Alkukisa ammuttiin lauantaina ja kun siinä parin yhteistuloksella rakennettiin kaavio pudotuksiin niin kisa oli lisäksi ensimmäinen osa kaksiosaista EM-karsintaa. Omalta osaltani alkukisa meni vähän vähemmän hyvin kuin Strömsössä. Kisakenttää riepotteli haasteellisen puuskittainen tuuli koko päivän ja vaikka harkkakierroksilla sain tikkuja sinnepäin osumaan niin kisassa se ei sitten toiminutkaan. Ammuin heti ensimmäiseen sarjaan pummin ja kun parin edellisen viikon uusien jousten säätöprokkiksen aikana huippuosumat olivat olleet treeneissäkin harvinaisempia niin tuo otti ja vaikutti itseluottamukseen melkoisesti. En oikein päässyt koko kisan aikana tekemisen päälle ja tulos oli yksi huonoimmista viimeiseltä 10 vuodelta. Sijoituin lopulta sijalle 9 tuloksella 594 (291+303) ja jäin todella kauas ihan käsittämättömän kovan maailmanluokan tuloksen 656 tuohon tuuleen ampuneen Antti Vikströmin taakse. Mixed Team osalta kuitenkin saavutimme Tarun kanssa piikkipaikan, sillä Taru puolestaan oli vetänyt loistotuloksen.
Mixed kisa alkoi samantyyppisessä ehkä ei ihan niin kovassa tuulessa sunnuntaina. Meillä oli bye ensimmäisellä kierroksella ja toisella setillä voitimme Pyylampi/Tukiainen parin 6-0. Semiin vastaan tuli Sistonen/Matikainen ja kisa oli suhteellisen tiukka, mutta veimme tämän myös pistein 5-1 ja hankimme paikan TV-finaaliin.
Finaaliin oli aikaa reilusti ja siinähän se alku meni joutuisasti kun metsästettiin parasta mahdollista tiimikuvaa sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Lopulta päädyttiin hauskaan hypätään yhdessä jousten kanssa ilmaan kuvaan, joka oli kyllä varsin loistava idea. Tosin allekirjoittaneen hyppytyyli oli varsin puujalkamaista, mutta ei anneta sen häiritä.
Finaaliin meille vastaan tuli Vikströmien huippujousiammuntaperheen äiti ja poika. Antti onkin osoittautunut viimeisen vuoden aikana päävastustajakseni kaikissa kotimaan kisoissa ja on tämän kauden tilastokärki. Marjolla taas on pitkä ja menestyksekäs arvokisaura takanaan ja vaikka kuuleman mukaan viimeaikoina ei olla niin paljoa treenattu niin taidot näytti olevan tallella.
TV-finaaleissa on jo päässyt ampumaan muutaman kerran, mutta on niissä vain aina oma jännityksensä. Ensimmäinen sarja lähti käyntiin vaisusti ainakin omalta osaltani jännityksen vuoksi ja pisteet menivät Vikströmeille. Toiseen sarjaan saatiin jo paremmin puhtia aikaiseksi, mutta hävittiin tämäkin harmillisesti pisteellä. Kolmannella sarjalla parannettiin edelleen ja saatiin vihdoin voitto. Viimeisellä sarjalla meidän olisi tullut voittaa, että oltaisiin päästy uusintanuolelle, mutta omalta osaltani epäonnistuin ensimmäisen nuolen ja kun emme saaneet huippusuorituksia muistakaan, niin Vikströmit veivät voiton pistein 2-6. Huikea ja todella ansaittu voitto Vikströmeille ja taisihan tuo olla jonkinlaista historiaa, että äiti ja poika vie kisan. Mutta niinkuin sanotaan niin hopea ei ole häpeä ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin Tarun kanssa nauttimaan tuosta finaalista, nyt vain kävi näin.
Ei siis mitenkään huippuviikonloppu ja jos tuloksia ja osumia miettii, niin olishan tuossa jäänyt parantamisen varaa. Tämä jousiammunta kun silti kuitenkin on itselleni enemmänkin elämäntapa, niin sitä osaa kuitenkin nauttia muista asioista. Ensinnäkin alkukisan haasteet ja pettymykset ovat avain entistä parempiin tuloksiin kun niistä vain ottaa kopin. Toiseksi TV-finaaliin pääsy oli jälleen kerran upea kokemus ja pääsimpähän säväyttämään käyttämällä #borntowin kääntölippalakkiani, jousiammunta kun voi olla hauskaa hassuttelua ja halusin luoda katsojille tällaista mielikuvaa. Ja komanneksi, on se vaan niin hienoa viettää aikaa kisaviikonloppuina tuollaisen huippuporukan kanssa, joka tässä lajissa pyörii.
Loppukaneettina vielä täytyy osoittaa julkiset kiitokset Enskalle, joka vastasi kisajärjestelyistä ja teki huipputapahtuman tuosta kisasta.
Nyt viikko treeniä ja sitten olisi tiedossa Berliinin World Cup kisa.