Marraskarhu kilpailu Porissa on yksi perinteisimmistä hallikilpailuista, mitä suomen maa päällään kantaa ja varmasti omalta jousiammunta uraltani yksi eniten osallistumisia koonnut kisa. Porin urheilutalosta on paljon erilaisia hienoja muistoja, ensimmäinen SM-mitalini, muutama ennätykseni ja yksi laukaisutilanteessa hajonnut jousi. Tälläkin kerralla jäi taas hienoja muistoja kiikkustuoliin, kun tuloksellisesti melko vaisun kisan päätteeksi paransin finaaliin tekemistä, niin, että voitto syntyi 118 ammutun pisteen voimalla ottelupistein 6-2, huikean hyvin koko kisassa ampunutta Sampo Ronkasta vastaan.
Tämä syksy on minulle tekniikkakuurin aikaa, kun kesän aikana alkoi tekemisessä näkyä monenmoisia kommervenkkejä, jotka hidastaa kehityskäyrää. Kesällä ja alkusyksystä oli kuitenkin sen verran tärkeitä skaboja ja kun tiesin, että paljon asioita pitää saada parempaan uskoon, niin päätin jättää muutokset suosiolla kisakauden jälkeiseen aikaan. Hommat on nyt pistetty aluilleen ja tämä oli ensimmäinen kisa, johon lähdin testaamaan, miten treenissä harjoitellut asiat toimii käytännössä ja kisatilanteessa. Tekemisen suhteen jäi melko positiivinen fiilis, sillä pääosin tein sitä mitä tarkoitus olikin. Tosin muutamia huomioita muistikirjaan myös kertyi, mitä täytyy lähteä työstämään. Alkukisassa kuitenkaan pistetasollisesti ei päässyt juhlimaan, mutta oli siellä satunnaisia hyviäkin hetkiä ja sitten finaalissa niitä oli vähän tasaisemminkin.
Peruskisasta pisteitä kertyi siis 288+289=577 ja juoni meni suurinpiirtein niin, että bingoja tuli vähän turhan niukasti, vaikka tikut pyörikin ihan kympin rajoilla pääosin ja sitten mukaan sattui luvattoman paljon 28 kierroksia. Tämä oli kuitenkin heikoin settipistesarja, joka oli toisaalta myös varsin lohduttavaa. Sijoitukseksi tuli lopulta vasta kakkospaikka, kun samaan taustaan ampunut Sampo Ronkanen pisteli elämänsä vauhtia oman ennätyksensä 582 ja otti piikkipaikan. Olipa huikeaa katsoa, millä itse varmuudella mies pisteli keppejä keskelle, onneksi olkoon vain Sampolle vielä tätäkin kautta!
Matseissa ensimmäisessä voitin Porin oman pojan Aku-Paavo Forströmin pistein 6-2, mutta matsi oli kyllä pisteitä tiukempi, sillä Aku-Paavo ampui todella hienosti. Toisessa ottelussa ammuin tällä hetkellä armeijan urheilukoulua suorittavaa Verne Vuorista vastaan ja tässäkin matsissa sai kyllä venyä parhaimmilleen, sillä Verne otti ensimmäisellä kierroksella pientä niskalenkkiä voittaen kierroksen, jonka tasoitin toisella setillä, mutta tuohon perään sitten pistettiinkin kaksi tasuria. Viimeisellä kierroksella hoidin kuitenkin pisteet kotiin hyvällä setillä ja etenin finaaliin. Kultaotteluun oli tiensä raivannut itseoikeutetusti Sampokin, joten oli mukava päästä hakemaan alkukisasta revanssia. Olotila oli miellyttävän rauhallinen ja itsevarma ja kun pitin heti ensimmäiseen sarjaan bingon vahvisti se tätä tunnetta mukavasti. Pari seuraavaa sarjaa meni tasureiksi pisteillä 29 ja 30 ja kun tempaisin vielä viimeiseen sarjaan 29, jossa yksi nuoli jäi vain puoli milliä auki kympistä varmistui voitto pisteillä 6-2.
