Maasto ammuntakauden pääkisa Maasto-SM:t ammuttiin Teuvalla Teja:n hulppeasti nimeämässä Val di Parrassa. Kotikonnuiltani löytyy yhdet suomen hienoimmat maastoammunta olosuhteet. Kapuaminen edestakaisin Parran laskettelukeskuksen rinteitä on tunnelmaltaan vähän samanlainen kuin pari vuotta sitten maasto EM-kisoissa San Sicariossa olympialaskettelurinteillä kiipeily.

Oma valmistautumiseni kisoihin oli aika kehnonpuoleinen. Työt ovat ottaneet aikaa viimeisen kolmen viikon aikana kohtuullisen paljon ja ammunta on jäänyt suhteellisen vähälle. Pari maastokisaa Keuruulla ja pari maastotreeniä Sasissa kuitenkin antoi sellaisen pohjan, että vaikka en omalla mittapuulla ole riittävästi treenaillut, lähdin kuitenkin luottavaisesti kisaan.

Ensimmäiselle eli arvioitavien matkojen päivälle sääennuste lupasi vesisadetta koko päivälle ja vaatetus oli sen mukainen, kaksi sadekerrosta päällekkäin. Jätin harkkanuoletkin välistä, kun ajattelin, että turha mennä itseään kastelemaan kun vettä tulee jokatapauksessa koko päivä. Sade kuitenkin hellitti kisan alkuun ja loppujen lopuksi muutamaa viimeistä rastia lukuunottamatta saatiin nauttia kohtuullisen kuivasta päivästä. Heti ensimmäinen rasti antoi haastetta taulukoon kanssa ja meninkin hieman varmistellen merkin kanssa onnistuen saamaan kohtuullisen avauksen tästä. Ehkä omaksi onneksenikin seuraavat kolme rastia oli helppoja ja onnistuin tikkaamaan ensimmäiseen tiputauluun täydet 18 pistettä, joka vahvisti itseluottamusta hyvin. Rinnettä ylöspäin kavutessa tuli hyviä onnistumisia varsinkin avausnuolen jälkeisillä kahdella nuolella niiden löytäessä tiensä keskelle. Ensimmäiset haasteet alkoi alaspäin tullessa, kun ammuttiin sivurinteitä, niistä ei taidot riittäneet ja hukkasin pisteitä melko paljon sivusuunnassa. Pohjalla taas oli muutamia tasaisempia rasteja joista sitten taas pääsi kalibroimaan tekemistä. Taukotuvan kaffittelun jälkeen lähdettiin uudelleen ylöspäin ja tekeminen oli koko lailla hyvää ja sain jonkun 17 pinnan setinkin sieltä. Huipulta alaspäin lähdettäessä yksi jyrkkä alamäki tipu sitten pisti taas osaamisen kyseenalaiseksi. Jostain syystä noihin jyrkkiin lyhyisiin tiputauluihin ei ole tatsia ja sivusuuntakin hajosi ihan huolellisesti. Onneksi heti tämän perään oli lyhyt 40cm taulu, johon sain tikattua täydet pisteet ja homman balanssiin uudelleen. Tämä rasti oli huikea meidän ryhmälle, kun Ronkasen Sampo ampui myös täydet pisteet ja Hätösen Seppo pistettä vaille, tässä oli sellaista yhteistä onnistumisen fiilistä. Viimeinen rasti oli mittauksen mukaan maksimi 55m isoon tauluun. Koko porukalla aloitimme alakolmoselta ja tuon jälkeen onnistuin saamaan lopulta 11 pistettä kasaan ja lopputulokseksi 336. Varsin kelpo tulos, mutta rata oli kohtuullisen helppo omasta mielestäni niin jäi tuohon jonkin verran parantamisen varaa ja vähän paremmalla valmistautumisella tuosta parempaakin olisi voinut odottaa. Lopulta selvisi, että tuo viimeinen rasti oli 1,3m liian pitkä ja protestin jälkeen se hylättiin kokonaistuloksista, joten muutaman pisteen piikkipaikka muuttui parin pisteen takaa-ajaoasemaksi Ekholmin Pyryä kohtaan.

