Viikonloppuna ammuttiin kesän 2021 arvokisojen karsinnat Kuortaneen urheiluopistolla. Kilpailun panoksena oli paikat kisoihin, joissa karsitaan paikoista olympialaisiin eli Antalyan EM-kilpailuihin (Turkki) ja Pariisiin World Cupiin (Ranska).

Pohjat kilpailuihin tehtiin jo viime kesänä, kun mukaan valittiin kahdeksan parasta miestä kesän tulosten pohjalta ja pohjapisteitä pystyi ampumaan parissa kilpailussa, joista yli 620 pisteen ylittävät tulokset sai karsintaan mukaan. Tämän kisaviikonlopun ohjelmana oli ampua lauantaina 2 x 70m tulos eli yhteensä 144 nuolta ja sunnuntaille karsia 6 parasta miestä ampumaan RoundRobin kierros 3 x 3 nuolta matseina, joista sai mukaansa sekä ammutut että settipisteet. Omat lähtöpisteeni viime kesältä olivat 56, kun ammuin SM-kisoissa 676 eli 3 pisteen päähän voimassa olevasta SE:stäni. Näillä lähtöpisteillä eroa toiseen sijaan oli 12 pistettä, kolmanteen 23p ja neljänteen 25p.

Valmistautumiseni näihin karsintoihin on sujunut hyvin, sillä Tampereella onneksi on ollut harjoittelumahdollisuudet turvattuna maajoukkueampujille, vaikka muuten kaupungin tilat ovat olleet suljettuna. Olenkin treenannut suurinpiirtein suhteella 60-70% pitkää eli 70m matkaa ja 30-40% 18m pari viimeistä kuukautta. Tekeminen on ollut varsin hyvää, keskiarvon pyöriessä jossain 675 paikkeilla ja talven treenipiikin ollessä 686. Tavoitteena viikonlopulle oli ehjä ja tasapainoinen kisa mentaalisesti, joka pohjalta odotin itseltäni sellaisia 675-680 väliin asettuvia tuloksia.

Leiri alkoi jo torstaina ja ajelin töiden jälkeen Kuortaneelle siten, että ehdin kevyen iltatreenin tehdä. Perjantain valmistautumisohjelmassa oli kevyttä ammuntaa ja sopivan kisafiiliksen hakemista. Lauantaina aamulla kun aloitimme ampumaan harkkanuolia huomasin, että nythän täsäs on oikeasti tosi kyseessä ja hieman hämmästelin sitä miten kisajännitys puski kunnolla päälle. Onnistuin kuitenkin kääntämään tämän heti alusta lähtien edukseni tekemään ammunnasta fokusoituneempaa kuin normaalisti, joka antoi heti aloitukseen positiivisen leiman.

Avauskierrokseni oli lopulta 341, jossa mentiin todella lujaa ensimmäiset 5 sarjaa viimeisen antaessa 54. Alussa oli selkeää asemien hakemista Vikströmin Antin kanssa, jonka kanssa ammuttiin samaan tauluun lähtöpisteiden ykkösenä ja kakkosena ja molemmat halusivat selvästi näyttää mikä on päivän taso. Oma tulokseni oli hieman parempi ja muihin mukavasti lisää. Toinen 36 nuolta oli sitten huomattavasti vaatimattomampi, kun jostain syystä nippu joka oli koko ajan hyvä ei asettunut keskelle oikein missään kohtaa ja antoi tuloksen 333. Lopputulokseksi kertyi tulos 674, joka on erittäin kova, mutta olisin toki muutaman pisteen enemmänkin siitä voinut hankkia. 

Iltapäivän kisa lähti yhtälailla kovaa tahtia käyntiin ja ensimäisestä puolikkaasta kertyi 337 pistettä tasaisen varmalla tekemisellä. Toiselle puolikkaalle homma jatkui mukavasti samalla tasolla jopa vähän paremmin, mutta lipsautin yhden 52 mukaan niin tulosta kertyi 334 eli 671 yhteensä, joka se sekin on kelpo tulos. Tässä kohtaa olin kasvattanut eron 4 sijaan jo yli 100 pisteeseen, joka kertoo päivän tasostani.

Lauantain jäkistelyt kisakentällä tuntui kropassa sen verran, että päätin lähteä illala käymään kevyelä palauttavalla hiihtolenkilla, kun olin pakannut sukset autoon matkaan ja se olikin erittäin hyvä idea. Kevyt 6km lenkki kauniissa kangasmaastossa kevyellä pakkassäällä oli ehkä parasta mitä sille illalle oli mahdollista keksiä.

Sunnuntaina oli tiedossa pudotuskierrokset ja kun olin kasvatellut eron lähes saavuttamattomiin, niin tälle päivälle ei paljon jännitystä mieleeni enää kasautunut. Alku oli kuitenkin melko tahmea ja ammuin muutaman omaan tasooni todella heikon 3 nuolen setin, mutta onneksi nämä jäivät vain alun haparoinniksi ja jyvä läytyi kohdilleen, jolloin tikutkin lkoivat läytämän keskelle. Paras hetki oli kokolailla puolessa välissä, kun Samulia vastaan ammuin 28, 30, 30, aika harvoin tällaisista sarjoista pääsee nauttimaan. Lopputuloksena keräsin 22/30 settipistettä ja ammutut pisteet 418, joista ensimmäinen 36 nuolta antoi 337 eli samaa kovaa tasoa kuin lauantaikin ja lopputuloksena voitin karsinnat selkeällä erolla muihin.

EM-joukkueeksi muotoitui sama monivuotinen jengi, jolla ollaan viimevuosien arvokisat kierretty eli allekirjoittaneen lisäksi Antti Vikström ja Samuli Piippo. Kisan suurimmaksi yllättäjäksi osoittautui lopulta Sampo Ronkanen, joka ampui koko viikonlopun todella hyvin ja raivasi tiensä 8 sijalta neljänneksi ja täydentää siis monivuotista edustusjoukkuettamme  Pariisin World Cupissa

Miehet
1. Antti Tekoniemi 1841
2. Antti Vikström 1812
3. Samuli Piippo 1731
4. Sampo Ronkanen 1719

Mahtava viikonloppu takana siis kaikenkaikkiaan. Olen erityisen tyytyväinen omaan mentaaliseen puoleeni, sillä käänsin jännityksen edukseni ja ammuin paikkapaikoin todella kovaa. Itseasiassa, jos olisin hieman paremmin saanut pidettyä niput keskellä olisi tulos voinut olla vielä huomattavasti parempikin. Tästä huolimatta olen kyllä tulokseenkin tyytyväinen, sillä en muista olisinko ampunut ikinä ennen koko karsintaa yli 670 keskiarvolla. Tämän viikonlopun keskiarvo sarja oli 56, joka alkaa olemaan sellaista tasoa, että sillä pärjää monessa kovemmassakin paikassa loistavasti.

Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mitä tapahtuu kansainvälisesti tämän pandemian osalta, toivottavasti olympalaiset järjestetään ja pääsemme niihin karsimaan. Se on nyt kuitenkin sillä tavalla ulkokehän asia, johon itse ei juuri pysty vaikuttamaan, joten jatketaan fiksua ja aktiivista treenaamista, niin että olympiaunelmaa kisojen toteutuessa pääsee tavoittelemaan.

