Kulunut viikko vietettiin Italiassa Torinon talviolympialaisten maisemissa San Sicario Altossa maasto-EM-kilpailuiden merkeissä. Kilpailusta tuli itselleni yksi oman urheilu-urani kohokohtia, kun nousin kilpailun päätteeksi pokkaamaan hopeisen mitalin. Perimmäinen tavoitteenihan oli lähteä maastokisaan, koska se on nyt osa World Rankingia ja sitä kautta yksi osa olympiakarsinta prosessia. Pisteitä tuli nyt reilusti ja se ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali siitä palkintona.
Maastotreenit ovat jääneet melko vähälle tässä kesän aikana, tosin osallistuin kyllä kolmeen kilpailuun, jotka ovat tottakai treeniä ja sain omaan pihaan viikkoa ennen yhden pakan pystyyn, johon pystyi ampumaan loivaa alamäkeä. Onneksi kilpailuihin lähtöä edeltävä päivä oli vapaana ja sääennuste näytti järkevää keliä, joten sovittiin Pyryn kanssa, että käydään ampumassa Oittaalla vielä viimeistelytreeni. Kierrettiin lähes täysi rata kunnon kulmia ja voisi sanoa, että tästä reissusta oli korvaamaton apu tulevalle viikolle. Sen verran monta kertaa viikon aikana muistelin, että mitäs siellä Oittaalla pitikään tehdä tässä kohdin.
Matkustimme paikan päälle sunnuntaina ja olimme hotellilla perillä myöhään yöllä. Onneksi hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli säästänyt meille illallista, joten saimme syödäksemme ennen nukkumaan menoa. Itse kisakylä oli hyvin unelias alppikylä, sillä nyt ei ollut mitään sesonkia meneillään ja vaikutti siltä, että paikalla oli vain jousiampujat muutaman paikallisen seassa.
Kisapaikka oli äärimmäisen kaunis vuoristomaisema ja kisakeskuksena Torinon talviolympialaisten Olympic Center. Pääsimme ampumaan harkkanuolia kuvankauniiseen vuoristomaisemaan, toki hieman alamäkeen ja rastit risteilivät vuoren rinteillä. Kaikesta kauneudesta huolimatta syksy oli kuitenkin jo sen verran pitkällä, että muutamat aamut olivat ihan todella kylmiä ja vaatetta sai olla päällä ihan reilusti, vaikkakin ilma yleensä lämpeni päiväksi.
Me aloitimme ensimmäisen kisapäivän niin sanotulta keltaiselta radalta, joka oli niin oikeaa maastoammuntaa kuin voin kuvitella. Tasamaan rasteja ei ollut kuin ihan muutama eli pääosin ammuttiin siis kunnollisiin kulmiin ja muutama rasti todella jyrkkiin kulmiin. Arvioitavana päivänä tämä tekee tietenkin haasteeksi sen, että ensin pitäisi saada matka kiinni, mutta myös kulmienvaikutukset. Onneksi oltiin Pyryn kanssa kierretty Oittaalla ja onnistuin arvioinnissa lähes täydellisesti aloittaen muutamaa rastia lukuun ottamatta nelosen sisältä, joka on todella kovaa tasoa. Yhden rastin arvioinnin missasin useammalla metrillä aloittaen ykkösellä ja muutamia lähti kolmoselta, mutta kun sain hyvällä tahdilla tikkuja kakkos- ja kolmosnuolella keskelle, niin tulos oli näistäkin kohtuullinen. Lopputulokseksi kertyi 357 pistettä, jota en voinut kuin hämmästellä loppulaskennan jälkeen. Tuntui, että meni hyvin, mutta en osannut arvata, että niin hyvin ja kun tuloslistallakin olin sijalla yhdeksän niin olin todella tyytyväinen.
