Kotimaan 70m kisakausikin on vihdoin saatu polkaistua käyntiin ja tietenkin heti arvokisakarsinnalla, kun kaksiosaisen karsintamallin ensimmäinen kilpailu ammuttiin Kokkolassa.  Kenttä ja järjestelyt olivat taas viimeisen päälle, kun Kokkolalaiset olivat pistäneet parastaan ja muuntaneet Kirkonmäen urheilukentän jousiammuntastadioniksi.

Sää oli päällisin puolin loistava, aurinko paistoi lähes puhtaalta taivaalta koko päivän, mutta tähän vuoden aikaan luoja ei liian paljon lämpöasteita meille suonut. Sai kyllä vetää pitkää kalsaria ja useampaa välipaitaa päälle, että viivalla oli mukava olla. Meren vieressä oleminen myös näkyi ilmanalassa mukavan voimakkaasti puhaltavan tuulena, joka päivän mittaan vaihtoi suuntaansa. Kaikki elementit siis saimme, joihin täytyy olla varautunut, pelkällä hallitreenillä ei näissä olosuhteissa tehnyt juuri mitään.

Alkukisa, joka siis toimi MM-karsintana oli todella vaihteleva. Ammuin paljon hyviä sarjoja, useamman 57 setin jotka olivat loistavia tuohon tuuleen, kun tähtäilyt olivat pääosin jossain 7/8 osuma-alueilla ja useimmiten ennakko vielä vaihteli sarjan sisällä. Mutta sitten tuli myös niitä toisenlaisia sarjoja, kun heikomman pään sarjat olivat 48/49 tasoa. Ammuin yhden 4 osuman ja useamman 6 osuman sellaiseen tönivään tuuleen, jossa laukaus vain lähti väärään kohtaan tuulen heiluttelua. Kisatilanteen osalta päivä eteni hauskasti, kun alkuun olin kärjessä, mutta jossain huonon setin paikkeilla Vikströmin Antti meni ohi. Saavutin hänet pariinkiin kertaan, mutta aina noihin kohtiin tuli sitten jokin huono setti ja pahimmillaan eroa oli lähemmäs kymmenen pistettä. Lopuksi kuitenkin hieman ehkä yllätykseksenikin voitin alkukisan parin pinnan erolla ampuen pisteet 318+322=640.

Ensimmäisen Berliinin MM-kisojen karsintakilpailun jälkeen joukkueen kolmessa paikassa on itseni lisäksi kiinni Vikströmin Antti ja Aartolan Jouni, mutta siinä takana on monta ampujaa joilla yhtälailla on kova palo kisoihin. Kisa on kuitenkin vasta puolivälissä ja joukkue valikoituu viikkoa ennen juhannusta, jolloin ammutaan Iitin Kymppirannassa toinen osakilpailu ja yhteistuloksen pohjalta valitaan joukkue.

Pudotuskierroksella voitin ensin ensimmäisessä ottelussa Tukiaisen Iidan 6-2. Semissä meillä oli kova vääntö Ronkasen Pertun kanssa, jolta otin ensimmäisen setin pataan ja tästä syttyneenä ammuin perään 29 ja 30 setit, jolla sai tilanteen käännettyä oikeaan suuntaan, kierros kuitenkin venyi loppuun asti neljännen sarjan tasurilla ja lopulta voitto 7-3. Finaalissa ammuttiin jälleen kerran Vikströmin Antin kanssa ja tasaista vääntöä olikin. Neljä kertaa tasuri, mutta kun Antti voitti yhden kierroksen niin lopputuloksena minulle tappio ja hopeasija pistein 4-6. Onnittelut Antille taas kerrna voitosta!

Hyvää ammuntaa oli melkoisen haastavaan tuulipäivään, joka kyllä tiputti tulostasoa valtavasti koko porukalta. Tämä se pelin henki kuitenkin on, ulkona ammutaan säiden armoilla ja tämä oli tällainen päivä, joka ei tulostasollista hurmosta tarjonnut, mutta paremmuusjärjestys se tästäkin päivästä syntyi.

Nyt jatketaan treenejä kohti viimeistä MM-karsintaa ja heti sen jälkeen starttaavaa European Games kisaa kohti, joka on yksi tämän kesän päätavoitteista. Sitä ennen taidna kuitenkin vielä käydä ampumassa ensi viikonloppuna Oittaalla maastokierroksen, kun sellaiset EM-kisat kolkuttelisi tuolla syyskuussa, joten treenailu on hyväksi siihenkin touhuun. 
 

Maastoammuntakausi tuli avattua tänään Keuruussa, jossa en ole aiemmin käynytkään. Todella upea kisakeskus ampumahiihto / hiihtostadionin yhteydessä ja upea rata, joka nousi korkealle harjulle ja sieltä lasketeltiin pikkuhiljaa takaisin alas. Parhautena oli ehdottomasti se, että rastit olivat todellista maastoammuntaa, eikä juurikaan tasamaan rasteja näkynyt, joka tietty teki omat haasteensa, kun ei maastoon ole kovinkaan adaptoitunut :)

Valmistautuminen kisaan ei ollut mitenkään optimaalisin, kun tullut tehtyä remppaa tässä viime viikot ja merkitkin ammuin vasta eilen. Ammunta toki muuten on kulkenut mukavasti ja maastoon on aina kiva lähteä, joten hyvillä mielin aamusta kisapaikalle ja muutaman tikun ehti ampua harkkakentällä pohjille. 

Kisan alku oli hyvä, kun kahdelta ensimmäisellä rastilla, jotka oli annettuja matkoja tikkasin nuolet keltaiselle. Sen jälkeen siirryttiin vaihtelevasti arvioitaville ja sitten alkoikin nuolet löytymään vähän turhan usein heikommilta osuma-alueilta. Turhan paljon meni avausnuolet ylä 3/4 osumille, jonka jälkeen kyllä kohtuullisella prosentilla sai tikkuja sitten keltaiselle, mutta ei riittävästi kuitenkaan. Vähän jäi sellainen tunne, että mun merkit ei ehkä ihan pitänet paikkaansa, kun annetuiltakin tuli vastaavia virheitä. Toki voi kyllä johtua kulma-ammunnan osaamattomuudestakin, joten ompahan ainakin treeneihin ihmeteltävää. Arviointi eli mittaaminen on kyllä toinen treenattava asia arvioitavilla matkoilla , vaikk tunne oli, että ehkä se meni ihan kohtuullisesti.  Taulukokojen kanssa kentällä oli luonnollisesti hieman kikkailtu ja en erehtynyt  onnksi kuin ainoastaan yhdessä pakassa taulun koosta saaden kuitenkin siitäkin avausnuolella pisteen arvoisen osuman, joten joka nuolella tuli pisteitä. Hieman alavireisen pitkän periodin jälkeen sain kuitenkin loppuun hienon onnistumisen, kun tikkasin toiseksi viimeiltä 10m tiputaululta täydet 18p ja viimeiseenkin tauluun kaikki keltaiselle, joten lopusta jäi hyvä mieli.

Kisan kulun osalta olin vähän vajaaseen puoliväliin asti johdossa, mutta sitten Ekholmin Pyry pisti vilkun päälle ja katsoi horisonttiina ampuen todella kovaa vaativalla radalla. Olin jo toistakymmentä pistettä jäljessä, mutta loppuun, kun oma ammunta ja arviot hiukan paranivat niin kavensin eron 6 pisteeseen ja olin siis lopulta toisella sijalla pistein 330, kun Pyry latoi taululle pisteen 336.

