvisi pari kierrosta myöhemmin, kun lähdimme kävelemään taululle päin, muutamana askeleen otettuamme tuuli jo todella navakasti ja samantien lähti kasa tauluja lentoon osa varmaan jopa ruotsin puolelle asti ja viivalla kaatui putket. Puuska oli hetkellinen, mutta trombiksi siinä taustalla tuota nimiteltiin. Harmillista mutta selvisipä syy ja takkiinhan tästäkin tuli. Kolmas kierros vietiin hyvällä setillä ja viimeisellekin saatiin hyvä kierros, mutta oululaiset pisti tikut pistettä paremmin keskelle ja meille siis Teron kanssa hopeaa ensimmäisistä kahden hengen joukkue SM kisoista. Onnittelut Heli ja Samuli kullasta, oli todella huippuammuntaa tuohon haasteelliseen tuuleen.

Päivä päättyi sen verran aikaiseen ja päätimmekin Teron kanssa lähteä palkintojen jaon jälkeen vielä uudelleen koettamaan taitojamme golf kentälle, sen verran jäi harmittamaan edellisen päivän pelit, että mieltä rauhoittaaksemme tämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ilta olikin äärimmäisen hieno ja kun saimme klubilla haukattua vähän murua rinnan alle niin pääsimme lähes tyhjälle kentälle kohottamaan itsetuntoa kiertäen kentän  noin 3,5h. Edelliseen päivään verrattuna pelasimme huomattavasti paremmin, mutta kyllä meidän silti parempi on jatkossakin suunnata ennemmin jousiammuntakentälle kisailumielessä.

Sunnuntaina jatkettiin henkilökohtaisen kisan merkeissä pudotuskierroksilla huomattavasti tuulisemmassa säässä kuin edellisenä päivänä. Kun jatkoon pääsi alkukisasta 16 ampujaa, niin ensimmäiseksi vastustajakseni tuli Kokkilan Henri. Matsi meni omalta osalta mukavasti ja voitto tuli 6-0. Seuraavassa matsissa ratkottiin jatkopaikka Sistosen Anteron kanssa matsin päättyessä pisteisiin 7-3. Semifinaalin päädyttiin alkukisan mukaisessa järjestyksessä eli toisessa matsissa oli Vikströmin Antti ja paluuta kisakentille tekevä Vainionpään Petri, jossa Vikström eteni loppuotteliin pistein 6-4. Omassa matsissani vastassa oli Piipon Samuli ja tässä kohdassa oli omassa ammunnassa hyvä vaihe päällä voiton irrotessa pistein 6-0. Finaalissa olimme siis jällleen kerran tuoreen olympiakävijän Vikströmin Antin kanssa. Ottaen huomioon tuulen ja stadion olosuhteissa sen haasteellisen lukemisen ammuimme todella kovatasoisen matsin kaiman kanssa, joka päättyi lopulta Vikströmin voittoon pistein 2-6. Olen erittäin tyytyväinen omaan suorittamiseeni loppuoteelussa, kun ammuin pisteet 28,25,28,28. Ainoastaan yhteen nuoleen, toiseen sarjaan tulleeseen seiskaan en ole tyytyväinen, sillä olisi pitänyt ymmärtää ottaa enemmän ennakkoa, mutta näitä tulee aina ja kun muut nuolet olivat hyvin keskellä, niin kyllä tämä hopea tuntuu voitetulta mitalilta. Isot onnittelut Antille loistavasti ammutusta finaalista ja toisesta tauluammunnan SM-kullasta.

Kokonaisuudessaan kisareissu toi kaksi hopeista mitalia palkintokaappiin, joka on jälleen kerran hiono saavutus. Aina se kulta tietenkin on ainoa johon oikeasti osaa tyytyväinen olla, mutta häviäminenkin on huomattavasti mukavempaa, kun tuntee onnistuneensa ammunnassa. Lisäksi antoihan reissu taas yhden kentän lisää golffin puolella kokemusta sekä taas kerran päästiin antamaan näytettä doping testinkin osalta, josta päällimmäisenä jäi mieleen, että purkeissa oli kilpailutus tuonut uudenlaiset kupit käyttöön, kokemus se sekin.

Tulevan viikonloppuna olisi sitten vuorossa yksi kesän kohokohdista eli Järvakandi Open kisa Virossa, joten sitä kohti jatketaan treenejä. Kova odotus myös on loppukauden FITA-SM kilpailujen osalta Seinäjoella, jossa odotan näkeväni viivan täydelta Yleisen ampujia. Kruununa tälle kaudelle odottaakin sitten MM-kisat Yanktonissa USA:ssa.

