Kotimaan kesäkisakauden avaus tällekin vuodelle tapahtui kotikentällä Tampereen Kaupin urheilupuistossa. Sinänsä tämä oli ehkä historiallinenkin tapahtuma, koska kisa oli suurella todennäköisyydellä viimeinen Kaupin kentällä ammuttava kisa, sillä seuramme on siirtymässä uudellle ensi vuoden European Master Games (EMG) kilpailuihin valmistuvalle kentälle. Tämän vuoden kauden avauskisamme formaatti oli tupla 70m ja kisaviivalle oli kerääntynyt hieno määrä osallistujia varsinkin Yleisen tähtäimen ja Naisten tähtäinluokan osalta.

Oma osallistumiseni kisaan oli vaakalaudalla vielä kuluneella viikolla, sillä sairastin Turkin World Cupin jälkeisellä viikolla koronan ja vaikka itse tauti meni suht kevyesti ohi niin taudin jälkeinen yleinen väsymys ja voimattomuus on haitannut sen verran pahasti, että treenejä ei käytännössä ole saanut tehtyä kuin muutaman viimeiseen kahteen viikkoon. Päätin kuitenkin, että lähden koittamaan, miten se tikku lentää ja aina on tietenkin mahdollisuus jättää vain ensimmäiseen kisaan, mikäli ei jaksa täyttä kisaa ampua.

Keli suosi koko päivän ja vaikka vielä oli hieman viileää niin ajoittaiset auringon pilkahdukset lämmittivät jo mukavasti ja tuulikin pysyi käytännössä muutamaa kevyttä puuskaa lukuunottamtta minimalistisena. Kisa lähti käyntiin hyvin ja ammuin ensimmäisestä puolikkaasta 331, mutta toiselle puolikkaalle lähti olo hyytymään ja taistelin siitä tuloksen 318. Yhteistuloksella 649 saavutin pienimmän mahdollisen marginaalin voittamiseen ja olin ykkönen kun Vikström ampui tuloksen 648. Toiselle kierrokselle saatiin onneksi kunnollinen pitkä tauko väliin ja kun söin siinä hyvin ja lepäilin sopivasti oli taas virtaa ja kirjasin ensimmäisestä puolikkaasta tuloksen 332. Vaikka jo edellisestä oppineen pyrin maksimoimaan energiat viimeiselle puolikkaalle kunnon kakkupalan voimin, niin ei niitä energioita ihan liikaa enää ollut käytössä. Toisesta puolikkaasta sain runtattua kuitenkin riittävästi pisteitä eli 322 ja voitin myös toisen kisaosuuden kokonaistuloksella 654. Palkinnot jaettiin tuplakisan yhteistuloksen pohjalta, jota minulle kertyi 1303 ja sillä luonnollisesti pääsi keskimmäiselle korokkeelle Vikströmin Antin ja Vuorisen Vernen väliin seisomaan.

Olen tyytyväinen, että jaksuin ampua ja tulos oli puolikuntoiseen fiilikseen nähden kohtalainen. Huomasi kyllä, että sen verran se tauti vielä painaa, että tuota loistavaa keliä ja sen potentiaalia ei saanut hyödynnettyä. Nyt koitetaan parannella itsensä kuntoon ja tavoitteena olisi päästä treenailemaan pari täyspainoista viikkoa ennen ensi kesän alussa koittavia EM-kilpailuja.

Kansainvälinen kisakausi avautui missäs muuallakaan kuin Antalyassa Turkissa. En ole enää laskuissa mukana, mutta varmaan toistakymmentä kertaa on tullut Antalyassa kisailtua ja onhan se rakastettu/vihattu paikka ja kansainvälisen jousiammunnan pyhättö.

Nyt kun aika osui näin alkukauteen ei päästy nauttimaan ihan sellaisesta Turkista kuin yleensä vaan keli oli enemmänkin sellaista suomen keskimääräisesti hyvää kesää, auringossa siis pärjäsi shortseissa ja teepaidassa, mutta kannatti myös pysyä auringossa tai sitten pitää pitkää paitaa ja housua matkassa.

Treenit ovat kulkeneet loistavasti ja niin ne kulki myös täällä heti harkkapäivistä alkaen. Alkukisa ammuttiin hyvässä ilmassa ja vaikka tuulta olikin enemmän niin se ei juuri häirinnyt sen puhallellessa pääosin takaa. Nyt myös ammuttiin uudella ajalla 180s alkukisassa ja 90s pudotuskierroksilla eli 30s per nuoli. Ilmeisesti sekä uusi aika että jonkinlainen tuuli vaikutti tulostasoon, joka oli kärjen osalta noin 20 p normaalia alempi.

Itse onnistuin alkukisassa lähes täydellisesti. Tämä oli yksi mentaalisesti parhaista kisoistani ja ammuin 11 ensimmäistä kierrosta huoletonta treeniammuntaan rinnastettavaa tekemistä ja keikuin siellä 25 sijan ympärillä 110 ampujan joukossa. Viimeiselle sarjalle sitten mieleen hiipi sellainen kuningas ajatus, että hyvällä onnistumisella tässä saattaisi saada jopa bye kierroksen. No tämähän on niin rookie moka kuin voi olla, mutta vaikea sitä ajatusta on sivuunkaan siirtää kun se otsalohkon sisään saapuu. Sen verran tämä teki vibaa että ammuin ensimmäiset 3 nuolta heikosti viimeiseen kierrokseen, mutta siihen perään muutaman ryhdistäytymis hengityksen jälkeen kuitenkin korjailin viimeiset kolme nuolta keskelle ja lopputulokseksi syntyi 329+327=656 ja sijoitukseksi 33.

Pudotusmatseista ensimmäinen ammuttiin heti alkukisan perään ja sain siihen vastaani Kazakshtanin Duzelbayevin. Ottelussa sama vahva tekeminen jatkui kuin alkukisassa ja ammuin pisteet 26, 28, 28, 30 lopettaen siis komeaan X,X,10 sarjaan ja pisteisiin 6-2. Loput matsit ammuttiin matsi vasta perjantaina iltapäivällä eli väliin mahtui yksi välipäivä. Urakka perjantaina jatkui niin ikään Kazakshtanilaista Mussayevia vastaan, jonka kanssa oltiin ammuttu alkukisassa samat pisteet ja hän oli sijoittunut pykälän korkeammalle sijalle 32. Matsi oli äärimmäisen tasainen, kun ammuttiin kolme tasuria pisteillä 28, 28 ja 30, lisäksi voitin yhden kierroksen 28 sarjalla ja yhden hävisin 26 sarjalla. Päädyimme siis uusintanuolelle tuloksella 5-5. Olin huomannut, että kaveri ei tykkää ampua samaan aikaan kuin minä ja ajattelin hyödyntää tätä ottelussa. Kiiruhdin oman tekemiseni kanssa heti alkuun ja nostin jousen jolloin hetkeä aiemmin jousen nostanut vastustajani purki oman suorituksensa. En kuitenkaan saanut teknisesti nostoa onnistumaan ja suoritus meni väkinäiseksi tikun osuessa vasemmalle kutoselle. Siinä ei paljon selittämistä jäänyt kun kaveri tikkasi oman tikkunsa ysille. Sijoitukseksi tuli siis jaettu 33 sija ja melkoinen harmitus kun menin tuolla tavalla keskittymään epäoleellisiin asioihin, pitäisi aina muistaa, että oma suoritus edellä mennään joka tilanteeseen.

