Kulunut viikko vietettiin Italiassa Torinon talviolympialaisten maisemissa San Sicario Altossa maasto-EM-kilpailuiden merkeissä. Kilpailusta tuli itselleni yksi oman urheilu-urani kohokohtia, kun nousin kilpailun päätteeksi pokkaamaan hopeisen mitalin. Perimmäinen tavoitteenihan oli lähteä maastokisaan, koska se on nyt osa World Rankingia ja sitä kautta yksi osa olympiakarsinta prosessia. Pisteitä tuli nyt reilusti ja se ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali siitä palkintona.

Maastotreenit ovat jääneet melko vähälle tässä kesän aikana, tosin osallistuin kyllä kolmeen kilpailuun, jotka ovat tottakai treeniä ja sain omaan pihaan viikkoa ennen yhden pakan pystyyn, johon pystyi ampumaan loivaa alamäkeä. Onneksi kilpailuihin lähtöä edeltävä päivä oli vapaana ja sääennuste näytti järkevää keliä, joten sovittiin Pyryn kanssa, että käydään ampumassa Oittaalla vielä viimeistelytreeni. Kierrettiin lähes täysi rata kunnon kulmia ja voisi sanoa, että tästä reissusta oli korvaamaton apu tulevalle viikolle. Sen verran monta kertaa viikon aikana muistelin, että mitäs siellä Oittaalla pitikään tehdä tässä kohdin.

Matkustimme paikan päälle sunnuntaina ja olimme hotellilla perillä myöhään yöllä. Onneksi hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli säästänyt meille illallista, joten saimme syödäksemme ennen nukkumaan menoa. Itse kisakylä oli hyvin unelias alppikylä, sillä nyt ei ollut mitään sesonkia meneillään ja vaikutti siltä, että paikalla oli vain jousiampujat muutaman paikallisen seassa.

Kisapaikka oli äärimmäisen kaunis vuoristomaisema ja kisakeskuksena Torinon talviolympialaisten Olympic Center. Pääsimme ampumaan harkkanuolia kuvankauniiseen vuoristomaisemaan, toki hieman alamäkeen ja rastit risteilivät vuoren rinteillä. Kaikesta kauneudesta huolimatta syksy oli kuitenkin jo sen verran pitkällä, että muutamat aamut olivat ihan todella kylmiä ja vaatetta sai olla päällä ihan reilusti, vaikkakin ilma yleensä lämpeni päiväksi.

Me aloitimme ensimmäisen kisapäivän niin sanotulta keltaiselta radalta, joka oli niin oikeaa maastoammuntaa kuin voin kuvitella. Tasamaan rasteja ei ollut kuin ihan muutama eli pääosin ammuttiin siis kunnollisiin kulmiin ja muutama rasti todella jyrkkiin kulmiin. Arvioitavana päivänä tämä tekee tietenkin haasteeksi sen, että ensin pitäisi saada matka kiinni, mutta myös kulmienvaikutukset. Onneksi oltiin Pyryn kanssa kierretty Oittaalla ja onnistuin arvioinnissa lähes täydellisesti aloittaen muutamaa rastia lukuun ottamatta nelosen sisältä, joka on todella kovaa tasoa. Yhden rastin arvioinnin missasin useammalla metrillä aloittaen ykkösellä ja muutamia lähti kolmoselta, mutta kun sain hyvällä tahdilla tikkuja kakkos- ja kolmosnuolella keskelle, niin tulos oli näistäkin kohtuullinen. Lopputulokseksi kertyi 357 pistettä, jota en voinut kuin hämmästellä loppulaskennan jälkeen. Tuntui, että meni hyvin, mutta en osannut arvata, että niin hyvin ja kun tuloslistallakin olin sijalla yhdeksän niin olin todella tyytyväinen.
​
Annettujen matkojen päivä ammuttiin vihreällä radalla, josta meidän taljaporukka oli aloittanut arvioitavan päivän. Saimmekin jo ennakkotietoa, että se on huomattavasti tasaisempi ja niinhän se oli, ehkä vähän tylsän tasainen suhteessa siihen millaisia rasteja samaan paikkaan olisi saanut. Ryhmäjako meni tälle päivälle uusiksi ja minä aloitin ryhmässä 3, jossa oli sijoille 9-12 sijoittuneet. Alku lähti vähän heikosti käyntiin ja olin muutaman rastin jälkeen melkein kymmenen pistettä muuta porukkaa perässä. Sain kuitenkin koko ajan paremmin ja paremmin kiinni ammunnasta ja puolessa välissä onnistuin ampumaan hyvän pätkän, jossa oli 3 x täydet 18 pistettä ja muutkin +15, niin nousin tasoihin ryhmäämme johtavan Ranskan Mullotin kanssa. Loppukisa, me sitten taisteltiinkin kumpi voittaa ryhmä keskinäisen kisan minun viedessä loistavilla viimeisellä kolmella rastilla kisan. Lopputulos oli vielä edellistäkin päivää uskomattomampi 364, jolloin yhteistulokseksi kertyi 721 pistettä. Se on melkein 50 pistettä parempi tulos kuin olen suomessa ampunut parhaimmillaan ja tuo rata oli kuitenkin kokolailla verrannollinen suomen ratoihin, kun pistää molemmat matkat yhteen. Sain vielä yllättyä yhden kerran uudelleen, kun kyselin, että mites mulla meni että pidinkö sijoitukseni, niin meidän joukkueen johtaja Humalajoen Aulis kertoi, että olen ollut ihan kärjessä koko ajan välillä johtaen kisaa. Loppujen lopuksi kaikkien tulosten jälkeen olin sijalla 3, huikea nousu sijalta 9 kisassa, jossa oli 37 osanottajaa. Toisaalta kisan 2 ensimmäistä sai suoran paikan semifinaaleihin, joten minä olin ensimmäinen joka aloitti pudotukset 10 ampujan ollessa jäljellä.

Pudotuskierroksille ensimmäiseksi vastustajakseni tuli brittien loistava maastoampuja ja olympiakävijä Patrik Huston. Matsi lähti käyntiin hyvin ja otin alkuun johtopaikan. Kahdelle seuraavalle rastille aloin kuitenkin jännittämään ihan turhan vuoksi ampuen yhden 2 ja yhden 1 ja tipuin 4 pisteen päähän Hustonista. Onneksi osaamista on jo kertynyt tilanteiden kääntämisestä ja sain mentaalisen tahdon taas oikealle taajuudelle nousten loppujen rastien aikana tasoihin. Kisa ratkaistiin lopulta uusintanuolella 55m matkalta ylämäkeen. Tiesin täsmälleen millainen merkki pitää laittaa ja ammuin keskelle kutosta, Hustonin ampuessa nelosen. Tässä kohtaa tuntui että loppukisojen peli kääntyi minulle, sain tuosta niin paljon itseluottamusta, että ammuin koko loppukisan parhaimmalla itseluottamuksella mitä olen varmasti kisoissa ikinä kokenut.

Toisessa ottelussa vastaani tuli Italian Massimiliano Mandia, joka on moninkertainen maastoarvokisamitalisti ja nimenomaan maaston spesiaalikaveri. Panoksena tässä ottelussa oli pääsy semifinaaleihin. Minusta tuntui heti ottelun alusta asti, että tämä on mun juttu ja vaikka ammuttiin ensimmäinen rasti tasan, niin aloin seuraavilla ottamaan eroa niin, että ennen viimeistä rastia johdin 5 pisteellä. Viimeinen rasti oli 10m tipu, joka ammuttiin kovassa sumussa. Pistin ensimmäisen nuolen 5:lle ja toisen 6:lle, tässä kohtaa tiesin, että voitto tulee ja nykäisin viimeisen nopeasti tauluun osuen neloselle. Mandia ampui loistavasti tästä täydet pisteet ja ero kapeni 2 pisteeseen, mutta tuolla viimeisellä nuolella ei ollut väliä. Voitto tuli ja paikka semifinaaleihin sekä mitaliotteluin, joka oli tiedossa päätöspäivälle lauantaille.

