Hallikausi pyörähti käyntiin tälle kaudelle omalta kotihallilta Syys-Nääs kisan merkeissä. Kisa oli taas kerran yhtä ampujaa vajaa täynnä ja ammuttiin totuttuun tapaan kolmessa vuorossa, joka oli allekirjoittaneelle varmastikin enemmän kuin hyvä asia.

Oma harjoittelu tälle syksylle on jäänyt oikeastaan alkamatta. Kesän SM-kisojen jälkeen ei ole montaakaan kertaa jouseen tullut tartuttua. Onneksi olin kuitenkin laittanut ilmoittautumisen sisään omaan kisaan joka aktivoi pari viikkoa sitten jousen hallille toimittamiseen ja tälle viikolle pariin viime hetken harkkakertaan. Odotukset eivät siis kisan suhteen olleet kovinkaan korkealla, sillä fiilikset noilla muutaman viime kerran ammunnoissa on ollut aika laidasta laitaan. 

Hidas rytmi kolmessa vuorossa kuitenkin auttoi tähän kisaan ja kun keskittyminen hyvään laadukkaaseen tekemiseen lähti heti alkuun toimimaan onnistuin ylittämään kaikki odotukset tämän päivän osalta. Kaikki nuolet keltaiselle, iso kasa bingoja ja kaikki sarjat välille 28-30 antoi tuloksen 292+291=583. Paremmankin treenisetin jälkeen olisin pitänyt tätä ihan onnistuneena tuloksena, mutta tässä tilanteessa se oli täysi napakymppi.

Tulos antoi kisasta voiton ja myös Moro-Cupista eli Luola-Nääs, Tupla-Nääs ja Syys-Nääs kisasarjasta kertyi myös voitto kotiin.

Kalenterissa on Jyväskylän Luola-nuolet parin viikon päästä, joten siellä sitten seuraavan kerran jännitellään jousta ja toivottavasti tässä välissäkin treenien merkeissä.

Kotimaisen jousiammuntakauden pääkilpailu taulu-SM kisat ammuttiin tänä vuonna Oulussa Hietasaaren kentällä, joka on yksi suomen legendaarisimmista kisapaikoista, monet SM-mitalit on tällä kentällä ratkottu.

Matkaa Ouluun Lempäälästä yhdellä pysähdyksellä kertyi 7,5h, joten perjantaipäivä meni lähestulkoon kokonaan autossa. Illalla vähän jalkojen ja kropan veryttelyä kevyellä kävelyllä, ruokaa ja sauna niin tottahan tuosta kisakuntoon tokeni. Ilmakin oli ennusteisiin nähden kokolailla mukava. Lauantain sadekuuro osui juuri ruokatauolle, mutta muuten päästiin ampumassa hyvässä tosin melko viileässä säässä ja sunnutnainakin päästiin pois ennen suurempaa sateen alkua.

Lauantain harkkanuolet sujuivat yllättävänkin hyvin ja kisa lähti käyntiin kolmella kympillä, mutta sen jälkeen tekeminen sitten suli ehkä enemmän odotettavalle tasolle. Ensimmäisellä puolikkaalla en oikein uskonut, että tuuli vaikuttaisi osumiin, koska viivalle ei tuullut käytännössä ollenkaan. Jälkikäteen järkeiltynä olihan ne tikut aina tuulen alla kun liput liehuivat. Aika heikkoja sarjoja mahtui mukaan, joita sitten vähän paikkailin parilla paremmalla sarjalla loppuun kirjaten tuloksen 315 ja sijan 3. Toisella puolikkaalla meno jatkui samana ja nuolet kiersi kymppiä yllättävän hyvin, vaikka sain ehkä vähän enemmän ajatuksesta kiinni tuon kentällä vallinneen tuuliolosuhteen kanssa osalta. Tulos 312 antoi toisen puolikkaan osalta toisen sijan ja kokonaistuloksissa pisteillä 627 olin kolmas muutaman pinnan Nikkasen Markusta jäljessä Vikstömin Antin ollessa ykkönen pisteillä 647.

