Tämä kausi tuli päätökseen EM-kisoissa Puolan Legninzassa. Suomalaisittain reissu oli loistava sillä Juutilaisen Mikko ampui itsensä 5 sijalle taljassa ja Piipon Samuli 9 sijalle tähtäimessä hankkimalla samalla henkilökohtaiset paikat ensi vuoden European Games kisaan.

Omalta osaltani kisa oli onnistuminen vaikka tulos niin alkukisassa kuin ottelujen jälkeen jäikin sijaan 57. Viimeisen kahden kuukauden aikana tekemiseni on ollut sen verran ailahtelevaa ja vielä treenipäivinäkin osumat olivat sitä luokkaa, että odotukset eivät olleet kovin korkealla ja keskityinkin lähinnä joukkuekisaan, jossa tavoiteltiin joukkuepaikkaa European Games kisaan Minskiin. Lisämausteena kisaan valmistautumiseen oli juuri ennen kisoihin lähtemistä iskenyt paha niskajumi joka häiritsi alkureissun treenejä ja joka palautui vasta juuri kisan alkuun kiitos hotellilla olleen saunan ja hierovan poreammeen, jossa tuli kyllä vietettyä reilusti kehonhuolto aikaa.

Löysin itseasiassa lopulta ajatuksen ammuntaan vasta viimeisellä harkkasarjalla ennen kisan alkua ja lähdin sitä toistamaan avaamalla hienolla 55 sarjalla. Heti perään sitten hieman otin takapakkia mutta tämän jälkeen loppu ensimmäisestä puolikkaasta sujui mallikkaasti ja pääsin kirjaamaan jopa yhden 58 sarjankin. Tulos 324 oli oli siis huipputulos verrattuna tämän hetken tasooni. Toisella puolikkaalla ajatus toimi kohtuullisesti, mutta sorruin parin sarjan ajaksi liian tekniseen tekemiseen ja tulos jäi 314 eli yhteistulokseen 638, joka siis antoi sijan 57. Tämä oli kuitenkin kesäkuun lopun jälkeen paras tulokseni ja olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä suunta on ylöspäin.

Joukkuekavereiden hyvien tulosten ja erityisesti Vikströmin Antin hienon 15 sijan myötä sijoituimme joukkueella sijalle 10, joka oli varsin hieno paikka lähteä European Games karsintaan.

Ensimmäinen henkilökohtainen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja sain vastustajakseni tsekkiläisen sijaa ylempää. Onnistuin matsissa varsin mallikkaasti ja ammuin käytännössä samaa tasoa kuin alkukisassakin, mutta hävisin lopulta 4-6, kun kaveri vei nuo voittokierroksensa pisteellä kunkin. Tässä matsissa keskittymiseni oli kuitenkin oppia hallitsemaan suoritustani ja hakemaan ammuntafiilistä, jolla suoritukset lähtevät puhtaina ja vaikka osumat eivät olleetkaan ihan keskellä niin perisyntiäni vasemman alaosumia ei matsissa nähty. Fiilis oikeasta tekemisestä vahvistui siis aika mukavasti ja olen valmiimpi seuraaviin koitoksiin.

Joukkuekisassa avasimme ottelut Armeniaa vastaan ja ammuimme varsin mallikkaasti voittaen suoraan 5-1. Toisessa matsissa meillä oli vastassa Venäjä sijalta 7. Avasimme huikealla 58 sarjalla ja otimme 2-0 johdon, mutta toisella sarjalla emme oikein kukaan osuneet mihinkään ja tilanne tasoittui samaten kuin hävisimme komannenkin vaikkakin paremmalla ammunnalla. Viimeisellä kierroksella tasoitimme taas hyvällä setillä tilanteen 4-4 ja siirryimme ratkaisemaan ottelun uusintanuolella. Ammuin normaalilla paikallani ankkurina viimeisen nuolemme jonka tiputin kymppiin, mutta tilanne päätyi tasatilanteeseen 27-27, joka johti siihen, että lähinnä keskustaa oleva nuoli mitataan ja kun Venäläisillä oli X10 minun kymppiä vastaan niin ottelu meni heille ja me sijoituimme sijalle 9. Ei auttanut vaikka vielä yritin keskustella tuomarin kanssa, että uusien sääntöjen mukaan nuolen ollessa 10 ammutaan toinen uusinta. Kuulemma se pätee vain henkilökohtaisessa kisassa ja niinhän se sitten tosiaan olikin, mutta tulipa yritettyä. Oma ammuntani ailahteli joukkuekisassa ja mukaan mahtui muutama heikompikin osuma, mutta huippujoukkuekaverit hoitivat näissä hetkissä nuolensa keskelle, joka oli takuu siitä, että pääsimme ampumaan lopulta uusintaan asti, mutta ei tällä kerralla.

