Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin kansainväliseen hallikisaan kilpaillen kuluneena viikonloppuna Luxemburgissa Indoor World Series:n avaavassa GT Open kilpailussa. Tähän asti olen keskittänyt panostukset kesäkauteen, mutta uuden World Ranking järjestelmän muuttuessa myös hallikisoja lasketaan jatkossa mukaan pisteisiin. Osallistumispäätöstä vielä helpotti, kun saatiin sopivasti yhdistettyä tähän reissuun puolison kanssa kisat sekä pitkä kaupunki viikonloppuloma.

Ihan ensimmäiseksi Luxemburgista täytyy sanoa, että kunhan sinne pääsee niin se on todella helppo kaupunki liikkua ja olla. Kaikki julkinen liikenne on ilmaista ja reitit on hyvät, busseja tuntuu kulkevan tiuhaan ja niillä pääsee melkein kaikkialle. Kisapaikka sijaitsee Strassenissa ja bussilta hallille kävelee noin 10 min. Ainut pieni miinus on, että suoria lentoja sinne ei ole, mutta pompulla Amsterdamin kautta pääsi melko kätevästi. Toinen vaihtoehto on sitten lentää johonkin suurempaan lähikaupunkiin ja saapua junalla.

Varsinainen kilpailupaikka herätti myös melkoista ihailua erityisesti treenimahdollisuuksien näkökulmasta. Strassenin jousiammuntaseuralla on oma noin 100m x 30m halli, jossa leveys suunnassa järkättiin nämä kisat, mutta pituussuunnassa pääsee treenaamaan pitkiä matkoja. Yläkerrassa oli vielä täyspainoinen ravintola, joten faciliteetit oli kyllä kunnossa. Jos nyt jostain voisi sanoa niin ehkä halli voisi olla pari metriä leveämpi niin viivan takana kisan aikana olisi vielä mukavampi olla.

Sitten kilpailuun, joka oli niin sanotusti perussuoritus, ei hyvä, mutta ei huonokaan. Alkukisa lähti käyntiin todella hyvin ja ensimmäinen 15 nuolta sujuikin kokolailla odotusten mukaisesti. Johonkin puoleen väliin tuli kuitenkin sellainen hetki kun jouduin purkamaan viimeisen nuolen vähän liian pitkän suorituksen vuoksi ja kun nykyään on vain 90s käytössä niin sekuntteja ei ollut kovinkaan paljon jäljellä. Sain kuitenkin ripeällä suorituksella vikan nuolen kymppiin ajan puitteissa. Tästä kuitenkin jäi vähän sellainen turha tärinä loppukisaan päälle ja missasin heti seuraavalla sarjalla kaikki kolme nuolta ysille. Loppuun tuli kuitenkin mukavasti bingoja ja ensimmäisestä puolikkaasta 291 pistettä jolla olin jossain 14 sijan kupeessa, kun kaikkiaan kisassa oli mukana 84 ampujaa.

Toisen puolikkaan alku oli karmaiseva kun ammuin 2 ja 3 sarjalla molemmilla 27p. Tuon jälkeen loppu oli taas aikalailla normaalia kympin puhkomista yhtä heikompaa sarjaa lukuunottamatta ja pisteitä kertyi tästä lopulta 287. Yhteistulos 578 ei ollut aivan sitä tasoa, mitä olin itselleni tavoitteeksi laittanut, mutta ei se nyt toki huonokaan ollut. Tuolla tuloksella oli täällä sijalla 18. Alkukisan kärki meni kovaa kun Chirault ampui 596.

Ensimmäinen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja siihen vastaan tuli alkukisassa pisteen paremmin ampunut Ranskan Anthony Barbier. Voisi sanoa, että kisa oli tiukka, vaikka turpiin tulikin suoraan 0-6. Kahdella ensimmäisellä kierroksella missasin yhden nuolen juuri kympistä auki ja kaveri taas nakutti näihin täydet 30. Vikalla kierroksella sitten harmillisesti kaikki nuolet jäi ysille ja tuomaroinnin jälkeen vastustaja sai yhden sisään eli vikasta tappio 27-28 ja suora voitto hänelle. Sijoitukseksi tuli siis jaettu 17 ja minut tiputtanut ranskalainen eteni lopulta sijalle 4. World rankingin osalta sain tästä kisasta 4 pistettä ja parantelin hieman asemia sillä saralla.

Ammuin testimielessä tässä kisassa paksuilla pötköillä eli RX7 nuolilla, jotka olin viritellyt uuteen Wiawiksen 27" ATF-X- runkoon sopivaksi. Muutama viikko sitten kirjasin niillä divarissa tuloksen 590, mutta sen jälkeen koitin vielä löytää parempaa viritystä, kun en ollut ihan tyytyväinen nuolen lentoon. Tuo virityssessio olikin sitten oma lukunsa joka päättyi lopulta alkuperäiseen viritykseen, mutta tulipa testattua. Nyt kuitenkin tässä kisassa nuo paksut nuolet oli ensimmäistä kertaa tosi testissä ja sanotaanko, että jätti kyllä nyt miettimistä. En voi sanoa, että ammunta oli parasta minua koko kisan, mutta toisaalta ei tullut sellaista tunnettakaan, että nuo rajanmurskaajat olisi hirvittävästi auttaneet tässä. Parhaimmillaan paksut kepit antaa kyllä selkeän edun, mutta kun ne on sitten aika kriittisiä siitä, että on oikeasti parhaimmillaan suoritusten suhteen. Seuraaviin kisoihin täytyy nyt puntaroida, että millä putkilla niissä ammun. Tosin eipä tuolla kisakalenterissa juuri näytä olevan kisojakaan, joihin osallistua, joten varmaan sitten ensi vuonna jatketaan testailuja.

Loppuun vielä muutama sana Luxemburgista, sillä reissuun kuului olennaisena osana tällä kerralla turimointi. Itse kaupunkihan on täynnä historiaa, linnoituksia, kirkkoja ja maailman viimeinen suurherttuan palatsi, mutta kaikki tiiviisti rakennettuna, joten kaikki oli tavoitettavissa kävellen tai sitten hyödyntäen ilmaista julkisen liikenteen verkostoa. Meillä kävi sellainen hyvä tuuri, että joulumarkkinat avautuivat juuri tänä viikonloppuna ja se mitä olen saksassa käynyt vastaavilla niin olivat kyllä ihan verrattavissa näihin. Joten tietenkin käytiin nauttimassa Glühweiniä, nauttimassa fritattuja perunakakkuja ja paistamassa tai kuten allekirjoittaneelle kävi niin polttamassa vaahtokarkkeja. Ravintolamaailmasta tuli tutuksi perinteiset Luxemburgilaiset ruoat, kuten possun potkat ja savustetut niskat, verimakkarat, peruna dumplingsit ja hapankaali ja voin kertoa, että ruokaa oli aina vähintäänkin riittävästi. Lisäksi tehtiin päiväretki juna/bussiyhteydellä noin 35 km päässä sijaitsevaan Luxemburgin kuuluisimpaan restauroituun jo vuodelta 400 alkaen rakentuneeseen Viandenin linnaan. Voin kyllä kovasti suositella tätäkin aktiviteettia, kierros oli audio guide avusteisesti omatoiminen ja nähtävää oli paljon mielenkiintoisella tavalla kuvattuna. Lisäksi Viandenin pikku kylä oli erittäin tunnelmallinen paikka päättää vierailu illalliseen. Jos siis joku suunnittelee tulevina vuosina Luxemburgissa kisaan osallistumiseen, niin kyllä siihen kylkeen 1-2pv kannattaa varata aikaa turimointiinkin, jos historia kiinnostaa.

Nyt on tullut muutama viikko keskityttyä treenissä pelkkään 18m, joten eiköhän se ole aika taas monipuolistaa treenejä pitkällä matkalla ja samalla jatkaa testailua millä setillä seuraavat 18m kisat ammutaan

Jousiammunnan kuninkuuslaji FITA on hieno kilpailumuoto, neljä eri matkaa ja kokonaistulos, joista jokaiselta voi tavoitella omia ennätyksiä, suomen ennätyksiä tai jopa maailman ennätyksiä. Seinäjoen Jousi-Jussit ovat yksi niistä nykyisin harvoista seuroista, joka FITA-kierroksia järjestää ja tälle vuodelle kisa järjestyi Syysfitan muodossa kuluneelle viikonlopulle. Sää ennuste oli taas vähän mitä oli, ennusmerkit lupasi kylmää, tuulta ja vielä todennäköisesti sadettakin. Se mitä saatiin oli melko viileä aamupäivä, mutta lähestulkoon tyyntä ja jos yhden tauolle osuneen pienen sadekuuron jättää pois niin päivä oli aurinkoisen ja pilvipoutaisen välillä. Hieno sää kaiken kaikkiaan ampua jousella ja kun Seinäjoen kenttä on sellainen lintukoto kuin on, niin Suomen ennätys kelistähän siellä taas kerran päästiin nauttimaan.

Kuten jo vuosikausia, niin tälläkin kerralla oikeastaan ainoa asia, mitä kisaan valmistautuessa tuumailin oli tuo 90m ennätyksen rikkominen. Alahuhdan Petterin 320 pistettä kyseiseltä matkalta on kova, mutta ei saavuttamaton  ainakaan treenien pohjalta. Sitähän taas kerran lähdettiin koettamaan, mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin haaveeksi se jäi tälläkin kertaa. Ammunta oli hyvää ja olen siihen tyytyväinen, mutta en saanut oikein koko matkan aikana tähtäintä kohdilleen ja misssailin osumia turhan paljon oikealle. Tulokseksi 307, joka on ihan kohtuullisen hyvä aloitustulos ja kun fiilis oli kohdillaan niin tästä oli hyvä jatkaa seuraavalle matkalla. 

