Tämä alku kesä näyttää menevän sopivasti pehmeällä laskulla jouskarikisoihin, kun viime viikonlopuna ammuttiin maasto-SM-kisoissa ja tänä viikonloppuna oli vuorossa 3D-kisat, niin ikään SM-arvoiset.

Jos jokin kisa ei tunnu kisalta niin se on kyllä ehdottomasti tämä 3D-kisamuoto. Olipahan hauska päivä metsässä kiertää 3D rata läpi hyvässä seurassa. Tämä oli ensimmäinen kerta mulle ampua tätä kisamuotoa ja treeniäkin oli tullut ruhtinaallisesti alle kun edellisenä päivänä käytiin tampereen porukalla testaamassa PJM:n 3D-rataa ja hakemassa vähän tuntumaa. Tästä oli muuten hyötyä, sillä oltaisiin taidettu mennä huomattavasti pahemmin metsään arvioissa ilman tuota kokemusta, tosin ei nyt kovin paljon kehuttavaakaan jäänyt tästä kisasta, sen verran tuli harha-arvioita.

Kisa lähti hyvin käyntiin, kun muutamalla ensimmäisellä rastilla sain kivasti nuolia vitaalialueelle, mutta nopeasti se rankaisi sitten heti ensimmäisen pidemmän arvion kohdalla. Olin ensimmäisessä ammuntaparissa vuorossa ja arvioin varmaan lähes kymmenen metriä lyhyeksi saksanhirven, joten taustapusikosta katseltiin nuolta. Tipuin tässä kohdassa noin 10 pisteen takaa-ajo asemaan kärkikaksikosta. Kisaa kului monen monta rastia noin puoleen väliin, kun sitten tuli mun paikka iskeä. Olin taas aloittavassa vuorossa ampumassa kaurista jyrkästi alaviistoon kallion kielekkeeltä. Jollain tavalla onnistuin arviossa täydellisesti ja sain molemmat nuoleni elukkaan, kun toisessa parissa olleet Tero ja Timo missasivat matka-arvion ja nousin yllättäen piikkipaikalle sen 10 pinnaa muita edelle. No taas mentiin pitkät pätkät aina toiseksi viimeiselle rastille, jossa sitten tein kyllä melkoisen emämunauksen. En tiedä millä tavalla onnistuin erehtymään niin pahasti ja arvioin yli kymmenen metriä lyhyeksi villisikarastin, kylläpähän muuten nuoli kynti ja pahasti kinttujen alle. Toinen nuoli meni sitten hädin tuskin elukkaan ja tästä tiedosta viisastuneen Pyylammen Tero onnistui pistämään omat nuolensa vitaalille nousten uudelleen mun edelle ja voitti lopulta kisan 6 pisteen erolla mun jäädessä hopealle.

Todella mielenkiintoinen kisamuoto, jossa äärettömän suuressa merkityksessä on arviointiosaaminen. Ammuntataidolla ei juurikaan paikata epäonnistuneita matka-arvioita ja ratamestari osaa kyllä tehdä erittäin taidokkaasti todella haastellisia rasteja kisaajien päänvaivaksi. Monella rastilla tuli ensimmäisen laukauksen jälkeen valtava yllätys, että oliko se tosiaan noin lähellä tai kaukana. Näitä kisoja jos olisi enemmän niin pahoin pelkän, että niihin voisi jäädä sellaiseen koukkuun, että vaarana olisi kenttäkisojen paitsioon jääminen. No sitä probleemaa meillä ei nyt kuitenkaan ole, sillä nämä oli kesän ainoat, joten seuraavaksi suunnataankin sitten Pori-Äetsä viikonloppua kohti.

Viikonlopun vietto maasto SM:n merkeissä ja eipähän olisi kesäkausi voinut paremmin lähteä käyntiin, sillä pokkasin viikonlopun päätteeksi kultaa.