Kausi on tältä osin paketissa ja seuraava kova koitos on sitten ensi keväänä Romaniassa Bucharestissa European GP:ssä, jonne lähdetään tavoittelemaan henkilökohtaisen paikan uppgreidausta joukkuepaikaksi European Games kisoihin. Päätavoite ensi kaudella on kuitenkin MM-kisat, joissa jaetaan puolet Olympia paikoista Tokioon ja nyt aloitellaan treenit sinne ja plääni on jo valmiina kun ollaan lähdössä hakemaan oppia kuukauden päästä Coach Kim Archery Schoolista Etelä-Koreasta.

Tämä kausi on tosiaankin ollut heikoin ja vaikein kauteni vuoden 2007 jälkeen, mutta urheiluun kuuluu tietty aaltoliike ja todellinen mielenlujuus ja motivaatio urheilijana mitataan juuri näinä hetkinä. Kuten olen aina sanonut, niin todellista oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun tulee riittävästi vastoinkäymisiä sekä epäonnistumisia ja tämän kauden aikana oma suhtautumiseni itseeni urheilijana ja ihmisenä on ollut todellisella koetuksella ja uskon että se on kasvattanut minua niin, että tässä on parhaat mahdolliset rakennuspalikat nousta täysin uudelle tasolle jousiampujana.

Tämä viikonloppu sujui Viron maalla perinteisessä Järvakandi Openissa, joka on ehdottomasti yksi upeimmista avoimista kansainvälisistä kisoista, joissa olen ollut ja niin oli nytkin. Tänä vuonna vietettiin Järvakandi Ilveksen eli paikallisen seuran 50 vuotisjuhlaa ja ensi vuonna on sitten kyseisen kisan eli Järvakandi Openin 50-vuotis juhlakisa, jonne he lupasivat järjestää jotain erikoisempaa häppeninkiä. Suosittelen kyllä vahvasti jokaiselle, joka on Tämähaaveillut lähtevänsä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle osallistumista ensi vuonna tuohon Järvakandin juhlakisaan sillä tuota vieraanvaraisempaa ja tunnelmaltaan rennompaa avointa KV-kisaa ainakaan minä en osaa suositella.

Lähdettiin Tampereen porukalla kisareissuun perjantaina aamusta ja saavuttiin Järvakandiin joka sijaitsee noin 80km Tallinnasta etelään sopivasti ennen virallisten harjoitusten alkua. Iltapäivä menikin treenaillessa ja haeskelin sopivaa tekemisen fiilistä kisaan, sillä tässä viimeisen parin kuukauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän haasteita tekemisen kanssa.

Kisapäivä oli oikeastaan ihan täydellinen ilmaltaan sillä tuulta ei ollut kuin nimeksi ja lämpötila pyöri hellelukemissa. Lämppäsarjat ei kuitenkaan tuntunut antavan fiiliksen mukaista osumaa ja kun kisa alkoi niin ammuin toiseen sarjaan vasuriin 4 ja 5 osumat ja siihen päättyi aika vahvasti varsinainen kisaaminen kärkipaikoista omalta osaltani. Osumat tuli samantyyppisestä virheestä mitä tänä kesänä on ollut enemmän ja vähemmän ja keskityinkin sitten loppukisan taas tunnistamaan, mistä tuo virhe syntyy ja miten saan sen korjattua. Ensimmäisen puolikkaan katastrofituloksen 298 jälkeen sain toiselle puolikkaalle selvästikin enemmän ajatusta tekemiseen ja tuloksen 317, jolla nousin 10 sijalta 6 sijalle, kun lopputulos oli 615.
​
Alkukisan perään ammuttiin Masan ja Teron kanssa joukkuekisa johon lähdettiin piikiltä kun pojat oli klaarannut itsensä 3 parhaan joukkoon. No homma sujui kuten se tällä tiimillä on sujunut jo parisen vuotta eli helkutin hyvin ja voitettiin kisa lopulta selvällä pelillä. Lauantai-ilta sitten nautittiinkin perinteisesti kisajärjestäjän vieraanvaraisuudesta grillijuhlien merkeissä, johon kuului tietovisaa, nuolen heittokisaa ja hyvää musiikkia.

