Keväältä siirtyneet halli-SM-kilpailut saatiin kuin saatiinkin järjestettyä vielä tälle vuodelle, kun Oulun Jousimiehet ottivat koppia kauden päätapahtuman järjestelyistä. Ajanhengen ja valtakunnallisten suositusten pohjalta hygieniasta pidettiin erityistä huolta maskeineen sekä käsihygieniasta ja turvaväleistä huolehtien.

Omalta osaltani uuteen hallikauteen valmistautuminen käynnistyi kunnolla vasta pari viikkoa sitten ja lokakuun treenit jäivät alle kymmeneen, mutta sitäkin laadukkaampaan. Treenit sinänsä sujui mukavan nousujohteisesti ja varsinkin kaksi viimeistä antoi hyvän itseluottavaisen olotilan viikonlopun koitokselle.

Alkukilpailu sujuikin vahvasti, kun kirjasin ensimmäiseltä puolikkaalta tuloksen 294 todella mallikkaalla tekemisellä. Toisesta puolikkaasta syntyi kasaan 291, johon jäi hauska lopetutustarina viimeiseltä nuolelta joka osui kasille. Johdin kilpailua täysin ylivoimaisesti ennen viimeistä sarjaa ja ammuin hyvällä mielellä loistavasti sujunutta kisaa loppuun. Oma rytmini oli hieman muita hitaampi ja taustakaverit ehtivät viivalta pois juuri ennen kuin lähdin tekemän viimeistä suoritusta. Taustalla lähtikin hauskan henkinen inside läppä pulputtamaan, jota jostain syystä jäin kuntelemaan ja pyrskähtelemään itsekseni tähtäyksen aikana, joka johti siihen, että viimeinen nuoli osui kasille :) Olisihan sitä mielellään parempaankin lopettanut, vaikka sijoituksellisesti tuolla ei ollut mitään merkitystä enää, mutta tulipahan taas hyvä opetus siitä, miten oma keskittyminen tulee pysyä tekemiseen ja ulkomaailma tulee sulkeä pois mielestä niin kauan kuin viivalla seisoo. Lopputulos siis 585.

Pudotuskierroksille starttasin siis piikkipaikalta ja ensimmäinen vastus oli juniorilupauksemme Hoodin Leo Schrader, joka ampuikin varsin mallikkaasti, mutta kierros meni minun lähes puhtaiden kymppiosumien jälkeen minulle 6-0. Seuraavaksi vastaan tuli maajoukkuerinkimme vetäjä Antero Sistonen, jolle hukkasin ensimmäisen sarjan sössimisellä 2 pistettä parantaen loppua kohden mukavaan vauhtiin, joten voitto minulle pistein 6-2. Semifinaaliin sain vastustajakseni aina yhtä vaarallisen Perttu Ronkasen, joka pistikin minut oikeasti tiukille hienoilla otteillaan, mutta nousin kuitenkin 1-3 takaa-ajoasemasta 6-4 voittoon ja finalistiksi.

Kultaottelussa oli odotettu vastustaja eli alkukisan kakkonen Vikströmin Antti taas kerran vastassa. Vaikka olinkin ampunut kokopäivän varsin mallikasta tekemistä, niin se kyllä hukkui sitten tähän hetkeen ja kun kaimalla kulki niin, huomasin olevani hyvin pian selkä seinää vasten 1-5 tilanteessa. Ainoa kunnon valopilkku sattuikin tuohon perään, kun ammuin hienon bingon ja tasoitin pisteisiin 3-5. Viimeiselle kierrokselle lähdin vahvalla itseluottamuksella, mutta hukkasin ensimmäisen nuolen ysille, josta pääkoppa ei enää palautunut ja muutkaan nuolet ei sitten kyllä tietään keskelle enää löytäneet. Tällä tosin ei ollut mitään merkitystä, sillä Antti pisteli puhtaan 30 pistettä ja pokkasi ensimmäisen halli-SM-kultansa pistein 7-3.

Sitä aina pitää itseään helposti juuri niin hyvänä ampujana kuin viimeiset nuolet ovat olleet, mutta vaikka hopeaan on vaikea olla tyytyväinen, niin silti on pakko sanoa, että olipa hieno päivä. Olen erittäin tyytyväinen erityisesti alkukisan tekemiseen, jossa ammuin suurimman osan kympeistä ns. X-kympille ja yseistäkin valtaosa oli todella lähellä kympin rajaa, niputus olis siis todella hyvällä mallilla. Suurin piirtein samalla mallilla meni alkupään pudotuksetkin ja kun pohdin omaa Mental Game mallia, niin siinä sellainen sopiva rentous yhdistettynä fokusoitumista parantavaan pieneen jännitykseen oli sopivassa suhteessa. Tässä on sopivasti tavoiteltavaa seuraaviin kisoihin hakea samanlaista flowta ja lähteä parantelemaan tulostasoa tuosta tälle kaudelle. Ja niin onhan se jalometalli vain aika hemmetin hieno juttu näin SM-kisoista pokattuna ;)

Nyt on vaikea sanoa, että missä seuraavan kerran kisataan, kun hallituksen linjauksillakin saattaa olla siihen jotain merkitystä, mutta lähdetään nyt ainakin treenaamaan siihen malliin, että tulosta syntyy, kun seuraavan kerran kisaviivalle pääsee astumaan. 

Viime viikonlopun piti olla kauden päätökseni, mutta kun kerran Iittiläiset pistivät kisan pystyyn ja menohaluja oli, niin mukavahan se oli vielä kerran nauttia suomen suvesta extrakilpailun merkeissä.

Itseasiassa päätökseni lähteä Iittiin pohjautui pitkälti palavasta halusta lähteä ulkoiluttamaan uusia välineitäni, jotka ovat jo jonkin aikaa odotelleet käyttöönottoa. Kova halu olisi ollut ottaa uusi setti jo aiemmin käyttöön mutta tämä on saanut odottaa, kun kausi on ollut kesken ja viritykset tämän kesän setissä huipussaan. Pistinkin viikolla pikana raakasäädöt kohdilleen eli linjauksen ja nokinpaikan ja kävin ampumassa kahtena päivänä yhteensä 160 laukausta todetakseni, että osumat ovat kelvollista luokkaa vaikka varisnaisesta niputuksesta ei ollut kovinkaan suurta tietoa. Päätinkin, että viritykseen keskitytään sitten syksyn aikana huolella ja nyt lähdetään höntsäilemään ja hakemaan fiilistä, miltä jousi tuntuu kouraan siinä oikeassa tilanteessa eli kisapaineen alla.