Toinen päivä piti olla ennusteen mukaan sateeton ja vähensinkin vaatetusta jo lähtökohtaisesti jonkin verran, mutta niin vain meni ennusteet ristiin, kun melkein puolet päivästä tihuutti jotain ja kylmä tuuli teki olosuhteet kohtuullisen arktisiksi. Tämä päivä aloitettiinkin sitten melkein huipulta, joten ensin puuskuttaen huipulle ja kun hengitys oli vähän tasaantunut aloitettiin päivän koitos tällä kertaa kärkikolmikolla Ekholmin Pyryn ja Ronkasen Sampon kanssa. Ammunta lähti loistavasti käyntiin ja tällä kertaa onnistuin edellistä päivää huomattavasti paremmin sen alamäki tipunkin kanssa. Ammuin hyviä sarjoja oikeastaan kaikista rasteista alaspäin tultaessa pisteiden pyöriessä + 15 tasolla. Majalla odotti Ilka-Pohjalaisen toimittaja joka teki jo perjantaina ennakkohaastattelua ja onnistuinkin median edessä loistavasti ison taulun maksimi 60m ampumalla 15 pistettä. Sama hurja meno jatkui vielä pitkälle ylärinteeseen kivutessa ja sain siitä matkalta napattua yhden täyden 18 pisteen rastinkin. Puolessa välissä olin vielä +350 vauhdissa ja tuntui että kaikki onnistuu. Parran rinteet kuitenkin osoitti haasteellisuutensa ja pikkuhiljaa huippua kohti lähestyttessä alkoi ensimmäiset nuolet jäämään vähän kauemmaksi ja seuraavatkaan ei enää löytänyt ihan keskelle. Alaspäin tultaessa ne sivurinteet jotka oli edellisenäkin päivänä haastavia teki samat tepposet ja epäonnistuin nimenomaan sivusuunnan kanssa. Kisan alkupuolella ensimmäiset nuolet oli niin lähellä keskustaa, että olin siirtänyt tähtäimellä korjaukset, mutta loppupuolella ne alkoi jäämään kauemmas ja jostain syystä jatkoin tähtäimen säätämistä, kun olisi pitänyt vaan pysyä suunnitelmassa ampua ennakolla, joka selvästi rokotti pisteitä. Loppupätkällä ylöspäin kavutessa sain toki muutamia hyviä rasteja, mutta alun osumishuuma oli kyllä karissut matkasta ja tekeminen oli melko keskivertoa. Lopputulokseksi 337 pistettä, joka on taas verraten  valmistautumista hyvä setti, mutta kun ottaa huomioon missä vauhdissa puolessa välissä olin, niin jäi sinne rinteeseen joku piste omaan osaamattomuuteen. 

Kokonaistuloksissa nappasin ykköspaikan pisteillä 662, Ekholmin Pyry oli toinen pistein 654 ja Ronkasen Sampo kolmas pistein 620. Jällen kerran oli hienoa päästä nousemaan keskimmäiselle korokkeelle SM-kisoissa, sehän se tavoite kisaamaan lähtiessä aina on. Ehkä kuitenkin vielä tätä antoisempaa oli viettää päivä metsässä, on tämä maasto ammunta vain mielenkiintoista ja vaikeaa touhua.

Seuraavat kisat ovatkin sitten tauluammuntaa, maastokisa kausi ainakin näillä näkymin jää tämän kesän osalta tähän, mikäli joku seura ei sitten vielä ota kisoja järjestettäväksi.  

Jousiammuntaviikonlopun toinen kilpailu oli kotikisa eli Nääs-tupla 70m Mustavuoren jousiammuntastadionilla. Sää oli tällä kerralla poutainen  vaikkakin melko hyvä puhuri kävi kentällä päivän mittaan voimistuen.

Ensimmäisestä kisasta sain kasaan 318+315 eli 633 pistettä. Alku lähti kyllä hyvin käyntiin, mutta parin ensimmäisen sarjan jälkeen niput alkoi vähän hyppiä puolelta toiselle ja sitä se sitten oli melkein koko kisan ajan. Tosielle puolikkaalle onnistuin kuitenkin ampuaan yhden 58 pisteen sarjan, joka paranteli tulosta vaikka se melko matalaksi jäikin.

Toiselle puolikkaalle tuuli yltyi selvästi ja kisa ,menikin enemmän tuuli ammunnna harjoitteluksi, joka ei vielä näin alkukaudesta tule ihan selkärangasta. Lopputulos 309+316, joka antaa siis 625 pistettä.

Yhteistulos 1258 pistettä riitti selvään voittoon ja ainakin nyt tietää, että tuuli ammuntaa on syytä taas alkaa harjoittelemaan. Mukava päivä kuitenkin ja olipahan pitkästä aikaa todella jousiammuntapainottainen viikonloppu kun edellinen päivä kului Keuruulla maastokisoissa.

Kauden toinen maastokisa Keuruun mahtavaissa maastoissa tarjosi huikean hienon sään tälle kisalle ja rata pääsi oikeuksiinsa.

