Tänä viikonloppuna oli yksi merkittävä etappi olympiaunelmani osalta, kun karsittiin tämän kesän arvokisajoukkueen paikoista Kuortaneella ja varmistin paikkani joukkueessa. Tottakai kisaan lähdin varmoin fiiliksin, mutta on se aina sykähdyttävää varmistaa paikka ja siirtyä tämän jälkeen rakentamaan viimeisten kuukausien suunnitelmaa olympiapaikan lunastamiseen kesän kisoista.

Lähtökohtahan tuohon kisaan minulla oli loistava, sillä johdin karsintaa viime kesän kilpailuosuuden jälkeen, jossa laskettiin määrätyistä kisoista kahden parhaan keskiarvo lähtötulokseksi. Talven treenit ovat olleet myös varsin lupaavia ja tuolla omassa jousiammuntapyhätössämme on tullut ammuttua melko tasaista 670 - 680 tulosta aina silloin tällöin positiivisesti yllätellenkin reilulla kasikymppisellä. Viimeisen viikonkin treenit olivat nousujohteiset, josta oli mukavan luottavainen fiilis lähteä kohti Kuortanetta.

Koska kisa oli tärkeä osa koko olympiadiprosessiani, niin otin perjantain vapaaksi, jotta sain rauhassa virittäytyä kisamoodiin, joka sisälsi kaikenlaista mielenkiintoista, kuten myös perjantai-illan välineviritysluennon valmennusryhmäläisille. Treenit jätin yhteen suhteellisen kevyeen, joka oli varsin onnistunut ja vahvisti hyvää tuloskuntoa ja fiilistä. Tosin pienoiseksi ihmetyksekseni, jouduin ruuvaamaan tähtäinmerkkiä melko paljon oikealle verrattuna normaalitilanteeseen.

Ensimmäisen karsintäpäivän suunnitelmana oli ampua 2 x 72 nuolen tulos 70m ja summata nuo pisteet lähteöpisteisiin. Treeninuolet sujuivat varsin mukavasti, mutta pientä jännitystä huomasin olevan ilmassa niin itselläni kuin koko muullakin rivistöllä. Kisa lähti käyntiin ja avasin ihan mukavalla sarjalla, mutta seuraavalla sarjalla tulikin sitten haasteita, kun pari ensimmäistä nuolta, jotka kuvittelin osuneen mukavasti keskelle löytyivätkin vasemmalta alhaalta melko kaukaa. Tästä kumuloitui jostain syystä jota en oikein vieläkään tunnista prosessi, jossa jouduin ruuvaamaan ensimmäisenä päivänä oikealle ruuvattu määrä tähtäinmerkistä takaisin vasemmalle ja tuo prosessi kesti kolme sarja johtaen pisteisiin 52, 51, 51. Ei ihan sitä mitä odotin, mutta kun onneksi itseluottamus oli rautaakin rautaisempi niin saatuani merkin lopulta kohdalleen naksautin loppuun 57 ja 58 sarjat, joilla palasin välttävään 324 tulokseen. Toinen puolikas menikin sitten kokolailla tasaista vauhtia antaen 332 eli aamupäivän tulokseksi kertyi 656, jolla olin kolmas ja kokonaistuloksen osalta pidin kärkipaikan mutta tasatuloksella Vikströmin kanssa, jolla ampui sen 4 pisteen eron verran enemmän.

Iltapäivän 72 nuolta lähti käyntiin ihan eritavalla ja varsinkin ensimmäinen puolikas oli omaa huippuammuntaani antaen tuloksen 340. Toisella puolikkaalla oli hieman enemmän hajontaa, joka itseasiassa alkoi johtumaan todella pitkistä suorituksista, joka oli selkeästikin seurasuta turhan suuresta paineiden ottamisesta korvien väliin. sisu ja tahtotila runtata nuolia keskelle kuitenkin kantoi ja kruunasin päivän lopettamlla täydelliseen 60 pisteen bingokierrokseen ja tulokseen 336. Iltapäivän kokonaistulos oli siis 676, joka on minulle hyvä tulos ja olen siitä erittäin tyytyväinen, mutta tästä huolimatta putosin kuitenkin toiselle sijalle karsinnassa, sillä kaima pisteli kolme pistettä enemmän ja ampui todella huomionarvoisen tuloksen 345 ensimmäisellä puolikkaallaan.

Sunnuntaille lähdin siis kolmen pisteen takaa-ajo asetelmista kärkipaikkaan, mutta toisaalta neljänteen sijaan eli karsintarajaan EM-kisojen osalta ero oli venynyt jo 42,5 pisteeseen. Sunnuntain kisamuoto oli RounRobin 6 hengen kaaviolla eli tiedossa oli jokaista vastustajaa vastaan 3 x 3 nuolen ottelu, josta mukaan laskettiin ammutut pisteet sekä settipisteet eli 2 voitosta ja 1 tasurista. Jos lauantaina varsinkin iltapäivästä ammunta alkoi olemaan aika raskasta, niin sunnuntain tekeminen oli pääosin mukavan rentoa. Osumatkin olivat kohtuullisen hyviä, vaikka peiliin katsomisen paikka sitä olisi kun kisan jälkeen osumakuviota tarkastellen ymmärsin, että koko nippu oli kuitenkin alavoitoinen, olisi sitä tähtäintä voinut vähän nopeammin säätää. Setit olivat melko tasaisia ja keräsin kasaan 18 / 30 settipistettä ja ammuttuja pisteitä 419, joista 36 ensimmäistä antoi 335 eli kokolailla lauantai iltapäivän tasoa mentiin. Harmittavasti useamman setin hävisin hyvällä 29 sarjalla kun kaverit pistelivät 30 noihin minun parhaisiin hetkiin, mutta kokonaisuudessaan oman ammuntani ollessa tasaista niin itse asiassa saavutin lopulta pisteen verran Vikströmiä ollen lopulta toisella sijalla 2 pisteen erolla kaimaan. Aina jää jossiteltavaa ja se mahtuu ehkä viimeiseen sarjaan jossa tiesin tilanteen ja hyvästä yrityksestä huolimatta nuolet osuivat kaikki ysille kymppiä kiertämällä ja kun kaveri vastustaja ampui saman tuloksen niin menetin siis yhden settipisteen ja näij ollen voisi spekuloida, että kisan voitto jäi viimeisestä nuolesta kiinni. On se tasaista touhua kun 261 kisanuolta ammutaan ja loppujen lopuksi ero on kaksi pistettä.

Kuten ehkä edellä olevasta tarinan tyngästä huomaa niin voitto on se mitä tuolta olin hakemassa ja sitä kautta tottakai arvokisapaikkojen lunastamista. Vaikka tuo parin pisteen ero ja kakkossija aavistuksen harmittaakin, niin täytyy sanoa, että nyt on kyllä hyvä fiilis, hieno kisa, hyviä tuloksia ja paikka taskussa kohti olympiaunelman tavoittelua.

Tulokse  

  

Tänä viikonloppuna kisakuntoa tuli koeteltua Äetsässä. Parin viime viikon aikana treenit on sujuneet kokolailla mukavasti ja tavoitteet olivat todella korkealla kisaan lähtemisen suhteen. Ja pakkohan se on myöntää, että kyllä tuo viime viikonlopun uutinen Vikströmin Antin huikeasta 590 tuloksesta pistää omalla tavallaan tervettä kisahenkeä tällaiseen vanhaan jermuunkin.