Olen tästä kirjoittanut vuosittain ja taaskin kirjoitan jousiammunnan kuninkuuslajista eli nykyiseltä viralliselta nimeltään 1440 kierroksesta, jota tuttavallisemmin kutsutaan FITA:ksi. Äetsän jousiampujat ovat yksi suuresti kunnioittamistani seuroista, joka tämän kilpailun järjestää vuosittain ja niin tänäkin vuonna saimme taas nauttia hienosta kisapäivästä eri matkoja ampuen.

Itselläni päivän teema liittyi uuden jousen testaamiseen kisatilanteessa, kun virittelin viikolla uuden Win&Win Wiawis Meta DX rungon ja MXT-10 Wood lavat ammuntakuntoon. Parina päivänä käytin muutaman tunnin perusviritysten tekemiseen ja torstaina ammuin merkit paikoilleen ja kun jousi tuntui erittäin hyvältä ja nuolikin lensi säädyllisen hyvin, niin päätin pistää pyssyn heti tositoimiin. 

Pari lämmittelysarjaa 90m matkalta olivat melkoista merkin hakemista, kun nuolet olivat pääosin muualla kuin keskellä. Merkki kuitenkin saatiin melko hyvin paikoilleen ennen kilpailua ja homma lähti käyntiin hyvästä tilanteesta. Sarjat olivatkin sitten melko mielenkiintoiset, kun ammuin kaikenlaista väliin 45 - 56 p. Koko 90m kierroksen ajan oli aina välillä kevyttä tuulta, joka vei nuolta, mutta kun kentällä ei ollut tuulipussia, niin oli todella vaikea arvioida tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Todella monta kertaa kävi niin, että kuvittelin, että nyt tarvitaan ennakko ja nuoli osui juuri tähtäyspisteeseen pääosin vasemmalle seiskalle. Luvattoman iso määrä siis punaisia osumia ja pisteitä lopulta kasaan 302.

Seuraavalla matkalla eli 70 homma sujui hyvin lukuunottamatta yhtä rääpäisyä, joka tuotti osuma-arvon 6. Harmillisesti kuitenkin hyvät niput kiersivät erityisesti kymppiä aika tehokkaasti ja pisteitä kertyi keskinkertaisesti 327 pisteen verran. Seuraavalle eli 50m matkalle, joka on aina ollut suosikkini sainkin hyvän lähdön ja oikeastaan ammuin lähes koko matkan hyvää ammuntaa, johon voin olla erittäin tyytyväinen. Tämä kuitenkin päättyi kaksi nuolta ennen loppua, kun jostain syystä olin ihan aivot narikassa nostamasssa jousta useamman kerran perätysten puuskaan joutuen purkamaan liian monta kertaa. Aika alkoi hupenemaan turhan vähiin ja päätin, että nyt on saatava tokavika nuoli matkaan, että ehdin viimeisenkin ampua. No taas kerran nostin tuulenpuuskaan ja kroppa oli niin jumissa, että yhtäkkiä huomasin ampuvani klikkerin läpi ohi taulusta. Tästä nousi kierrokset vähän turhan korkealle ja rääpäisin vielä kutosen perään, jonka myötä pisteitä vaivaiset 44 ja kokonaistulokseksi 318. Ainakin sen 12p tuossa kohtaa hävisin odotusarvosta ja sain melkoisen ketutuksen pääni sisään. Eipä ole todella pitkään aikaan näinkään tapahtunut, mutta olkoon opetuksena tällä kertaa.

Laskeskelin ennen viimeistä matkaa että tarvitsen 353p että saan 1300p kasaan ja tämä on kyllä tasollisesti huomattavasti paremmin kuin tähän mennessä olin ampunut. Vahva päätös kuitenkin oli, että siitä 1300 p rajasta ei lipsuta ja sitä lähdin tekemään. Kolmen ensimmäisen sarjan ajan jouduin säätämään tähtäintä kierrosten ollessa 58, 59, 58. Kolmannen jälkeen kuitienkin tiesin, että nyt on merkki kohdillaan ja pistinkin tähän kohtaan kaksi upeaa 60p sarjaa ja viimeiselle kierrokselle tiesin että 58p riittää. Vähän meinasi mennä yliyrittämisen puolelle, mutta onnistuin kuitenkin kairaamaan tästä tarvittavat 59p ja kokonaistulokseksi siis 1301.

Olipahan siis kaksijakoinen päivä. Ammunta toimi pääosin hienosti ja jousi toimi hyvin tuntuen todella pehmeältä ja hiljaiselta merkittävien runkovaimennustensa vuoksi ja osumatkin olivat pääosin täysin odotetun kaltaisia. Homma kuitenkin kaatui vähän heikkoon tuulen lukemiskykyyn erityisesti pidemmillä matkoilla ja sitten tuollaiseen täysin aloittelijamaiseen virheeseen 50 m lopussa, joka johti puhtaaseen pummiin. Tulos olisi siis helposti voinut olla 10 - 20p korkeampi, mutta tällä kertaa mentiin tällä ja nyt jatketaan jousen virityksen tarkastamisesta ennen ensi viikonlopun Tornion taulu-SM-kilpailuja. 