Henkilökohtainen kisa ammuttiin loppuun asti lauantaina lounaan jälkeen alkaneiden pudotuskierrosten myötä. Ensimmäinen kierors olis osaltani bye ja tämän jälkeen voitin ensin Peltolan Teron ja sitten Savolan Mikan pistein 6-0 jo huomattavasti paremmalla ammunnalla kuin alkukisassa. Semifinaalissa vastassa oli Nikkasen Markus, jolle hävisin keväällä Porin Hallikarhussa finaalin. Semistä tulikin tiukka ottelu tilanteen ollessa 4-4 ennen viimeistä kierrosta, jonka voitin lopulta pisteellä ja etenin finaaliin. Kultaottelun vastustaja oli tuttuakin tutumpi mies Vikströmin Antti, jota ei tänä kesänä ole kisakentillä näkynyt, mutta treenit olikin kuulemma suunnattu SM-kisoihin. Antti finaali oli taas kerran taattua laatua ja omalta osaltani tulostasollisesti päivän paras ottelu. Kolmen ensimmäisen kierorksen jälkeen johdin ottelua jo 4-2, mutta kahdelle viimeiselle en saanut enää nuolia riittävän keskelle kaiman jatkaen vakuuttavaa tekemistä ollen sen napsun verran parempi. Minulle siis hopeinen mitali kaulaan ja Vikströmille kultaa pistein 6-4 ja Tapio Rautavaaran lahjoittama ikuisesti kiertävä nuoli siirtyi taas vuodeksi hänen kaappinsa päälle odottamaan ensi vuoden koitoksia. Pronssille ylsi Nikkasen Markus joka tekee kovaa tulemista takaisin suomen jousiammunnan huipulle. Yksi pokaali kuitenkin matkasi minunkin luo, kun voitin kauden 2025 Triple Crown mestaruuden halli ja maasto SM:n kullan sekä tämän taulu-SM kisan hopean myötä.

Heti finaalin jälkeen saimme Antin kanssa extralahjat, kun Vikströmien mummu oli kutonut hienot jousiammuntavillasukat meille molemmille. Pentin mukaan sellaiset saa myös 680 ylityksestä, joten ennenkuin seuraavan kerran alkaa jalkoja paleltamaan niin siinä olisi hyvä syy siirtää suomen ennätystä uusille lukemille ;)

Palkintojen jaon jälkeen myös SUEK/WADA onnitteli meitä ja pääsimme osallistumaan puhtaan urheilun puolesta doping testiin. Onneksi sen verran on tästäkin jo kokemusta, että ymmärsin aloittaa tankkaamisen siinä vaiheessa kun finaalipaikka selvisi ja olin heti valmis näytteen antamiseen, joten ei tarvinnut koko iltaa kentän laidalla viettää.

Illalla käytiin joukkuekavereiden kanssa syömässä taas hyvin ja ehdin vielä saunaankin. Tiukan päivän jälkeen unikin maittoi samantien pään osuessa tyynyyn, joten sunnuntaille oltiin sitten taas iskussa joukkuekisaan Hanne Horton kanssa. Tällä kerralla päästiin myös lämmittelemään oikein kunnolla kun saimme kolme neljän minuutin sarjaa vapaata ampumista ja vielä kaksi sarjaa joukkueharjoittelua. Alkukisan 7 sijalta saimme ensimmäiseksi vastustajaksi Saijon Iidiksen ja Alissan. Ammuimme oikein mukavasti lopettaen vielä huikeaan 36 sarjaan jolla voitto irtosin pistein 6-2. Neljännesfinaaliin vastaan tuli tuttu Ronkasen veljespari eli Kouvolan KYJO. Ottelu eteni vuorotellen sarjoja voittaen ja meidän lopetus oli taas jäätävän kova 36 pisteen sarja, jonka myötä päädyimme 4-4 tilanteeseen ja uusintanuolille. Hanne pisti todella hienon ysin tauluun, mutta harmikseni en onnistunut tällä kertaa auttamaan joukkuetta voittoon asti livauttaessani nuoleni seiskalle Ronkasten kahta ysia vastaan. Aikaa oli vähänlaisesti mutta ihan riittävästi ja olen lukemattomia kertoja tuossa tilanteessa nuolen pistänyt keskelle mutta tällä kertaa nyt kävi näin ja saimme tyytyä viidenteen sijaan. Jokatapauksessa hienot ottelut ja paranneltiin alkukisan sijoitustakin vielä mukavasti. Lopputuloksissa Turun Arcus voitti joukkuemestaruuden, Kyjon ollessa toinen ja Pohjan Jousi Kemistä otti pronssin.

Tämä vuosi aina sieltä viime vuoden Pariisista alkaen on ollut minulle välivuosi ja treenit on jäänyt todella vähäisiksi. Sen verran on tullut ammuttua, että jonkinlainen tuntuma kuitenkin pysyy tallessa. Koviin tuloksiin ja menestykseen tottuneena oma tyytyväisyystaso ei oikein anna periksi hyväksyä tulostasoa mitä nyt näissä kisoissa tuli esitettyä, mutta jos koittaa armollisesti kisan antia katsoa, niin ihan hyvinhän sitä tuli ammuttua tilanteeseen nähden, vaikka pohja ei nyt tällä kertaa ollut kovin vakaassa kunnossa. Tavoitteena olisi pitää nyt loppukesä ammuntakuntoa yllä ja todennäköisesti seuraavat kisat on sitten hallikaudella. 