Jos olemme saaneet nauttia kesän harvoissa kisoissa melkoisen mukavista suomen suven parhaista puolista, niin tälle päivälle suotiin sitten enemmän sitä normaalia juhannussäätä, kun saimme niin vettä niskaan kuin vilpakkaa tuultakin haasteeksemme. Fiilis oli kuitenkin koko päivän korkealla, sillä säähän on lähinnä varustautumiskysymys. Tekemisen puolesta myös olin varsin tyytyväinen ja sanoisin, että ammuin tuolla virityksellä varmaankin kokolailla maksimaalisen tuloksen, mitä oli tarjolla, kun kirjautin 320 + 310 = 630. Osumat olivat sopivasti sellaisella ovaalilla alueella vasemmalta alaseiskaltä oikealle yläseiskalle ja tilanne oli kokolailla se, että puhtaila laukauksilla nuolet osuivat pääosin keltaiselle ja muut sitten jonnekin muualle. Tämä tulos riitti kuitenkin pienen mutta sitäkin sinnikkäämmän joukon kisassa keskimmäiselle korokkeelle.

Kisan jälkeen ammuttiin vielä epävirallinen 3 x 15 nuolen erikoispudotuskilpailu. Etenin tässä finaaliin asti suurinpiirtein samanlaisella ammunnalla kuin alkukisassakin, mutta kultaottelussa tuli seinä vastaan, kun Kuopan Taru vei mua kuin pässiä narusta ja pokkasi kisan voiton. Isot onnittelut Tarulle, meikä voikin siirtyä kotiluolalle treenaamaan ja revanssia hautomaan ;)

Olen tyytyväinen päivän edesottamuksiin (unohtaen tietenkin taktisesti viimeisen matsin mielestäni), sillä uusi jouseni Win&Win:n Wiawis Radical Pro runko ja Wiawis MXT-GF lavat tuntuivat todella mukavilta ampua. Setti on erittäin tasapainoisen oloinen ja toimii puhtaan tuntuisesti antaen napakan fiiliksen laukauksen iskussa. Viritys nyt oli vielä mitä sattuu ja nuoli lensi kuin pyryharakka, mutta se ei ollut varsinaisesti tämän päivän juttukaan, sillä tiesin että sen eteen ei vielä ole tehtykään mitään. Tällainen kisa, kun viritys ei ole kunnossa ja ilmakin haasteellinen nimittäin johtaa siihen, että suorituksen tulee olla todella puhdas, että voi odottaa edes jonkinlaisia osumia. Oli muuten mielenkiintoista huomata, miten oli todella helppo keskittyä suorituksen onnistumiseen, kun tiesi, että sillä on niin valtavan iso merkitys lopputulokseen. Hullua sinänsä, että niinhän sillä aina on, mutta tällaisessa tilanteessa se jotenkin korostuu erityisellä tavalla. Tätä ajatusmallia täytyy pyrkiä hyödyntämään tulevissa kilpailuissa.

Erittäin huomion arvoista on myös se, että väittäisin, että viritykseni oli keskimääräisen harrastaja jousiampujan viritystä vastaavassa kunnossa. Väittäisin, että tuohon ilmaan olisin ampunut tuloksen noin 650 - 660 pisteen väliin, mikäli olisin ampunut tuolla setillä, jolla tämän kesän olen kisannut. Tämä siis tarkoittaa, että tuo viritys söi minulta tulostasosta noin 20-30 pistettä. Tällä taas haluan herätellä sitä ajatusta, miten tärkeää on, että jousi on vireessä ihan jokaisella, joka ampuu kilpaa. Luulisimpa, että harrastajalla tuo ero nimittäin saattaa olla vielä suurempi, mutta vähintään samaa tasoa. Tämä on myös syy, miksi minä olen aina ollut erittäin kiinnostunut jousen virittämisestä ja käyttänyt siihen todella paljon aikaa. Erot kun on pienet varsinkin huipulla, niin ei ole mitään syytä antaa tasoitusta sillä, että ei ole ollut aikaa keskittyä oleelliseen, eli siihen että välineet antavat parhaan mahdollisuuden onnistumiseen. Tämän päivän testi oli itselleni myös hyvä osoitus tästä ja toivottavasti avaa tämän kirjoituksen pohjalta myös muidenkin näkökantoja virityksen merkitykseen ja innostaa käyttämään virityksen hakemiseen aikaa.

Vielä lopuksi on pakko antaa suuret kiitokset Iitin Jousiampujille todella aktiivisesta kilpailujen järjestämisestä. Tämän päivän kisa oli hieno osoitus siitä, että Iitissä halutaan tarjota jousiampujille kaikki mahdollisuudet kisata maksimaalinen määrä huippuolosuhteissa, jotka eittämättä Iitin kentällä ovat ja he olivat vielä niin suurisydämmisiä, että halusivat tarjota kaikille osallistujille aktiivisuuden vuoksi täyden ylläpidon puffetin toimesta. Suuret kiitokset siis Enskalle ja koko Iitin porukalle, kiitos!!!

Nyt varmaan voisikin sitten tämän encoren jälkeen julistaa uudelleen kilpailukauden päätökseen ja todeta, että seuraavat kilpailut ovat sitten viimeistään Ouluun siirretyt halli-SM-kilpailut 1.11. sikäli kun vallitsevan tilanteen mukaan ne toivon mukaan päästään järjestämään.

Antoisaa alkavaa hallikautta kaikille, minun lienee syytä suunnata seuraavaksi jousen virityspuuhiin.

Kesäkauden päätösviikonlopulle Seinäjoen Jousi-Jussit olivat pistäneet kunnon tsempalot pystyyn ja saimme nauttia jousiammuntaurheilusta kahden päivän verran, kun ensin lauantaina ammuttiin 900-kierros ja sunnuntaina kisattiin jousiammunnan kuninkuuslajin FITA:n merkeissä.

Jo ilmoittautuessani kilpailuun olin innokkaan odottavainen, sillä vaikka suomesta löytyy monta hyvää tuloksentekokenttää, niin kaikkien näiden kuningas on JoJu:n rata Rastaantaipaleen päässä. Kenttä onnistuu sijoittumaan sellaiseen notkelmaan korkean metsikön ympäröimänä, että tuohon lintukotoon täytyy oikeasti tuulla ylhäältä alaspäin, että tuuli aidosti pääsee vaikuttamaan osumiin. Ja niinhän se oli tänäkin viikonloppuna, että vaikka tuulta oli lakialla varmasti reippaasti, niin ei se muutamaa satunnaista puuskaa enempää koko viikonloppuna ammuntaan päässyt vaikuttamaan.

Oma valmistautumiseni kisaviikonloppuun oli jälleen kerran tälle kesälle hyvinkin erilainen kuin aikaisempina vuosina. Kävin Ranking finaalin jälkeen tiistaina ampumassa muutaman kymmenen nuolta kotiradalla matkamerkit tarkastaen ja totesin, että keskipunos alkaa olemaan sen verran loppu, että nyt ei enää loppuviikosta sovi treenailla, että se kestää viikonlopun yli ja näin ollen kauden päätökseen. Keskityin sitten loppuviikon golffin peluuseen ja koska FITA:lta tuloksen tekeminen oli viikonlopun päätavoitteena niin päätin, että lauantain 900-kierros on hyvä treeni tuota tavoitetta varten.