Loppuun on kyllä vielä pakko mainostaa syyskuun alussa tulossa olevia FITA-SM-kilpailuja Seinäjoella. Tähän valmistautumiseen nyt jokaisen itseään kunnioittavan jousiampujan on aika lähteä radalle ampumaan merkkejä eri matkoille ja harjoittelemaan erityisesti pisimpiä matkoja sekä matkojen vaihtoa, sillä ne ovat olennaisimmat asiat tässä kisamuodossa onnistumiseen. Nähdään siis sankoin joukoin sekä ensi viikonloppuna Torniossa Taulu SM:ssä että syyskuun alussa FITA-SM:ssä Seinäjoella.

Iitin Kymmpiranta on kyllä yksi suomen upeimmista kentistä ampua jousella ja tuloskin on ollut kohdillaan kerta toisensa jälkeen, kun tällä kentällä on kisaamassa ollut ja niin nytkin. Kolmannen kerran tälle kesälle tulos 666 ja matseista voitto, joten tyytyväinen saa olla.

Alkukisassa en muista saaneeni ikinä näin upeaa lähtöä kuin tähän kisaan osui. Harkkanuolet olivat jo ihan mukavasti osuvia, mutta kun kelloa kilkatettiin ja päästiin tositoimiin, niin alkoi tapahtumaan. Ajattelin jo ensimmäisestä sarjasta, että nyt taisi tulla täydet 60 pistettä, mutta taululle päästyä täytyi kuitenkin tyytyä 59 pisteeseen, kun yksi nuoli jäi aavistuksen auki kympin viivasta. Takaisin tullessa vitsailtiin, että tulihan siinä annettua kuitenkin pisteen verran siimaa ja vielähän tuossa on parantamisen varaa. No toisella sarjalla en sitten sellaista enää jättänyt ja tuloskorttiin kirjattiin osumat X,X,X,10,10,10, olipahan todella hurja alku. Tämän jälkeen vieno tuulenvire kuitenkin alkoi ja en enää vastaaviin urotekoihin yltänyt, mutta kirjautin todella loistavan 339 puolikkaan joka tapauksessa. Toisella puolikkaalla niput olivat niin ikään hienosti kasassa, mutta harmittavasti ne hyppivät aiempaa enemmän ja otin sekä aloitukseksi että lopetukseksi 52p sarjat, joka söi puolikkaan vain 327 pisteeseen. Väliin mahtui vastaavasti pari upeaa kierrosta, jotka molemmat alkoivat osumilla 8, 9 ja perään neljä kymppiä. Kokonaistulos siis 666, joka tuli nyt kolmannen kerran tälle kaudelle.

Yleisessä luokassa oli kunnioitettavat 11 osallistujaa ja kun kaikille oli pudotuskierrokset tarjolla, niin alkukisan voittajana sain matseihin ensimmäiselle kierrokselle vapaan. Toisella kierroksella otin voiton Priit Tanvelista pistein 6-0 ja etenin semifinaaliin, jossa voitin Ida-Lotta Lassilan pistein 7-3. Naisten maajoukkue oli vahvasti edustettuna yleisessä ja Iidiksen jälkeen kultaotteluun vastaani tulikin Tukiaisen Iida, jonka voitin lopulta samoin pistein 7-3. Päivän saldona siis sekä alkukisan voitto hienolla tuloksella että kokonaiskisan ykköspaikka.

Iitti Open oli myös vaimoni Silingin ensimmäinen virallinen kilpailu, kun hän otti osaa harrastajaluokkaan. Olemme treenanneet 30m matkalta nyt kesän aikana melko usein, tauluna 80cm täplä, joka on selkeästi ollut erittäin hyvä päätös, vaikka harrastajaluokassa ammutaankiin 122cm tauluun. Kilpailusta lopulta tuli alkukisan voitto hienolla tuloksella 632 ja pudotusten jälkeen tiukan uusintanuolen kautta hopeinen sijoitus. Olipa mukavaa osallistua ensimmäistä kertaa yhdessä kilpailuihin ja varmasti ainakin jossain määrin jatkossakin näin tulee tapahtumaan.

Ensi viikonloppuna onkin sitten tiedossa taas kuninkuuslajiin eli FITA-kierrokselle osallistuminen Äetsässä.

Maasto-SM-kilpailut ammuttiin tänä vuonna kotiseudullani Teuvalla Parran loistavissa maastoissa. Omalta osaltani kisat menivät loistavasti kun pääsin pokkaamaan keskimmäisellä korokkeella kultaa sekä henkilökohtaisesta kisasta että Tampereen joukkueellamme ja vielä tuloskin oli haasteelliseen kulmia täynnä olevaan maastoon verrattuna käsittääkseni ihan hyvää kansainvälistä tasoa.