Seuraavana on kuitenkin tiedossa viimeinen kansainvälinen 18m virtuaalikilpailu parin viikon päässä, joten nyt voisi taas treenata hiukka enemmän 18m painotuksella.

Treeni-intoa kaikille seuraajille ja paltaan tuon Onlinen kisan tuloksiin kunhann se saadaan taputeltua valmiiksi 

Kansainvälinen virtuaalikilpailu osa 3 eli tammikuun osakilpailu ammuttiin kotiluolalla Tampereella Teron ja Iidan sekä Ida-Lotan kanssa. Olen jo aiemminkin hehkuttanut virtuaalikisan merkitystä suuresti ja niin nytkin, tämä on kyllä oikeasti nykypäivää, kun voidaan ampua kaikilla mantereilla ja osallistua samaan kisaan yhtäaikaa, toivottavasti tämä tulee jäädäkseen. Mielestäni oli niin hienoa, että perjantai aamu käynnistyi sillä, että aasiassa oli ammuttu jo ensimmäisiä tuloksia ja siitä viikonloppu lähti käyntiin tilannetta seuraillen lauantai aampäivään meidän sovittuuun kisahetkeen ja jatkuu edelleen tuloslistaa päivitellen. Täytyy myös todeta, että lauantaiaamussa oli kunnon kisantuntua, vaikka tulos ammuttiinkin omalla hallilla.

Olen ampunut viime aikoina treeneissä varsin mukavasti ja odotukset olivat todella korkealla tulostason suhteen tähän kisaan. Sain myös loistavan lähdön kun verrattuna edellisiin kisoihin joissa alku on ollut haasteellinen niin nyt avasin täydellä 30 pisteellä. Ensimmäinen puolikas sujuikin mukavan mallikkaasti ja muutaman harmillisen rajatappion jälkeen tulokseksi kirjautui 294, joka oli ihan ok ja olin tyytyväinen tauolle mennessä.

Pidimme noin vartin tauon ja aloittaessamme toisen puolikkaan vaihdoin samalla uuden taulun, sillä nuo maksimiputket olivat tehneet ensimmäisen taulun kympistä sen verran selvää, että ei sieltä enää rajoja olisi tulkittu. Jos ensimmäisellä kierroksella alku oli hyvä niin toisella sitten ei. Ammuin kahteen alimpaan tauluun alaysin ja ylimpään alakympin. Tämä johti lopulta sellaiseen ikävään kierteeseen, joka paksuilla putkilla ammuttaessa usein käy, että kun reikä alkaa muodotumaan väärään kohtaan niin osumat myös vetää sinne. Loppujen lopuksi ammuin koko kierroksen vähän alle näihin kahteen tauluun ylimpään tikatessa lähes pelkkää kymppiä ja tulokseksi jäi kansallisesti hyvää tasoa oleva, mutta tässä kisassa auttamattoman heikko 289. Jälkikäteen ajateltuna olisi vain pitänyt vaihtaa taulu siinä 4-5 kierroksen jälkeen kun tajusin kuitenkin, että osumat vetää alle, no josko sitä taas oppisi tästä jotain.

Lopputulokseksi kertyi siis yhteen 583 pistettå ja sunnuntai illan aikana sillä näytti olevan suurinpiirtein sijalla 52 yhteensä 1190 kilpailijan joukossa kärjen vetäessä pisteissä 598. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä tulosten valmistuttua sijoitus kokonaiskilpailussa, sillä siihen lasketaan 3 tulosta neljästä ja olin kahden kisan jälkeen 12 sijalla.

Seuraava ja viimeinen kilpailu on kuukauden päästä, joten silloin otetaan tästä kisasta opit talteen ja lähdetään parantelemaan kokonaistulosta lähemmäs 590 keskiarvoa, kun pohjalla on nyt tulokset 585 + 590 +583 = 858.

Toinen osakilpailu kansainvälistä Wolrd Indoor Archery Series Online kilpailua päästiin ampumaan meikäläisittäin kotikisojen merkeissä, kun järjestimme maajoukkueleiritysryhmällä minileirin Tampereen Jousiampujien harjoitustiloissa. Korona asetti haasteita, kun kaupunki sulki yleiset urheilutilat, mutta takasi onneksi maajoukkuetoiminnan puitteet, joten pystyimme pitämään suunnitellun leirin ja osallistumaan samalla tähän toiseen osakilpailuun.

Edellisen leirin jälkeen olen keskittynyt virittämään silloin hankitut maksimipaksuiset Easton RX7 putket timmiin Wiawiksen ATF-X runkoon, joka on vuoden 2008 jälkeen sitten ensimmäinen alumiinirunko jonka olen omistanut. Viritys on pikkuhiljaa löytynyt ja treeneissä on paikkapaikoin jo sujunut niin tekemisen kuin osumien osalta melko mukavasti, joka tarkoittaa siis minulle valtaosin kympin sisällä pysymistä. Tällä fiiliksellä olikin mukava lähteä kisaan ja tavoitteena oli 590 ylitys sekä aiemmin päättämäni tavoite olla koko kisan lopputuloksissa 20 parhaan joukossa. 

Kilpailu oli minileirimme ensimmäinen ohjelma ja aloiteltiin harkkanuolilla puolilta päivin. Harjoituskierrokset olivat minulle melko tyypilliset, ammuin osan pakkaan ja varmistelin merkin paikkaa josta oli hyvä lähteä itse kisaan. Jostain ihmeellisestä syystä, joka ei itsestä tuntunut jännitykseltä vaan ehkä enemmänkin fokusoimattomuudelta ryssin kolmella ensimmäisellä sarjalla 5 pistettä ampuen 28 , 30, 27. Tavoite 590 ylityksestä siinä kohdassa omassa mielessä suli lähes olemattomiin, mutta se vaikutti tekemiseeni taas lopulta positiivisesti, sillä sain fokuksen ja rytmin kuntoon ja kirjasin ensimmäisestä puolikkaasta lopulta tuloksen 292. Tulos mahdollistui kun sain kasan bingoja lopuilla kierroksilla, vaikka nuolet menivätkin ihan rajoja pitkin, niin etät tuomaria tarvittiin useampaan otteeseen, mutta sen verran ne oli auki, etät useampi 29 jäi kuitenkin kirjauksiksi.

Toiselle puolikkaalle vaihdoin puhtaan lakanan ja harmillisesti ensimmäinen nuoli jäi inan auki vielä tuomarinkin silmien mukaaan, mutta kaksi muuta oli ihan keskellä. Tästä alkoikin sitten sellainen kympin takominen, että jälkikäteen heikompaa hirvittää. Seuraava ja ainoa ysi tuli kuudennelle sarjalle ja viimeisessä sarjassa oli yksi tiukka raja, josta lopulta tuomarin ratkaisun jälkeen sain kuitenkin kympin ja kirjasin mielettömän 298 pisteen tuloksen. Oma tavoite 590 ylityksestä ja sitä myöden myös omasta ennätyksestä täyttyi vihdoinkin!

