Halli-SM-kisoista kotiin tuomisena oli tällä kerralla pronssinen mitali! Ja pakko on hehkuttaa, että näissä isoissa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua, SM-kisaviikko Tampereen Messu ja urheiluhallissa ja kisat yli 20 muun lajin joukossa, mediaa paikalla niin että ei ikinä ennen ja katsojia, hurrauksia ja urheilun iloa, huikeeta näitä lisää!

Kisat lähti käyntiin lauantaina peruskisalla, jossa pistelin tikkuja tauluun kauden parhaalla prosentilla ja lopputulosta kertyi 587 (294+293). Jäi kyllä loistava fiilis tuollaisesta ammunnasta, joka jäi vain pari pinnaa omasta ennätyksestäni. Tuloksella ei kuitenkaan yltänyt suvereeniin alkukisan voittoon, sillä Piipon Samuli paranteli omaa ennätystään huikeasti ja ammuimme tasatuloksen alkukisasta, joka ratkaistiin lopulta kolikon heitolla, kun kaavion vuoksi sijoitukset on jaettava ja minä pääsin sen skaban voittaneena aloittamaan piikiltä.

Ensimmäisessä matsisa sain vaparin kun vastustajani oli joutunut keskeyttämään alkukisassa, mutta seuraavassa sitten olikin heti vastassa Dianan nuori lupaus Oscar Smeds, joka ampui hyvin ja onnistui viemään minulta pisteen matsin päättyessä lopulta 7-1. Toisessa matsissa kisasin PJA:n Eero Mäenpäätä vastaan, joka pisteli tikkuja niinikään kohti kymppiä, mutta omakin ammunta kulki mukavasti ja matsi taisi päättyä minulle 6-2. Semifinaaliin sainkin sitten vastaan kv-leiri kaverini Sistosen Anteron, jonka kanssa ollaan kierretty tässä maailmaa treenaamisen perässä useampi viikko. Jos jollekin näissä skaboissa nyt sitten piti hävitä, niin ehkä tämä oli se paikka, ainakin tuli todettua, että Anterolla on mennyt treenireissut hyödyksi. Matsi oli todella tiukka ja useampaa nuolta jouduttiin tutkimaan rajojen osalta ja niin siinä vain sitten kävi, että Antero pesi mut 4-6 pistein ja tyytyminen oli tällä kertaa pronssiotteluun.

Sunnuntain finaalipäivä lähtikin omalta osaltani käyntiin täysin normaalista poikkeavalla tavalla. Kun pääsin kisapaikalle, miestä vietiin saman tien ensin kuvauksiin, joissa koitettiin saada Go-Pro kameraa ensin stabiin kiinni, mutta kun se ei onnistunut niin sitten otettiin videopätkää lähestulkoon kameralaitteisto pantiksi pistäen. Tämän jälkeen kuvaaja vei kameran kuvaamaan taulua lähietäisyydeltä ja ohjeisti mua, että ”Ammut tähän sitten sellaisen pienen nätin nipun”, no mikäs siinä sitten, ei muuta kuin toimeen. Pistin ensimmäisen nuolen melkein äksää hipoen ja se näytti tulevan sitten televisiostakin ulos ja oli ne muutkin lopulta ihan mukavasti siellä. Tämän jälkeen ajattelin ryhtyväni treenaamaan, mutta käsky kävikin ylen suoraan lähetykseen haastateltavaksi. Mukavaahan se sekin oli ja vaikka itsestä tuntui, että mitäköhän siellä tuli toimitetuksi, niin ihan fiksujahan sitä näemmä oli puhunut, kun jälkeenpäin tuli pätkä katseltua YLE Areenasta, löytyy muuten kohdalta 1:00:40 osoitteesta: http://areena.yle.fi/1-3125759 Tästä selvittyäni sitten harkkapakalle ja muutama sarja kohti taulua todeten, että toimiihan se ja sitten odottelemaan finaalikentälle pääsyä.