Alkukisa alkoi mielenkiintoisesti kun toisella rastilla tumpeloin ensin kulmavähennyksen ja ensimmäinen nuoli osui 1:lle ja tämän jälkeen siirsin tähtäintä väärään suuntaan, jonka johdosta pääsin kaivamaan nuolta alalankusta. No tämmöstähän se on ja sitten ryhdyttiin ampumaan. Sainkin hyvän pätkän, josta parhaimpana settinä yhdeltä tipurastilta täydet 18p. Kaiken kaikkiaan ammunta oli suhteellisen hyvää, mutta rutiinin puute arviointiin ja kulmavähennyksiin näkyi ja pisteitä suhteellisen helpolta radalta vain 330, jolla saavutin 4 sijan ja pääsin viimeisenä mukaan finaaleihin.

Finaaleissa ammutaan maastoradalla 4 rastia yksi jokaiseen taulukokoon. Aloitin semiginaalin alkukisan ykköstä Huhtalan Juusoa vastaan. Ammuttiin pari ensimmäistä rastia tasan kovaa vauhtia, mutta kolmannella rastilla joka oli 20m tipu sain yllättäen 5p etumatkan. Viimeisellä rastilla 55m mennessä oli pieni jännitys päällä, mutta kun ensimmäinen nuoli tippui keskelle 6:lle tekeminen rentoutui ja loput kaksi nuolta tippuivat myös sinne. Olipahan huikea fiilis voittaa ensinnäkin viimeisen päälle kova maastoampuja Juuso ja vieläpä täydellisellä 18p lopetuksella, joka finalisoi tuloksen 61 pisteeseen.

Kultaottelussa vastassa oli toinen maastokisojen erikoismies Ronkasen Perttu. Aloiteltiin niin ikään kovalla vauhdilla kaksi ekaa rastia minun ollessa pinnan perässä, jonka pääsin paikkaamaan kolmannella rastilla kahden pinnan johdoksi. Viimeinen rasti oli 60m ylämäki, jossa missasin alkuun kulmavähennyksen unohtaen että tuollaiseen loivaan ylämäkeen joutuukin lisäämään ja kaksi ensimmäistä nuolta tippuivat alaneloselle. Osumia kiikaroidessani tajusin, että Pertulla on kaikki nuolet vitosella ja laskeskelin siitä, että vain ampumalla nuoli keskelle kutoselle voitan suoraan. Jos tämä tilanne on minulla lähes aina ollut haasteellinen niin tällä kerralla ammensin siitä tsemppiä ja rentoutta ja laukaus lähti todella puhtaasti nuolen tippuessa keskelle kutosta. Loppujen lopuksi Pertulla oli vielä pari rajaa auki ja voitin finaalin 3 pisteellä yhteispistein 58 ja pääsin patsastelemaan keskimmäiselle korokkeelle.

Olipahan mukava viikonloppu jouskaritouhujen parissa ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että ammunnan ilo palailee tekemiseen. Sen verran tässä on jo tullut treenailtua ja suunnitelmaa tehtyä, että ilmoittauduin Meksikon MM-karsintaan mukaan ja tavoitteena on treenailla sillä tavalla, että siellä haastetaan taas tosissaan maailman huippuja!

Aikaa on kovasti ehtinyt jo vierähtää siitä kun oltihin kakaroota ja Teuvan jousiammunta seuraa perustettihin vuanna 1997. Se oli kova juttu silloin, oltihin niin täyrellä syrammellä mukana ja haluttihin saara oma seura pystyhyn. Kovin ylypeetä oltihin velien kans, kun saatihin ensimmääset oman seuran pairat ja sitte alettihin kisaamahankin oikiasti. Nyt kakskymmentä vuotta myähemmin on hianoa muistella kuinka kaikki on lähteny Teuvan seuran osalta käyntihin. Luhtalan Jormaa pitää kovasti arvostaa, se oli silloin alakuhun sialu ja henki siinä toiminnas. Ittekin tuli oltua sielä kaikenlaasis viroos ennenkun sitten 2007 muutin Vaasan seurahan, kun olin jo yli kuus vuatta siällä hariootellu. Seura on palio muuttunu, mutta se mikä siinä toiminnas on pysyny, niin se on aina ollu nuarten seura, siellä on aina ollu sellaasia vetäjiä, että nuaret on innostunut ammunnasta ja toiminta on ollu sillä lailla pyyteetöntä, se on hianoa se! Mä en oo nyt viimeeseen vuaren aikana juurikaa hariootellu ainakaa sillai tosisnansa, mutta sen verran tärkiä juttu se oli seuran juhulakisat, että sinne halusin lähtiä mukaan eres joukon jatkoksi!