Perjantaina ammuttiin miesten joukkuekisa, johon lähdettiin Rutosen Mikan (talja-ampuja) ja Viitasen Timon (vaistoampuja) kanssa sijalta 7, jolle me noustiin ensimmäisen päivän 8 sijalta. Vastaamme ensimmäiseen otteluun tuli Ranskan kivikova euroopan parhaista ja alkukisassa 2 sijalle sijoittunut kolmikko. Meille koko suomen joukkueelle tämä oli ensimmäinen kerta kun ammuimme joukkuekisaa ja jostain syystä olimme siinä käsityksessä, että kisassa ammutaan 8 rastia. Otimme heti alkuun johtoaseman ja kasvatimme sitä rasti rastilta. Kun lähdettiin hakemaan nuolia nelosrastin jälkeen minä, joka kirjasin puhelimella tulokset ihmettelin, että miksiköhän tässä ruudussa on vain neljä riviä. Mika totesi tähän, että se on kuule Antti niin että me taidettiin voittaa tämä ottelu ja niinhän siinä kävi, rasteja ammuttiin 4 ja voitimme selkeällä erolla ottelun. Tästä etenimme matsiin ruotsia vastaan, jossa ammunta sujui edelleen erittäin hyvin koko porukalla ja olimme jo varmoja, että meidän päätös rasti riittää voittoon, kun Timppa pisti viimeisen nuolen vitoselle. Ruotsi venyi kuitenkin uskomattoman kovaan suoritukseen, kun heidän vaistoampuja päätti heidän sarjansa keskelle kutosta ja näin Ruotsi finaaliin ja me mentiin pronssiotteluun. Viimeinen matsi oli jostain syystä haasteellinen meille ja ei ylletty kukaan parhaimpaamme, toisaalta Saksalaiset ampuivat ihan käsittämättömän hyvin ja ottelu päättyi ylivoimaisesti heille. Kaikesta huolimatta sija 4 on ihan mielettömän kova suoritus meiltä joukkueena ja olimme siihen todella tyytyväisiä.

Finaalipäivä oli sitten lauantaina ja siihen kuului aaamupäivään semifinaalit ja iltapäivään mitaliottelut. Päivä valkeni todella kylmänä, ja vaikka pistin päälle neljä kerrosta vaatteita niin harkkanuolilla oli todella kylmä, erityisesti tietenkin sormiin, mutta onneksi Lanteen Annella, joka lupautui tulemaan minulle valmentajaksi otteluihin oli kädenlämmittimenä toimiva powerpankki mukana, joka auttoi valtavasti pitämään sormet lämpöisenä. Onneksi sää lämpeni hieman semifinaaliin. Vastaan tähän otteluun minulle tuli alkukisan kakkonen, world rankingin sijalla 3 oleva moninkertainen arvokisamitalisti ja viime vuoden maasto-MM-kisojen kultamitalisti saksan Florian Unruh. Ottelu lähti käyntiin tasaisissa merkeissä, kun ammuimme ensimmäisestä ottelusta tasurin. Toisella rastilla sain hyvän alun ja tein eroa pari pinnaa. Kolmannella rastilla kävi sitten jotain ihmeellistä koko muulle ryhmälle. Paalu oli merkattu 55m ja Anne sanoi minulle kuten kaikilla muillakin rasteilla matkan ja varmisti sen vielä. Aloitin yläkakkoselta ja olin tietenkin pettynyt, mutta Anne kertoi Unruhin ampuneen alaykkösen. Ammuttiin loput tikut niin että ero pysyi entisellään ja kävellessä taululle kysyin, että mitä muille tapahtui kun myös toinen semifinalisti ryhmä oli aloittanut alaykköseltä. Vastaus oli, että kaikki muut olivat katsoneet, että se on 50m paalu eli koko muu porukka aloitti 5m väärällä merkillä. Uskomatonta, miten näin tärkeässä tilanteessa voi käydä noin ammattilaisille, mutta minuahan se ei tietenkään haitannut. Viimeisellä rastilla aurinko paistoi pahasti silmiin, mutta asia korjaantui sillä, että Anne varjosti A4-paperinipulla ja ammuin täydellisen lopun tehden lisää eroa ja voitin Unruhin lopulta pistein 53-50. Todella kovat pisteet, sillä kulmat olivat paljon vaikeammat kuin pooliottelupäivänä.

Iltapäivän kultaotteluun valmistautuminen sujui todella mahtavissa fiiliksissä, sillä minä olin jo tämän reissun voittaja, kun ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali oli varmistunut. Ottelu oli televisioitu ja löytyy Youtubesta World Archery Europen kanavalta, jonka myötä myös koko ottelun kulku oli erilainen kuin aiemmat ottelut. Nuolia ei nyt haettu itse vaan taululle meni agent, johon Ekholmin Pyry ilmoittautui heti ja minähän oli tästä iloinen sillä, hän on kv-tason tuomari, joten taulunpää oli takuuvarmasti minun etujen mukainen. Otteluun tuli vastustajakseni hollannin Willem Bakker, joka voitti alkukilpailun ja on taulupuolella ottanut mitaleja kovista KV-kisoista. Päätin heti alusta alkaen olla seuraamatta vastustajan tekemisiä ja näin teinkin. Ensimmäiseltä tipurastilta aloitin vähän sivusta ja ruuvailin tähtäimen kohdilleen ja päätin keskelle kutosta. Tästä kierroksesta tuli tasapisteet. Toisella rastilla päädyttiin niin ikään tasapisteisiin, kun ammuttiin molemmat kolme vitosta. Kolmas rasti lopulta ratkaisi ottelun. Se oli melko jyrkkä 45m 60cm taulu ja ajattelin, että siihen pitäisi laittaa sama merkki kuin semifinaalin päätösrastissa. No tämä oli väärä päätös, sillä nuoli painui ylös kakkosen ja kolmosen rajalle, joka lopulta oli kakkonen. Näissä tilanteissa en yleensä säädä tähtäintä vaan ammun ennakolla ja onnistuin vaikeasta ammunta asennosta ampumaan nelosen ja viimeisellä kutosen. Bakker kuitenkin oli pistänyt pari pinnaa paremmin ja näin homma jatkui viimeiselle rastille takaa-ajo asemissa. Kultaottelut päätetään tässä kisamuodossa pisimmälle matkalle, joka on siis 60m ja taulu on 80cm ja homma jatkui edelleen melko jyrkkään ylämäkeen. Nyt sain korkeuden kuntoon edellisestä rastista oppineena, mutta nuoli oli vasemmalla nelonen. Pikku tähtäimen säätö, mutta toinen nuoli ei lähtenyt ihan puhtaasti liikkeelle erittäin haasteellisen ammunta-asennon vuoksi ja osui niin ikään vasemmalle neloselle. Viimeisellä nuolella sain kuitenkin vitosen ja olin todella tyytyväinen ja itseasiassa ajattelin, että taisin voittaa tämän ottelun, sillä en ollut seurannut kuulutuksia ollenkaan ja olin ampunut mielestäni todella loistavasti. Kyselin Bakkerilta, että kuinkahan tässä kävi ja samalla tuli viralliset tulokset, joiden mukaan Bakker voitti 58-55. Upea kisa ja paras voitti ja suuri tunnustus hollannin kaverille. Mutta jos hän iloitsi kullasta, niin kyllä minä iloitsin ihan yhtä paljon hopeasta, sillä tuota paremmin tällä osaamisellani en olisi finaalissa pystynyt ampumaan. 