Lopputuloksissa yli 1300 ampujan luokassa sijoituin 16 sijalle alustavien tulosten pohjalta, joka tarkentuu kahden viikon päästä, kunhan kisajärjestäjä on tarkastanut kaikki tulokset online proseduurin mukaisesti. Onhan tuo mielettömän kova suoritus kun ottaa huomioon, että mukana oli todella iso osa maailman kärkinimiä ja paljon maailman kärkeä jäi taakse. Vielä jäi sellainen fiilis, että tuossa on kuitenkin useampi piste parantamisen mahdollisuutta, sillä siihen alkuun hukattu 5 pistettä voisi olla huomattavasti pienemmällä tasolla ja lisäksi päivän aikana sattui 4 tai 5 rajatapausta, joista vain viimeisestä sain tuomarilta paremman osuman, joten eiköhän sitä paikkaa 10 sakkiin seuraavalla kierroksella lähdetä tavoittelemaan.

Vielä noista nuolista voisi todeta, että tähtäinammuntaan tuo Easton RX7 vaikuttaa erittäin hyvältä valinnalta, sillä lupausten mukaisesti sillä pystyy ampumaan suhteellisen kevyellä kärjellä, joka taas parantaa osumakuviota, kun nuoli ei ole ihan niin kriittinen laukaisuvirheisiin. Ero on minulla sellainen. että aiemmin kun olen käyttänyt X7/2314 putkea, niin olen tarvinnut 47 paunaan 165 gr kärkipainon, kun nyt pystyn ampumaan tuolla RX7 23 - 420 putkella 100 grainin kärkipainolla ja sain vielä tiputtaa paunoja 45 tasolle. Siitä huolimatta, nuoli on kuitenkin huomattavasti kriittisempi laukaisuvirheille kuin X10, joten kyllä se sen vaatii että ammunta toimii, mutta onhan noita mötköjä luonnonsulilla varustettuna mukava ampua ja kun vain saa ne ensimmäiset osumat keskelle, niin aikamoista kraateria tauluun sitä saa toteutettua.

Seuraava Online kisa onkin sitten tammikuun puolivälissä, joten nyt treeniä alle niin, että siellä pääsee taas parantelemaan tulostasoa tähän tämän kertaiseen verrattuna.  

Tälle kaudelle World Archery järjesti virtuaalisen vastineen normaalin halli World Ranking kilpailusarjan tilalle korvaamaan ja tuomaan vastinetta korona talveen. Ensimmäinen osakilpailu sattui sopivasti meidän maajoukkueryhmän Kuortaneen leirin yhteyteen, joten pääsimme osallistumaan kisaan maajoukkueporukan voimin ja vielä osallistumaan joukkuekilpailuunkin.

Virallisia kilpailupäiviä oli launtai ja sunnuntai, joten päätimme ampua oman kilpailumme heti lauantai aamuun. Leiriä aloittelimme Kuortaneella jo torstaina illalla ja niin torstai-ilta kuin koko perjantai päiväkin menivät 70m ammunnan tiimoissa ja siinä perjantai illalla oli kyllä mielessä, että pitäisiköhän se merkki ampua lauantai aamuksi paikoillee valmiiksi, mutta se jäi sitten ajatukseksi.

Lauantai aamulla pistettiin rata kuntoon ja aloiteltiin muutamalla harkkasarjalla ammunnat ja siinä tuli kyllä hetimmiten mieleen, että olisi ehkä tarvinnut se säätö tehdä edellisenä iltana, kun meni niin tähtäimen ruuvaamiseksi. En onnistunut saamaan merkkiä kunnolla paikoilleen kisan alkuun mennessä, josta kyllä pitäisi katsoa kovan tuimasti peiliin ja kisa lähti käyntiin oikein katastrofi sarjoilla kun avaus oli 27 ja 28. Tuo kuitenkin vaikutti oikeastaan enemmän sisuunnuttaen tekemiseeni ja kun sain merkin paikoilleen alkoi kymppi tummumaan niin, että kolmen viimeisen sarjan ollessa täydet 30 pistettä kertyi ensimmäiseltä puolikkaalta tulosta 291, varsin mukavasti siis alkuun verrattuna.

Toiselle puolikkaalle olikin sitten mukava lähteä jatkamaan kympin takomista ja sellaista se suurin piirtein olikin yhtä puoli väliin sattunutta 28 pisteen sarjaa lukuunottamatta. Kun lopettelin tämänkin puolikkaan 2 x 30 pisteen sarjoihin sain kerättyä tuloksen 294 ja kokonaistulokseksi siis 585, joka koko lailla tarkaa harkkakeskiarvoni tälle talvelle. Muutaman päivän tulosten tarkistusten  jälkeen reilussa 700 ampujan joukosta olin lopulta sijalla 23. Joukkueellakin eli Vikströmin Antin ja Lassilan Ida-Lotan kanssa sijoituimme hienosti kolmanneksi, joten tästä on mahtava tilanne jatkaa kisasarjaa.

Kokonaissysteemi tässä Online kilpailussa menee siten, että neljästä kilpailusta, jotka ammutaan kuukauden välein kolmen parhaan tulos lasketaan yhteen ja sen mukaan määräytyy henkilökohtainen sijoitus. Joukkueen osalta kilpailussa on vapaavalinaiset kolmen hengen joukkueet siten, että siihen tulee kuulua vähintään yksi mies ja yksi nainen ja joukkuekilpailun osalta neljä parasta yksittäistä joukkuetuloksen ampunutta joukkuetta kutsutaan finaaleihin ja finaalit järjestetään siis vain joukkueille.

Olipahan muuten oikeasti huikea kokemus ampua kansainvälistä kilpailua virtuaalisesti, kun kilpailun jälkeen pääsi seuraamaan oman sijoituksen lopullista muodostumista ja jännäämään miten porukka maailmalla ampuu. Samalla asetin itselleni tavoitteen sijoittua lopputuloksissa 20 parhaan joukkoon ja sitä varten tuli myös hankittua uudet Eastonin RX7 nuolet, jotka ovat maksimipaksuiset putket, joten nyt laitetaan kaikki konstit käyttöön.

Seuraavaa kilpailu onkin sitten tiedossa näissä merkeissä 19.12 Tampereella, jossa järjestämme maajoukkue porukalla minileirin. 

Keväältä siirtyneet halli-SM-kilpailut saatiin kuin saatiinkin järjestettyä vielä tälle vuodelle, kun Oulun Jousimiehet ottivat koppia kauden päätapahtuman järjestelyistä. Ajanhengen ja valtakunnallisten suositusten pohjalta hygieniasta pidettiin erityistä huolta maskeineen sekä käsihygieniasta ja turvaväleistä huolehtien.

Omalta osaltani uuteen hallikauteen valmistautuminen käynnistyi kunnolla vasta pari viikkoa sitten ja lokakuun treenit jäivät alle kymmeneen, mutta sitäkin laadukkaampaan. Treenit sinänsä sujui mukavan nousujohteisesti ja varsinkin kaksi viimeistä antoi hyvän itseluottavaisen olotilan viikonlopun koitokselle.

