Tämän kesän SM-kisat ammuttiin Tahkon upeissa maisemissa. Kisat olivat poikkeuksellisesti perjantai - lauantai kombona, joka toimi mukavasti näin lomakaudella. Majoituksen suhteen pääsimme myös hyödyntämään Tahkon mukavaa mökkitarjontaa josta matkanjärjestäjänämme toiminut Taru oli löytänyt loistavan mökin, johon mahtui majoittautumaan pitkälti toistakymmentä jousen jännittäjää ja kisan jälkeen vielä nauttimaan yhteisestä illanvietosta perusuomalaisella kesänvietto tavalla.

Alkukisapäivä ammuttiin todella helteisessä säässä ja varmaankin valtaosa porukasta oli enemmän ja vähemmän sippi kisapäivän jälkeen. Alkukisassa oli perinteisesti tämän kesän kisoihin kuuluen vaihtelevaa tuulta mukana ja ensimmäinen puolikkaani oli suhteellisen haasteellinen josta sain kasaan vain 304 pistettä. Toiselle puolikkaalle löysin jo jujua tekemiseen ja ammuin paremman 322 eli kokonaistulos 626, joka oikeutti alkukisan 4 sijaan.

Matsit aloitettiin ensimmäisellä ottelulla heti alkukisan perään, jonka voitin suoraan 6-0. Seuraava eli 1/8 matsi olikin sitten lauantai aamulla, jossa vastaani tuli Ratilaisen Samuel. Pari ensimmäistä settiä oli hyvää tekemistä ja johdin 3-1, mutta kun Samu ampui loput kierrokset hyvää settiä ja itse painin samojen pienten haasteiden kanssa kuin tässä viimeisen kuukauden aikana muissakin kisoissa niin tipuin lopulta pistein 3-7 ja sijoituin jaetulle 9 sijalle. Lievästi sanottuna oli kyllä todella iso pettymys itselleni.

Joukkuekisassa ammuttiin semeihin asti matsit jo perjantaina ja lauantaina sitten finaalit. Voitimme loistavalla TJA tiimillämme Masan ja Teron kanssa alkukisan selvästi ja niin ikään ottelut pistein 6-0, 5-1, 6-0. Omalta osaltani perjantain otteluissa tekemiseni oli äärimmäisen rautaista ja osumat hienosti keskellä, lauantain finaalissa vastaavasti osumat hakivat vähän puolelta toiselle, mutta kun muut tiimistä tikkasivat hienosti keskelle niin kultaahan sieltä päästiin pokkaamaan lauantai-illan palkintogaalatiaisuudessa.

SM:ssä ratkesi myös paikat kuukauden päästä Puolassa ammuttaviin EM-kisoihin, jonne lähdetään tavoittelemaan ensi vuoden European Games paikkoja Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Huippureissu siis tulossa hienolla joukkueella!

Viime kisat olen kamppaillut pienten tekniikkaongelmien kanssa, jotka itseasiassa alkavat olemaan jo treeneissä suhteellisen hyvin ratkaistuja, mutta vielä ammunnan kisoihin siirtäminen ei ole onnistunut kunnolla. Nyt onkin kuukausi aikaa keskittyä treeneissä tämän tekemisen vahvistamiseen ja testailemiseen parissa kisassa vielä jotka ovat Teuvan Fita ja Järvakandin 70m Virossa.

World Cup kiertueen viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin Berliinissä, johon otimme osaa tämän kesän suurimmalla World Cup joukkueella, yhteensä kuuden urheilijan voimin. Kisa ammuttiin varmasti World Cup kiertueen ylellisimmissä puitteissa, kun kisakenttänä toimi Olympiapuisto Maifeld, jonka laidalla sijaitsee Berliinin olympiastadion.

Omalta osaltani kisa meni todella alakanttiin ja jos joskus niin tässä kisassa oli kyllä enemmänkin turistipassi voimassa. Muutama viime viikko on ollut enemmän ja vähemmän hakemista ja pienten ammuntatekniikkamurheiden kanssa painimista. Viimeistelytreenit kotimaassa sujuivat kyllä hyvin ja lähdin vahvoin odotuksin kisaan, mutta sekä virallisissa harjoituksissa että itse kisassa suhteellisen voimakkaasti puhaltanut tuuli hajotti tekemiseni ja kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Alkukisan tulos 620 (315+305) antoi sijan 98 ja pudotuksissa hävisin ensimmäisen ottelun 3-7, joten lopullinen sijoitus siis jaettu 57. Pudotuksissa tosin olin jo niskan päällä parin ensimmäisen tyyneen ammutun kierroksen jälkeen 3-1, mutta kokenut Malesian Khairul hallitsi tuulet ja mielensä paremmin lopuilla kierroksilla.

Suomalaisittain nähtiin muutamia loistavia suorituksia, kun ensin taljajousessa Mikko Juutilainen ampui itsensä alkukisassa 18 ja oli lopputuloksissa jaettu 17. Samaten tähtäin miehissä Antti Vikström teki huikean tempun ampumalla itsensä 25 alkukisassa, jossa erityisesti toinen puolikas oli erittäin kova, sillä Antti oli tuon kierroksen 7. Lopputuloksissa niin ikään hän saavutti 17 sijan, joka oli hänelle uran paras World Cup sijoitus.

Seuraava etappi onkin viikon päästä ammuttava SM-kisa Tahkolla, jossa jaetaan niin ikään paikat syksyn EM-karkeloihin Puolaan. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän lomailua Berliinin sykkeessä ja parit viimeistelytreenit alkuviikkoon.