Summauksena kisarupeamasta voisi sanoa, että vaikka tuo viimeinen nuoli sattaa karvastella vielä jonkin aikaa niin olihan tämä kuitenkin vahvasti positiivisen puolella oleva reissu minulle. Ammunta oli todella mukavan tuntuista ja valtaosan kisa-ajasta oikeasti nautin tekemisestä. Alkukisasssa pystyin ampumaan ammatikseen jousella ampuvien seassa ihan kärkisijojen läheisyyteen pisteellisesti ja pudotuksissa molemmissa matseissa 28 keskiarvolla, jolla valtaosin etenee kyllä tälläkin tasolla jatkoon. Meidän suomen pienellä tiimillä toinen edustajamme Vikströmin Antti ampui alkukisassa pisteen vähemmän, mutta eteni loistavalla ammunnallaan matseissa kierrosta edemmäksi ja sijoittui sijalle 17, joten näin tiiminkin näkökulmasta oli hyvä kauden avaus.

Nyt vähän lisää treenailua ja pari kotimaan kisaa seuraavan tavoitteen hämytessä EM-kisoissa Münchenissä kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Se on taas se aika vuodesta, kun karsittiin arvokisapaikoista, tällä kertaa Münchenin taulu-EM-kisoihin kesäkuun toiselle viikolle. Karsinta lähti käyntiin jo viime kesänä ja pääkarsintakilpailu ammuttiin tänään Porin Karhuhallissa Korttelikarhu nimisen kisan yhteydessä 70m matkalta. Tämä kisa on kyllä aina ehdottomasti yksi talven kohokohdista, kun PJA:n porukka Mäenpään Karin johdolla pistää kentän viimeisen päälle tikkiin loistaviin olosuhteisiin ja alkukisan perään ammutaan pudotukset timanttikaaviolla, jossa jokaisesta sijoituksesta ammutaan oikeasti. Näitä kisoja saisi olla ehdottomasti enemmän.

Pistin pari viikkoa sitten heti halli-SM-kisojen jälkeen uuden jousen viritykseen, kun välinesponssini WIN&WIN:n paketti oli saapunut edellisellä viikolla. Tälle kaudelle otin lähes identtisen setin millä viime kaudella jo ammuin eli Wiawis Meta DX rungon ja MXT-10 lavat, tosin tällä kertaa foam versiona ja 40lbs jäykkyisinä vs. edellisen setin wood  38lbs lapoihin. Virityssessio ei olisi voinut olla helpompi, kun jousi oli tikkusuora suoraan tehdasvirityksillä ja kamojen kiinnittämisen jälkeen pienen nokinpaikan tuunauksen jälkeen pääsikin jo pitkille matkoille. Treenit on sujuneet uudella setillä loistavasti ja olen ampunut hyvin lähelle harjoitusennätyksiäni viimeisen parin viikon aikana, joten oli kyllä mukava fiilis lähteä kisoihin.

Kisan alkuun pääsi ampumaan hyvän määrän harkkanuolia, mutta varsinaisen kisan alettua, vaikka tekeminen tuntui hyvältä ja niput olivat tiukkoja niin haasteena oli saada ne osumaan keskelle. Hieman vaisun alun jälkeen tikkasin kuitenkin ensimmäisen puolikkaan loppupuolelle yhden 59p arvoisen sarjan, jolla parantelin lopputulostani pisteisiin 333 parin pisteen päähän Vikströmin Antista. Toiselle puolikkaalle lähdettiinkin sitten ihan eri vauhdilla liikenteeseen ja jossain kohdassa pistin vinkkarin päälle ja nousin kisan kärkeen. Viki ei luovuttanut ja otti eron takaisin pisteen takamatkalle ennen viimeistä sarjaa ja juteltiinkin siinä, että tiukalla erolla mennään ja viimeisellä sarjalla katsotaan kumpi vie. Tiputin ensimmäisen tikun kympille, mutta toisen sähläsin kasille. Tästä sain kuitenkin sopivan buustin tietäen kaiman kirikyvyn ja onnistuin kuin onnistuinkin pistämään loput tikut kympille, joka juuri riitti voittoon Vikin ampuessa myös 58 sarjan. Alkukisan piikkipaikka irtosi siis loistavin pistein 671 toisen puolikkaan ollessa 338. Vikström tuli toiseksi pistein 670 ja kolmanneksi nousi Hoodin Verne Vuorinen pistein 635.

Pudotuskierroksille timanttikaavioon ei tällä kertaa riittänyt täyteen kaavioon kaikille paria ja aloitin tästä johtuen luonnollisesti bye kierroksella. Kolme seuraavaa matsia vein suoraan 6-0 hyvillä ammutuilla pisteillä 83, 84, 85. Vikström odotetusti raivasi tiensä finaaliin taistelemaan upeasta pronssisesta kiertopalkinnosta, joka on ollut hyllylläni parin edellisen kisan voittojen kunniaksi. Finaali lähti minulta vaisusti käyntiin heikolla sarjalla, mutta kuittasin tilanteen tasoihin 2-2 upealla bingolla. Kolmannella sarjalla pistin tiukan nipun mutta hiukan oikealle ja hävisin sen 28-29. Viimeiselle sarjalla sain nuolet upeasti keskelle pistein 29, mutta kaima oli pistänyt nuolensa yhtälailla keskelle yhden nuolen ollessa rajakympillä. Haastoin tuon osuman tietenkin, sillä mielestäni se oli selvä ysi vanhassa nuolen reiässä. Tuomarin aikansa asiaa tulkittuaan teki kuitenkin päätöksensä julistaen nuolen kympiksi ja niin vain tuli kuokkaan settipistein 2-6, vaikka voitin ammutut pisteet 112-110. Tällaista se on ja tottakai tappio harmittaa, mutta toisaalta se tuli upealla ammunnalla ja vastus oli kovaakin kovempi, joten olkoon kiertopysti nyt vuoden lainassa Antin palkintohyllyn päällä ;) 

EM-karsinnan osalta sijoituin niin ikään toiseksi Vikströmin voittaessa kisan 3,5 pisteen erolla. Viime kesän pohjien jälkeen kaima johti 2,5 pisteen erolla ja tässä kisassa piste-eroa tuli 1 piste lisää kun tuloksiin laskettiin 4 viimeisestä ottelusta jokaisesta 9 ensimmäisen nuolen pisteet. Kolmanneksi jäseneksi EM-joukkueeseen nousi vielä junioriluokissa ampuva tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa palveleva Verne Vuorinen hienolla ammunnalla. Naisten tähtäinjoukkueeseen vastaavasti paikan ampuivat todella tiukassa kisassa Ida-Lotta LAssila, Taru Kuoppa ja Gajane Bottinelli.