Meleko pehemooseksi oli äijä päässy tällä reenimäärällä, kun alakukisas sai aikaaseksi vain 561 pistettä. No eipähän tosin ollu kyllä reeniiskää juuri sen paremmin menny. Purotuksis sitte ens alakuhun Mirkkua vastaan sain vähän juanen päästi kiinni ja voitin sen ottelun 6-2. Kun väkiä ei niin maharottomasti ollu niin seuraavaksi oliki sitten jo kultamatsi tiaros, jossa vastas oli seurakaveri ja hyvä ystävä Hatavan Matti, joka alakas alakuvuaresta uurestaan ampumahan ja oli läpsytelly alakukisas ihan oman ennätyksensä tuntumahan 582 pojoa. Se oliki sitten tiukempi ottelu ja mentihin aikalailla tasoos niin notta kisa ratkaastihin vasta viimoosella kiarroksella. Ei ollu tällä kerralla mun korvien väli kunnos ja Matti kun ampui nualensa keskelle niin mun oli sitte tyytyminen hopiahan. No ei se oo häpiä ja kyllä mä tykkasin notta tuahon reenimäärähän verraten ammuin kuitenkin ihan pois tiähänsä, joten menköhön. No joka tapaukses, kisat tuli kisattua ja mukava oli juhulistaa tällä tavalla Teuvan Jousiampujien 20 vuatista taivalta ja toivottaa kaikkia hyvää tuleville vuasille!

Pitkästä aikaa taas kisaradalla ja vieläpä jousta venyttelemässä SM-kisojen merkeissä, mutta myöntää täytyy, että tällä kerralla oltiin kyllä ihan turistina sen verran oli kyyti kylmää.

Viime olympiadin päättymisen jälkeen on tullut pidettyä jouskarihommien osalta hiljaiseloa ja keskitytty muihin juttuihin, mutta SM:n lähestyessä seurakaverit saivat houkuteltua kisoihin seurajoukkueen nimissä. No joukkue jäi lopulta haaveeksi, mutta olihan se mukava turimointi reissu kuitenkin, mukava oli nähdä monta hyvää tuttua pitkästä aikaa.

Lajin näkökulmasta kisan toteutus oli täydellinen! Elektroniset tuloskortit toivat tulospalvelun kertaheitolla 2020 luvulle ja live striimaus nettiin koko viikonlopulta Petteri kommentaattorina oli parasta mitä kotijoukot ja penkkiurheilijat voivat toivoa. Kiitos Kokkola taas kerran edelläkävijyydestä lajin edistämisessä ja toinen iso kiitos koko Lime TV tuotannon opiskelijaporukalle. Nautimme lähetyksestä kotimatkalla finaaleja jännäten, enpä olisi osannut uskoa vielä vähän aikaa sitten, että tällainen olisi mahdollista.

Kisasta riittää varmaan maininnaksi sen verran, että tähän lajiin kuuluu vahvasti treenaaminen ja nyt ehkä vahvimpana mielessä on, että kisakentälle olisi syytä palata vasta kun on harjoiteltukin. Tulevaisuuden suhteen joitain ajatuksista tavoitteiden suhteen on, mutta nyt ehkä vielä on paras sanoa, että katsotaan.

Kyllä FITA tai nykyään siis 1440-kierros on vain se ainoa ja oikea kisamuoto omassa arvomailmassani. Arvokisoihin yms. pudotukset kuuluvat ehdottomasti mitalien  ratkaisupelehin, mutta FITA voitaisiin kyllä palauttaa alkukisamuodoksi., sillä siinä mitataan ehdottomasti enemmän ampujan osaamista kuin 70m kierroksella.