Ajeltiin lauantaina aamusta Seinäjoelle ja tosiaan ensimmäisen päivän teemana oli 900-kierros. Vaikka tämä olikin lähtökohtaisesti harjoituspäivä itselleni, niin kyllä sitä siinäkin tavoitetta sopii olla. Tavoitteeksi tietenkin muodostui SE-tulosten uusiminen, sillä muistikuvieni perusteella niihin kyllä piti jäädä jotain varaa, kun Pyylammen Teron kanssa muutama vuosi sitten ne käytiin ampumassa uusiksi. Jätin taktisesti tarkastamatta tarkat tulokset ja tarkoitus oli keskittyä vain saamaan tikut joka matkalta mahdollisimman keskelle. Lopputulemana voin raportoida, että ammuin valtavan määrän todella loistavia sarjoja ja olen erittäin tyytyväinen lauantain ammuntaan. Ainoa sarja, joka itseasiassa lopulta jälkiviisaana romutti SE-tuloksen syntymisen oli yksi 50 pisteen kierros 60m:ltä. Lopputulokseksi kertyi 60m 278, 50m 291 ja 40m 296 eli yhteensä 865 pistettä. Näistä 40m sivusi voimassa olevaa itse ampumaani SE-tulosta ja kokonaispisteiden osalta jäin 3 pistettä auki SE:stä. Kelpo päivä siis harjoituskierrokseksi.

Kisan jälkeen ajeltiin lauantaina kotipuoleen Teuvalle yöksi nauttimaan maaseudun rauhasta ja pihasaunan löylyistä ja sunnuntaina aamusta uudelleen nokka kohti Seinäjokea. Jos lauantaina sattui muutama tuulen henkäys kentälle niin sunnuntaina sitten päästiin nauttimaan lähes täysin tyvenestä ilmasta ja loppupäivää kohden varsin lämpimästäkin säästä. FITA:n osalta Olen vuosikausia jo metsästänyt 90m SE-tulosta ja harkkakierrokset lupailivat sen osalta äärimmäisen hyvää.  Mutta kuten niin usein ennenkin ensimmäiseen sarjaan nipun paikka muuttui sellaisen inan verran, että aloitukseksi kertyi vain 50p. Tämän jälkeen ammuin todella hyvää tahtia ja viimeisellä sarjalla SE-oli vielä realiteettien rajoissa vaatien 57p. Aloitin hyvin, mutta puoleen väliin sarjaa tuli totaalinen blackout ja ammuin kaksi niin surkeaa osumaa, että sain sarjasta kasaan vain 47 pistettä ja lopputulos oli 311. Niin se 320 pisteen ylitys tälläkin kertaa siirtyi tulevaan.

Koska taaskin 90m oli minulle se The Juttu, niin osasin suhtautua tuohon päälle melko rennosti muihin matkoihin ja ammuin tämän kesän tasoon nähden niin 70m kuin 50m ihan ok eli tulokset 332 ja 334 sellaisilla perussarjoilla ei huippuja mutta ei huonojakaan. Tekeminen tuntui todella mukavalta ja viimeiselle matkalle oli kiva lähteä tavoittelemaan vahvaa lopetusta, jonka todellakin onnistuin tekemään, kun sivusin omaan ennätystäni 356 ampuen 2x60p ja 4x59p. Lopputulokseksi kertyi siis huikeat 1333 pistettä, joka sivuaa omaa kaikkien aikojen toiseksi parasta tulostani parhaani ollessa 1337 ja SE:n ollessa 1338. Todella huikea tulos siis, jonka aidosti ymmärsin vasta kilpailun päättyessä sillä fiilikseni koko kisan ajan oli, että tekeminen on ihan ok, mutta paremminkin voisi mennä, on tässä kesän aikana selkeästi oma odotustaso noussut terveellä tavalla sopivan korkealle.

Kun nyt kisojen jälkeen summailen lopputuloksia, niin kokonaissaldo viikonlopulta oli

• 900-kierros
  • 40m 296 sivuaa SE ja omaa ennätystä
  • 50m 291 oma ennätys
  • Tulos 865 - jäi 3p SE:stä ja oma toiseksi paras tulokseni

• FITA-kierros
  • 30m 356 sivuaa omaa ennätystä
  • Tulos 1333 - jäi 5p SE:stä ja sivuaa omaa toiseksi parasta tulosta

Olipahan hienoa ampua tällaiset huikeat kisat vielä nimenomaan JoJu:n kentällä, sillä olen ampunut koko urani aikana ylivoimaisesti eniten kilpailuja nimenomaan tällä kentällä. Seinäjokiset ovat järjestäneet jo kymmeniä vuosia joka toinen viikko suuren suosion saaneita piirikisoja, jota Jesper-Cupiksikin on kutsuttu ja tällä on ollut iso vaikutus myös omaan uraani merkittävänä osana niin tavoitteita kuin harjoitusmahdollisuuksia kilpailemisen osalta. Tuolla FITA tuloksella 1333 tein Kuivalaisen Pentin mukaan vielä kenttäennätyksenkin, joka oli ollut tähän asti suomen varmasti tunnetuimmalla jousiampujalla Tomi Poikolaisella.

Tämäkesäkausi alkaisi olemaan nyt pikkuhiljaa taputeltu, tosin jonkinlaisella varauksella vielä ensi viikonlopulle olisi Iitissä extrakilpailu, johon mahdollinen osallistuminen selviää viikon aikana. Joka tapauksessa katseita saa pikkuhiljaa ryhtyä kääntämään syksyyn, ensimmäisiin maajoukkuekokoontumisiin ja sitä kautta uuden kauden avaukseen, josta toivottavasti päästään nauttimaan ja tämän kansainvälinen pandemiatilanne alkaa hellittämään otettaan. Toivotankin tässä kohtaa jo mukavia osumia kaikille tarinoitani lueskeille alkavalle syyskaudelle.

Kyllä osaa voitto maistua makealta ei voi muuta sanoa! Tuloksellisesti kun takana on ylivoimaisesti paras kauteni ikinä niin tämä tuntuu todella hienolta nousta kauden päätteeksi keskimmäiselle korokkeelle!

Kotkalaiset järjestivät erittäin hienon Ranking finaalitapahtuman Karhulan keskuskentällä, puitteet olivat todellakin viimeisen päälle. Niin ihmeellistä kuin se voikaan olla, niin tämä oli myös ensimmäinen kertani ampua kisaa Kotkassa, vaikka kilpailu-uraa on takana jo reilu 20 vuotta. Ilmakin kun vielä suosi ajankohtaan nähden reilulla kahdenkymmenen asteen lämpölukemilla niin mukavahan siinä oli nauttia hienosta lajistamme.