Alkukilpailu sujuikin vahvasti, kun kirjasin ensimmäiseltä puolikkaalta tuloksen 294 todella mallikkaalla tekemisellä. Toisesta puolikkaasta syntyi kasaan 291, johon jäi hauska lopetutustarina viimeiseltä nuolelta joka osui kasille. Johdin kilpailua täysin ylivoimaisesti ennen viimeistä sarjaa ja ammuin hyvällä mielellä loistavasti sujunutta kisaa loppuun. Oma rytmini oli hieman muita hitaampi ja taustakaverit ehtivät viivalta pois juuri ennen kuin lähdin tekemän viimeistä suoritusta. Taustalla lähtikin hauskan henkinen inside läppä pulputtamaan, jota jostain syystä jäin kuntelemaan ja pyrskähtelemään itsekseni tähtäyksen aikana, joka johti siihen, että viimeinen nuoli osui kasille :) Olisihan sitä mielellään parempaankin lopettanut, vaikka sijoituksellisesti tuolla ei ollut mitään merkitystä enää, mutta tulipahan taas hyvä opetus siitä, miten oma keskittyminen tulee pysyä tekemiseen ja ulkomaailma tulee sulkeä pois mielestä niin kauan kuin viivalla seisoo. Lopputulos siis 585.

Pudotuskierroksille starttasin siis piikkipaikalta ja ensimmäinen vastus oli juniorilupauksemme Hoodin Leo Schrader, joka ampuikin varsin mallikkaasti, mutta kierros meni minun lähes puhtaiden kymppiosumien jälkeen minulle 6-0. Seuraavaksi vastaan tuli maajoukkuerinkimme vetäjä Antero Sistonen, jolle hukkasin ensimmäisen sarjan sössimisellä 2 pistettä parantaen loppua kohden mukavaan vauhtiin, joten voitto minulle pistein 6-2. Semifinaaliin sain vastustajakseni aina yhtä vaarallisen Perttu Ronkasen, joka pistikin minut oikeasti tiukille hienoilla otteillaan, mutta nousin kuitenkin 1-3 takaa-ajoasemasta 6-4 voittoon ja finalistiksi.

Kultaottelussa oli odotettu vastustaja eli alkukisan kakkonen Vikströmin Antti taas kerran vastassa. Vaikka olinkin ampunut kokopäivän varsin mallikasta tekemistä, niin se kyllä hukkui sitten tähän hetkeen ja kun kaimalla kulki niin, huomasin olevani hyvin pian selkä seinää vasten 1-5 tilanteessa. Ainoa kunnon valopilkku sattuikin tuohon perään, kun ammuin hienon bingon ja tasoitin pisteisiin 3-5. Viimeiselle kierrokselle lähdin vahvalla itseluottamuksella, mutta hukkasin ensimmäisen nuolen ysille, josta pääkoppa ei enää palautunut ja muutkaan nuolet ei sitten kyllä tietään keskelle enää löytäneet. Tällä tosin ei ollut mitään merkitystä, sillä Antti pisteli puhtaan 30 pistettä ja pokkasi ensimmäisen halli-SM-kultansa pistein 7-3.

Sitä aina pitää itseään helposti juuri niin hyvänä ampujana kuin viimeiset nuolet ovat olleet, mutta vaikka hopeaan on vaikea olla tyytyväinen, niin silti on pakko sanoa, että olipa hieno päivä. Olen erittäin tyytyväinen erityisesti alkukisan tekemiseen, jossa ammuin suurimman osan kympeistä ns. X-kympille ja yseistäkin valtaosa oli todella lähellä kympin rajaa, niputus olis siis todella hyvällä mallilla. Suurin piirtein samalla mallilla meni alkupään pudotuksetkin ja kun pohdin omaa Mental Game mallia, niin siinä sellainen sopiva rentous yhdistettynä fokusoitumista parantavaan pieneen jännitykseen oli sopivassa suhteessa. Tässä on sopivasti tavoiteltavaa seuraaviin kisoihin hakea samanlaista flowta ja lähteä parantelemaan tulostasoa tuosta tälle kaudelle. Ja niin onhan se jalometalli vain aika hemmetin hieno juttu näin SM-kisoista pokattuna ;)

Nyt on vaikea sanoa, että missä seuraavan kerran kisataan, kun hallituksen linjauksillakin saattaa olla siihen jotain merkitystä, mutta lähdetään nyt ainakin treenaamaan siihen malliin, että tulosta syntyy, kun seuraavan kerran kisaviivalle pääsee astumaan. 

Viime viikonlopun piti olla kauden päätökseni, mutta kun kerran Iittiläiset pistivät kisan pystyyn ja menohaluja oli, niin mukavahan se oli vielä kerran nauttia suomen suvesta extrakilpailun merkeissä.

Itseasiassa päätökseni lähteä Iittiin pohjautui pitkälti palavasta halusta lähteä ulkoiluttamaan uusia välineitäni, jotka ovat jo jonkin aikaa odotelleet käyttöönottoa. Kova halu olisi ollut ottaa uusi setti jo aiemmin käyttöön mutta tämä on saanut odottaa, kun kausi on ollut kesken ja viritykset tämän kesän setissä huipussaan. Pistinkin viikolla pikana raakasäädöt kohdilleen eli linjauksen ja nokinpaikan ja kävin ampumassa kahtena päivänä yhteensä 160 laukausta todetakseni, että osumat ovat kelvollista luokkaa vaikka varisnaisesta niputuksesta ei ollut kovinkaan suurta tietoa. Päätinkin, että viritykseen keskitytään sitten syksyn aikana huolella ja nyt lähdetään höntsäilemään ja hakemaan fiilistä, miltä jousi tuntuu kouraan siinä oikeassa tilanteessa eli kisapaineen alla.

Jos olemme saaneet nauttia kesän harvoissa kisoissa melkoisen mukavista suomen suven parhaista puolista, niin tälle päivälle suotiin sitten enemmän sitä normaalia juhannussäätä, kun saimme niin vettä niskaan kuin vilpakkaa tuultakin haasteeksemme. Fiilis oli kuitenkin koko päivän korkealla, sillä säähän on lähinnä varustautumiskysymys. Tekemisen puolesta myös olin varsin tyytyväinen ja sanoisin, että ammuin tuolla virityksellä varmaankin kokolailla maksimaalisen tuloksen, mitä oli tarjolla, kun kirjautin 320 + 310 = 630. Osumat olivat sopivasti sellaisella ovaalilla alueella vasemmalta alaseiskaltä oikealle yläseiskalle ja tilanne oli kokolailla se, että puhtaila laukauksilla nuolet osuivat pääosin keltaiselle ja muut sitten jonnekin muualle. Tämä tulos riitti kuitenkin pienen mutta sitäkin sinnikkäämmän joukon kisassa keskimmäiselle korokkeelle.