Lopulliset pisteet EM-karsinnan osalta muodostuivat seuraavasti
1. Antti Vikström 1045,5
2. Antti Tekoniemi 1042
3. Verne Vuorinen 950
4. Antero Sistonen 931
5. Perttu Ronkanen 928
6. Sampo Ronkanen 896
7. Jouni Aartola 887

EM-kisat ovat tosiaan Münchenissä kesäkuun toisella viikolla, mutta sitä ennen jo ensi viikolla kisailen Turkissa Antalyan World Cupissa, jonne lennämme sunnuntaina Vikströmin kanssa testaamaan kisakuntoamme maailman parhaiden joukossa. Mielenkiintoista kisasta tekee mm. uusi sääntömuutos, jossa nuolelle on aikaa 30s vs. aiempi 40s. Uusi aika sääntö on voimassa suomen näkökulmasta vain KV-kisoissa, joten joitakin seuran sisäisiä kilpailuja lukuunottamatta tätä ei vielä olla päästy testaamaan tositoimissa. Sinänsä aikaa kyllä tuossa on riittämiin, kunhan on päättäväinen tekemisensä kanssa ja sitähän me pojat ollaan.

Muutaman pandemia vuoden jälkeen päästiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja ampumaan halli-SM-kilpailut keväällä kuten kuuluukin. Kokkolan huikean hieno ja aina niin ammattitaitoinen porukka oli järjestänyt meille jousiampujille mahtavat puitteet Kokkolan Kampushalliin, kun ensin lauantaina ammuttiin Yleisten luokkien mestaruudet ja sunnuntaina kisat jatkuivat senioreiden mestaruuksien ratkomisella.

Itselläni odotukset olivat todella korkealla kisojen suhteen, kun pari viikkoa sitten ammuin oman ennätykseni 591 ja treenitkin ovat näyttäneet samansuuntaisia tuloksia. Alkuviikosta vielä mun luottohieroja Proxima Finlandin Arttu Peltola pisti ukon tikkiin, kun oli päässyt jumeja vähän kertymään ja fiilis oli että nyt tärähtää.  Niin se kuitenkin vain on, että päivät eivät ole samanlaisia, vaikka kuinka pyrkisi valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pari viikkoa sitten tuntui, että kaikki oli helppoa, niin nyt SM-kisaviikonloppuna kympit oli kyllä melkoisen työn takana.

Alkukisa lähti käyntiin ihan ok, mutta jo ensimmäisellä puolikkaalla sattui muutamia turhia hienoisesti kympin rajoista auki jääviä osumia ja lopputulokseksi kertyi pisteet 292. Lähdin toiselle puolikkaalle piikistä, mutta hoidin itseni melko nopeasti pois kärkitaistelusta, ampuen ihan turhan paljon osumia hienoisesti kympin alapuolelle ysille. Kun sattuu sellainen musta hetki, jossa pisteet ovat 28, 27, 27 niin ei siinä enää tarvitse kuvitella taistelevansa SM-kisojen alkukisan voitosta. Rämmin puolikkaan loppuun 286 pisteen voimin ja olin lopulta kuitenkin toisella sijalla kokonaistuloksella 578.

Tauolla kun sai lounaan syötyä ja kahvia koneeseen, niin maailma alkoi taas näyttää valoisammalta paikalta kympin tavoitteluun. Pudotuksiin otettiin mukaan 16 ampujaa ja lähdin etenemään omassa kaaviossani päättäväisesti loppuotteluja kohti. Ensimmäisestä matsista KuRyn Vesa Kankaanpäätä vastaan irtosi voitto suoraan 6-0 ja seuraavasta matsista Diana-57 ja tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa olevaa Salmisen Jaakkoa vastaan 7-1. Semifinaalista tulikin sitten viime vuoden toisinto Erän Ronkasen Sampoa vastaan. Otin johtoaseman alkuun voitolla ja kahdella tasurikierroksella. Neljännen setin onnistuin töpeksimään, kun olin jotenkin ihan muissa maailmoissa enismmäisella nuolella rääpäisten sen  kasille ja perään pari tikkua juuri kympin viivoista auki. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin tasatilanteestä, johon pistin pari keskikymppiä ja yksi jäi juuri ysin puolelle. Sampolla nuolet olivat juuri juuri kaikki kympillä, vaikka tuomariakin pyysin noita rajoja tarkistelemaan. Niin vain kävi, että tukkaan tuli ja tie vei toista vuotta putkeen pronssiotteluun. Pronssimitalin varmistus olikin lopulta sitten melkoisen selvä peli, kun ammuin täydet 90 pistettä voittaen suoraan 6-0 todella hienon päivätyön tehneen Erän nuoren lupauksen Aleksi Petäjän. Viime vuoden juniorijousiampujaksi valittu Aleksi oli raivannut tiensä pronssiotteluun sijalta 12 voittaen kovia nimiä ja pistäen vielä tässä kisassa kolmannen perättäisen halli-SM-kullan varmistaneen Vikströminkin semifinaalissa ahtaalle. Muutenkin oli todella hienoa huomata, että 8 parhaan joukossa oli neljä junioria, minua vastaan ampuneiden Salmisen Jaakon ja Petäjän Aleksin lisäksi, hänen veljensä Niko Petäjä ja Tejan Luukas Kormano. Näin se pitääkin olla meidät konkarit tarvii pistää ahtaalle!

Lopputuloksena oli siis SM-pronssi tämän talven halli-SM-skaboista. SM-mitali on tietenkin aina SM-mitali, mutta kyllä se omalta osaltani on niin, että näissä kisoissa on yksi ainut sijoitus johon voi olla tyytyväinen ja siihen ei tänään ylletty.

Nyt on kuitenkin hallikausi taputeltu pakettiin ja mennään kovaa vauhtia kohti ulkokautta. Omat tavoitteet ovat vahvasti alkukesäpainotteiset, kun EM-kisat ovat kesäkuun toisella viikolla. Seuraavaksi onkin tiedossa kahden viikon päästä karsinnat noihin skaboihin Porissa 70m hallikisan merkeissä ja sen jälkeen lähdetään Vikströmin kanssa valloittamaan Antalya World Cupin kärkisijoja. Tämän kauden uudet väineetkin saapui sopivasti juuri postin kautta kotiin, joten niitökin pääsee virittämään eli kaikkea mukavaa jousiammuntapöhinää on siis tiedossa lähiviikoille ja kuukausille.    