Kisa oli samalla EM-karsinta kisa, toki varsinaista karsintaa ei käytännössä ole ilmoittautuneiden vähyyden vuoksi, mutta pisterajoja kuitenkin kisoissa tavoitellaan. Tällä tuloksella täyttyi B-raja, joka EM-kisoihin nimeämiseen vaaditaan ja A-rajaan jäi matkaa 8 pistettä.

Seuraavat kisat olisi sitten ensi viikonloppuna Kokkolassa, jossa ammutaan 70m kierros ja se on taas osa tulevan kesän MM-karsintaa, joten tasamaa treeniä tiedossa tulevalle viikolle.

Kuva: Aulis Humalajoki

Kansainvälinen kisakausi ulkomatkoilla avautui tänä vuonna briteissä Lilleshallissa European Grand Prix kilpailun merkeissä. Kisaan osallistumisen päätavoite oli tavoitella joukkuepaikkaa European Games kisoihin Puolan Krakovaan tulevalle kesälle.

Lähdettiin kilpailuun suoraan halli-SM-kisojen jälkeen Vikströmin Antin, Tukiaisen Iidan ja Lassilan Ida-Lotan kanssa ja saavuttiin sunnuntai illalla Manchesteriin, jonne meidän lennot oli varattu. Sieltä siirryttiin bussilla Telfordiin, miljoonan sellaisen mutkan kautta joita google maps ei osannut ennustaa, kisahotelliin. Hotellilla meitä olikin jo vastassa edellisenä päivänä paikalle matkustanut Vuorisen Verne, joka ilahtui suuresti tuodessamme hänen jousilaukun, joka oli finskiltä jäänyt suoralta lennolta kotimaahan. Kun myös Lontoon kautta paikalle vähän pidemmän kaavan kautta (eli kisajärjestäjä odotteli ihan muualle ja kyytiä ei ollut kuin vasta illalle) matkustanut Aartolan Jouni saatii remmiin mukaan oli joukkue kasassa.

Maanantai aamulla tankattiin itsemme täyteen perinteistä englantilaista aamiaista ja lähdettiin kisakentälle virallisiin harjoituksiin kauhistelemaan kylmyyttä ja tuulta joka kentällä puhalsi. Sinänsä kenttä oli varsin kaunis puhtaan vihreä, iso peltomainen alue. Kun saatiin viralliset harjoitukset ammuttua käytiin lounaalla ja sitten ryhdyttiinkin jo ampumaan alkukisaa. Ensimmäinen puolikas onnistui mukavasti pistein 325 ja olin näillä pisteillä sijalla 19, mutta toiselle puolikkaalle tekeminen vähän hyytyi ja tuuliennakot ei napsunut niin kohdilleen joten tipuin sijalle 36 ampuen puolikkaasta 316 ja kokonaispisteiksi 641.

Kakkospäivän ohjelmassa oli joukkuekisa, jossa saavutimme 2020 luvun miesten joukkueen ensimmäisen otteluvoiton suoraan 6-0. Toisessa ottelussa Italiaa vastaan ei saatu ihan samanlaista hurmosta päälle, kun settiin sattui aina jokin vähän heikompi osuma. Olimme jo 0-4 sillassa mutta venytimme sieltä vielä 2-4 tilanteeseen hyvällä sarjalla. Viimeisellä Italia oli kuitenkin parempi ja voitti ottelun 2-6 meidän sijoittuessa sijalle 9.

Keskiviikkona ammuttiin henkilökohtaiset pudotukset, jossa vastassani oli kreikkalainen Katsaitis Panagiotis sijalta 77. Päivä oli taas kerran tuulinen ja osittain puuskittainen. Ammunta tuntui hyvältä tekemisen puolesta, mutta niin siinä vain kävi, että tasaisen ottelun jälkeen kreikkalainen vei pisteet 4-6. Muutama turha kasi joko liian suurella tai liian pienellä ennakolla maksoi ottelun ja sijoitukseksi tuli siis jaettu 57.

Torstai olikin sitten se meidän pääpäivä eli joukkuekarsinta kahdesta paikasta European Games kisoihin. Alkukisan pohjalta sijoituimme paikalle 6 tähän karsintaan ja saimme vastaamme Portugalin. Kisa valkeni mukavan aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä. Tämäkin kisa meni ennakoiden kanssa ihmetellessä ja vaikka pisteet eivät vastustajallakaan pilviä hiponut, niin jouduimme heti alkuun siltaan 0-4 tappioasemaan. Komannella sarjalla ammuimme parhaan settimme ja vastustajalla kävi jotain härdelliä ja heidän viimeinen nuoli lähti yliajalla. Heiltä paras pois mutta vaikka tuo olisi laskettu niin olisimme voittaneet. Viimeisellä setillä osui melko puuskainen hetki ja ammuttiin turhan paljon punaisen osumia, loppuräknäyksen jälkeen pisteet oli tasan joten Portugali voitti 5-3. Meille sija 9, joten joukkuekisapaikka jäi haaveeksi meiltä ja ne menivät lopulta ranskalle ja hollannille.

Kilpailun suhteen meillä oli selkeä tavoite ja prioriteetti saavuttaa joukkuepaikka European Gamesiin mutta se ei toteutunut, tärkeää on kuitenkin että yritettiin ja kaikkemme tehtiin. Tosiasia on se, että kun suomesta kärrätään huhtikuun alussa jengi hallista tuulisille englannin nummille niin ei se ammunta ole ihan sitä mitä se parhaimmillaan voisi ulkokauden kuluessa olla. Kaikki me taisteltiin tuuli ammunnan kanssa ja sitä riitti täällä ihan kuten muissakin isoissa kisoissa. Kesälle on siis tuulitreeniä tehtävälistalle harjoituksiin. Omasta suorituksesta en kauhean tyytyväinen ole, paljon parempaan odotukset oli asetettu, mutta tämä kuuluu pelin henkeen ja nyt käännetään katseet kohti kesää.

Kisan jälkeen kävimme vielä Iidan kanssa katsastamassa paikallisen Lilleshallin Golf kentän. Saimme ihan huippu palvelua, Pro Shopin pitäjä otti meidät sydämmellisesti vastaan ja katsoi meille vuokravälineet kuntoon ja lähetti matkaan upealle kentälle. Olipa kyllä hienoa avata golf kausi samalla ja pelata ensimmäistä kertaa golffin synnyinsijoilla.

Vaikka kilpailu ei mennyt odotetusti niin voisi sanoa että Lilleshall kohteli meitä lempeästi. Maanantain hienoisen shokin jälkeen kylmyyden ja tuulen suhteen sää parani koko ajan loppuviikkoa kohti ja pääsimme kyllä valtaosin ampumaan hyvässä säässä ja loppuviikosta ihan lämpimässä auringon paisteessa. Kisakentällä järjestelyt toimivat hienosti samoin kuljetukset ja hotelli oli kaikin puolin hyvä samoin kuin ruoat mitä viikon aikana nautittiin. Myös maisemat kisakentälle ajellessa olivat todella hienot kun jokapuolella on silmän kantamattomiin vihreitä peltoja ja teiden varsilla valtavia tammia ja lehtikuusia. Englanti yllätti ainakin minut positiivisesti.