Kisan jälkeen ammuttiin vielä epävirallinen 3 x 15 nuolen erikoispudotuskilpailu. Etenin tässä finaaliin asti suurinpiirtein samanlaisella ammunnalla kuin alkukisassakin, mutta kultaottelussa tuli seinä vastaan, kun Kuopan Taru vei mua kuin pässiä narusta ja pokkasi kisan voiton. Isot onnittelut Tarulle, meikä voikin siirtyä kotiluolalle treenaamaan ja revanssia hautomaan ;)

Olen tyytyväinen päivän edesottamuksiin (unohtaen tietenkin taktisesti viimeisen matsin mielestäni), sillä uusi jouseni Win&Win:n Wiawis Radical Pro runko ja Wiawis MXT-GF lavat tuntuivat todella mukavilta ampua. Setti on erittäin tasapainoisen oloinen ja toimii puhtaan tuntuisesti antaen napakan fiiliksen laukauksen iskussa. Viritys nyt oli vielä mitä sattuu ja nuoli lensi kuin pyryharakka, mutta se ei ollut varsinaisesti tämän päivän juttukaan, sillä tiesin että sen eteen ei vielä ole tehtykään mitään. Tällainen kisa, kun viritys ei ole kunnossa ja ilmakin haasteellinen nimittäin johtaa siihen, että suorituksen tulee olla todella puhdas, että voi odottaa edes jonkinlaisia osumia. Oli muuten mielenkiintoista huomata, miten oli todella helppo keskittyä suorituksen onnistumiseen, kun tiesi, että sillä on niin valtavan iso merkitys lopputulokseen. Hullua sinänsä, että niinhän sillä aina on, mutta tällaisessa tilanteessa se jotenkin korostuu erityisellä tavalla. Tätä ajatusmallia täytyy pyrkiä hyödyntämään tulevissa kilpailuissa.

Erittäin huomion arvoista on myös se, että väittäisin, että viritykseni oli keskimääräisen harrastaja jousiampujan viritystä vastaavassa kunnossa. Väittäisin, että tuohon ilmaan olisin ampunut tuloksen noin 650 - 660 pisteen väliin, mikäli olisin ampunut tuolla setillä, jolla tämän kesän olen kisannut. Tämä siis tarkoittaa, että tuo viritys söi minulta tulostasosta noin 20-30 pistettä. Tällä taas haluan herätellä sitä ajatusta, miten tärkeää on, että jousi on vireessä ihan jokaisella, joka ampuu kilpaa. Luulisimpa, että harrastajalla tuo ero nimittäin saattaa olla vielä suurempi, mutta vähintään samaa tasoa. Tämä on myös syy, miksi minä olen aina ollut erittäin kiinnostunut jousen virittämisestä ja käyttänyt siihen todella paljon aikaa. Erot kun on pienet varsinkin huipulla, niin ei ole mitään syytä antaa tasoitusta sillä, että ei ole ollut aikaa keskittyä oleelliseen, eli siihen että välineet antavat parhaan mahdollisuuden onnistumiseen. Tämän päivän testi oli itselleni myös hyvä osoitus tästä ja toivottavasti avaa tämän kirjoituksen pohjalta myös muidenkin näkökantoja virityksen merkitykseen ja innostaa käyttämään virityksen hakemiseen aikaa.

Vielä lopuksi on pakko antaa suuret kiitokset Iitin Jousiampujille todella aktiivisesta kilpailujen järjestämisestä. Tämän päivän kisa oli hieno osoitus siitä, että Iitissä halutaan tarjota jousiampujille kaikki mahdollisuudet kisata maksimaalinen määrä huippuolosuhteissa, jotka eittämättä Iitin kentällä ovat ja he olivat vielä niin suurisydämmisiä, että halusivat tarjota kaikille osallistujille aktiivisuuden vuoksi täyden ylläpidon puffetin toimesta. Suuret kiitokset siis Enskalle ja koko Iitin porukalle, kiitos!!!

Nyt varmaan voisikin sitten tämän encoren jälkeen julistaa uudelleen kilpailukauden päätökseen ja todeta, että seuraavat kilpailut ovat sitten viimeistään Ouluun siirretyt halli-SM-kilpailut 1.11. sikäli kun vallitsevan tilanteen mukaan ne toivon mukaan päästään järjestämään.

Antoisaa alkavaa hallikautta kaikille, minun lienee syytä suunnata seuraavaksi jousen virityspuuhiin.

Kesäkauden päätösviikonlopulle Seinäjoen Jousi-Jussit olivat pistäneet kunnon tsempalot pystyyn ja saimme nauttia jousiammuntaurheilusta kahden päivän verran, kun ensin lauantaina ammuttiin 900-kierros ja sunnuntaina kisattiin jousiammunnan kuninkuuslajin FITA:n merkeissä.

Jo ilmoittautuessani kilpailuun olin innokkaan odottavainen, sillä vaikka suomesta löytyy monta hyvää tuloksentekokenttää, niin kaikkien näiden kuningas on JoJu:n rata Rastaantaipaleen päässä. Kenttä onnistuu sijoittumaan sellaiseen notkelmaan korkean metsikön ympäröimänä, että tuohon lintukotoon täytyy oikeasti tuulla ylhäältä alaspäin, että tuuli aidosti pääsee vaikuttamaan osumiin. Ja niinhän se oli tänäkin viikonloppuna, että vaikka tuulta oli lakialla varmasti reippaasti, niin ei se muutamaa satunnaista puuskaa enempää koko viikonloppuna ammuntaan päässyt vaikuttamaan.

Oma valmistautumiseni kisaviikonloppuun oli jälleen kerran tälle kesälle hyvinkin erilainen kuin aikaisempina vuosina. Kävin Ranking finaalin jälkeen tiistaina ampumassa muutaman kymmenen nuolta kotiradalla matkamerkit tarkastaen ja totesin, että keskipunos alkaa olemaan sen verran loppu, että nyt ei enää loppuviikosta sovi treenailla, että se kestää viikonlopun yli ja näin ollen kauden päätökseen. Keskityin sitten loppuviikon golffin peluuseen ja koska FITA:lta tuloksen tekeminen oli viikonlopun päätavoitteena niin päätin, että lauantain 900-kierros on hyvä treeni tuota tavoitetta varten.

Ajeltiin lauantaina aamusta Seinäjoelle ja tosiaan ensimmäisen päivän teemana oli 900-kierros. Vaikka tämä olikin lähtökohtaisesti harjoituspäivä itselleni, niin kyllä sitä siinäkin tavoitetta sopii olla. Tavoitteeksi tietenkin muodostui SE-tulosten uusiminen, sillä muistikuvieni perusteella niihin kyllä piti jäädä jotain varaa, kun Pyylammen Teron kanssa muutama vuosi sitten ne käytiin ampumassa uusiksi. Jätin taktisesti tarkastamatta tarkat tulokset ja tarkoitus oli keskittyä vain saamaan tikut joka matkalta mahdollisimman keskelle. Lopputulemana voin raportoida, että ammuin valtavan määrän todella loistavia sarjoja ja olen erittäin tyytyväinen lauantain ammuntaan. Ainoa sarja, joka itseasiassa lopulta jälkiviisaana romutti SE-tuloksen syntymisen oli yksi 50 pisteen kierros 60m:ltä. Lopputulokseksi kertyi 60m 278, 50m 291 ja 40m 296 eli yhteensä 865 pistettä. Näistä 40m sivusi voimassa olevaa itse ampumaani SE-tulosta ja kokonaispisteiden osalta jäin 3 pistettä auki SE:stä. Kelpo päivä siis harjoituskierrokseksi.