Ensimmäinen puolikas meni kokolailla nuottien mukaan ja väliin mahtui mukavaa flow hetkeäkin, kun kympiltä tuntui olevan lähes mahdotonta ampua ohi ja lopputulokseksi kirjasin pisteet 294. Toinen puolikas lähti siis kovin odotuksin, mutta jostain syystä kävelin viivalle täysin valot sammuksissa ja tuikkasin ensimmäisen nuolen kasille. Mieli kun on sellainen vekkuli kaveri, niin tuo ensimmäinen nuoli linjasi turhan paljon toisen puolikkaan kokonaisuutta ja en saanut enää tekemisen suuntaa käännettyä samaan flow tilaa kuin ensimmäinen kierros oli. Vaikka tekeminen oli pääosin ihan ok tasoa niin nuolet harhailivat kuitenkin aivan liian paljon kympin viivan ulkopuolella ja lopputulos tästä puolikkaasta oli minulle ihan turhan vaisu 288. Lopputulos 582 on kuitenkin kansallisesti ihan hyvää tasoa ja itsellenikin sellainen normaali tulos kun katsoo kausia yleisesti ottaen, joten sen puoleen siis ok ja olihan tuo kuitenkin samalla tämän kauden kärkitulokseni.

Pudotuksiin löysin jyvän uudelleen kohdilleen ja saman rentouden mitä ensimmäiselle puolikkaalle. Ensimmäisessä matsissa seurakaveria Jenun Markkua vastaan pistelin hurjaa tahtia täydet 90 pistettä voittaen matsin suoraan 6-0. Meidän luokka oli näissä kisoissa varsin vaatimattoman kokoinen ja toinen matsi olikin jo kultaottelu Ronkasen Sampoa vastaan. Matsi menikin lähes samalla flowla ja ja vaikka Sampokin pisteli tikkuja keskelle niin voitin 7-1 ammutuilla pisteillä 118. Kokonaisuudessaan 208 ammuttua pistettä matsoista kruunasi päivän fiiliksen kohdilleen ja kertoo kokolailla siitä kunnosta mitä ammunta kuuluukin mennä.

Päivän toisena tavoitteena tulostavoitteiden lisäksi oli testailla miten luonnonsulka toimii X10 putkessa kisatilanteessa. Kokemukset treeneistä ovat olleet erittäin positiivisia ja kyllä tuo kisatilanne saman vahvisti. Kevyt ja korkeaprofiilinen luonnonsulka näyttäisi vakauttavan nuolen lennon lyhyellä matkalla todella nopeasti ja tämän päivän kilpailutestin pohjalta tämä huomio vain vahvistui entisestään, joten eiköhän nuo käytössä tule pysymään.

Loppuyhteenverona päivästä voisi sanoa, että ammunta on teknisesti todella hyvässä tikissä ja odotusarvoa kunnon tuloksille löytyy tuleviin skaboihin. Nyt vaan kupoli kuntoon sillä suurimmat rajoitteet löytyvät aina sieltä, kuten tänäänkin.

Seuraava hallikisa meneekin sitten ensi vuodelle mahdollisesti jopa Joensuun SM-viikolle asti, jota ennen kuitenkin ammutaan ensi kauden arvokisakarsinnat Kuortaneella. Tässä on nyt siis taas hyvää aikaa treenailla ja pistää nin mentaalipuolta kuin tekemistäkin entistä parempaan tikkiin.

Hallikauden avaus tälle kaudelle tuli suoritettua nyt viikonloppuna perinteikkäässä Monnari kisassa Kurikassa. Kisat oli taas hienosti järjestetty ja fiilis korkealla, kuten Kurikassa aina ja kun vielä faciliteetit mahdollisti lounastamisen paikan päällä normi evästoimintamallin sijaan niin eihän siitä voi muuta kuin tyytyväinen olla.

Pääsimme myös heti näin kauden alkuun ottamaan kunnolla toisistamme mittaa, kun myös Vikströmin Antti oli myös pakannut kisakamppeet autoon ja saapunut Kurikkaan. Alkukisa mentiinkin kokolailla tasatahtia, vaikka kaima olikin puolessa välissä jo parhaimmillaan 4 pisteen karussa. Loppujen lopuksi eroa jäi vain pisteen verran minun tappioksi, kun valtavan hienosti ammutun kisan päätteeksi ilmeisesti molemmilla meni vähän yliyrittämiseksi ja ammuttiin kummatkin ympäri taulua ysibingo loppuun. Saumat siis oli viedä peli, mutta ei maistunut ja lopputulos 289 + 291 = 580, joka on kuitenkin erittäin hyvä kauden avaustulos.

Matseissa pari ensimmäistä kierrosta meni puhtain paperein 6-0 ja finaaliin edettiin jälleen kerran Antin kanssa. Oma ammunta finaalissa ei ollut kyllä ollenkaan parasta mahdollista, mutta siitä huolimatta ammuin pääosin hyvin ja ammutut pisteet olivat viiden kierroksen jälkeen 146. Tämä ei kuitenkaan riittänyt lähellekään kun kaima pisti tikut kerta toisensa jälkeen keskelle hukaten ilmeisesti vain pari pinnaa ja lopputuloksena hopeaa minulle settipistein 3-7.

Olipahan jotenkin monivivahteinen kisa ja sisälsi taas tunteita laidasta laitaan. Pääosin treenit ovat sujuneet viimeaikoina vallan mallikkaasti ja viikolla ammutut viimeistelytreenit antoivat odotuttaa mukavaa tulosta. Selvästi kuitenkin kuluneen viikon kohtuullisen tiukka työtahti ja turhan lyhyeksi jääneet yöunet vaikuttivat ainakin jonkin verran hermotukseen, sillä kisa sisälsi turhan paljon säpsylaukauksia, jotka söivät tulosta aivan turhaan. No mutta tästä taas hyvänä oppina,että urheilijan yksi tärkeimpiä huolehdittavia asioita on riittävä ja laadukas uni, joten siihen panostusta taas.

Kokonaisuudessaan siis kelpo tulos ja parantamisen varaakin vielä löytyy, joten jatketaan treenejä ja koitetaan seuraavan kerran kisakuntoa Äetsässä.

Tämän kesäkauden päätökseksi kävin ampumassa kotimaisemissa Teuvalla 900-kierroksen. Kisa oli taas kerran hienosti järjestetty, osallistujia oli kokonaisuudessaan selvästi enemmän kuin valtaosassa kesän kansallisista kisoista, kentällä vallitsi rento meininki ja sää suosi ja tikutkin löysivät kohteeseen, sillä kentällä saavutettiin päivän aikana useita SE-tuloksia eri luokissa.