Hallikauden 2022-2023 päätti taas kerran tietenkin Halli-SM-kisat, jotka ammuttiin tällä kerralla Varkaudessa. Paikkana Varkauden liikuntatalo oli upea puitteiltaan, halli oli erittäin valoisa ja kisaan sopivan kokoinen. Oli myös muistaakseni vasta toinen kerta elämässäni kun olen Varkaudessa käymässä ja ensimmäistä kertaa jousiammunnan puitteissa, joten mukava oli vieraana olla.

Alkukisa sujui aikalailla sama tahtia kuin tämän vuoden kisat ovat menneet, kovatasoinen lopputulos 587 antoi selkeän piikkipaikan alkukisan jälkeisiin pudotuksiin. Varsinkin ensimmäinen puolikas oli kovatasoista tahtia ja nuo harvat ysitkin olivat melko lähellä 10 viivaa. Toinen puolikas oli sitten tasaista puurtamista, jossa niin ikään niputus oli kohtuullisen tiivistä, mutta pisteitä tippui joku enemmän. Kova tulos kuitenkin ja tosiaan kauden keskiarvoihin.

Pudotuskierroksilla pari ensimmäistä matsia meni lähinnä kymppejä ammuskellessa joilla sekä seurakaveri Koskisen Jarkko että Joutsin Hakkaraisen Arto tippui 6-0 jatkosta. Semifinaalissa PJA:n Reko Heikkistä vastaan nippu hajosi vähän turhan paljon, mutta vein kuitenkin matsin 6-0 suunnaten kultamatsiin.

Finaalissa oli odotetusti vastassa Vikströmin Antti, joka oli raivannut tien finaaliin tiukkojen matsien jälkeen. Matsi oli todella jännittävä ja voi vain todeta, että kulta karkasi käsistä ihan itse ampumalla. Livautin ensimmäiseen settiin viimeisen nuolen 8:lle häviten tämän ja toiseksi viimeiseen ammuin pari turhaa ysiä ottaen tasurin. Tämän päivän alkukisan jälkeen tuollaisia 28 sarjoja ei kylllä saisi tulla tällaisessa tilanteessa ja nämä rankaisivat siten että voitto valui käsistä ja tyytyminen oli hopeiseen lätkään. Antti ampui hienosti ja on sen vuoksi mestari onneksi olkoon.

Mentaalisesti tämä kisa oli kohtuullisen raskas ja pitkästä aikaa olin kisan jälkeen oikeasti erittäin pettynyt itseeni. Tekeminen on ollut viime ajat niin treeneissä kuin kisoissa vahvaa ja jos ampuu tärkeimmässä paikassa surkeasti niin ei siihen voi millään tasolla olla tyytyväinen.

Seuraava koitos on European GP kisa Lilleshallissa Isossa-Britanniassa, jonne lähdettiin nyt heti SM-kisojen jälkeen avaamaan ulkokausi ja tavoittelemaan erityisesti European Games joukkuepaikkaa.

Perinteikäs 25m + 18m kilpailu Niilon nuolet kilpailu  ammuttiin Jyväskylän Graniitissa, joka on aina yhtä mukava paikka kisata sekä mukavan porukan, että loistavien olosuhteiden vuoksi. Olenkin vuosien mittaan onnistunut varsin mukavasti tulostasollisesti nimen omaan Jyväskylässä ja niin nytkin.

Ajelin aamusta paikalle ja olin omaan tyypilliseen tapaani noin 20min ennen harjoitusnuolten alkua astumassa oven kynnyksen yli. Kasailin jousen ja siirryin välinetarkastuksen kautta ampumaan 25m lämmittelynuolia, jotka eivät kyllä osuneet yhtään mihinkään, kuten ei ole tällä viikolla kotonakaan harjoituksissa osunut. Olin kuitenkin varsin luottavainen, sillä tiedän kisatilanteen muuttavan tekemistäni useimmiten positiiviseen suuntaan tapahtuu lämmittelyissä mitä tahansa.   

Kisa alkoi aikalailla katastrofaalisesti kun kaikki kolme tikkua jäi kympin viivan alapuolelle eli pisteitä 27. Tällaisen shokkihoidon vaikutus yleensä on juuri sellainen kuten nytkin oli, eli perään pari bingoa ja oltiinkin jo 29 vauhdissa. Tuon jälkeen tulikin sitten aivan turhan monta sarjaa 29 tasoon ja kaikissa yhteistä oli se, että ysille jäävä nuoli oli alapuolelta ohi. Ymmärsin kuin ymmärsinkin sitten ruuvata jossain kohtaa tähtäintä ja loppua kohti parantelin niin että kahden lopetukseen ammutun bingon jäklkeen pisteitä oli kertynyt 292. Tauon jälkeen alkoikin sitten lyyti kirjoittaa ja ammuin ehdottomasti yhden parhaita hallikisojen puolikkaitani, kun missasin ainoastaan kolme nuolta auki ja lopetuksena oli 3 bingoa. Pisteitä toiselta puolikkaalta siis 297 ja kokonaistulos 589, joka on oma ennätykseni kahden pisteen turvin, edellinen ennätys oli 2020 vuodelta Joensuun SM-kisaviikoilta ammuttu 587. Tulos ei jäänyt Lipposen Jarin SE:stäkään kuin 2 pistettä, joten pikkuhiljaa lähemmäksi hivuttaudutaan.

Loistavan ensimmäisen kisan perään otettiin lyhyttäkin lyhyempi ruokapaussi ja siirryttiin muutama askel lähemmäksi 18m tikanheittoetäisyydelle. Harkkanuolia ammuttiin pari settiä ja sen jälkeen lähdettiin merkkaamaan. Mielessä poltteli hyvän 25m jälkeen 18m SE.n tavoittelu, mutta ehkä se poltteli vähän turhaankin mielessä kun ekalle puolikkaalle tuli muutama halpa ysi. Todella kova setti siltikin 295 ja tauolle siirtyessä laskeskelin mielessäni, että SE tasoon 592 on vielä saumat olemassa. Tämä tunne katosi sitten toisen puolikkaan ensimmäisellä nuolella kun rääpäisin sen kauas oikealle kasille, pikku tunnekuohussa pitin vielä varoiksi toisella nuolella ammutun kympin perään vikan ysille, niin siinähän se 3 pinnaa suli sitten samantein. Sanoin taulukavereillekin, että loppukisa menee sitten ammuskellessa, kun SE vauhti suli jo tähän kohtaan. Taas kerran heikko hetki herätti ja sitten alkoi tapahtumaan sellaista, mitä en muista tapahtuneen kuin kerran aiemmin. Pääsin todelliseen Flow tilaan ja pistelin 8 bingoa putkeen ja kun siirryttiin viimeiselle sarjalle olin edelleen täysin kiinni SE:tä sivuavassa tuloksessa. Ensimmäinen nuoli keskelle X:ä, toisella nuolella hyvä kymppi, mutta viimeiselle nuolelle ei kasetti kestänyt. Turhan pitkä tähtäys ja vielä toivomista turhan paljon perään, joten mitäs muutakaan siitä seurasi kuin, että nuoli painui ysille. Hurja tulos kuitenkin, tuosta alusta 296 ja kokonaistulokseksi 591, joka sivuaa viime keväänä Jyväskylässä ampumaani 18m omaa ennätystäni. Huvittavaa silti, että vaikka tämä oli vasta kolmas 590 ylitykseni kisoissa, niin kisan päättymishetkellä olin kovin pettynyt itseeni ja  tulokseen nimenomaan tuon viimeisen nuolen vuoksi. Ikinä ei osaa olla tyytyväinen.