Odottavan aika on ollut pitkä, kun koronarajoitusten vuoksi kisakalenteri on kumissut tyhjyyttään. Onneksi vihdoin viimein päästiin tositoimiin tälle keväälle Jyväs-Sulan perinteisen Luolanuoli-kilpailun merkeissä. Kuntokin oli kohdillaan ja taivaan merkit oikeassa asennossa, kun pistelin tikut tauluun oman ennätyksen veroisesti pistein 591 ja tuplakisan osalta 1179. Eipä olisi kevään kisarupeama voinut siis paremmin alkaa.

Valmistautuminen tähän kisaan oli vähän erilainen kuin ehkä normaalisti. Vietettiin vaimon kanssa talvilomaa kulunut viikko ja treenit on keskittyneet tiukan taulun tuijottamisen sijaan mutkamäen laskuun, komeassa kelissä hiihtelyyn ja pilkkitouhuihin. Kun vielä kilpailua edeltäväksi illaksi ajeltiin Laajavuoren kylpylähotelliin yöksi niin ei kait sitä rennompaa tapaa ole lähteä kilpailuihin.

Ammunta tuntui heti ensimmäisestä nuolesta alkaen todella hyvältä ja rennolta. Aloitinkin hurjalla 6 x bingon putkella, mutta tämän jälkeen seitsemännessä sarjassa jotenkin unohdin olevani kisaviivavalla ja siihen tuli yksi karkulainen ysille. Tässä kohdin tietoituus tuloksesta hieman heräsi, mutta sain tasoiteltua tunteen kohdilleen jatkaen parilla bingolla. Viimeistäkin sarjaa lähdin hakemaan bingona, mutta harmillisesti yksi nuoli oli puoli milliä auki ja tulokseksi siis 298 pistettä, joka on jotain ihan huikeaa, oma puolikas enkka parani 2 pisteellä kerralla. Huvittavaa kuitenkin oli, että itse tilanteessa en ollut siihen heti tyytyväinen, kun puuttuvat pari pinnaa olisi ollut niin saavutettavissa. 

Kuten arvata ehkä saattaa, niin tässä kohdin päänuppi alkoi raksuttaa SE mahdollisuuksien osalta ja jollain tavalla mieleen hiipi sellainen ajatus, että kun ensimmäinen puolikas oli näin hyvä niin nyt se SE on "pakko" ampua. Vaikka kuinka tiedostan tällaisten ajatusmallien ongelmat, niin tuossa tilanteessa on osannut tätä purkaa ja niinhän siinä kävi, että kun on pakko jotain tehdä, niin silloinhan se ei todellakaan toteudu. Ammunta oli oikeastaan koko 30 nuolta umpisurkean tuntuista, väkinäistä ja pakotettua tekemistä koko ajan varmistellen ja peläten huonoja suorituksia. Mukaan mahtui yksi 8 ja kokonaisuudessaan useampi 28 pisteen sarja. Lopputulokseksi rämmin pisteet 290 joka antoi kokonaistulokseksi siis 588, elii 4 pistettä auki SE:stä ja 2 pistettä omasta ennätyksestä. Tästä ei nyt tietenkään saa ymmärtää väärin 290 olisi minulle monessa kisassa ollut tulos johon olen tyytyväinen. Tämän päivän ammunnalla kontrasti oli kuitenkin niin valtava ensimmäiseen puolikkaaseen, että se tuntui siltä kuin ei olisi juuri tauluun osunut. 

Mietiskelin tauon aikana ennen toista kisaa syitä tuohon tuloksen romahtamiseen ja osasin kyllä paikantaa sen vääränlaisiin odotuksiin ja ajatusmalleihin. Päätin muuttaa tietoisesti toiseen kisaan ajatusmallia enemmän mahdollisuuksiin keskittyvään tapaan ja pyrin pitämään tekemisen rentona mutta päättäväisenä. Vaikka tietenkin muutamia hankaliakin hetkiä tähän mahtui, niin sain pidettyä fokuksen tällaisessa tekemisessä ja molemmat kisapuolikkaat olivatkin todella tasapainoista ammuntaa. Ensimmäisestä kertyi pisteet 296 ja toisesta 295 ja niput olivat kyllä todella tiukkoja sillä koko 60 nuoleen mahtui vain 3 ysille mennyttä osumaa, jotka olivat oikeasti selkeitä ysejä, loput 6 nuolta olivat vain 1-2mm päässä kympistä. Tämän lisäksi mainittavia hetkiä oli ehkä toisen puolikkaan ensimmäinen nuoli, joka tippui todella alas ja sydän hypppäsi jo kurkkuun ajatuksena, että näinkö sitten avasin puolikkaan 8:lla, mutta onneksi se oli juuri viivassa 9:n puolella. Lopussa oli myös tiukka paikka, kun viimeisellä sarjalla vaadittiin täydet 30p omaan ennätykseen ja sain sen vaikka viimeinen nuoli ei kyllä mennyt siihen parhaimpien suoritusten kategoriaan. Tulokseksi tosiaan 591 pistettä, joka on pisteen yli aiemman ennätykseni ja jää pisteen auki SE:stä. Lisäksi tupla 18m ennätykseni parani kaikkiaan 11 pistettä edellisestä kärkinoteerauksesta.

Kaiken kaikkiaan siis huippukisa, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valmistautuminen oli tähän tilanteeseen hyvä ja itse kisan aikanakin fokuksen säätely ammuntaan onnistui valtaosin loistavasti. Välinepuolelta ehkä vielä voisi nostaa, että hankin muutama viikko sitten Rcoren "I am" kahvan ja se oli nyt ensimmäistä kertaa tositoimissa. Istuu kyllä omaan käteeni loistavasti ja kyllähän tuo tulos tietenkin antoi myös luottamusta siihen.

Seuraavat kisat olisi sitten parin viikon päästä Kokkolassa ammuttavat halli-SM-kilpailut, joten treenit jatkuu niitä kohti.   

Marraskarhu kilpailu Porissa on yksi perinteisimmistä hallikilpailuista, mitä suomen maa päällään kantaa ja varmasti omalta jousiammunta uraltani yksi eniten osallistumisia koonnut kisa. Porin urheilutalosta on paljon erilaisia hienoja muistoja, ensimmäinen SM-mitalini, muutama ennätykseni ja yksi laukaisutilanteessa hajonnut jousi. Tälläkin kerralla jäi taas hienoja muistoja kiikkustuoliin, kun tuloksellisesti melko vaisun kisan päätteeksi paransin finaaliin tekemistä, niin, että voitto syntyi 118 ammutun pisteen voimalla ottelupistein 6-2, huikean hyvin koko kisassa ampunutta Sampo Ronkasta vastaan.