Ennen varsinaista Ranking finaalia ammuttiin kansallinen Tupensyöjien 70m/50m kilpailu, joka meni niinikään allekirjoittaneen johdolla. Vaikka ilma oli lämmin ja aurinkoinen eli todella otollinen ampumiseen, niin pääsimme myös maistamaan aitoa tuuliammuntaa sillä Kotka merenrantakaupunkina ei liene ikinä tyynimmästä päästä. Jo harkkanuolilla huomasin tuulen ottavan välillä melkoisesti nuolen lentoon ja kisan edetessä se vain yltyi. Päätin pitäytyä tämän kesän toimintasuunnitelmassa ja ammuin koko kilpailun nollatuulisäädöllä eli pidin tähtäimen tyvenen merkissä ja otin ennakon tuulen suunnan ja voimakkuuden mukaan, joka tarkoitti valtaosin kasin tai seiskan ennakkoja. Ensimmäinen puolikas meni erittäin vakuuttavasti ja lopun 2 x 58 sarjat oikeuttivat tulokseen 336, jolla kuroin 16p eroa kakkosena tulevaan Vikströmin Anttiin. Toisella puolikkaalla en ollut enää entisestään voimistuneen tuulen kanssa niin sujut ja niput harhailivat enemmän kympin kahta puolta jokusen heikommankin osuman säestyksellä ja tästä sain kasaan maltillisen 314 pistettä eli lopputulokseksi kertyi 650p. Tällä pääsin pokkaammaan kansallisen kisan voiton, Vikströmin ollessa toinen pistein 646 ja Nikkasen Markuksen kolmas pistein 632.

Varsinaiseen Ranking finaaliin kutsuttiin kauden 8 parasta ampujaa kolmeen eri luokkaan eli tähtäinjouseen, taljajouseen ja vaistojouseen. Tuloksellisesti tämä on ollut minulle erittäin menestyksekäs kausi ja kun kisaan laskettiin mukaan kolme hallitulosta, kaksi 70m tulosta ja puolikas parhaasta 1440-kierroksen tuloksesta niin keräsin tästä kombosta kasaan yhteensä 3770 pistettä, jotka koostuivat seuraavasti. Hallissa 587+586+585, joka antoi parhaan kolmen kierroksen kausikeskiarvoni. Tähän päälle 70m tulokset 679 ja 676, joista ensimmäinen on uusi Suomen ennätys ja toinen kautta aikain kolmanneksi parhaani. 1440-kierroksella eli tuttavallisemmin FITA:lla ammuin vielä 1314, joka oli sekin varsin kova tulos niin tällä setillä voitin kausikilpailun 20 pisteen erolla Vikstörmin Anttiin, joka ampui niin ikään erittäin hyvin koko kauden ollen hallisarjan jälkeen jo 15 pisteen karkumatkalla.

Finaalien otteluparini kertovat ehkä parhaiten siitä miten jousiammunta on yksi tasa-arvoisimmista urheilulajeista mitä huippu-urheilu voi tarjota. Meidän sarjat kun olivat siis jousityyppikohtaisia eli miehet ja naiset ampuvat siis samassa sarjassa tässä kisamuodossa, jossa kahdeksan parhaan joukkoon lopulta sijoittui 5 miestä ja kolme naista. Ensimmäinen vastustajani oli Kuopan Taru, jonka voitin pistein 7-1 ja seuraavalla kierroksella sain vastaani hienosti semifinaaleihin tiensä selvittäneen Ida-Lotta Lassila, joka kaatui tässä matsissa pistein 6-0 ja oikeutti minulle paikan kultaotteluun.

Kultafinaaliin vastaani tuli Kokkolan Markus Nikkanen, joka on tällä kaudella ampunut omia ennätyksiään ja ollut todella rautainen erityisesti pudotuskierroksilla ja voittanut SM-kullan sekä hallissa että muutama viikko sitten ulkona, joissa molemmissa otteluissa hän tiputti minut ensin hopealle ja ulkona pronssiotteluun jossa jäin lopulta neljänneksi. Tässä matsissa oli siis itselläni todella panosta ottaa revanssi kiperistä tappioista. Finaali ammuttiin vuoroammuntana, jossa ampujalla on aina 20 sekunttia aikaa suoritukseen ja kun tuuli ei ollut juuri päivän aikana tyyntynyt niin se tarkoitti sitä, että siihen hetkeen on aina saatava nuoli lähtemään on sitten puuskaa tai ei. Matsi meni lopulta kokolailla minun komennossani, sillä tällä kertaa ns. mental game oli kunnossa ja onnistuin lukemaan tuulen riittävän hyvin ja sain suoritukseni tehokkaina lähtemään pääosin keskelle taulua. Loppupisteet minulle 7-3 jolla saavutin himoitun Ranking sarjan voiton vihdoin päästen nousemaan keskimmäiselle korokkeelle juhlimaan kultaa.

Voin kertoa, että vaikka olen ollut vuosikausia näissä kotimaan kisoissa melkein aina alkukierrosten jälkeen ykkönen tai vähintään kakkossijalla niin voittoja ei ole tullut liian usein kuitenkaan vaan sijoitukset on usein olleet himmeämpiä mitaleja. Voittaminen ei siis ole kovinkaan helppoa ja siksi tämä on minulle niin iso asia ja voin olla itseeni erittäin tyytyväinen. Tällä kaudella kevään neljäs sija Asia Cupissa Bangkokissa, SE:n ja muutaman huipputuloksen ampuminen kesän aikana ja nyt Ranking sarjan voitto antavat vahvaa uskoa oman mental gamen kehittymiseen ja sitä kautta odotan entistä suuremmalla innolla ensi kautta ja Tokion olympia kisojen karsintoja, sillä niihin ollaan enemmän kuin valmiina, nyt vain toivotaan, että kisat päästään järjestämään.

Alunperin ajattelin, että tämä olisi ollut kauden päätös, mutta Seinäjoen Jousi-Jussit pistivät sellaisen kisaviikonlopun ensi viikolle pystyyn, että sitä ei voi mitenkään vastustaa, joten haastankin koko jousiammuntakansan osallistumaan lauantain 900-kierrokseen ja sunnuntain FITA-kierrokseen, sillä tätä hienompia kisamuotoja ei kauden päätökselle olisi voinut toivoa!

Tänään pääsin ampumaan kesän odotetuimman kisan eli FITA-kierroksen, jota 1440-kilpailuksi nykyään kutsutaan. Ei ole hienompaa ja haastavampaa kilpailumuotoa jousiammunnassa kuin FITA-kilpailu ja arvostan suuresti seuroja, jotka tämän kisamuodon valitsee kalenteriinse järjestettäväksi, joten suuret kiitokset Äetsän Jousiampujille. Samoin arvostan suuresti talja-ampujia, jotka sankoin joukoin osallistuivat kisaan ja samalla ihemettelen suuresti, miten on mahdollista, että olin ainoana yleisen luokan osallistujana??? Naisissa sentään oli useampia osallistujia ja junioreissa myös innokkuutta tähän hienoon kisamuotoon.