Omalta osaltani kisa oli jo enemmän lauhduttelua kesän jälkeen ja tällä viikolla kävinkin vain kerran treeneissä ottamassa merkit tähän hieman harvinaisempaan kisamuotoon, jossa ammutaan 30 nuolta kolmelta eri matkalta, jotka ovat 60m, 50m ja 40m. Vaikka en juurikaan ajatuksia käyttänyt tähän kisaan treenaamiseen, tavoitteenani oli kuitenkin tavoitella kaikilta matkoilta sekä lopputuloksen osalta SE-tulosta, sillä tiesin olevani hyvässä kunnossa. Musitissani lisäksi oli vahvana, että tässä kisassa voimassa olevat SE-tulokset ammuttiin pari vuotta sitten kahteen pekkaan Pyylammen Teron kanssa Seinäjoella, joten tätä tulosta siis oli tarkoitus lähteä kaatamaan. En kuitenkaan muistanut ulkoa, että mitä nuo SE:t konkreettisesti olivat, joten päätin olla niitä selvittämättä ennen kisaa ja pyrkiä ampumaan vain kaikki nuolet keskelle.

Ensimmäinen matka sujui koko lailla tällä tavoitteella tekemisen ollessa vahvaa pienistä tuulen puuskista huolimatta. Paria kasia lukuunottamatta nuolet löytyivät keskeltä ja kirjasin huikena tuloksen 286. Toinen matka lähti käyntiin loistavasti, mutta jostain syystä toisella sarjalla tulleiden parin heikomman osuman jälkeen sain kuningas idean lähteä aavistuksen muuttamaan ammuntatekniikkaani, jonka seurauksena tuhosin koko matkan tuloksen tähtäinmerkin siirtyessä, saamatta tätä enää kunnolla kohdilleen. Vaikka ammunta oli sinänsä hyvää niin se ei paljon hymyilytä jos merkki ei ole kohdillaan. Lopputuloksena 285 pistettä eli siis pisteen alle ensimmäisen matkan, jossa kuitenkin ammuttiin samaan tauluun 10m kauempaa. Sinänsä vaikka tuo tulos harmitti, niin otin opikseni, että muutoksia ei lähdetä enää säätämään kesken kisan ja mieli oli erittäin korkealla  viimeisen matkan alkaessa. Ammuinkin todella loistavaa tekemistä missaten lopulta vain 4 nuolta ohi kympiltä ja nekin olivat erittäin lähellä rajoja, jolloin tältä matkalta kertyi lopputulokseksi 296 pistettä. Kisan kokonaistulokseksi kertyi siis 867 pistettä, jonka tiesin olevan todella kova tulos tästä kisamuodosta, sillä voitin myös paikalla olleet talja-ampujat ja luonnollisesti tämä myös oikeutti keskimmäiselle korokkeelle nousuun.

Saatuamme kaikki nuolet merkkailtua tuloskortteihin oli aika ryhtyä tarkistamaan, että täyttyikös se päivän tavoite sitten loppujen lopuksi. Jousiammuntaliiton SE-tuloslistan löydyttyä kisakavereiden puhelimen kätköistä pääsin tuulettamaan 60m ja 40m uutta SE-tulosta, joista ensimmäinen parani 3 pisteellä ja viimeinen 2 pisteellä. Lopputulos jäi harmillisesti pisteen auki Pyylammen Teron voimassa olevasta SE-tuloksesta 868 ja samaten 50m jäi Teron nimiin tulokseksi 293. Tuo lopputulos oli kuitenkin allekirjoittaneen oma ennätys, joka parani samalla 5 pistettä ja 50m sivusin omaa ennätystäni, joten hymyilyä ne nuokin aiheuttivat.

Kokonaisfiilis kisasta ja omasta ammunnasta jäi erittäin loistavaksi, sillä päivän aikana tekeminen oli valtaosin hyvää ja osuvaa. Tuo 50m häröily tottakai tällaista vanhaa kehäkettua harmittaa, mutta toisaalta samalla enemmän myös huvittaakin, että miten sitä sortuu vielä tuollaisiin kesken kisan säätelyihin, toimikoon nyt tällä kertaa sitten muistutuksena jatkoon. Jokatapauksessa, kun pistää pari SE-tulosta tauluun, niin eipä sitä voi parempaa hetkeä olla jäädä fiilistelemään nyt hetkeksi ajaksi kevennetyn ammuntajakson aikakaudelle ennen seuraavan kauden kunnollista starttaamista. Katsotaan nyt mitä se kevennetty jakso sitten tarkoittaa, sen verran tämä hommaa kutkuttaa, että ei sitä oikein malta varmastikaan täyttä taukoa pitää ja ampumattakaan kuitenkaan olla.

Kauden yksi odotetuimmista kisoista eli Ranking finaali kisattiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja paikkana oli Äetsän hieno jousiammuntarata Sastamalassa. Ranking sarja on kilpailutyyppi, jossa kahdeksan parasta aselajin edustajaa kutsutaan finaaliin pohjautuen vuoden aika ammuttuun Ranking tulokseen, johon lasketaan mukaan kolme parasta hallikisaa, kaksi 70m tulosta ja yksi FITA-kierros. Itse finaali ammuttiin pudotuskierros periaatteella ison maailman tyyliin, kuten myös ammutaan World Cup finaali. Tähtäinjousen osalta kisassa oli mukana kaikki kahdeksan kutsun saanutta, joten tiedossa oli loistava ja tiukka kilpailu Ranking mestaruudesta.

Kisapäivälle ennusteet lupailivat melkoisen synkkää säätä, sadetta reilusti ja lisäksi tuultakin piti olla tiedossa. Aamulla kuitenkin lähtiessämme Team Tampereen joukkueella päivän hiekkalaatikkoa kohti, keli oli varsin aurinkoinen ja vaikutti pahoin siltä, että sadetta ei olisikaan ollut tiedossa. Kisapaikalle päästyämme kuitenkin sen verran vettä alkoi ripsimään, että valtaosa porukasta kuitenkin sadekamppeet päällensä puki itseni mukaan lukien ja päivä mentiin välillä sadetakkia pois ottaen ja välillä uudelleen päälle pukien. Alkukisa päästiin lopulta ampumaan ihan loistavaan tyyneen ja lähes sateettomaan säähän ja vettä saatiin vasta iltapäivän Ranking finaalin pudotusten lomassa.

Kisan alkuun ammuttiin normaali kansallinen 70m kilpailu, joka kantoi nimeä Suvinuolet. Tästä kisasta voisi sanoa, että ammuntani oli todella tasaista. Molempiin puolikkaisiin mahtui yksi 53 pisteen sarja, mutta muut sarjat tiputtelinkin sitten hyville 55-58 pisteen kierroksille. Fiilistä ammunnan suhteen voisi kuvailla tasaisen varmaksi perussuorittamiseksi valtaosan sarjoista ollessa 55-56 pistettä. Missään vaihessa en saanut kuitenkaan mitään varsinaista huippuvaihdetta silmään, mutta siitä huolimatta ammuin omaan top3 menevän tuloksen 668 (334+334) ja kun päätin alkukisan pisteisiin 58 olin kyllä yhtä hymyä. Tällä irtosi myös alkukisan voitto ja oikeastaan tärkeimpänä vielä niin tällä tuloksella varmistui ensi vuoden arvokisakarsintojen karsintasysteemissä ensimmäinen sija, josta on hyvä lähteä jatkamaan karsintaa. Tuossa systeemistä tältä kaudelta tulee mukaan yksi 70m tulos perustuen kahden parhaan tuloksen keskiarvoon tietyistä (Mixed-SM, Taulu-SM ja Ranking finaali) kisoista. 