Tämä syksy on minulle tekniikkakuurin aikaa, kun kesän aikana alkoi tekemisessä näkyä monenmoisia kommervenkkejä, jotka hidastaa kehityskäyrää. Kesällä ja alkusyksystä oli kuitenkin sen verran tärkeitä skaboja ja kun tiesin, että paljon asioita pitää saada parempaan uskoon, niin päätin jättää muutokset suosiolla kisakauden jälkeiseen aikaan. Hommat on nyt pistetty aluilleen ja tämä oli ensimmäinen kisa, johon lähdin testaamaan, miten treenissä harjoitellut asiat toimii käytännössä ja kisatilanteessa. Tekemisen suhteen jäi melko positiivinen fiilis, sillä pääosin tein sitä mitä tarkoitus olikin. Tosin muutamia huomioita muistikirjaan myös kertyi, mitä täytyy lähteä työstämään. Alkukisassa kuitenkaan pistetasollisesti ei päässyt juhlimaan, mutta oli siellä satunnaisia hyviäkin hetkiä ja sitten finaalissa niitä oli vähän tasaisemminkin.

Peruskisasta pisteitä kertyi siis 288+289=577 ja juoni meni suurinpiirtein niin, että bingoja tuli vähän turhan niukasti, vaikka tikut pyörikin ihan kympin rajoilla pääosin ja sitten mukaan sattui luvattoman paljon 28 kierroksia. Tämä oli kuitenkin heikoin settipistesarja, joka oli toisaalta myös varsin lohduttavaa. Sijoitukseksi tuli lopulta vasta kakkospaikka, kun samaan taustaan ampunut Sampo Ronkanen pisteli elämänsä vauhtia oman ennätyksensä 582 ja otti piikkipaikan. Olipa huikeaa katsoa, millä itse varmuudella mies pisteli keppejä keskelle, onneksi olkoon vain Sampolle vielä tätäkin kautta!

Matseissa ensimmäisessä voitin Porin oman pojan Aku-Paavo Forströmin pistein 6-2, mutta matsi oli kyllä pisteitä tiukempi, sillä Aku-Paavo ampui todella hienosti. Toisessa ottelussa ammuin tällä hetkellä armeijan urheilukoulua suorittavaa Verne Vuorista vastaan ja tässäkin matsissa sai kyllä venyä parhaimmilleen, sillä Verne otti ensimmäisellä kierroksella pientä niskalenkkiä voittaen kierroksen, jonka tasoitin toisella setillä, mutta tuohon perään sitten pistettiinkin kaksi tasuria. Viimeisellä kierroksella hoidin kuitenkin pisteet kotiin hyvällä setillä ja etenin finaaliin. Kultaotteluun oli tiensä raivannut itseoikeutetusti Sampokin, joten oli mukava päästä hakemaan alkukisasta revanssia. Olotila oli miellyttävän rauhallinen ja itsevarma ja kun pitin heti ensimmäiseen sarjaan bingon vahvisti se tätä tunnetta mukavasti. Pari seuraavaa sarjaa meni tasureiksi pisteillä 29 ja 30 ja kun tempaisin vielä viimeiseen sarjaan 29, jossa yksi nuoli jäi vain puoli milliä auki kympistä varmistui voitto pisteillä 6-2.

Kisapäivä on kyllä aina juhlapäivä, lappu rinnassa viivalla seisominen on kyllä yksi koukuttavimmista tunteista ja siinä pääsee mukavasti mittaamaan omaa henkistä kanttia. Vaikka tulostaso ei nyt vielä ollut mitenkään ihmeellinen niin suunta on oikea ja treeneissä jatkuu tekniikkaremontti, jolle tämä talvi on varattuna. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä ja sitä kautta seuraavia kisoja kohti.  

Halli-SM-kisoista ripustettiin tälle vuodelle pronssinen laatta kaulaan ja lisäksi voitin tämän vuoden Triple Crown mestaruuden, jonka kiertopalkinto komistaa palkintokaappiani ensi vuoden syksyyn saakka.

Viime kevät kun oli vielä koronasulun takia haasteellista aikaa järjestää mitään tapahtumia siirtyi halli-SM-kilpailut tälle syksylle. Paikkana tälle viikonlopulle oli Riihimäen urheilutalo, jossa Riihi-Jouset ry juhlisti 60-vuotista taipalettaan halli-SM-kilpailujen merkeissä ja tämähän heille sopii, sillä he ovat yksi suomen aktiivisimmista kilpailujen järjestäjistä.

Omalta osaltani valmistautuminen oli vähän ohkainen näihin kisoihin, sillä pidin vähän taukoa MM-kisareissun jälkeen ja kulunut viikko jäi työasioiden vuoksi melko kevyelle treenien suhteen, mutta ne muutamat harjoitukset, jotka ehdin 18m matkalta tehdä olivat mukavan lupaavat ja starttasinkin kisoihin luottavaisella mielellä.

Alkukilpailun ensimmäinen puolikas meni suhteellisen mielenkiintoisesti, kun töppäilin ensimmäisen sarjan aika alakanttiin ja lähdin melko kaukaa kärjen takaa liikkeelle. Tuohon perään kuitenkin pistin 8 x 29 pisteen sarjan, joista viidellä kierroksella jäi bingo 1-2mm päähän. Kierrosta ennen loppua olin noussut jaetulle kärkipaikalle, mutta viimeisen sarjan 28 tiputti minut kakkossijalle loistavasti ampuneen Vuorisen Vernen taakse tuloksella 287. Olipahan tosiaankin ihmeellinen kierros, kun ei tältä matkalta odotettavia bingoja osunut korttiin yhtään.

Toinen kierros lähti sitten kuitenkin heti raiteilleen avauksen 30 pisteen sarjalla. Siihen perään ammuin kuitenkin pari hieman heikompaa sarjaa ja olin 2 pisteen päässä Vikströmin Antista, joka nakutteli alkuun tikkuja lähes pelkästään kympille. Neljännestä sarjasta sitten alkoikin sujua vahvalla kympin hakkaamisella ja voitin lopulta alkukisan selvästi 4 pisteen erolla seuraavaan tuloksella 581. Taas kerran siis voitto alkukisasta, pitäisikin joskus oikein laskea paljonko niitä on kertynyt SM-tasolta, vaikea edes lähteä arvioimaan, mutta paljon niitä on suhteessa kultaisiin laattoihin.