Annettujen matkojen päivä ammuttiin vihreällä radalla, josta meidän taljaporukka oli aloittanut arvioitavan päivän. Saimmekin jo ennakkotietoa, että se on huomattavasti tasaisempi ja niinhän se oli, ehkä vähän tylsän tasainen suhteessa siihen millaisia rasteja samaan paikkaan olisi saanut. Ryhmäjako meni tälle päivälle uusiksi ja minä aloitin ryhmässä 3, jossa oli sijoille 9-12 sijoittuneet. Alku lähti vähän heikosti käyntiin ja olin muutaman rastin jälkeen melkein kymmenen pistettä muuta porukkaa perässä. Sain kuitenkin koko ajan paremmin ja paremmin kiinni ammunnasta ja puolessa välissä onnistuin ampumaan hyvän pätkän, jossa oli 3 x täydet 18 pistettä ja muutkin +15, niin nousin tasoihin ryhmäämme johtavan Ranskan Mullotin kanssa. Loppukisa, me sitten taisteltiinkin kumpi voittaa ryhmä keskinäisen kisan minun viedessä loistavilla viimeisellä kolmella rastilla kisan. Lopputulos oli vielä edellistäkin päivää uskomattomampi 364, jolloin yhteistulokseksi kertyi 721 pistettä. Se on melkein 50 pistettä parempi tulos kuin olen suomessa ampunut parhaimmillaan ja tuo rata oli kuitenkin kokolailla verrannollinen suomen ratoihin, kun pistää molemmat matkat yhteen. Sain vielä yllättyä yhden kerran uudelleen, kun kyselin, että mites mulla meni että pidinkö sijoitukseni, niin meidän joukkueen johtaja Humalajoen Aulis kertoi, että olen ollut ihan kärjessä koko ajan välillä johtaen kisaa. Loppujen lopuksi kaikkien tulosten jälkeen olin sijalla 3, huikea nousu sijalta 9 kisassa, jossa oli 37 osanottajaa. Toisaalta kisan 2 ensimmäistä sai suoran paikan semifinaaleihin, joten minä olin ensimmäinen joka aloitti pudotukset 10 ampujan ollessa jäljellä.
Pudotuskierroksille ensimmäiseksi vastustajakseni tuli brittien loistava maastoampuja ja olympiakävijä Patrik Huston. Matsi lähti käyntiin hyvin ja otin alkuun johtopaikan. Kahdelle seuraavalle rastille aloin kuitenkin jännittämään ihan turhan vuoksi ampuen yhden 2 ja yhden 1 ja tipuin 4 pisteen päähän Hustonista. Onneksi osaamista on jo kertynyt tilanteiden kääntämisestä ja sain mentaalisen tahdon taas oikealle taajuudelle nousten loppujen rastien aikana tasoihin. Kisa ratkaistiin lopulta uusintanuolella 55m matkalta ylämäkeen. Tiesin täsmälleen millainen merkki pitää laittaa ja ammuin keskelle kutosta, Hustonin ampuessa nelosen. Tässä kohtaa tuntui että loppukisojen peli kääntyi minulle, sain tuosta niin paljon itseluottamusta, että ammuin koko loppukisan parhaimmalla itseluottamuksella mitä olen varmasti kisoissa ikinä kokenut.
Toisessa ottelussa vastaani tuli Italian Massimiliano Mandia, joka on moninkertainen maastoarvokisamitalisti ja nimenomaan maaston spesiaalikaveri. Panoksena tässä ottelussa oli pääsy semifinaaleihin. Minusta tuntui heti ottelun alusta asti, että tämä on mun juttu ja vaikka ammuttiin ensimmäinen rasti tasan, niin aloin seuraavilla ottamaan eroa niin, että ennen viimeistä rastia johdin 5 pisteellä. Viimeinen rasti oli 10m tipu, joka ammuttiin kovassa sumussa. Pistin ensimmäisen nuolen 5:lle ja toisen 6:lle, tässä kohtaa tiesin, että voitto tulee ja nykäisin viimeisen nopeasti tauluun osuen neloselle. Mandia ampui loistavasti tästä täydet pisteet ja ero kapeni 2 pisteeseen, mutta tuolla viimeisellä nuolella ei ollut väliä. Voitto tuli ja paikka semifinaaleihin sekä mitaliotteluin, joka oli tiedossa päätöspäivälle lauantaille.
Perjantaina ammuttiin miesten joukkuekisa, johon lähdettiin Rutosen Mikan (talja-ampuja) ja Viitasen Timon (vaistoampuja) kanssa sijalta 7, jolle me noustiin ensimmäisen päivän 8 sijalta. Vastaamme ensimmäiseen otteluun tuli Ranskan kivikova euroopan parhaista ja alkukisassa 2 sijalle sijoittunut kolmikko. Meille koko suomen joukkueelle tämä oli ensimmäinen kerta kun ammuimme joukkuekisaa ja jostain syystä olimme siinä käsityksessä, että kisassa ammutaan 8 rastia. Otimme heti alkuun johtoaseman ja kasvatimme sitä rasti rastilta. Kun lähdettiin hakemaan nuolia nelosrastin jälkeen minä, joka kirjasin puhelimella tulokset ihmettelin, että miksiköhän tässä ruudussa on vain neljä riviä. Mika totesi tähän, että se on kuule Antti niin että me taidettiin voittaa tämä ottelu ja niinhän siinä kävi, rasteja ammuttiin 4 ja voitimme selkeällä erolla ottelun. Tästä etenimme matsiin ruotsia vastaan, jossa ammunta sujui edelleen erittäin hyvin koko porukalla ja olimme jo varmoja, että meidän päätös rasti riittää voittoon, kun Timppa pisti viimeisen nuolen vitoselle. Ruotsi venyi kuitenkin uskomattoman kovaan suoritukseen, kun heidän vaistoampuja päätti heidän sarjansa keskelle kutosta ja näin Ruotsi finaaliin ja me mentiin pronssiotteluun. Viimeinen matsi oli jostain syystä haasteellinen meille ja ei ylletty kukaan parhaimpaamme, toisaalta Saksalaiset ampuivat ihan käsittämättömän hyvin ja ottelu päättyi ylivoimaisesti heille. Kaikesta huolimatta sija 4 on ihan mielettömän kova suoritus meiltä joukkueena ja olimme siihen todella tyytyväisiä.