Sunnuntaina ammuttiin pudotukset ja sainkin tämän päivän erityisesti ensimmäiset matsit kulkemaan jo vähän paremmin. Heti ensimmäiseen matsiini osui kunnon sadekuuro, joka lopulta auttoi minua fokusoimaan tekemiseeni ja ammuin varsin kohtuullisen tuloksen voittaen 6-2. Toisessa matsissa käytiin tiukka kamppailu seurakaverin eli Hatavan Masan kanssa, jonka voitin lopulta 6-4. Semifinaalissa avasin ja lopetin huippusarjaan Latvialaista vastustajaa vastaan ja väliin sattuneilla heikommilla sarjoilla onnistuin kuitenkin saamaan yhden tasurin niin tuo ottelu meni 7-3. Finaaliin Viron Pearu Ojamäetä vastaan tuuli voimistui ja se ottelu meni lopulta omalta osaltani ihan liian haeskeluksi ja Pearu voitti kisan suoraan 6-0 eli pääsis siis lopulta pokkaamaa hopeisen mitalin.

Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että alkukisan alle 300 pisteen kierros ennätysilmaan oli melkoinen pohjakosketus, mutta nousu siitä ja taistelu lopulta finaaleissa hopeasijalle antaa vahvaa uskoa tekemiseeni. Näin se menee, että välillä täytyy käydä aallon pohjalla, että voi nousta entistä vahvempana uudelleen aallon huipulle. Löysin tuossa kisan aikana ajatuksen tekemiseen, joka tuntui varsin toimivalta ja on oikeastaan paluu perusasioihin, joten tuossa onkin sitten ajatusta jota lähdetään vahvistamaan ensi viikon treeneissä ennen seuraavalla viikolla ammuttavia EM-kisoja.

Perinteiset Teuvan Elonuolet ammuttiin tällä kerralla FITA-kisan muodossa tai virallinen nimi taitaa olla nykyään 1440-kierros, mutta itselleni se on ja tulee aina olemaan FITA. Teuvalle kotikisoihin on aina yhtä hienoa tulla, sitä kun arvostaa suuresti omia juuriaan ja kaikkea sitä mitä näissä maisemissa aikoinaan on tullut jousiammunnan merkeissä touhuttua ja mistä sitä on maailmalle ponnistettu.

Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.

Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.

Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.

Tämän kesän SM-kisat ammuttiin Tahkon upeissa maisemissa. Kisat olivat poikkeuksellisesti perjantai - lauantai kombona, joka toimi mukavasti näin lomakaudella. Majoituksen suhteen pääsimme myös hyödyntämään Tahkon mukavaa mökkitarjontaa josta matkanjärjestäjänämme toiminut Taru oli löytänyt loistavan mökin, johon mahtui majoittautumaan pitkälti toistakymmentä jousen jännittäjää ja kisan jälkeen vielä nauttimaan yhteisestä illanvietosta perusuomalaisella kesänvietto tavalla.

Alkukisapäivä ammuttiin todella helteisessä säässä ja varmaankin valtaosa porukasta oli enemmän ja vähemmän sippi kisapäivän jälkeen. Alkukisassa oli perinteisesti tämän kesän kisoihin kuuluen vaihtelevaa tuulta mukana ja ensimmäinen puolikkaani oli suhteellisen haasteellinen josta sain kasaan vain 304 pistettä. Toiselle puolikkaalle löysin jo jujua tekemiseen ja ammuin paremman 322 eli kokonaistulos 626, joka oikeutti alkukisan 4 sijaan.

Matsit aloitettiin ensimmäisellä ottelulla heti alkukisan perään, jonka voitin suoraan 6-0. Seuraava eli 1/8 matsi olikin sitten lauantai aamulla, jossa vastaani tuli Ratilaisen Samuel. Pari ensimmäistä settiä oli hyvää tekemistä ja johdin 3-1, mutta kun Samu ampui loput kierrokset hyvää settiä ja itse painin samojen pienten haasteiden kanssa kuin tässä viimeisen kuukauden aikana muissakin kisoissa niin tipuin lopulta pistein 3-7 ja sijoituin jaetulle 9 sijalle. Lievästi sanottuna oli kyllä todella iso pettymys itselleni.