Kisat ammuttiin tänä vuonna kaksipäiväisenä rupeamana mallilla 24 + 24 rastia eli arvioitavat rastit lauantaina ja annetut matkat sunnuntaina. Valmistautuminen kisoihin oli tauluampujalle ehkä perinteinen eli matkamerkit tasaisella ja etäisyyksien arviointitreeniä parin viikon ajalla ennen kisoja, mutta kulmia nyt ei tietenkään tullut käytyä harjoittelemassa, joka kuitenkin olisi se juttu tässä kisamuodossa. Oman haasteensa ammuntaan toi nykyinen ammuntatekniikkani, jossa kallistan jousta oikealle jonkin verran ja siitähän ei ole siis mitään haittaa 70m, kunhan kallistus vain on sama aina. Maastossa se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun matkat muuttuu joka rastille, niin täytyy osata myös muuttaa sivusuuntaa tähtäimessä etäisyyden muuttumisen lisäksi. Onneksi treenasin tätä myös suhteellisen paljon ja lähdin siltä osin luottavaisena kisaan tietäen sivusuunnan nollamerkin, josta lähdetään tekemään muutoksia.

Arvioitavien matkojen päivä oli jälkikäteen ajateltuna varsin onnistunut, sillä tulokseksi kertyi 353p, joka on ylivoimaisesti paras 24 nuolen tulokseni. Sekaan sitten kyllä mahtui kaikenlaista sekoilua, kun katsoin parilla rastilla väärin taulukoon ja sitä myöden arvioin matkan reilusti pieleen, näistä vielä toinen oli sellainen rasti jonka olin aiemmin nähnyt että se on pikkkutaulu, mutta jostain syystä en sitä muistanut ja järki pisti sen isoksi. No yksi pummi ja toisesta taulusta 2p oli kyllä ansaittua omasta toheloinnista. Lisäksi Parran vuoren perinteikäs rotkoon ampumisrasti teki taas samat kepposet kuin aiemminkin eli arvioin kulmavähennyksen täysin päin metsää ja aloitin 1p osumalla. Muutenkin pitkiltä matkoilta ja suuremmista kulmista ne ongelmat koituivat mutta taas vastaavasti paikkasin kyllä tulosta huomattavan paljon ampumataidolla, sillä lähes poikkeuksetta pystyin ampumaan seuraavat nuolet keskelle ja kun lyhyemmiltä rasteilta tikkasin 16-18p väliin niin sitä kautta tulostaso nousi erittäin kovaksi ja lähdin seuraavaan päivään 13p karkumatkalla Pyylammen Terosta.

Annettujen matkojen päivä olikin sitten ainakin ensimmäisen puolikkaan osalta täysin edellisen päivän vastakohta. Jostain syystä tähtäimen sivusuuntani ei pitänytkään enää yhtään paikkaansa ja ammuin melkein puoleen väliin asti nuolia raakasti vasemmalle  ja alas, joka rokotti pistesaldoa niin pahasti että olin alle kolmensadan vauhdissa pisteissä 145. Onneksi aloin kuitenkin hakemaan korjausliikettä ja loppujen lopuksi siirtämällä koko tähtäinasetustani kolme kierrosta vasemmalle ja alkaessani arvioimaan kulmamuutoksia pienemmiksi kuin alussa, niin sain hinailtua tikkuja keskemmälle. Kun toisella puolikkaalla oli enemmän lyhyitä rasteja joissa asetukseni selvästi toimi paremmin, onnistuin loppujen lopuksi taikomaan tästä tuloksen 177 eli yhteensä 322p, joka antoi kokonaistulokseksi 675p ja voiton 13p erolla Ekholmin Pyryyn ja 14p erolla Pyylammen Teroon. Siihen nähden, että olin varmaan puolessa välissä päivää tippunut toiseksi tai kolmanneksi, niin täytyy kyllä olla todella tyytyväinen loppupäivän venymiseen. 

Kisoista tuli siis henkilökohtainen SM-kulta, joka oli itselleni kolmas laatuaan maastokisoista ja lisäksi ammuimme TJA:n joukkueella Anders Sjöqvistin ja Markus Penttilän kanssa joukkuekultaa, joten ei kai sitä enempää voi toivoa. Lisäksi tulokseni olisi rikkonut maasto-EM kisojen A-rajan ja sinnekin olisi paikka lohjennut, mutta olen päättänyt loppukauden päätavoitteekseni Yanktoniin Taulu-MM-kisat ja kun kaikkeen ei rahat ja lomat riitä ja priorisointia joutuu harrastamaan, niin ensikosketus maastoarvokisoihin jää vielä ainakin tänä vuonna tekemättä.

Seuraavia kisoja joihin treenit kohdistetaan ovatkin sitten Iitti Open ja Äetsän FITA-kisa sekä tietenkin Taulu-SM kisat, jotka ammutaan elokuun alussa Torniossa.  