70m:n alkuun olikin sitten pohdittavaa, kun jostain syystä 90m merkki oli jonkin verran kotikentän normaalia kohdistusta ylempänä. Päädyin lopulta laittamaan 1mm ylemmäksi muistiinpanojen merkistä. Aloitin mukavasti kympillä ja koko avaussarjakin antoi 57p, joten ajatus osui oikeaan. Koko 70m matkan ajan tekeminen tuntui mukavan sujuvalta, mutta lopputuloksena kävi siten, että annoin osumien jäädä aavistuksen alavoittoiseksi, kuten alla olevan kuvan oikeasta ylälaidasta näkyy ja kun tämä ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa niin eihän noista mitään ihan huippu settejä syntynyt, siihen nähden että niput oli kyllä kokolailla tiukkoja. Se on muuten kumma juttu miten hyvältä tuntuu ampua alaysejä ja kymppejä, kun nuoli tippuu aurinkoisessa säässä niin mukavan näköisesti kympin läpi, kannttaisi siitä kaukoputkeen katselusta tehdä vähän rationaalisempia päätöksiä, mutta ei näkemmä onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulokseksi jokatapauksessa kesän parhaimmistoa 333, joten todella tyytyväisenä sai jatkaa lounastauon pariin ja valmistautumaan lyhyille matkoille.
​

Lounaan loppupuolella saatiin sadekuuri, joka vaati ihan sadevarjon autosta noutamisen ja se jatkui vielä 50m ensimmäiselle kierroksellekin. Merkinkin sain ltällä kertaa aittaa ihan nuottien mukaan ja homma lähti käyntiin vasemmalta kasilta. Vähän liian varovaista säätöä ja perään ysi ja kasi, jonka jälkeen vähän lisää säätöä ja loput nuolet kympille. Jollain tavalla jäi todella hyvä tunne tästä aloitus sarjasta ja nousin jonkinlaiseen flow tilaan. Seuraavat sarjat olivat niiiii'n helppoja ja varman tuntuisia sekä aivan käsittämättömän kovia tuloksia kun tikkasin 58 ja 59 perätysten. Neljännelle tuli hieman inhimillisempi arja 56, jossa nippu jäi vähän alle. Muistan tässä kohdin ajatelleeni, että nyt on kyllä hyvä mahdollisuus ampua SE, mutta se vaatisi vielä ainakin yhden todella hyvän sarjan. Tämän jälkeen viivalle mennessä mikään ei ollut selkeämpää kuin keskelle ampuminen. Viiden nuolen jälkeen ajattelin, että siellä on nyt kaikki nuolet keskellä tiukassa nipussa. Viimeinen jäi vähän varovaisemmaksi ja tuntui että se lähti kauas oikealle, mutta loppujen lopuksi tuokin oli vain parin millin päästä kympiltä. Taululta takaisin kävellessä vähän kutkutteli vatsan pohjassa, kun tietokone päässä oli jo vastusteluista huolimatta kalkuloinut, että 53p antaa SE:n. Viivalle astuessa kuitenkin tekeminen oli taas täysin selkeää ja aloitin vahvalla 10, 9, X setillä. Tässä kohtaa kun katsoin kaukoputkeen tiesin jo että nyt kirjoitetaan historiaa. Pikkuisen tuo ajatus toi turhia kammiovärinöitä ja seuraava osuma oli 8, mutta tällä kerralla se vain auttoi tsemppaamisessa ja viimeiset nuolet tikkaisn nousujohteisesti enimmäisen 9:lle ja viimeisen 10:lle. Uusi SE kirjautui nyt tulokseen 343 ja ylitti vanhan Lipposen Jarin vuonna 1997 ammutun 339 neljällä pisteellä, jota sekä allekirjoittanut, että Vikströmin Antti on sivunnut. Olipa hurja tulos, ei olisi voinut enempää toivoa. Niput oli käytännössä avausta lukuunottamatta koko ajan keskellä, kuten tuosta kuvan vasemmasta alareunasta näkyy. 

Viimeiselle 30m matkalle mentiinkin sitten aikamoisessa hurmoksessa, mielikuvallisesti vihellellen vain. Tajusin heti SE:n synnyttyä, että nyt avautui mahdollisuus myös kokonaistuloksen SE:n, sillä myös avausmatkat oli sujuneet kohtuullisen hyvin. Tietokone raksutti kokolailla nopeasti ymmärykseen, että 356 riittäisi antamaan tuon himoitun Lipposen Jarin SE-tuloksen 1338 ylityksen. Matka lähti käyntiin hieman vasemmalle alas ammutulla 58 sarjalla. En tuosta oppinut riittävästi ja ammuin toisen sarjan hieman alle myös 58p ja kun seuraavalla sarjalla syntyi 59p sarja oli tilanne sellainen, että lopuilla olisi tarvinnut täydet pisteet SE-sivuamiseen. Neljännellä sarjalla niin ikään yksi lipsahti kympiltä ulos ja tämä oli myös se kohta, jossa homma muuttui lopun osalta ammuskeluksi. Kun tajusin, että enää ei ole SE-saumoja niin mieli kertoi, että tämä on ollut hyvä päivä ja nyt ammuskellaan kisa loppuun rennolla meiningillä. Näin myös tein ja vaikka kaukoputken omistan ja sinne katselin, niin siitä huolimatta, jatkoin vasemmalle alas ampumista ja molempiin sarjoihin hukkasin 2 pinnaa, joten tulokseksi lopulta vain 350. Tämäkin matkatulos on myös ehdottomasti hyvä tulos ja missään nimessä ei voi sanoa, että tämä olisi mennyt huonosti. Suhteessa kuitenkin siihen, että kokonaiskisan SE olisi ollut tarjolla ja siihen ei olisi tarvittu edes omaa ennätystä, niin kyllä tästä kuitenkin vähän jäi hampaankoloon. Toki asia on kyllä niinkin, että oikeasti pidemmiltä matkoilta lisäpisteitä olisi ollut helpommin tarjolla, kun katsoo vaikka noita osumakuvioita, joten todettakoon tässä kohtaa, että potentiaalia on ja FITA.kisoissa kiertämistä jatketaan ehdottomasti tulevinakin vuosina.

Kokonaistulokseksi kertyi siis 1333, joka sivuaa kaikkien aikojen toiseksi kovinta tulostani FITA-kierrokselta, jonka olen ampunut ensin Vaasassa 2010 ja sitten uudelleen samaisella Syysfitalla Seinäjoella 2020 ja nyt siis kolmannen kerran uudelleen Seinäjoella. Ennätykseni on vuodelta 2014 Jyväskylän Homenokan FITA kisassa ammuttu 1337. Jos vielä vähän hehkuttaa tuota 50m SE-tulosta 343, niin voin kyllä sanoa, että vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vaikka 50m on ollut aina FITA-kierroksen lempimatkani, niin siitä huolimatta, en osannut odottaa näin kovaa tulosta parhaimmissa unissakaan. Treeneissäkään en ole tuollaista tulosta kovin montaa kertaa ampunut ja kun FITA-kierroksella matka aloitetaan aina suoraan edelliseltä matkalta siirtymällä ilman kohdistusnuolia, niin tämä ei ole millään tavalla verrattavissa 70m tuloksiin, jossa olen kisoissa muutaman kerran 340 ylittänyt parhaana tuloksena 342. On siinä ainakin tekemistä seuraaville SE:n tavoittelijoille.

Kuten alussa tuosta jo mainitsin, niin FITA-kierros antaa kisapäivälle viisi tavoiteltavaa tulosta ja siitä ainakin allekijroittanut nauttii eniten . Tänään 50m matkalta onnistumisesta palkinto oli ruhtinaallinen ja muidenkin matkojen osalta jäi hymyilyttämään.

Vuoden 2022 ranking saaga saapui taas päätökseen, kun tänään ammuttiin finaalit Äetsässä Elonuolet kilpailun yhteydessä. Sään haltijat saivat vielä viimeisen mahdollisuuden testata meidän kisailijoiden motivaatiota ja kisahuumoria päästessämme nauttimaan koko päivä aidosta suomalaisesta sadesäästä. 

Alkuun ammuttiin tosiaan Elonuolet kilpailu ja se lähti käyntiin lähes sateettomasti, joka sitten saapui toisella sarjalla seuraksemme ja jo ensimmäisen puolikkaan lopulla saimme vettä ihan kunnolla niskaamme. Minulle vesisade ei ole ikinä ollut mikään mörkö, suomalaiseen säähän kun ne nämäkin kelit kuuluvat ja olen aika usein onnistunutkin melko mukavasti sadesäässä tuloksenteossa. Tälläkin kerralla ensimmäinen puolikas oli sellaista hurmosta, että ei paremmasta väliä. Ammuin ylivoimaisesti kesän parhaan puolikkaani joka antoi pisteet 339. Tuohon todella kovaan tulokseen nähden huvittavinta oli, että viimeinen sarja jäi jopa vähän harmittamaan kun se antoi vain 55p eikä 340 ylittynyt. Ei sitä näemmä osaa ikinä olla tyytyväinen ja hyvä niin, siihen se kehittyminenkin perustuu. 