Ihan valtavan hieno ja intensiivinen jousiammuntaviikko huipentui siis kultaotteluun, josta kotiin tuomisena oli henkilökohtainen hopea. Vaikka mielikuvissani olin kyllä sijoittanut itseni mahdolliseksi mitalistiehdokkaaksi, niin täytyy sanoa, että se oli kyllä todella iso yllätys, että se todellakin konkretisoitui. Koko viikon ylitin itseni ihan joka tilanteessa, alkukisan tulostaso, oman ennätyksen valtava parantaminen ja sijoittuminen 3 sijalle olivat kaikki ihan valtavia ylityksiä omiin realistisiin odotuksiin. Pudotusotteluissa ei tullut yhtään helppoa matsia, vaan kaikki vastustajat olivat maailman ehdotonta parhaimmistoa, mutta niin vain nämäkin matsit yksi kerrallaan hoituivat viimeistä lukuun ottamatta. Se että pääsin ampumaan joka ikisenä kilpailupäivänä oli yhtälailla itselleni iso juttu ja kun miesten joukkueella voitimme ranskan ja lopulta päädyimme sijalle 4 oli tämäkin yksi tähtihetkiä. Yksi suurimmista asioista mistä nautin koko viikon, oli se, että ammunta oli ”kivaa ja helppoa”, sellaista halusin sen olevan ja pystyin tämän viikon elämään tällaisella fiiliksellä ja tässä on palkinto siitä. Kruunajaisena tähän sai lopulta seisoa palkintokorokkeella ja nähdä tiimikavereiden hurraamassa suomen lipun kanssa minun astuessa kuulutettuna korokkeelle ja tämän jälkeen kun sai katsoa suomenlipun nousevan vasempaan salkoon. Oli kyllä aika herkkä hetki, vaikka finlandia hymniä ei päässytkään soittamaan. 

Kiitos koko suomen joukkueelle, kaikki tuki ja yhteishenki kisan aikana oli äärimmäisen tärkeä osa onnistumista. Oli mahtava nähdä miten kaikki elivät oman kisan lisäksi toisten kisojen kannustamisesta, josta tällä kerralla minä sain erityisesti nauttia. Erityiset kiitokset Annelle, joka toimi valmentajan boksissa matseissa, meillä homma toimi hienosti. Kiitokset myös Pyrylle, jonka kanssa käytiin tekemässä todella tärkeä valmistautuminen ennen kisoja Oittaalla. Tämä oli varmasti yksi suurimpia onnistumisen takeita. Ohjeet tällä reissulla sekä huomiot joita tein olivat viikon onnistumisen perusta. Ja loppuun tottakai kiitokset vaimolle, perheelle ja kaikille tukijoille. Tällaista matkaa on ollut hienoa tehdä, kun tuki taustalla on kunnossa. 

Hieno viikko takana ja kuten aina ennenkin matka jatkuu kohti seuraavia tavoitteita, jotka ovat siis hallikaudella. Perimmäinen syynihän oli lähteä maastokisaan nimenomaan World Ranking pisteiden vuoksi ja niitä tuli nyt paljon ja niiden metsästäminen jatkuu hallissa, josta ensimmäisenä on tiedossa GT-Open Luxemburgissa marraskuun lopulla. Mutta paluu reaalimaailmaan ensin eli töihin maanantai aamulla ja siitä sitten treenien jatkamiseen.

Yksi oman kilpailukesäni vahvimpia perinteitä on osallistua Järvakandi Openiin Virossa. Kilpailu on ehdottomasti yksi hienoimpia kilpailuja kohtuullisen matkan sisällä, mihin kaikilla on vapaa osallistumisoikeus. Erityisen hienon kilpailusta tekee loistavat puitteet Järvakandin vuosikausia ylläpitämällä ja rakentamalla jousiammunta kentällä, jossä on todellinen klubimeininki ja ihmiset aidosti elävät jousiammunnalle ja puitteiden edutstavana pitämiselle sekä yhteisöllisyys, sillä tapahtumaan kuuluu lauantai illan grillijuhla, jossa pääsee turinoimaan osallistujien kanssa vapaammin niitä näitä.

Tällä kerralla matkasin vasta perjantai iltapäivälautalla hesasta yli Tallinnaan, sillä päivälle oli työreissua, jossa hieman venähti ja sain kyllä jännittää, että ehtiikö satamaan ajoissa Helsingin tietyömaiden läpi. No onneksi ehti, kun olin siten satamassa että sain ajaa suoraan laivaan. Loppumatka sujui hyvin ja rantauduin kisakylään kasin jälkeen Ylätalon Riston residenssille niin että ehdittii vielä ilta seurailla yleisurheilun MM-kisoja.

Lauantain alkukisapäivä oli yksi tämän kesän parhaista sään puolesta, pilvipoutaa, ei liian lämmin mutta shortsikeli kuitenkin. Ammunta sen sijaan oli aika ailahtelevaa, sellaista perus ok tekemistä vähän kuitenkin alavireistä ja mukaan muutama spurtti 57-59 välille, jolla aina tasoiteltiin tilannetta. Pitkän päivän tuloksena oli pisteet 329+321=650 ja 332+327=659 eli yhteensä 1309, jolla irtosi alkukisasta selkeä voitto. 

Sunnuntaina ammuttiin aamupäivästä mixed team ottelut, johon osallistuimme Tukiaisen Iidan kanssa Team Finland joukkueena. Alkukisan 1 paikalta saimme ensimmäisen kierroksen vapaaksi. Toisessa ottelussa, joka oli jo semifinaali voitimme Viljandin joukkueen 6-2 ja finaalissa Järvakandin 1 joukkueen pistein 5-1. Olipa upeaa ampua mixediä, sillä sitä harvoin pääsee maajoukkueella treenaamaan tositilanteessa ja ottakai voitto tuntuu aina hyvältä.

Joukkuekisan jälkeen ammuttiin henkilökohtaiset pudotukset RoundRobin systeemillä, jossa 11 hengen miesten osallistujat jaettiin 2 ryhmään ideana, että ensin ammuttiin ryhmän sisällä jokaista vastaan ottelu, jossa panoksena 2 pistettä. Tarkoitus oli ampua tämän jälkeen molempien lohkojen voittajien kullasta, kakkosten pronssista jne. Vaikka olin kärkimiehenä, niin otteluista muodostui tiukkoja ja lähes kaikissa vastustajat ampuivat omaa parastaan niin hyvin että menetin pisteitä ja paljon. Erityisesti ottelu Priit Tanvelia vastaan oli todella tiukka ja kovatasoinen, sillä ammuimme tasurin 29 ja hän voitti yhden setin 29-28. Ottelu kääntyi lopulta kuitenkin minulle pistein 7-3. Voitin lopulta kaikki ottelut ja olisin edennyt finaaliin, mutta kisa venyi niin pitkälle, että jouduin lopulta antamaan luovutusvoiton ja ottamaan kakkossijan, sillä muuten en olisi ehtinyt lautalle takaisin kotiinpäin. Kyllä jäi harmittamaan, niin itse kisan puolesta kuin järjestäjien, sillä yksi hienoimpia osuuksia, mitä Järvakandin kisaan kuuluu on loistelias palkintojen jakoseremonia.

Nyt ensi viikolle olisi tarkoitus ampua vähän FITA treeniä ja sitten tiedossa onkin lauantaina Kurikan 790m kisa ja sunnuntaina Seinäjoella FITA, joka on ensimmäinen FITA-kisa itselleni tällä kaudella.

sKoko kesän on ollut tarkoitus lähteä kotiseudulle Tejan Karijoella järjestämään Ohriluoman kisaan, mutta niin siinä vain kävi, että huomasin vasta kuluvalla viikolla, että ilmoittautuminen on tekemättä. Pikainen soitto Tuokkolan Raunolle ja onneksi tilaa löytyi vielä ja pääsi mukaan. Karijoen kenttä on yksi niitä suomalaisia lintukoto kenttiä, jossa ennätykset on enemmän kuin mahdollisia jos sää yhtään suosii.

Ajeltiin aamulla paikalle ja jo harkkanuolilla tuntui, että tänään lähtee. Ja niin se lähtikin, alku oli huikea 57, 59, 57 tykitys. Tuohon väliin tuli pitkä tauko kun kentällä sattui jotain ja menin nolouksisani rötväämään retkituoliin. Viikon liian vähälle jääneet unet ja aikainen aamuherätys alkoivat silmää luppaamaan ja kun lopulta pääsi viivalle niin aurinkokin oli alkanut pilkistelemään puun oksien varjosta, kun alku oli ammuttu varjosta. Tähän kohtaan nykäisin kuin huonolla haulikolla ammutun setin 48 pisteen turvin. Kun vielä loppupätkäkin yski pahasti ja meni vähemmän sinne päin niin pisteitä kertyi vain 327 tuon huippu alun jälkeen.