Kesän yksi ikonisimpia tapahtumia on osallistua Järvakandi Openiin Virossa, jonne tänäkin vuonna lähdin vaikka en ole juurikaan jousella tässä kesän aikana ampunut. Järvakandin kilpailu on aina loistavasti järjestetty ja tunnelma kisoissa on huipussaan. Tänä vuonna Järvakandin porukka oli pistänyt vielä aiempiin vuosiin vähän lisäeforttia kentän viimeistelyyn sisääntuloportteineen sekä valtavine katoksineen, jotka antoivat ampujille suojaa lähes helteisessä kesäsäässä. Asia joka mielestäni kisoista tekee juhlavan on hieno arvokkaasti toteutettu palkintoseremonia sekä alkusanat, joita kaikki kilpailijat tulevat kuuntelemään ammuntaviivalta, tässä olisi varmasti opittavaa meille suomeenkin. Lisäksi kisaan kuului taas tänä vuonna iso grillijuhla klubitalolla lauanatai illalla erilaisine peleineen, joka kuului kaikille kilpailijoille osallistumismaksuun.

Kisa oli minulle tulostasollisesti tämän kesän ehdottomasti parhain. Treenailut on jäänyt vähiin, mutta onnistuin hyvin alkukisassa ampuen 329+323=652 ja pääsin lähtemään piikkipaikalta pudotuksiin. Sarjat vaihtelivat 50 ja 59 välillä, mutta nuo muutama oikeasti kova sarja olivat kyllä upeita onnistumisia.

Ottelut ammuttiin Swiss System tyyppisellä ottelukaaviolla, jossa ampujat jaettiin kahteen lohkoon. Ensimmäiseen lohkoon meni alkukisan parittomille sijoituksille sijoittuneet ampujat ja toiseen parillisille sijoille. Tämän jälkeen ammuttiin Round Robin eli ottelu jokaista vastustajaa vastaan, jossa voitosta sai 2 pistettä, tasurista yhden ja häviöstä nolla. Round Robin kierroksen jälkeen molempien lohkojen parhaat ampuivat toisen lohkon kakkosta vastaan semifinaalin ja tämän jälkeen finaalit. Lisäksi lohkojen 3 sijoittuneet ampuivat ottelun sijoista 3 ja 4 jne. Paljon siis otteluja jokaiselle ja kauemmista sijoista ampuneet pääsivät seuraamaan tällä tavalla sitten finaalit.

RoundRobin meni mukavasti, voitin kaikki ottelut hyvällä ammunnalla ja keräsin täyden pistepotin. Semifinaalissa vastaan tuli junioreiden hallitseva maailman mestari Latvian Roman Sergejevs. Tämäkin ottelu eteni hienosti voittoon pistein 7-1. Finaalissa vastassa oli Viron Martin Rist, joka voitti pari vuotta aikaisemmin minun ollessa toinen harmillisen luovutusvoiton vuoksi, koska minulla tuli venähtäneen kisan vuoksi kiire laivaan. Tällä kerralla kuitenkin aikataulu oli sellainen että ei laivan aikatauluja tarvinnut miettiä ja päästiin vihdoin kohtaamaan. Ottelu eteni minulle 4-0 tilanteeseen mutta kolmannella sarjalla yksi nuoli lipsahti vähän kauemmas joka johti tasuriin eli 5-1 tilanteeseen. Martin sanoi taululta takaisin kävellessämme, että voisit jättää oven sen verran auki että päästäisiin uusintanuolelle. No en todellakaan näin tehnyt ja ammuin kaksi viimeistäkin kierrosta ihan hyviä sarjoja mutta niin vain ottelu päättyi tasuriin ja uusintanuoleen. Upea finaali päättyi lopulta minun voittoon aavistuksen X:n viivasta avoinna olevalla nuolella Martinin ysiä vastaan. Olipahan hieno show katsojille. Palkintojen jaossa pääsi taas ikuistamaan itsensä vuodesta 1970 saakka kiertäneen puukirjan kanssa, johon kaiverrettiin nyt viidettä kertaa allekirjoittaneen nimi voittajan kohdalle.

Erittäin hieno Järvakandin reissu jälleen kerran. Suosittelen kyllä varauksetta tätä kisaa, jos haluaa lähteä haistelemaan ensimmäisiä kansainvälisiä tuulia tai muuten vaan hyvää kisaa suomen ulkopuolelle. Mukana oli 83 ampujaa kaikissa ikäkausi luokissa ja ampujia virosta, suomesta, latviasta ja liettuasta. Muutenkin reissu oli todella mukava sillä vietimme pitkän viikonlopun vaimoni kanssa virossa pelaten pari golf kenttää perjantaina ja maanantaina, nauttien Pärnussa kylpylä elämästä ja tietenkin syöden hyvin. 

Seuraava stoppi olisi sitten parin viikon päästä taulu-SM-kilpailut Oulussa.

Riksun iltakisat on mahtavia tapahtumia, sillä ne ammutaan keskellä viikkoa klo 18:00 alkaen 72 nuolen kisana, tehokas pakitti siis ja näin  viikkoon saa useampia kisoja mahdutettua. Lisäksi kun kisa on illalla niin sääkin on usein suhteellisen hyvä ainakin loppua kohden kun tuuli usein iltaa myöden tyyntyy. Itselleni tämä sopii myös hyvin työmatkan varrelle, vaikka lähes tulkoon aina olenkin paikalla juuri ennen harkkanuolia.