Onneksi kokemusta on kertynyt kaikenmoisista tilanteista ja jo tuloskortin allekirjoittamisen jälkeen päivän saldo maistui varsin mukavalta. Oma ennätys 25m:ltä ja ennätyksen sivuaminen 18m:ltä on sellainen suoritus, että kyllä siitä voi taputtaa itseään olkapäälle. Tulihan tuosta vielä kisan voittokin kaupan päällisinä melko selkeällä erolla ja yhteispistee 1180, joka on pisteen enemmän kuin tupla-18m ennätykseni. Nyt sitten lähdetään takaisin sorviin ääreen valmistautumaan huhtikuun alussa Lilleshallissa ammuttavaan Euroopan GP-kisaan sekä juuri ennen lähtöä ammuttaviin 18m Halli-SM-karkeloihin.

Vuoden 2023 kansainvälinen kisakausi aukesi tänä vuonna Nimesin kisasta Ranskasta. Nimes on Euroopan suurin hallikilpailu ja tälläkin kertaa osallistujia oli reilu 1000, joista minun luokassa ampujia oli175. Itse kilpailun lisäksi Nimesiin kuuluu aina jousiammuntamessut, jossa on sekä välinevalmistajat että muutama jousitarvikeliike paikalla. Itselleni tämä oli myös tärkeä osa reissua, sillä oli mukava tavata taas pitkästä aikaa pitkäaikaisen tukijani Win&Win:n edustajat, joita en ole nähnyt nyt moneen vuoteen koronan vuoksi.

Alkukilpailu järjestettiin neljässä karsintaryhmässä joista olin ilmoittautunut perjantai iltapäiväryhmään. Matkustussuunnitelmani oli hieman normaalista poikkeava, kun lensin Pariisiin torstai illalla ja matkustin lentokenttähotelliyön jälkeen perjantai aamulla pikajunalla Nimesiin, joka sijaitsee siis Etelä-Ranskassa. Hieman ehkä hermostutti lähdön hetkellä kun torstaina oli ranskassa isot lakot jotka koskivat niin lentokenttähenkilökuntaa kuin juna-asema ja kuljettajahenkilöstöä. Tämä oli kuitenkin turha murhe ja asiat sujuivat hyvin aina Nimesiin asti, jossa sitten säädin vuokra-auton saamisen kanssa oikein kunnolla. Oppina tästä voisi kertoa, että ranska ei ole vielä digitalisoitunut ja varaukset kannattaa tehdä ajoissa ei juuri saapumishetkellä. Alun hankaluudet vielä kulminoitui Nimesiin ajellessa kun puhelimesta loppui akku ja kävin sitä sitten latailemassa Burger Kingissä. Kaikenlaisen säätämisen jälkeen pääsin kuitenkin hotellille ajoissa ja olin kisakentällä klo 17:00, kun alkukisa alkoi klo 18:00.

Ammunta oli juuri niin hyvää kuin mitä itseltäni odotin ampuin tuloksen 585 (291+294) eli jatkoin samaa tasoa, mihin Riihimäellä jäätiin. Kisaanhan mahtuu aina kaikenlaisia hetkiä ja jos niistä ottaa highlightit niin ekan sarjan viimeisen nuoli osui vähän turhan höntyilyn takia kasiin, mutta käänsin sen vahvuudeksi ja annoin sen purkaa paineet tekemisestä. Perään tulikin paljon kymppejä monen sarjan verran. Lopupuolelle mahtui pari 28 sarjaa, joissa nuolet olivat aavistuksen auki kympin viivasta ja loppurutistuksen jälkeen tulos 291. Toinen puolikas lähti käyntiin todella vahvasti ja ammuin hyvää tasaisen vahvaa ammuntaa 3 viimeiselle sarjalle. Jostain syystä sinne mieleen hiipi turhia ajatuksia, jotka nosti jännitystasoa ja tuohon väliin tuli sitten 28 sarja, mutta kuittaisin tämän pois alta ja lopetin kisan todella vahvaan bingoon, joten toisen puolikkaan tulos oi 294. Olin tässä vaiheessa kahden alkukisaryhmän jälkeen kokonaistuloksella 585 sijalla 15, jonka jälkeen lauantai aamupäivä menikin sitten jännäillessä, etä miten seuraavissa ryhmissä ammutaan. Pudotuskierroksille jätkoon siis pääsi 32 ampujaa 175 ampujasta ja lopuilla oli tiedossa second change turnaus sunnuntai aamulle. Viimeisen ryhmän, jossa oli paljon kärkiampujia, ollessa puolessa välissä omaa kisaansa paikka, alkoi paikka pudotuksiin varmistumaan jo loppujen lopuksi olin sijalla 21, johon olin erittäin tyytyväinen, kun mukana kuitenkin oli valtaosa maailman kärkeä.

Pudotuskierrokset ammuttiin lauantaina iltapäivällä klo 17 alkaen, jossa aloitin ottelut alkukisan 12 sijoittunutta Itävallan Keziah Chabia vastaan. Ammuimme todella tiukan ottelun, jonka voitin pistein 6-4, kierros kuitenkin sisälsi yhden settivoiton ja neljä tasuria ja kun ammutut pisteeni oli 146, niin ei tuo enää kovin paljon tiukempi olisi voinut olla. Voin kyllä sanoa, että kyllähän tuo tilanne myös jännitti todella paljon, sellaista jännitystä, mitä kisavaavalla kokee on kyllä vaikea muualla kokea, mutta se kai tästä tekeekin niin mielenkiintoista. Toiseen matsiin tuli vastaan alkukisan taulukaverini Espanjan Yun Sanzhez, joka oli alkukisassa ampunut 593 ja sijoittunut 5 sijalle. Ekan matsin voiton jälken tämä ottelu tuntui o paljon rennommalta ja matsi lähtikin käyntiin minun tahtipuikoilla kun otin 2-0 johdon bingolla. Kaveri kuitenkin tasoitti ja meni ohi kahdella bingolla tilanteeseen 2-4. Sain tähän kohtaan taas hyvän otteen tekemisestäni ja nousin bingolla tasoihin ja lopulta viimeinen sarja meni tasuriksi 29 pistein. Itselläni viimeinen nuoli karkasi yläpuolelta juuri kympistä auki ja kaveri taas kohelsi alkuun tiputellen nuolia ja aikamoisen kiireen kanssa joutui pistämään nuolet tauluun päätyen samaan tulokseen. Kisa ratkesi siis uusintanuolella, johon pistin heti pillin soidessa vahvan kymin. Kaveri kuitenkin ampui 3mm lähemmäksi keskustaa kun hänellä nuoli koski X10 rajaan ja minulla nuoli oli X10 ja 10 viivojen välissä. Toisestakin matsista pisteitä kertyi 146 ja extra 10, joten ei voi olla kuin tyytyväinen tekemiseeni, jolla irtosi loistava jaettu sija 9. Tarkemmat tulokset löytyy täältä: https://www.ianseo.net/Details.php?toId=12859

Tottakai aina olisi ollut mukavempaa jos tuo olisi minulle kääntynyt, mutta jos häviää hyvän ammunnan päätteeksi ja pääsee tällaisessa paikassa näin pitkälle niin olen siihen tyytyväinen ja voin todeta onnistuneeni. Tähän tunteeseen ehkä herätti parhaiten se kun vaimoni sanoi illalla puhelussamme, että ompa mahtavaa kuulla, että olet tyytyväinen kisaan ja niinhän se on, harvoin sitä on kansainvälisistä kisoista palatessa ollut oikeasti tyytyväinen, niin harvinaista, että siitä pitää ehdottomasti nauttia.