Toiselle puolikkaalle söin hyvin buffetin antimista ja mukana olevista eväistä energiatasot kohdilleen ja otin pari kuppia kahvia niin alkoi taas nuppi olemaan mukana. Tässä setissä sitten jatkettiin siitä mihin jäätiin 59 ja pari kertaa 58 sarjoilla on mukava vaikutus ja vaikka parissa viimeisessä setissä jäätiin kaikki keltaiselle ampuen vain 55 sarjoihin niin kokonaistulos nousi kuitenkin 339, joka oli taso mitä itseltäni odotinkin.

Lopputulos 666, joka on pedon luvun lisäksi oma tämän kauden ennätykseni oli oikein mukavaa katseltavaa tulostaululla ja pienellä osallistujamäärällä tämä antoi myös selkeän kultakoroke sijoituksen.

Seuraavaksi kisataan sitten Järvakandissa ja sitten olisi vielä Kurikan 70m ja Seinäjoen Fita ohjelmassa ennen maasto EM kisoja.

Tämän kesän SM-kisat ammuttiin upeissa lähes Suomen kansallismaisemissa Salpausselän juurella Lahden urheilustadionilla SM-kisaviikon ohjelmassa sisältäen päätös päivän televisioidun finaalin.

Kisää ennen oli samalla viikolla MM-kilpailut Saksassa ja saavuimme valtaosalla MM-joukkueesta takaisin kotisuomeen SM-kisojen vuoksi perjantaina, jonne suunnattiin osa suoraan ja allekirjoittanut pikaisella pyrähdyksellä kodin kautta.

Alkukisa meni huonosti. En saanut oikein missään kohtaa tekemistä kunnolla käyntiin, vähän ehkä sellaista MM:stä toipumista. Toki Lahden stadioni oli melko mielenkiintoinen tuulten osalta, kun tuuli puhalteli stadionin yläosassa selvästi kovempaa kuin stadionin maantasolla ja tuulta oli sen vuoksi vaikea lukea. Kaikesta huolimatta tulos jäi silti vaisummaksi enemmän oman tekemisen kuin olosuhteiden vuoksi pisteiden ollessa 320 ja 309, josta kokonaisuudeksi muodostui 629. Toisen puolikkaan puolessa välissä oli todella vaikea hetki ja Vikström kävi jo vähän huolestuneena kyselemässä, että missä mennään kun takaa tullaan sen verran kovaa vauhtia ettei vaan käy niin, että joudutaan kohtaamaan ennen finaalia. Sainkin loppuun takaisin iskua ja kaksi vikaa sarjaa 55 ja 57 nosti tuloksen kolmanteen paikkaan riittäväksi.

Alkukisan jälkeen jatkettiin kisaa seurajoukkuemestaruuksien merkeissä, jossa me muodostettiin Vuorisen Vernen kanssa ykkösjoukkue isosta TJA:n 9 hengen osallistumivahvuuden ja 4 joukkueen seasta. Ennen joukkuekisaa oli myös vähän säätämistä, kun piti saada koko joukkue puettua TJA:n väreihin, sillä Verne ei vielö ollut saanut TJA:n paitaa, pyrähdys hotellille ja asia tuli varapaidallani kuntoon.

Pääsimme aloittamaan alkukisan 2 paikalta ja edettiin vahvalla ja selkeällä ammunnalla aina finaaleihin asti. Matkalla tiputettiin ensimmäiseksi TJA:n 4 joukkue pistein 6-2, siihen perään Jyväs Sulka pistein 5-3 ja semifinaalissa Artemis pistein 6-2. Finaaliin meitä vastaan tiensä raivasi loistavalla ammunnalla järjestävän seuran Lahden Vasaman joukkue. Myös finaali oli tiukka, mutta allekirjoittanut venyi tässä huikeaan suoritukseen reilusti yli 9 keskiarvolla ja Vernen yhtälailla ampuessa hyvin voitimme seurajoukkue SM-kullan pistein 6-2.

Henkilökohtaiset SM-mestaruudet ratkottiin sunnuntain pudotuskierroksilla. Joukkuemestaruuksien hyvän ammunnan ja erityisesti hyvän fiiliksen osalta sunnuntaina ammunta oli huomattavasti parempaa kuin lauantaina. Etenin hyvällä perustekemisellä aina finaaleihin asti kokolailla selkeällä ammunnalla voittaen ensimmäisen seura ottelun Koskisen Jarkkoa vastaan 6-0, sitten Hakkaraisen Artoa vastaan oli tiukempaa mutta voitto irtosi 7-3. Ronkasen Perttua vastaan taas puhtaat numerot 6-0 ja semissä Kuopan Tarua vastaan 6-2, joka lopulta otti ensimmäisenä suomalaisena naisena yleisen luokan mitalin, voittaen pronssiottelun.

Finaalipaikan varmistuttua tulikin sitten usean tunnin odottelu illan televisio otteluun ja käytiin siinä vaimon kanssa syömässä ja turimoimassa hyppytornissa katsellen Salpausselän maisemia. Aloitin treenit finaalia varten 45min ennen ja totesin että tuuli on melko voimakas ja puuskittainen taas. Lopulta aikamme finaaliin koitti ja päästiin astumaan Vikströmin Antin kanssa televisiokameroiden eteen. Ronkasen Perttu tuli boksiin kaukoputken taakse ja tämä oli kyllä hyödyllistä koska muuten kuulimme vain tulokset. Tuuli oli todella haasteellinen ja ammuin toiseen settiin koviin puuskiin 6 ja 2 osuman, se 20s on aika vähän aikaa tuossa kelissä. Lopulta olimme ennen viimeistä sarjaa pisteissä 3-5 vikille. Ammuin hyvän setin ja Vikström tarvitsi tasuriin kympin viimeisellä nuolellaan ja myös ampui sen, kuulemma vasemma yläkutosen ennakolla, jolla hän voitti 6-4. Olipa tasaväkinen ottelu ja olen tyytyväinen omaan ammuntaan, hyvää tasapainoista suorittamista haasteellisessa säässä. Muutama raja tapaus oli jotka hävisin, mutta kuten aina, parempi voittaa ja se oli tälläkin kertaa SM-finaalissa Antti Vikström.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, päästiin taas ennen kotimatkaa doping testiin. Onneksi tämä on sen verran tuttua puuhaa jo, että asia hoitui nopeasti ja rutiinilla ja kotiinkin pääsi vielä ajelemaan ihmisten aikoina.

Hyvät kisat kaiken kaikkiaan joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea ei ole huono SM-kisoista. Lahden Stadion oli myös huikean hieno ja todellakin televisiofinaalien arvoinen paikka ampua. Toivottavasti tänne vielä pääsisi joskus tulevaisuudessa kisaamaan. Televisio finaalit löytyy muuten Yle Areenasta SM-viikko: Jousiammunta haulla, jos on jäänyt katsomatta, jännä matsi seurata oli itsellekin. Kausi jatkuu vielä tästä aktiivisena aina syyskuun maasto EM asti.

Tämän kauden tärkein kisa eli jousiammunnan taulu-MM-kilpailut kisattiin kuluneella viikolla Berliinissä Olympiaparkissa. Kisat sujuivat paremmin kuin hyvin, sillä etenin otteluissa niin pitkälle, että lopullinen sijoitukseni oli jaettu 17. Olen kiertänyt kaikki taulu-MM-kisat vuodesta 2009 alkaen ja tämä oli nyt toinen kerta Italian Torinon kisan 2011 lisäksi, kun sijoituin näin korkealle. Mahtava onnistuminen siis!