Odotukset toiselle puolikkaalle oli kovat, kun olin mielessäni laskeskellut, että reilu 680p vielä mahdollistaisi ranking peruskisan voiton eli siis oma ennätys ja SE. Tuon hurjan ensimmäisen puolikkaan jälkeen oltiin vielä huutohollilla tästä vauhdista. Toisen puolikkaan ensimmäinen sarja oli hyvä, mutta sen jälkeen en saanut nippuja keskelle en sitten millään ennen viimeistä sarjaa. Vaikka niput olivat hyvin kasassa ja ammunta tuntui hyvältä, niin ne ei sitten löytyneet keskeltä ei sitten millään ja varsinkaan yhtään rajaa en voittanut, mutta hyviä alle millin lähestymisiä oli ja paljon. Pisteitä valitettvaasti tällaisesta ei kerry, jos nippu ei ole keskelleä, tämä kun ei ole kasa-ammuntaa vaan tulosammuntaa. Lopputulokseksi toisesta puolikkaasta vain 319p, joka antoi yhteistulokseksi 658p. Hieman huvittavaa on, että tämä on kauden ennätykseni (pisteellä yli EM-kisojen tuloksen), vaikka mahdollisuudet olisi olleet oikeasti todella kovaankin tulokseen. Ilman suhteen on ehkä pakko kuitenkin sanoa, ettän tuossa toisella puolikkaalla oli selvästi ensimmäistä enemmän tuulta ja sadekin teki temppujaan. Siitä huolimatta kyllä sitä näin jälkikäteen oikein huvittaa, että miten samana päivänä tunnin välein voi tapahtua niin erilaisia asioita viivalla. Kuvaavinta on ehkä se, että ensimmäisellä puolikkaalla ammuin 19kpl kymppejä noin toiselle niitä kertyi vain 7kpl, vaikka tuntui, että tekeminen oli kokolailla yhtä hyvää (tai huonoa :) )

Elonuolista tuli jokatapauksessa selkeä voitto ja tämän kisan palkintojen jaon jälkeen päästiin siirtymään varsinaiseen Ranking finaalivaiheeseen. Harmillisesti osanottajien osalta oli vähän katoa ja kaikki kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneet eivät paikalle saapuneet. Meidän luokan näkökulmasta harmillisimman ja merkityksellisimmän poisjääjä oli Vikströmin Antti, joka voitti koko vuoden pyörineen Ranking sarjan peruskilpailun pisteillä 3750p, minun ollessa toinen pisteillä 3729. (Ranking perussarja sisältää siis  3 x 18m/25m tuloksen sekä 2 x 70m ja 1/2 x FITA-kierroksen tulokset.)

Jokatapauksessa finaalissa ensimmäiseksi vastustajakseni tuli Backmannin Anne ja voitin tämän ottelun suoraan 6-0. Semifinaaliin minua vastaan tiensä raivasi Kuopan Taru tiukasta matsista Tukiaisen Iidan kanssa. Taru avasi todella kovaa 29 sarjalla ja otti alustavaa niskalenkkiä, mutta onnistuin siitä luikertelmaan irti ja nousin jo 4-2 johtoon. Tämän jälkeen ammuttiin tasuri, joka oli jo hilkulla mennä Tarulle, kun tuomariakin tähän pyydettiin tulkinta-apuun. Neljännellä sarjalla minun nuolet oli taulussa kuitenkin tiukemmin keskustan ympärillä ja voitin semin 7-3, silläkin riskillä, että olin Tarun kyydillä kisoissa matkassa ;) Finaaliin minua vastaan tiensä selvitti Vuorisen Verne, joka ampui päivän alkukisassa itsensä hopealle. Pari ensimmäistä kierrosta ammuin mukavasti ja johdin jo 4-0, mutta kolmannella sarjalla tupeksin jotain ihan käsittämätöntä, kun kaikki nuolet tippuivat alakasille. Tämä oli sellainen kädenojennus Vernelle, että hän sen ymmärsi käyttää vieläpä hyvällä sarjalla ottaen pisteet itselleen. Neljännellä setillä oma tekemiseni oli kuitenkin rautaa ja voitto irtosi lopulta pistein 6-2. Pääsin siis toisen kerran samalle päivälle pokkaamaan keskimmäiselle korokkeelle, tällä kerralla Ranking finaalin voittona komean pokaalin ja lahjakortin Sherwood Shoppiin.  

Ranking on omasta näkökulmastani yksi sellaisia tärkeitä kauden läpimeneviä tavoitteita, joka tuo perspektiiviä tulostasoon ja pitkänaikavälin jatkumoa kilpailemiseen, kun yksittäisellä kilpailulla on aina jokin laajempaan kokonaisuuteen sisältyvä merkitys. Yhteensä kuuden kilpailun tulokset kertovat kuluneen kauden tasosta siis erittäin paljon.

2021-2022 pisteet 3729 (9,42)
2020-2021 pisteet 3756 (9,48)
2019-2020 pisteet 3770 (9,52)
2018-2019 pisteet 3740 (9,44)
2017-2018 pisteet 3694 (9,33)

Otin hieman historiaa mukaan ja jos nopealla analyysilla katsotaan, niin 2019-2020 kausi on ollut ylivoimaisesti parhaani ja silloin ammuinkin 70m SE-tuloksen 679 ja muutenkin todella kovaa. Viime kaudellakin ulkona tuli hyviä tuloksia ja pisteitä kertyi selvästi enemmän kuin tällä kaudella. Tämän kauden alku oli lupaava, kun ammuin hallissa oman ennätyksen ja muutenkin loistavia hallituloksia. Ulkokausi on kuitenkin peruskisojen tulostason osalta sujunut selvästi aiempia vuosia nihkeämmin ja en ole saanut esim 70m 660p ylitystä kertaakaan, vaikka taas matseissa olen ampunut itseasiassa aiempia vuosia paremmin. Mielenkiintoista, mutta tosiaan vielä siihen pointtiini, että tämä seuranta antaa paljon perspektiiviä tulostason kehityksen seurantaan ja suosittelen sitä jokaiselle tavoitteellisesti kisaavalle, kun kerran meillä on näin hyvä formaatti liiton tulospalvelussa olemassa.

Kausi jatkuu vielä ainakin ensi viikonloppuun, jolloin jousiammunnan kuninkuuslaji eli FITA-kierros on tarjolla Seinäjoella. Toivottavasti siellä on viiva täynnä ampujia ruuhkaksi asti nauttimassa kesän kisat loppuun saakka, sillä hallissa taas päästään/joudutaan ampumaan pitkä talvi ennen seuraavaa kesäkautta.

Tämän kesän tärkeimmät kansalliset kisat eli taulu-SM:t ammuttiin kuluvana viikonloppuna Oulussa. Kisat menivät mukavasti, kun kotiintuomiseksi kertyi henkilökohtainen hopea ja lisäksi sunnuntaina tuli super onnistuminen, kun ammuttiin joukkuekultaa yhdessä Hanne Horton kanssa nousten alkukisan neljänneltä sijalta kisan voittoon.

Kisaviikonloppuna sää suosi taas kerran todella hyvin, vaikka joku saattaa ehkä muistella lauantain finaaleille tullutta pientä sadetta, jolla ei kuitenkaan ollut mitään oikeaa vaikutusta. Lauantai ammuttiin siisä käytännössä helteisessä ja tyynessä säässä ja sunnuntaina aloiteltiin hieman viileämmästä, mutta myös tyynemmästä säästä iltapäivän hellelukemia lähentelevään lämpötilaan.

Henkilökohtainen SM-kilpailu
Alkukisassahan oli periaatteessa keli kohdillaan ja kaikin puolin asiat mallillaan, sen kuin olisi latonut nuolia keskelle. Jostain syystä tällä kaudella en kuitenkaan ole kovin ihmeellisiä tuloksia alkukisaan onnistunut toteuttamaan ja niin kävi nytkin. Ensimmäisestä puolikkaasta 326 ja toisesta 327 eli yhteensä 653, joka on ihan hyvää kansallista tasoa, mutta maailmalla tuolla jäätäisiin massan jalkoihin. Molempiin puolikkaisiin tuli pari huonompaa osumaa ja raja-osumat hävisin lähes järkiään. Toki olihan siellä kymppejäkin ja perustekemiseen olen ihan tyytyväinen valtaosin ja tulihan tuolla kuitenkin selkeä toinen sija alkukisasta. Vikströmin Antti kuitenkin pisteli 19 pistettä enemmän ampuen 672 ja näytti meille muille ampumisen mallia, joten kyllä tuohon ilmaan kaikki oli omissa käsissä.

Lounaan jälkeen ammuttiin pudotuskierrokset, jotka sujuivat tulostasollisesti sitten jo paljon paremmin. Parista ensimmäisestä ottelusta voitto irtosi pistein 6-0 ja semifinaalista 7-1, kun Aartolan Jouni nappasi yhdet tasuripisteet tuloksella 28-28. Finaalissa oli vastassa taas odotetusti kaima, jonka kanssa ollaan nyt aika monena vuonna peräkkäin kilvoiteltu tässä merkittävimmässä ottelussa. Finaaliin tosiaan hieman ilma muuttui ja taivaalta tihuutti vähän sadettakin, mutta sillä ei kyllä ollut mitään vaikutusta. Ammuin finaalin kokolailla hyvin pudotellen pisteet 28, 27, 29, 27, mutta ei tuolla saanut kuin 2 pistettä Antin ampuessa pisteet 28, 29, 29, 29. Voitto meni täysin selkeästi oikeaan osoitteeseen ja pakko on kyllä hattua nostaa miten huikean hyvän päivän Vikström ampui, tulostaso oli kyllä suoraan kansainvälisen kärjen tasolta. Toki omakin ammunta oli erittäin hyvää koko pudotusten aikaan ja laskeskelin, että pudotusten ensimmäiset 36 nuolta antoivat 338p, joten sekin oli oikeasti sitä tasoa mitä odotan itseltäni, sen vuoksi vaikka hopea olikin kohtalo, niin olen kyllä vallan tyytyväinen tähän tältä päivältä.