Kilpailusta jäi siis mahtava fiilis, ammunta toimi erittäin hienosti, pystyin hallitsemaan jännitystäni taas kerran aikaisempaa paremmin ja vaikka jännitti niin siitä huolimatta tekeminen oli rauhallista ja kontrolloitua. Saavutin tavoitteeni, sillä sain taas world ranking pisteitä todennäköisesti ihan mukavastikin tuolla sijoituksella. World ranking tulee olemaan kuitenkin seuraavat 1,5 vuotta oma tavoitteeni ja kaikki tekeminen ja kisat joihin päätän osallistua palvelevat pelkästään sitä tarkoitusta. 

Ennen halli-SM-kisoja käyn ampumassa ainakin Jyväskylässä 18m+25m kisan, mutta ehkä sitä eniten mielessä kiiltelee huhtikuu alussa siintävä European Grand Prix kisa Lilleshallissa. Treenit siis suunnataan niitä kisoja kohti.

PS. Tästä Nimesin kisasta voisi vielä nostaa sen, että tämä on tosiaan avoin kilpailu, johon kuka vain voi ottaa osaa, mukana on myös juniori ja seniori sarjoja. Lisäksi kaikki yleisiin luokkiin osallistuvat ampuvat joko pudotuskierrokset, jos sijoittuu 32 sisään tai sitten 12 nuolen Second Change kisan, jossa pääpalkintona on välineitä, tänä vuonna 1. jousi, 2. tähtäin ja 3. stabit, joten kisareissussa on tavoiteltavaa koko viikonlopulle. Lisäksi tuo messupuoli varmasti montaa kiinnostaa. Mietintään siis lukijakunnalle, jos kiinnostaa lähteä haistelemaan tulevaisuudessa kansainvälistä meininkiä.

Vuoden 2023 ensimmäiset kisanuolet pääsin ampumaan tänä vuonna Riihimäellä, jossa kisattiin Riihimäki Super Weekend kisan merkeissä tupla-18m kilpailu. Päivä oli pitkä ja ja testasi kyllä keskittymiskykyä itse kultakin. Aloiteltiin harjoitusnuolet 10:00 ja palkinnot tuli jaetuksi noin puoli 7 aikaan illalla. Hauskana yksityiskohtana tuosta pitkästä päivästä omalta osaltani oli haasteet vasemman silmän kanssa. Minulla oli loppuviikosta jo parina aiempanakin päivänä elohiiri vasemmassa silmässä ja olin hyvin tyytyväinen aamusta kun aloiteltiin, että se loisti poissaolollaan. Päivän kuluessa se kuitenkin taas palasi seuraksi ja oli kyllä välillä melko mielenkiintoisia tilanteita tähtäillä kymppiin kun vasen silmä alkoi nykiä ja kuva heilua.

Kisa sujui juuri kuten treenitkin ovat viime aikoina sujuneet ja voin olla kyllä tyytyväinen sekä tulokseen, että tietenkin siihen että taas yksi voitto kilahti tilille. Tulosta kertyi 1171 pistettä, joka jakautui tuloksiin 585 (290+295) ja 586 (291+295). Tällaista menoa se on treeneissäkin ollut, keskimäärin tuohon 585 molemmin puolin olen paukutellut ja aina välillä on joku +590 settikin mahtunut sekaan. Tuota jos hieman vielä perkaa niin alku oli loistava 148 aloituksella, mutta siihen tuli sitten 27+28 sarja joka tiputti maan pinnalle tulokseen 290. Toinen puolikas 295 olikin sitten tasaista puurtamista. Toisessa kisassa erityisesti rajatapaukset korostuivat, ammunta oli todella hyvää ja osuminen myös, mutta monta rajaa kääntyi kuitenkin heikommaksi ja pisteet näistä 291 +295. Kokonaisuutena kuitenkin kuten edellä mainitsin hyvä onnistuminen ja juuri sitä tasoa, mitä treenit on antaneet odottaakin.

Ensi viikonloppuna olisi tiedossa kauden 18m pääkisa eli Nimesin kilpailu, joka on euroopan suurin halli 18m kisa. Olen alkukisan osalta perjantai illan ryhmässä ja sitten lauantai jännäillään sunnuntaina ammuttaville finaalikierroksille pääsemisestä, kun kaksi seuraavaa erää ammutaan lauantain aikana. Fiilis on tämän kenraaliharjoituksen jälkeen korkealla lähteä maailmalle kisaamaan. 

Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin kansainväliseen hallikisaan kilpaillen kuluneena viikonloppuna Luxemburgissa Indoor World Series:n avaavassa GT Open kilpailussa. Tähän asti olen keskittänyt panostukset kesäkauteen, mutta uuden World Ranking järjestelmän muuttuessa myös hallikisoja lasketaan jatkossa mukaan pisteisiin. Osallistumispäätöstä vielä helpotti, kun saatiin sopivasti yhdistettyä tähän reissuun puolison kanssa kisat sekä pitkä kaupunki viikonloppuloma.

Ihan ensimmäiseksi Luxemburgista täytyy sanoa, että kunhan sinne pääsee niin se on todella helppo kaupunki liikkua ja olla. Kaikki julkinen liikenne on ilmaista ja reitit on hyvät, busseja tuntuu kulkevan tiuhaan ja niillä pääsee melkein kaikkialle. Kisapaikka sijaitsee Strassenissa ja bussilta hallille kävelee noin 10 min. Ainut pieni miinus on, että suoria lentoja sinne ei ole, mutta pompulla Amsterdamin kautta pääsi melko kätevästi. Toinen vaihtoehto on sitten lentää johonkin suurempaan lähikaupunkiin ja saapua junalla.

Varsinainen kilpailupaikka herätti myös melkoista ihailua erityisesti treenimahdollisuuksien näkökulmasta. Strassenin jousiammuntaseuralla on oma noin 100m x 30m halli, jossa leveys suunnassa järkättiin nämä kisat, mutta pituussuunnassa pääsee treenaamaan pitkiä matkoja. Yläkerrassa oli vielä täyspainoinen ravintola, joten faciliteetit oli kyllä kunnossa. Jos nyt jostain voisi sanoa niin ehkä halli voisi olla pari metriä leveämpi niin viivan takana kisan aikana olisi vielä mukavampi olla.

Sitten kilpailuun, joka oli niin sanotusti perussuoritus, ei hyvä, mutta ei huonokaan. Alkukisa lähti käyntiin todella hyvin ja ensimmäinen 15 nuolta sujuikin kokolailla odotusten mukaisesti. Johonkin puoleen väliin tuli kuitenkin sellainen hetki kun jouduin purkamaan viimeisen nuolen vähän liian pitkän suorituksen vuoksi ja kun nykyään on vain 90s käytössä niin sekuntteja ei ollut kovinkaan paljon jäljellä. Sain kuitenkin ripeällä suorituksella vikan nuolen kymppiin ajan puitteissa. Tästä kuitenkin jäi vähän sellainen turha tärinä loppukisaan päälle ja missasin heti seuraavalla sarjalla kaikki kolme nuolta ysille. Loppuun tuli kuitenkin mukavasti bingoja ja ensimmäisestä puolikkaasta 291 pistettä jolla olin jossain 14 sijan kupeessa, kun kaikkiaan kisassa oli mukana 84 ampujaa.