Finaalipäivä oli sitten lauantaina ja siihen kuului aaamupäivään semifinaalit ja iltapäivään mitaliottelut. Päivä valkeni todella kylmänä, ja vaikka pistin päälle neljä kerrosta vaatteita niin harkkanuolilla oli todella kylmä, erityisesti tietenkin sormiin, mutta onneksi Lanteen Annella, joka lupautui tulemaan minulle valmentajaksi otteluihin oli kädenlämmittimenä toimiva powerpankki mukana, joka auttoi valtavasti pitämään sormet lämpöisenä. Onneksi sää lämpeni hieman semifinaaliin. Vastaan tähän otteluun minulle tuli alkukisan kakkonen, world rankingin sijalla 3 oleva moninkertainen arvokisamitalisti ja viime vuoden maasto-MM-kisojen kultamitalisti saksan Florian Unruh. Ottelu lähti käyntiin tasaisissa merkeissä, kun ammuimme ensimmäisestä ottelusta tasurin. Toisella rastilla sain hyvän alun ja tein eroa pari pinnaa. Kolmannella rastilla kävi sitten jotain ihmeellistä koko muulle ryhmälle. Paalu oli merkattu 55m ja Anne sanoi minulle kuten kaikilla muillakin rasteilla matkan ja varmisti sen vielä. Aloitin yläkakkoselta ja olin tietenkin pettynyt, mutta Anne kertoi Unruhin ampuneen alaykkösen. Ammuttiin loput tikut niin että ero pysyi entisellään ja kävellessä taululle kysyin, että mitä muille tapahtui kun myös toinen semifinalisti ryhmä oli aloittanut alaykköseltä. Vastaus oli, että kaikki muut olivat katsoneet, että se on 50m paalu eli koko muu porukka aloitti 5m väärällä merkillä. Uskomatonta, miten näin tärkeässä tilanteessa voi käydä noin ammattilaisille, mutta minuahan se ei tietenkään haitannut. Viimeisellä rastilla aurinko paistoi pahasti silmiin, mutta asia korjaantui sillä, että Anne varjosti A4-paperinipulla ja ammuin täydellisen lopun tehden lisää eroa ja voitin Unruhin lopulta pistein 53-50. Todella kovat pisteet, sillä kulmat olivat paljon vaikeammat kuin pooliottelupäivänä.
Iltapäivän kultaotteluun valmistautuminen sujui todella mahtavissa fiiliksissä, sillä minä olin jo tämän reissun voittaja, kun ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali oli varmistunut. Ottelu oli televisioitu ja löytyy Youtubesta World Archery Europen kanavalta, jonka myötä myös koko ottelun kulku oli erilainen kuin aiemmat ottelut. Nuolia ei nyt haettu itse vaan taululle meni agent, johon Ekholmin Pyry ilmoittautui heti ja minähän oli tästä iloinen sillä, hän on kv-tason tuomari, joten taulunpää oli takuuvarmasti minun etujen mukainen. Otteluun tuli vastustajakseni hollannin Willem Bakker, joka voitti alkukilpailun ja on taulupuolella ottanut mitaleja kovista KV-kisoista. Päätin heti alusta alkaen olla seuraamatta vastustajan tekemisiä ja näin teinkin. Ensimmäiseltä tipurastilta aloitin vähän sivusta ja ruuvailin tähtäimen kohdilleen ja päätin keskelle kutosta. Tästä kierroksesta tuli tasapisteet. Toisella rastilla päädyttiin niin ikään tasapisteisiin, kun ammuttiin molemmat kolme vitosta. Kolmas rasti lopulta ratkaisi ottelun. Se oli melko jyrkkä 45m 60cm taulu ja ajattelin, että siihen pitäisi laittaa sama merkki kuin semifinaalin päätösrastissa. No tämä oli väärä päätös, sillä nuoli painui ylös kakkosen ja kolmosen rajalle, joka lopulta oli kakkonen. Näissä tilanteissa en yleensä säädä tähtäintä vaan ammun ennakolla ja onnistuin vaikeasta ammunta asennosta ampumaan nelosen ja viimeisellä kutosen. Bakker kuitenkin oli pistänyt pari pinnaa paremmin ja näin homma jatkui viimeiselle rastille takaa-ajo asemissa. Kultaottelut päätetään tässä kisamuodossa pisimmälle matkalle, joka on siis 60m ja taulu on 80cm ja homma jatkui edelleen