Henkilökohtaisessa kisassa podiumille siis lopulta nousi Vikström keskimmäiselle, minä hopeiselle ja Piipon samuli pronssiselle korokkeelle. Lisäksi minä pokkasin Triple-Crown pokaalin, joka jaetaan vuosittain kolmen SM-kilpailun perusteella parhaalle jousiampujalle per luokka. Tämän vuoden osalta minulla oli maasto-SM:stä kultaa, taulu-SM:stä hopeaa ja halli-SM:stä pronssia. Pokaali matkasi takaisin toisena vuotena peräkkäin hyllyni päälle.

Joukkue-SM-kilpailu  
Joukkuemestaruuksista kisattiin sunnuntaina henkilökohtaiseen alkukilpailuun pohjautuvan kaavion perusteella. Joukkuekisa on ammuttu nyt muutaman vuoden parijoukkueina ja tänä vuonna monella kärkijoukkueella oli muodostunut mixed team joukkueet ja niin meilläkin TJA:n osalta, kun osallistuttiin tähän kisamuotoon Hanne Horton kanssa. Alkukisassa kävimme  tiukkaa kamppailua kärkisijoista ja lähdimme sunnuntaille sijalta 4. 

Joukkue-otteluista en voi sanoa oikeastaan muuta kuin wau, miten kovia me olimme ja erityisesti miten loistavasti Hanne ampui. Voitimme ensimmäisen ottelun Artemista vastaan suoraan 6-0 ja ammuimme tähän sarjaan myös täyden 40 pisteen kierroksen, joka on todella harvinaista ja mahtava tulos. Toisella kierroksella voitimme alkukisan ykkösen OJM:n joukkueen pistein 6-2. Finaalissa meitä vastaan tuli Kyjon joukkue eli Taru Kuoppa ja Perttu Ronkanen alkukisan sijalta 2. Matsi lähti käyntiin loistavati pistein 34 ja 37, jolla johdimme jo 4-0. Kolmannen sarjan alkukin oli hyvä, mutta viimeisellä nuolella minulla meni vähän ajan kanssa tiukalle ja se räpsähti aina vitoselle asti. Yleisön kommenttien pohjalta jo ehdin vähän tuuletella, että voitimme ottelun, mutta tilanne paljastui kuitenkin tappioksi. No mutta seuraavalle kierorkselle uudelleen ryhdistäytyminen ja kun Hanne pisti pari kymppiä ja minä ysin ja kasin niin 37 pisteen voimalla tuli selkeä voitto ja pääsimme juhlimaan joukkue-SM-kultaa. Joukkuekisa on erilainen kisa kuin henkilökohtainen kisa ja on se vain hieno fiilis voittaa yhdessä kisa. Taas saatiin Tampereelta voittava joukkue kasaan ja Hanne sana virallisessa merkityksessä ansaitsi ensimmäinen aikuisten SM-mitalinsa, mahtavaa! 

Kisakausi alkaa kääntymään kesän osalta loppupuolelle, mutta on tässä vielä tapahtumia jäljellä ja seuraava koitos olisi varmasti Äetsässä ranking finaali kahden viikon kuluttua, sitä kohti!

Yksi vuoden kohokohdista ajoittuu aina elokuun alkuun, kun Virossa kisataan Järvakandi Open. Paikassa on jotain hohdokasta, kisajärjestelyt ovat pääsääntöisesti aina huippuluokkaa, kenttä on erittäin hieno ja fiilis näissä kisoissa on aina kohdillaan säällä kuin säällä. Lisäksi olen ampunut kentällä usein erittäin hyvin, joten mielelläänhän sitä tällaiseen kisaan lähtee mukaan aina kun mahdollista.

Matka alkoi perinteisesti jo perjantaina lauttailulla lahden yli Tallinkin buffet pöydän antimista nauttien. Satamaan päästyä ajelin Järvakandiin suunnaten ensimmäiseksi Ylätalon Riston residenssille majoittumaan, joka on ollut jo vuosikausia tukikohta Järvakandin reissuissa, kiitos vaan Ristolle majoituksesta. Saapumisen ja lounaan haukkaamisen jälkeen siirryttiin kisakentälle ampumaan viralliset harjoitukset mukavaan iltapäivän helteeseen. Harkat sujuivat mainiosti ja tulipa loppuun läheltä piti 6 nuolen bingokin, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että niin tuttua tuomaria ei olekaan, joten jäi kuitenkin viisysiksi.

Kisapäivälle oli vettä luvassa ja kyllä meteorologit saavat työpaikkansa pitää, sade alkoi juuri kuten oli ennustettukin eli juuri kisan alkuun. Onneksi tuo oli kuitenkin ennakkoon tiedossa, joten varustautuminen oli kunnossa ja itseasiassa alkukisan parhaat hetket koin juuri vesisateen aikana. Vaikka vettä tuli välillä kuin saavista kaatamalla, niin niput pysyi pienenä ja valtaosin kohdillaan parhaan setin ollessa 57p. Kirjasin tuosta tuloksen 327, joka oli enemmän kuin hyvä ja antoi liki 30p etumatkan seuraavaan. Haasteet alkoivat käytännössä sateen tauottua kun välineet alkoivat pikkuhiljaa kuivamaan. Ammuin toisenkin 36 nuolen puolikkaalla komeita nippuja, mutta kun ne ei olleet kohdallaan, niin pisteitä tuli vain 318 ja yhteistulokseksi ensimmäisestä 70m kierroksesta 645.

Toinen 70m kierros ammuttiin lounaan jälkeen ja tässä olikin sitten todella haasteellinen alku. Välineet oli kuivateltu auringon paisteessa kuiviksi, mutta tekeminen olikin sitten alkuun mitä sattui ja tuulikin oli hieman puuskainen aamun tyyneen nähden. Tupeksin ensimmäiseen sarjaan 5 ja 6 osumat ja kun toisella sarjalla yksi nuoli jäi näppeihin pienessä puuskassa ja osui pistealueelle 1, niin pikkuhiljaa alkoi mielessä vilistä kaikenlaista painokelvotonta. Jonkinlaisen itsetutkiskelun jälkeen sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja viimeisen sarjan 57 pistettä pelasti tuloksen tasolle 305. Toinen puolikas oli jo paljon parempaa tekemistä, mutta myös siinä hävisin harmillisen paljon pisteitä siihen että niput eivät olleet kohdillaan ja tästäkin kertyi pisteitä vaatimattomat 317 eli yhteensä 622, joka on kyllä pitkään aikaan yksi vaatimattomimmista tuloksista mitä olen ampunut, ei tuo ilma ihan noin paljon selitä vaikka tuulta nyt olikin jonkin verran. Koska kisa oli tupla 70m niin näin ollen kokonaistulos tästä oli lopulta 1267 ja voitin alkukisan 62 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen nähden.

Päivän päätteeksi ammuttiin vielä gold game kilpailu, jossa siis ammutaan yhdellä nuolella pudotuskilpailua kaikki kaikkia vastaan. Kisa alkaa siitä, että kaikki punaisen pistealueen sisälle osuneet, jatkvat, sen jälkeen keltaiselle osuneet jatkavat ja seuraavaksi kaikki kympin ampuneet jne, niin kauana, että voittaja on selvillä. Erittäin hauska kisamuoto, mutta oma taruni katkesi melko alussa, joten tänä vuonna ei tuon kisan voitosta nautittu. Loppu lauantai ilta sujuikin sitten perinteisesti grillailun merkeissä Järvakandi Ilveksen vieraana ja kyllä oli taas niin hyvää saslikia että oksat pois sekä tänä vuonna erikoisuutena oli myös savustettua kampelaa, joka vasta hyvää olikin.

Sunnuntaina aamupäivä oli pyhitetty, joukkuekisalle, mutta kun olin ainoana suomalaisena tähtäinjousen osalta kisassa mukana niin se oli sitten vapaavuoro. Iltapäivästä jatkettiin henkilökohtaista kisaa RoundRobinin merkeissä, joka oli vähän erilainen versio kuin kotimaassa on totuttu ampumaan. Lauantain alkukisan pohjalta kaikki tähtäinampujat niin miehet kuin naiset oli jaettu kahteen yhteiseen kaavioon siten, että 1,3,5 jne oli kaaviossa 1 ja 2,4,6 jne kaaviossa 2. Näissä ammuttiin jokaisen välillä normaalisettisysteemi ja voittaja sai 2 pistettä ja tasureista 1. Kun koko kaavio oli ammuttu valmiiksi niin molempien kaavioiden voittajat ampuivat keskenään 1 ja 2 sijasta, toiseksi tulleet 3 ja 4 sijasta jne.