Itse Ranking Finaaliin lähdin toiselta paikalta, sillä olemme tässä vuoden verran vääntäneet alkukisan paremmuudesta Vikströmin Antin kanssa ja hänen viime viikonlopun loistava FITA-kierros varmisti lopulta hänelle oikeutuksen piikkipaikalle. Ensimmäisenä vastustajani oli kauden aikana hienosti ampunut ja seitsemänneksi sijoittunut Daniele Rolfi Maarianhaminasta. Sain tähtäimen heti alusta alkaen suurinpiirtein kohdilleen ja ammuin tylyt kierrokset 28, 29, 28 ja voitin ottelun suoraan 6-0. Semifinaaliin vastaani tuli SM-kisat ja täällä quarter finaalissa seurakaverini Pyylammen Teron voittanut Antero Sistonen. Jatkoin kuitenkin tähänkin otteluun äärimmäisen vahvaa tekemistä takoen tauluun pisteet 27, 28, 30, 29 voittaen ottelun 7-1, kun Antero otti yhden tasurin 28 pisteen sarjalla. Tässä kohtaa voisi sanoa, että itseluottamus oli todella kohdillaan ja äärimmäisen positiivisen jännittynyt odottava olo finaalia kohden, joka ammuttiin päivän viimeisenä otteluna pronssien ja taljan kultafinaalin jälkeen.

Ennen finaalia ammuin treenipakkoihin muutaman setin ja fiilis oli todella kohdallaan. Osumat kuitenkin hieman seilasivat, jolle viittasin kintaalla ajatellen, että kun matsi käynnistyy niin fokus palaa takaisin ja nuolet keskelle. Taljan finaalin aikana alkoi reilumpi sade ja siirsinkin vielä tähtäintä aavistuksen ennen ottelumme alkua ennakoidakseni sateen vaikutusta. Pääsimme lopulta viivalle sateen tauotessa suhteellisen mukavasti ja pistin ensimmäisen tikun matkaan osuen oikealle kasille. Pieni tähtäimen siirto tuulen ennakointiin ja seuraava nuoli nappina matkaan, osuman jälkeen ihmetellen, että miten se osui ylös kutoselle. No vahvalla itseluottamuksella uusi nuoli matkaan ja sama paikka, kaikki 20 pistettä ja kuokkaan törkeästi eli tilanne 0-2. Siinä mietittiin Hatavan Matin kanssa että taitaa olla rennompaa meininkiä kuin edellisillä kierroksilla ja ruuvattiin tähtäintä ylös ja uudelleen viivalle todetakseni että heti ensimmäinen tikku osui taas ylös kutoselle. Uudelleen tähtäintä ruuvaamaan, jolloin huomasin, että tähtäimen istukan ruuvit olivat löystyneet ja tähtäin heilui miten sattui rungossa. Kommentointi Masalle asiasta taaksepäin ja sitten pikapikaa tikut taulua kohti tietäen, että nyt ei ole osumista juuri odotusarvoja kun tähtäimeen ei voi luottaa millään tavalla. Tämän jälkeen pois viivalta ja kun onneksi pidän aina kuusiokolosettia nuoliviinessäni, ehdimme kiristämään tähtäimen paikalleen ennen viimeisen kierroksen alkua. Tähtäimen siirrot takaisin suurinpiirtein samaan mitä ne oli aiemmin ollut, mutta niin vain ensimmäinen tikku meni edelleen ylös kutoselle asti. Uusi siirto ja oikealta ysi ja vielä viimeiselläkin samaan paikkaan ysille. Kun Vikström jatkoi omaa vahvaa tekemistään, niin lopputuloksena rumasti kuokkaan pistein 0-6 ja minun oli tyytyminen Ranking finaalin toiseen sijaan. Hieno se on se tuokin sija, mutta kylläpähän jäi harmittamaan, että miten se välinerikko osaakin osua juuri tällaiseen hetkeen, sillä mitään indikaatiota tuolla jousella ei ole tällaisesta aiemmin ollut. No mutta jokatapauksessa pääsin pokkaamaan Ranking sarjan hopeisen mitalin ja niin tai näin, Vikström ampui finaalissa todella loistavasti ja vaikka tuota välinerikkoa ei olisikaan käynyt, niin vaikeasti voitettavissa kaveri olisi ollut, joten hänelle ansaittu voitto, onneksi olkoon.

Dramatiikkaa siis riitti enemmän kuin tarpeeksi ja kuin olisi osannut kuvitellakaan. Vaikka itse tilanteessa harmitus oli melkoinen, niin nyt jo tätä kirjoitellessa se on enemmänkin huvittavaa, että miten tällaista aina tapahtuu juuri tärkeissä kisatilanteissa, kai se on sitten se Karman laki. Jokatapauksessa tästä päivästä jäi erittäin vahva fiilis oman tekemisen osalta ja olen todella todella tyytyväinen siihen, että ammun tällä hetkellä kokolailla samaa settiä kuin treeneissäkin ja lisäksi osumiseni pääosin vain paranee kun ryhdytään ampumaan otteluita.

Nyt olisi tiedossa vähän kevennettyä harjoittelua ainakin jonkin aikaa ja syksyn suunnittelua, jossa ainakin yksi KV-kisa on vielä harkinnassa tälle kaudelle, joten sitä kohti.

Huikea viikonloppu takana Virossa, jossa ammuttiin Järvakandi Open 50 kertaa juhlakisan merkeissä. Omalta osaltani soisi sanoa, että ei olisi paremmin voinut mennä, sillä voitin kaiken mitä tuossa kisassa oli voitettavaa ja lisäksi ammuin oman kaikkien aikojen toiseksi parhaan 70m tuloksena 672.
 
Järvakandi Open on ollut itselleni vuosikausia yksi kesän kohokohdista, sillä yhtä hyvin järjestettyjä sekä yhtä hyvän henkisiä kisoja saa hakemalla hakea. Monet kisaan kuuluvat pienet asiat hoidetaan tuolla todella arvoa henkien, kuten esimerkiksi kisojen avaus, jossa kaikki ampujat kutsutaan ammuntaviivalle kisan avauksen ajaksi sekä palkintojen jako, jossa kisajärjestäjä siirtää penkit palkintokorokkeen eteen siten, että kaikki ampujat istuvat rauhassa ja tiiviissä rykelmässä kannustamassa palkintojen saajia. Nämä ovat pieniä eleitä, mutta tekevät kisasta paljon paljon arvokkaamman tuntuisia. Lisäksi tietenkin isona ja huomionarvoisena asiana on lauantai-iltaan kuuluva Barbeque juhla, joka sisältyy osallistumismaksuun. Tuosta on kyllä pakko hehkuttaa, että tuolla nautitaan aina vuoden parhaat saslikit. Juhlavuoden kunniaksi tässä kisassa iltajuhlassa oli vielä kirsikkana kakun päällä hieno ilotulitus juhlan päätteeksi. Suosittelenkin vahvasti kaikille suomalaisille kisajärjestäsille osallistumista tuohon kisaan, josta mahdollisesti voisi ammentaa vaikutteita kotikisoihimme.
 