Joukkuekisassa ammuttiin semeihin asti matsit jo perjantaina ja lauantaina sitten finaalit. Voitimme loistavalla TJA tiimillämme Masan ja Teron kanssa alkukisan selvästi ja niin ikään ottelut pistein 6-0, 5-1, 6-0. Omalta osaltani perjantain otteluissa tekemiseni oli äärimmäisen rautaista ja osumat hienosti keskellä, lauantain finaalissa vastaavasti osumat hakivat vähän puolelta toiselle, mutta kun muut tiimistä tikkasivat hienosti keskelle niin kultaahan sieltä päästiin pokkaamaan lauantai-illan palkintogaalatiaisuudessa.

SM:ssä ratkesi myös paikat kuukauden päästä Puolassa ammuttaviin EM-kisoihin, jonne lähdetään tavoittelemaan ensi vuoden European Games paikkoja Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Huippureissu siis tulossa hienolla joukkueella!

Viime kisat olen kamppaillut pienten tekniikkaongelmien kanssa, jotka itseasiassa alkavat olemaan jo treeneissä suhteellisen hyvin ratkaistuja, mutta vielä ammunnan kisoihin siirtäminen ei ole onnistunut kunnolla. Nyt onkin kuukausi aikaa keskittyä treeneissä tämän tekemisen vahvistamiseen ja testailemiseen parissa kisassa vielä jotka ovat Teuvan Fita ja Järvakandin 70m Virossa.

World Cup kiertueen viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin Berliinissä, johon otimme osaa tämän kesän suurimmalla World Cup joukkueella, yhteensä kuuden urheilijan voimin. Kisa ammuttiin varmasti World Cup kiertueen ylellisimmissä puitteissa, kun kisakenttänä toimi Olympiapuisto Maifeld, jonka laidalla sijaitsee Berliinin olympiastadion.

Omalta osaltani kisa meni todella alakanttiin ja jos joskus niin tässä kisassa oli kyllä enemmänkin turistipassi voimassa. Muutama viime viikko on ollut enemmän ja vähemmän hakemista ja pienten ammuntatekniikkamurheiden kanssa painimista. Viimeistelytreenit kotimaassa sujuivat kyllä hyvin ja lähdin vahvoin odotuksin kisaan, mutta sekä virallisissa harjoituksissa että itse kisassa suhteellisen voimakkaasti puhaltanut tuuli hajotti tekemiseni ja kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Alkukisan tulos 620 (315+305) antoi sijan 98 ja pudotuksissa hävisin ensimmäisen ottelun 3-7, joten lopullinen sijoitus siis jaettu 57. Pudotuksissa tosin olin jo niskan päällä parin ensimmäisen tyyneen ammutun kierroksen jälkeen 3-1, mutta kokenut Malesian Khairul hallitsi tuulet ja mielensä paremmin lopuilla kierroksilla.

Suomalaisittain nähtiin muutamia loistavia suorituksia, kun ensin taljajousessa Mikko Juutilainen ampui itsensä alkukisassa 18 ja oli lopputuloksissa jaettu 17. Samaten tähtäin miehissä Antti Vikström teki huikean tempun ampumalla itsensä 25 alkukisassa, jossa erityisesti toinen puolikas oli erittäin kova, sillä Antti oli tuon kierroksen 7. Lopputuloksissa niin ikään hän saavutti 17 sijan, joka oli hänelle uran paras World Cup sijoitus.

Seuraava etappi onkin viikon päästä ammuttava SM-kisa Tahkolla, jossa jaetaan niin ikään paikat syksyn EM-karkeloihin Puolaan. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän lomailua Berliinin sykkeessä ja parit viimeistelytreenit alkuviikkoon.

Tämän vuoden SM-viikko kisattiin Vantaalla Myyrmäen stadionilla ja jousiammunta oli mukana tällä kerralla uudella kisamuodolla parijoukkuekisalla, joka on arvokisoissa jo vakiohjelmassa ja tulossa Tokion olympialaisten kisaohjelmaan. Parien muodostus oli vapaa ja kun sellainen kunnia kävi, että Kuopan Tarulla oli vastaavat ajatukset parin muodostamisesta kuin minulla, niin #borntowin paidoille tuli käyttöä.