Olympiakarsinnan jälkimainingeissa ammuttiin Pariisin World Cup, josta lopputulokseksi kertyi jaettu 33 sija henkilökohtaisella puolella ja jaettu 17 sija jälleen kerran joukkueella.

En osaa ihan täysin sanoa, että oliko jonkinlaista kisaväsymystä olympiakarsinnan jälkeen ilmassa vai mitä oikeasti tapahtui, sillä en ole kyllä ollenkaan tyytyväinen tähän kisaan verrattuna olympiakarsintaan. Treenit sujuivat kyllä ennen kisaa hyvin ja kisan aikanakin hyvin, mutta kisa-ammunta ei sitten poislukien kaimaa vastaan ammuttua matsia.

Alkukisassa juuri ennen kisan alkua riehui melkoinen ukkosmyräkkä kisapaikan päälläja vettä tuli enemmän kuin laki sallii. Kisan alkuun sade kuitenkin tyyntyi, mutta ukkostuulen puuskia kentälle osui kohtuullisen paljon. Ensimmäinen puolikas oli suht ok ilmaan nähden, paljon kymppejä, mutta myös jokuja huonoja osumiakin ja tulos 324. Toinen puolikas olikin sitten taapertamista ja tuntui, että laukaukset jäivät paikoitellen sormiin, joka rokotti pisteitä huolella ja tulosta kertyi vaivaiset 318, vaikka ilma oli tyyntynyt ihan reilusti. Näissä skaboissa tuloksella 642 on siellä ynnä muiden joukossa ja sijaksi jäi surkea 77.

En tiedä, miten siinä onnistui käymään niin, mutta eikös vain jouduttu heti ensimmäiseen 1/48 otteluun Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka varmisti edellisenä päivän olympiapaikan Tokioon. Matsi ammuttiin heti alkukisan perään ja tähän otteluun sain loistavan tsempin päälle ensinnäkin todistaakseni itselleni että taso riittää paljon kovempaan ammuntaan kuin alkukisa osoitti ja toiseksi matsit kaiman kanssa ovat aina sytyttäviä ja nyt varsinkin, kun kaveri oli todella tulessa edellisenä päivänä. Ammuin yhtä sarjaa lukuunottamatta upeasti ja voitin 7-3 ammuttujen pisteiden ollessa 29, 28, 24, 29, 28, huikeaa tekemistä siis.

Henkilökohtaiset ottelut jatkuivat seuraavana päivänä ja vastaani tuli 1/24 otteluun Sri Lankan edustaja. Nousin alussa kahdella 26 ja 28 kierroksella 4-0 johtoon, mutta kolmanteen ensimmäinen laukaus jäi näppeihin ja osui kutoselle. Vaikka paikkasin tämän 10 ja 9 osumilla, niin kierros meni tasan 25-25 eli tilanne 5-1. Neljännelle ammuin upean nipun hiukan vasuriin kaikkien jäädessä ysille, mutta kaveri paukutti 29 ja vikaan taas jäi yksi näppeihin ja osumat 6,10,9 ei riittäneet kaverin 28 vastaan. Ottelu ratkaistiin siis uusintanuolella, johon tuli hauska tilanne, kun puluparvi laskeutui taulujemme eteen. Tiesin, että kaveri on minua nopeampi ampumaan ja päätin antaa hänen tehdä suorituksensa ensin sillä olin jo aiemmin huomannut, että pulut nousevat ilmaan ensimmäisen laukauksen jälkeen ja ne nousisivat juuri taulun edestä haitaten tähtäystä. Näin myös kävi, joten tämä oli hyvä päätös. Puluparven häivyttyä nostin jouseni ja sain hyvän suorituksen, vahva ysin lähelle kympin rajaa kello 11. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä kaveri oli pistänyt nuolensa melkein spideriin. Karvas tappio siis ja sija 33.

Joukkueella Vikströmin ja Piipon kanssa saimme vastaamme jälleen kerran Ukrainan, tuntuu siltä, että viime aikoina Ukraina on ollut vastustajamme lähes joka ottelussa. Harmillisesti ammuimme koko matsin hiukan oikealle häviten turhia pisteitä ja viimeiselle sarjalle jo vitsailimme, että oikealle ammutusta kasista tuomitaan ja vasemmalle osuneesta annetaan pisteitä rohkeudesta tähtäimen siirron osalta. Jousiammunta kun on tuloslaji niin tällä ei mainetta saavutettu ja tappio tällä kerralla pistein 2-6, jolla tuli jo niin tuttu sija 17.

