Vuoden yksi isoja kohokohtia on aina SM-viikko, sillä silloin tällaiset pienemmät lajit pääsevät parrasvaloihin, kun YLE roudaa kalustonsa paikan päälle ja viikonloppuna tulee televisiosta mitä erilaisimpia lajeja. Jousiammunta on yksi näistä ja ollut SM viikolla mukanan alusta alkaen.
Tällä kertaa SM-viikkoa vietettiin Jyväskylässä ja kisamuotona 25m henkilökohtainen sekä joukkuekilpailu. Kisapaikkana oli Hipposhalli, jossa oli monta muutakin lajia mukana, niin kädenvääntöä, snookeria kuin painonnostoa.
Alkukisa meni vähän sillä tavalla ei hyvin ei huonosti. Ensimmäisen puolikkaan puoleen väliin ammuin yhden heikomman sarjan, mutta muuten nuolet oli aika hyvin keskellä niin tulosta kertyi 288. Toiselta puolikkaalta sitten sain vähän paremmin pisteitä 292, mutta koko ajan tuntui, että aina joku nuoli jää juuri kympin viivan väärälle puolelle ja näinhän siinä kävikin. Kokonaispisteiksi kuitenkin 580, jolla irtosi alkukisan selkeä voitto.
Joukkuekisa ammuttiin tuohon alkukisan perään ja tällä kertaa joukkue muodostui Vuorisen Vernen kanssa. Saimme alkukisan kakkospaikalla ensimmäisen kierroksen vapaaksi. Otttelumme alkoivat 1/4 ottelusta, jossa voitimme Saimaan Jousen 6-0. Semifinaalissa oli Kymen Jousen Ronkasten veljekset vastassa, jotka kurittivat meitä pistein 5-1 ja tiemme vei pronssiotteluun, jossa sitten voitimme Jyväs-Sulan pistein 5-3. Hieno päivän päätös, kun pääsimme pokkaamaan pronssimitalin kotiinviemiseksi.
Henkilökohtainen kisa jatkui sunnuntaina otteluilla. Ensimmäisessä ottelussa oli ties kuinka monennetta kertaa seurakaveri Koskisen Jarkko vastassa. Ammuin hyvin, mutta Jarkko silti nappasi pari pistettä ja voitin 6-2. Toisessa ottelussa ammuntavire jatkui hyvänä ja voitin siinä Heikkisen Rekon pistein 7-1. Semifinaalissa oli vastassa erittäin hienosti tällä kaudella ampunut Peltolan Tero, tämäkin ottelu jatkui hyvällä tahdilla voiton irrotessa pistein 6-2. Näin aukesi tie finaaliin, joka oli televisointi aikataulujen vuoksi vasta myöhemmin illalla ja tuohon ottelun ja finaalin väliin jäi tällä kerralla noin 4h aika, jonka päätimme käyttää hyödyksi kävelemällä kaupungille syömään.
Aloitin lämmittelyammunnat hyvissä ajoin ennen finaalia yhdessä Ronkasen Sampon kanssa, joka oli edennyt vastustajakseni tähän vaiheeseen. Pääsimme seuraamaan naisten finaalit ennen omaa otteluamme, jossa Kuopan Taru nousi voittajaksi loistavalla ammunnalla muutaman vuoden tauon jälkeen. Aina siinä on oma jännityksensä kun televisio kameroiden eteen menee, mutta tällä kerralla se ei oikeastaan tuntunut kropassa kuten niin monesti aiemmin. Ammuntakin lähti hyvin käyntiin, ilmeisesti vähän turhankin rennosti, kun ammuin alkuun pari yläysiä. Varmaankin kun tuollä alun hyvällä tekemisellä ei saanut pisteitä kotiin, aloin alitajoisesti hieman varmistelemaan ja loppu ottelu olikin sitten harmillisesti vasemmalle ampumista. Aina siihen muutaman kympin sai mukaan, mutta nuolet oli vasemmalla ysillä tai kasilla. Epäonnistuin tähtäimen siirtämisen kanssa, olisi vain pitänyt huomattavasti suuremmilla peliliikkeillä pelata, mutta se on helppo sanoa jälkikäteen. Sampo ampui loistavasti ja minä en päässyt omalle normaalille taoslleni koko ottelun aikana, joten niin se vain viimeisellä sarjalla kääntyi Sampon eduksi pistein 4-6 ja mies pääsi pokkaamaan ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultamitalin.
Kisaviikonloppu oli taas kerran opettavainen. Olin taas väärässä moodissa ennen finaalin alkua ja kun moodi lähtee vaihtumaan niin muutoksia pitää uskaltaa tehdä sen mukaisesti. Tietenkin parasta olisi, että osaisi pitää moodin juuri samana koko kisan ajan, mutta tuntien itseni, pidän ehkä ennemmin työkalupakissa tuon moodin muutokseen valmistautumisen.
Jokatapauksessa SM-hopeaa ripistettiin kaulaan ja kun illalla katsoi ottelun televisiosta, niin olihan se hyvän näköistä tekemistä ja erittäin jännittävää, joten eikös se silloin täyttänyt tavoitteensa median osalta, leipää ja sirkushuveja kansalle.