Tällä kertaa lähdettiin kiertämään rataa Pyryn, Sepon ja Askon kanssa ja meininki oli koko päivän loistava. Kaikille tuli onnistumisia ja varmasti pettymyksiäkin mutta näinhän se yleensä menee. Minulla kisan alku oli vähän samanlainen kuin edellisessäkin kisassa haasteita tuntui olevan koko ajan. Tosin tällä kertaa en aloittanut ohilaukauksella kuten viimeksi, joten siinä oltiin menty eteenpäin. Ensimmäinen 1/3 meni aikalailla asemia hakien ja Pyry oli tuossa jossain kohdin aika hyvinkin edellä. Kolmanneksen jälkeen aklkoi kuitenkin ammunta löytää paremmin uomiaan ja onnistuin ampumaan +15 sarjoja useampia pitkiä pätkiä, joka alkoi näkymään sitten itsevarmuutena ammunnan suhteen ja luomaan hallinnan tunnetta. Jossain puolen välin päikkeilla menin Pyrystä ohi ja ja eroa kertyi loppupätkällä sitten ihan reippaasti, vaikka Pyry ampui yhtälailla hyvää vauhtia. Ratamestari oli kyllä pistänyt parastaan ja kohtuullisen monta rastia oli sellaisia, joista joutui todella miettimään, että onkohan se isompi vai pienempi taulu, yleensä aina jossain kohdin se menee vikaan, mutta tällä kerralla onnistuin  kuin onnistuinkin pistämään tunnistamaan kaikki taulut oikein. Päätös rastimme oli ehkä kisan vaikuttavin, korkealta mäen päältä ammuttiin maksimi 60m alhaalla siintävälle pellolle. Tunne oli, että tausta olisi paljon kauempana kuin se lopulta oli, mutta hyvä onnistuminen 14 pisteen sarjalla tuosta ja korttiin lopulta 345 pistettä, joka jäi lopulta vain pisteen omasta ennätyksestäni, joka on ammuttu vuonna 2020 Teuvalla Parran maastokisoissa. Podiumille kakkospaikalle nousi Pyry pistein 332 ja Hätösen Seppo pronssikorokkeelle pistein 298. 

Hieno päivä Keuruulla kokonaisuudessaan, nämä kevään kisat ovat sinänsä mahtavia, että luonto on heräämässä eloon, hyttysiä ei ole vielä nikesikään ja tunnelma Keuruulla on aina todella hyvä, joten oli kyllä mahtava päivä jousen kanssa metsässä.

Riksun iltakisa sarja alkoi taas ja jos viime vuonna kaikissa kisoissa nautittiin suomen kesän parhaista säistä, niin nyt tnä vuonna ilmeisesti otetaan vahinkoa takaisin. En sitten ihan heti muista koska olisin ampunut näin kylmässä säässä tauluammunta kisaa. Sadetta ja tuulta ja lämpötila jossain 5 asteen vaiheilla takasi tämän extreme kokemuksen. Kisan jälkeen jo pystyttiin naureskelemaan asialle ja siinä useamman kanssa jaettiin sama kokemus, etät välillä ei oikein tiennyt, että onko jänne sormissa vai ei kun sitä ei tuntenut.

Tulokseksi kertyi pintapuolisesti katsottuna tasainen setti 315+315=630. Kisan sisään mahtui kuitenkin paljon kaikenlaista. Ensimmäisen puolikkaan avaus oli 48 pistettä ja vielä puoleen väliin tuli yksi 49 pistettä, mutta lopun 56 ja 55 kuitenkin pelasti tilanteen. Toisen puolikkaan alku olikin sitten katastrofi 42 pistettä, mutta siitäkin vaan noustiin hyvillä sarjoilla parhaan ollessa 58 pistettä. Lopputuloksena voisi sanoa, että 3 sarjaa oli huonoja, mutta tuohon säähän loput 9 sarjaa oli sitten vastaavasti hyviä. Näistä lähtökohdista ihan tyytyväinen siis saa olla ja saihan tuosta taas pokata yhden kultaisen riksulogo mitalinkin.

Tänä vuonna olisi tarkoitus kiertää maastokisoja niin paljon kuin vain oman kalenteriin sopii ja kisoja on tarjolla. Kauden avaus lähtikin siis heti ensimmäisestä kisasta, jonka Keuruulaiset ansiokkaasti järjestivät loistavissa maastoissaan.