Tässä kisassa tosiaan saattoi vähän näkyä kisaväsymys ja myös kuplassa eläminen, on muuten kohtuullisen raskasta, kun ei ole mitään mahdollisuutta poistua hotellilta. Pariisissa hotellihuoneet on suomalaisten vaatekomerojen kokoisia koppeja, joka jaettiin Vikströmin kanssa, onneksi saatiin sentään Netflix viriteltyä, että oli jotain ajanvietettä. Ainut mahdollisuus hotellilta poistumiseen oli kisakentälle meno, jossa sentään sai päivälle 1,5h harjoitusajan ja kisat päälle. Meillä oli vielä Turkin EM-kisareissun vuoksi tiukka koronatestauskuuri päällä jonka vuoksi saimme nauttia joka päivä tikun pistämisestä nenään, joten nyt on ainakin röörit auki ja testauskammot taltutettu.

Ammunta ei ollut tosiaankaan mitään parasta mahdollista tässä kisassa, jotain pientä ongelmaa oli tekniikan kanssa, kun suoritukset välillä venyivät turhaan ja tämän vuoksi tuli muutamia luokattoman huonoja osumia. Mentaalipuolella silti kisa oli taas positiivinen, sillä en kokenut oikeastaan missään vaiheessa taaskaan mitään erityistä kisajännitystä, joten sillä saralla ollaan menty eteenpäin.

Nyt siis jatkossa keskitytään taas tekemisen vahvistamiseen ja seuraava koitos on maasto-SM-kisat Teuvalla ja loppukesän päätavoite on tauluammunnan MM-kilpailut USA:n Yanktonissa syyskuun lopussa.

PROLOGI
tärkeintä on matka, päämäärään saavutaan sitten kun sen aika on. Omalta osaltani tämä matka jatkuu kohti Pariisin olympialaisia 2024, sillä paikkaa ei Tokion kisakoneeseen irronnut viimeisestä olympiakarsinnasta Pariisista.

tämä olympiadi on ollut itselleni todella erilainen kuin aikaisemmat Lontoon ja Rion päätavoitteet. Suhtautumiseni on muuttunut niistä ajoista, kun mustavalkoisesti elin ja hengitin pelkkää olympiatavoitetta, silloin kisakoneesta ulosjääminen oli todella musertavaa. Olin itseasiassa jo lopettamassa Rion jälkeen, toinen karvas pettymys pisti miettimään vakavasti, minkä ihmeen vuoksi jatkan pään seinään hakkaamista. Lopetinkin silloin ja maltoin olla jopa 4 kuukautta ihan oikeasti ampumattakin, jolloin tuli tehtyä paljon muita asioita kuten esimerkiksi opeteltua uusia asioita, kuten laitesukeltamista. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, mitä jousiammunta minulle merkitsee ja se oli huomio, jonka myötä olen todella osannut nauttia näistä edeltävistä neljästä vuodesta.

Jousiammunta on minulle yksinkertaisesti tapa elää ja olla. Suurinosa ihmisistä joita pidän aitoina ystävinäni liittyvät jollain tavalla tähän piiriin ja se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi palasin takaisin radalle, yhteisössä on siis voimaa. Jousiammunnan kautta on myös koettavana kaikki maailman tunteet, itsensä ylittäminen on niistä tunteista se suurin mitä jokainen haluaa varmasti jollain tasolla tavoitella. Lisäksi koen, että jousiammunnan kautta pystyn ammentamaan työelämään asioita, joita olisi todella vaikea saavuttaa mistään muualta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita minulle enää sitä, että asioita täytyy tehdä mustavalkoisesti, sillä elämään voi ja pitää mahtua paljon muutakin ja ne asiat tukevat kokonaisvaltaista kehittymistä.

Tähän neljään vuoteen on tosiaan mahtunutkin suuri määrä oman urheilu-urani merkkipaaluja, ensin 2017 legendaarisen Jari Lipposen 70m SE:n rikkominen tulokseen 677 ja viime vuonna tämän parantaminen tulokseen 679, samaten kuin viime vuoden neljäs sija Asia Cupissa Bangkokissa. On ollut siis huikeat neljä vuotta näihin olympialaisiin valmistautumista ja kaikki tämä arjen tekemisineen, pettymyksineen ja saavutuksineen on sitä mistä nautin. Aiempien olympiadien jälkeen aloitin aina jotain uutta kuten golffia tai laitesukellusta, mutta nyt en koe tarvitsevani mitään tällaista, sillä golf minulla on jo osa elämää ja sukeltamaankin mennään kun sinne pääsee, mutta nyt voi oikeasti jatkaa hyvällä mielellä jousiammuntaa, sitä on #archerylife.