Matkustimme Tampereen porukalla eli Hatavan Matin ja Pyylammen Teron kanssa paikan päälle perjantaina autolautalla ja ehdimme sopivasti virallisten harjoitusten alkuun, jotka päästiin ampumaan hyvään säähän. Jo hieman tulevaa ennakoiden ammuimme Teron kanssa pudotuskisa otteluja sekä treenasimme koko porukalla joukkuekisaa varten. Kisapäivien ennuste oli vähän epävakainen ja harkoissakin saimme sadetta, mutta itse kisapäivä valkeni kauniin lämpimänä ja tyynenä. Tiesin olevani erittäin hyvässä kunnossa jo kisan alkaessa kuluneen viikon harjoitusten pohjalta ja voi kyllä sanoa, että olipahan yksi tasapainoisimmista kisoista mitä olen ampunut. Ensimmäisen puolikkaan sarjat olivat 55-57 pistettä kaikki ja mukaan mahtui yksi ainut keltaisen pummaus seiskalle. Toisella puolikkaalla varianssia oli hieman enemmän kun ammuin avaukseen 54 pistettä, mutta kuittasin sen puolivälissä 58p sarjalla takaisin ja tälläkin kierroksella punaisia oli vain 5kpl, jotka kaikki olivat 8 osumia. Tasainen tulos 336 + 336 = 672 on oma kaikkien aikojen toiseksi paras tulokseni ja kun katsoo tuloslistoja niin suomalaisista ainoastaan Lipposen Jari on itseni lisäksi ampunut ikinä yli 670. Vielä kun voitin tällä alkukisan vaikka mukana oli mm. Italiasta todella kova kansainvälinen nimi David Pasqualucci, joka sijoittui toiseksi tuloksella 660 olin kyllä erittäin tyytyväinen päivään.
 
Alkukisan perään ammuttiin paikallinen erikoisuus eli Gold Game, jossa jokainen osallistuu yhden nuolen uusintaan. Ensimmäisellä kolmella kierroksella kaikki nuolet tuli olla keltaisella eli ysin sisällä ja sitä mukaa kun tähän ei pystynyt tippui pois. Seuraavilla kolmella kierroksella kaikki tuli osua 10 sisään ja tähän vaiheeseen etenimme Hatavan Matin kanssa loppufinaaliin siten, että kun kuudennella kierroksella ammuimme molemmat kympin mentiin seitsemännelle kierrokselle sillä säännnöllä, että tuo mitataan ja keskemmälle ampunut voittaa. Täräytin tähän kohtaan kympin Matin ysiä vastaan ja voitin palkinnoksi nuoliviinen ja säkkituolin, jota pojat sitten koko paluumatkan kiroilivatkin, kun takapenkki täyttyi yhtäkkiä puolilleen.
 
Iltapäivällä ammuttiinkin sitten joukkuekisan merkeissä ja lähdimme siihen ennakkosuosikkina alkukisan ykkösenä ja pidimme tuon linjan vahvana sillä voitimme matsimme suoraan 6-0 ampuen finaalissa todella hienosti yli 330 keskiarvolla. Hieno joukkue ja hieno voitto jälleen kerran, kiitos Matti ja Tero.
 
Sunnuntaina aamupäivällä joukkueet joilla oli Mixed Team kisasivat noista mitaleista ja iltapäivällä ammuttiin sitten henkilökohtaiset pudotukset. Päivä oli huomattavasti tuulisempi ja sadekuurojakin mukaan mahtui, mutta parempi kuin ennuste ja ei onneksi kastuttu oikeastaan ollenkaan. Avasin omat otteluni useammalla 6-0 voitolla ja erittäin hyvillä sarjoilla ampuen mukaan yhden täyden 30 pistettäkin. Semifinaalissa vastustaja otti minulta yhdet voittopisteen sarjalla 28-29, mutta muuten hoidin senkin maaliin 6-2. Finaaliin eteni seurakaveri Tero ja pääsimme ottamaan uusintaa SM-kisojen semifinaalista jonka hävisin pari viikkoa aiemmin. Tälläkin kerralla ammuimme todella tasaisesti ja Tero oli jo 2-4 johdossakin, mutta kun ammuin kaksi viimeistä kierrosta erittäin vahvasti päättäen 29 sarjaan vein voiton nimiini pistein 6-4 ja pääsin pokkaamaan kultaa.
 
Näistä kisoista siis voitto alkukisasta, pudotuksista, joukkueesta ja gold game kisasta, erittäin kova tulos kaiken kaikkiaan! Ammunta oli vahvaa ja rytmi pysyi lähes koko kisan erittäin sujuvana, joten osuminen oli sitä myöden hyvää. Pikkuhiljaa ne viime talven Korean reissun opitkin alkavat siirtymään mukaan kisoihin ja tästä on erittäin hyvä tilanne jatkaa harjoituskaudelle ja ensi vuoteen. Ennen sitä meillä on kuitenkin ensi viikonloppuna tiedossa Ranking Finaali Äetsässä, jonne lähden kakkossijalta, sillä Vikströmin Antti ampui viikonlopun aikana Jyväskylässä FITA tuloksen 1332, joka on huikean hieno suoritus ja vahvisti johtoasemaansa, vaikka minäkin parantelin reilusti omaa tulostani. Nyt siis viiko treeniä ja Äetsään ja lisäksi syksylle on mietinnässä vielä yksi todennäköinen KV-kisa kauden päättäjäisiksi.

70m viimeinen kierros Antti Vikström 59p ja minä 57p.

Olipahan loistava ja jälleen kerran mieleenpainuva viikonloppu FITA-kisan merkeissä. Täytyy osoittaa todella iso hatun nosto Oululaisille, jotka myös tänä vuonna FITA-kisan järjestivät, vaikka niiden suosio ampujien keskuudessa on ollut hiipumaan päin. 

Näin heti alkuun tätä suosion laskua on pakko ihmetellä, sillä ainakin omasta mielestäni FITA tai kuten nykyään sanotaan 1440-kierros on huomattavasti tylsää 70m kierrosta mielenkiintoisempi. En tiedä johtuuko se suuremmasta nuolimäärästä vai siitä, että ampujat eivät enää uskalla astua 90m viivalle (miehissä) vai missä on vika, mutta niille uusille ampujille, jotka eivät FITA kisaa ole vielä urallaan ampuneet suosittelen vahvasti osallistumista tälle jousiammunnan kuninkuusmatkalle, jossa on itse asiassa 5 kisaa yhden kisan sisällä, kun lasketaan sekä matkatuloksia että kokonaistulosta. Se mitä olen itse aina arvostanut FITA kierroksella on uusi alku, eli jokaisella matkalla aloitetaan kisa aina alusta ja voit tavoitella esimerkiksi tuon matkan omaa ennätystäsi riippumatta siitä miten edellinen matka on sujunut. Tämän vuoksi itsestäni ehkä tuntuu aina, että FITA-kierros päivät menevät paljon normaalia nopeammin. No tämä tästä perustelusta ja hehkutuksesta, mutta vielä kerran ampukaa hyvät jousiampujat enemmän FITA-kierroksia, ne kehittävät teitä jousiampujina ja ovat erittäin mielenkiintoisia päiviä vaihteluksi 70m kierrosten sekaan.  