Päiväni alkoi suurista odotuksista huolimatta hieman haasteellisissa merkeissä, kun ensimmäisille harkkanuolille astuessani, huomasin, että klikkerini oli poikennut rungon ollessa takakontissa. Ehkä pitäisi jatkossa pitää parempi huoli jousesta, mutta ainakin pitäisi olla vähintään varaklikkeri mukana, jota tällä kerralla ei myöskään tietenkään ollut. Onneksi suuremmoiselta pelastavalta enkeliltä Tukiaisen Iidalta löytyi samanlainen varaklikkeri lainaan jota itse käytän ja ehdin vielä ampua muutaman harkkanuolenkin ennen kisan alkua.

Avausmatka 90m meni todella kaksijakoisesti. Hyvät nuolet olivat todella keskellä ja taas huonot nuolet valtavan kaukana. Ammuin lopulta 13 kymppiä eli yli kolmasosan, mutta myös 7 sinistä eli vitosen ja kuusi kutosta. Lopputulokseksi kertyi 307 pistettä ja tämä vielä siten, että se vaati loppuun venymistä niin, että kaksi viimeistä kierrosta oli 56 sarjoja kahden 46 sarjan päälle. No kaikki lasketaan ja haluttuun määränpäähän on mahdollista päästä montaa reittiä, mutta tämä ei ollut se helpoin, eikä toki määränpääkään ollut lopulta ihan haluttu.

Toisella matkalla eli 70m jouduin uudelleen taistelemaan klikkerin kanssa, kun hiilikuituplaten päässä oleva metalliosa irtosi, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus tuossa mallissa. Se aiheutti kesken matkan tosiaan vähän härdelliä, mutta olen sen verran kokenut erilaisten häiriötekijöiden kanssa toimimaan, että en antanut tuon suuresti häiritä. Lopputuloksena 325 pistettä, joka on sellainen ok tulos, kun tuulikin vähän jo heräili. Niputus olisi mahdollistanut huomattavasti paremmankin tuloksen, mutta en harmillisesti saanut koko matkan aikana tähtäintä ihan kohdilleen.

Kolmas eli 50m matka on ollut itselleni aina suosikki ja niin se sujui nytkin huikean hyvin. Ammuin tasaisen varmasti nuolia keskelle koko kierroksen ajan ja päädyin tilanteeseen, jossa viimeisellä sarjalla oli vielä pieni mahdollisuus ampua uusi SE, tosin se olisi vaatinut 59 pisteen sarjan. Ilman muuta tuuli nousi tuolle setille, mutta sain kuitenkin luettua tuulimetkut hienosti ensimmäiset neljä nuolta, jotka olivat kympillä, mutta sen jälkeen alkoi tuulemaan tosin kentällä myös mutta erityisesti pääkopassa. Viimeiset pari nuolta kasille ja seiskalle, joten ei tarvinnut enää miettiä juhlitaanko SE-tulosta. Jokatapauksessa erittäin kova ja hieno kierros pistein 336.

Viimeisellä matkalla eli 30m tuuli nousi puuskittaiseksi ja teki paikkapaikoin jo hankalaksi löytää sopivia tuulirakoja. Tosin ihan normaalia kesäsäätä eli ei mitään normaalista poikkeavaa, mutta ei kyllä tyyntäkään enää. Koko kierros jäi jotenkin alakanttiin ja en löytänyt sellaista kunnollista X10 ampumisen meininkiä ja tulokseksi 346, joka on kyllä omalla mittapuullani heikko, vaikka lopetinkin hienoon grouppiin, joka tietenkin jätti lopetuksesta hyvän fiiliksen.

Kokonaistulos oli tänään siis 1314, joka on varsin mukava ja olen siihen ihan ok tyytyväinen. Tällä myös tietenkin voitti tässä hurjassa seurassa, jossa ei muita vastustajia ollut, toivottavasti seuraavalla kerrralla sitten tekee tiukkaa saada paikkaa kisaan.

Alustavien viestien vaihdon osalta Oulun FITA-kierrokselle selvisi, että unofficial tuloksen mukaan olisin myös voittanut tämän kauden Ranking sarjan alkukilpailun, joka sisältää 3 x hallitulos + 2 x 70m tulos ja 0,5 x FITA-kierros. Tältä pohjin siis parin viikon päästä Kotkaan Ranking finaaliin, jossa nähdään sitten Suomen parhaat jousiampujat mittelemässä arvostetusta koko kauden mittaisen Ranking kierroksen voitosta.    

Vuoden kotimainen kohokohta eli taulu-SM-kilpailut päästiin kisaamaan ehkä yhdellä suomen kauneimmista jousiammuntakentistä Iitin Jousiampujien Kymppirannassa. Ilma oli vielä ihan erityisesti lauantain alkukisan osalta täydellisin mitä voi olla, lämmintä ja tuuletonta ja tasainen auringonpaiste selän takaa. Voisi sanoa, että ilma oli jopa parempi kuin halliolosuhteet, sillä valaistus oli parempi.

Kuten varmaan aiemmista postauksista on selvinnyt, niin olen aavistuksen verran hurahtanut golffiin tämän kesän aikana ja kun kerran kisakentän vieressä on Iitin golf kenttä ja kisa alkoi sen verran myöhään, niin kävin aamulla pelaamassa ysin, jotta saa kropan käyntiin mukavasti. Voisi sanoa, että tämä oli äärimmäisen hyvä valmistautuminen, sillä kisan alkaessa tuntui, että hermotus toimii hienosti ja lihakset olivat mukavan lämpimät.

Alkukisa meni melkoisessa flow tilassa, sillä tikkasin ensimmäisestä 36 nuolesta tuloksen 342, jossa heikoin sarja oli 56 ja paras 59, hurjaa menoa siis. Toinen 36 nuolta oli myös todella hyvän tuntuista, mutta sillä kierroksella jäi vähän enemmän kympin rajoja auki tuloksen ollessa 334, joten kokonaistulokseksi kertyi 676. Tämä jäi vain 3 pistettä vajaa pari kuukautta sitten ampumastani SE:stä. Viimeisellä sarjalla vielä tuo oli mahdollisuus ylittää vaatimuksena 59 pistettä ja olin tässä vauhdissa vielä 3 nuolen jälkeen, mutta viimeisiä ei saanut riittävän keskelle. Mahtava fiilis joka tapauksessa ja lopputuloksena alkukisan voitto ja oma 3 paras tulokseni ikinä.

Sunnuntain pudotuskierroksilla saimme nauttia lämpimästä ilmasta niinikään, ilman kuitenkin liikkuessa aavistuksen enemmän siten että silloin tällöin joutui ottamaan ihan ennakkojakin. Pari ensimmäistä matsia voitin pistein 7-1 edeten mukavasti semi-finaaliin asti Nikkasen Markusta vastaan. Matsi oli äärimmäisen tiukka ja olin jo 0-4 sillassa, mutta buustasin oman ammuntani uudelle tasolle ja päädyttiin lopulta tasatilanteen 5-5 kautta shoot-offiin. Täytyy sanoa, että en ymmärrä, miten ihmismieli on niin typerä, että menin ampumaan nuolen, joka tuntui alusta alkaen sysi surkealta. Lopputuloksena seiska jolla hävisin matsin Markuksen kasille, tämä oli niitä kumpi ampuu vähemmän surkeasti kisoja, mutta lopputulos siis 5-6 ja osakseni jäi pronssiottelu.