Valmistautuminen tähän maastokisaan oli vähän erilainen kuin aiempina vuosina. Pidin ensin pari viikkoa sitten maastokurssin oman seuran porukalle Tampereella ensin teoriaosuudella luolalla ja sen jälkeen sitten käytännön harjoitteilla Sasin maastoissa PJM:n radalla. Teoria osuus siis ainakin piti olla itsellä kunnossa. Kun vielä maajoukkueleiri sattui samalle viikonlopulle niin pääsin keskittymään jousiammuntaan perjantain ja lauantain ampuen hyviä suorituksia.  Olin jo kisaan ilmoittautuessa päättänyt skipata sunnuntai aamun osuuden lähtien siis kilpailuun suoraan Kuortaneen urheiluopiston aamiaiselta, aivan kuin isommatkin kisat olisi ollut kyseessä.

Kisapaikalla saavuttaessa ilmoittautumisen jälkeen tiedossa oli matkamerkkien tarkistukset ja pikkulämmittelyt harkkapakkoihin. Tämän jälkeen ryhmiin jako, jossa sain odotetusti päivän ryhmäkavereikseni saman sarjan ampujat Pyry Ekholmin ja Seppo Hätösen. Viitasen Timppa johdatti meidät sitten ansiokkaasti rasteille odottamaan avausnuolia.

Ensimmäisellä rastilla otettiinkin sitten heti luulot, kun tiedossa oli ylämäkeen ammuttava 60cm maksimi 45 metriä. Vaikka kuinka muka oli teoria hallussa, niin ajattelin ylämäkeä olevan sen verran, että menee kulmavähennyksen puolelle ja nappasin 3m merkistä pois. Enismmäinen nuoli kovalla itseluottamuksella liikkeelle ja melkoisen epäuskoinen fiilis kun Seppo kertoi sen menneen juuri taulun pistealueiden ohi alapuolelta. Tämä kulma olikin sitten kuitenkin niitä kulmalisäys kulmia, joista kurssilla kerroin. Kun ennakkoammuntakaan ei osunut kohdalleen niin pisteitä kertyi 7 ensimmäisestä rastista. Kangerrellen käyntiin ja seuraaviltakaan rasteilta ei pisteitä kovin merkittävästi kertynyt, joten sain perän pitäjän roolin. Kuuden rastin jälkeen olin jo 12 pinnaa Pyryä jäljessä ja Seppoa muutaman pinnan. Kahdeksannelta rastilta, joka oli noin 20m tasainen 40cm rasti sain vähän konetta käynnistymään ampuen täydet 18 pistettä ja siitä pikkuhiljaa alkoi ammunta parantua. Onnistuin 9 rastin aikana ohittamaan Sepon ja kirimään eron Pyryyn vain pisteeksi ampuen kohtuullisen hyvin reilulla 5 pinnan keskiarvolla muutaman rastin antaessa jopa 17 pistettä. Pyry kuitenkin pisti tämän jälkeen isompaa vaihdetta päälle minun vähän hyytyessä. Kilpailun käännekohta oli 60m annettu rasti, josta otin melkoisen niitin  ampuen vain 8 pistettä. Ensimmäinen nuoli oli ilmeisesti huono kun se meni oikealle ylös ja luotin sokeasti tähän ottaen ennakkoa vasemmalle alas ja ampuen molemmat nuolet juuri tuohon suuntaan kolmosille. Vaikka sainkin tuohon perään muutaman hyvän rastin niin jäin loppurastien aikana Pyrystä vielä lisää muutaman pisteen. Lopputulos 324, joka oli toki näin kauden avaukseksi ihan kelvollinen, mutta toki ajatus pistepotista oli melko paljon korkeammalla ja ratakin sen olisi mahdollistanut. Pyry ampui loistavasti pisteisiin 336 voittaen kisan ja Seppo pisti yhden kaikkien aikojen parhaimpia tuloksiaan tuloksella 309 ottaen pronssia. Mikä parasta niin rikoimme kaikki kolme tämän vuoden maasto-EM kisojen B-rajan. 

Olipa todella hieno päivä mukavassa seurassa kiertää Keuruun mahtavia maastoja. Vaikka päivä olikin kohtuullisen viileä niin sopivalla pukeutumisella sää oli vallan loistava maastoammuntaan. Vaikka pari vuotta sitten voitinkin hopeaa EM-maastoissa niin kyllä se taas tänään kävi niin selväksi, että oppipojan asemassa tässä ollaan. Kun katselin Pyryn matka-arviointia sekä kulmien vaikutuksen ymmärrystä niin en voi kuin hämmästellä miten huikeaa tekemistä se on, melkein rasti kuin rasti lähti ensimmäinen nuoli keltaiselle Samaten Seppo oli ihan eri tasolla tässä kuin allekirjoittanut. Oma pärjääminen perustui kyllä enemmän ammunnan laatuun, jossa valtaosin sain aloitusnuolen jälkeen seuraavat kaksi sitten kohtuullisen hyvin keskelle. Siinä vain on turhan kovalla takamatkalla kun antaa suurimmasta osasta rasteja pari pinnaa kaulaa ensimmäisellä nuolella. 