KISARAPORTTI
Olympiadi päättyi osaltani siis eilen otteluun thaimaalaista Whittayaa vastaan pisteisiin 2-6 ja sijoituksekseni jäi jaettu 33. Paikkoja oli jaossa 7 kpl, joten eroa jäi siis 3 otteluvoiton verran. Harmillista kyllä, mutta olenko pettynyt niin en. Ammunta oli todella hyvin kontrollissa, ylimääräistä ammuntaa haittaavaa jännitystä ei ollut ja fiilis kisaan oli todella hyvä, joten turha jäädä harmittelemaan. Jos jotain pitäisi harjoitella, niin se on tuulessa ampuminen, se söi harmillisesti muutaman pisteen, kun ennakot eivät osuneet kohdilleen. Jos menee vielä askeleen taaksepäin, niin alkukisassa, joka ammuttiin pläkkityynessä säässä ammuin tasaisen kovan tuloksen 662 (330+332) ja sijoituin tällä parhaana suomalaisena alkukisan 15 sijalle, jolla sain yhden bye matsin ennen Whittaya ottelua. Pääsimme koittamaan joukkuepaikkaa myös miesten joukkueella ja siinä oltiin todella lähellä voittoa ensimmäisen matsin osalta Ukrainaa vastaan, jonka hävisimme vasta uusintanuolella 2 pisteen erolla. Joukkuesijoitukseksi jäi jaettu 17, kun 4 maata sai paikan.

OLYMPIAPAIKKA SUOMELLE
Tämän kisan huikeimmat fiilikset tarjosi joukkuekaveri Antti Vikström, joka on käsitykseni mukaan yhtälailla pikkupojasta asti unelmoinut paikasta olympialaisissa isänsä jalanjäljissä. Olipa huikeaa katsoa, miten valtavalla päättäväisyydellä Antti raivasi kaksi kertaa tiensä ulos ensin 0-4 tappio asemasta ja sitten seuraavassa ottelussa 1-5 tappioasemasta uusintanuolelle vieden nämä ja voittaen lopulta ratkaisevimmassa matsissa alkukisan kärkipään kaverin 6-4. Paikan varmistumisen jälkeen homma jatkui finaaliareenalla ja siinä kohtaa näki, miksi kaveri raivasi tiensä olympialaisiin. Ammunta oli mielettömän vahvaa ja lopulta kahden voiton myötä sijoitus karsinnan pronssille. On hienoa olla todistamassa näitä hetkiä, kun tehdään urheiluhistoriaa ja on hienoa, että olemme mukana jousiammunnassa jälleen kerran Olympialaisissa ja meitä edustaa siellä ehdottomasti paras jousiampujamme Antti Vikström!

LOPUKSI
Matka jatkuu siis, enkä ole vielä lähelläkään määränpäätäni, parhaat saavutukseni ovat vasta edessäpäin. Edellinen osatavoite päättyi eilen ja seuraava alkaa tänään Pariisin World Cup kilpailulla, joten projekti #RoadtoParis alkakoon!

Kansainvälinen kisakausi avautui vihdoin pitkän tauon jälkeen heti hypyllä syvään päähän, kun pelissä oli olympiakarsinta ja EM-kilpailut Turkin Antalyassa. Paikkaa olympialaisiin ei kuitenkaan vielä tästä kisasta irronnut, mutta homma jatkuu siltä osin Pariisissa. EM-kisojen osalta sen sijaan onnistuin hienosti sijoittuen jaetulle 17 sijalle.

Alkukisa ammuttiin kokolailla erikoisessa säässä kun ensin aamulla naisissa oli ammuttu uusia euroopan ennätyksiä ja ilma oli siis ollut todellakin kohdillaan. No meilläkin se oli kaksi ensimmäistä sarjaa kohdillaan ja avasin kisan komeilla 57 ja 55 sarjoilla. Sitten alkoikin tapahtua kun ukkosrintama vyöryi päälle ja lähin salama löi varmaan muutaman sadan metrin päähän. Kisa keskeytettiinkin tämän vuoksi reiluksi puoleksi tunniksi, jonka aikana vettäkin tuli ihan kaatamalla. Kisan jatkuessa saimmekin sitten nauttia ukkostuulista sekä ajoittaisesta sateesta kisan loppuun asti, toisen puolikkaan ollessa onneksi hiukan tyynempi. Pisteitä ei juuri kertynyt, mutta olin tässä kohtaa parhaana suomalaisena sijalla 39 tuloksella 314+325=639. Kärki meni 670 tasolla, joten voitaisiin sanoa, että kyllä se ilma noin 20 pistettä verotti.

Alkukisan perään ammuttiin heti ensimmäinen joukkuematsi, johon lähdimme Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa 17 sijalta saadessa vastaamme 16 sijalta Italian joukkueen. Meillä oli tässä matsissa hetkemme ja ammuimme oikeasti todella hyvin pudotellen yhden 59 sarjankin sekaan. Italia sai kuitenkin oman hullun päivänsä tuohon meitä vastaan ja jouduimme taipumaan pistein 3-5 jaetulle sijalle 17.