Alkukisa oli melko haasteellinen, tuulta oli riittävästi ei toki pahimmasta päästä ja missailin nuolia turhan paljon juuri kasin puolelle keltaisen rajoilta. Vaikeaa se tuuli näytti olevan muillekin, sillä tulostaso ei kehittynyt mitenkään päätä huimaavaksi. Toisen puolikkaan lopun sade oli ehkä se vaikein hetki ja yksi sarja jäi todella alas. Lopputulokseksi pisteet 637 (322+315) ja sijoitus 91. Melko tiukille meni jatkoon pääsyn kannalta kun 167 ampujan joukossa vaadittiin pisteet 632 jatkopaikkaan eli 104 parhaan joukkoon, mutta tärkeintä kuitenkin, että tässä kohtaa eteni otteluihin.

Joukkueella Vikströmin Antin ja Aartolan Jounin kanssa emme tällä kertaa päässeet niittämään mainetta ja putosimme jatkosta sijoituksella 30, kun 24 pääsi jatkoon. Tämän vuoksi saimmekin yhden treenipäivän ennen henkilökohtaisia pudotuksia, joka teki ehkä matseja ajatellen itselleni hyvää, vaikka enemmän kuin mielellään olisi joukkueotteluja päässyt ampumaan.

Alkukisan sijoitus oli tosiaankin vähän pettymys, mutta kun katselin omaa kaavioita ja jatkoon päässeitä niin totesin, että nykyään taso alkaa olemaan niin kova, että ei sillä alkukisan sijoituksella nyt niin valtavan isoa merkitystä ole, sillä eipä siellä näyttänyt olevan kuin kovia kavereita vastassa. Sen verran onnistunut oma kaaviokohtani oli kuitenkin, että TOP10 ampujia ei osunut siihen ihan alkupäähän. 

Matsipäivälle luvattiin kovaa tuulta ja sitä sitten kyllä saatiinkin, ei tullut laskettua kuinka monta kertaa putket kaatuivat viivalla mutta sen verran monta kertaa niin kävi, että jätin loppuun putken pois kokonaan ja Juhana huuteli osumat. Jotain kertoo myös se, että kun kävin ampumassa ennen virallisia harjoituksia muutaman nuolen harkkakentällä niin pistin vikaan sarjaan yhden nuolen puuskan vuoksi taustojen välistä ohi. Tämä oli sellainen herättäjä, keskity olennaiseen, valikoi hetki kun nostat jousen ja ole rohkea. Näillä ohjeilla lähdin sitten ampumaan ja pitkälle se kantoi.

Ensimmäinen ottelu alkukisan 22 sijalla olevaa Italian Musolesia vastaan oli todella tiukka ja päättyi lopulta tasuriin. Ensimmäisestä uusintanuolesta jo sain tietoa putken takaa että olisin voittanut, mutta kun käveltiin taululle ja siellä molemmilla olevat 8 osumat alkoi lähestyä niin hieman pelko tiedon todenperäisyydestä hiipi puseroon. Tarkan mittauksen jälkeen nuolet oli millilleen yhtä kaukana keskustasta ja eikun toista uusintaa ampumaan. Tässä pistin nuolen taas tehokkaasti tuulimyllyyn matkaan ja sain 8 osuman uudelleen. Kaveri vietti viivalla aikaa pidempään ja ampui lopulta nuolensa 5:lle, joten minulle voitto 6-5.

Ensimmäisen matsin voitto rentoutti mukavasti ja pienen hengähdystauon jälkeen aloitettiin toinen ottelu Kanadalaisen Guptan kanssa. Tämä matsi lähti todella vahvalla itseluottamuksella liikkeelle. Alusta asti oli sellainen tunne, että tulen voittamaan ja vaikka kolmannella sarjalla tuuli ripotteli tikut ympäri taulua ja päästin kaverin takaisin peliin niin skarppasin viimeiselle setille hyvin ja voitin ottelun lopulta pistein 6-2.

Kolmannessa ottelussa sain vastaani European Games pronssimitalisti ja alkukisan 11 sijoittuneen espanjan Achan. Tässä ottelussa oli ehkä pahimmat tuulet myös, kun puuskat lisääntyivät päivää myöden. Ensimmäisestä sarjasta ammuttiin tasuri 26, mutta pari seuraavaa  menikin sitten omalta osalta ympäri taulua vaikka tikkuja pistinkin rohkeasti matkaan. Kolmannen voitin pisteillä 26 ja pääsin mukaan peliin ja vielä viimeiselläkin ammuin loistavan 28 pistettä, mutta myös Acha venyi samoihin pisteisiin ja voitti lopulta 4-6.

Sijoitus 17 sivuaa omaa parasta MM-sijoitustani ja olen siitä todella ylpeä, lopputulos kisoista oli juuri sitä mihin odotin itseni pystyvän onnistuessani parhaalla mahdollisella tavalla.  Tästä päivästä ja otteluista ei jäänyt jossiteltavaa ja se on itselleni tärkeää, ihan maailman huipun tuntumassa ollaan.

Nyt kisakausi jatkuu SM-kisaviikolla Lahdessa, jonne matkustamme käytännössä suoraan MM-kisoista ja sitten syksylle on tiedossa ainakin Järvakandin kisaa ja Maasto EM-kisat Italiassa.

Elämäni ensimmäistä kertaa pääsin ampumaan Riihimäen Peltokankaan kentällä, kun riksulaiset olivat ottaneet härkää savista ja pistäneet iltakisan pystyyn. Jostain syystä ei ole täällä tullut ennemmin kisattua, vaikka suurella osalla suomen kentistä olen käynyt. Olipa upea paikka ampua, hyvä kenttä, paljon ampujia ja loistava tunnelma sekä erittäin asiakasystävälliset buffetin tarjoilut.

Otin varaslähdön kisoihin, kun kävin jo tiistaina pyörähtämässä paikalla, ihmettelin, että aika tiukalla aikataululla pistävät kenttää kisakuntoon kun paikalla oli kova tohina meneillään. Selvisihän tuo sitten, että olin itse väärään aikaan mestoilla, kun porukka tuli kyselemään, että meinaatko tulla merkkejä ampumaan huomiseen kisaan. Onneksi kuitenkin näin päin tällä kertaa.

Sää suosi, vaikka yli meni toinen toistaan tummempia pilviä, onneksi ei saatu kuin muutama satunnainen pisko niskaamme. Alkuun hieman tuulehti ja tuntui siltä, että yläilmoissa nuoli sai vähän uutta suuntimaa, mutta toinen puolikas ammuttiin sitten ihan halliolosuhteissa. 

Ammunnan osalta voisi todeta, että niput oli sitä luokkaa valtaosin kuin kuuluukin, mutta niiden paikat eivät sitten olleetkaan. Molemmat puolikkaat menivät vaihdellen hyvien ja huonojen sarjojen välillä. Hyvistä seteistä ehdottomasti paras oli ensimmäisen puolikkaan lopetus 59. Heikommissa sitten harmillisesti nippuja piti repiä keltaisen ja punaisen rajoilta. Jonkin verran tekemistä näytti haastavan vaihtela aurinko ja huomasin, että linjaus eli turhan paljon kisan aikana. Tulosta kertyi sellainen perusnaksu 329+325=654 eli ei nyt mikään huonokaan, mutta olisihan tuohon keliin paremminkin voinut pistellä. Näillä pisteillä sai myös nousta keskimmäiselle korokkeelle.

Mukavaa jokatapauksessa oli ja riksun kenttä oli hieno, toivottavasti järjestäjät innostuivat tästä sekä hyvästä 43 hengen osanotosta ja saadaan kilpailla tulevaisuudessa useamminkin Peltokankaalla.

Nyt alkaakin sitten arvokisaturnee, kun ensi viikolla on tiedossa MM-kisat Berliinissä ja siihen perään Lahden SM-kisaviikko.

Tämän vuoden maasto-SM kilpailut kisattiin Keuruun urheilupuiston upeissa jylhissä maisemissa ja saatiin nauttia koko viikonloppu loistavasta suomalaisesta kesäsäästä. Lopputuloksena kahden päivän ja 144 nuolen jälkeen pääsin nousemaan keskimmäiselle korokkeelle kuitaten SM-kullan palkintokaappiini.