Sen verran kuitenkin täytyy omaa tekemistä analysoida, että ammuin nyt ensimmäistä kertaa Axcelin tähtäimellä ja vaikka hieman sitä harjoittelin ennen kisaa niin veikkaisin että skaala arviointeihin ei ole ihan kohdillaan sillä selkeästi arviot ei osuneet nappiin tällä kerralla. Tuota täytyy nyt ennen seuraavaa kisaa oikeasti ottaa ja testailla enemmän. Lisäksi oman haasteensa tekee se, että ammun jousi hieman kallellaan tietoisesti tauluammunnassa, mutta maastossa tämä tuo sen haasteen, että myös sivusuuntaa täytyy säätää samalla kuin korkeutta säädetään. Shibyassa minulla oli selkeä logiikka kun säädin aina vallin 10m ja sen jälkeen tiesin montako kierrosta sivusuuntaa täytyy säätää millekin matkalle. Tätä en ole vielä tuolla opiskellut, joten sekin täytyy laittaa työn alle. Nämä ovat toki kaikki omaan tekemiseen liittyviä nyansseja ja jos tässä hommassa haluaa pärjätä niin ne vain täytyy hioa kohdilleen, joten siinäpä sitä on tekemistä ennen seuraavaa maastokisaa joka on kuukauden päästä niinikään Keuruulla.

Ulkokausi on nyt jokatapauksessa avattu ja erittäin hyvin mielin ja samalla palavalla halulla olla merkittävästi paremmassa kunnossa seuraavaan kisaan.

Hallikarhusta on tullut yksi niistä perinteisistä pitkän matkan kauden avauskierroksista, kun pitkänä perjantaina ollaan kokoonnuttu Porin Karhuhalliin ampumaan 70m kisaa timanttikaaviolla höystettynä.

Valmistautuminen tälle vuodelle oli aikalailla kevyempi kuin aiempina vuosina. Nyt kun on tullut pidettyä kevyempää treenamisen suhteen, niin en ole käytännössä omalla hallilla pitkää matkaa paria lyhyttä kokeilua enempää ampunut. Sen verran kuitenkin tsekkasin kotona ulkona edellisenä päivänä, että merkki oli suurinpiirtein 70m tiedossa.

Alkukisa jäi melko vaatimattomaksi ampuessani tuloksen 319 + 327 = 649. Varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla tuntui että osumat hyppi sivusuunnassa melko paljon ja vaikka sarjat olivat minimissään 51 tasoa, niin niitä parempia sarjoja jäi aika niukasti tuloskorttiin. Toisella puolikkaalla tekeminen oli hieman parempaa ja yksi 59 pisteen sarja nosti keskitasoa roimasti. Sijoitukseksi muodostui tällä kerralla 2 sija alkukisan jälkeen, kun Nikkasen Markus ampui loistavasti ja pisti 10 pistettä paremmin tikkuja keskelle.

Pudotuskierorksille sain ensimmäiselle kierrokselle vapaan. Toisella kierroksella Markus Saxlin pisti sitten minun kannalta pelin jännäksi, johtaen ottelua 4-2, kun hävisin ensin yhden setin hänelle Markuksen onnistuessa loistavasti ja sitten seuraavaan settiin minulla jäi yksi nuoli sormiin mennen kokonaan ohi taulusta. Kampesin kuitenkin ottelun voittoon pistein 6-4. Toisella kierroksella Jade Helala otti yhdet settipisteet loistavalla ammunnalla minun voittaessa ottelun 6-2. Semifinaalissa nuoleni löysivät otteluissa parhaiten keskelle ja voitin Petäjän Nikon suoraan 6-0. Finaalissa vastassa oli odotetusti Nikkasen Markus. Ottelu oli kokonaisuudessaan äärimmäisen tasainen meidän ampuessa kaksi tasuria pistein 28 ja 27. Finaalissa pisteet 26 ei saakaan riittää ottelupisteiden voittoon ja tällaisia sarjoja mahtui kaksi jotka molemmat hävisin pisteellä, joten Nikkaselle kisan voitto 6-2 ja kiertopalkinto matkasi tänä vuonna Kokkolaan.