Jos lauantai oli tuskainen päivä ampumisen suhteen niin sunnuntai oli sitten ihan eri maata ja voitinkin kisan ampumalla RR-kisasta kaikki kaavio-ottelut puhtain lukemin 6-0 ja finaalista voitto tuli pistein 6-2. Vaikka kentällä tuulikin jonkin verran niin ammunta toimi todella mallikkaasti ja sain aikaiseksi todella hyviä settejä, parhaimpana ehdottomasti toiseksi viimeinen, jossa sarjani olivat 29, 29, 30 ja tietenkin finaalin alun pienen haparoinnin jälkeen nousuvoitttoinen sarja 25, 27, 28, 30. Etenkin tuo lopun bingo oli kuin piste i:n päälle, sillä sitä kuitenkin yleensä tuntee olevansa juuri niin hyvä kuin viimeiset ammutut nuolet, niin tuosta jäi kyllä täydellinen fiilis.

Mukava reissu taas kerran, kyllä Järvakandilaiset osaavat järkätä hienot kisat. Oman ammunnan osalta jäi tietenkin vähän hampaankoloon tulostason osalta, vaikka kisasta voitto tulikin. Jos kuitenkin katsoo kisan positiiviset puolet, niin sadeammunta oli erinomaista ja samaten sunnuntain finaaliammunnat, joten kyllä tästä on jokatapauksessa mukava suunnistaa ensi viikonloppuna SM-kisoihin Ouluun.

Pihlajaniemen Raimo alias "Rampe" järjesti yhdessä Teuvan Jousiampujien kanssa maailman historian ensimmäiset jousiammuntakilpailut Karijoella Ohrikylässä, joten pitihän sinne lähteä pyhiinvaellusmatka tekemään. Kisamuotona hieman vähemmän ammuttu 900-kierros, joka sopi oikein hyvin iltakisaformaattiin.

Sain tällä kerralla vaimonikin Silingin innostettua kisoihin mukaan harrastajaluokkaan, joten edellinen viikko käytiin yhdessä treeneissä ja tuli molemmille hieman normaalista poikkeavia ammuntamatkoja treenattua.

Rampe oli kyllä selvästi ylempien voimien kanssa väleissä, sillä Tampereella vettä satoi koko päivän säätietojen mukaan kaatamalla, mutta kisakentällä vallitsi halliolosuhteitakin parempi keli, kun tuulta ei ollut ollenkaan ja valaistus huomattavasti hallia parempi. Tosin hallissa ei normaalisti ole paarmoja ja mäkäräisiä, mutta näistä huolimatta oli todellakin ennätyskeli.

Oma ammuntani tuntui heti harjoitusnuolista lähtien loistavalta ja sellaisena se jatkui myös kisaan. Ensimmäiseltä 60m matkalta ammuin alkuun kolme x 58 pistettä, ensimmäiset kaksi kasilla ja viimeinen kahdella ysillä varustettuna. Neljänteen sarjaan ammuin kaksi ensimmäistä juuri auki kympin viivasta vasemmalle, mutta tyhmänä en siirtänyt tähtäintä ja ammuin kaksi vastaavaa nuolta perään. Viimeisille kahdelle muutama naksu siirtoa ja kaksi X10 osumaa. Viimeiselle sarjalle tiesin, että vielä olisi täysillä pisteillä 290 saavutettavissa ja pistinkin viisi ensimmäistä nuolta ihan keskelle, niin että merkittiin 4 x X10 ja kerran 10. Viimeinen nuoli kuitenkin lipsahti ysille ja tulosta kertyi siis 289 pistettä, joka ylitti 5p verran aiemman SE-tuloksen. Todella kova veto ja jäi loistava fiilis tuosta kierroksesta. Ompahan myös seuraaville SE:n tavoittelijoillee tekemistä tuon ennätyksen rikkomisen kanssa. Huipputulos toteutui, vaikka vielä kierroksen aikana Silingille tuli välinerikko, kun nuolihyllyn lanka katkesi ja korjailin sen siihen väliin, niin että pääsi takaisin ampumaan.

Toisen eli 50m matkan tulos oli ihan hyvä 290p, mutta tekeminen tuntui melkoiselta rämpimiseltä. Alkuun ei merkki pitänyt ihan paikkaansa ja ammuin kasin ja jotenkin turhan kauan kesti saada sekin kohdalleen. Todellisuudessa tuo matka taisi mennä vähän yliyrittämisen puolelle, kun ensimmäinen matka oli niin onnistunut ja mielessä pyöri kaikkien matkojen SE-tulosten rikkominen. No Pyylammen Tero sai pitää nimensä aikakirjoissa ainakin vielä ja kova tulos siellä onkin 293.

Viimeiselle 40m matkalle tuli vähän samanlainen alku kuin edelliselle, merkki ei ihan pitänyt paikkaansa ja ammuin alkuun ysin ja loput kaksi kympille. Tämä matka kun ammuttiin kolmella nuolella edellisten matkojen kuuden nuolen sijasta ja seuraaville kahdelle kierroksellekin tuli molempiin yksi ysi mukaan niin se jo vähän alkoi syömään miestä. Matka on kuitenkin niin lyhyt ja taulu iso. Neljännelle matkalle sain lopulta avattua bingotilin ja sitä rataa mentiinkin sitten loppuun asti melko vapautuneesti. Tulos 297 oli myös SE-tulos, joka parani pisteellä, joten kova setti kaiken kaikkiaan.

Kokonaiskisan tulokseksi kertyi hurjat 876 pistettä, jolla sain kaapattua Pyylammen Terolta sen toisen hänellä olleen SE-tuloksen ja menin vielä 8 pistettä siitä yli, kun vanha ennätys oli 868. Tiesi olevani hyvässä kunnossa ja kun vielä sai itsestään lähes kaikki irti ja sää suosi niin kyllä se 3 Suomen ennätys tulosta samaan päivään vain tuntuu mahdottoman makialta :) 

Siling ampui myös oikein hyvin harrastaluokassa sijoittuen lopulta toiseksi ja hauskaa oli kuulemma ollut. Onneksi oli nuolihyllyn varalankoja matkassa, että saatiin se korjattua niin ei jäänyt kisat kesken. Samalla kertoo monelle muullekin sitä normaalia tarinaa, että jos jotain on mahdollista mennä rikki niin yleensä ne menee kisoissa ja sen vuoksi tulee varustautua niin että saa korjattua välineitä tarpeen mukaan ainakin näiden peruskomponenttien osalta.

Heinäkuu näyttää kisahommien suhteen tyhjältä, mutta elokuussa sitten jatketaan heti ensimmäisenä viikonloppuna Järvakandi Openin ja siihen perään seuraavana viikonloppuna Sm-kisojen merkeissä

Tämän vuoden maasto-SM-kisat ammuttiin Salossa SM-kisaviikon yhteydessä ja ohjelmassa mukana. Jousiammunta on ollut mukana kaikilla SM-kisaviikoilla ja tällä kerralla oli maasto-SM-kisojen vuoro astua parrasvaloihin, harmillisesti kuitenkaan laji ei päässyt laajempaan televisointiin, mutta jotain haastattelua kisoista käytiin kuitenkin YLE:n puolelta tekemässä.

Itselleni maastokisat ovat olleet jo vuosikausia sellainen kesän harrasteohjelmanumero. Omat tavoitteet kun ovat tauluammunnassa korkeimmalla mahdollisella tasolla niin kaikkeen ei vain aika ja resurssit riitä, niin ainakin vielä tämä kisamuoto on niitä oheisharrasteita. Kilpailumuotona se on kuitenkin äärettömän koukuttava ja tykkään kyllä todella ampua maastoa. Maastoammunta on erittäin haasteellista arvioitavien etäisyyksien ja kulmiin ampumisten osalta, mutta samaan aikaan se on todella leppoista golffiin verrattavissa olevaa tekemistä, jossa neljän hengen ryhmässä kierretään ratkomassa päivä erilaisia ammunta haasteita.

Oma valmistautumiseni jäi samalle tasolle kuin edellisinäkin vuosina eli pari päivää ennen merkkien ampuminen tasamaalla ja sen jälkeen vartin verran mittaamisen muistelua vertaillen tähtäinkuvaa tauluja vasten. Ei todellakaan riittävästi ja vakavasti ottaen tuolta pohjalta ei juuri tulostavoitteita tarvitse asettaa, mutta kuitenkin sen verran että kisaan pääsi lähtemään hyvillä mielin.

Ensimmäinen päivä oli todella lämmin varmaankin jotain 30 astetta, joten nestettä kului ja kyllä sai puuskuttaa mäkien päälle kiivetessä. Ensimmäisen päivän agendana, kun oli ampua 24 arvioitavien matkojen rastia niin voisin sanoa, että onnistuin siinä kuitenkin loppu viimein aika hyvin. Arviot menivät sen verran kohdilleen, että aina pääsi aloittamaan pisteiltä ja tällä kerralla en missannut yhtään taulukokoakaan, vaikka yhdessä oli jo tähtäin väärällä matkalla. Onneksi maltoin odottaa ja kun Pyry ampui ensin niin sain lentoajasta kiinni matkan ja nostin merkkiä 10m lähemmäksi ja pistin nuolen ihan hyville paikoille. Lopputulosta kertyi 343, joka oli varsin hyvä mulle ja sillä sai vielä 10 pisteen kaulan seuraavan tulevaan maastospesialistiin Ekholmin Pyryyn.