Pronssiotteluun oli, jostain syystä joutunut alkukisan kakkonen Vikströmin Antti myös uusintanuolen kautta. Myös tämä matsi oli todella tasainen päättyen myös lopulta uusinta nuoleen. Tällä uusintanuolella otin suorituksen ihan rauhassa ja onnistuin siinä hyvin, mutta nuolen tippuessa harmillisesti ysille hieman kympin alapuolelle todellisuudeksi muodostui se, että sillä ei mitaleille noustu, sillä kaima pisti omansa kympille. Lopputuloksena siis neljäs sija alkukisan piikkipaikan jälkeen ja mitalit jaettiin siten, että Nikkasen Markus otti kullan, Piipon Samuli hopean ja Vikström pronssin.

Kisat olivat siis varsin kaksijakoiset omalta osaltani, lauantaina täydellinen onnistuminen ja kansainvälisestikin vertailtuna todella huipputulos. Sunnuntaina sitten nuoli vältteli kymppiä oikein urakalla ja mukaan sattui muutamia heikompiakin osumia, joten niin se on, että tässä kovassa seurassa sillä ei neljättä sijaa parempaa ansainnut.

Seuraavat kisat ovatkin sitten ensi viikonloppuna Äetsässä, jossa kisataan jousiammunnan kuninkuuslajissa eli FITA-kierroksella. Jos jotain kisaa olen kesän ajalta odottanut niin se on nimenomaan FITA, johon haastan kaikki itseään kunnioittavat jousiampujat mukaan, jotta saadaan pidettyä tämä ampujia kaikkein eniten haastava ja mielekäs kisamuoto osana kunnioitettavaa lajiamme.

Perinteikkäät synnyinseutuni Elonuoli-kilpailut Teuvan keskuskentällä saatiin taas kerran kilpailla valtavan hyvissä olosuhteissa. Jos tänä kesänä on varsinkin heinäkuussa ollut epävakaisen sateista ja jopa kylmää ilmaa niin tänään päästiin kyllä nauttimaan auringonpaisteesta ja lämmöstä ja tuulikin pysyi lähes kokonaan teillä tietymättömillä.

Teuvan kentän ammuntasuunta on aikalailla kohti itää ja vaikka kisat aloitellaan normikisoihin nähden suhteellisen myöhään niin siitä huolimatta aamusta joudutaan kuitenkin vasta-aurinkoon jonkinverran sihtailemaan. Jostain syystä muistelin väärin, että en tullut ottaneeksi kalastajan hattua matkaan ja siristelin siinä harkkanuolet ja vielä muutaman ensimmäisenkin kisasarjan kohti vastavaloa. Kun ammuin yhteen kisasarjaan sitten tämän vuoksi jonkun heikon osuman menin vielä katsomaan uudelleen laukut läpi ja olihan tuo sitten kuitenkin matkassa. Tämän vaihdoksen jälkeen sain melkoisen mukavan korjaussarjan ammuttua kierroksen loppuun ja säädyllisen 324 kasaan, jolla oli parin pisteen päässä kärkeä pitävästä Nikkasesta.

Toiselle puolikkaalle lähti mylly käyntiin alusta asti kunnolla ja lukuunottamatta toiseksi viimeistä yläysille ammuttua nippua, osuin kokolailla keskelle kaikki setit. Viimeisellä sarjalla tiesin, että nyt tarvitaan 59 pisteen sarja 660 tulokseen. Päätin mielessäni pistää tuollaisen sarjan ja sainkin loppujen lopuksi kasaan 58 pistettä, kun yksi nuoli jäi millin auki kympistä. Päivän parhaani siis ja ehdottomasti yksi parhaista lopetuskierroksistani ikinä. Kokonaistulokseksi siis 659 ja tuolta puolikkaalta 335, joka on jo ihan mallikas tulos ja lähtö matseihin piikkipaikalta.

Marseissa ammuin ensimmäisen otteluni JySu:n Lehtomäen Esaa vastaan ja otin siitä pisteet kotiin 7-1 tuloksella lopettaen ottelun hienosti bingoon. Kultaottelussa ammuin odotetusti Nikkasen Markusta vastaan, mutta tässä en venynyt ihan parhaimpaani ja lopputuloksena oli hopeasija pistein 3-7 Markukselle. Ammuimme kolme kertaa tasurin ja kaksi sarjaa hävisin pisteellä, tiukkaa kisaa siis ja kun nuo tuli vielä pääosin sellaisista paikoista joissa missasin yhden nuolen ohi keltaiselta niin harmittaahan tuo. Peiliin siis on tuossa paljon katsomista ja lisäksi Markukselle kunniaa osoitettava, sillä hän ampui todella hienosti matsit.

Ensi viikonloppuna sitten kisataan SM:n merkeissä Iitissä ja siitä kisarundi jatkuu parin FITA:n kautta Ranking finaaliin Kotkaan.

Maastoammunta se vain on leppoista ja mukavaa touhua, joka kerta se tulee todettua. Tälle vuodelle sai kalenteriin mukavasti ainakin yhden tällaisen kisan, kun kotiseuduilla Teuvan Jousiampujat järjestivät Parran laskettelukeskuksen maastossa erittäin hienot maastokilpailut. 

Ratamestarille voi antaa kyllä täyden kympin, sillä maasto oli jälleen kerran hyödynnetty huikean hyvin ja rastit olivat haasteellisia ja monella rastillä todella yllättäviä. Vielä kun tuohon yhdisti hellelukemille yltävän ilmanalan ja laivueellisen kiukkuisia paarmoja ja muita mukavia metsän otuksia, niin olipahan meillä ratkottavaa kentän suorittamisessa. 

Joka kerta sitä vain onnistuu erehtymään arvioitavien rastien etäisyyksistä pahemman kerran ja itselleni tällainen erehtyminen sattui rastilla 12, jossa ratamestari lienee myhäillyt partoihinsa sujuvasti sitä luodessaan. En ymmärrä, mistä olivatkin löytäneet niin pienen pakan luomaan optista harhaa, joka oli vain aavistuksen 60cm taulua suurempi ja se oli asetettu, sivurinteeseen itse lakialle jonne ammuttiin metsän puolelta. Olin nähnyt rastin jo ylempää aiemmalta rastilta ja katsonut mielessäni, että tuolla näyttää olevan iso 80cm taulu odottamassa ja kun tulimme viivalle, niin vaikka jälkeen päin ymmärsin kaikkien näköhavaintojen tukevan lyhyttä ammunta matkaa niin mieli ei itse tilanteessa antanut lupaa sitä tulkita pikkutauluksi vaan perustelin itslleni kaikin mahdollisin konstein taulun olevan iso ja pistin kylmän tyynesti tähtäimeen 45m asetukset ja pamautin ensimmäinen nuolen ylhäältä ohi. Arvaatte varmasti miten sapetti, mutta niinhän sitä sanassakin sanotaan, että ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei takaisin saa, joten merkki uusille lukemille ja sitten pari tikkua perään paremmille numeroille. 