Toisen puolikkaan alku oli karmaiseva kun ammuin 2 ja 3 sarjalla molemmilla 27p. Tuon jälkeen loppu oli taas aikalailla normaalia kympin puhkomista yhtä heikompaa sarjaa lukuunottamatta ja pisteitä kertyi tästä lopulta 287. Yhteistulos 578 ei ollut aivan sitä tasoa, mitä olin itselleni tavoitteeksi laittanut, mutta ei se nyt toki huonokaan ollut. Tuolla tuloksella oli täällä sijalla 18. Alkukisan kärki meni kovaa kun Chirault ampui 596.

Ensimmäinen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja siihen vastaan tuli alkukisassa pisteen paremmin ampunut Ranskan Anthony Barbier. Voisi sanoa, että kisa oli tiukka, vaikka turpiin tulikin suoraan 0-6. Kahdella ensimmäisellä kierroksella missasin yhden nuolen juuri kympistä auki ja kaveri taas nakutti näihin täydet 30. Vikalla kierroksella sitten harmillisesti kaikki nuolet jäi ysille ja tuomaroinnin jälkeen vastustaja sai yhden sisään eli vikasta tappio 27-28 ja suora voitto hänelle. Sijoitukseksi tuli siis jaettu 17 ja minut tiputtanut ranskalainen eteni lopulta sijalle 4. World rankingin osalta sain tästä kisasta 4 pistettä ja parantelin hieman asemia sillä saralla.

Ammuin testimielessä tässä kisassa paksuilla pötköillä eli RX7 nuolilla, jotka olin viritellyt uuteen Wiawiksen 27" ATF-X- runkoon sopivaksi. Muutama viikko sitten kirjasin niillä divarissa tuloksen 590, mutta sen jälkeen koitin vielä löytää parempaa viritystä, kun en ollut ihan tyytyväinen nuolen lentoon. Tuo virityssessio olikin sitten oma lukunsa joka päättyi lopulta alkuperäiseen viritykseen, mutta tulipa testattua. Nyt kuitenkin tässä kisassa nuo paksut nuolet oli ensimmäistä kertaa tosi testissä ja sanotaanko, että jätti kyllä nyt miettimistä. En voi sanoa, että ammunta oli parasta minua koko kisan, mutta toisaalta ei tullut sellaista tunnettakaan, että nuo rajanmurskaajat olisi hirvittävästi auttaneet tässä. Parhaimmillaan paksut kepit antaa kyllä selkeän edun, mutta kun ne on sitten aika kriittisiä siitä, että on oikeasti parhaimmillaan suoritusten suhteen. Seuraaviin kisoihin täytyy nyt puntaroida, että millä putkilla niissä ammun. Tosin eipä tuolla kisakalenterissa juuri näytä olevan kisojakaan, joihin osallistua, joten varmaan sitten ensi vuonna jatketaan testailuja.

Loppuun vielä muutama sana Luxemburgista, sillä reissuun kuului olennaisena osana tällä kerralla turimointi. Itse kaupunkihan on täynnä historiaa, linnoituksia, kirkkoja ja maailman viimeinen suurherttuan palatsi, mutta kaikki tiiviisti rakennettuna, joten kaikki oli tavoitettavissa kävellen tai sitten hyödyntäen ilmaista julkisen liikenteen verkostoa. Meillä kävi sellainen hyvä tuuri, että joulumarkkinat avautuivat juuri tänä viikonloppuna ja se mitä olen saksassa käynyt vastaavilla niin olivat kyllä ihan verrattavissa näihin. Joten tietenkin käytiin nauttimassa Glühweiniä, nauttimassa fritattuja perunakakkuja ja paistamassa tai kuten allekirjoittaneelle kävi niin polttamassa vaahtokarkkeja. Ravintolamaailmasta tuli tutuksi perinteiset Luxemburgilaiset ruoat, kuten possun potkat ja savustetut niskat, verimakkarat, peruna dumplingsit ja hapankaali ja voin kertoa, että ruokaa oli aina vähintäänkin riittävästi. Lisäksi tehtiin päiväretki juna/bussiyhteydellä noin 35 km päässä sijaitsevaan Luxemburgin kuuluisimpaan restauroituun jo vuodelta 400 alkaen rakentuneeseen Viandenin linnaan. Voin kyllä kovasti suositella tätäkin aktiviteettia, kierros oli audio guide avusteisesti omatoiminen ja nähtävää oli paljon mielenkiintoisella tavalla kuvattuna. Lisäksi Viandenin pikku kylä oli erittäin tunnelmallinen paikka päättää vierailu illalliseen. Jos siis joku suunnittelee tulevina vuosina Luxemburgissa kisaan osallistumiseen, niin kyllä siihen kylkeen 1-2pv kannattaa varata aikaa turimointiinkin, jos historia kiinnostaa.

Nyt on tullut muutama viikko keskityttyä treenissä pelkkään 18m, joten eiköhän se ole aika taas monipuolistaa treenejä pitkällä matkalla ja samalla jatkaa testailua millä setillä seuraavat 18m kisat ammutaan

Jousiammunnan kuninkuuslaji FITA on hieno kilpailumuoto, neljä eri matkaa ja kokonaistulos, joista jokaiselta voi tavoitella omia ennätyksiä, suomen ennätyksiä tai jopa maailman ennätyksiä. Seinäjoen Jousi-Jussit ovat yksi niistä nykyisin harvoista seuroista, joka FITA-kierroksia järjestää ja tälle vuodelle kisa järjestyi Syysfitan muodossa kuluneelle viikonlopulle. Sää ennuste oli taas vähän mitä oli, ennusmerkit lupasi kylmää, tuulta ja vielä todennäköisesti sadettakin. Se mitä saatiin oli melko viileä aamupäivä, mutta lähestulkoon tyyntä ja jos yhden tauolle osuneen pienen sadekuuron jättää pois niin päivä oli aurinkoisen ja pilvipoutaisen välillä. Hieno sää kaiken kaikkiaan ampua jousella ja kun Seinäjoen kenttä on sellainen lintukoto kuin on, niin Suomen ennätys kelistähän siellä taas kerran päästiin nauttimaan.

Kuten jo vuosikausia, niin tälläkin kerralla oikeastaan ainoa asia, mitä kisaan valmistautuessa tuumailin oli tuo 90m ennätyksen rikkominen. Alahuhdan Petterin 320 pistettä kyseiseltä matkalta on kova, mutta ei saavuttamaton  ainakaan treenien pohjalta. Sitähän taas kerran lähdettiin koettamaan, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin haaveeksi se jäi tälläkin kertaa. Ammunta oli hyvää ja olen siihen tyytyväinen, mutta en saanut oikein koko matkan aikana tähtäintä kohdilleen ja misssailin osumia turhan paljon oikealle. Tulokseksi 307, joka on ihan kohtuullisen hyvä aloitustulos ja kun fiilis oli kohdillaan niin tästä oli hyvä jatkaa seuraavalle matkalla. 