Pudotuskierroksille eteni kilpailuihin paikkansa saavuttaneista 24 ampujasta 16 ja otinkin kahdesta ensimmäisestä matsista vahvat 6-2 voitot. Semifinaalissa vastaani tuli alkukisan 4 paikalta Sampo Ronkanen, joka oli ampunut koko päivän loistavasti. Sampo jatkoi samaa tahtia minua vastaan huikeilla ammutuilla pisteillä 118 ja tästä tuli pataan pistein 2-6. Omat ammutut pisteeni olivat 115, kun pari nuolta jäi niukasti kympin rajoista ulos eli ihan ok meni, mutta SM-taoslla se ei riitä ja Sampolle siis kunnioitettava voitto. Odotuksessa ollut kultamatsi siis himmeni pronssiotteluksi, johon vastaan tuli alkukisassa oman ennätyksensä ampunut ja kolmanneksi sijoitunut Verne Vuorinen. Matsi oli äärimmäisen tiukka, kun Verne voitti ensimmäisen setin ja minä toisen, jonka jälkeen kolmas ja neljäs menivät tasan. Viimeisellä sarjalla tikkasin kuitenkin nuoleni paremmin ja pääsin taas kerran nousemaan podiumille, tällä kertaa alimmalle korokkeelle. Kultaa vei lopulta oikeutetusti tämän vuoden olympiaedustajamme Antti Vikström ja hopeaa minut tiputtanut Sampo Ronkanen. 

Tämä kilpailu oli myös tämän vuoden osalta viimeinen osa arvostettua Triple Crown kisaa, johon lasketaan pisteitä 70m taulu-Sm-kisoista, maasto-SM-kisoista sekä halli-SM-kisoista, siten, että jokaisesta kisasta voittaja saa mukaansa 10 pistettä ja kahdeksas 1pisteen. Omaksi pistesaldokseni muodostui 24 pistettä maasto-SM-kullan, taulu-SM-hopean ja halli-SM-pronssin myötä ja voitin kiertopalkinnon palkintohyllyäni koristamaan seuraavaksi vuodeksi.

Hyvät kisat kaiken kaikkiaan valmistautumiseen nähden, tietenkin kotimaassa tyytyväinen voi olla vain ja ainoastaan kultaan, mutta SM-mitali on kuitenkin aina SM-mitali ja kun ainoa tappio tuli tilanteeseen, jossa oma tekeminen oli hyvää ja kaverin loistavaa, niin pystypäin tästä jatketaan.

Nyt siirrytään harjoituskauteen ja tarkoitus on ottaa työstöön muutama tämän kesän aikana tunnistettu kehityskohde omassa ammuntatekniikassa. Tulevia viikonloppuja myös värittää alkanut metsästyskausi, joten kilpailuja ei varmastikaan montaa kerry loppuvuodelle vaan keskitytään harjoituksissa tekemisen vahvistamiseen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen muita asioita harrastaen niin että alkuvuodesta ollaan sitten taas kovassa iskussa, kun alkaa karsinnat ensi vuoden arvokisoihin.

Pitkän ja erikoisen koronan sävyttämän kauden 2020 - 2021 loppuhuipennus oli MM-kisat USA:n Yanktonissa Etelä-Dakotassa. Lopputuloksena kisoista kotiintuomisina oli 33 sija, joka oli sellainen perussuoritus. Vaikka parempaa tietenkin lähdin hakemaan, niin positiivisella mielellä kuitenkin saa kotiin tulla.

Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.

Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.

Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.

Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.

Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.

Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.

Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!

Kauden kotimainen päätöskisa tarjosi tutustumismahdollisuuden Kokkolan Achilleksen kotikentälle Santahakaan ja sehän vasta mainio paikka olikin. Normaalisti Kokkolassa ollaan kisattu erinäisillä urheilukentillä, jonne seuran aktiivinen väki on kisat järjestänyt, mutta tässä loppukaudelle toteutetussa kilpailussa he päättivät testata harjoituskenttäänsä kilpailukäytössä ja ainakin tästä suunnasta voi antaa vahvan suosituksen myös jatkossa tätä kenttää ainakin pienempiin kansallisiin kisoihin käyttämään. Kenttä sijaitsi komean mäntymetsikön keskellä ammunta suunnan ollessa kilpailuun ihanteellinen auringon suhteen ja korkean metsikön kenttää varjostaessa tämäkin voidaan lukea niihin lintukotokenttiin, jonne tuulet eivät paljon pääse vaikuttamaan.

Sääennuste näytti koko viikon vaihdellen rankkasateesta tihkusateeseen kisapäivälle ja vielä edellisenä iltanakin Kokkolaa kohti ajellen luvassa oli alle 10 asteessa vesisateessa ampumista aamuyhdeksästä puoleen päivään asti. Niin vain kävi kuin monta kertaa aiemminkin, että ennuste oli pessimistisempi kuin lopputulos ja vaikka vielä hotellilla aamupalaa nauttiessa vettä tuli taivaan täydeltä niin jousta kentällä kasaillessa se oli jo muuttunut kevyeksi tihkuksi. Harkkanuolia kun pääsi taulua kohti pistelemään ei enää ollut sateesta juuri tietoa ja lopulta edes sormilppä ei päässyt kastumaan. Kun aamu oli vielä tyyni ja puolipilvinen niin hieman alhaisesta lämpötilasta huolimatta päivä oli mitä mainion nuolten keskelle tikkaamiseen. 

Kyseessä oli siis tupla 70m kilpailu ja mulle ja Vikströmin Antille tämä sopi kalenteriin vallan mainiosti viimeistely treenikisaksi ennen viikon päästä alkavia MM-kisoja ja taisi se paikalliseen ykköstykin Nikkasen Markuksen suunnitelmiinkin ensi vuoden EM-karsintojen osalta olla aika optimaalinen kisa. Olin päättänyt jo ennakkoon, että tässä kisassa testaan molemmat kisajouseni eli uuden Meta-DX:n MXT-10 lavoilla ja alkukauden arvokisoissa käyttämäni Radical Pron MXT lavoilla ja teen päätöksen MM:n kisajousesta tämän päivän perusteella. Aloitin kisan Meta DX:llä ja sainkin ihan mielettömän hyvän alun sarjoilla 58, 54 ja 59. Tämän jälkeen sitten alkoikin tuskailu ja tähtäimen ruuvaaminen, kun tuulettomassa säässä ammuin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle hyviä nippuja, niiden jäädessä viisi kertaa perätysten vaivaiseen 53 pisteeseen. Kovassa kunnossa oleva Vikströmin Antti paineli tässä kohtaa ohi niin että perävalot vilkkui ja vaikka sainkin kisan loppuun muutaman hyvän sarjan niin tulokseni jäi 656 (330+326), kun kaima pisti 10 pistettä paremmin tulokseen 666. Jänniteltiin porukalla Antin vikaa sarjaa, että siirtyykö kolmas suomalainen mies 670 ampujien kunniakkaaseen joukkoon itseni ja Lipposen Jarin lisäksi, sillä mahdollisuudet siihen tässä kohtaa vielä oli, mutta harmillisesti tämä jäi vielä odottamaan seuraavia koitoksia. 