Parin viikon päästä jatketaan sitten Kotkassa 18m SM-kilpailuiden merkeissä.
Tällä kertaa SM-viikkoa vietettiin Jyväskylässä ja kisamuotona 25m henkilökohtainen sekä joukkuekilpailu. Kisapaikkana oli Hipposhalli, jossa oli monta muutakin lajia mukana, niin kädenvääntöä, snookeria kuin painonnostoa.
Alkukisa meni vähän sillä tavalla ei hyvin ei huonosti. Ensimmäisen puolikkaan puoleen väliin ammuin yhden heikomman sarjan, mutta muuten nuolet oli aika hyvin keskellä niin tulosta kertyi 288. Toiselta puolikkaalta sitten sain vähän paremmin pisteitä 292, mutta koko ajan tuntui, että aina joku nuoli jää juuri kympin viivan väärälle puolelle ja näinhän siinä kävikin. Kokonaispisteiksi kuitenkin 580, jolla irtosi alkukisan selkeä voitto.
Joukkuekisa ammuttiin tuohon alkukisan perään ja tällä kertaa joukkue muodostui Vuorisen Vernen kanssa. Saimme alkukisan kakkospaikalla ensimmäisen kierroksen vapaaksi. Otttelumme alkoivat 1/4 ottelusta, jossa voitimme Saimaan Jousen 6-0. Semifinaalissa oli Kymen Jousen Ronkasten veljekset vastassa, jotka kurittivat meitä pistein 5-1 ja tiemme vei pronssiotteluun, jossa sitten voitimme Jyväs-Sulan pistein 5-3. Hieno päivän päätös, kun pääsimme pokkaamaan pronssimitalin kotiinviemiseksi.
Henkilökohtainen kisa jatkui sunnuntaina otteluilla. Ensimmäisessä ottelussa oli ties kuinka monennetta kertaa seurakaveri Koskisen Jarkko vastassa. Ammuin hyvin, mutta Jarkko silti nappasi pari pistettä ja voitin 6-2. Toisessa ottelussa ammuntavire jatkui hyvänä ja voitin siinä Heikkisen Rekon pistein 7-1. Semifinaalissa oli vastassa erittäin hienosti tällä kaudella ampunut Peltolan Tero, tämäkin ottelu jatkui hyvällä tahdilla voiton irrotessa pistein 6-2. Näin aukesi tie finaaliin, joka oli televisointi aikataulujen vuoksi vasta myöhemmin illalla ja tuohon ottelun ja finaalin väliin jäi tällä kerralla noin 4h aika, jonka päätimme käyttää hyödyksi kävelemällä kaupungille syömään.
Aloitin lämmittelyammunnat hyvissä ajoin ennen finaalia yhdessä Ronkasen Sampon kanssa, joka oli edennyt vastustajakseni tähän vaiheeseen. Pääsimme seuraamaan naisten finaalit ennen omaa otteluamme, jossa Kuopan Taru nousi voittajaksi loistavalla ammunnalla muutaman vuoden tauon jälkeen. Aina siinä on oma jännityksensä kun televisio kameroiden eteen menee, mutta tällä kerralla se ei oikeastaan tuntunut kropassa kuten niin monesti aiemmin. Ammuntakin lähti hyvin käyntiin, ilmeisesti vähän turhankin rennosti, kun ammuin alkuun pari yläysiä. Varmaankin kun tuollä alun hyvällä tekemisellä ei saanut pisteitä kotiin, aloin alitajoisesti hieman varmistelemaan ja loppu ottelu olikin sitten harmillisesti vasemmalle ampumista. Aina siihen muutaman kympin sai mukaan, mutta nuolet oli vasemmalla ysillä tai kasilla. Epäonnistuin tähtäimen siirtämisen kanssa, olisi vain pitänyt huomattavasti suuremmilla peliliikkeillä pelata, mutta se on helppo sanoa jälkikäteen. Sampo ampui loistavasti ja minä en päässyt omalle normaalille taoslleni koko ottelun aikana, joten niin se vain viimeisellä sarjalla kääntyi Sampon eduksi pistein 4-6 ja mies pääsi pokkaamaan ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultamitalin.
Kisaviikonloppu oli taas kerran opettavainen. Olin taas väärässä moodissa ennen finaalin alkua ja kun moodi lähtee vaihtumaan niin muutoksia pitää uskaltaa tehdä sen mukaisesti. Tietenkin parasta olisi, että osaisi pitää moodin juuri samana koko kisan ajan, mutta tuntien itseni, pidän ehkä ennemmin työkalupakissa tuon moodin muutokseen valmistautumisen.
Jokatapauksessa SM-hopeaa ripistettiin kaulaan ja kun illalla katsoi ottelun televisiosta, niin olihan se hyvän näköistä tekemistä ja erittäin jännittävää, joten eikös se silloin täyttänyt tavoitteensa median osalta, leipää ja sirkushuveja kansalle.
Parin viikon päästä jatketaan sitten Kotkassa 18m SM-kilpailuiden merkeissä.
RSS Feed