70m:n alkuun olikin sitten pohdittavaa, kun jostain syystä 90m merkki oli jonkin verran kotikentän normaalia kohdistusta ylempänä. Päädyin lopulta laittamaan 1mm ylemmäksi muistiinpanojen merkistä. Aloitin mukavasti kympillä ja koko avaussarjakin antoi 57p, joten ajatus osui oikeaan. Koko 70m matkan ajan tekeminen tuntui mukavan sujuvalta, mutta lopputuloksena kävi siten, että annoin osumien jäädä aavistuksen alavoittoiseksi, kuten alla olevan kuvan oikeasta ylälaidasta näkyy ja kun tämä ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa niin eihän noista mitään ihan huippu settejä syntynyt, siihen nähden että niput oli kyllä kokolailla tiukkoja. Se on muuten kumma juttu miten hyvältä tuntuu ampua alaysejä ja kymppejä, kun nuoli tippuu aurinkoisessa säässä niin mukavan näköisesti kympin läpi, kannttaisi siitä kaukoputkeen katselusta tehdä vähän rationaalisempia päätöksiä, mutta ei näkemmä onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulokseksi jokatapauksessa kesän parhaimmistoa 333, joten todella tyytyväisenä sai jatkaa lounastauon pariin ja valmistautumaan lyhyille matkoille.
​

Lounaan loppupuolella saatiin sadekuuri, joka vaati ihan sadevarjon autosta noutamisen ja se jatkui vielä 50m ensimmäiselle kierroksellekin. Merkinkin sain ltällä kertaa aittaa ihan nuottien mukaan ja homma lähti käyntiin vasemmalta kasilta. Vähän liian varovaista säätöä ja perään ysi ja kasi, jonka jälkeen vähän lisää säätöä ja loput nuolet kympille. Jollain tavalla jäi todella hyvä tunne tästä aloitus sarjasta ja nousin jonkinlaiseen flow tilaan. Seuraavat sarjat olivat niiiii'n helppoja ja varman tuntuisia sekä aivan käsittämättömän kovia tuloksia kun tikkasin 58 ja 59 perätysten. Neljännelle tuli hieman inhimillisempi arja 56, jossa nippu jäi vähän alle. Muistan tässä kohdin ajatelleeni, että nyt on kyllä hyvä mahdollisuus ampua SE, mutta se vaatisi vielä ainakin yhden todella hyvän sarjan. Tämän jälkeen viivalle mennessä mikään ei ollut selkeämpää kuin keskelle ampuminen. Viiden nuolen jälkeen ajattelin, että siellä on nyt kaikki nuolet keskellä tiukassa nipussa. Viimeinen jäi vähän varovaisemmaksi ja tuntui että se lähti kauas oikealle, mutta loppujen lopuksi tuokin oli vain parin millin päästä kympiltä. Taululta takaisin kävellessä vähän kutkutteli vatsan pohjassa, kun tietokone päässä oli jo vastusteluista huolimatta kalkuloinut, että 53p antaa SE:n. Viivalle astuessa kuitenkin tekeminen oli taas täysin selkeää ja aloitin vahvalla 10, 9, X setillä. Tässä kohtaa kun katsoin kaukoputkeen tiesin jo että nyt kirjoitetaan historiaa. Pikkuisen tuo ajatus toi turhia kammiovärinöitä ja seuraava osuma oli 8, mutta tällä kerralla se vain auttoi tsemppaamisessa ja viimeiset nuolet tikkaisn nousujohteisesti enimmäisen 9:lle ja viimeisen 10:lle. Uusi SE kirjautui nyt tulokseen 343 ja ylitti vanhan Lipposen Jarin vuonna 1997 ammutun 339 neljällä pisteellä, jota sekä allekirjoittanut, että Vikströmin Antti on sivunnut. Olipa hurja tulos, ei olisi voinut enempää toivoa. Niput oli käytännössä avausta lukuunottamatta koko ajan keskellä, kuten tuosta kuvan vasemmasta alareunasta näkyy. 

Viimeiselle 30m matkalle mentiinkin sitten aikamoisessa hurmoksessa, mielikuvallisesti vihellellen vain. Tajusin heti SE:n synnyttyä, että nyt avautui mahdollisuus myös kokonaistuloksen SE:n, sillä myös avausmatkat oli sujuneet kohtuullisen hyvin. Tietokone raksutti kokolailla nopeasti ymmärykseen, että 356 riittäisi antamaan tuon himoitun Lipposen Jarin SE-tuloksen 1338 ylityksen. Matka lähti käyntiin hieman vasemmalle alas ammutulla 58 sarjalla. En tuosta oppinut riittävästi ja ammuin toisen sarjan hieman alle myös 58p ja kun seuraavalla sarjalla syntyi 59p sarja oli tilanne sellainen, että lopuilla olisi tarvinnut täydet pisteet SE-sivuamiseen. Neljännellä sarjalla niin ikään yksi lipsahti kympiltä ulos ja tämä oli myös se kohta, jossa homma muuttui lopun osalta ammuskeluksi. Kun tajusin, että enää ei ole SE-saumoja niin mieli kertoi, että tämä on ollut hyvä päivä ja nyt ammuskellaan kisa loppuun rennolla meiningillä. Näin myös tein ja vaikka kaukoputken omistan ja sinne katselin, niin siitä huolimatta, jatkoin vasemmalle alas ampumista ja molempiin sarjoihin hukkasin 2 pinnaa, joten tulokseksi lopulta vain 350. Tämäkin matkatulos on myös ehdottomasti hyvä tulos ja missään nimessä ei voi sanoa, että tämä olisi mennyt huonosti. Suhteessa kuitenkin siihen, että kokonaiskisan SE olisi ollut tarjolla ja siihen ei olisi tarvittu edes omaa ennätystä, niin kyllä tästä kuitenkin vähän jäi hampaankoloon. Toki asia on kyllä niinkin, että oikeasti pidemmiltä matkoilta lisäpisteitä olisi ollut helpommin tarjolla, kun katsoo vaikka noita osumakuvioita, joten todettakoon tässä kohtaa, että potentiaalia on ja FITA.kisoissa kiertämistä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina.

Kokonaistulokseksi kertyi siis 1333, joka sivuaa kaikkien aikojen toiseksi kovinta tulostani FITA-kierrokselta, jonka olen ampunut ensin Vaasassa 2010 ja sitten uudelleen samaisella Syysfitalla Seinäjoella 2020 ja nyt siis kolmannen kerran uudelleen Seinäjoella. Ennätykseni on vuodelta 2014 Jyväskylän Homenokan FITA kisassa ammuttu 1337. Jos vielä vähän hehkuttaa tuota 50m SE-tulosta 343, niin voin kyllä sanoa, että vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vaikka 50m on ollut aina FITA-kierroksen lempimatkani, niin siitä huolimatta, en osannut odottaa näin kovaa tulosta parhaimmissa unissakaan. Treeneissäkään en ole tuollaista tulosta kovin montaa kertaa ampunut ja kun FITA-kierroksella matka aloitetaan aina suoraan edelliseltä matkalta siirtymällä ilman kohdistusnuolia, niin tämä ei ole millään tavalla verrattavissa 70m tuloksiin, jossa olen kisoissa muutaman kerran 340 ylittänyt parhaana tuloksena 342. On siinä ainakin tekemistä seuraaville SE:n tavoittelijoille.

Kuten alussa tuosta jo mainitsin, niin FITA-kierros antaa kisapäivälle viisi tavoiteltavaa tulosta ja siitä ainakin allekijroittanut nauttii eniten . Tänään 50m matkalta onnistumisesta palkinto oli ruhtinaallinen ja muidenkin matkojen osalta jäi hymyilyttämään.

Vuoden 2022 ranking saaga saapui taas päätökseen, kun tänään ammuttiin finaalit Äetsässä Elonuolet kilpailun yhteydessä. Sään haltijat saivat vielä viimeisen mahdollisuuden testata meidän kisailijoiden motivaatiota ja kisahuumoria päästessämme nauttimaan koko päivä aidosta suomalaisesta sadesäästä. 