Alkukisa ammuttiin lauantaina ja kun siinä parin yhteistuloksella rakennettiin kaavio pudotuksiin niin kisa oli lisäksi ensimmäinen osa kaksiosaista EM-karsintaa. Omalta osaltani alkukisa meni vähän vähemmän hyvin kuin Strömsössä. Kisakenttää riepotteli haasteellisen puuskittainen tuuli koko päivän ja vaikka harkkakierroksilla sain tikkuja sinnepäin osumaan niin kisassa se ei sitten toiminutkaan. Ammuin heti ensimmäiseen sarjaan pummin ja kun parin edellisen viikon uusien jousten säätöprokkiksen aikana huippuosumat olivat olleet treeneissäkin harvinaisempia niin tuo otti ja vaikutti itseluottamukseen melkoisesti. En oikein päässyt koko kisan aikana tekemisen päälle ja tulos oli yksi huonoimmista viimeiseltä 10 vuodelta. Sijoituin lopulta sijalle 9 tuloksella 594 (291+303) ja jäin todella kauas ihan käsittämättömän kovan maailmanluokan tuloksen 656 tuohon tuuleen ampuneen Antti Vikströmin taakse. Mixed Team osalta kuitenkin saavutimme Tarun kanssa piikkipaikan, sillä Taru puolestaan oli vetänyt loistotuloksen.

Mixed kisa alkoi samantyyppisessä ehkä ei ihan niin kovassa tuulessa sunnuntaina. Meillä oli bye ensimmäisellä kierroksella ja toisella setillä voitimme Pyylampi/Tukiainen parin 6-0. Semiin vastaan tuli Sistonen/Matikainen ja kisa oli suhteellisen tiukka, mutta veimme tämän myös pistein 5-1 ja hankimme paikan TV-finaaliin.

Finaaliin oli aikaa reilusti ja siinähän se alku meni joutuisasti kun metsästettiin parasta mahdollista tiimikuvaa sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Lopulta päädyttiin hauskaan hypätään yhdessä jousten kanssa ilmaan kuvaan, joka oli kyllä varsin loistava idea. Tosin allekirjoittaneen hyppytyyli oli varsin puujalkamaista, mutta ei anneta sen häiritä.

Finaaliin meille vastaan tuli Vikströmien huippujousiammuntaperheen äiti ja poika. Antti onkin osoittautunut viimeisen vuoden aikana päävastustajakseni kaikissa kotimaan kisoissa ja on tämän kauden tilastokärki. Marjolla taas on pitkä ja menestyksekäs arvokisaura takanaan ja vaikka kuuleman mukaan viimeaikoina ei olla niin paljoa treenattu niin taidot näytti olevan tallella.

TV-finaaleissa on jo päässyt ampumaan muutaman kerran, mutta on niissä vain aina oma jännityksensä. Ensimmäinen sarja lähti käyntiin vaisusti ainakin omalta osaltani jännityksen vuoksi ja pisteet menivät Vikströmeille. Toiseen sarjaan saatiin jo paremmin puhtia aikaiseksi, mutta hävittiin tämäkin harmillisesti pisteellä. Kolmannella sarjalla parannettiin edelleen ja saatiin vihdoin voitto. Viimeisellä sarjalla meidän olisi tullut voittaa, että oltaisiin päästy uusintanuolelle, mutta omalta osaltani epäonnistuin ensimmäisen nuolen ja kun emme saaneet huippusuorituksia muistakaan, niin Vikströmit veivät voiton pistein 2-6. Huikea ja todella ansaittu voitto Vikströmeille ja taisihan tuo olla jonkinlaista historiaa, että äiti ja poika vie kisan. Mutta niinkuin sanotaan niin hopea ei ole häpeä ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin Tarun kanssa nauttimaan tuosta finaalista, nyt vain kävi näin.

Ei siis mitenkään huippuviikonloppu ja jos tuloksia ja osumia miettii, niin olishan tuossa jäänyt parantamisen varaa. Tämä jousiammunta kun silti kuitenkin on itselleni enemmänkin elämäntapa, niin sitä osaa kuitenkin nauttia muista asioista. Ensinnäkin alkukisan haasteet ja pettymykset ovat avain entistä parempiin tuloksiin kun niistä vain ottaa kopin. Toiseksi TV-finaaliin pääsy oli jälleen kerran upea kokemus ja pääsimpähän säväyttämään käyttämällä #borntowin kääntölippalakkiani, jousiammunta kun voi olla hauskaa hassuttelua ja halusin luoda katsojille tällaista mielikuvaa. Ja komanneksi, on se vaan niin hienoa viettää aikaa kisaviikonloppuina tuollaisen huippuporukan kanssa, joka tässä lajissa pyörii.

Loppukaneettina vielä täytyy osoittaa julkiset kiitokset Enskalle, joka vastasi kisajärjestelyistä ja teki huipputapahtuman tuosta kisasta.

Nyt viikko treeniä ja sitten olisi tiedossa Berliinin World Cup kisa.