melko jyrkkään ylämäkeen. Nyt sain korkeuden kuntoon edellisestä rastista oppineena, mutta nuoli oli vasemmalla nelonen. Pikku tähtäimen säätö, mutta toinen nuoli ei lähtenyt ihan puhtaasti liikkeelle erittäin haasteellisen ammunta-asennon vuoksi ja osui niin ikään vasemmalle neloselle. Viimeisellä nuolella sain kuitenkin vitosen ja olin todella tyytyväinen ja itseasiassa ajattelin, että taisin voittaa tämän ottelun, sillä en ollut seurannut kuulutuksia ollenkaan ja olin ampunut mielestäni todella loistavasti. Kyselin Bakkerilta, että kuinkahan tässä kävi ja samalla tuli viralliset tulokset, joiden mukaan Bakker voitti 58-55. Upea kisa ja paras voitti ja suuri tunnustus hollannin kaverille. Mutta jos hän iloitsi kullasta, niin kyllä minä iloitsin ihan yhtä paljon hopeasta, sillä tuota paremmin tällä osaamisellani en olisi finaalissa pystynyt ampumaan.
Ihan valtavan hieno ja intensiivinen jousiammuntaviikko huipentui siis kultaotteluun, josta kotiin tuomisena oli henkilökohtainen hopea. Vaikka mielikuvissani olin kyllä sijoittanut itseni mahdolliseksi mitalistiehdokkaaksi, niin täytyy sanoa, että se oli kyllä todella iso yllätys, että se todellakin konkretisoitui. Koko viikon ylitin itseni ihan joka tilanteessa, alkukisan tulostaso, oman ennätyksen valtava parantaminen ja sijoittuminen 3 sijalle olivat kaikki ihan valtavia ylityksiä omiin realistisiin odotuksiin. Pudotusotteluissa ei tullut yhtään helppoa matsia, vaan kaikki vastustajat olivat maailman ehdotonta parhaimmistoa, mutta niin vain nämäkin matsit yksi kerrallaan hoituivat viimeistä lukuun ottamatta. Se että pääsin ampumaan joka ikisenä kilpailupäivänä oli yhtälailla itselleni iso juttu ja kun miesten joukkueella voitimme ranskan ja lopulta päädyimme sijalle 4 oli tämäkin yksi tähtihetkiä. Yksi suurimmista asioista mistä nautin koko viikon, oli se, että ammunta oli ”kivaa ja helppoa”, sellaista halusin sen olevan ja pystyin tämän viikon elämään tällaisella fiiliksellä ja tässä on palkinto siitä. Kruunajaisena tähän sai lopulta seisoa palkintokorokkeella ja nähdä tiimikavereiden hurraamassa suomen lipun kanssa minun astuessa kuulutettuna korokkeelle ja tämän jälkeen kun sai katsoa suomenlipun nousevan vasempaan salkoon. Oli kyllä aika herkkä hetki, vaikka finlandia hymniä ei päässytkään soittamaan.
Kiitos koko suomen joukkueelle, kaikki tuki ja yhteishenki kisan aikana oli äärimmäisen tärkeä osa onnistumista. Oli mahtava nähdä miten kaikki elivät oman kisan lisäksi toisten kisojen kannustamisesta, josta tällä kerralla minä sain erityisesti nauttia. Erityiset kiitokset Annelle, joka toimi valmentajan boksissa matseissa, meillä homma toimi hienosti. Kiitokset myös Pyrylle, jonka kanssa käytiin tekemässä todella tärkeä valmistautuminen ennen kisoja Oittaalla. Tämä oli varmasti yksi suurimpia onnistumisen takeita. Ohjeet tällä reissulla sekä huomiot joita tein olivat viikon onnistumisen perusta. Ja loppuun tottakai kiitokset vaimolle, perheelle ja kaikille tukijoille. Tällaista matkaa on ollut hienoa tehdä, kun tuki taustalla on kunnossa.
Hieno viikko takana ja kuten aina ennenkin matka jatkuu kohti seuraavia tavoitteita, jotka ovat siis hallikaudella. Perimmäinen syynihän oli lähteä maastokisaan nimenomaan World Ranking pisteiden vuoksi ja niitä tuli nyt paljon ja niiden metsästäminen jatkuu hallissa, josta ensimmäisenä on tiedossa GT-Open Luxemburgissa marraskuun lopulla. Mutta paluu reaalimaailmaan ensin eli töihin maanantai aamulla ja siitä sitten treenien jatkamiseen.