Sunnuntai oli yhtälailla lämmin mutta ehkä kuitenkin vain 25 asteinen, tosin aurinko paistoi kyllä siniseltä taivaalta, niin kohtuu mielellään sitä kulki puiden varjoissa. Periaatteessa tämän päivän piti olla mulle helpompi, kun matkat oli annettu, mutta kun ei ole mitenkään loistelias noiden kulmavähennysten kanssa ja valtaosa rasteista kuitenkin ammuttiin jonkinlaisiin kulmiin ja matkat olivat ensimmäistä päivää pidemmät, niin kyllä se oli ehkä oikeasti kuitenkin vaikeampi päivä mulle. Asiaa ei helpottanut se, että omasta ammuntatekniikastani, jossa jousi on oikealle kallellaan, johtuen joudun säätämään aina myös sivusuuntaa, niin jostain syystä nollamerkki oli sunnuntaille eri kuin lauantaina, jonka vuoksi alkuun ammuin aika paljon vasemmalta ohi. Mukaan mahtui myös yksi todella haasteellinen rasti jossa aurinko paistoi suoraan silmiin. Onneksi sain Ronkasen Sampolta jeesiä ja hän varjosti Pyryn hienolla vaaleanpunaisella varjolla sen verran että sain rastin suoritettua, mutta nuolet oli kyllä sikin sokin ja pisteitä vain 9. Puolen välin jälkeen Pyry ja Sampo alkoivat kopistella kannoille ja 3 rastia ennen loppua, ero oli enää Pyryyn 2 pistettä ja Sampoonkaan ei kovin paljoa. Tässä kohtaa minut ehkä pelasti maksimi matka 60 metrin tasamaa, jossa tauluammuntavahvuudet pääsi oikeuksiinsa ja sain eroa uudelleen nostettua. Viimeiselle rastille ero oli jo turvallinen mutta olin vielä pisteen perässä tämän päivän osalta Sampoa. Onnistuin kuitenkin ensimmäisen ja koko 48 rastin rupeaman ainoan kerran ampumaan täydet 18 pistettä tuohon lopetuksen 15m tipurastiin ja nousin lopulta myös tämän päivän ykköseksi pisteen erolla koko päivän hienosti ampuneeseen Sampoon. Päivän tulos oli 328 ja siitä yhteispisteet 671, jolla siis voitti suomenmestaruuden mallia 2022 ja lopullinen ero karkasi lopulta isoksi, kun Pyry tuli toiseksi pistein 656 ja Sampo kolmanneksi pistein 653.
​
Olipa erittäin mukavat kaksi päivää Perniön metsissä, kiitokset ryhmällemme Pyry, Sampo ja Ronkasen Perttu hyvästä seurasta ja leppoisan tiukasta kisasta. Sen verran mukavaa touhua tämä on, että jos vain kisakalenteri antaa periksi niin kyllä ensi vuonnakin maasto-SM:n täytyy lähteä ja tiedä vaikka sitä jonkun kisan ampuisi ennen sitäkin. Nyt kuitenkin fokus siirretään taas takaisin taulukisoihin ja täytyy koittaa saada ukko hieman parempaan iskuun, kun on tullut EM-kisojen jälkeen vähän sairasteltua ja treenit on jäänyt vähille. Seuraava kisa olisi 1,5 viikon päästä historian ensimmäinen Rampen ysisatanen kuuluisalla Karijoen Ohrikylän kentällä, josta olen kuullut kaikenmoista juttua viimeiset 25 vuotta, joten se täytyy lähteä testaamaan ja sitten elokuulle tähdätään tienkin ensin Viron puolelle aina huikeaan Järvakandi Openiin ja sen jälkeen Ouluun taulu-SM-kisoihin.   

Yksi kesän odotetuimmista kilpailuillisista kohokohdista tuli vietettyä tänään Kemin upealla jousiammunta kentällä. Eienempää eikä vähempää kuin jousiammunnan kuninkuusluokka FITA-SM-kisat.

Valmistautumiseni tähän kisaan oli hieman erilainen kuin normaalisti, sillä käytin mahdollisuuden matkustaa pohjoiseen oman toisen lempilajini parissa hyödyksi. Kisat kun olivat yleisen luokan osalta vasta sunnuntaina, niin päätin matkustaa paikalle kuitenkin jo perjantaina ja lauantai kului Tornion joella kaverin kanssa lohensoudun merkeissä. Puntarilla mitattavia onnistumisia tuo reissu ei sisältänyt,mutta henkistä pääomaa se taas kasvatti ja mikä muu voisi olla mentaalisesti parempi ympäristö tyhjentää mieltä kuin lohen kiilto silmissä silmiähivelevän kauniilla joella päivän viettäminen.

Kisapäivälle kaikki mahdolliset ennusteet lupasivat kovaa tuulta ja rankkaa sadetta puoleen päivään asti. Kuten niin monta kertaa ennenkin meteorologit olivat tälläkin kerralla olleet kovin konservatiivisia ennusteiden suhteen ja halusivat yllättää kisaviivalle kokoontuneet ampujat positiivisesti. Päivä oli loppujen lopuksi säältään loistava ja varsinaisen kisan aikana ei saatu tippaakaan vettä niskaamme eikä tuulestakaan voi valittaa, sillä sitä ei juurikaan ollut, kunhan ei hölmöillyt muutamien harvojen tuulen puuskien kanssa. Toki kisapaikalle saapuessa vettä kyllä tuli ja innokkaimmat aikaisin paikalla olleet saivat varmasti varjojen alla kyyrötellä. Itse saavuin paikalle melko niukalla aikataululla ja kyllä minäkin vedin kaikki sadekamppeet päälleni mukaan lukien kaksi sadetakkia päälletysten, mutta joka matkalla sai pikkuhiljaa vaatteita vähennellä ja palkintojen jakoon mennessä oltiin jo ohuella pitkähihaisella ja kisapaidalla liikenteessä.

Ammunnan osalta en kyllä tänään onnistunut esittämään mitään ihmeellisyyksiä ja jäihän se tuloskin vähän harmittamaan kun alle 1300 lopulliseen korttiin kirjautui. Aloitusmatkalla 90m harkka sarjat näyttivät lupaavilta hyvien nippujen osalta. Itse kisassa en onnistunut osoittamaan niitä kuitenkaan keskelle ja kun mukaan mahtui muutamia karkulaisia niin sarjat jäivät 48-52 pisteen väliin painottuen tuonne alle 50p tuloksiin, jonka vuoksi pisteitä kertyi vaatimattomat 296. Vannoutuneiden FITA ampujien keskuudessa kiertää vahva mielipide siitä, että 90m matkalta kisaa ei voi voittaa, mutta hävitä sen sieltä voi ja niin kävi minulle kyllä tänään. Vikströmin Antti oli huippuiskussa ja tikkasi heti kättelyyn 19 pistettä enemmän taululle kuin allekirjoittanut ja siinä oltiin sitten sellaisessa sillassa, josta en enää päässyt kapuamaan kisaan mukaan. Kaimalle siis huipputulos 317, joka jää vain 3 pistettä voimassa olevasta SE-tuloksesta.

Seuraavalla 70m matkalla alku oli turhan nihkeä ja vaikka ammuinkin loppuun pari hyvää sarjaa niin tulos jäi tasan 9 keskiarvoon eli 324 pisteeseen. Toinen sellainen fraasi on tasaisen taulukon kaavasta, jossa matkatuloksilla 300+325+325+350 kertyy tuo 1300 pistettä. Tässä kohdassa olin siis 5 pistettä tuota vauhtia jäljessä, ei siis vielä paha rasti, sillä 50m varsinkin on suosikkimatkani ja siltä matkalta on ollut paljon hyviä onnistumisia vuosien saatossa.

Kolmannelle matkalle alku olikin lupaava ja ammuin 4 kierrosta hyvää settiä, mutta syystä tai toisesta hyydyin loppuun ja rajatapaukset eivät edes meinanneet pomppia parempaan päin. Tulos painui vaatimattomaan 322 pisteeseen ja ero kisakumppaniin kasvoi sellaiseksi, että voitosta taistelu ei ollut enää omissa käsissä. Tavoitteeksi kuitenkin viimeiselle 30m matkalle jäi tuo 1300 pisteen raja hennon oljen korjen varaan, joka olisi toteutunut ampumalla oma matkaennätys 358.

Viimeisestä 30m matkasta muodostuikin loppujen lopuksi kisan paras matkani, vaikka tuota tulosta en pystynytkään saavuttamaan. Tulosta kertyi 352 pistettä, joka on onnistumiseksi luettavaa hyvää keskitasoa omassa arvostelutaulukossani. Nuo muutamat ysitkin oli suhteellisen lähellä 10 rajoja ja pisteet vaihtelivat 58-59 pisteen välillä, joten loppujen lopuksi kisasta jäi kyllä hyvä mieli. Jostain syystä mieleni on sellainen, että se arvostaa viimeisiä nuolia enemmän muistikuvissa kilpailusta kuin ensimmäisiä.

Kokonaistulokseksi kertyi siis yhteispisteet 1294, jolla saavutti toisena vuotena putkeen hopeisen mitalin näistä karkeloista. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli Vikströmin Antti joka ampui loistavan tuloksen 1326, joka on hieno kansainvälisen tason tulos. Kova on kaveri ampumaan ja ehdottomasti ansaittu voitto, onneksi olkoon vielä kerran. Matkatulosten osalta olin siis kaikilla matkoilla toinen, mutta kuten aiemmin mainitsin tuosta 90m merkityksestä, niin jos sieltä tuli eroa 19 pistettä niin lopuilta matkoilta enää yhteensä 13 pistettä, lopullisen eron ollessa 32 pistettä.    