Edellinen kerta jäi välistä ja ensimmäisellä kerralla ammuttiin niin kylmässä säässä, että en muista sitten hetkeen ampuneeni. Tällä kerralla säät sitten suosivatkin oikein kunnolla, ei parempaa säätä jousiammuntaa oikeastaan voi toivoa. Kisan ensimmäinen puolikas oli kesän treenailuihin nähden melkoista ilotulitutusta, erityisesti puolen välin 59 oli huikea onnistuminen ja tulos 330 kelpaa enemmän kuin hyvin. Toinen puolikas oli sitten ehkä sitä enemmän odotettavaa tämän kesän tasoa aku ankka tuloksella 313. Nipun koko ei juurikaan heikentynyt, mutta kympit hävisi totaalisesti ja toki muutama kasi oli enemmän kuin ensimmäisellä puolikkaalla. Kokonaistulos 543, joka oli ehkä aika odotettuakin tasoa.

Tällä tuloksella sai kuitenkin kiinnityksen toiseen voittoon Cup sarjassa ja mukavan illan jousiammunnan parissa. Seuraavaksi kisaillaankin sitten varmaankin Jarvakandissa virossa elokuun alussa.

Maasto ammuntakauden pääkisa Maasto-SM:t ammuttiin Teuvalla Teja:n hulppeasti nimeämässä Val di Parrassa. Kotikonnuiltani löytyy yhdet suomen hienoimmat maastoammunta olosuhteet. Kapuaminen edestakaisin Parran laskettelukeskuksen rinteitä on tunnelmaltaan vähän samanlainen kuin pari vuotta sitten maasto EM-kisoissa San Sicariossa olympialaskettelurinteillä kiipeily.

Oma valmistautumiseni kisoihin oli aika kehnonpuoleinen. Työt ovat ottaneet aikaa viimeisen kolmen viikon aikana kohtuullisen paljon ja ammunta on jäänyt suhteellisen vähälle. Pari maastokisaa Keuruulla ja pari maastotreeniä Sasissa kuitenkin antoi sellaisen pohjan, että vaikka en omalla mittapuulla ole riittävästi treenaillut, lähdin kuitenkin luottavaisesti kisaan.

Ensimmäiselle eli arvioitavien matkojen päivälle sääennuste lupasi vesisadetta koko päivälle ja vaatetus oli sen mukainen, kaksi sadekerrosta päällekkäin. Jätin harkkanuoletkin välistä, kun ajattelin, että turha mennä itseään kastelemaan kun vettä tulee jokatapauksessa koko päivä. Sade kuitenkin hellitti kisan alkuun ja loppujen lopuksi muutamaa viimeistä rastia lukuunottamatta saatiin nauttia kohtuullisen kuivasta päivästä. Heti ensimmäinen rasti antoi haastetta taulukoon kanssa ja meninkin hieman varmistellen merkin kanssa onnistuen saamaan kohtuullisen avauksen tästä. Ehkä omaksi onneksenikin seuraavat kolme rastia oli helppoja ja onnistuin tikkaamaan ensimmäiseen tiputauluun täydet 18 pistettä, joka vahvisti itseluottamusta hyvin. Rinnettä ylöspäin kavutessa tuli hyviä onnistumisia varsinkin avausnuolen jälkeisillä kahdella nuolella niiden löytäessä tiensä keskelle. Ensimmäiset haasteet alkoi alaspäin tullessa, kun ammuttiin sivurinteitä, niistä ei taidot riittäneet ja hukkasin pisteitä melko paljon sivusuunnassa. Pohjalla taas oli muutamia tasaisempia rasteja joista sitten taas pääsi kalibroimaan tekemistä. Taukotuvan kaffittelun jälkeen lähdettiin uudelleen ylöspäin ja tekeminen oli koko lailla hyvää ja sain jonkun 17 pinnan setinkin sieltä. Huipulta alaspäin lähdettäessä yksi jyrkkä alamäki tipu sitten pisti taas osaamisen kyseenalaiseksi. Jostain syystä noihin jyrkkiin lyhyisiin tiputauluihin ei ole tatsia ja sivusuuntakin hajosi ihan huolellisesti. Onneksi heti tämän perään oli lyhyt 40cm taulu, johon sain tikattua täydet pisteet ja homman balanssiin uudelleen. Tämä rasti oli huikea meidän ryhmälle, kun Ronkasen Sampo ampui myös täydet pisteet ja Hätösen Seppo pistettä vaille, tässä oli sellaista yhteistä onnistumisen fiilistä. Viimeinen rasti oli mittauksen mukaan maksimi 55m isoon tauluun. Koko porukalla aloitimme alakolmoselta ja tuon jälkeen onnistuin saamaan lopulta 11 pistettä kasaan ja lopputulokseksi 336. Varsin kelpo tulos, mutta rata oli kohtuullisen helppo omasta mielestäni niin jäi tuohon jonkin verran parantamisen varaa ja vähän paremmalla valmistautumisella tuosta parempaakin olisi voinut odottaa. Lopulta selvisi, että tuo viimeinen rasti oli 1,3m liian pitkä ja protestin jälkeen se hylättiin kokonaistuloksista, joten muutaman pisteen piikkipaikka muuttui parin pisteen takaa-ajaoasemaksi Ekholmin Pyryä kohtaan.