Maastotreenit ovat jääneet melko vähälle tässä kesän aikana, tosin osallistuin kyllä kolmeen kilpailuun, jotka ovat tottakai treeniä ja sain omaan pihaan viikkoa ennen yhden pakan pystyyn, johon pystyi ampumaan loivaa alamäkeä. Onneksi kilpailuihin lähtöä edeltävä päivä oli vapaana ja sääennuste näytti järkevää keliä, joten sovittiin Pyryn kanssa, että käydään ampumassa Oittaalla vielä viimeistelytreeni. Kierrettiin lähes täysi rata kunnon kulmia ja voisi sanoa, että tästä reissusta oli korvaamaton apu tulevalle viikolle. Sen verran monta kertaa viikon aikana muistelin, että mitäs siellä Oittaalla pitikään tehdä tässä kohdin.
Matkustimme paikan päälle sunnuntaina ja olimme hotellilla perillä myöhään yöllä. Onneksi hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli säästänyt meille illallista, joten saimme syödäksemme ennen nukkumaan menoa. Itse kisakylä oli hyvin unelias alppikylä, sillä nyt ei ollut mitään sesonkia meneillään ja vaikutti siltä, että paikalla oli vain jousiampujat muutaman paikallisen seassa.
Kisapaikka oli äärimmäisen kaunis vuoristomaisema ja kisakeskuksena Torinon talviolympialaisten Olympic Center. Pääsimme ampumaan harkkanuolia kuvankauniiseen vuoristomaisemaan, toki hieman alamäkeen ja rastit risteilivät vuoren rinteillä. Kaikesta kauneudesta huolimatta syksy oli kuitenkin jo sen verran pitkällä, että muutamat aamut olivat ihan todella kylmiä ja vaatetta sai olla päällä ihan reilusti, vaikkakin ilma yleensä lämpeni päiväksi.
Me aloitimme ensimmäisen kisapäivän niin sanotulta keltaiselta radalta, joka oli niin oikeaa maastoammuntaa kuin voin kuvitella. Tasamaan rasteja ei ollut kuin ihan muutama eli pääosin ammuttiin siis kunnollisiin kulmiin ja muutama rasti todella jyrkkiin kulmiin. Arvioitavana päivänä tämä tekee tietenkin haasteeksi sen, että ensin pitäisi saada matka kiinni, mutta myös kulmienvaikutukset. Onneksi oltiin Pyryn kanssa kierretty Oittaalla ja onnistuin arvioinnissa lähes täydellisesti aloittaen muutamaa rastia lukuun ottamatta nelosen sisältä, joka on todella kovaa tasoa. Yhden rastin arvioinnin missasin useammalla metrillä aloittaen ykkösellä ja muutamia lähti kolmoselta, mutta kun sain hyvällä tahdilla tikkuja kakkos- ja kolmosnuolella keskelle, niin tulos oli näistäkin kohtuullinen. Lopputulokseksi kertyi 357 pistettä, jota en voinut kuin hämmästellä loppulaskennan jälkeen. Tuntui, että meni hyvin, mutta en osannut arvata, että niin hyvin ja kun tuloslistallakin olin sijalla yhdeksän niin olin todella tyytyväinen.
Annettujen matkojen päivä ammuttiin vihreällä radalla, josta meidän taljaporukka oli aloittanut arvioitavan päivän. Saimmekin jo ennakkotietoa, että se on huomattavasti tasaisempi ja niinhän se oli, ehkä vähän tylsän tasainen suhteessa siihen millaisia rasteja samaan paikkaan olisi saanut. Ryhmäjako meni tälle päivälle uusiksi ja minä aloitin ryhmässä 3, jossa oli sijoille 9-12 sijoittuneet. Alku lähti vähän heikosti käyntiin ja olin muutaman rastin jälkeen melkein kymmenen pistettä muuta porukkaa perässä. Sain kuitenkin koko ajan paremmin ja paremmin kiinni ammunnasta ja puolessa välissä onnistuin ampumaan hyvän pätkän, jossa oli 3 x täydet 18 pistettä ja muutkin +15, niin nousin tasoihin ryhmäämme johtavan Ranskan Mullotin kanssa. Loppukisa, me sitten taisteltiinkin kumpi voittaa ryhmä keskinäisen kisan minun viedessä loistavilla viimeisellä kolmella rastilla kisan. Lopputulos oli vielä edellistäkin päivää uskomattomampi 364, jolloin yhteistulokseksi kertyi 721 pistettä. Se on melkein 50 pistettä parempi tulos kuin olen suomessa ampunut parhaimmillaan ja tuo rata oli kuitenkin kokolailla verrannollinen suomen ratoihin, kun pistää molemmat matkat yhteen. Sain vielä yllättyä yhden kerran uudelleen, kun kyselin, että mites mulla meni että pidinkö sijoitukseni, niin meidän joukkueen johtaja Humalajoen Aulis kertoi, että olen ollut ihan kärjessä koko ajan välillä johtaen kisaa. Loppujen lopuksi kaikkien tulosten jälkeen olin sijalla 3, huikea nousu sijalta 9 kisassa, jossa oli 37 osanottajaa. Toisaalta kisan 2 ensimmäistä sai suoran paikan semifinaaleihin, joten minä olin ensimmäinen joka aloitti pudotukset 10 ampujan ollessa jäljellä.