Vaikka ei nyt olekaan juuri tullut treenikentillä pyörittyä, niin tästä arvostuksesta FITA-kisaa kohtaan tuli kisailtua viime viikonloppuna Jyväskylässä ja tänä viikonloppuna Tampereella FITA:n merkeissä.

Viime viikonlopun Jyväskylän kisasta ei juuri käteen jäänyt, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että vesisateen siivittämissä kisoissa oma fiilis karkasi ihan väärille raiteille ja sitä kautta myös osumat. Tulokseksi vaatimaton 1266 (296+301+327+342). Opiksi tästä, että aina ennakkoon kannattaa tehdä selkeä suunnitelma, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin ja millaista fiilistä haluaa pitää yllä. Nyt lähdin soitellen sotaan ja tuloskin oli sitten sellaista. No mutta se siitä, aina se päivä vaikka sateisissakin jouskarikisoissa kotona olemisen voittaa!

Tänä viikonloppuna sitten ammuttiin kotikisaa Tamepreella FITA:n merkeissä. Valmistauduin kisaan kahdella 40 laukauksen treenillä 90m, joten kuntohan oli ehdottomasti kohdillaan, piti jopa vähän varoa ettei mene ylikuntoon, heh. Saatiin kyllä sellainen lahja kisapäivälle ettei paremmasta väliä, ilma oli lämmin T-paita keli, tuulesta ei ollut tietoakaan ja aurinkokin pysytteli lähes kokopäivän pilven takana, joten eipä sitä parempaa voisi toivoakaan. Tämähän näkyi myös tuloksissa ja ikäkausisarjoissa SE-lukemia paukuteltiin monen ampujan voimin.

Oma ammunta lähti luistamaan tasaisesti, kun ammuin 90m 5x52 ja kerran 53 eli 313p. Seiskakympin alkukin meni kovaa, mutta jostain syystä munin sen loppupuolen ja jouduin tunnustamaan taulukaverini Teron ja Juuson itseäni paremmiksi tuloksella 328. Kolmannella matkalla homma sujui edelleen tasaisen varmasti ja kirjasin 50m tulokseksi 332 ja kun 30m vielä meni suunnitelmien mukaan ja sain 354 pistettä pääsin kirjaamaan lopputulokseksi 1327 (313+328+332+354). Tämä oli kyllä kova suoritus, sillä se on jaettu 4-paras tulokseni FITA-kisalla kautta aikain tilastossani, joten tyytyväinen kyllä täytyy olla.

Loppukaneettina voisi kai todeta, että fiiliksellä on iso merkitys. Jäi niin harmittamaan edellisen viikonlopun kisafiilis ja sitä kautta tuloksen dippaus, joka johtui täysin omasta ajatusmaailmasta, joten päätin tulla tähän viikonloppuun hyvällä ja positiivisella mielellä tapahtui mitä tapahtui ja se kyllä kantoi nyt loistavasti!

Itselle tietysti erityisen lämmittävä fiilis lopputuloksen osalta tuli siitä, että pystyin jälleen ampumaan yli 1300 pistettä FITA:lla, joka tarkoittaa sitä, että ketjuni 1300 pisteen ylityksissä jatkuu katkeamattomana vuodesta 2008 alkaen.

Tuli lähdettyä kuitenkin Kemiin Taulu-SM-kisoihin, vaikka Antalyan jälkeen onkin ollut jonkinlaista motivaatiopulaa treenaamisten suhteen, kun kauden pääkisat jäivät vain haaveeksi. Onneksi seurakaverit Laura ja Tero saivat houkuteltua kuitenkin mukaan ja lupasin lähteä joukon jatkoksi, jotta saadaan joukkue kasaan.