Valmistautuminen kisaan oli tällä kerralla vähän mitä sattuu, kun kotipuolessa on ollut talon remontointi projekti prioriteetti numero 1 koko heinäkuun alun aina Puolan European Gamesista paluun jälkeen. Olin pitkään sitä mieltä, että joudun jättämään kisan kokonaan välistä, mutta kun saatiin torstai illan aikana hommat sopivaan malliin, niin aloin pohtimaan josko sitä kuitenkin lähtisi. Perjantai aamulla etsin jousilaukun muuttoromujen keskeltä ja kävin koittamassa ensimmäistä kertaa Puolan jälkeen josko sitä vielä johonkin osuisi ja tuntui niin mukavalta, että päätös lähtemisestä vahvistui.

Ajelin lauantai aamulla Keuruulle ja suuntasin harkkakentälle heti alkuunsa. Muutaman sarjan jälkeen tajusin, että hitto vie, ammuin edelliseen maastokisaan merkit toiselle tähtäimelle ja ne on merkitty siihen tähtäinrunkoon, joka ei ole nyt matkassa. Onneksi kuitenkin mukana olevassakin tähtäinrungossa oli jotkin suuntaa antavat merkit jotka piti likimain paikkansa. Toisen haasteen muodosti se, että kun yleensä käytän Beiterin 8mm tunnelia mittaamiseen nyt tähtäimenä olikin sitten AAE:n jyvä, jota käytän tauluammunnassa, joka skaalautuikin erilailla taustoihin kuin Beiter. Onneksi sen verran paljon vuosien aikana on ollut kaikenlaista säätöä, että en antanut asian mennä ihon alle ja päätin että vaikka tilanne on nyt mikä on, niin eiköhän nuo kisan aikana opi ja näillä välineillä nyt mennään.

Ensimmäinen päivä oli arvioitavat 24 rastia ja kuinka ollakaan pääsimme aloittamaan Allun, Sannan ja Vesan kanssa heti ehkä radan haasteellisimmalta rastilta numero 6, joka oli pitkä + 50m ja melko jyrkkä ylämäki. Tähän heti meni mittaus päin sitä itseään ja ammuin ensimmäisen nuolen alta ohi, kahdella seuraavallakaan ei pisteitä kertynyt kuin 4 yhteensä, joten alku oli koko lailla katastrofaalinen. Onneksi rata jatkui hieman lyhyemmillä rasteilla ja aloin saada kiinni mittauskaalasta ja tähtäinmerkkien tulkitsemisesta. Vahva kokemus kesäkuun alun Oittaan kisasta kisan aikaisesta tekemisen analysoinnista ja fokusoitumisesta tekemiseen auttoi. Onnistuin itse asiassa aikalailla loistavasti ampumaan ensimmäisen tunnustelijanuolen jälkeen seuraavat tikut keskelle 5/6 arvoisesti ja kun rata oli jylhästä luonteestaan huolimatta laadittu melko anteeksi antavaksi, niin ne ensimmäisetkin nuolet alkoi löytymään lähempää keskustaa. Yhden harmillisen virheen kuitenkin tein jossain puolen välin paikkeilla tiputauluun, kun ammuin ensimmäisen nuolen väärään spottiin. Jotenkin ajatus jäi hukkaan kun ammuttiin kaksi spottia peräjälkeen ja ensimmäiseen ammuin CD vuorossa oikeaan laitaan niin jatkoin vahingossa samaan spottiin vaikka vuoro vaihtui ja minun tietenkin olisi pitänyt ampua B tauluun. Siinä meni 4 pistettä hukkaan. Kaikesta huolimatta kova tulos 340, johon olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen kaiken tämän häsläyksen jälkeen. Ilman kohellusta tuosta varmasti olisi voinut ampua aika paljon enemmänkin mutta hyvä näin ja olin kuitenkin tukevalla 2 sijalla 5 pistettä Ekholmin Pyryä jäljessä arvioitavien matkojen jälkeen.

Olin varannut onneksi lounaan kentälle ja saatuani tämän nautituksi suuntasin iltapäiväksi vielä harkkakentälle ampumaan merkit annettujen matkojen päivää varten. Onneksi suuntasin, sillä kuten jo kisan aikana noita suuntaa antavia merkkejäni tulkitsin, niin ei ne ihan paikkaansa pitäneet. Merkkien ampumisen jälkeen ajelin Pertun varaamalle mökille majoittumaan Ronkasten kanssa ja ilta sujuikin sitten ruokailun saunomisen ja uimisen parissa eli rennon letkeissä merkeissä.

Annettujen matkojen päivälle ryhmät vaihtuivat ja lähdettiin tähän päivään Pyryn ja Pertun kanssa eli Yleisen kärkikolmikolla. Heti alkuun ensimmäisellä rastilla numero 22 Pyry otti kaulaa 3 pinnaa lisää onnistuen nakuttamaan nuolet 60cm taulun maksimimatkalta selvästi paremmin kuin minä. Siitä sitten alkoi takaa-ajo jahti ja rasti rastilta kaventelin eroa saavuttaen Pyryn jossain puolen välin jälkeen. Tässä päivässä oli selvästi kuvaavaa se, että Pyry hallitsi kulmien vaikutusten arvioinnin 6-0, mutta minä sain sitten niillä kahdella jatkonuolella tikkuja lähemmäs keskustaa. Tuon puolen välin jälkeen mentiinkin sitten lähes tasoissa viimeiselle rastille asti ihan muutaman pisteen eroilla vuorotellen johtoasemaa. Viimeisellä rastilla numerolla 21, joka oli 50m loivaan alamäkeen minulla oli 2 pisteen kaula, joka tasoittui heti ensimmäisellä nuolella, jossa Pyry ampui kutosen ja minä nelosen. Onnistuin kuitenkin täydellisesti jatkonuolilla ampuen molemmat 6:lle ja voitin lopulta 4 pisteen erolla, Pyryn ampuessa neloset. Olipahan tiukka kilpailu todella vaativalla radalla, sillä jos ensimmäinen päivä tuntui helpolta matkojen suhteen, jotka oli valtaosin keskimatkoja niin tänä annettujen matkojen päivänä oli kyllä saatu kulmilla rata tehtyä todella haasteelliseksi. Lopputulos 339 oli mielestäni erittäin hyvä ja kun summaa vielä pisteet yhteen joita syntyi yhteensä 679 oli se myös oma ennätykseni 4 pisteen erolla vanhaan enkkaan 24+24 maastokisasta.

Kokonaisuudessaan oli taas kerran loistava viikonloppu, joka sisälsi valtavan määrän onnistumisia ja oppimista. Alun haasteet oman koheltamisen vuoksi olisivat voineet kääntyä toisenkinlaiseen lopputulokseen, mutta asenne ja epävarmuuksien käsittely ja sietäminen ja matkan aikana oppimimiskyky mahdollisti tämän voiton. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen tähän kisaan. Kiitokset myös molempien päivien ryhmille, oli mahtavaa kiertää maastoa hyvässä porukassa rennolla meiningillä.

Seuraava kisa olisi reilun viikon päästä Riihimäen iltakisa ja sitten jo kahden viikon päästä lähdetäänkin MM-kisoihin Berliiniin, jonka jälkeen kisat jatkuu Lahden SM-kisaviikolla. Ja odottaahan tuolla syyskuussa sitten myös maasto-EM-kilpailut Italiassa. Nyt kuitenkin on aika aloittaa harjoittelu myös täysipainoisesti ennen näitä tulevia koitoksia.

Tämän kauden ylivoimaisesti odotetuin kansainvälinen kisa omalta osaltani on juuri päättynyt European Games, joka järjestettiin Puolan Krakova- Malopolskassa. Kisaa voisi luonnehtia euroopan olympialaisiksi, sillä se on kansainvälinen moniurheilulajitapahtuma ja mukana on suuri osa olympialajeista. Suomesta European Gamesissa edusti maatamme reilu 100 urheilijaa, joten puhutaan isosta satsauksesta ja kilpailu olikin olympiakomitea johtoinen. Jousiammunnan osalta edustusjoukkueemme koostui viime vuoden EM-kisoista paikan hankkineilla eli allekirjoittanut miesten tähtäinjousessa, Ida-Lotta Lassila naisten tähtäinjousessa ja Satu Nisula naisten taljajousessa. Lisäksi meidän joukkueenjohtajana ja valmentajana reissussa toimi Perttu Ronkanen.