Pudotuskierroksille ensimmäiseksi vastustajakseni tuli brittien loistava maastoampuja ja olympiakävijä Patrik Huston. Matsi lähti käyntiin hyvin ja otin alkuun johtopaikan. Kahdelle seuraavalle rastille aloin kuitenkin jännittämään ihan turhan vuoksi ampuen yhden 2 ja yhden 1 ja tipuin 4 pisteen päähän Hustonista. Onneksi osaamista on jo kertynyt tilanteiden kääntämisestä ja sain mentaalisen tahdon taas oikealle taajuudelle nousten loppujen rastien aikana tasoihin. Kisa ratkaistiin lopulta uusintanuolella 55m matkalta ylämäkeen. Tiesin täsmälleen millainen merkki pitää laittaa ja ammuin keskelle kutosta, Hustonin ampuessa nelosen. Tässä kohtaa tuntui että loppukisojen peli kääntyi minulle, sain tuosta niin paljon itseluottamusta, että ammuin koko loppukisan parhaimmalla itseluottamuksella mitä olen varmasti kisoissa ikinä kokenut.
Toisessa ottelussa vastaani tuli Italian Massimiliano Mandia, joka on moninkertainen maastoarvokisamitalisti ja nimenomaan maaston spesiaalikaveri. Panoksena tässä ottelussa oli pääsy semifinaaleihin. Minusta tuntui heti ottelun alusta asti, että tämä on mun juttu ja vaikka ammuttiin ensimmäinen rasti tasan, niin aloin seuraavilla ottamaan eroa niin, että ennen viimeistä rastia johdin 5 pisteellä. Viimeinen rasti oli 10m tipu, joka ammuttiin kovassa sumussa. Pistin ensimmäisen nuolen 5:lle ja toisen 6:lle, tässä kohtaa tiesin, että voitto tulee ja nykäisin viimeisen nopeasti tauluun osuen neloselle. Mandia ampui loistavasti tästä täydet pisteet ja ero kapeni 2 pisteeseen, mutta tuolla viimeisellä nuolella ei ollut väliä. Voitto tuli ja paikka semifinaaleihin sekä mitaliotteluin, joka oli tiedossa päätöspäivälle lauantaille.
Perjantaina ammuttiin miesten joukkuekisa, johon lähdettiin Rutosen Mikan (talja-ampuja) ja Viitasen Timon (vaistoampuja) kanssa sijalta 7, jolle me noustiin ensimmäisen päivän 8 sijalta. Vastaamme ensimmäiseen otteluun tuli Ranskan kivikova euroopan parhaista ja alkukisassa 2 sijalle sijoittunut kolmikko. Meille koko suomen joukkueelle tämä oli ensimmäinen kerta kun ammuimme joukkuekisaa ja jostain syystä olimme siinä käsityksessä, että kisassa ammutaan 8 rastia. Otimme heti alkuun johtoaseman ja kasvatimme sitä rasti rastilta. Kun lähdettiin hakemaan nuolia nelosrastin jälkeen minä, joka kirjasin puhelimella tulokset ihmettelin, että miksiköhän tässä ruudussa on vain neljä riviä. Mika totesi tähän, että se on kuule Antti niin että me taidettiin voittaa tämä ottelu ja niinhän siinä kävi, rasteja ammuttiin 4 ja voitimme selkeällä erolla ottelun. Tästä etenimme matsiin ruotsia vastaan, jossa ammunta sujui edelleen erittäin hyvin koko porukalla ja olimme jo varmoja, että meidän päätös rasti riittää voittoon, kun Timppa pisti viimeisen nuolen vitoselle. Ruotsi venyi kuitenkin uskomattoman kovaan suoritukseen, kun heidän vaistoampuja päätti heidän sarjansa keskelle kutosta ja näin Ruotsi finaaliin ja me mentiin pronssiotteluun. Viimeinen matsi oli jostain syystä haasteellinen meille ja ei ylletty kukaan parhaimpaamme, toisaalta Saksalaiset ampuivat ihan käsittämättömän hyvin ja ottelu päättyi ylivoimaisesti heille. Kaikesta huolimatta sija 4 on ihan mielettömän kova suoritus meiltä joukkueena ja olimme siihen todella tyytyväisiä.