Toinen päivä piti olla ennusteen mukaan sateeton ja vähensinkin vaatetusta jo lähtökohtaisesti jonkin verran, mutta niin vain meni ennusteet ristiin, kun melkein puolet päivästä tihuutti jotain ja kylmä tuuli teki olosuhteet kohtuullisen arktisiksi. Tämä päivä aloitettiinkin sitten melkein huipulta, joten ensin puuskuttaen huipulle ja kun hengitys oli vähän tasaantunut aloitettiin päivän koitos tällä kertaa kärkikolmikolla Ekholmin Pyryn ja Ronkasen Sampon kanssa. Ammunta lähti loistavasti käyntiin ja tällä kertaa onnistuin edellistä päivää huomattavasti paremmin sen alamäki tipunkin kanssa. Ammuin hyviä sarjoja oikeastaan kaikista rasteista alaspäin tultaessa pisteiden pyöriessä + 15 tasolla. Majalla odotti Ilka-Pohjalaisen toimittaja joka teki jo perjantaina ennakkohaastattelua ja onnistuinkin median edessä loistavasti ison taulun maksimi 60m ampumalla 15 pistettä. Sama hurja meno jatkui vielä pitkälle ylärinteeseen kivutessa ja sain siitä matkalta napattua yhden täyden 18 pisteen rastinkin. Puolessa välissä olin vielä +350 vauhdissa ja tuntui että kaikki onnistuu. Parran rinteet kuitenkin osoitti haasteellisuutensa ja pikkuhiljaa huippua kohti lähestyttessä alkoi ensimmäiset nuolet jäämään vähän kauemmaksi ja seuraavatkaan ei enää löytänyt ihan keskelle. Alaspäin tultaessa ne sivurinteet jotka oli edellisenäkin päivänä haastavia teki samat tepposet ja epäonnistuin nimenomaan sivusuunnan kanssa. Kisan alkupuolella ensimmäiset nuolet oli niin lähellä keskustaa, että olin siirtänyt tähtäimellä korjaukset, mutta loppupuolella ne alkoi jäämään kauemmas ja jostain syystä jatkoin tähtäimen säätämistä, kun olisi pitänyt vaan pysyä suunnitelmassa ampua ennakolla, joka selvästi rokotti pisteitä. Loppupätkällä ylöspäin kavutessa sain toki muutamia hyviä rasteja, mutta alun osumishuuma oli kyllä karissut matkasta ja tekeminen oli melko keskivertoa. Lopputulokseksi 337 pistettä, joka on taas verraten  valmistautumista hyvä setti, mutta kun ottaa huomioon missä vauhdissa puolessa välissä olin, niin jäi sinne rinteeseen joku piste omaan osaamattomuuteen. 

Kokonaistuloksissa nappasin ykköspaikan pisteillä 662, Ekholmin Pyry oli toinen pistein 654 ja Ronkasen Sampo kolmas pistein 620. Jällen kerran oli hienoa päästä nousemaan keskimmäiselle korokkeelle SM-kisoissa, sehän se tavoite kisaamaan lähtiessä aina on. Ehkä kuitenkin vielä tätä antoisempaa oli viettää päivä metsässä, on tämä maasto ammunta vain mielenkiintoista ja vaikeaa touhua.

Seuraavat kisat ovatkin sitten tauluammuntaa, maastokisa kausi ainakin näillä näkymin jää tämän kesän osalta tähän, mikäli joku seura ei sitten vielä ota kisoja järjestettäväksi.  

Jousiammuntaviikonlopun toinen kilpailu oli kotikisa eli Nääs-tupla 70m Mustavuoren jousiammuntastadionilla. Sää oli tällä kerralla poutainen  vaikkakin melko hyvä puhuri kävi kentällä päivän mittaan voimistuen.

Ensimmäisestä kisasta sain kasaan 318+315 eli 633 pistettä. Alku lähti kyllä hyvin käyntiin, mutta parin ensimmäisen sarjan jälkeen niput alkoi vähän hyppiä puolelta toiselle ja sitä se sitten oli melkein koko kisan ajan. Tosielle puolikkaalle onnistuin kuitenkin ampuaan yhden 58 pisteen sarjan, joka paranteli tulosta vaikka se melko matalaksi jäikin.

Toiselle puolikkaalle tuuli yltyi selvästi ja kisa ,menikin enemmän tuuli ammunnna harjoitteluksi, joka ei vielä näin alkukaudesta tule ihan selkärangasta. Lopputulos 309+316, joka antaa siis 625 pistettä.