Tämä viikonloppu sisälsi jousiammuntakisaa niin paljon kuin siihen saa mahdutettua eli takana päin siis tuplakisa viikinloppu jossa lauantai tuli kisattua Kymi Archery Open kisassa Iitissä ja sunnuntai FITA-kierroksella Tampereella.

Lauantain kisassa ammuttiin 70m + finaalit Iitin jousiammuntastadionilla, joka on varmasti yksi suomen kauneimpia jousiammuntakenttiä. Sää suosi hellelukemin jalähes tyynenä, joten ilman puolesta tsäänssit olisi ollut vaikka ME:n. Lopputulemana oli, että voitin sekä alkukisan että pudotukset, joten siltä osin olen kyllä vallan tyytyväinen, meni niin sanotusti kuten piti. Tuloksen (320+328=648) osalta kuitenkin olisin odottanut tuohon ilmaan parempaa, mutta niputus ei ollut sitä luokkaa, että se olisi antanut parempaa.

Sunnuntaista sen sijaan ei sitten oikeastaan jäänyt mitään painokelvollista kirjoitettavaa. Osumat olivat hujan hajan koko päivän ja pieniltäkin tuntuvat laukaisuvirheet olivat todella kaukana. Lopputulos oli 1272 (289+323+315+345) ja kun sää oli kokolailla täydellinen niin kyllähän tuo mietteliääksi pistää. Kisan voitti seurakaveri Pyylammen Tero pistein 1303 ja toiseksi tuli Hatavan Matti pistein 1299 minun ollessa kolmas.

Lopputuleman varsinkin sunnuntaista voisi todeta, että näemmä lauantain erittäin pitkä ja kuuma päivä, jossa oltiin reissun päällä 7:30-22:30 söi keskittymisen ja energiat niin, että sunnuntain Fita ei enää sujunutkaan. Toinen havainto on se, että FITA on ehdottomasti kuninkuuslaji, sitä voi räpistellä kaikenlaisilla fiiliksillä sinne 650 nurkille, joka ei vielä ole juuri mikään tulos KV-tasolla, mutta FITA:lla vaaditaan jo todella vahvaa tekemistä että pääset sinne 1300 nurkille. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen, joka haluaa kehittää itseään tauluammunnassa kannattaa ehdottomasti harjoitella ja osallistua Fita kisoihin.

Seuraavaksi olisi tiedossa uuden jousen virittämistä tavoitteena hakea stabiilimpi vire kuin nykyisessä jousessa ja sen jälkeen seuraava kisa on näillä näkymin SM-viikolla Vantaalla.

Olipahan upea keli ampua karsintakisaa Jyväskylässä, aurinko paistoi oli lämmin ja tuultakaan ei juuri nimeksikään. Lisäksi kun ammunta kulki niin mikäs sen mukavempaa.

Karsinnat ensi vuoden eli 2019 olympiakarsintakisoihin pyörähti meidän osalta jo käyntiin, kun 2018 ammutaan muutama karsintakisa, joista tämä Jyväskylän kisa oli ensimmäinen kotimaassa. Karsintaan lasketaan 2 parhaan karsintakisan keskiarvo ja 8 parasta jatkaa ensi vuoden puolelle seuraaviin osakilpailuihin, lopullinen vaikutus 2018 tuloksilla on 1/4, joten sinänsä tällä kisalla oli jo merkitystä.

Oma tekeminen on ollut enemmän ja vähemmän vakaata viimeisen viikon aikana ja tein vielä pieniä modauksia kun vaihdoin original kahvasta Jager 2 kahvaan, joka tuntui toimivan mukavasti ja kisa oikeastaan vahvisti tuon huomion.

Peruskisassa ammuin erittäin tasaisesti molemmat puolikkaat viimeistellen tuloksen 330+330=660. Molempiin puolikkaisiin mahtui yhdet heikot sarjat 51 ja 52, jotka molemmat johtuivat raa'asta yliyrittämisestä, mutta sitten vastaavasti useita todella hyviä ja vakaita sarjoja, joista olen todella tyytyväinen. Tuolla tuloksella olin vähän jopa yllätykseksikin täysin ylivoimainen tänään ja pääsin siis aloittamaan matsit piikiltä. Ja tosiaan myös MM-karsinnan osalta vahvistin hyvät pisteet ja piikkipaikan näin alkuun.