Itselleni tämä Oulun FITA-kierros oli valmistautumisen kannalta hieman erilainen verrattuna moniin muihin kisoihin. Olin Kemin SM:n jälkeen Kuusamossa perhokalassa useamman päivän ja siellä kun vispasi kolme päivää jokirannassa pirskatin kylmässä ja todella kovassa tuulessa, niin kylläpähän veti selän melkoiseen juntturaan, niin mukavaa kuin se olikin. Ajeltiin lopulta torstai illalla Ouluun ja kävin siinä tekemässä lyhyen treenin todeten paikkojen olevan melkoisen rapsakassa kunnossa. No illalle venyttelyä ja hierontaa ja perjantaina töiden jälkeen uusi yritys, joka jo antoi pientä lupausta lihaksiston vertymisen suhteen. Uudelleen pitkät venyttely- ja hierontasessiot ja pitkät yöunet alle ja aamulla kentälle toteamaan, että vaikka kesä pitäisi ola kalenterista katsoen, niin ainakaan lämmintä ei ole, mutta onneksi tuuli kuitenkin oli vähäisempää kuin mitä sääennuste lupaili.

Kisa alkoi melko vaisusti ja ensimmäinen puolikas 90m lupaili alle 300 tulosta, mutta tämän jälkeen pääsin jyvälle tekemisestä ja päätin kisan kolmeen hyvään sarjaan joista viimeinen 55p oli jo oikeasti kunnollinen kierros. Pisteitä itselleni sellaiset tyypilliset 307. Seuraava eli 70m matka lähti käyntiin ihan unelmana parilla kympillä merkkien siirtojen onnistuessa täydellisesti ja tuo matka oli kyllä niin rentoa ja mukavaa tekemistä, että empähän muista koska olisin viimeksi noin mukavasta tekemisestä nautiskellut kisoissa. Yksi hieman puoltava vähän alavireinen nippu mahtui mukaan, mutta pisteet 332 käänsivät kyllä huulipieliä mukavasti hymyn puolelle. Kolmannelta eli 50m matkalta sain jyvän päästä kiinni niinikään heti alkuunsa ja samaa hyvää tekemisti oli tuokin sarja lähes kokonaan lukuunottamatta yhden kierroksen alkua, jossa missasin kolme ensimmäistä nuolta punaisen ringille, alkuun nousseen tuulen vuoksi, joka olikin sitten oikeastaan koko kisan ainoa hetki, jolloin tuulesta oli jotain oikeaa haittaa. Tuolta matkalta pisteet 329 oli niinikään varsin positiivinen suoritus. Viimeiseltä matkalta puolestaan avaus oli kohtuullisen surkea 57p. Sen jälkeen alkoi armoton tavoittelu täysien pisteiden kierroksista, mutta ei olleet kohtalon karvanopat tällä kertaa puolellani, sillä ammuin tuohon perään 5 x 59p, joista viimeinsessä tuo kymppi jäi vain puoli milliä auki. Lopputulos 352 oli kyllä loppujen lopuksi ihan kelpo tulos, mutta olisihan se ollut mukava se bingokin sinne täräyttää.

Kisan kokonaistulokseksi kertyi loppujen lopuksi pisteitä 1320, joka on suomalaisittain äärettömän kova tulos, sillä itseni lisäksi tuon rajan ylittäjiä löytyy maastamme ainoastaan kolme kappaletta kaikkien aikojen parhaiden listassa. Jäin tosin omasta ennätyksestäni vielä 17 pisteen päähän, mutta kokonaisuutena tuo oli tuohon säähän nähden ihan loistava suoritus ja osaan siitä iloita suuresti. Lisäksi tuolla tuloksella tietenkin voitin kisan, mutta nousin myös tämän vuoden rankingissa pisteen päähän Vikströmin Antista, joten meillä on vielä parina seuraavana viikonloppuna tiedossa kovat tavoitteet tulosten paranteluun varmistamaan piikkipaikan ranking finaalin pudotuskierroksille.  

Ensi viikonloppuna olisi siis tiedossa Järvakandi Open kisa Virossa ja sitten seuraavana kisataan ranking finaalin merkeissä Äetsässä. Ja muutenhan kesää on vielä mukavasti jäljellä ja parhaat fiilikset kesäiltojen viettoon löytyy jälleen kerran kaupin radalta kympin tavoittelusta.

Tämän kesän kansallinen pääkisa eli taulu:SM:t kisailtiin tällä kertaa Kemissä. Lauantaina päästiinkin nauttimaan todella helteisestä ilmasta lämpötilan kohotessa yli 30 asteeseen ja kun tuulta ei juuri kentälle sopinut, pääsi osallistujat maistamaan ammuntaa trooppisissa olosuhteista niin kentällä kuin hotellihuoneissakin, joissa ilmeisesti valtaosassa ei ollut ilmastointia. Omalla kohdallani kävi kuitenkin tuuri ja pääsin majoitutmaan Scandicin ilmastoituun siipeen, joten itse nukuin yöni mukavan viileässä. Sunnuntaina pudotuskierroksille puolestaan lämpötila tipahtikin sitten noin 10 astetta alemmaksi ja nosti melkoisen puuskittaisen tuulen, jonka kanssa oli ampuminen melkoista painimista, joten päivät olivat todella erilaisia keskenään.

Alkukisa ammuttiin todellakin loistavassa säässä ja itseäni tuo kuumuus ei oikeastaan haitannut millään tavalla. Ensimmäinen puolikas oli todella hyvää tekemistä ja nippukin oli yhtä kuuden nuolen sarjaa lukuunottamatta koko ajan keskellä taulussa antaen lopputulokseksi 333. Toisella puolikkaalla sain unelma-alun, mutta sitten alkoi korvien välissä tuulemaan vähän liikaa ja ammuin ilmaan nähden kaksi kertaa putkeen heikon 52 p sarjan, jolla takana tulijat saivat minua melkoisesti kiinni. Loppuun kuitenkin ryhdistäydyin ja sain tekemisestä kiinni ja päätin kisan hyvään sarjaan keräten tuloksen 328 joka antoi samalla mukavan kokonaistuloksen 661. Tällä irtosi alkukisan piikkipaikka Vikströmin sijoittuessa toiseksi tuloksella 657, Nikkasen Markuksen kolmannneksi tuloksella 654 ja Pyylammen Teron neljänneksi pistein 651. 