Faciliteetit olivat pääosin todella hienot. Majoitukset ja päivittäiset ruokailut tapahtuivat Krakowan kisakylässä, josta kuljettiin sitten busseilla kilpailupaikoille. Kisakylän muodosti iso kerrostalo-alue yliopistokampukselta, joka oli kesäloman johdosta tyhjillään. Lisäksi alueella oli loistavat faciliteetit käydä salilla, uimassa ja lenkillä. Ainoa asia, joka alkuun ei oikein tukenut olemista Krakowassa oli pitkä hellejakso, jonka vuoksi huoneet joissa ei ollut ilmastointia olivat todella tukalan kuumat nukkua ja olla. Onneksi kisaviikon edetessä sää muuttui viileämmäksi, jonka myötä tämäkin asia parani merkittävästi.

Saavuimme kisakylään pari päivää ennen kilpailun alkua siten, että saimme yhden ylimääräisen harjoituspäivän ennen virallista harjoitusta. Tämän päivän iltana oli avajaiset, jossa sain kunnian toimia toisena lipunkantajana yhdessä niinikään tamperelaisen melojan Netta Malisen kanssa. Olipa hienoa kulkea stadionille joka oli lähes täynä vastaanottamassa kisoja ja urheilijoita.

Ennen virallisia harjoituksia julkaistiin taulujärjestys, joka osoitti taulukaveriksini hallitsevan olympiavoittajan Turkin Mete Gazozin. Mukava oli treenailla hänen kanssaan kun taulu keskelle alkoi aina sarjan edetessä muodostua kunnon tumma piste, joka muuten auttaa osumista aurinkoisella säällä ihan merkittävästi. Muutenkin Meten kanssa oli mukava ampua kisaa, sillä hänellä oli yksi parhaita ikinä näkemiäni rutiineja tuloskortin tarkastamiseen. Kenenkään jonka kanssa hän ampuu samaan tauluun ei tarvitse jäädä murehtimaan, etät tuliko kortti täytettyä oikein.

Alkukisa lähti käyntiin mielenkiintoisesti, juuri kun saimme harkkakierrokset ammutuksi komensi kuuluttaja kaikki ampujat suojaan telttoihin, joka oli todella tarpeen, sillä yllemme vyöryi kunnon ukkossadealue. Puolen tunnin odottelun jälkeen sää selkeni ja pääsimme kentälle takaisin harjoittelemaan 3 sarjan verran. Alkuun ukkosen rippeiden myötä tuuleskeli vielä hieman, mutta se tyyntyi kisan edetessä lähes täysin. Ammuin teknisesti loistavan alkukisan ja olen tekemiseeni todella tyytyväinen. Tulokseksi muodostui omaa perus hyvää tasoani oleva 657 (328+329), jolla alkukisan sijoitukseksi tuli 27 sija yhteensä 48 ampujan joukossa. Tulos oli normitasoa, mutta sen verran lähelle rajoja jäi iso määrä nuolia, että olisihan tuo voinut aavistuksen korkeampikin olla. Näillä tuloksilla ollaan nykyään aikalailla massassa ja jokainen piste tarkoittaa useampaa sijoitusta. Toisaalta alkukisalla luodaan vain kaavio, josta lähdetään ampumaan matseja ja tässäkään kisassa ei ollut kuin kovia ampujia paikalla, niin sillä ei loppuviimein kauhean suurta merkitystä kuitenkaan ole.

Me eli miesten tähtäinjousi ammuimme alkukisan aamupäivällä ja naisten tähtäinjousi oman alkukisansa iltapäivällä. Meillä oli Iidiksen kanssa ohjelmassa myös mixed team, jonka ensimmäiset ottelut ammuttiin heti alkukisan perään perjantain iltapäivällä. Ehdin juuri käymään oman alkukisani jälkeen kisakylässä lounaalla ja sen jälkeen bussilla takaisin kisakentälle ennen otteluja. Pääsimme jatkoon viimeisenä sijalla 24 ja saimme vastaamme Tsekkien tiimin sijalta 9. Vaikka ammuimme ihan ok, niin tällä kerralla se ei kuitenkaan riittänyt jatkoon ja hävisimme otelun suoraan 0-6 ja mixedin sijoituksemme oli siis jaettu 17.

Viikonloppu sujui joukkueotteluiden merkeissä ja tarkoitti siis meille vapaapäiviä kisasta, jotka sujuivat mukavasti treenien merkeissä. Itse vahvistin alkukisan aikana hyvin toiminutta, hieman nopeampaa ja selkeämpää rytmiä suorituksessa ja nämä päivät tulivat kyllä tarpeeseen.

Omat otteluni muotoutuivat maanantaille, jolloin siis ammuttiin kaksi ensimmäistä ottelua 1/32 ja 1/16, joista voittajat etenivät torstain finaalipäivään ampumaan. Torstai lähti käyntiin treenikentältä, jossa heti ensimmäisestä nuolesta asti tuntuma oli, että tänään homma sujuu. Noin 40 minuuttia ennen omaa otteluvuoroa sain luvan siirtyä finaalikentän vieressä olevalle harjoituskentälle, jossa ammuin useamman sarjan. Päivä oli melko tuulinen tuulen suunnan ollessa oikealta vasemmalle pääosin. Pertun kanssa siinä mietittiin, että finaalikentän oikeassa reunassa on katsomo, joten todennäköisesti itse finaalikentällä tuuli vie nuolta hieman vähemmän. Kun sitten lopulta oma vuoro koitti ja pääsi finaalikentälle, niin näinhän siinä kävi ja tämä oli ollut hyvä huomio jo treenikentällä.

Se miten nämä kisat erosivat kaikista muista kisoista oli se, että täällä jokainen ottelu ammuttiin vuoroammuntana finaalikentällä yksi ottelu kerrallaan ja kuulutuksien kanssa. Tämä oli se asia mitä tästä reissusta odotin kaikkein eniten, sillä nykyään tätä vuoroammuntaa pääsee ampumaan todella harvoin kun vain harvoissa SM-kisoissakaan nykyään edes finaaleita ammutaan vuoroammuntana.

Ensimmäinen vastustajani oli Bulgarian Ivan Banchev sijalta 38, kun minä lähdin kisaan sijalta 27. Ammuimme ensimmäisestä sarjasta tasurin 26 ja toisen hävisin pistein 26-27. Sain tästä tappiosta hyvän taisteluhengen päälle ja pistin kolmannelle voiton 28-25 tasoittaien pelin 3-3. Kaksi viimeistä sarjaa meni vähän hermoillessa omalta osalta, mutta molemmista nappasin kuitenkin pisteet kotiin sarjoilla 27-25 ja 26-25. Voitin ottelun siis 7-3 ja etenin 1/16 otteluun.

Toiseen otteluun sain vastaani Ranskalaisen Jean Charles Valladontin, joka on moninkertainen arvokisamitalisti kirkkaimpana kruununa Rion olympialaisten hopeamitali. Kun vastus on kova niin silloin myös ammunta täytyy olla tikissä ja niinhän se oli. Nautin todella suuresti ampumisesta, joka oli helppoa ja itsevarmaa ja vedettiin kyllä todella kovatasoinen ottelu, vaikka tuulta oli sen verran että lähes kaikilla nuolilla sai ottaa ennakkoa. Neljä ensimmäistä kierrosta oli tasureita pisteillä 28, 28, 29, 29. Viimeisellä kierroksella toinen nuoleni lipesi kasille hieman kovempaann puuskaan  ja hävisin lopulta setin 27-29 eli kokonaispisteillä 4-6. Mutta vaikka tappio tulikin niin en osaa olla siitä pettynyt. Pystyin näyttämään parasta osaamistani kovassa paikassa ja ampumaan sillä tasolla millä matseja voitetaan. Nyt tässä kävi näin, mutta tämä oli voitettu 17 sija minulle.