Ensimmäinen ottelu meni suht helposti 7-1, mutta toisessa matsissa Kuopan Taru pistikin sitten jo kampoihin kovasti ja voitin tämän matsin vasta tiukan väännön jälkeen 6-4. Finaalissa oli kuten odotettua sopii jälleen kerran Vikströmin Antti vastassa ja kuten jo perinteeksi on käynyt, päädyimme tiukan ottelun jälkeen tasapisteillä uusinta nuolelle. Tällä kerralla kuitenkin Vikström viimeisteli ottelun tyylipuhtaalla X-kympillä, minun ampuessa omani melko kauas, vaikka omasta mielestäni suoritus olikin suhteellisen hyvä. Lopputuloksena siis hopeinen mitali tältä päivältä.

Finaaleissa, vaikka en lopulta voittanutkaan oli useita huippuhetkiä, jotka valavat uskoa taas tekemiseen. Ammuin pari kertaa täydet 30p tiukkaan tilanteeseen, johon tarvitsin hyvän setin ja muutenkin ammunta tuntui sujuvan, joten tästä jatketaan ensi viikonlopulle jolloin on tiedossa ensin lauantaina 70m kisa Iitissä ja FITA sunnuntaina Tampereella.

Kesää on piisannut mukavasti jo tälle vuodelle ja vihdoin pääsin avaamaan myös kotimaan kisakauden, tällä kerralla Äetsässä 70m kisan merkeissä.

Kisasta lyhykäisesti voisi todeta, että se oli melkoista tuulessa huiskimista kuten otsikkokin kertoo ja osumat enemmänkin arvottiin kuin ammuttiin. Huomenna saattaa jonkin verran lihaksia pakottaa, kun tämän päivän on koittanut taistella tuollaista myräkkää vaataan mutta hauskaa oli ja tällaistakin on hyvä harjoitella!

Alkukisan voitin pistein 610 (307+303). Tästä ensimmäinen puolikas oli vielä jotenkin siedettävä tuulen suhteen, mutta hukkasin puuskiin muutaman todella kauas, joka vähän tiputti tasoa. Toisella puolikkaalla, sitten olin enemmän arpapeliä, mutta ihan tyytyväine tuohon tulokseen keliin nähden.

Pudotuksissa tuuli vielä yltyi ja matsit menivät itseasiassa siten että nuolia kertyi juuri 36 kun ensimmäisen voitin suoraan 6-0, semin 6-2 ja finaalin 6-4. Tästä ammutut pisteet 296, joten lopputulema siis aavistus yli 600 vauhtia kisa läpeensä. Finaali Eeroa vastaan oli varsin tiukka ja taistella sai että voitto irtosi, mutta lopulta näin ja ihan hyvä fiilis lopputuloksesta!

Mitään tiukempaa analyysiä tästä lienee turha vetää, mutta hyvähän sitä on näitäkin päästä treenaamaan ja aina se päivä jouskarikentällä parempi on kuin kotona viettää! Ammunta toimi tyynissä hetkissä melko mukavasti, joten luottavaisella mielellä ensi viikonlopun Jyväskylän kisaan!

Kansainvälisen kisakausi tuli avattua jo melkein perinteeksi muodostuneesti Antalyan World Cupissa Turkissa. Lopputulos ei ollut tällä kerralla ihan sitä mitä haettiin, mutta kokemusta kertyi taas roppakaupalla.

Alkukisassa olosuhteet olivat lähestulkoon täydelliset, josta kertoo omaa kieltään Korean naisissa syntynyt ME 691 sekä Hollannin miesten tekemä joukkue EE, samaten kuin miesten kärjen tulos 693. Kyllä ne vaan osaavat ampua, hattua täytyy nostaa. Itselläni alkukisa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, tosin ehkä viimeaikaiseen treenitasoon nähden kuitenkin ihan ok tasolla. Kympit jäivät pahasti puuttumaan, vaikka ammuinkin paljon hyviä nippuja ja jonkinlaisen yliyrittämisen johdosta taas kerran tuli vasemmalle alas kaseja ja seiskoja ihan liikaa. Tulosta kertyi siis 649 (323+326), jolla oli alkukisassa sijalla 67, kun kisaajia oli 123 luokassani. Tuollaiset tulokset ovat ihan ok tasoa kansallisesti, mutta näissä gameissä sillä jää massatuloksen alalaitaan, jossa yhdellä pisteellä vaikutus sijoitukseen on luokka 3-4 sijaa. Odotusarvona pidin itselleni nykykuntoon nähden +660 tulosta ja tuolla 660 tuloksella sijoitus olisi ollut 30 sijaa korkeammalla.
​
Pudotuskierroksilla vastassani oli Slovenialainen Rok Bizjak. Matsi lähti käyntiin hienosti ottaessani 4-0 johdon kahdella 29 sarjalla, mutta kun kolme seuraavaa sarjaa ammuin pisteille 27,26,27 päättyi kisa tasatulokseen 5-5- ja ratkaisu haettiin uusintanuolella. Suoritus lähti hyvin liikkeelle, mutta nuoli tippui vasemmalle kasille ja kun kaveri ampui 10, niin laulukuoro kutsui ja sijoitus 57. Ammutut pisteet reilulla 9 keskiarvolla, joka oli paremmin kuin alkukisa, mutta otteluissa tärkeää on voittaa oikeat kierrokset.