Yhteistulos 1258 pistettä riitti selvään voittoon ja ainakin nyt tietää, että tuuli ammuntaa on syytä taas alkaa harjoittelemaan. Mukava päivä kuitenkin ja olipahan pitkästä aikaa todella jousiammuntapainottainen viikonloppu kun edellinen päivä kului Keuruulla maastokisoissa.

Kauden toinen maastokisa Keuruun mahtavaissa maastoissa tarjosi huikean hienon sään tälle kisalle ja rata pääsi oikeuksiinsa.

Tällä kertaa lähdettiin kiertämään rataa Pyryn, Sepon ja Askon kanssa ja meininki oli koko päivän loistava. Kaikille tuli onnistumisia ja varmasti pettymyksiäkin mutta näinhän se yleensä menee. Minulla kisan alku oli vähän samanlainen kuin edellisessäkin kisassa haasteita tuntui olevan koko ajan. Tosin tällä kertaa en aloittanut ohilaukauksella kuten viimeksi, joten siinä oltiin menty eteenpäin. Ensimmäinen 1/3 meni aikalailla asemia hakien ja Pyry oli tuossa jossain kohdin aika hyvinkin edellä. Kolmanneksen jälkeen aklkoi kuitenkin ammunta löytää paremmin uomiaan ja onnistuin ampumaan +15 sarjoja useampia pitkiä pätkiä, joka alkoi näkymään sitten itsevarmuutena ammunnan suhteen ja luomaan hallinnan tunnetta. Jossain puolen välin päikkeilla menin Pyrystä ohi ja ja eroa kertyi loppupätkällä sitten ihan reippaasti, vaikka Pyry ampui yhtälailla hyvää vauhtia. Ratamestari oli kyllä pistänyt parastaan ja kohtuullisen monta rastia oli sellaisia, joista joutui todella miettimään, että onkohan se isompi vai pienempi taulu, yleensä aina jossain kohdin se menee vikaan, mutta tällä kerralla onnistuin  kuin onnistuinkin pistämään tunnistamaan kaikki taulut oikein. Päätös rastimme oli ehkä kisan vaikuttavin, korkealta mäen päältä ammuttiin maksimi 60m alhaalla siintävälle pellolle. Tunne oli, että tausta olisi paljon kauempana kuin se lopulta oli, mutta hyvä onnistuminen 14 pisteen sarjalla tuosta ja korttiin lopulta 345 pistettä, joka jäi lopulta vain pisteen omasta ennätyksestäni, joka on ammuttu vuonna 2020 Teuvalla Parran maastokisoissa. Podiumille kakkospaikalle nousi Pyry pistein 332 ja Hätösen Seppo pronssikorokkeelle pistein 298. 

Hieno päivä Keuruulla kokonaisuudessaan, nämä kevään kisat ovat sinänsä mahtavia, että luonto on heräämässä eloon, hyttysiä ei ole vielä nikesikään ja tunnelma Keuruulla on aina todella hyvä, joten oli kyllä mahtava päivä jousen kanssa metsässä.

Riksun iltakisa sarja alkoi taas ja jos viime vuonna kaikissa kisoissa nautittiin suomen kesän parhaista säistä, niin nyt tnä vuonna ilmeisesti otetaan vahinkoa takaisin. En sitten ihan heti muista koska olisin ampunut näin kylmässä säässä tauluammunta kisaa. Sadetta ja tuulta ja lämpötila jossain 5 asteen vaiheilla takasi tämän extreme kokemuksen. Kisan jälkeen jo pystyttiin naureskelemaan asialle ja siinä useamman kanssa jaettiin sama kokemus, etät välillä ei oikein tiennyt, että onko jänne sormissa vai ei kun sitä ei tuntenut.

Tulokseksi kertyi pintapuolisesti katsottuna tasainen setti 315+315=630. Kisan sisään mahtui kuitenkin paljon kaikenlaista. Ensimmäisen puolikkaan avaus oli 48 pistettä ja vielä puoleen väliin tuli yksi 49 pistettä, mutta lopun 56 ja 55 kuitenkin pelasti tilanteen. Toisen puolikkaan alku olikin sitten katastrofi 42 pistettä, mutta siitäkin vaan noustiin hyvillä sarjoilla parhaan ollessa 58 pistettä. Lopputuloksena voisi sanoa, että 3 sarjaa oli huonoja, mutta tuohon säähän loput 9 sarjaa oli sitten vastaavasti hyviä. Näistä lähtökohdista ihan tyytyväinen siis saa olla ja saihan tuosta taas pokata yhden kultaisen riksulogo mitalinkin.

Tänä vuonna olisi tarkoitus kiertää maastokisoja niin paljon kuin vain oman kalenteriin sopii ja kisoja on tarjolla. Kauden avaus lähtikin siis heti ensimmäisestä kisasta, jonka Keuruulaiset ansiokkaasti järjestivät loistavissa maastoissaan.