Meillä oli myös joukkueena loistava suoriutuminen, sillä Iidis voitti yhtälailla yhden ottelun ja oli naisten tähtäinjousessa sijalla 17 myös. Naisten taljajousessa Nisulan Satu teki todella upean suorituksen, sillä nän tiputti ensimmäisessä ottelussa World ranking 5 ja eteni 8 parhaan joukkoon. Toisessa matsissa tappio tuli kuitenkin lopulta pronssia saavuttaneelle turkkilaiselle ja sijoitus Satulle 8. Pitää kuitenkin muistaa, että ensimmäinen kova karsinta on tehty jo viime vuonna, sillä näihin kisoihin paikka irtosi karsinnan kautta ja sitä myöden jo edustaminen täällä oli onnistuneiden kisojen seurausta. Kiitos mahtavasta hengestä koko joukkueelle sekä meidän joukkueenjohtajana ja valmentajan toimineelle Pertulle.

Loppuviikko kului omalta osalta siis treenatessa kohti elokuun alun MM-kisoja ja paikkahan antoi todella optimaaliset olosuhteet tähän touhuun. Pääsi treenaamaan niin tuulessa kuin tyynessä ja ampumaan euroopan parhaiden kanssa. Kisakylän salia ja uimahallia tuli myös hyödynnettyä aktiivisesti ja mahtuipa loppuviikkoon vielä golf kierroskin yhdelle päivälle ennen paluuta takaisin kotiin.

Näissä kisoissa oli jaossa ensimmäiset olympiapaikat, joista mixedin kautta Espanja sai paikan ja henkilökohtaisista pudotuksista Saksa ja Moldova. Seuraavat olympiapaikat on jaossa sitten Berliinissä MM-kisoissa. Omalta osaltani olympiakarsintaan liittyen tärkein pointti täällä oli 12 pisteen saldo World Rankingiin, joka täältä putosi tilille ja tämä potti on se, jota itse tavoittelen kasvattavani parhaalla mahdollisella tavalla.

Seuraavat kisat on maasto-SM:t Keuruulla ja sen jälkeen näillä näkymin kisataankin sitten Berliinissä.

MM-karsintojen toinen kilpailu kisattiin Iitin upealla Kymppirannan kentällä ja sää oli takuuvarmaa Iiittiä, joka tarkoittaa helteistä ja valtaosin tuuletonta päivä. Kuinka se voikaan sattua, että Iitti openin aikaan vuodesta toiseen sää hellii ja mahdollistaa loistavan tulostason.

Ajeltiin seurakavereiden Hannen ja Markun kanssa aamusta hyvissä ajoin paikalle ja olipa upeaa nähdä miten täynnä kisaviiva oli. Tämä oli varmasti korona-aikojen jälkeinen suurin kansallinen kisa, jos ei oteta huomioon Sm-kisoja, sillä yleiseen luokkaankin saatiin 16 hengen kaavio pudotuksille.

Kisa lähti käyntiin hyvillä nipuilla mutta melko vaisulla tulostasolla, kun parin ensimmäisen sarjan jälkeen olin vielä alle 9 keskiarvossa. Näiden kahden avaussarjan jälkeen sain merkin paremmin paikalleen ja tikut alkoi löytämään keskelle huomattavasti paremmin. Kolmannen ja viimeisen sarjan 58 setit höystettynä parilla muulla hyvällä sarjalla antoivat ensimmäisestä puolikkaasta pisteet 334, joilla pääsin lähtemään piikkipaikalta toiselle puolikkaalle.

Toinen osiokin lähti hyvin käyntiin, mutta tuohon perään tuli huono kolmen sarjan vaihe, kun joka setissa oli 8 tai 7 osumia laskien tulostasoa merkittävästi, kaikki tämä johtui kyllä ihan omasta tekemisestä. Laskeskelin pistetilannetta ja mielessä alkoi kolkuttelemaan, että tällä tahdilla ei kyllä 660 mene rikki. Pienen itsepohdiskelun jälkeen päätin ottaa merkittävästi rohkeamman asenteen kahdelle viimeiselle setille, joka tuotti heti tulosta. 58 ja 56 pisteen lopetus nosti toisen puolikkaan tuloksen 329 pisteeseen joilla kokonaispisteitä kertyi yhteensä 663. Tällä tuloksella sai alkukisasta toisen sijan kun Vikströmin Antti oli pistellyt pari pistettä enemmän 665 tulokseksi.

MM-karsinta päättyi siis näihin nuoliin ja kun laskeskeltiin pistetilanne yhteen ensimmäisen Kokkolan MM-karsintakisan pisteiden kanssa, niin päädyttiin Vikströmin kanssa jaetuille pisteille 1303. Varmistimme siis kaiman kanssa paikkamme MM-kisoihin ja kun kolmas paikka meni Aartolan Jounille on meillä joukkue kasassa Berliiniin elokuun ensimmäiselle viikolle.

Kisa jatkui pudotuksilla, joihin saimme Vikströmin kanssa vapaakierrokset ensimmäisen ottelun osalta. Ensimmäisestä matsista tuli suora voitto 6-0 Ronkasen Pertusta hyvällä tekemisellä. Toinen ottelu olikin jo semifinaali, johon sain vastuksekseni tulevan MM-joukkuekumppanin Aartolan Jounin. Jouni oli edellisistä matseista sisuuntunut ja pistikin kaiken peliin ja ampui loistavasti ottaen kaksi settivoittoa. Myös minulla nuolet nakutti sen verran mukavasti keskelle ja voitin ottelun lopulta pistein 6-4. Finaalista tulikin sitten melkoinen jännitysnäytelmä, kun kisakentille paluun tehnyt Kuopan Taru oli passittanut Vikströmin pronssiotteluun. Otin jo matsin alkuun vahvan johdon ja voitin kaksi ensimmäistä settiä vieden pistetilanteen 4-0. Taru ei kuitenkaan antanut periksi ja kun minä missasin nuolia harmillisen läheltä kymppiä ysin puolelle niin neljän sarjan jälkeen tilanne oli tasan 4-4. Viimeisellä setillä tuuli nousi läheisen ukkosrintaman vuoksi ja ammuttiin molemmat vähän tuulen alle, itse en ainakaan osannut lukea tuulta riittävästi. Viimeinen nuoleni tarttui harmillisesti johonkin puuskaan ja painui kauas keltaisesta. Taru sen sijaan hoiti omat nuolensa perille kunnialla ja niin siinä vain kävi, että kentän ylivoimainen ykkönen oli Taru Kuoppa voittaen sekä minut että kaiman. Mahtavaa Taru!!!

Tällä kertaa Iitti Openista kotiin tuomisena oli siis MM-kisa paikka ja hopeinen mitalilautanen. Vaikka kultaa ei tullutkaan, niin olen todella tyytyväinen kisaan. En itseasiassa viime vuonna saanut 660 rajaa rikki, silloin oli säät melko vaihtelevia, mutta tämä on kuitenkin tuloslaji ja kyllä sillä alkukisatuloksella ainakin itselleni on henkistä merkitystä. Pystyin kisan aikana analysoimaan omaa tekemistäni ja vaikuttamaan siihen positiivisesti, joten tämä on se oppi, mitä tästä kisasta jää taas taskun pohjalle. Tekeminen on tällä hetkellä hyvällä tasolla ja tästä on mukava lähteä maanantaina kohti European Games kisa Puolan Krakovassa, jossa vietän seuraavat vajaa kaksi viikkoa. Alkukisa ammutaan siellä ensi viikon perjantaina ja pudotuskaaviosta selviää sitten päivät henkilökohtaisille sekä mixed team otteluille, joissa parinani on Ida-Lotta Lassila. Minun ja Iidiksen lisäksi naisten taljassa on Nisulan Satu ja joukkueen johtajana/valmentajana Ronkasen Perttu. Kesän pääkisat siis alkavat nyt ja täytyy sanoa, että olen todella innoissani, tästä tulee hyvä kesä!