Joukkuekisassa meillä oli vastassa Chinese Taipei sijalta 9, kun me pääsimme Piipon Samulin ja Hepolan Jaakon kanssa mukana viimeiseltä 24 sijalta alkukisasta mukaan pudotuksiin. Vastustaja ampui odotettavan hyvin ja me ammuttiin omalla tasollamme, joten kuokkaan tuli 6-0. Oma fiilis tuosta kisasta oli kuitenkin hyvä, sillä ammuin omat suoritukseni mukavasti keskelle ja suoritustaso oli hyvää ja vahvaa. Joukkueella sijoitukseksi siis 17.

Mixed Team kisa oli vuorossa viimeisenä, johon lähdettiin Kuopan Tarun kanssa sijalta 20 ja vastustajaksi tuli Indonesia sijalta 13. Harmillisesti meidän ensimmäinen sarja osui vahvasti oikealle (ei siis saatu parilla harkkakierroksella tähtäinmerkkejä kohdilleen, kun kyseessä oli aamun eka matsi ja edellisenä päivänä harkkakentällä oli hyvin erilainen tuuli) ja hävittiin sarja pisteen erolla. Toinen sarja ammuttiin paremmin, mutta kympit jäi puuttumaan ja viimeisellä sarjalla ammuttiin jo kivasti keskelle pisteet 37, mutta kun vastustaja sai tuomaritulkinnan jälkeen yhdestä rajasta kympin päätyi tuo setti tasuriin ja hävisimme lopulta pistein 1-5. Tästäkin siis lopputulos 17 sija.

Näistä kisoista ei siis tulosten ja sijoitusten valossa jäänyt juurikaan jälkipolville kerrottavaa, mutta kun taso kovenee vuosivuodelta niin myös marginaalit pienenevät ja onnistuminen vaatii sitä että saa itsestään irti parhaan mahdollisen suorituksen ja näin se pitääkin olla! Kisaan mahtui kuitenkin useita hyviä pätkiä ja taas syntyi ajatuksia siitä, mihin treeneissä tulee keskittyä, että kisatilanteessa saa itsestään sen parhaan irti. Nämä KV-tason kisat kun ovat ainakin itselleni henkisesti hyvin erilaisia suorituspaikkoja kuin kotimaan kisat, joka tekee haasteelliseksi tilanneharjoittelun.

Kisajärjestäjä oli hankkinut paikalle myös paikalle Archery Lab:n, joka oli viritellyt treenikentälle kuvausstudion, jossa oli asennettuna 5 suurnopeuskameraa ja näin pääsi tutkimaan omaa suoritustaan useammasta kuvakulmasta. Materiaalin sai myös mukaan tikulle myöhempää analysointia varten samaten kuin nuolidatan, joka sisälsi jokaisesta nuolesta mitatun spinen 90 asteen välein tarkasteltuna. Mielenkiintoista keskustelussa nuolidatasta oli se, että kun nuoli ei ole ikinä täysin symmetrinen spinen osalta, niin mitatusta datasta päätellen kaikkein notkein puoli nuolesta tulisi asettaa plungeria vasten, tällöin saavutetaan anteeksiantavin viritys kyseiselle nuolelle. Hyviä ajatuksia siis syntyi tästäkin ja oli mukavaa päästä kuvauttamaan omaa tekemistä ja nuolen lentoa kunnollisilla suurnopeuskameroilla.

Tästä kun kisakausi saatiin polkaisua käyntiin, jatketaankin sitten lähes joka viikonloppu kisaamalla kotimaassa ja seuraavat KV-koitokset ovat heinäkuun lopussa Berliinin World Cupissa ja elokuun loppuun tavoitteena on ottaa paikka Puolan EM-kisoihin.