Elämäni ensimmäistä kertaa pääsin ampumaan Riihimäen Peltokankaan kentällä, kun riksulaiset olivat ottaneet härkää savista ja pistäneet iltakisan pystyyn. Jostain syystä ei ole täällä tullut ennemmin kisattua, vaikka suurella osalla suomen kentistä olen käynyt. Olipa upea paikka ampua, hyvä kenttä, paljon ampujia ja loistava tunnelma sekä erittäin asiakasystävälliset buffetin tarjoilut.

Otin varaslähdön kisoihin, kun kävin jo tiistaina pyörähtämässä paikalla, ihmettelin, että aika tiukalla aikataululla pistävät kenttää kisakuntoon kun paikalla oli kova tohina meneillään. Selvisihän tuo sitten, että olin itse väärään aikaan mestoilla, kun porukka tuli kyselemään, että meinaatko tulla merkkejä ampumaan huomiseen kisaan. Onneksi kuitenkin näin päin tällä kertaa.

Sää suosi, vaikka yli meni toinen toistaan tummempia pilviä, onneksi ei saatu kuin muutama satunnainen pisko niskaamme. Alkuun hieman tuulehti ja tuntui siltä, että yläilmoissa nuoli sai vähän uutta suuntimaa, mutta toinen puolikas ammuttiin sitten ihan halliolosuhteissa. 

Ammunnan osalta voisi todeta, että niput oli sitä luokkaa valtaosin kuin kuuluukin, mutta niiden paikat eivät sitten olleetkaan. Molemmat puolikkaat menivät vaihdellen hyvien ja huonojen sarjojen välillä. Hyvistä seteistä ehdottomasti paras oli ensimmäisen puolikkaan lopetus 59. Heikommissa sitten harmillisesti nippuja piti repiä keltaisen ja punaisen rajoilta. Jonkin verran tekemistä näytti haastavan vaihtela aurinko ja huomasin, että linjaus eli turhan paljon kisan aikana. Tulosta kertyi sellainen perusnaksu 329+325=654 eli ei nyt mikään huonokaan, mutta olisihan tuohon keliin paremminkin voinut pistellä. Näillä pisteillä sai myös nousta keskimmäiselle korokkeelle.

Mukavaa jokatapauksessa oli ja riksun kenttä oli hieno, toivottavasti järjestäjät innostuivat tästä sekä hyvästä 43 hengen osanotosta ja saadaan kilpailla tulevaisuudessa useamminkin Peltokankaalla.

Nyt alkaakin sitten arvokisaturnee, kun ensi viikolla on tiedossa MM-kisat Berliinissä ja siihen perään Lahden SM-kisaviikko.

Tämän vuoden maasto-SM kilpailut kisattiin Keuruun urheilupuiston upeissa jylhissä maisemissa ja saatiin nauttia koko viikonloppu loistavasta suomalaisesta kesäsäästä. Lopputuloksena kahden päivän ja 144 nuolen jälkeen pääsin nousemaan keskimmäiselle korokkeelle kuitaten SM-kullan palkintokaappiini.

Valmistautuminen kisaan oli tällä kerralla vähän mitä sattuu, kun kotipuolessa on ollut talon remontointi projekti prioriteetti numero 1 koko heinäkuun alun aina Puolan European Gamesista paluun jälkeen. Olin pitkään sitä mieltä, että joudun jättämään kisan kokonaan välistä, mutta kun saatiin torstai illan aikana hommat sopivaan malliin, niin aloin pohtimaan josko sitä kuitenkin lähtisi. Perjantai aamulla etsin jousilaukun muuttoromujen keskeltä ja kävin koittamassa ensimmäistä kertaa Puolan jälkeen josko sitä vielä johonkin osuisi ja tuntui niin mukavalta, että päätös lähtemisestä vahvistui.

Ajelin lauantai aamulla Keuruulle ja suuntasin harkkakentälle heti alkuunsa. Muutaman sarjan jälkeen tajusin, että hitto vie, ammuin edelliseen maastokisaan merkit toiselle tähtäimelle ja ne on merkitty siihen tähtäinrunkoon, joka ei ole nyt matkassa. Onneksi kuitenkin mukana olevassakin tähtäinrungossa oli jotkin suuntaa antavat merkit jotka piti likimain paikkansa. Toisen haasteen muodosti se, että kun yleensä käytän Beiterin 8mm tunnelia mittaamiseen nyt tähtäimenä olikin sitten AAE:n jyvä, jota käytän tauluammunnassa, joka skaalautuikin erilailla taustoihin kuin Beiter. Onneksi sen verran paljon vuosien aikana on ollut kaikenlaista säätöä, että en antanut asian mennä ihon alle ja päätin että vaikka tilanne on nyt mikä on, niin eiköhän nuo kisan aikana opi ja näillä välineillä nyt mennään.