Pitkästä aikaa olin myös miesten peruskisassa parhaana suomalaisena, joten se tarkoitti, että sain paikan mixed team kisaan, jossa parikseni tuli naisten ykkönen Tukiaisen Iida. Lähdimme kisaan sijalta 21, jonka myötä vastaamme asettui Puolan joukkue. Sanotaan näin, että Puola ei juuri meille mahdollisuuksia antanut ampuen todella hurjaa vauhtia, mutta kyllä mekin Iidan kanssa pisteltiin nuolia keskelle ja saadaan olla tyytyväisiä. Lopputuloksella 1-5 meidän lopullinen sijoitus oli niinikään jaettu 17.

EM-kisojen henkilökohtaisissa pudotusmatseissa löysin oman sisäisen zen-fiiliksen ensimmäiselle pudotuspäivälle ja ammuin todella hyvin voittaen ensimmäisen kierroksen pistein 1-7 ja toisen 3-7, johon mahtui myös yksi makea bingo, joka tuli harkituilla ennakoilla. Erityisen tyytyväinen tuossa bingossa olen siitä, että viimeisellä nuolella maltoin odottaa ja odottaa tuulen muuttumista alkuperäiseen oikealle puhaltavaan suuntaan, mutta kun näin ei tapahtunut niin kymppi syntyi voimakkaaseen myötätuuleen alakasin ennakolla. Toiselle matsipäivälle en saanut ihan niin hyvää flowta heti alkuun ja vaikka ammuinkin varsin hyvää vauhtia niin kärsin tappion Ukrainan kaverille ja lopullinen sijoitus oli yhtälailla jaettu 17.

Olympiakarsinta, joka oli varmasti koko joukkueemme pääkisa tässä reissussa ammuttiin siten, että alkukisa oli yhteinen EM-kisojen ja olympiakarsinnan osalta ja olympiakarsintaan otettiin mukaan maat joilla vielä ei ole yhtään paikkaa. Tassä karsinnassa sijoituin alkukisassa sijalla 33. Pudotuskierrokset ammuttiin perjantaina ja lähdin tähän erittäin hyvällä fiiliksellä hienosti sujuneen EM-kisan jälkeen, mutta jouduin kokemaan pettymyksen heti ensimmäisessä ottelussa. Harkkanuolilla osumat veti pahasti oikealle ja sain sen viimeiseen sarjaan kohdilleen. Harmillisesti kisan alettua ne alkoivat sitten vetää vasempaan ja en osannut korjata tähtäystä riittävän nopeasti, jonka vuoksi sain monta rajaosumaa, jotka kaikki kääntyivät heikommiksi minulle. Vastustajani Irlannin O'Keefe sen sijaan ampui omaan tasoonsa nähden hyvin ja voitti pari rajaa, joilla napsi minulta voittoja ja kun viimeiseen sarjaan tuli vielä yksi huono osuma, niin hävisin suoraan 3-7 sijoittuen jaetulle sijalle 57. Kauas kauas siis olympiapaikasta joita oli jaossa 4kpl. Suomalaisittain ei tässä kisassa paikoille ylletty kun parhaasta sijoituksesta vastasi Vikströmin Antti ollen 17 eli voitti kaksi ottelua häviten harmittavan tiukasti viimeisen ottelun ranskalaiselle.

Seuraava ja viimeinen mahdollisuus hankkia olympiapaikka alkaa 1,5 viikon kuluttua Pariisissa, jossa ammutaan oma erillinen olympiakarsintakisa. Panoksena sekä miehissä että naisissa on 3 joukkuepaikkaa ja henkilökohtaisessa kisassa 3 paikkaa miehiin ja 2 paikkaa naisiin. Tämän perään jatketaan vielä World Cup kilpailulla, joten tuosta viikosta tulee niin ikään mukavan vaiherikas. Mielenkiintoa kisaan tuo myös se, että kilpailu ammutaan todella tiukkojen liikkumisrajoitusten alla, sillä kisat järjestetään kuplana koronarajoitusten vuoksi. Onneksi kuitenkin edes näin, sillä kisat meinasi jäädä jo käymättä ranskan tiukentuneiden rajoitusten vuoksi, joka ei olisi mahdollistanut osallistumista ollenkaan tämän Turkin keikan vuoksi. Kattojärjestö WA sai kuitenkin sovittua ranskan viranomaisten kanssa erityisjärjestelyn karsinnan pitämiseen.

Ranskaan on hyvä fiilis lähteä, sillä nämä EM-kisat olivat minulle todella onnistuneet erityisesti mentaalipelin puolesta. En ole varmaan ikinä ampunut näin rennolla otteella ja kovalla itseluottamuksella kansainvälisissä kisoissa ja se näkyi sekä alkukisassa että otteluissa. Alkukisan lopputulos ja oikeastaan lopullinen sijoituskaan ei ihan anna oikeutta siitä miltä ampuminen itsestäni tuntui. Tärkein pointti tässä kuitenkin on, että lähden jatkamaan olympiapaikan tavoittelua Ranskaan erittäin hyvällä fiiliksellä ja kovalla itseluottamuksella!