Finaalipäivä oli sitten lauantaina ja siihen kuului aaamupäivään semifinaalit ja iltapäivään mitaliottelut. Päivä valkeni todella kylmänä, ja vaikka pistin päälle neljä kerrosta vaatteita niin harkkanuolilla oli todella kylmä, erityisesti tietenkin sormiin, mutta onneksi Lanteen Annella, joka lupautui tulemaan minulle valmentajaksi otteluihin oli kädenlämmittimenä toimiva powerpankki mukana, joka auttoi valtavasti pitämään sormet lämpöisenä. Onneksi sää lämpeni hieman semifinaaliin. Vastaan tähän otteluun minulle tuli alkukisan kakkonen, world rankingin sijalla 3 oleva moninkertainen arvokisamitalisti ja viime vuoden maasto-MM-kisojen kultamitalisti saksan Florian Unruh. Ottelu lähti käyntiin tasaisissa merkeissä, kun ammuimme ensimmäisestä ottelusta tasurin. Toisella rastilla sain hyvän alun ja tein eroa pari pinnaa. Kolmannella rastilla kävi sitten jotain ihmeellistä koko muulle ryhmälle. Paalu oli merkattu 55m ja Anne sanoi minulle kuten kaikilla muillakin rasteilla matkan ja varmisti sen vielä. Aloitin yläkakkoselta ja olin tietenkin pettynyt, mutta Anne kertoi Unruhin ampuneen alaykkösen. Ammuttiin loput tikut niin että ero pysyi entisellään ja kävellessä taululle kysyin, että mitä muille tapahtui kun myös toinen semifinalisti ryhmä oli aloittanut alaykköseltä. Vastaus oli, että kaikki muut olivat katsoneet, että se on 50m paalu eli koko muu porukka aloitti 5m väärällä merkillä. Uskomatonta, miten näin tärkeässä tilanteessa voi käydä noin ammattilaisille, mutta minuahan se ei tietenkään haitannut. Viimeisellä rastilla aurinko paistoi pahasti silmiin, mutta asia korjaantui sillä, että Anne varjosti A4-paperinipulla ja ammuin täydellisen lopun tehden lisää eroa ja voitin Unruhin lopulta pistein 53-50. Todella kovat pisteet, sillä kulmat olivat paljon vaikeammat kuin pooliottelupäivänä.
Iltapäivän kultaotteluun valmistautuminen sujui todella mahtavissa fiiliksissä, sillä minä olin jo tämän reissun voittaja, kun ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali oli varmistunut. Ottelu oli televisioitu ja löytyy Youtubesta World Archery Europen kanavalta, jonka myötä myös koko ottelun kulku oli erilainen kuin aiemmat ottelut. Nuolia ei nyt haettu itse vaan taululle meni agent, johon Ekholmin Pyry ilmoittautui heti ja minähän oli tästä iloinen sillä, hän on kv-tason tuomari, joten taulunpää oli takuuvarmasti minun etujen mukainen. Otteluun tuli vastustajakseni hollannin Willem Bakker, joka voitti alkukilpailun ja on taulupuolella ottanut mitaleja kovista KV-kisoista. Päätin heti alusta alkaen olla seuraamatta vastustajan tekemisiä ja näin teinkin. Ensimmäiseltä tipurastilta aloitin vähän sivusta ja ruuvailin tähtäimen kohdilleen ja päätin keskelle kutosta. Tästä kierroksesta tuli tasapisteet. Toisella rastilla päädyttiin niin ikään tasapisteisiin, kun ammuttiin molemmat kolme vitosta. Kolmas rasti lopulta ratkaisi ottelun. Se oli melko jyrkkä 45m 60cm taulu ja ajattelin, että siihen pitäisi laittaa sama merkki kuin semifinaalin päätösrastissa. No tämä oli väärä päätös, sillä nuoli painui ylös kakkosen ja kolmosen rajalle, joka lopulta oli kakkonen. Näissä tilanteissa en yleensä säädä tähtäintä vaan ammun ennakolla ja onnistuin vaikeasta ammunta asennosta ampumaan nelosen ja viimeisellä kutosen. Bakker kuitenkin oli pistänyt pari pinnaa paremmin ja näin homma jatkui viimeiselle rastille takaa-ajo asemissa. Kultaottelut päätetään tässä kisamuodossa pisimmälle matkalle, joka on siis 60m ja taulu on 80cm ja homma jatkui edelleen melko jyrkkään ylämäkeen. Nyt sain korkeuden kuntoon edellisestä rastista oppineena, mutta nuoli oli vasemmalla nelonen. Pikku tähtäimen säätö, mutta toinen nuoli ei lähtenyt ihan puhtaasti liikkeelle erittäin haasteellisen ammunta-asennon vuoksi ja osui niin ikään vasemmalle neloselle. Viimeisellä nuolella sain kuitenkin vitosen ja olin todella tyytyväinen ja itseasiassa ajattelin, että taisin voittaa tämän ottelun, sillä en ollut seurannut kuulutuksia ollenkaan ja olin ampunut mielestäni todella loistavasti. Kyselin Bakkerilta, että kuinkahan tässä kävi ja samalla tuli viralliset tulokset, joiden mukaan Bakker voitti 58-55. Upea kisa ja paras voitti ja suuri tunnustus hollannin kaverille. Mutta jos hän iloitsi kullasta, niin kyllä minä iloitsin ihan yhtä paljon hopeasta, sillä tuota paremmin tällä osaamisellani en olisi finaalissa pystynyt ampumaan.