Achilleksen hienon vieraanvaraisuuden johdosta ravitsin itseni tauolla herkullisilla grillimakkaroilla ja ryhdyin kasailemaan toista pyssyä uudelle alkavalle kisarupeamalle ja sainkin mukavasti merkit kohdilleen parilla lämmittelykierroksella. Pääsin taas aloittamaan reilulla +330 vauhdilla, mutta loppupuolella hiukan jarruttelin parilla sarjalla niin, että 330 tulokseen pääseminen vaati 57 sarjan tempaisua ja teimpä sen taas tavalla, joka jäi tämän blogin kansikuvan arvoisesti mieliin, kun ammuin 5 kymppiä ja alasaiseskan. Tämä kuva kyllä kuvaa mainiosti päivän epistolaa, tikut oli pääosin kympillä, mutta jarrutukset tuli noista liian lukuisista punaisen osumista. Toisella puolikkaalla ammuin omasta mielestäni päivän parasta ammuntaa sujuvalla rytmillä ja todella hienoilla nipuilla lukuunottamatta toiseksi viimeistä sarjaa joka jäi vain 51 pisteeseen ja kirjasin tästä lopulta tuloksen 329 eli kokonaistulokseksi kertyi 659 (330+329). Tälläkin tuli takkiin samaa vahvaa tekemistä jatkaneelle Vikströmille, joka kirjasi omat tuloksensa pisteisiin 667 ja voitti kisan lopulta 18 pisteen erolla kokonaistuloksen ollessa 1333, kun minulle pisteitä kertyi 1315 ja kolmannelle korokkeelle nousi Kokkolan oma poika Nikkasen Markus.

Pisteitä en saanut kerättyä vallitsevaan ilmaan nähden lähellekään niin paljon kuin odotusarvoni oli, kyllä tuo oikeasti olisi ollut sellainen +1330 keli, kuten kaima sen osoittikin. Vähän oli samaa haastetta kuin viikko sitten FITA-SM-kisoissa, että kymppi on pullollaan nuolia, mutta muut tikut on sitten kaukana sieltä ja ne ovat kuitenkin niitä ratkaisevia osumia pisteiden näkökulmasta. Vaikka pisteitä ei kertynyt maksimaalisesti niin fiilis kisasta jäi ehdottomasti positiiviseksi, sain paljon hyviä suorituksia aikaiseksi ja vahvan käsityksen myös siitä miten ne kauemmas osuneet nuolet painetaan keltaiselle MM-kisoissa. Lisäksi sain tehtyä päätöksen MM-kisojen jousivalinnasta ja osallistumisoikeuden sinne saa Radical Pro runko MXT lavoilla, sillä niput oli pääsääntöisesti tiukempia ja jousi käyttäytyi koko kisan ajan loogisesti, joka loi vahvan uskon tekemiseen. Hyvänä varajousena MetaDX lähtee mukaan turvaamaan erikoistilanteita ja virityksen tarkasteluun palataan tämän osalta sitten hallikaudella.

Nyt siis ensi viikolle vielä muutamat ammuntatreenit, vähän kehonhuoltoa luottohierojani Artun hoteissa ja tietenkin vielä hiukan golffiakin niin sitten on kroppa ja mieli täydessä tikissä MM-kisoihin lähtöön USA:n Yanktoniin, jossa ainoa jännitettävä asia lienee matkustuksen sujuvuus, mutta dokementteja on siihenkin prosessiin nyt sen verran paljon, että eiköhän se tuokin mene putkeen.  

Nostalgiaa parhaimmillaan, kun päästiin ampumaan tänä viikonloppuna jousiammunnan ehdottoman kuninkuusluokan eli FITA:n suomenmestaruuksista Seinäjoella. Kaikki, jotka ovat juttujani aiemmin lueskelleet tietävät, että arvostan tätä kisamuotoa ylitse kaikkien ja oli kyllä hienoa, että saimme tämän lajin mukaan SM-kisaohjelmistoomme  ensimmäistä kertaa omalla urheilu-urallani. Alkuaikoina kisauraani aloitellessa FITA oli kyllä SM-kisojen alkukisamuotona ja sen pohjalta ammuttiin pudotuskilpailut ja kansainvälisissä kisoissakin se oli kolmissa ensimmäisissä MM-kisoissani alkukisana aina vuoteen 2013 saakka, mutta sen jälkeen 70m kierros on tullut tähän tilalle. Sen sijaan kisamuotona, että mestaruudet ratkottaisiin puhtaasti FITA:n lopputulosten pohjalta en ole tätä kisamuotoa SM-kisoissa ikinä aiemmin ampunut, joten oli tässä viikonlopussa itselleni erittäin suurta merkitystä.

Osallistujamäärä kaikkine ilmoittautumisineen kisaan lähenteli käsittääksi noin 100 ampujaa ja omassa eli yleisessäkin luokassa parhaimmillaan taisi olla 8 ampujaa nimilistalla, mutta en tiedä sitten johtuiko epävakaasta sääennusteesta vai mistä, mutta peruutuksia oli viimeisen viikon aikana tipahdellut useita ja lopulta meitä oli 90m viivalla vain 5 ampujaa, joista kaksi yleisessä taljassa ja kolme yleisessä tähtäinjousessa. Täytyy sanoa, että siltä osin kovin pettynyt olen innostukseen olihan tämä kuitenkin SM-kisa ja vielä ensimmäinen laatuaan tätä kilpailumuotoa. Onneksi sentään monessa muussa luokassa oli suhteellisen laaja osanottajajoukko parhaimmissa jopa pitkälti toistakymmentä. Vaikka osanottaja joukko yleisessä ei ollut laaja niin laatu olikin sitten sitäkin parempi, kun itseni lisäksi viivalla oli aiempien vuosien ehdottomaan kansalliseen kärkeemme kuulunut ja moninkertainen arvokisakävijä Juuso Huhtala sekä meidän tämän vuoden ehdoton ykkönen olympiaedustajamme Antti Vikström, jonka kanssa olemme parin viikon päästä lähdössä MM-kisoihin.  