Matka alkoi mielenkiintoisesti, kun ensin perjantaina ennen lähtöä Laura pyysi minua opastamaan Jutta Gustafsbergiä jousiammunnan saloihin lyhyeen tv-klippiin liittyen, jossa julkkikset testaavat olympialajeja näin Rion alla. Oli hauskaa olla tekemässä tällaista lajipromoa ja Jutta suoriutui jouskaritouhuista hienosti ampuen ensikertalaiseksi ihan mukavasti. Nyt jäädään siis odottamaan millaista materiaalia on tulossa ilmeisesti perjantaina 5.8. ulos.

Matka Kemiin taitettiin mun uudella kaaralla, joka eräiden tietolähteiden valossa on kuulemma valittu nykyisten jouskaritouhujen värimaailman mukaisesti. No olihan siinä ehkä muilla tekijöillä suurempi vaikutus, mutta sopiihan se hienosti mun tämän vuoden jouskari lookkiinkin.  Mutta niin se matka, joo oli pitkä jotain 8h paikka sitä taidettiin tehdä, kauas on todellakin pitkä matka, mutta hyvässä seurassa se sujui kuitenkin suht joutuisasti.

Alkukisa meni hyvinkin mukavasti tilanteeseen nähden, sillä en ole montaakaan kertaa viimeisen kuukauden aikana jouskarikentällä vieraillut. Lopputulosta syntyi 332+331=663, jolla irtosi piikkipaikka pudotuskierroksille. Semifinaaliin asti matsit sujuivat suhteellisen mukavasti, vaikka tekeminen ei ollutkaan mitenkään parasta mahdollista. Voitin ensin Kiviniemen Markon 6-0, sitten Ronkasen Pertun 6-2 ja samoilla pisteillä semi-finaalissa Vikströmin Antin.

Finaalissa vastaan tuli Kokkolan nuori urho Nikkasen Markus, joka oli raivannut tiensä finaaliin hienolla ammunnalla. Taso nousi SM-arvon mukaisesti kovaksi ja ammuttiin pari ensimmäistä settiä tasureiksi ja minä vein kolmannen. Markus kuitenkin tasoitti neljännellä ja ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle. Itse en onnistunut viimeisen kierroksen suorituksissa mitenkään itseäni tyydyttävästi, mutta osumat olivat kuitenkin suhteellisen hyviä ja antoivat 9+9+9=27. Se ei kuitenkaan riittänyt kun Markus ampui 10+8+10=28 ja vei mestaruuden Kokkolaan, minun jäädessä hopealle ties miten monetta kertaa... Vieläkin se Taulu-SM kulta siis jäi puuttumaan. Markus oli kuitenkin ehdottomasti parempi joten isot ablodit nuorelle miehelle ja pistäkää nimi muistiin, veikkaampa että tästä kaverista kuulaan vielä muutenkin kuin SM-kisojen merkeissä!

Noh, normaalisti sitä että SM:ssä jää hopealle voi itselleen hyvitellä sillä, että eipä nyt tarvitse onneksi doping testiin mennä, mutta testaajat pirut tekivät källin ja siellä sitä oltiin kaiken lisäksi jonottamasta purkkiin kusemista kuitenkin. Mikäs siinä, kuuluu urheilijan arkeen ja hyvällä hengellä, mutta ei sitä näköjään enää tuohonkaan lohdutusfraasiin sovi luottaa.

Sunnuntai olikin sitten Tampereen Jousiampujien päivä, kun päästiin mittelemään joukkuemitskuista. Ammuttiin Kourulan Lauran ja Pyylammen Teron kanssa jo lauantain alkukisassa TJA selkeälle piikkipaikalle ja siitä lähdettiin pudottelemaan. Ammunta sujui loistavasti ja voitettiin semifinaalissa PoJo suoraan 6-0. Finaalissa oltiin sitten OJM:n kansa vastatusten ja otettiin heti 4-0 kärki, Oululaiset kuitenkin pisti hanttiin ja kavensi 4-2, mutta meidän viimeisen kierroksen tsemppi sateen ripseessä ja ukkosen jylinässä oli jotain huikeata ja aloitettiin suoraan kolmella kympillä ja kun loputkin nuolet löysivät tiensä keskelle pääsimme juhlimaan Joukkue Suomen mestaruutta oikein lopulta kuohuvan voimin, kun spottaajamme Verhon Harri oli hankkinut joukkueeseemme luottaen tykötarpeet valmiiksi.