Pronssimatsissa vastassa oli Oulun Jousimiesten Antti Vikström, joka oli pistellyt alkukisassa oman ennätyksensä 578 ollen kolmas. Sain matsin sujuvasti käyntiin aloittaen aikalailla puhtaalla napakympillä ja seuraavatikin sujuivat mallikkaasti ja vein ensimmäisen sarjan nimiini. Toisessa setissä missasin pari tikkua alaysille, mutta sain silti pisteet ja kun sain viimeiselle setille vielä uuden vaihteen silmään ja kaikki nuolet kympille, niin peli päättyi minulle puhtaasti 6-0. Pronssi on jokatapauksessa voitettu mitali ja jäi kyllä hyvät filikset kisasta. Kulta matkasi tällä kerralla Turkuun Juuso Huhtalalle, joka sen todella ansaitsi, oli meinaan finaalissa tekeminen sitä luokkaa, että hattua täytyy nostaa!

Kokonaisuudessaan jäi loistava fiilis kisasta, sillä ammuin hallikauden parhaan tuloksen, joka jää pari pinnaa omasta ennätyksestä, vaikka ei nyt niin ole tullutkaan 18m treenattua ja matseissakin oli vahvaa tekemistä, vaikka semin hävisinkin. Henkisesti todella hieno, juttu että koko kisan ajan mieli oli virkeä ja positiivinen ja varsinkin finaalissa, joka ammutaan vuoroammuntana, pystyi tekemään ihan sen oman juttunsa ja ampumaan tasollaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään olympiakarsintakisoja.

Ensimmäinen kisa tuli käytyä tälle vuodelle Iitissä ja kuten tarkkasilmäiset varmaan ovatkin huomanneet, niin seuraksi on vaihtunut vuodenvaihteessa TJA, joten tämä oli myös ensimmäinen kisa Tampereen riveissä. Harmillisesti päivä meni vähän puoliflunssaisella fiiliksellä ja en saanut ihan parasta itsestäni irti, mutta osuminen oli kuitenkin tilanteeseen nähden mukavalla tasolla.  

Alkukisasta sain aikaan aikalailla perussuorituksen 291+291=582, jolla pääsi kärkipaikalle. Molemmat puoliskot olivat sinänsä ihan samanlaisia, että niihin mahtui 4 x bingot ja suurin osa tikuista, jotka jäivät kympiltä auki, olivat kuitenkin hyvinkin lähellä, joten pienellä tsemppauksella pitäisi olla selkeästi parempaankin tulokseen saumaa.

Matseissa tulikin sitten hetimmiten bye kierroksen jälkeen takkiin, kun Taru pisti mut kylmästi mittelemään jämäsijoista. Ammuttiin molemmat ihan mukavasti kaikki 5 kierrosta ja päätettiin tulokseen 5-5, josta jatkettiin uusintanuolelle, johon pistin kympin, mutta hävisin silti parilla millillä. Loistavaa ammuntaa Tarulta ja eipä tuohon oikein osannut pettynytkään olla, parempi voitti ja pronssimatsi oli tällä kertaa mun kohtalo. Kova oli tämäkin ottelu Ihanuksen Petriä vastaan, mutta tämän kuitenkin vein 6-2.

Hyvä kisapäivä kaiken kaikkiaan ammunnan tason osalta, sillä alkukisan tuloksen 582 päälle matseista kertyi 145 ja 118. Semifinaalin häviö totta kai sinänsä harmittaa jonkin verran, ainahan sitä kullasta haluaa taistella, mutta tällä kerralla näin. Nyt tavoitteena parannella itsensä kuntoon ensi viikonlopun SM-kisoja varten ja siellä sitten olisi tarkoitus latoa tikkuja keskelle vielä tätä viikonloppua paremmalla prosentilla.

Harjoituskausi etenee suunnitelmallisesti kesää kohti, kun tämän talven toinen ulkomaan harjoitusleiri saatiin onnistuneesti pakettiin. Leiripaikkana oli tällä kerralla World Archeryn Bangkokin harjoituskeskus ja matkassa oltiin 10 päivän ajan kahden hengen iskuryhmällä Sistosen Anteron kanssa.