Tämä päivä ei ollut ollenkaan sitä tasoa mitä olen tottunut itseltäni odottamaan, jäätiin aika kauas normaalista tulostasosta. Tosin tämä oli kyllä enemmän kuin odotettua, ei näillä treenimäärillä mitään huipputuloksia varsinkaan 70m matkalta ole odotettavaa ampuakaan. Fiilis kisaamiseen oli kuitenkin hyvä ja oli mukava olla taas pitkän matkan viivalla ja olen todella tyytyväinen siitä, että voitto meni ansaitusti Kokkolaan kovassa kunnossa olevalle Nikkasen Markukselle.

Kauden kotimainen hallikisojen päätatapahtuma halli-SM-kisat ammuttiin tänä vuonna Kemissä. Puitteet olivat todella upeat kun kaupunkiin oli valmistunut uusi hieno urheiluhalli, jossa kisailtiin kokonaisuudessaan 3 päivää kun perjantaina oli junioreiden ja senioreiden kisat, lauantaina yleisten ja sunnuntaina seurajoukkueiden. Osallistujiakin taisi olla moneen viime vuoteen verrattuna ennätysmäärä, jopa niin paljon että järjestäjällä oli hankalaa saada mahdutettua kaikki mukaan. Onneksi kaikki kuitenkin pääsivät, jotka olivat ilmoitttautuneet ja kisat oli SM-kisojen arvoiset.  

Kun päätös oli lähteä autolla matkaan niin tähän joutui ottamaan töistä perjantaipäivän vapaata. Yhteensä 9 tuntia se otti ajella Kemiin, kun matkalla tietenkin täytyi lounastaa välillä. Majoitus Kemin päässä oli viimeisen päälle kun käytiin vaimon kanssa kokeilemassa Seaside Glass Villas eli hieman lasi-iglu tyyppinen majoitusratkaisu Kemin Lumilinnan vieressä. Olipa upeaa katsella revontulia ja aamiainen oli kyllä loistava.

Alkukilpailussa tekeminen oli tämän kauden perushuttua, ensimmäinen 30 nuolta antoi 290 ja toinen 294. Tällaista tasoa se on treenissäkin nyt ollut näillä vähillä treenimäärillä, joten ihan tyytyväinen tuohon tulokseen.  Pisteen päähän siis kauden parhaasta tuloksesta. Toisella puolikkaalla oli hyvä pätkä kun ammuin 4 kertaa peräkkäin täydet 30. Muuten aika tasaisesti vaihtelevaa 29/30 sarjaa. Tulos antoi myös täysin alkukilpailun ykköspaikan 15 pisteen erolla seuraavaan.

Pudotuskierroksille päästiin ampumaan isolla 1/32 kaaviolla, jossa minulla oli ensimmäinen kierros bye. Aloitin 1/16 ottelusta ja tästä aina 1/2 kierrokselle asti voitin Rasehornin, Sandbergin, Ronkasen Pertun ja Nuuttilan  suoraan pistein 6-0. Finaalissa vastaan tuli alkukisan kakkonen Ronkasen Sampo, joka onnistui ottamaan pari tasuria, joten kulta varmistui lopulta pistein 6-2. Otteluissa ammunta oli tasaisen vahvaa ja meni aikalailla alkukilpailun tahtia tasollisesti, hyvä mieli siis jäi tästäkin ja onhan se henkilökohtainen SM-kulta aina hieno juttu.

Sunnuntaina joukkuekilpailussa päästiin aloittamaan parini Horton Hannen kanssa alkukisan 4 sijalta, johon olimme sijoittuneet lauantain alkukilpailun pohjalta. Joukkueita oli juuri sen verran, että meille tuli ensimmäisestä kierroksesta bye, joka hyödynnettiin treenailemalla rauhassa otteluammuntaa. Toiselle kierrokselle vastaamme tuli Porilaisten joukkue Gaetti/Sandberg. Tämä kierros oli meiltä väkevä esitys ja mentiin jatkoon pistein 5-1. Neljännesvälierissä kohtasimme Robin Hoodin Petäjien veljeskaksikon. Kierros oli vaihteleva, ammuttiin kaksi todella huikeaa sarjaa 40 ja 39 ja kaksi kansalliselle tasolle hyvää sarjaa 35/35 ja oltiin itseasiassa ammutuissa pisteissä selkeästi parempia, mutta otteluissa kierrosten voitto merkitsee ja siinä taas Petäjät veivät pidemmän korren voittaen pistein 5-3. Jouduttiin siis tällä kerralla tyytymään sijaan 5.