Mukava viikonloppu jouskaritouhujen parissa ja hyvä oli että tuli lähdettyä. Varmaankin tässä tulee otettua suhteellisen rauhallisesti ammuntatouhut loppukesän ja syksyn osalta, mutta näemmä sitä paloa jo jonkinverran hommaan taas löytyi. Ja lähdinhän reissuun lähinnä mentaliteetilla muun joukon jatkoksi, joten kaippa toi oli ihan ok suoritus siihen nähden.

Katsellaan koska seuraavan kerran varmaan ainakin nyt melkein jopa joka viikko vois treenikentällä käydä on tämä sen verran mahtava laji!

Tänään ammuttiin Antalyan World Cupin alkukisa, jossa erityispanoksena oli olympiakarsintakaaviosta mahdollisimman hyvän paikan saavuttaminen pudotuskierroksille. Tehtävä ei ennakko-odotusten mukaan ollut helppo, sillä mukana on 44 joukkuetta tavoittelemassa 3 joukkuepaikkaa ja vain 16 parasta joukkuetta sai paikan kaavioon. Henkilökohtaisista paikoista ei enää miesten osalta olla mukana kisailemassa, sillä Piipon Samuli toi paikan pari viikkoa sitten Nottinghamista, joten Riossa nähdään takuuvarmasti suomalaista väriä, mutta meidän tahtotilahan on ottaa sinne joukkuepaikka nyt täältä ja edustaa maatamme täydellä miehistöllä.

Ilma oli hyvinkin mukava, lämpöä noin 28 ja tuulta juuri sopivasti viilentämään oloa, joka olisi muuten muuttunut takuu varmasti hyvinkin tukalaksi. Onnistuin avaamaan kisan mukavasti ja ammuin suhteellisen perustekemistä koko kisan ajan sarjojen ollessa välillä 53-57, joka antoi tulosta 330+329=659, joka oikeutti sijaan 43 äärimmäisen kovatasoisessa kisassa, jossa mukana oli yli 230 kilpailijaa. Tekeminen oli hyvää ja rentoa melkein koko kisan ja olen todella tyytyväinen siihen, että pystyin ampumaan alusta alkaen omaa tekemistäni ilman ylimääräisiä jännityksiä kovassa paikassa. Pientä haastetta minulla oli tuulen vireen kanssa, joka vähän vaihteli puolelta toiselle ja ammuinkin jonkin verran kaseja, tosin ehkä tämä oli enemmän korvien välissä, kun katsoo kisan lopullista tulostasoa, joten selitykset sikseen. Kokonaisuudessaan olen kyllä tyytyväinen, perussuoritus kovaan paikkaan, joka alkaa minulla olemaan hyvällä tasolla ja sitä kautta hyvät lähtökohdat kisaan, joka alkaa vasta pudotuksista.

Joukkuekaverini Vikströmin Antti ja Piipon Samuli pistivät molemmat isoa vaihdetta silmään kisaan ampuen molemmat uudet kv-ennätyksensä ja Antti rikkoi niinikään oman kaikkien aikojen ennätyksensäkin yli 10 pisteellä kirjaten loppuluvuiksi 669. Koko joukkueen todella hieno onnistuminen nosti meidät huikealle 10:lle sijalle ehkä tämän vuoden kovatasoisimmassa kisassa joukkueena ja mikä parasta olympiakarsinnassa pääsemme aloittamaan sijalta 5. Huikea onnistuminen tänään koko joukkueelta ja todella mahtavaa olla osana tätä porukkaa!

Kisat jatkuvat sitten keskiviikkona henk.koht. pudotuksilla ja joukkuekisalla ja torstaina ammutaan sitten lisää henk.koht. pudotuksia ja olympiakarsinta. Huominen meneekin siis harkkakentällä pyörähtämisessä, naisten alkukisaa seuratessa ja ehkä sitä täytyy beachilläkin käydä nauttimassa välimerestä ja rentoutumassa.