Valmistautuminen tähän maastokisaan oli vähän erilainen kuin aiempina vuosina. Pidin ensin pari viikkoa sitten maastokurssin oman seuran porukalle Tampereella ensin teoriaosuudella luolalla ja sen jälkeen sitten käytännön harjoitteilla Sasin maastoissa PJM:n radalla. Teoria osuus siis ainakin piti olla itsellä kunnossa. Kun vielä maajoukkueleiri sattui samalle viikonlopulle niin pääsin keskittymään jousiammuntaan perjantain ja lauantain ampuen hyviä suorituksia.  Olin jo kisaan ilmoittautuessa päättänyt skipata sunnuntai aamun osuuden lähtien siis kilpailuun suoraan Kuortaneen urheiluopiston aamiaiselta, aivan kuin isommatkin kisat olisi ollut kyseessä.

Kisapaikalla saavuttaessa ilmoittautumisen jälkeen tiedossa oli matkamerkkien tarkistukset ja pikkulämmittelyt harkkapakkoihin. Tämän jälkeen ryhmiin jako, jossa sain odotetusti päivän ryhmäkavereikseni saman sarjan ampujat Pyry Ekholmin ja Seppo Hätösen. Viitasen Timppa johdatti meidät sitten ansiokkaasti rasteille odottamaan avausnuolia.

Ensimmäisellä rastilla otettiinkin sitten heti luulot, kun tiedossa oli ylämäkeen ammuttava 60cm maksimi 45 metriä. Vaikka kuinka muka oli teoria hallussa, niin ajattelin ylämäkeä olevan sen verran, että menee kulmavähennyksen puolelle ja nappasin 3m merkistä pois. Enismmäinen nuoli kovalla itseluottamuksella liikkeelle ja melkoisen epäuskoinen fiilis kun Seppo kertoi sen menneen juuri taulun pistealueiden ohi alapuolelta. Tämä kulma olikin sitten kuitenkin niitä kulmalisäys kulmia, joista kurssilla kerroin. Kun ennakkoammuntakaan ei osunut kohdalleen niin pisteitä kertyi 7 ensimmäisestä rastista. Kangerrellen käyntiin ja seuraaviltakaan rasteilta ei pisteitä kovin merkittävästi kertynyt, joten sain perän pitäjän roolin. Kuuden rastin jälkeen olin jo 12 pinnaa Pyryä jäljessä ja Seppoa muutaman pinnan. Kahdeksannelta rastilta, joka oli noin 20m tasainen 40cm rasti sain vähän konetta käynnistymään ampuen täydet 18 pistettä ja siitä pikkuhiljaa alkoi ammunta parantua. Onnistuin 9 rastin aikana ohittamaan Sepon ja kirimään eron Pyryyn vain pisteeksi ampuen kohtuullisen hyvin reilulla 5 pinnan keskiarvolla muutaman rastin antaessa jopa 17 pistettä. Pyry kuitenkin pisti tämän jälkeen isompaa vaihdetta päälle minun vähän hyytyessä. Kilpailun käännekohta oli 60m annettu rasti, josta otin melkoisen niitin  ampuen vain 8 pistettä. Ensimmäinen nuoli oli ilmeisesti huono kun se meni oikealle ylös ja luotin sokeasti tähän ottaen ennakkoa vasemmalle alas ja ampuen molemmat nuolet juuri tuohon suuntaan kolmosille. Vaikka sainkin tuohon perään muutaman hyvän rastin niin jäin loppurastien aikana Pyrystä vielä lisää muutaman pisteen. Lopputulos 324, joka oli toki näin kauden avaukseksi ihan kelvollinen, mutta toki ajatus pistepotista oli melko paljon korkeammalla ja ratakin sen olisi mahdollistanut. Pyry ampui loistavasti pisteisiin 336 voittaen kisan ja Seppo pisti yhden kaikkien aikojen parhaimpia tuloksiaan tuloksella 309 ottaen pronssia. Mikä parasta niin rikoimme kaikki kolme tämän vuoden maasto-EM kisojen B-rajan. 

Olipa todella hieno päivä mukavassa seurassa kiertää Keuruun mahtavia maastoja. Vaikka päivä olikin kohtuullisen viileä niin sopivalla pukeutumisella sää oli vallan loistava maastoammuntaan. Vaikka pari vuotta sitten voitinkin hopeaa EM-maastoissa niin kyllä se taas tänään kävi niin selväksi, että oppipojan asemassa tässä ollaan. Kun katselin Pyryn matka-arviointia sekä kulmien vaikutuksen ymmärrystä niin en voi kuin hämmästellä miten huikeaa tekemistä se on, melkein rasti kuin rasti lähti ensimmäinen nuoli keltaiselle Samaten Seppo oli ihan eri tasolla tässä kuin allekirjoittanut. Oma pärjääminen perustui kyllä enemmän ammunnan laatuun, jossa valtaosin sain aloitusnuolen jälkeen seuraavat kaksi sitten kohtuullisen hyvin keskelle. Siinä vain on turhan kovalla takamatkalla kun antaa suurimmasta osasta rasteja pari pinnaa kaulaa ensimmäisellä nuolella. 