Kisapäivä on kyllä aina juhlapäivä, lappu rinnassa viivalla seisominen on kyllä yksi koukuttavimmista tunteista ja siinä pääsee mukavasti mittaamaan omaa henkistä kanttia. Vaikka tulostaso ei nyt vielä ollut mitenkään ihmeellinen niin suunta on oikea ja treeneissä jatkuu tekniikkaremontti, jolle tämä talvi on varattuna. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä ja sitä kautta seuraavia kisoja kohti.
Tämä syksy on minulle tekniikkakuurin aikaa, kun kesän aikana alkoi tekemisessä näkyä monenmoisia kommervenkkejä, jotka hidastaa kehityskäyrää. Kesällä ja alkusyksystä oli kuitenkin sen verran tärkeitä skaboja ja kun tiesin, että paljon asioita pitää saada parempaan uskoon, niin päätin jättää muutokset suosiolla kisakauden jälkeiseen aikaan. Hommat on nyt pistetty aluilleen ja tämä oli ensimmäinen kisa, johon lähdin testaamaan, miten treenissä harjoitellut asiat toimii käytännössä ja kisatilanteessa. Tekemisen suhteen jäi melko positiivinen fiilis, sillä pääosin tein sitä mitä tarkoitus olikin. Tosin muutamia huomioita muistikirjaan myös kertyi, mitä täytyy lähteä työstämään. Alkukisassa kuitenkaan pistetasollisesti ei päässyt juhlimaan, mutta oli siellä satunnaisia hyviäkin hetkiä ja sitten finaalissa niitä oli vähän tasaisemminkin.
Peruskisasta pisteitä kertyi siis 288+289=577 ja juoni meni suurinpiirtein niin, että bingoja tuli vähän turhan niukasti, vaikka tikut pyörikin ihan kympin rajoilla pääosin ja sitten mukaan sattui luvattoman paljon 28 kierroksia. Tämä oli kuitenkin heikoin settipistesarja, joka oli toisaalta myös varsin lohduttavaa. Sijoitukseksi tuli lopulta vasta kakkospaikka, kun samaan taustaan ampunut Sampo Ronkanen pisteli elämänsä vauhtia oman ennätyksensä 582 ja otti piikkipaikan. Olipa huikeaa katsoa, millä itse varmuudella mies pisteli keppejä keskelle, onneksi olkoon vain Sampolle vielä tätäkin kautta!
Matseissa ensimmäisessä voitin Porin oman pojan Aku-Paavo Forströmin pistein 6-2, mutta matsi oli kyllä pisteitä tiukempi, sillä Aku-Paavo ampui todella hienosti. Toisessa ottelussa ammuin tällä hetkellä armeijan urheilukoulua suorittavaa Verne Vuorista vastaan ja tässäkin matsissa sai kyllä venyä parhaimmilleen, sillä Verne otti ensimmäisellä kierroksella pientä niskalenkkiä voittaen kierroksen, jonka tasoitin toisella setillä, mutta tuohon perään sitten pistettiinkin kaksi tasuria. Viimeisellä kierroksella hoidin kuitenkin pisteet kotiin hyvällä setillä ja etenin finaaliin. Kultaotteluun oli tiensä raivannut itseoikeutetusti Sampokin, joten oli mukava päästä hakemaan alkukisasta revanssia. Olotila oli miellyttävän rauhallinen ja itsevarma ja kun pitin heti ensimmäiseen sarjaan bingon vahvisti se tätä tunnetta mukavasti. Pari seuraavaa sarjaa meni tasureiksi pisteillä 29 ja 30 ja kun tempaisin vielä viimeiseen sarjaan 29, jossa yksi nuoli jäi vain puoli milliä auki kympistä varmistui voitto pisteillä 6-2.
Kisapäivä on kyllä aina juhlapäivä, lappu rinnassa viivalla seisominen on kyllä yksi koukuttavimmista tunteista ja siinä pääsee mukavasti mittaamaan omaa henkistä kanttia. Vaikka tulostaso ei nyt vielä ollut mitenkään ihmeellinen niin suunta on oikea ja treeneissä jatkuu tekniikkaremontti, jolle tämä talvi on varattuna. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä ja sitä kautta seuraavia kisoja kohti.
RSS Feed