Se mikä oli hienoa verrattuna edelliseen vuoteen niin yleiseen luokkaan oli huomattavasti suurempi osallistujamäärä ja erityisesti sydäntä lämmitti se, että mukana oli vasta hiljattain jousiammunnan aloittanutkin ampuja ja hienosti hänkin selviytyi maaliin. Lisäksi mukana oli useita kokeneempia ampujia, jotka ampuivat ensimmäiset yleisen luokan FITA kisat ja saavuttivat hienoja tuloksia ja varmasti uusia elämyksiä tämän kisamuodon parissa. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että varsinkin tuo 90m ammunta on menelle sellainen peikko, miksi ei lähdetä mukaan osallistumaan näihin kisoihin, vaikka sen ei tarvitsisi olla niin. Kyllä lähestulkoon kaikilla miesten luokissa ampuvilla ampujilla nuoli kantaa tuon 90m, kun ottaa tähtäimen vartta hieman taaksepäin, niin allekirjoittanutkin joutuu tekemään. Ja kun asiaa ajattelee siten, että tuo hieman pidempi ja haasteellisempi matka kuitenkin kasvattaa merkittävästi kykyjä ja ominaisuuksia lyhyemmille matkoille niin sehän on vain suositeltava treenimuoto ja sitä kautta kisamuoto myös kaikille itseään jousiampujiksi kutsuville. Nämä kisat kyllä herättivät positiivisia odotuksia, että tulevina vuosina FITA viivalla on entistä enemmän ampujia. 

Tästä onkin hyvä siirtyä treenailemaan seuraavaa kisaa kohti, joka on SM-kisaviikon maastojousiammunnan SM-kisat Salossa. Siinä on taas yksi kisamuoto, joka haastaa ampujia taitojen parissa, kun mukaan astuu matkojen arviointi sekä erilaisiin kulmiin ampuminen metsän siimeksessä. Jousiammunta onkin monipuolinen laji, joka tarjoaa monenlaisia elämyksiä jousella ampumisen taidon ympärillä.

Tämän kauden pääkilpailu jousiammunnan taulu-EM-kilpailut kisattiin kuluneella viikolla Saksassa Münchenin  vuoden 1972 olympialaisten ammuntaurheilukeskuksessa, joka on edelleen aktiivisessa käytössä ja ilmeisesti yksi maailman suurimpia ammuntaurheilukeskittymiä. Kenttä oli erittäin suosiollinen ainakin itselleni ja kisasta jäi hyvä mieli, kun viimeisen päivän karsinnasta irtosi paikka ensi vuoden European Games kilpailuun Puolan Krakovaan.

Sää lupasi etukäteen koko viikolle ihan karseaa keliä erityisesti sateen muodossa, mutta kuten niin usein aiemminkin ilma oli merkittävästi ennustetta parempi ja omalta osaltani voin kyllä vain kiitellä, ilma oli meille mitä täydelllisin. Alkukisa päästiin ampumaan lähes tuulettomaan ilmaan ja tulosta syntyi aikalailla keskiverrosti tämän kesän kisoihin ja treeneihin verrattuna. Ammuin pisteet 328+329=657 ja sijoituin sillä sijalle 30 noin sadan hengen kokonaiskisailijamäärässä. Alkukisassa oli kyllä mahdollisuuksia selkeästi parempaankin, sillä niput oli koko ajan suhteellisen tiiviitä, mutta kun ne pitäisi olla keskellä, että niistä saa pisteitä. Parhaimmillaan taisin olla siellä sijan 20 paikkeilla, mutta viimeisen sarjan hieman alle jäänyt setti söi kokonaistulosta ja sijoitusta. Joka tapauksessa alkukisa on alkukisa ja sillä saa vain paikan kaavioon, joten isoa merkitystä sillä ei todellisuudessa ole, kun nykyään taso on sen verran tasainen ja korkea kärjen osalta.

Henkilökohtaisten ottelujen ensimmäinen pudotusmatsi ammuttiin heti alkukisan perään ja hoidin sen suoraan 6-0 kaataen Liettualaisen vastustajani omalle tasolleni erittäin hyvällä ammunnalla. Toinen matsi ammuttiin seuraavan päivän aamuna ja siitä jäi vähän kitkerä maku, kun en jostain syystä saanut koko matsin aikana tähtäinmerkkiä kohdalleen, vaikka ammuttiin harkkakierroksiakin kolme. Taso jäi vaisuksi jolla otin suoraan 0-6 turpaan Slovakialaiselta ja sijoituksekseni muodostui jaettu 33. henkilökohtaisesta osuudesta.

Joukkuematsit ammuttiin heti tähän perään keskiviikko iltapäivänä. Olimme Vikströmin Antin ja Vuorisen Vernen kanssa alkukisassa sijalla 17 ja vastaan saimme Itävallan sijalta 16. Ei päästy harmillisesti ihan parhaaseen iskukykyymme ja Itävaltä kurmootti meitä pistein 1-5 ja eteni jatkoon meidän tyytyessä jaettuun sijaan 17. Toinen joukkuematsi, joka osalleni tuli samalle iltapäivälle oli Mixed Team yhdessä Lassilan Ida-Lotan kanssa. Tämä oli itselleni todella iso juttu, sillä viime vuosina tuota Mixed paikkaa harvemmin on ollut tarjolla, mutta tällä kerralla olin paras mieheistä ja yhtälailla Iidis paras naisista, joten ansaitsimme paikkamme ampua suomilipun alla Mixediä. Ja todella hyvin ammuttiinkin, sillä tiputimme ensimmäisessä matsissa Romanian joukkueen suoraan pistein 6-0, vaikka me lähdettiin kisaan sijalta 21 vs. Romania sijalta 12. Ehdottomana kisan huippuhetkenä oli meidän päätössarjamme Iidiksen kanssa, jossa ammuimme täydet 40 pistettä, siinä ei kaverille annettu siimaa yhtään. Seuraavaan matsiin vastaan tuli kivikova Brittien joukkue ja kun emme ihan edellisen kaltaista ilotulitusta pystyneet jatkamaan niin taivuimme suoraan pistein 0-6 ja sijoituimme jaetulle 9 sijalle. 

Extrana kilpailun viimeiselle päivälle jäi European Games 2023 karsintakilpailu. Nämä EM-kisat olivat ensimmäiset karsintakilpailut Krakovassa Puolassa järjestettäville EG2023 moniurheilulajikisoille. Paikkoja oli jaossa tähtäinjousessa 5 joukkue- ja lisäksi 16 yksilömaapaikkaa sekä taljajousipuolella 8 yksilömaapaikkaa. Näistä valtaosa jaettiin EM-kisojen tulosten perusteella, mutta tähtäinjousen puolella jäi miehiin 3 paikkaa ja naisiin 6 paikkaa sekä taljanaisille 2 paikkaa jakoon erilliseen karsintakisaan.

Karsintakisan kaavio laadittiin EM-kisojen alkukisan pohjalta ja minä sijoituin siinä kaaviossa 2 paikalle, Kun miehissä paikasta kisasi 14 ampujaa niin sain ensimmäiselle kierrokselle byen. Toiselle kierrokselle vastaan tuli tanskalainen ja ammuimme matsia melko tasaisesti minun kuitenkin ottaen hienoisesti johdon ja ennen viimeistä sarjaa oltiin tilanteessa 4-2. Sitten tapahtui Kuopan Tarun sanoin "Vain Ykä jutut", kun otin vahingossa varajouseni viimeiselle sarjalle ja ammuin sillä tyytyväisenä tämän matsin parhaan sarjan 28 pistettä. Hieman ihmettelin, kun ääni oli aavistuksen outo ja asiahan selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin pistämässä jousta telineeseen miettien, että minkä h******n takia täällä on jo yksi jousi tajuten samalla, että nyt tuli ammuttua varajousella. No onneksi olin käyttänyt virallisissa harkoissa ajan tehokkaasti ja säätänyt merkin kohdilleen. Sattuuhan sitä, mutta näistä mun pikku kisajännityksessä tapahtuneista toilailuista alkaisi jo saamaan jonkinlaista kansalliseeposta aikaiseksi :) Matsi kuitenkin meni mulle pistein 6-4 ja kun samassa hetkessä myös Vikströmin Antti oli voittanut oman matsinsa ja etenimme vastakkain semifinaaliin oli meille varmistunut myös maapaikka EG2023-kisoihin!

Liiton karsintasysteemin periaate on se, että se joka saavuttaa kisapaikan tulee olemaan myös se joka kisoihin lähtee, mikäli nyt jotain vakavempaa terveydellistä estettä tai todella selkeää tulostason romahdusta ei tapahdu. Näin ollen tämä matsi oli mulle ja Vikströmille todella merkityksellinen, kun paikka oli jo suomelle hallussa, mutta kyse oli enää siitä kumpi sen tulee viemään. Se on kumma juttu miten paljon jännittävempää se on ampua jostain tuollaisesta isosti merkityksellisestä asiasta vs. vaikka SM-kisojen voitosta. Me ei kumpikaan pystytty ihan omalle tasollemme yltämään ja ammuttiin todella tasaisesti tilanteeseen 4-4, vaikka molemmilla oli joitain katastrofeja jo matkalla, kuten allekirjoittaneella yksi nuoli seiskalla, sillä jouduin purkamaan tuulen puuskan vuoksi ja meinasi aika loppua. Viimeisellä sarjalla kuitenkin minulla kantti kesti ampua samaa tasoa kuin siihenkin asti ja Antti pikkasen dippasi, joten voitin ottelun pistein 6-4 ja etenin kultaotteluun. Olipa todella mahtava fiilis kun paikka varmistui, yksi hienoimmista tunteista mitä urheilun saralla pitkään aikaan olen tuntenut.