Tämän vuoden SM-viikko kisattiin Vantaalla Myyrmäen stadionilla ja jousiammunta oli mukana tällä kerralla uudella kisamuodolla parijoukkuekisalla, joka on arvokisoissa jo vakiohjelmassa ja tulossa Tokion olympialaisten kisaohjelmaan. Parien muodostus oli vapaa ja kun sellainen kunnia kävi, että Kuopan Tarulla oli vastaavat ajatukset parin muodostamisesta kuin minulla, niin #borntowin paidoille tuli käyttöä.

Alkukisa ammuttiin lauantaina ja kun siinä parin yhteistuloksella rakennettiin kaavio pudotuksiin niin kisa oli lisäksi ensimmäinen osa kaksiosaista EM-karsintaa. Omalta osaltani alkukisa meni vähän vähemmän hyvin kuin Strömsössä. Kisakenttää riepotteli haasteellisen puuskittainen tuuli koko päivän ja vaikka harkkakierroksilla sain tikkuja sinnepäin osumaan niin kisassa se ei sitten toiminutkaan. Ammuin heti ensimmäiseen sarjaan pummin ja kun parin edellisen viikon uusien jousten säätöprokkiksen aikana huippuosumat olivat olleet treeneissäkin harvinaisempia niin tuo otti ja vaikutti itseluottamukseen melkoisesti. En oikein päässyt koko kisan aikana tekemisen päälle ja tulos oli yksi huonoimmista viimeiseltä 10 vuodelta. Sijoituin lopulta sijalle 9 tuloksella 594 (291+303) ja jäin todella kauas ihan käsittämättömän kovan maailmanluokan tuloksen 656 tuohon tuuleen ampuneen Antti Vikströmin taakse. Mixed Team osalta kuitenkin saavutimme Tarun kanssa piikkipaikan, sillä Taru puolestaan oli vetänyt loistotuloksen.

Mixed kisa alkoi samantyyppisessä ehkä ei ihan niin kovassa tuulessa sunnuntaina. Meillä oli bye ensimmäisellä kierroksella ja toisella setillä voitimme Pyylampi/Tukiainen parin 6-0. Semiin vastaan tuli Sistonen/Matikainen ja kisa oli suhteellisen tiukka, mutta veimme tämän myös pistein 5-1 ja hankimme paikan TV-finaaliin.

Finaaliin oli aikaa reilusti ja siinähän se alku meni joutuisasti kun metsästettiin parasta mahdollista tiimikuvaa sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Lopulta päädyttiin hauskaan hypätään yhdessä jousten kanssa ilmaan kuvaan, joka oli kyllä varsin loistava idea. Tosin allekirjoittaneen hyppytyyli oli varsin puujalkamaista, mutta ei anneta sen häiritä.

Finaaliin meille vastaan tuli Vikströmien huippujousiammuntaperheen äiti ja poika. Antti onkin osoittautunut viimeisen vuoden aikana päävastustajakseni kaikissa kotimaan kisoissa ja on tämän kauden tilastokärki. Marjolla taas on pitkä ja menestyksekäs arvokisaura takanaan ja vaikka kuuleman mukaan viimeaikoina ei olla niin paljoa treenattu niin taidot näytti olevan tallella.

TV-finaaleissa on jo päässyt ampumaan muutaman kerran, mutta on niissä vain aina oma jännityksensä. Ensimmäinen sarja lähti käyntiin vaisusti ainakin omalta osaltani jännityksen vuoksi ja pisteet menivät Vikströmeille. Toiseen sarjaan saatiin jo paremmin puhtia aikaiseksi, mutta hävittiin tämäkin harmillisesti pisteellä. Kolmannella sarjalla parannettiin edelleen ja saatiin vihdoin voitto. Viimeisellä sarjalla meidän olisi tullut voittaa, että oltaisiin päästy uusintanuolelle, mutta omalta osaltani epäonnistuin ensimmäisen nuolen ja kun emme saaneet huippusuorituksia muistakaan, niin Vikströmit veivät voiton pistein 2-6. Huikea ja todella ansaittu voitto Vikströmeille ja taisihan tuo olla jonkinlaista historiaa, että äiti ja poika vie kisan. Mutta niinkuin sanotaan niin hopea ei ole häpeä ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin Tarun kanssa nauttimaan tuosta finaalista, nyt vain kävi näin.

Ei siis mitenkään huippuviikonloppu ja jos tuloksia ja osumia miettii, niin olishan tuossa jäänyt parantamisen varaa. Tämä jousiammunta kun silti kuitenkin on itselleni enemmänkin elämäntapa, niin sitä osaa kuitenkin nauttia muista asioista. Ensinnäkin alkukisan haasteet ja pettymykset ovat avain entistä parempiin tuloksiin kun niistä vain ottaa kopin. Toiseksi TV-finaaliin pääsy oli jälleen kerran upea kokemus ja pääsimpähän säväyttämään käyttämällä #borntowin kääntölippalakkiani, jousiammunta kun voi olla hauskaa hassuttelua ja halusin luoda katsojille tällaista mielikuvaa. Ja komanneksi, on se vaan niin hienoa viettää aikaa kisaviikonloppuina tuollaisen huippuporukan kanssa, joka tässä lajissa pyörii.

Loppukaneettina vielä täytyy osoittaa julkiset kiitokset Enskalle, joka vastasi kisajärjestelyistä ja teki huipputapahtuman tuosta kisasta.

Nyt viikko treeniä ja sitten olisi tiedossa Berliinin World Cup kisa.