Tuon rastin lisäksi erityisesti pidemmillä matkoilla ja jyrkissä ylä- ja alamäissä olin aikalailla haasteissa, sillä kulma-ammuntaa sekä kulmakertoimien aiheuttamia matkavähennyksiä lienee tullut treenattua viimeksi pari kolme vuotta sitten. Lisäksi päivän kuului pientä haastetta ammuttujen matkamerkkienkin kanssa, kun tajusin vasta merkit ammuttuani, että etärini antaa 1m liian pitkää matkaa, joten oli siinä miettimistä kun ensin koitti arvioida matkan ja asettaa sen tähtäimeen sen jälkeen tehdä matkamerkkivirheen mukaiset vähennykset ja sitten vielä miettiä kulmien vaikutukset. Kyllä sitä jonkun kerran kävi mielessä Rampen sanat, että on tämä merkillinen laji kun pitäisi tehdä kulmavähennyksiä matkamerkeistä  joita ei tiedä

Jostain syystä sitä aina tuppaa kertomaan niistä hetkistä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta tosiasia on se, että päivä oli omalta osaltani ihan huikean hyvä, sillä ammuin loppujen lopuksi oman ennätykseni eli 346 pistettä ja jos kuuntelin muita enemmän maastoa ampuvia sankareita niin ei tuo rata ihan helpoimmasta päästä kait ollut. Päivään kuului todella paljon loistavia 15-17 pisteen sarjoja ja osasin hyödyntää todella hyvin suunnitelmani pistää tiedustelija liikkeelle ja sen jälkeen ampua tiedustelija nuolen tuoman tiedon valossa oikealla ennakolla seuraavat nuolet. Pääosin tämä menetelmä antoi 10-12 pinnaa aina kahdella viimeisellä nuolella ja se on tällaiselle sunnuntai maastoampujalle varsin kelpo suoritus. 

Itse kilpailun osalta meillä meni ensimmäinen puolikas seurakavarin Pyylammen Teron kanssa aikalailla käsikynkkää, mutta toisella puolikkaalla revin eron reiluksi 20 pisteeksi, joten pääsin pokkaamaan kotikonnuilla taas kerran kultaisen mitalin keskikorokkeella.

Kuten tuossa alussa mainostin, niin maastokisat ovat kyllä erittäin mielekkäät ja suosittelen niihin osallistumista lämpimästi kaikille niin uusille kuin vanhoillekin nuolipyssysankareille. Oma ideologiani tuohon maastoon on sellainen, että en sitä oikein osaa mieltää kilpailuksi vaan enemmänkin se on metsässä samoilua hyvän porukan kanssa ja siihen kuuluu myös ampumista mielenkiintoisissa paikoissa. 

Seuraavan kerran nuolipyssyhommia olisi todennäköisesti tarkoitus jatkaa 1.8. niin ikään Teuvalla 70m kisojen merkeissä.

Yleisen luokan Suomen ennätys 70m matkalta on sellaista, mistä sitä yleensä unelmoi treeneissä käydessä ja vaikka tuo ennätys onkin viimeisen kaksi vuotta ollut nimissäni on sen parantaminen tuntunut vain kaukaiselta haaveelta, mutta niin vain tänään sattui kaikki taivaankappaleet kohdilleen ja kirjasin Iitin Kymppirannassa uudeksi SE:ksi tuloksen 679 (342+337).

Se on jännä juttu millainen mielentila on silloin kun se kuuluisa flow tila sattuu päälle. Tänään tuntui suurimman osan kisasta siltä, että keltainen on niin iso, että siitä ei voi ampua ohi ja suurimmalta osalta näin siinä kävikin. Aamun harjoitusnuolilla oli jo melko vahva fiilis tekemiseen ja kun kisa lähti käyntiin nippu tiivistyi vielä entisestään. Ensimmäinen 36 nuolta meni ohi hujauksessa ja kun kirjailtiin tämän kierroksen lopputulosta niin olin melkoisen yllättynyt, kun pisteet näyttivät tulosta 342. Tämä oli oma 36 nuolen ennätykseni, sillä aiempi oli 2017 ammutussa Suomen ennätyksessä toinen puolikas, jonka ammuin pisteisiin 340. Ensimmäinen ajatus tuon tuloksen jälkeen oli, että tänään ammutaan uusi Suomen ennätys, mutta korjasin ajatusta samantien, että tänään ammutaan yli 680 pistettä. Toinen puolikas lähti sujumaan yhtälailla mallikkaasti ja kierros eteni viimeiseen sarjaan, jossa tiesin, että tuohon maagiseen 680 tulokseen vaaditaan 56 pistettä, joka oli tämän kisan normaalitulostasoa. Nuolet lähtivät napsumaan keskelle pienen jännityksen keskellä, mutta kolmas tai neljäs nuoli jäi sormiin antaen osumaksi 7. Ymmärsin samantien, että nyt tuo tavoite muuttui mahdottomaksi ja pistin loput tikut keskelle viimeisen ollessa varmastikin X10 ja tulin viivalta pois erittäin turhautuneena ja pettyneenä, joka on todella mielenkiintoinen reaktio, sillä ymmärsin kyllä ampuneeni samalla SE:n. Siinä taisi kisakavereilla olla ihmeteltävää, kun hetken aikaa meni tuohon turhautumisen purkamiseen, kun tuo raja jäi rikkomatta. Taululle mentäessä sitten selvisi, että raja jäi auki yhdellä pisteellä tuloksen ollessa 337 ja yhteensä 679, joka ylitti aiemman voimassa olleen SE:ni kahdella pisteellä.

Lyhyen ruokatauon jälkeen jatkoimme kisaa ja lähdin mielestäni erittäin fokusoituneena ja valmiina tuohon toiseen kisaan, mutta sain huomata ensimmäisen kolmen kierroksen aikana, että ei se kympin ampuminen aina niin helppoa ole ja tuntuikin siltä kuin koko kymppi olisi kadonnut taulusta. Puolessa välissä minulla oli kasassa 157 pistettä ja olin reilun kymmenen pistettä jäljessä edellisiä kierroksia. Tässä kohdassa ymmärsin hakea ajatusmallia viime aikoina paljon harrastamastani golfista, jossa olen huomannut, että paras tulos tulee aina kun menee pallon taakse, arvioi mitä tulee tehdä ja astuu sen jälkeen pallolle vahvalla itseluottamuksella tekemään sen mitä on päättänyt. Otin tämän ajatuksen ohjenuorakseni jousiammuntaan sovitettuna ja ammuin loput kolme kierrosta taas alun tahtia ampuen 169 pisteen edestä ja kirjasin tulokseksi 326, huikea nousu siis. Pienen tauon jälkeen aloittaessamme viimeistä 36 nuolen settiä, lähdin toteuttamaan tätä samaa ajatusta ja sain ampua ehkä yhden tasapainoisimmista tuloksistani nuolten ollessa todella tiukassa nipussa kierros toisensa jälkeen. Kuin kirsikkana kakun päällä laskin ennen viimeistä sarjaa, että 340 pisteen puolikkaaseen vaaditaan 58 pisteen sarja. Lähdin ampumaan vahvalla itseluottamuksella täyttä 60 pistettä ja kun viimeinen nuoli tipahti keskelle niin olin varma, että onnistuin tässä, tarkistus kaukoputkesta kuitenkin täsmensi tuloksen 59 pisteeseen, joka oli jokatapauksessa kisan paras 6 nuolen tulokseni ja pisteitä kertyi 341 eli uudelleen paremmin kuin aiempi ennätykseni ja kokonaistulokseksi tuli siis yhteen 667 pistettä joka menee kärkikastiin omista tuloksistani sekin. Huikeaa tuossa oli todistaa itselleen, että nuo monesti niin vaikeat viimeiset sarjat ovat käännettävissä oikella ajatusmallilla kisan kohokohdiksi ja sitä tämä todellisesti oli päättää kisa parhaaseensa.