Kisan jälkeen ajeltiin lauantaina kotipuoleen Teuvalle yöksi nauttimaan maaseudun rauhasta ja pihasaunan löylyistä ja sunnuntaina aamusta uudelleen nokka kohti Seinäjokea. Jos lauantaina sattui muutama tuulen henkäys kentälle niin sunnuntaina sitten päästiin nauttimaan lähes täysin tyvenestä ilmasta ja loppupäivää kohden varsin lämpimästäkin säästä. FITA:n osalta Olen vuosikausia jo metsästänyt 90m SE-tulosta ja harkkakierrokset lupailivat sen osalta äärimmäisen hyvää.  Mutta kuten niin usein ennenkin ensimmäiseen sarjaan nipun paikka muuttui sellaisen inan verran, että aloitukseksi kertyi vain 50p. Tämän jälkeen ammuin todella hyvää tahtia ja viimeisellä sarjalla SE-oli vielä realiteettien rajoissa vaatien 57p. Aloitin hyvin, mutta puoleen väliin sarjaa tuli totaalinen blackout ja ammuin kaksi niin surkeaa osumaa, että sain sarjasta kasaan vain 47 pistettä ja lopputulos oli 311. Niin se 320 pisteen ylitys tälläkin kertaa siirtyi tulevaan.

Koska taaskin 90m oli minulle se The Juttu, niin osasin suhtautua tuohon päälle melko rennosti muihin matkoihin ja ammuin tämän kesän tasoon nähden niin 70m kuin 50m ihan ok eli tulokset 332 ja 334 sellaisilla perussarjoilla ei huippuja mutta ei huonojakaan. Tekeminen tuntui todella mukavalta ja viimeiselle matkalle oli kiva lähteä tavoittelemaan vahvaa lopetusta, jonka todellakin onnistuin tekemään, kun sivusin omaan ennätystäni 356 ampuen 2x60p ja 4x59p. Lopputulokseksi kertyi siis huikeat 1333 pistettä, joka sivuaa omaa kaikkien aikojen toiseksi parasta tulostani parhaani ollessa 1337 ja SE:n ollessa 1338. Todella huikea tulos siis, jonka aidosti ymmärsin vasta kilpailun päättyessä sillä fiilikseni koko kisan ajan oli, että tekeminen on ihan ok, mutta paremminkin voisi mennä, on tässä kesän aikana selkeästi oma odotustaso noussut terveellä tavalla sopivan korkealle.

Kun nyt kisojen jälkeen summailen lopputuloksia, niin kokonaissaldo viikonlopulta oli

• 900-kierros
  • 40m 296 sivuaa SE ja omaa ennätystä
  • 50m 291 oma ennätys
  • Tulos 865 - jäi 3p SE:stä ja oma toiseksi paras tulokseni

• FITA-kierros
  • 30m 356 sivuaa omaa ennätystä
  • Tulos 1333 - jäi 5p SE:stä ja sivuaa omaa toiseksi parasta tulosta

Olipahan hienoa ampua tällaiset huikeat kisat vielä nimenomaan JoJu:n kentällä, sillä olen ampunut koko urani aikana ylivoimaisesti eniten kilpailuja nimenomaan tällä kentällä. Seinäjokiset ovat järjestäneet jo kymmeniä vuosia joka toinen viikko suuren suosion saaneita piirikisoja, jota Jesper-Cupiksikin on kutsuttu ja tällä on ollut iso vaikutus myös omaan uraani merkittävänä osana niin tavoitteita kuin harjoitusmahdollisuuksia kilpailemisen osalta. Tuolla FITA tuloksella 1333 tein Kuivalaisen Pentin mukaan vielä kenttäennätyksenkin, joka oli ollut tähän asti suomen varmasti tunnetuimmalla jousiampujalla Tomi Poikolaisella.

Tämäkesäkausi alkaisi olemaan nyt pikkuhiljaa taputeltu, tosin jonkinlaisella varauksella vielä ensi viikonlopulle olisi Iitissä extrakilpailu, johon mahdollinen osallistuminen selviää viikon aikana. Joka tapauksessa katseita saa pikkuhiljaa ryhtyä kääntämään syksyyn, ensimmäisiin maajoukkuekokoontumisiin ja sitä kautta uuden kauden avaukseen, josta toivottavasti päästään nauttimaan ja tämän kansainvälinen pandemiatilanne alkaa hellittämään otettaan. Toivotankin tässä kohtaa jo mukavia osumia kaikille tarinoitani lueskeille alkavalle syyskaudelle.

Kyllä osaa voitto maistua makealta ei voi muuta sanoa! Tuloksellisesti kun takana on ylivoimaisesti paras kauteni ikinä niin tämä tuntuu todella hienolta nousta kauden päätteeksi keskimmäiselle korokkeelle!

Kotkalaiset järjestivät erittäin hienon Ranking finaalitapahtuman Karhulan keskuskentällä, puitteet olivat todellakin viimeisen päälle. Niin ihmeellistä kuin se voikaan olla, niin tämä oli myös ensimmäinen kertani ampua kisaa Kotkassa, vaikka kilpailu-uraa on takana jo reilu 20 vuotta. Ilmakin kun vielä suosi ajankohtaan nähden reilulla kahdenkymmenen asteen lämpölukemilla niin mukavahan siinä oli nauttia hienosta lajistamme.

Ennen varsinaista Ranking finaalia ammuttiin kansallinen Tupensyöjien 70m/50m kilpailu, joka meni niinikään allekirjoittaneen johdolla. Vaikka ilma oli lämmin ja aurinkoinen eli todella otollinen ampumiseen, niin pääsimme myös maistamaan aitoa tuuliammuntaa sillä Kotka merenrantakaupunkina ei liene ikinä tyynimmästä päästä. Jo harkkanuolilla huomasin tuulen ottavan välillä melkoisesti nuolen lentoon ja kisan edetessä se vain yltyi. Päätin pitäytyä tämän kesän toimintasuunnitelmassa ja ammuin koko kilpailun nollatuulisäädöllä eli pidin tähtäimen tyvenen merkissä ja otin ennakon tuulen suunnan ja voimakkuuden mukaan, joka tarkoitti valtaosin kasin tai seiskan ennakkoja. Ensimmäinen puolikas meni erittäin vakuuttavasti ja lopun 2 x 58 sarjat oikeuttivat tulokseen 336, jolla kuroin 16p eroa kakkosena tulevaan Vikströmin Anttiin. Toisella puolikkaalla en ollut enää entisestään voimistuneen tuulen kanssa niin sujut ja niput harhailivat enemmän kympin kahta puolta jokusen heikommankin osuman säestyksellä ja tästä sain kasaan maltillisen 314 pistettä eli lopputulokseksi kertyi 650p. Tällä pääsin pokkaammaan kansallisen kisan voiton, Vikströmin ollessa toinen pistein 646 ja Nikkasen Markuksen kolmas pistein 632.