Alkukisapäivän päätteeksi ammuttiin joukkueiden suomenmestaruuksista pudotuskierrokset. Lähdimme tähän kisaan niinikään piikkipaikalta yhdessä Pyylammen Teron ja Hatavan Masan kanssa, joka innostui lähtemään kisoihin viime metreillä. Pari ensimmäistä pudotuskierrosta sujui varsin mallikkaasti ja etenimme finaaliin suorilla 6-0 voitoilla. Finaalissa vastustajaksi tuli monivuotuinen finaalivastustajamme Oulun Jousimiehet kokoonpanolla Heli Kukkohovi, Antti Vikström ja Samuli Piippo. Otimme ensimmäisestä setistä pisteet kotiin hienolla groupilla. Toiseen kierrokseen mahtuikin sitten draamaa, kun Masan avausnuolelle tapahtui jotain ihmeellistä suorituksen venyessä pitkäksi ja nuolen tiphtaesa kenttään 10m ennen tauluja, kisan jälkeenkään ei saatu analysoitua, että mitä tuossa oikein kävi. Tästä ihan turhaan ammuttiin Teron kanssa seuraavat nuolet vähän huolimattomasti ja kiireellä suhteellisen kauas parantaen kuitenkin koko joukkueella toisille nuolille ja hävisimme harmittavasti vain 3 pisteellä setin. Kolmas kierros hoidettiin taas hienosti kotiin, mutta viimeisellä kierroksella vedeltiin koko joukkueella ympäri taulua ja päädyttiin tasatilanteeseen 4-4 jolloin kisan ratkaisu meni uusinta nuolelle. Ammuimme hyvän setin ja pääsin ankkurina tiputtamaan viimeisen nuolen keskelle kymppiä, mutta kun pääsimme tauluille täytyi meidän tunnustaa OJM tällä kertaa itsemme paremmiksi, sillä meidän 27 pistettä vastaan OJM oli ampunut 28 pistettä Kukkohovin Helin hienolla kympillä. Tällä kertaa siis hopeaa näistä joukkueskaboista, taisi ola itseasiassa ensimmäinen hopea tällä joukkueella kun tähän asti on päästy aina juhlimaan kultaa kun ollaan viivalle astuttu. Tosin olimme myös Teron kanssa äärimmäisen tyytyväisiä, että saimme Matin mukaan kisaan, sillä Matti on pitkään ollut poissa niin kisoista kuin harjoituksistakin loukkaantumisen vuoksi, joten  mitali tässä tilanteessa jo itsessään oli iso voitto.

Henkilökohtaisen kisan pudotuskierroksille lähdettiin sunnuntai aamuna täysin erilaisessa säässä kuin lauantaina olimme ampuneet.  Tuuli oli kovaa ja puuskittaista ja säässäkin oli tapahtunut noin 10 asteen droppi, joten melkein sai pitkiäkalsareita kaivella päälle. Päivää leimasi oikeastaan omalta osaltani se, että en saanut missään vaiheessa ammunnasta kiinni ja kokopäivä oli melkoisen tuskaista puurtamista. Voisi sanoa, että minut melkeimpä pelasti se, että olin alkukisan ykkönen ja sitä kautta vastustajani olivat tottakai kaavion näkökulmasta helpoimmasta päästä ja nuolten ei tarvinnut ihan keskelle kokoaikaa löytääkään. Lopputuloksena ammuin lopulta kuitenkin pronssille eli hävisin yhden ainoan ottelun, joka tapahtui semifinaalivaiheessa seurakaveri Pyylammen Teroa vastaan, joka oli ainakin tuossa matsissa ihan liekeissä ja hoiti homman kotiin 2.6. Pronssiottelussa voitin Mäenpään Eeron suoraan 6-0, joka oli hienolla ammunnalla raivannut itsensä finaaleihin melko kaukaa alkukisasta. Tämä olikin ainut kierros, jossa sain ammunsta hieman jo paremmin kiinni ja lopetin hienoon 29 pisteen srjaan, joka jätti hyvän mielen päivästä. Kilpailun voittajaksi nousi hieman yllättäen Sistosen Antero, joka ampui koko päivän erittäin vahvaa ammuntaa, hopealle sijoittui  Pyylammen Teron, jolle tuo hopea oli uran paras taulu-SM sijoitus.

Kokonaisuutena varsin mukava viikonloppu, erityisesti lauantain vahva ja hyvä ammunta jäivät positiivisena mieleen ja hyvä henkinen joukkuekisa huippu tiimikavereiden kanssa, vaikka tälläkertaa hopealle jäätiinkin. Sunnuntain osalta oikeastaan perimmäinen ajatus on, että tuulessa ammuntaa täytyy treenata enemmän, sillä en ollut tekemiseeni ollenkaan tyytyväinen. Pronssi oli kuitenkin tuon päivän ammunnalla melkoinen voitto, joten vaikka sitä kultaa lähti hakemaan niin mitali on kuitenkin aina mitali.

Seuraavana olisi tarkoitus käydä todennäköisesti mikäli ei suurempia esteitä tule niin ampumassa Oulun FITA kierros ja sen jälkeen onkin tiedossa Järvakanissa perinteinen Järvakandi Open ja sitä seuraavana viikonloppuna Ranking finaali Äetsässä, joten kisoja vielä riittää tuleville viikonlopuille.

Jousiammunta oli tänäkin vuonna hienosti esillä SM-kisaviikolla ja saimme mahtavaa näkyvyyttä TV2 sekä YLE Areenassa esitettyjen finaalien kautta julkisuudessa. Tästä yksi suurimman kiitoksen ansaitseva on Ensio Lehto sekä hänen tiiminsä, joka järjesti hienot suuren urheilujuhlan tuntua sisältävät kisat toistamiseen Myyrmäen urheilupuistossa.

Kisa lähti käyntiin lauantain karsintakisalla, joka oli sekä karsinta mixed team kaavioon, että samalla suurimmalle osalle urheilijoista myös yksi osa ensi vuoden EM-karsintaa. Pääsimmekin nauttimaan suomen kesän moninaisesta säästä kisan aikana, kun ensimmäinen puolikas ammuttiin käytännössä jousiampujan unelmasäähän eli tyyneen pilvipoutaan. Toisella kierroksella sitten saatiinkin vettä niskaan enemmän ja vähemmän kun sadealue puski päällemme, onneksemme kuitenkin pahemmilta puuskilta vältyttiin. 

Vaikka sää oli puhdasta unelmaa ensimmäisellä puolikkaalla niin oma tekemiseni oli enemmän ja vähemmän haparoivaa ja ammuinkin sellaisen perus 325 tuloksen, jolla oli vasta 6 sijalla. Toisen puolikkaan alkukin meni vielä haeskeluun, mutta sitten näin omasta näkökulmastani sade onneksi alkoi, joka on aina ollut minulle hyvin mieluinen elementti kisoissa ja paransin tekemistäni suhteessa muihin reilusti, voittaen lopulta tämän toisen puolikkaan. Kokonaistulos 325+319=644 antoi jaetun tuloksen Mäenpään Eeron kanssa, mutta kun Eerolla oli muutama kymppi enemmän niin olin lopulta pronssilla henkilökohtaisella osuudella Vikströmin Antin viedessä piikkipaikan tuloksella 654. Joukkuekisan puolelta vastaavasti otettiin selvä piikkipaikka, kun parini Kuopan Taru oli voittanut naisten sarjan selkeästi. Toisella paikalla oli hallitseva mestarijoukkue Vikström/Vikström ja kolmantena Tukiainen/Pyylampi. 

Sunnuntaina ammuttiin joukkuekisamatsit, jotka lähtivät käyntiin meidän osalta bye kierroksella. Kvartterikierroksella voitimme kaksikon Leijala/Nisula selvällä 6-0 tuloksella samaten kuin semifinaalissa Matikainen/Sistonen kaksikon. Ammuimme yhtä tuuleen mennyttä sarjaa lukuunottamatta todella vahvaa ammuntaa ja niputusta reilusti yli ysin keskiarvolla johon voi kyllä olla todella tyytyväinen.