Varmasti lähes kaikkien EM:ssä mukana olleiden urheilijoiden pääkisa ja jännittävimmät hetket koettiin Olympiakarsinnassa, jossa oli jaossa kolme paikkaa Rio de Janeiroon.

Alkukisana toimi EM:n alkukisa, josta otettiin pois olympiapaikan ampuneet maat ja tässä porukassa olin alkukisan 13. Kun mukana oli lähes 100 urheilijaa, sain ensimmäisen kierroksen vapaaksi ja aloitin matsin toisesta kierroksesta, joka ammuttiin torstaina iltapäivällä, jonka voitin uusintanuolella ja josta jo kirjoittelinkin edellisessä postauksessa.

Perjantaina kisa aloiteltiin 1/16 ottelulla heti aamusta ja tähän matsiin sain vastaan maajoukkuekaverin Piipon Samulin. Satuttiin harmillisesti kaikki suomalaiset samalle puolelle kaaviota, kun Vikströmin Antti ampui omaa otteluaan viereiseen taustaan. Oma tekeminen tuntui vahvalta harjoituskentällä ja edellisen päivän hienosti mennyt ammunta vielä vahvisti tätä fiilistä. Lämmittelynuolilla kisatauluihin tuli kuitenkin muutamia huonoja osumia, jotka näin jälkikäteen mietittynä tekivät ammunnasta ehkä turhan varovaista itse matsiin. Avasin matsin hyvin ja menin 2-0 johtoon, mutta seuraavalla kierroksella tuli pari huonoa ja Samuli kun ampui hyvin niin oltiin tasoissa. Sama kaava toistui seuraavalle kahdelle setille ja viimeinen kierros aloitettiin 4-4 tilanteesta. Ammuin todella hyvin viimeisen kierroksen, mutta osumat jäivät muutaman sentin vasemmalle alas ja pisteitä kertyi vain 28. Samuli pisti kuitenkin nuolensa samaan nippuun pisteen paremmin ja eteni jatkoon pistein 4-6. Minulle jäi siis sija 17 tällä kertaa olympiakarsinnan osalta. Samuli yltyi tämän jälkeen hurjaan vireeseen ja pudotti seuraavat vastustajat yksi kerrallaan sijoittuen lopulta karsinnan toiseksi ja hankki näin suomelle olympiapaikan Rioon, loistavaa! Tarkempaa juttua olympiapaikan saavuttamisesta löytyy Ylen sivuilta: http://yle.fi/urheilu/3-8913611
​
​Omalta osaltani jäi todella kovasti harmittamaan, että tuohon viimeiseen otteluun en saanut itsestäni parasta irti ja henkilökohtaisen olympiapaikan tavoittelu katkesi siihen. Positiivista kuitenkin, että jos jollekin piti hävitä niin se oli suomalainen ja mahdollisti yhdeltä osalta olympiapaikan saavuttamisen Samulille. Nyt katseet suunnataan seuraavaksi Antalyan World Cupiin, jossa meillä on mahdollisuus parantaa nyt saavutettu yksilöpaikka joukkuepaikaksi.

Tämän vuoden EM-kisat ammuttiin legendaarisilla Robin Hoodin mailla Nottinghamissa. Hotellin vierestä löytyy Robin Hoodin patsasta ja Sherwood Street, joten ytimessä siis ollaan. Tähän miljööseen sopii siis mitä parhaiten lajimme arvokisat ja olympiakarsinnat.