SM-kisat oli kokonaisuutena aikalailla sellaiset oman ammunnan osalta kuin odotinkin. Tiesin, että rutiinisuorituksella ammun sinne +580 tasolle ja tämän vuoden tulostaso yleisesti on ollut sellainen, että normaali tekemisellä voitto pitäisi tulla ja niinhän siinä kävikin. Tässä on nyt tullut treenailtua vähemmän ja kun tuo iso tavoite viime vuonna Pariisin keikan merkeissä toteutui niin jollain tavalla suhtautuminenkin tähän kilpailemiseen on muuttunut. Ensimmäistä kertaa SM-kisojen voittaminen ei tuntunut juuri miltään ja se on itselleni ehkä hieman erikoinen tilanne ja olotila. Jokatapauksessa oli kuitenkin kiva nähdä paljon tuttuja kisojen merkeissä ja viettää mukava viikonloppu Kemissä ja vaikka sieltä oli pitkä takaisin kotiin ajella sunnuntai illalla niin sekin meni mukavasti hyvässä matkaseurassa.  

Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä vähän maastokisoihin, kun niitä on nyt alkukeväästä/kesästä aika paljon tuolla kisakalenterissa merkittynä.

Riksun superweekend on yksi niistä talvikauden odotetuimmista kisoista, kun tällöin keskitytään puhtaasti absoluuttisen tuloksen tekemiseen ilman mitään ottelujen tuomaa lisäsäestystä. Ottelut on tottakai tässä lajissa se jolla ratkaistaan mestaruudet, mutta niissä menestyminen pohjautuu kovaan perustasoon ja sen mittaamisessa on peruskisan merkitys. Luvassa oli siis tupla 18m kilpailu.

Omalta osalta Äetsän kisan jälkeen työt ja muut arjen askareet ovat vieneet miestä sen verran, että eipä sitä montaa treeniä tässä välissä ehtinyt tekemään. Edellisenä iltana alkeiskurssilla pidetyn jousiammussa kilpaileminen puheen jälkeen muutaman tikun ammuin ennen kamojen pakkaamista ja oli vähän sellainen tunne, että paremmikin sitä voisi kisaan valmistautua.

Lauantai aamusta tunnin ajelu riksuun ja välineet kasaan samalla kuulumisia vaihtaen tuttujen kanssa. Lämmittely lähti käyntiin edellispäivän ammuntaa huomattavasti paremmin. Samaten itse kisa alkoi mukavasti, mutta neljänteen ja viidenteen sarjaan tuli sitten tasoittavat 27 ja 26 sarjat perätysten. Usein kuitenkin, jos tulee vähän heikompaa settiä se pistää skarppaamaan ja niin tälläkin kerralla. Viimeiseen 15 nuoleen hukkasin enää 2 pinnaa ja ekastaki puolikkaasta tuohon tilanteeseen ihan tyydyttävä 289. Toisella puolikkaalla taas heti alkuun yksi 27 sarja, jonka jälkeen löytyi taas parempaa tatsia ja viimeiseen 18 nuoleen enää pari pari pois, joten tästä jo parempi 292 ja sitä myöden ensimmäisestä kisasta siis kokonaispisteet 581, johon voi kyllä olla tyytyväinen.

Toisen kisan alkuun ammuttiin parit lämpppärit ja kierroksen edetessä alkoi tuntua jo siltä, että nyt alkaisi tuloksen tekeminen, kun ensimmäisellä 15 nuolella oli vain 2 pistettä pois. Jonkinlainen odotusarvo siinä ilmeisesti kasvoi sitten liikaa kun lopun hutiloin sitten huomattvasti heikommin ja sain kasaan "vain" 291 hyvään alkuun nähden. Toisen puolikkaan alku jatkui haparoiden kun pari ensimmäistä settiä oli 28 sarjoja. Kolmannelle 29, mutta siinä kohtaa tekemisessä jotain naksashti paikoilleen seuraavien 5 sarjan ollessa bingoja. Tokaviimeiselle yksi nuoli aavistuksen auki ysille, mutta päätökseksi vielä bingo ja taululle 294. Lopputulos oli näin ollen 585, joka on tämän kauden parhaani. Kokonaistulokseksi kertyi 1166, jolla myös nappasi selvällä erolla seuraavaan kokonaiskilpailun voiton. 