Ilmat suosivat melkoisen mukavasti, kun sekä alku että loppuleiristä ampuiltiin reilussa 30 asteen lämpötilassa, joka on tällaiselle kylmän pohjolan asukille melkoisen riittävästi varsinkin kun mennessä lämpötilamuutos oli lähemmäs 60 astetta. Mutta mahtuipa leirin puoliväliin kuitenkin thaimaalaisittainkin erikoinen sääilmiö, kun lämpötila tippui yhdeksi päiväksi vain 16 asteen tienoille. Onneksi sen verran olin kuitenkin kaikkeen varautunut, että oli pitkää housua ja paitaakin matkassa ja olipa vielä varuilta hirvennahkakintaatkin mukana, joita ei onneksi tarvittu mutta sen verran lähellä oli, että saavat jatkossakin kulkea matkassa.

Itse harjoituskeskus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva ratkaisu. Riittävän iso kenttä liikuteltavilla taustoilla ja katettu ammuntaviiva, joka helpotti treenaamista melkoisesti, kun ei tarvinnut paahteesta ampua. Tilaakin kentällä oli riittävästi ja paikallisten seurojen ampujat miehittivät kentän laajemmin vain viikonloppuisin, joista varsinkin kyodo ammuntaseuran touhut oli hyvinkin mielemkiintoista katseltavaa. Hotelli, jossa asuttiin oli lähestulkoon kentän vieressä ja muuten hyvin saavutettavissa, mutta iltapäivisin aasialaisiin ruuhkiin tottumattomalle tuntui hyvinkin haasteelliselta tien ylitys, no hengissä kuitenkin selvittiin. Lounas ja illallinen tuottivatkin sitten joka päivälle omat traditionsa kun metsästettiin soveltuvia paikkoja kylläisen olon saavuttamiseen. Reissun ehdottomasti parhaaksi paikaksi valittiin ihan loistava Origami sushi ravintola hotellin liepeiltä, eipä ole niin hyvää sushia tullut ennen syötyä!

Lähes koko puolitoista viikkoa tuli suurinpiirtein vietettyä treenikentällä monena päivänä niin myöhälle, että lopulta pimeän tulo ajoi meidät sieltä pois. Treeniin mahtui mukaan monenmoista sekä hyviä että hieman haasteellisempia hetkiä. Varsinkin alkureissusta oli kaikenlaisia haasteita niin jousen virityksen kuin tekemisenkin kanssa. Suoraan sanoen ensimmäisten päivien aikana en osunut omalla mittapuullani juuri mihinkään ja sehän pisti miehen mietteliääksi, ei ole helppoa hyväksyä oman tason laskua ja etsiä sille rationaalisia syitä. Muutaman päivän tuskailujen jälkeen sain virityksen suurinpiirtein kohdilleen ja lähdin rakentamaan tekemistä kuntoon uudelleen yksittäisten hyvien suoritusten kautta. Hyvin nopeasti pääsin huomaamaan, että hyväksymällä heikot suoritukset, keskittymällä seuraaviin paremmin ja nauttimalla onnistuneista suorituksista saa paljon aikaan. Leirin loppupuolella sitten tikut alkoivatkin löytää jo varsin korkealla prosentilla kympin ympäristöön ja onhan se keskimäärin mukavempaa niitä sieltä nyppiä. Tulostasokin nousi mukavalle tasolle viimeisille harkkakisoille. Jos tämä leiri jotain opetti niin se opetti erityisesti nöyryyttä tekemiseen ja positiivista asennetta. Niinhän se kuuluukin olla, välillä pitää olla vaikeuksia, että voi oppia uutta ja päästä eteenpäin.

Nyt hyvällä fiiliksellä sitten alkaa valmistautuminen ensin puolentoista viikon päästä Tampereen SM-kisaviikolla ammuttaviin halli-SM kisoihin, jotka ovatkin samalla ensimmäiset kotikisani TJA:n riveissä. Sitten hetimmiten sen jälkeen treenit kääntyvät taas pitkälle matkalle ja odotus siirtyy viimeiselle harjoitusleirille pääsiäisen ympärille Chula Vistaan, jonka jälkeen pääseekin sitten avaamaan kv-kisakauden Shanghain World Cupilla huhtikuun lopulla.