Varsinaiseen Ranking finaaliin kutsuttiin kauden 8 parasta ampujaa kolmeen eri luokkaan eli tähtäinjouseen, taljajouseen ja vaistojouseen. Tuloksellisesti tämä on ollut minulle erittäin menestyksekäs kausi ja kun kisaan laskettiin mukaan kolme hallitulosta, kaksi 70m tulosta ja puolikas parhaasta 1440-kierroksen tuloksesta niin keräsin tästä kombosta kasaan yhteensä 3770 pistettä, jotka koostuivat seuraavasti. Hallissa 587+586+585, joka antoi parhaan kolmen kierroksen kausikeskiarvoni. Tähän päälle 70m tulokset 679 ja 676, joista ensimmäinen on uusi Suomen ennätys ja toinen kautta aikain kolmanneksi parhaani. 1440-kierroksella eli tuttavallisemmin FITA:lla ammuin vielä 1314, joka oli sekin varsin kova tulos niin tällä setillä voitin kausikilpailun 20 pisteen erolla Vikstörmin Anttiin, joka ampui niin ikään erittäin hyvin koko kauden ollen hallisarjan jälkeen jo 15 pisteen karkumatkalla.

Finaalien otteluparini kertovat ehkä parhaiten siitä miten jousiammunta on yksi tasa-arvoisimmista urheilulajeista mitä huippu-urheilu voi tarjota. Meidän sarjat kun olivat siis jousityyppikohtaisia eli miehet ja naiset ampuvat siis samassa sarjassa tässä kisamuodossa, jossa kahdeksan parhaan joukkoon lopulta sijoittui 5 miestä ja kolme naista. Ensimmäinen vastustajani oli Kuopan Taru, jonka voitin pistein 7-1 ja seuraavalla kierroksella sain vastaani hienosti semifinaaleihin tiensä selvittäneen Ida-Lotta Lassila, joka kaatui tässä matsissa pistein 6-0 ja oikeutti minulle paikan kultaotteluun.

Kultafinaaliin vastaani tuli Kokkolan Markus Nikkanen, joka on tällä kaudella ampunut omia ennätyksiään ja ollut todella rautainen erityisesti pudotuskierroksilla ja voittanut SM-kullan sekä hallissa että muutama viikko sitten ulkona, joissa molemmissa otteluissa hän tiputti minut ensin hopealle ja ulkona pronssiotteluun jossa jäin lopulta neljänneksi. Tässä matsissa oli siis itselläni todella panosta ottaa revanssi kiperistä tappioista. Finaali ammuttiin vuoroammuntana, jossa ampujalla on aina 20 sekunttia aikaa suoritukseen ja kun tuuli ei ollut juuri päivän aikana tyyntynyt niin se tarkoitti sitä, että siihen hetkeen on aina saatava nuoli lähtemään on sitten puuskaa tai ei. Matsi meni lopulta kokolailla minun komennossani, sillä tällä kertaa ns. mental game oli kunnossa ja onnistuin lukemaan tuulen riittävän hyvin ja sain suoritukseni tehokkaina lähtemään pääosin keskelle taulua. Loppupisteet minulle 7-3 jolla saavutin himoitun Ranking sarjan voiton vihdoin päästen nousemaan keskimmäiselle korokkeelle juhlimaan kultaa.

Voin kertoa, että vaikka olen ollut vuosikausia näissä kotimaan kisoissa melkein aina alkukierrosten jälkeen ykkönen tai vähintään kakkossijalla niin voittoja ei ole tullut liian usein kuitenkaan vaan sijoitukset on usein olleet himmeämpiä mitaleja. Voittaminen ei siis ole kovinkaan helppoa ja siksi tämä on minulle niin iso asia ja voin olla itseeni erittäin tyytyväinen. Tällä kaudella kevään neljäs sija Asia Cupissa Bangkokissa, SE:n ja muutaman huipputuloksen ampuminen kesän aikana ja nyt Ranking sarjan voitto antavat vahvaa uskoa oman mental gamen kehittymiseen ja sitä kautta odotan entistä suuremmalla innolla ensi kautta ja Tokion olympia kisojen karsintoja, sillä niihin ollaan enemmän kuin valmiina, nyt vain toivotaan, että kisat päästään järjestämään.

Alunperin ajattelin, että tämä olisi ollut kauden päätös, mutta Seinäjoen Jousi-Jussit pistivät sellaisen kisaviikonlopun ensi viikolle pystyyn, että sitä ei voi mitenkään vastustaa, joten haastankin koko jousiammuntakansan osallistumaan lauantain 900-kierrokseen ja sunnuntain FITA-kierrokseen, sillä tätä hienompia kisamuotoja ei kauden päätökselle olisi voinut toivoa!

Tänään pääsin ampumaan kesän odotetuimman kisan eli FITA-kierroksen, jota 1440-kilpailuksi nykyään kutsutaan. Ei ole hienompaa ja haastavampaa kilpailumuotoa jousiammunnassa kuin FITA-kilpailu ja arvostan suuresti seuroja, jotka tämän kisamuodon valitsee kalenteriinse järjestettäväksi, joten suuret kiitokset Äetsän Jousiampujille. Samoin arvostan suuresti talja-ampujia, jotka sankoin joukoin osallistuivat kisaan ja samalla ihemettelen suuresti, miten on mahdollista, että olin ainoana yleisen luokan osallistujana??? Naisissa sentään oli useampia osallistujia ja junioreissa myös innokkuutta tähän hienoon kisamuotoon.

Päiväni alkoi suurista odotuksista huolimatta hieman haasteellisissa merkeissä, kun ensimmäisille harkkanuolille astuessani, huomasin, että klikkerini oli poikennut rungon ollessa takakontissa. Ehkä pitäisi jatkossa pitää parempi huoli jousesta, mutta ainakin pitäisi olla vähintään varaklikkeri mukana, jota tällä kerralla ei myöskään tietenkään ollut. Onneksi suuremmoiselta pelastavalta enkeliltä Tukiaisen Iidalta löytyi samanlainen varaklikkeri lainaan jota itse käytän ja ehdin vielä ampua muutaman harkkanuolenkin ennen kisan alkua.

Avausmatka 90m meni todella kaksijakoisesti. Hyvät nuolet olivat todella keskellä ja taas huonot nuolet valtavan kaukana. Ammuin lopulta 13 kymppiä eli yli kolmasosan, mutta myös 7 sinistä eli vitosen ja kuusi kutosta. Lopputulokseksi kertyi 307 pistettä ja tämä vielä siten, että se vaati loppuun venymistä niin, että kaksi viimeistä kierrosta oli 56 sarjoja kahden 46 sarjan päälle. No kaikki lasketaan ja haluttuun määränpäähän on mahdollista päästä montaa reittiä, mutta tämä ei ollut se helpoin, eikä toki määränpääkään ollut lopulta ihan haluttu.

Toisella matkalla eli 70m jouduin uudelleen taistelemaan klikkerin kanssa, kun hiilikuituplaten päässä oleva metalliosa irtosi, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus tuossa mallissa. Se aiheutti kesken matkan tosiaan vähän härdelliä, mutta olen sen verran kokenut erilaisten häiriötekijöiden kanssa toimimaan, että en antanut tuon suuresti häiritä. Lopputuloksena 325 pistettä, joka on sellainen ok tulos, kun tuulikin vähän jo heräili. Niputus olisi mahdollistanut huomattavasti paremmankin tuloksen, mutta en harmillisesti saanut koko matkan aikana tähtäintä ihan kohdilleen.