Ennuste viikonlopulle oli tosiaankin kolea ja lauantaille povattiin jonkin verran sadettakin ja kovaa tuulta. Onneksi Seinäjoen rata sijaitsee sellaisessa lintukodossa, että tuuli ei tälläkään kertaa viivalle kovin pahasti päässyt häiritsemään ja sääennusteet menivät kuten nin monesti aiemminkin eli itse ilma oli huimasti parempi kuin ennuste. Vaikka asiat kovasti parempaan kääntyivätkin, niin siitä ei pääse mihinkään, että kylmä lauantaina kuitenkin aamulla oli kun aloittelimme 90m ammuntaa. Oma ammuntani lähti käyntiin todella hyvin, kun pistin heti alkuun 54 pisteen sarjan, mutta se oli hetkellinen onni, kun pari seuraavaa sarjaa sitten rämmittiin haulikkomeiningin osumilla. Neljännellä sarjalla taas löysin sihdin uudelleen 54 pisteen arvoisesti ja loppu meni sitten lasketellessa kokonaistuloksen päätyessä 304 pisteeseen. Tuossa ehkä tuuli saattoi jonkin verran vaikuttaa, mutta kyllä se taisi enemmän silti korvien välissä olla. Jokatapauksessa tuli siitä kuitenkin yli 300 pistettä, joka on aina tältä matkalta kuitenkin ok arvoinen suoritus ja lisäksi päädyttiin Vikströmin kanssa tasatulokseen.   

Seuraavana matkana ammuttiin 70m ja lähdin tähän todella vahvalla fiiliksellä, sillä tekeminen oli kuitenkin 90m ollut vahvan tuntuista. Olen puhunut todella paljon FITA-kisassa matkanvaihtojen onnistumisen merkityksestä ja nytkin sitä olen treenannut paljon, mutta niin vain meni hampaiden kiristelyksi, sillä tässä en kyllä sitten onnistunut millään tavalla tässä kisassa. Kotiläksyksi jälkikäteen ajateltuna jäi selvittää aurinkolasien vaikutus osumiin, sillä käytin osassa sarjoja laseja ja osassa en ja nyt täytyy kyllä ottaa ja selvittää, että oliko sillä jotain vaikutusta. Jokatapauksessa osumat siis lähtivät pahasti oikealta ja ruuvailin ja ruuvailin niin, että kun kahden sarjan jälkeen ne olikin pahasti vasemmalla. Loppujen lopuksi koko tähtäimen kohdistusprosessi otti aikaa 4 sarjaa kuudesta ja tässä vaiheessa pisteitä oli kertynyt vaivaiset 211 sekä eroa huikean hyvin ampuneeseen Vikströmiin 13 pistettä. Kahdelle viimeiselle sarjalle kuitenkin tikkasin nuolet kiitettävän arvoisesti 57 ja 58 pisteen sarjoin, joten kavensin eron 8 pisteeseen, kun lopputulos oli 326, joka nyt on siinä ja siinä yli tyydyttävän rajan.  Kisapäivä päättyi tähän, kun toinen ryhmä tuli ampumaan omat pitkien matkojen kierrokset ja lyhyet matkat oli siis tiedossa sunnuntaina, joten pääsin kotipuoleen saunan lämpöön pohtimaan, että miten tilanne käännetään sunnuntain aikana omaksi eduksi. 

Sunnuntaina ilma olikin sitten lähes tulkoon täydellinen, lämpöasteita ehkä olisi muutama voinut olla enemmän, mutta koko päivä oli täysin tyyni ja kevyessä pilvipeitteessä, joten sitä parempaa ilmaa ei jousiammuntakentälle voi toivoa. Ensimmäinen eli 50 matka lähti käyntiin unelma-alulla kun tikkasin 57 pisteen sarjan. Tästä eteenpäin homma kulkikin sitä rataa, että kymppejä löytyi aina 2-4, mutta joka ikiseen sarjaan ammuin mukaan punaisia osumia ja tulipa yksi kutonenkin jonkun ihme tähtäyksen aikaisen ajatusleikin myötä. On se hurjaa kun kortissa oli loppujen lopuksi 17 kymppiä eli yhtä vaille puolet nuolista, mutta lopputulos vain 328. Parempaankin olisi ollut varaa, mutta peiliin saa katsoa ja tässä vaiheessa totesin, että nyt ei voitto ole enää omissa käsissä kun Vikström jatkoi vahvaa tekemistään ja otti 3 pisteen verran lisää kaulaa eron muotoutuessa jo 11 pisteeseen.

Viimeisellä matkalla olikin sitten lähinnä tavoitteena varmistella mahdollisimman suuri 1300 pisteen ylitys ei niinkään kisata enää ykköspaikasta. Tämä sujuikin loppujen lopuksi matkoista parhaiten lopputulokseksi kertyen 353 pistettä, joka on jo siellä hyvän puolella. Viimeisessä sarjassa oli yksi kasi, joka vähän rokotti, mutta ammuin myös yhden 60 pisteen kierroksen joista 5 nuolta oli X10 ringissä ja useamman 59 kierroksen. Vikström otti myös tämän matkan nimiinsä ilmeisesti uudella ennätyksellään 357 pisteellä ja voitti mestaruuden hienolla 1326 pisteen tuloksella. Oma tulokseni oli lopulta 1311, joka on 10 pistettä parempi kuin tänä kesänä aiemmin Äetsässä ampuma tulokseni, joten kauden ennätys joka tapauksessa syntyi. Minulle siis näistä kisoista SM-hopeaa ja Huhtalan Juusolle pronssia.

Yhteenvetona omasta ammunnastani voisi sanoa, että siinä oli potentiaalia paljon parempaankin tulokseen, sillä kymppejä tuli valtavasti ja itseasiassa hyviä suorituksiakin tuli todella paljon. Huonot suoritukset eivät tuntuneet kovin huonoilta tänä viikonloppuna, mutta rankaisuvoimaltaan ne olivat kyllä musertavia. Tulosta ei oikein kerry, jos välimatkoilta eli 70m ja 50m, joka sarjassa on pari tikkua 7 tai 8 osumilla. Jos matkatuloksia katsoo, niin kolme ensimmäistä matkaa oli keskinkertaisia ja viimeinen matka kääntyi juuri hyvän puolelle, mutta raaka tosiasia on se, että yhdeltäkään matkalta ei tullut oikeasti onnistunutta tulosta. Todettakoon silti, että aina kun ampuu yli 1300, niin saa kuitenkin jollain tavalla itseään taputtaa olkapäälle, mutta voittoa tästä kuitenkin lähdettiin hakemaan ja odotusarvo pyöri 1330 paremmalla puolelle, joten ei sitä tyytyväinen silti osaa olla. Hienoa oli jokatapauksessa päästä kisaamaan mestaruuksista FITA:lla, vaikka voittoa ei tullutkaan ja olipa mahtavaa katsoa miten Vikströmin Antti paukutti nuolia keskelle (onnea Antti vielä kerran), joten tästä on hyvä lähteä parin viikon päästä alkavia MM-kisoja kohti ja sitä ennen käydään vielä ampumassa ensi viikonloppuna Kokkolassa tupla-70m kilpailu.