Koska kyseessä oli tuplakisa niin pisteet ynnättiin yhteen ja kokonaistuloksekseni kertyi 1346, joka oli niin ikään ennätykseni ja oikeutti isolla erolla kilpailun voittoon. Toiseksi sijoittui Antero Sistonen, joka ampui erityisen hienosti toisen 72 nuolta ja kolmas oli Taru Kuoppa, joka hakee kovia kisoja naisten luokan sijasta yleisestä luokasta kotimaan kisoissa.


Tämä viikonloppu on ollut mentaalisesti melkoisen menestyksekäs setti, sillä eilisessä kisassa Äetsässä ammunta oli jo suorituksen ja pääkopan tasolta hyvää, vaikka osumat eivät olleetkaan ihan toivotun hyviä. Tälle päivälle kumuloitui sitten monta hyvää asiaa, joista ehkä tunnistettuja on perjantaina alkanut loma, joten työmoodin ehti saada katkaistuksi ja siihen päälle eilinen vähän kuin harkkakisa ja kevyt päivä alle ja kun ilta meni vain palautuessa hyvän ruoan ja pitkien venyttelyjen parissa höystettynä hyvillä yöunilla oli tänään kisaviivalla levännyt, hyväntuulinen ja fokusoitunut kaveri. Vielä kun oikeasti ne taivaankappaleetkkn oli varmasti oikeassa asennossa, niin kyllä tällaista vain tapahtuu ja kun se tapahtuu niin se tuntuu käsittämättömän helpolta, hyvät nuolet on keskellä ja huonotkin suoritukset joita aina kuitenkin tulee ovat hyvin lähellä, tänään pääosin jopa ysillä nekin.

​Yhtenä asiana ehkä on vielä pakko nostaa tuo aiemmin mainitsemani golf. Nyt kun korona sotki kaikki kisasuunnitelmat ja käytönnössä vesitti ulkomaan kisareissut tältä vuodelta ja vielä vei myös oman työnikin etätoimistolla eli kotona olemiseen vapautui aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin duunia, jouskaritreeniä ja reissaamista. Viime kesänä uudelleen alkanut golfin peluuni onkin paisunut nyt uusiin sfääreihin tämän kevään aikana ja en näe siinä tällä hetkellä mitään muuta kuin hyviä puolia, sillä se on tuonut hyvää liikuntaa ja fysiikan kehittymistä sekä mentaalisia apuja kisakentälle. Toki pitää olla järki kädessä treenivolyymien säätämisen suhteen sillä nämä molemmat lajit ovat melko aikaa vieviä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä kombo toimii, joten jatketaan samaan malliin kohti kautta 2021 ja olympiakarsintoja joihin valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja onhan tuossa SE:ssäkin vielä varaa parantaa :)

Myös media on kirjoittanyt myös edesottamuksistani, joihin linkit tästä alta:

Aamulehti
https://www.aamulehti.fi/a/86a1aad1-84e0-4e0c-a7bf-cca9262997e5 

​Ilkka-Pohjalainen
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/urheilu/tekoniemi-tahtasi-uuden-se-tuloksen-1.6013590
​

Kotimaan kesäkisakauden avaus päästiin vihdoin suorittamaan, kun Äetsän Jousiampujat järjestivät hienosti kaikkia Korona sääntöjä noudattaen Suvinuolet kilpailun hienossa jousiammuntapyhätössään. Kilpailu päästiin käymään helteisessä säässä ja Äetsäläisittäin täysin tyynessä eli tuulta piisasi enemmän kuin muilla kisakentilla normaalina tuulipäivinä ;)

Tuuli oli tosiaan mielenkiintoinen, sillä valtaosa sarjoista ammuttiin lähes tyyneen, mutta aina silloin tällöin tuli kunnon tuulenpuuska jaksoja, jotka veivät yllättävän paljonkin nuolta. Oma kisatulokseni kaatuikin lähinnä osaamisen puutteeseen tuuliammunnan suhteen sekä todella heikkoon strategiseen taitoon, sillä ei niitä nuolia nyt pakko olisi jokaiseen puuskaan ampua :) 

Ehkä hieman itseruoskintaa, mutta jos homma on puikoissa, ammunta tuntuu hyvältä ja treenitkin ovat sujuneet mukavasti, niin kyllä tuo jäi aavistuksen mieltä kaivelemaan, jonka vuoksi peilikuvan kanssa on tiukat puhuttelut tiedossa. Lopputuloksena siis tulos 326 + 320 = 646, joka sisälsi tosiaan laidasta laitaan nippuja parhaiden ollessa huippugrouppeja 58 pisteen arvoisesti, mutta kun sekaan mahtui melkoisia harakanpesiäkin vain 50 pisteen arvoisestikin, niin tuo oli lopputulos.

Pudotuksiin lähdin kuitenkin piikkipaikalta saaden ensimmäiselle kierrokselle byen eli pääsin aloittamaan vasta semifinaalikierroksesta, jonka ammuin tasaisesti ysin tahtia voittaen seurakaverini Jenun Markun suoraan 6-0. Finaalissa ammuttiin Kuopan Tarun kanssa ja yhtä hieman heikompaa sarjaa lukuunottamatta ammuin erittäin hyvin lopettaen 29 pisteen sarjaan, jolla nappasin voiton kotiin pistein 7-1.

Vaikka tuossa aiemmin manailinkin omaa tekemistäni, niin kisassa oli todella paljon hyvää ja oikeastaan parasta oli se itseluottamus ja rauhallinen päättäväisyys tekemiseen. Tämä juttu tulee olemaan yksi kantavia voimiani jatkossa ja olen erittäin iloinen millainen mental game harjoitus tämä kisa oli.

Huomenna jatketaan sitten Iitissä tuplakisan voimin, näyttäisi siltä, että lämmin päivä se tulee sielläkin olemaan.