Sen verran kuitenkin täytyy omaa tekemistä analysoida, että ammuin nyt ensimmäistä kertaa Axcelin tähtäimellä ja vaikka hieman sitä harjoittelin ennen kisaa niin veikkaisin että skaala arviointeihin ei ole ihan kohdillaan sillä selkeästi arviot ei osuneet nappiin tällä kerralla. Tuota täytyy nyt ennen seuraavaa kisaa oikeasti ottaa ja testailla enemmän. Lisäksi oman haasteensa tekee se, että ammun jousi hieman kallellaan tietoisesti tauluammunnassa, mutta maastossa tämä tuo sen haasteen, että myös sivusuuntaa täytyy säätää samalla kuin korkeutta säädetään. Shibyassa minulla oli selkeä logiikka kun säädin aina vallin 10m ja sen jälkeen tiesin montako kierrosta sivusuuntaa täytyy säätää millekin matkalle. Tätä en ole vielä tuolla opiskellut, joten sekin täytyy laittaa työn alle. Nämä ovat toki kaikki omaan tekemiseen liittyviä nyansseja ja jos tässä hommassa haluaa pärjätä niin ne vain täytyy hioa kohdilleen, joten siinäpä sitä on tekemistä ennen seuraavaa maastokisaa joka on kuukauden päästä niinikään Keuruulla.

Ulkokausi on nyt jokatapauksessa avattu ja erittäin hyvin mielin ja samalla palavalla halulla olla merkittävästi paremmassa kunnossa seuraavaan kisaan.

Hallikarhusta on tullut yksi niistä perinteisistä pitkän matkan kauden avauskierroksista, kun pitkänä perjantaina ollaan kokoonnuttu Porin Karhuhalliin ampumaan 70m kisaa timanttikaaviolla höystettynä.

Valmistautuminen tälle vuodelle oli aikalailla kevyempi kuin aiempina vuosina. Nyt kun on tullut pidettyä kevyempää treenamisen suhteen, niin en ole käytännössä omalla hallilla pitkää matkaa paria lyhyttä kokeilua enempää ampunut. Sen verran kuitenkin tsekkasin kotona ulkona edellisenä päivänä, että merkki oli suurinpiirtein 70m tiedossa.

Alkukisa jäi melko vaatimattomaksi ampuessani tuloksen 319 + 327 = 649. Varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla tuntui että osumat hyppi sivusuunnassa melko paljon ja vaikka sarjat olivat minimissään 51 tasoa, niin niitä parempia sarjoja jäi aika niukasti tuloskorttiin. Toisella puolikkaalla tekeminen oli hieman parempaa ja yksi 59 pisteen sarja nosti keskitasoa roimasti. Sijoitukseksi muodostui tällä kerralla 2 sija alkukisan jälkeen, kun Nikkasen Markus ampui loistavasti ja pisti 10 pistettä paremmin tikkuja keskelle.

Pudotuskierorksille sain ensimmäiselle kierrokselle vapaan. Toisella kierroksella Markus Saxlin pisti sitten minun kannalta pelin jännäksi, johtaen ottelua 4-2, kun hävisin ensin yhden setin hänelle Markuksen onnistuessa loistavasti ja sitten seuraavaan settiin minulla jäi yksi nuoli sormiin mennen kokonaan ohi taulusta. Kampesin kuitenkin ottelun voittoon pistein 6-4. Toisella kierroksella Jade Helala otti yhdet settipisteet loistavalla ammunnalla minun voittaessa ottelun 6-2. Semifinaalissa nuoleni löysivät otteluissa parhaiten keskelle ja voitin Petäjän Nikon suoraan 6-0. Finaalissa vastassa oli odotetusti Nikkasen Markus. Ottelu oli kokonaisuudessaan äärimmäisen tasainen meidän ampuessa kaksi tasuria pistein 28 ja 27. Finaalissa pisteet 26 ei saakaan riittää ottelupisteiden voittoon ja tällaisia sarjoja mahtui kaksi jotka molemmat hävisin pisteellä, joten Nikkaselle kisan voitto 6-2 ja kiertopalkinto matkasi tänä vuonna Kokkolaan.

Tämä päivä ei ollut ollenkaan sitä tasoa mitä olen tottunut itseltäni odottamaan, jäätiin aika kauas normaalista tulostasosta. Tosin tämä oli kyllä enemmän kuin odotettua, ei näillä treenimäärillä mitään huipputuloksia varsinkaan 70m matkalta ole odotettavaa ampuakaan. Fiilis kisaamiseen oli kuitenkin hyvä ja oli mukava olla taas pitkän matkan viivalla ja olen todella tyytyväinen siitä, että voitto meni ansaitusti Kokkolaan kovassa kunnossa olevalle Nikkasen Markukselle.