Televisio finaaliin vastaamme suoriutui loistavasti ampunut kaksikko Tukiainen/Pyylampi, jotka pudottivat semifinaalissa hallitsevat mestarit eli Vikströmit äärimmäisen tiukan uusinnan kautta pronssiotteluun, jonka Vikströmit lopulta veivät nimiinsä. Treenikierrokset finaalikentällä päästiin ampumaan loistavaan säähän, mutta kisan lähetessä saderintama lähestyi kova vauhtia tuoden mukanaan mielenkiintoiset tuulet. Finaalista voisi omalta osaltani oikeastaan sanoa, että olipahan vaikeat tuulet ampua. Tuulta oli toki myös korvien välissä, sillä onhan tuo melkoinen painetilanne ampua TV-kameroiden edessä, mutta ihan säästäkin johtuen jouduin muutaman nuolen ampumaan aika pahaan puuskaan, jotka söivät tulosta pahasti. Erityisesti viimeinen suoritus jäi harmittamaan, sillä nuoli lensi aina kutoselle asti, mutta mitäpä tuolle voi, se oli paras suoritus siihen tilanteeseen. Viereistä paria ja erityisesti Tukiaisen Iidaa eivät tuulet näyttäneet haittaavan kun Iida tiputteli tikkuja keskelle taulua. Kaiken kaikkiaan molemmat niin Iida kuin Tero ampuivat loistavasti ja selkeästi meitä paremmin, joten erittäin ansaittu voitto siis heille pistein 1-5. Meille hiukean hyvän parini Kuopan Tarun kanssa tämä oli siis toinen Mixed SM hopea putkeen, joten tämän mestaruuden metsästys jatkuu taas seuraavissa koitoksissa.

Jos sen nyt jotenkin kauniisti sanoisi, niin kisan jälkeen ketutti todella paljon oma räpeltäminen, ainahan sitä sanotaa että hopea ei ole häpeä, mutta ei se sitä hetkeä helpota millään tavalla. Toisaalta taas jos tästä ei nousisi minkäänlaisia tunteita pintaan niin ei kai sitä silloin tulisi tällaista harrastettuakaan. Summa summarum, tämä kuitenkin kertoo taas kerran sen että ikinä ei tule valmiiksi ja taas on syytä jatkaa harjoittelua ja olla seuraavalla kerralla entistä vahvempi vastaavissa tilanteissa, sillä loppuviimein tämähän ei ole harrastus eikä työ vaan elämäntapa.  

Siitä huolimatta, että omaan ammuntaan olisi voinut olla tyytyväisempi niin tapahtumana koko SM-kisaviikko ja kisamuotona tämä Mixed ammunta on todella mahtava ja antaa niin paljon positiivista julkisuutta tällaisille pienemmille lajeille kuin jousiammunta. Kiitokset siis vielä uudelleen koko jousiammuntaorganisaatiolle, joka mahdollistaa tällaisen toteuttamisen ja toivottavasti olemme mukana jatkossakin tulevilla SM-kisaviikoilla.

Sastamala on yksi niistä harvoista rohkeista seuroista, jotka edelleen järjestävät FITA kisoja tai nykyisin siis 1440 kisoja ja hyvä niin, FITA on mielestäni yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia kisoja ammuttavaksi ja se ainut ja oikea jousiammuntataitoja mittaava kisamuoto.

Sääennuste näytti jo ennakkoon melkoista puhuria lauantaille Sastamalaan ja vaikka kuinka toivottiin meteorologien olevan väärässä niin turha oli toivo. Päästiin siis treenaamaan ihan oikeassa tuulessa ampumista kisan muodossa ja ihan koko päivä, mikäs sen hauskempaa. Mielenkiintoiseksi päivän teki myös se, että meillä oli taulukaverin Sistosen Anteron kanssa samanväriset nokit ja kun lähdettiin pitkiltä matkoilta ampumaan niin ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ei oikein ollut mitään hajua että mitkä tikut taulussa ovat omat putkesta katsomalla. Onneksi mitään pahempia virheitä ei tämän vuoksi tähtäimen siirtelyjen osalta tapahtunut, mutta jatkoa varten kyllä täytyy olla tarkempi ja vaihtaa nokit vastaavanlaisessa tilanteessa. Normaalisti näin teenkin, mutta tässä kisassa päätin, että en noita lähde vaihtelemaan, mutta olisi kyllä kannattanut, oppia ikä kaikki. 

Onneksi ensimmäisen matkan aikana tuuli ei ihan päivän pahimpia hetkiä tarjonnut ja onnistuin ampumaan ilmaan nähden varsin loistavan 298 tuolta ammuntamatkojen kuningasmatkasta eli 90m. Toinen matka toikin sitten todella haasteelliset puhurit ja olin pahasti ongelmissa, kun tuntui, että ammuntakin meni välillä enemmän toivomiseksi kuin aidoksi tekemiseksi. Tästä huolimatta kasaan kuitenkin 315 pistettä 70 metriltä. Kolmannelta eli 50m matkalla olikin mielenkiintoiset fiilikset välillä kun siirryttiin ampumaan spottitauluihin. Puuskat kun heiluttelivat ukkoa niin, että välillä ei tähtäin pysynyt ihan omassa taustassakaan. Haasteellisen alun jälkeen sain kuitenkin tekemiseeni hyvää ryhtiä loppua kohti ja löysin hyviä tuulirakoja ja rohkeaa ammuntaa saaden kasaan 319 pistettä. Viimeinen eli 30m matka lähti käyntiin tilanteeseen ja puuskiin nähden hyvin mutta tulokseltaan vaisusti kahden ensimmäisen sarjan osalta. Kolmannella sarjalla löysin jostain täysin uuden vaihteen ja tikkasin viimeiset neljä sarjaa 59, 60, 60, 59 sopiviin tuulirakoihin yltiörohkealla tekemisellä. Tästä kertyi lopulta kasaan 351, joka oli päivän todellinen valopilkku ja mukavahan se tuollaiseen on kisakin lopettaa. Kokonaistulokseksi siis 1283, joka oli tuohon säähän varsin onnistunut tulos, vaikka tottakai se aina jää kaihertamaan kun 1300 pistettä ei mene rikki. Tuloksella pokkasi myös ensimmäisen sijan Pyylammen Teron ja Sistosen Anteron edestä.

Nämä ovat näitä syitä, miksi tätä lajia jaksaa harrastaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, yksikään kisa kun ei ole samanlainen ja jokaisessa kisassa pääsee haastamaan itseään ja kokemaan melkoisia fiiliksiä koko tunneskaalalla. Tällainen haasteellinen tuulihan ei ole ikinä mikään toivesää kun kisaan mennään, mutta kun vaikeaan olosuhteeseen alkaa löytämään rytmiä ja saa aikaan hyviä suorituksia, jotka palkitsevat hyvillä osumilla antaa se kyllä sellaisia fiiliksiä, että vaikea niitä on kuvailla. Itselleni tämä päivä opetti paljon rohkeudesta ja tuo kisan lopussa oikeastaan 50m puolesta välistä löytynyt ajatus mitä rohkea ja itseluottavainen ammunta on jäi kyllä vahvasti mieleen tämän päivän onnistumisista.

Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Mixed Team SM-kilpailut Vantaalla, jossa kisataan Tarun kanssa parikisassa. Tämän kauden KV-kisat kun saatiin jo päätökseen, niin ensi vuoden karsinnat alkavat myös tuosta Vantaasta, joten siellä sitten tavoitteena myös näiltä osin laittaa tikkua keskelle.