Alkuun ammuttiin tosiaan Elonuolet kilpailu ja se lähti käyntiin lähes sateettomasti, joka sitten saapui toisella sarjalla seuraksemme ja jo ensimmäisen puolikkaan lopulla saimme vettä ihan kunnolla niskaamme. Minulle vesisade ei ole ikinä ollut mikään mörkö, suomalaiseen säähän kun ne nämäkin kelit kuuluvat ja olen aika usein onnistunutkin melko mukavasti sadesäässä tuloksenteossa. Tälläkin kerralla ensimmäinen puolikas oli sellaista hurmosta, että ei paremmasta väliä. Ammuin ylivoimaisesti kesän parhaan puolikkaani joka antoi pisteet 339. Tuohon todella kovaan tulokseen nähden huvittavinta oli, että viimeinen sarja jäi jopa vähän harmittamaan kun se antoi vain 55p eikä 340 ylittynyt. Ei sitä näemmä osaa ikinä olla tyytyväinen ja hyvä niin, siihen se kehittyminenkin perustuu. 

Odotukset toiselle puolikkaalle oli kovat, kun olin mielessäni laskeskellut, että reilu 680p vielä mahdollistaisi ranking peruskisan voiton eli siis oma ennätys ja SE. Tuon hurjan ensimmäisen puolikkaan jälkeen oltiin vielä huutohollilla tästä vauhdista. Toisen puolikkaan ensimmäinen sarja oli hyvä, mutta sen jälkeen en saanut nippuja keskelle en sitten millään ennen viimeistä sarjaa. Vaikka niput olivat hyvin kasassa ja ammunta tuntui hyvältä, niin ne ei sitten löytyneet keskeltä ei sitten millään ja varsinkaan yhtään rajaa en voittanut, mutta hyviä alle millin lähestymisiä oli ja paljon. Pisteitä valitettvaasti tällaisesta ei kerry, jos nippu ei ole keskelleä, tämä kun ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa. Lopputulokseksi toisesta puolikkaasta vain 319p, joka antoi yhteistulokseksi 658p. Hieman huvittavaa on, että tämä on kauden ennätykseni (pisteellä yli EM-kisojen tuloksen), vaikka mahdollisuudet olisi olleet oikeasti todella kovaankin tulokseen. Ilman suhteen on ehkä pakko kuitenkin sanoa, ettän tuossa toisella puolikkaalla oli selvästi ensimmäistä enemmän tuulta ja sadekin teki temppujaan. Siitä huolimatta kyllä sitä näin jälkikäteen oikein huvittaa, että miten samana päivänä tunnin välein voi tapahtua niin erilaisia asioita viivalla. Kuvaavinta on ehkä se, että ensimmäisellä puolikkaalla ammuin 19kpl kymppejä noin toiselle niitä kertyi vain 7kpl, vaikka tuntui, että tekeminen oli kokolailla yhtä hyvää (tai huonoa :) )

Elonuolista tuli jokatapauksessa selkeä voitto ja tämän kisan palkintojen jaon jälkeen päästiin siirtymään varsinaiseen Ranking finaalivaiheeseen. Harmillisesti osanottajien osalta oli vähän katoa ja kaikki kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneet eivät paikalle saapuneet. Meidän luokan näkökulmasta harmillisimman ja merkityksellisimmän poisjääjä oli Vikströmin Antti, joka voitti koko vuoden pyörineen Ranking sarjan peruskilpailun pisteillä 3750p, minun ollessa toinen pisteillä 3729. (Ranking perussarja sisältää siis  3 x 18m/25m tuloksen sekä 2 x 70m ja 1/2 x FITA-kierroksen tulokset.)

Jokatapauksessa finaalissa ensimmäiseksi vastustajakseni tuli Backmannin Anne ja voitin tämän ottelun suoraan 6-0. Semifinaaliin minua vastaan tiensä raivasi Kuopan Taru tiukasta matsista Tukiaisen Iidan kanssa. Taru avasi todella kovaa 29 sarjalla ja otti alustavaa niskalenkkiä, mutta onnistuin siitä luikertelmaan irti ja nousin jo 4-2 johtoon. Tämän jälkeen ammuttiin tasuri, joka oli jo hilkulla mennä Tarulle, kun tuomariakin tähän pyydettiin tulkinta-apuun. Neljännellä sarjalla minun nuolet oli taulussa kuitenkin tiukemmin keskustan ympärillä ja voitin semin 7-3, silläkin riskillä, että olin Tarun kyydillä kisoissa matkassa ;) Finaaliin minua vastaan tiensä selvitti Vuorisen Verne, joka ampui päivän alkukisassa itsensä hopealle. Pari ensimmäistä kierrosta ammuin mukavasti ja johdin jo 4-0, mutta kolmannella sarjalla tupeksin jotain ihan käsittämätöntä, kun kaikki nuolet tippuivat alakasille. Tämä oli sellainen kädenojennus Vernelle, että hän sen ymmärsi käyttää vieläpä hyvällä sarjalla ottaen pisteet itselleen. Neljännellä setillä oma tekemiseni oli kuitenkin rautaa ja voitto irtosi lopulta pistein 6-2. Pääsin siis toisen kerran samalle päivälle pokkaamaan keskimmäiselle korokkeelle, tällä kerralla Ranking finaalin voittona komean pokaalin ja lahjakortin Sherwood Shoppiin.  

Ranking on omasta näkökulmastani yksi sellaisia tärkeitä kauden läpimeneviä tavoitteita, joka tuo perspektiiviä tulostasoon ja pitkänaikavälin jatkumoa kilpailemiseen, kun yksittäisellä kilpailulla on aina jokin laajempaan kokonaisuuteen sisältyvä merkitys. Yhteensä kuuden kilpailun tulokset kertovat kuluneen kauden tasosta siis erittäin paljon.

2021-2022 pisteet 3729 (9,42)
2020-2021 pisteet 3756 (9,48)
2019-2020 pisteet 3770 (9,52)
2018-2019 pisteet 3740 (9,44)
2017-2018 pisteet 3694 (9,33)

Otin hieman historiaa mukaan ja jos nopealla analyysilla katsotaan, niin 2019-2020 kausi on ollut ylivoimaisesti parhaani ja silloin ammuinkin 70m SE-tuloksen 679 ja muutenkin todella kovaa. Viime kaudellakin ulkona tuli hyviä tuloksia ja pisteitä kertyi selvästi enemmän kuin tällä kaudella. Tämän kauden alku oli lupaava, kun ammuin hallissa oman ennätyksen ja muutenkin loistavia hallituloksia. Ulkokausi on kuitenkin peruskisojen tulostason osalta sujunut selvästi aiempia vuosia nihkeämmin ja en ole saanut esim 70m 660p ylitystä kertaakaan, vaikka taas matseissa olen ampunut itseasiassa aiempia vuosia paremmin. Mielenkiintoista, mutta tosiaan vielä siihen pointtiini, että tämä seuranta antaa paljon perspektiiviä tulostason kehityksen seurantaan ja suosittelen sitä jokaiselle tavoitteellisesti kisaavalle, kun kerran meillä on näin hyvä formaatti liiton tulospalvelussa olemassa.

Kausi jatkuu vielä ainakin ensi viikonloppuun, jolloin jousiammunnan kuninkuuslaji eli FITA-kierros on tarjolla Seinäjoella. Toivottavasti siellä on viiva täynnä ampujia ruuhkaksi asti nauttimassa kesän kisat loppuun saakka, sillä hallissa taas päästään/joudutaan ampumaan pitkä talvi ennen seuraavaa kesäkautta.