Kisaan kuuluu aina erilaisia hetkiä, jousiammuntakilpailuhan on yleensä elämä pienoiskoossa kaikkine tunteineen. Taas kerran kisa todisti ja opetti sen, että vaikka tulisi millaisia osumia, niin mennyttä on turha murehtia vaan paras on keskittyä tulevaan. Onnistuin muutaman kerran pääsemään aika hyvään flow tilaan ja tuntui melkein mahdottomalta ampua ohi kympistä, useamman ihan X-bingonkin kun pääsin kirjauttamaan. Ohimeneviä tunteitahan nuo on, mutta toivat kyllä hyvää fiilistä tästä kisasta. Vähän yllättävääkin itselleni, että kohtuullisen kevyellä harjoittelulla sitä taas ampuu aika lähelle sitä mitä parhaimmillaan.

Vaikka kisapäivälle kertyi melkein 9 tuntia mittaa niin aika meni nopeasti ja oli todella hauskaa ampua ja samalla vaihtaa juttua kisakavereiden kanssa. 

Äetsän talvinuolet on yksi meidän lähikisoja tampereelta katsoen, joten pitihän sitä lähteä kisaamaan kun kerran jonkin verran on tullut treenailtuakin.

Alkukisa meni vallan mukavasti ampuen tasvahvasti tuloksen 292+292=584. Erityisesti se että kaikki nuolet pysyi keltaisella lämmitti mieltä ja jäihän sinne tietysti jossiteltavaakin kun oli paljon heikommaksi kääntyneitä rajoja, mutta kokonaisuudessaan loistava veto.

Pudotuksissa voitin ensimmäisessa ottelussa seurakaverini Jenun Markun 6-0. Toisessa ottelussa seurakaverini Hanne Horto pisti jo matsin tiukemmalle vieden yhden setin bingolla omaa 29 sarjaa vasten. Ottelu kuitenkin päättyi minulle 6-2. Finaaliin vastaan tuli tällä kaudella hienosti ampunut Emmi Ala-Aho, joka venyi parhaimpaansa ampuen tasaista 29 settiä. Oma ammuntani oli ehkä päivän parasta kun 12 nuolella pisteitä kertyi 119, jota myöden ottelu meni minulle pistein 7-1 jolla irtosi kisan voitto.

Olipa hieno päivä niin ammunnallisesti kuin myös TJA:n näkökulmasta. Oltiin todella isolla joukkueella liikkeellä ja oli mukava katsoa miten meidän junnut ampuivat loistavia tuloksia ja ennätyksiään.

​

Nääs-Luola 2025 oli tälle talvikaudelle ensimmäinen hallikilpailu pitkän tauon jälkeen. Totuuden nimissä en ole juurikaan koskenut jouseen sitten syksyn Syys-Fitan ja hallikauden avaus on venynyt ja venynyt. Viikko sitten ei ollut oikein ajatustakaan kilpailla vielä, koska ei ole tullut tosiaan montaakaan kertaa ammuttua, mutta innostuin ilmoittautumaan kisaan viime sunnuntaina hyvin menneen harjoituksen jälkeen. Sen verran tuo ilmoittautuminen teki intoa sitten, että kävin kuitenkin viikollakin pari kertaa avaten divarikauden myös. En ehkä ollut ihan niin fiiliksissä kisaan ilmoittautumisesta näiden treenien jälkeen, mutta kotikisa on luonnollisesti matalan kynnyksen kisa.

Alku oli hyvä, jonka kuvakin osoittaa. Harjoittelussa sinne tänne ammuttujen nuolien perään avasin kuitenkin bingolla. Siihen perään sitten onnetonta räpellystä kolme sarjaa, mutta loppua kohden parenevaa ja ensimmäisestä puolikkaasta korttiin 287 ja pisteen erolla Ihanuksen Petriin piikkipaikalla.

Toinen puolikas oli jo ihan ampumiselta tuntuvaa ja ysitkin alkoi olla jo aika lähellä kympin viivoja. Pitkään elättelin toiveita 580 pisteen rikkomisesta, mutta sen verran vielä haki, että lopputulokseksi tuli 577 ja toisesta puolikkaasta siis 290. Kisa meni tiukaksi sillä Pete ampui myös 290 ja loppujen lopuksi voitin siis ensimmäisellä puolikkaalla hankitulla pisteen erolla kisan.

Mukavaa oli erityisesti nähdä taas jousiampujia ja vaihtaa juttua monien vanhojen sekä muutamien uusien tuttujen kanssa. Ampuminenkin meni niin, että jäi harjoituspohjaan nähden hyvä fiilis. Kevättä kohden nyt katsellaan miten tämä treeni-into tästä kehittyy ja mistä sitä löytää itsensä seuraavan kerran jousen kanssa.