Kultaottelussa oli todella vaikea alku, kun kisapaine katosi kropasta joka alkoi muuttamaan osumapistettä. Itselläni usein siis käy niin, että kisan aikana tähtäinmerkki muuttuu hieman kropasta aiheutuvien jännitysmuutosten vuoksi. No jokatapauksessa melkein koko kultaottelu meni tähtäinmerkin uudelleen kohdistukseen ja olin jo 0-4 tappiolla, mutta ilmeisesti Unkarin Baloghilla oli jollain tavalla samanlainen tilanne kisapaikan saavuttamisen myötä ja hän ampui minun onnekseni 3 ja 4 sarjan vähän alakanttiin. Sain vihdoin viimeiselle sarjalle merkin kohdilleen ja ammuin 28 pistettä, joka riitti pisteen erolla voittoon settipistein 6-4 ja samalla siis koko karsintakisan voittoon.

Olipa todella kutkuttavan jännittävä kisapäivä tuo perjantain EG2023 karsinta. Olen niin tyytyväinen itseeni siitä miten hyvin onnistuin ampumaan ja voittamaan erityisesti itseni tiukoissa tilanteissa ja se johti lopulta koko karsintakisan voittoon. Tällaisia voittoja ja paikan saavuttamisia ei ole omalle uralleni mahtunut juurikaan ja minä jos joku meidän maajoukkueesta olen näitä karsintoja kiertänyt. Vuoden 2014 EM-kisoista sain paikan Bakun 2015 European Games kisoihin, joten tämä on nyt järjestyksessään toinen kerta, kun saavutan tällaisen karsintakisan kautta osallistumisoikeuden kansainvälisesti merkittävimpiin kisoihin.

Kanssani ensi vuonna kisoihin lähtee myös naisten tähtäinjousesta Ida-Lotta Lassila sekä naisten taljajousesta Satu Nisula, jotka yhtälailla hienosti raivasivat tiensä karsinnan kautta maapaikan saavuttamiseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että meillä on Iidiksen kanssa kisoissa sekä henkilökohtainen että Mixed Team kilpailu. Joukkuepaikkaa lähdetään hakemaan vielä ensi keväänä Briteissä järjestettävästä EuroGP kilpailusta, jossa jaetaan loput paikat kisoihin.

Kansainvälinen kisakausi oli mahdollisesti jo tässä kohdin tälle vuodelle paketissa, tosin meillä on vielä loppukaudelle pari mahdollista kisaa kiikarissa, mutta varsinaista lähtöpäätöstä ei ole vielä tehty. Kausi jatkuu luonnollisestikin kotimaan kisojen merkeissä ja heti ensi viikonloppuna on jo tiedossa FITA-SM-kilpailut Kemissä, jonne odotan kaikkia muitakin itseään jousiampujiksi kutsuviksi, sillä FITA on jousiammunnan kuninkuuslaji ;)    

Yksi kesäkauden odotatuimpia asioita on vuosi toisensa jälkeen FITA-kisat ja sitä herkkuaja tälle kesälle tästä kuninkuuslajista pääsin nauttimaan ensimmäisen kerran vanhalle kotikentälleni Vaasaan, kun Pylkän Urpon johdolla vaasalaiset järjestivät tämän perinteikkään kisamuodon. Hienoa oli myös se, että päästiin taas Vikströmin Antin kanssa samalle kisaviivalle, se osaa aina sytyttää ja kovia kisoja on viime aikoina ammuttukin.

Ilma oli lopulta ihan ok, vaikka vielä viikolla ennuste näytti sadetta ja joku 10C lämmintä. Lämpötila oli kyllä noissa huitteissa, mutta sadetta ei saatu kuin pari tippaa ja kun tuolle kentälle tuuli ei normaalisti juurikaan osu ammuntaviivalle niin päästiin ihan hyvään ilmaan ampumaan. Toki en kyllä muista montaakaan kertaa jolloin päällä olisi ollut kisapaidan lisäksi fleecepaita ja sadetakki koko kisan ajan, mutta tällä kerralla niitä tarvittiin ilman pysyessä melko kylmänä ja tietenkin varustus oli höystettynä kuuluisilla hirvennahka kintaillani.

90m lämmittely ammunta meni aika hurjaa vauhtia ja tätä myöden lähdin hyvillä odotuksilla kisan aloitukseen. Alku lähtikin mukavasti ja parin kierroksen jälkeen pisteitä oli kasassa jo 107, mutta kolmannella setillä sitten peruuteltiin ja kovaa. Mielestäni ammunta oli ihan kohtuullisen hyvää, mutta siitä huolimatta revin nuolia aina 4:lta asti ja sarjapisteiksi jäi vaatimaton 43p. Uskoisin, että tuossa kohtaa pääsi puuskittainen tuuli yllättämään taustoilla, sillä muillakin näytti olevan osumia kaukana oikealla. Vaasassa itse ammuntaviiva on suojassa, mutta taustojen edessä on sellainen käytävä, jossa aina välillä tuuli pääsee puhaltamaan ja tuota on välillä vaikea huomata. Tämän jälkeen homma palasi uomiinsa, mutta sarjapisteet pyöri siinä 50 ympärillä ja lopputulokseksi kertyi 301 pistettä. Tässä kohdassa eroa Vikströmiin oli kertynyt 3 pistettä.

Toinen eli 70m matka lähti käyntiin unelma 58 sarjalla, mutta sen jälkeen pyörin enemmän pisterajojen ulkolaidoilla ja sarjapisteet oli sitä omaa melko normaalia 54 - 56 ympärille osuvia settejä. Lopputulokseksi 330 ja Vikström nousi tasoihin hienolla 333 tuloksella.

Kolmannelta 50m matkalta ammuin todella tasaisen sarjan ja päädyin samaan tulokseen 330 pisteeseen. Useinhan nämä matkat ovat aikalailla identtisiä, sillä taulukoko suhteessa matkaan on melkein pilkulleen sama. Olin kuitenkin aavistuksen pettynyt tuohon tulokseen, sillä tämä matka FITA:lla on aina ollut oma lempimatkani ja olen usein ampunut todella kovia tuloksia ja onnistunut sivuamaankin legendaarisen Lipposen Jarin SE-tulosta 339. Jokatapauksessa ihan ok setti ja jatkoimme samoissa pisteissä Vikströmin kanssa, joka niinikään oli ampunut 330p. 

Viimeiselle matkalle eli 30m lähdettiin siis tasatilanteesta. Oma alkuni oli umpisurkea, en saanut merkkiä enkä omaa tekemistä kohdalleen millään ja ammuin kolme ensimmäistä sarjaa 58, 57, 56 eli 9p pois täydestä kun oma ennätykseni on 3p pois täydestä matkatuloksesta. Ajattelin tässä kohdassa, että juna meni jo voiton suhteen ja jatketaan kitkuttamista tuloksen kanssa. Kaima tuli kuitenkin kyselemään pistetilannetta kun ei kuulemma ollut hänenkään ammunta sujunut parhaalla mahdollisella tavalla ja todettiin, että hän johtaa ainoastaan pisteellä. Tämä tilanne sytytti ainakin meikäläisen ja kun vielä tuumattiin, että olishan tuossa vielä 350p tarjolla. Seuraavan setin ammuin 59 ja sitten onnistuin tikkaamaan täydet 60p taululle jolloin tilanne oli ennen viimeistä 6 nuolta tasoissa. Aloitin X-kympillä, mutta siihen perään ammuin ysin hiukan kympin viivan alle. Tässä kohtaa ravistelin itseni hereille tietäen, että kilpailukumppani on aina lopussa todella kova luu. Sainkin piiskattua itseni loistavaan henkiseen tilaan ampuen viimeiset neljä nuolta kaikki X-kympille. Lopputulos siis 5 x X10 + 9 eli 59 pistettä, joka lopulta riitti voittoon 2 pisteen turvin kun Vikström oli ampunut 57 pistettä. Kokonaistulokseksi 30m 349 ja koko kisasta 1310 pistettä ja voitto kotiin vielä kruunuksi päivän koitoksista.

FITA kisa eli nykyisiltä termeillä 1140-kierros on kyllä todellinen kuninkuuslaji, sillä mukaan mahtuu 5 eri tulostavoitetta eli 4 matkatulosta sekä kokonaistulos ja tämän lisäksi se vaatii paljon taitoa niin eri matkojen ammunnan osalta kuin erityisesti matkanvaihsoissa onnistumiset. Jokaiseen yli 1300 pisteen tulokseen voi todeta vähintäänkin, että kisa meni ok ja niin tälläkin kerralla. Jos nyt oikein analysoi niin 90m tuloksen osalta olen vähän pettynyt, sieltä olisi kyllä +10p pitänyt ottaa enemmän ja 30m matkalta olisi se +5p kahmia lisää. Välimatkat meni sellaiseen omaan keskiverto vauhtiin toki olihan sielläkin paikkoja. Kauden ensimmäiseksi FITA kisaksi kuitenkin olen ihan ok tyytyväinen ja kuitenkin voitto tuli, joka Vikströmiä vastana ei ole mitenkään itsestään selvyys ollut viime vuosina sekä hyvää kisakokemusta. Tästä on siis mukava lähteä viikon päästä Munchenin EM-kisoihin tikkaamaan taulua 70m matkalta.