Kolmas eli 50m matka on ollut itselleni aina suosikki ja niin se sujui nytkin huikean hyvin. Ammuin tasaisen varmasti nuolia keskelle koko kierroksen ajan ja päädyin tilanteeseen, jossa viimeisellä sarjalla oli vielä pieni mahdollisuus ampua uusi SE, tosin se olisi vaatinut 59 pisteen sarjan. Ilman muuta tuuli nousi tuolle setille, mutta sain kuitenkin luettua tuulimetkut hienosti ensimmäiset neljä nuolta, jotka olivat kympillä, mutta sen jälkeen alkoi tuulemaan tosin kentällä myös mutta erityisesti pääkopassa. Viimeiset pari nuolta kasille ja seiskalle, joten ei tarvinnut enää miettiä juhlitaanko SE-tulosta. Jokatapauksessa erittäin kova ja hieno kierros pistein 336.

Viimeisellä matkalla eli 30m tuuli nousi puuskittaiseksi ja teki paikkapaikoin jo hankalaksi löytää sopivia tuulirakoja. Tosin ihan normaalia kesäsäätä eli ei mitään normaalista poikkeavaa, mutta ei kyllä tyyntäkään enää. Koko kierros jäi jotenkin alakanttiin ja en löytänyt sellaista kunnollista X10 ampumisen meininkiä ja tulokseksi 346, joka on kyllä omalla mittapuullani heikko, vaikka lopetinkin hienoon grouppiin, joka tietenkin jätti lopetuksesta hyvän fiiliksen.

Kokonaistulos oli tänään siis 1314, joka on varsin mukava ja olen siihen ihan ok tyytyväinen. Tällä myös tietenkin voitti tässä hurjassa seurassa, jossa ei muita vastustajia ollut, toivottavasti seuraavalla kerrralla sitten tekee tiukkaa saada paikkaa kisaan.

Alustavien viestien vaihdon osalta Oulun FITA-kierrokselle selvisi, että unofficial tuloksen mukaan olisin myös voittanut tämän kauden Ranking sarjan alkukilpailun, joka sisältää 3 x hallitulos + 2 x 70m tulos ja 0,5 x FITA-kierros. Tältä pohjin siis parin viikon päästä Kotkaan Ranking finaaliin, jossa nähdään sitten Suomen parhaat jousiampujat mittelemässä arvostetusta koko kauden mittaisen Ranking kierroksen voitosta.    

Vuoden kotimainen kohokohta eli taulu-SM-kilpailut päästiin kisaamaan ehkä yhdellä suomen kauneimmista jousiammuntakentistä Iitin Jousiampujien Kymppirannassa. Ilma oli vielä ihan erityisesti lauantain alkukisan osalta täydellisin mitä voi olla, lämmintä ja tuuletonta ja tasainen auringonpaiste selän takaa. Voisi sanoa, että ilma oli jopa parempi kuin halliolosuhteet, sillä valaistus oli parempi.

Kuten varmaan aiemmista postauksista on selvinnyt, niin olen aavistuksen verran hurahtanut golffiin tämän kesän aikana ja kun kerran kisakentän vieressä on Iitin golf kenttä ja kisa alkoi sen verran myöhään, niin kävin aamulla pelaamassa ysin, jotta saa kropan käyntiin mukavasti. Voisi sanoa, että tämä oli äärimmäisen hyvä valmistautuminen, sillä kisan alkaessa tuntui, että hermotus toimii hienosti ja lihakset olivat mukavan lämpimät.

Alkukisa meni melkoisessa flow tilassa, sillä tikkasin ensimmäisestä 36 nuolesta tuloksen 342, jossa heikoin sarja oli 56 ja paras 59, hurjaa menoa siis. Toinen 36 nuolta oli myös todella hyvän tuntuista, mutta sillä kierroksella jäi vähän enemmän kympin rajoja auki tuloksen ollessa 334, joten kokonaistulokseksi kertyi 676. Tämä jäi vain 3 pistettä vajaa pari kuukautta sitten ampumastani SE:stä. Viimeisellä sarjalla vielä tuo oli mahdollisuus ylittää vaatimuksena 59 pistettä ja olin tässä vauhdissa vielä 3 nuolen jälkeen, mutta viimeisiä ei saanut riittävän keskelle. Mahtava fiilis joka tapauksessa ja lopputuloksena alkukisan voitto ja oma 3 paras tulokseni ikinä.

Sunnuntain pudotuskierroksilla saimme nauttia lämpimästä ilmasta niinikään, ilman kuitenkin liikkuessa aavistuksen enemmän siten että silloin tällöin joutui ottamaan ihan ennakkojakin. Pari ensimmäistä matsia voitin pistein 7-1 edeten mukavasti semi-finaaliin asti Nikkasen Markusta vastaan. Matsi oli äärimmäisen tiukka ja olin jo 0-4 sillassa, mutta buustasin oman ammuntani uudelle tasolle ja päädyttiin lopulta tasatilanteen 5-5 kautta shoot-offiin. Täytyy sanoa, että en ymmärrä, miten ihmismieli on niin typerä, että menin ampumaan nuolen, joka tuntui alusta alkaen sysi surkealta. Lopputuloksena seiska jolla hävisin matsin Markuksen kasille, tämä oli niitä kumpi ampuu vähemmän surkeasti kisoja, mutta lopputulos siis 5-6 ja osakseni jäi pronssiottelu.

Pronssiotteluun oli, jostain syystä joutunut alkukisan kakkonen Vikströmin Antti myös uusintanuolen kautta. Myös tämä matsi oli todella tasainen päättyen myös lopulta uusinta nuoleen. Tällä uusintanuolella otin suorituksen ihan rauhassa ja onnistuin siinä hyvin, mutta nuolen tippuessa harmillisesti ysille hieman kympin alapuolelle todellisuudeksi muodostui se, että sillä ei mitaleille noustu, sillä kaima pisti omansa kympille. Lopputuloksena siis neljäs sija alkukisan piikkipaikan jälkeen ja mitalit jaettiin siten, että Nikkasen Markus otti kullan, Piipon Samuli hopean ja Vikström pronssin.

Kisat olivat siis varsin kaksijakoiset omalta osaltani, lauantaina täydellinen onnistuminen ja kansainvälisestikin vertailtuna todella huipputulos. Sunnuntaina sitten nuoli vältteli kymppiä oikein urakalla ja mukaan sattui muutamia heikompiakin osumia, joten niin se on, että tässä kovassa seurassa sillä ei neljättä sijaa parempaa ansainnut.

Seuraavat kisat ovatkin sitten ensi viikonloppuna Äetsässä, jossa kisataan jousiammunnan kuninkuuslajissa eli FITA-kierroksella. Jos jotain kisaa olen kesän ajalta odottanut niin se on nimenomaan FITA, johon haastan kaikki itseään kunnioittavat jousiampujat mukaan, jotta saadaan pidettyä tämä ampujia kaikkein eniten haastava ja mielekäs kisamuoto osana kunnioitettavaa lajiamme.