Ensimmäinen päivä oli arvioitavat 24 rastia ja kuinka ollakaan pääsimme aloittamaan Allun, Sannan ja Vesan kanssa heti ehkä radan haasteellisimmalta rastilta numero 6, joka oli pitkä + 50m ja melko jyrkkä ylämäki. Tähän heti meni mittaus päin sitä itseään ja ammuin ensimmäisen nuolen alta ohi, kahdella seuraavallakaan ei pisteitä kertynyt kuin 4 yhteensä, joten alku oli koko lailla katastrofaalinen. Onneksi rata jatkui hieman lyhyemmillä rasteilla ja aloin saada kiinni mittauskaalasta ja tähtäinmerkkien tulkitsemisesta. Vahva kokemus kesäkuun alun Oittaan kisasta kisan aikaisesta tekemisen analysoinnista ja fokusoitumisesta tekemiseen auttoi. Onnistuin itse asiassa aikalailla loistavasti ampumaan ensimmäisen tunnustelijanuolen jälkeen seuraavat tikut keskelle 5/6 arvoisesti ja kun rata oli jylhästä luonteestaan huolimatta laadittu melko anteeksi antavaksi, niin ne ensimmäisetkin nuolet alkoi löytymään lähempää keskustaa. Yhden harmillisen virheen kuitenkin tein jossain puolen välin paikkeilla tiputauluun, kun ammuin ensimmäisen nuolen väärään spottiin. Jotenkin ajatus jäi hukkaan kun ammuttiin kaksi spottia peräjälkeen ja ensimmäiseen ammuin CD vuorossa oikeaan laitaan niin jatkoin vahingossa samaan spottiin vaikka vuoro vaihtui ja minun tietenkin olisi pitänyt ampua B tauluun. Siinä meni 4 pistettä hukkaan. Kaikesta huolimatta kova tulos 340, johon olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen kaiken tämän häsläyksen jälkeen. Ilman kohellusta tuosta varmasti olisi voinut ampua aika paljon enemmänkin mutta hyvä näin ja olin kuitenkin tukevalla 2 sijalla 5 pistettä Ekholmin Pyryä jäljessä arvioitavien matkojen jälkeen.

Olin varannut onneksi lounaan kentälle ja saatuani tämän nautituksi suuntasin iltapäiväksi vielä harkkakentälle ampumaan merkit annettujen matkojen päivää varten. Onneksi suuntasin, sillä kuten jo kisan aikana noita suuntaa antavia merkkejäni tulkitsin, niin ei ne ihan paikkaansa pitäneet. Merkkien ampumisen jälkeen ajelin Pertun varaamalle mökille majoittumaan Ronkasten kanssa ja ilta sujuikin sitten ruokailun saunomisen ja uimisen parissa eli rennon letkeissä merkeissä.

Annettujen matkojen päivälle ryhmät vaihtuivat ja lähdettiin tähän päivään Pyryn ja Pertun kanssa eli Yleisen kärkikolmikolla. Heti alkuun ensimmäisellä rastilla numero 22 Pyry otti kaulaa 3 pinnaa lisää onnistuen nakuttamaan nuolet 60cm taulun maksimimatkalta selvästi paremmin kuin minä. Siitä sitten alkoi takaa-ajo jahti ja rasti rastilta kaventelin eroa saavuttaen Pyryn jossain puolen välin jälkeen. Tässä päivässä oli selvästi kuvaavaa se, että Pyry hallitsi kulmien vaikutusten arvioinnin 6-0, mutta minä sain sitten niillä kahdella jatkonuolella tikkuja lähemmäs keskustaa. Tuon puolen välin jälkeen mentiinkin sitten lähes tasoissa viimeiselle rastille asti ihan muutaman pisteen eroilla vuorotellen johtoasemaa. Viimeisellä rastilla numerolla 21, joka oli 50m loivaan alamäkeen minulla oli 2 pisteen kaula, joka tasoittui heti ensimmäisellä nuolella, jossa Pyry ampui kutosen ja minä nelosen. Onnistuin kuitenkin täydellisesti jatkonuolilla ampuen molemmat 6:lle ja voitin lopulta 4 pisteen erolla, Pyryn ampuessa neloset. Olipahan tiukka kilpailu todella vaativalla radalla, sillä jos ensimmäinen päivä tuntui helpolta matkojen suhteen, jotka oli valtaosin keskimatkoja niin tänä annettujen matkojen päivänä oli kyllä saatu kulmilla rata tehtyä todella haasteelliseksi. Lopputulos 339 oli mielestäni erittäin hyvä ja kun summaa vielä pisteet yhteen joita syntyi yhteensä 679 oli se myös oma ennätykseni 4 pisteen erolla vanhaan enkkaan 24+24 maastokisasta.

Kokonaisuudessaan oli taas kerran loistava viikonloppu, joka sisälsi valtavan määrän onnistumisia ja oppimista. Alun haasteet oman koheltamisen vuoksi olisivat voineet kääntyä toisenkinlaiseen lopputulokseen, mutta asenne ja epävarmuuksien käsittely ja sietäminen ja matkan aikana oppimimiskyky mahdollisti tämän voiton. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen tähän kisaan. Kiitokset myös molempien päivien ryhmille, oli mahtavaa kiertää maastoa hyvässä porukassa rennolla meiningillä.

Seuraava kisa olisi reilun viikon päästä Riihimäen iltakisa ja sitten jo kahden viikon päästä lähdetäänkin MM-kisoihin Berliiniin, jonka jälkeen kisat jatkuu Lahden SM-kisaviikolla. Ja odottaahan tuolla syyskuussa sitten myös maasto-EM-kilpailut Italiassa. Nyt kuitenkin on aika aloittaa harjoittelu myös täysipainoisesti ennen näitä tulevia koitoksia.