Ihan valtavan hieno ja intensiivinen jousiammuntaviikko huipentui siis kultaotteluun, josta kotiin tuomisena oli henkilökohtainen hopea. Vaikka mielikuvissani olin kyllä sijoittanut itseni mahdolliseksi mitalistiehdokkaaksi, niin täytyy sanoa, että se oli kyllä todella iso yllätys, että se todellakin konkretisoitui. Koko viikon ylitin itseni ihan joka tilanteessa, alkukisan tulostaso, oman ennätyksen valtava parantaminen ja sijoittuminen 3 sijalle olivat kaikki ihan valtavia ylityksiä omiin realistisiin odotuksiin. Pudotusotteluissa ei tullut yhtään helppoa matsia, vaan kaikki vastustajat olivat maailman ehdotonta parhaimmistoa, mutta niin vain nämäkin matsit yksi kerrallaan hoituivat viimeistä lukuun ottamatta. Se että pääsin ampumaan joka ikisenä kilpailupäivänä oli yhtälailla itselleni iso juttu ja kun miesten joukkueella voitimme ranskan ja lopulta päädyimme sijalle 4 oli tämäkin yksi tähtihetkiä. Yksi suurimmista asioista mistä nautin koko viikon, oli se, että ammunta oli ”kivaa ja helppoa”, sellaista halusin sen olevan ja pystyin tämän viikon elämään tällaisella fiiliksellä ja tässä on palkinto siitä. Kruunajaisena tähän sai lopulta seisoa palkintokorokkeella ja nähdä tiimikavereiden hurraamassa suomen lipun kanssa minun astuessa kuulutettuna korokkeelle ja tämän jälkeen kun sai katsoa suomenlipun nousevan vasempaan salkoon. Oli kyllä aika herkkä hetki, vaikka finlandia hymniä ei päässytkään soittamaan.
Kiitos koko suomen joukkueelle, kaikki tuki ja yhteishenki kisan aikana oli äärimmäisen tärkeä osa onnistumista. Oli mahtava nähdä miten kaikki elivät oman kisan lisäksi toisten kisojen kannustamisesta, josta tällä kerralla minä sain erityisesti nauttia. Erityiset kiitokset Annelle, joka toimi valmentajan boksissa matseissa, meillä homma toimi hienosti. Kiitokset myös Pyrylle, jonka kanssa käytiin tekemässä todella tärkeä valmistautuminen ennen kisoja Oittaalla. Tämä oli varmasti yksi suurimpia onnistumisen takeita. Ohjeet tällä reissulla sekä huomiot joita tein olivat viikon onnistumisen perusta. Ja loppuun tottakai kiitokset vaimolle, perheelle ja kaikille tukijoille. Tällaista matkaa on ollut hienoa tehdä, kun tuki taustalla on kunnossa.
Hieno viikko takana ja kuten aina ennenkin matka jatkuu kohti seuraavia tavoitteita, jotka ovat siis hallikaudella. Perimmäinen syynihän oli lähteä maastokisaan nimenomaan World Ranking pisteiden vuoksi ja niitä tuli nyt paljon ja niiden metsästäminen jatkuu hallissa, josta ensimmäisenä on tiedossa GT-Open Luxemburgissa marraskuun lopulla. Mutta paluu reaalimaailmaan ensin eli töihin maanantai aamulla ja siitä sitten treenien jatkamiseen.
RSS Feed