Ilmat olivat ennakko-odotusten mukaiset kylmää ja sadetta siis mahtui peri brittiläiseen ilmastoon, mutta toki positiiviseksi yllätykseksi muutama lämpimämpikin päivä. Pudotuskisapäivän ilman osalta tosin ei välttämättä olisi uskonut, että kyse on kesälajista, kun melkein karvahaalareita olisi kaivattu, onneksi mukana oli sentään perinteikkäät hirvennahkakintaat ;)

​Alkukilpailu ammuttiin melkoisessa tuulessa, onneksi kuitenkin arpa oli suosinut joukkuettamme ja pääsimme kentän oikeaan reunaan, jossa metsikkö saattoi hieman laimentaa pahimpia puuskia. Oma tekeminen oli tappavan tylsän tasaista, ei epäonnistumisia, eikä myöskään yltiömäisiä huippusarjoja. Tasaisen tekemisen kaavalla tulos 325+325=650, jolla irtosi 18 sija yli 100 osallistujan joukosta ja Olympiakarsinnan alkukisasija 13. Joukkueella venyttiin myös hienoon sijoitukseen, kun aloiteltiin sijalta 10 pudotukset 30 joukkueen joukosta. Sama määrä oli myös Mixed Teamejä ja siinä kisassa sijoituttiin Tarun kanssa 13 lähtöpaikalle.

Henkilökohtaisessa osuudessa voitin ensimmäisen ottelun puhtaasti 6-0, mutta toisessa matsissa Irlannin Irwiniä vastaan tuuliennakot eivät osuneet ihan nappiin ja hävisin harmillisesti tiukan ottelun 4-6, sijoitus lopulta 33. Joukkuekisassa otimme skabaa jo joukkueolympiapaikan lunastanutta Espanjaa vastaan ja ammuimme suhteellisen mukavasti, mutta se ei kuitenkaan riittänyt ja hävisimme 1-5, joka oikeutti sijaan 9.

Mixed Team kisassa ensimmäinen vastus oli Saksan alkukisassa 4 sijoittunut joukkue. Molemmat joukkueet ampuivat huikean hyvin ja päädyimme lopulta tasatulokseen ja uusintanuolelle. Otimme tilanteesta Tarun kanssa henkisen yliotteen ja päätimme hoitaa matsin kotiin, joka toteutuikin pistein 19-18. Toisessa matsissa vastaan tuli Moldova joka oli pistänyt Italian katsomoon. Ammunta toimi myös tässä matsissa hienosti, mutta Moldova ampui upeasti ja voitti jokaisen kierroksen pisteellä. Meille jäi lopulta sijoitukseksi 8 sija, joka on hieno saavutus joka tapauksessa ja voimme olla ylpeitä itsestämme.

Olympiakarsinnan ensimmäiset ottelut ammuttiin heti Mixedin jälkeen torstaina. Sain hyvän alkukisan johdosta vapaakierroksen ensimmäisen ottelun osalta ja toiseen tuli vastaan Georgialainen, joka oli ampunut loistavasti EM otteluissa. Avasin kisan 7:lla, mutta en turhaan jäätynyt tähän ja sen jälkeen löysin oman tekemiseni ja aloin tiputtelemaan nuolia keskelle. Olin koko ottelun takaa-ajajana, mutta uskoin vakaasti omaan tekemiseeni ja pysyin rauhallisena. Viimeisellä sarjalla ammuin täydet 30 ja nousin tasoihin, joka tarkoitti uusintanuolta. Kun pistin tämän kymppiin jatkuu olympiapaikasta karsiminen perjantai aamulla 1/16 ottelulla.

​Vaikka varsinainen EM-kisa ei mennyt täysin odotusten mukaisesti oli tässä viikossa ja kisassa jotain huikean hyvää ja omaa luottamusta vahvistavaa. Ensinnäkin pystyin ampumaan itseni 20 joukkoon alkukisassa haasteellisessa säässä ja Top10 jäi vain muutaman pisteen päähän on jo yksi huikea saavutus. Toiseksi venyminen Mixed Teamillä Saksan yli uusintanuolen kautta, jonka pistin kympille kasvatti taas luottamusta omaan osaamiseen ja huikean hyvin toimivaan Mixed Team:n. Kolmas ja parhaat fiilikset tuottanut kisahetki oli 1/24 Olympiakarsintakierroksen voittaminen takaa-ajo asemista kylmän rauhallisella ammunnalla uusintanuolen kautta. Kaikki tämä summattuna antaa huikean hyvät lähtökohdat jatkaa olympiakarsintaa huomenna.