Yksi kesäkauden odotatuimpia asioita on vuosi toisensa jälkeen FITA-kisat ja sitä herkkuaja tälle kesälle tästä kuninkuuslajista pääsin nauttimaan ensimmäisen kerran vanhalle kotikentälleni Vaasaan, kun Pylkän Urpon johdolla vaasalaiset järjestivät tämän perinteikkään kisamuodon. Hienoa oli myös se, että päästiin taas Vikströmin Antin kanssa samalle kisaviivalle, se osaa aina sytyttää ja kovia kisoja on viime aikoina ammuttukin.

Ilma oli lopulta ihan ok, vaikka vielä viikolla ennuste näytti sadetta ja joku 10C lämmintä. Lämpötila oli kyllä noissa huitteissa, mutta sadetta ei saatu kuin pari tippaa ja kun tuolle kentälle tuuli ei normaalisti juurikaan osu ammuntaviivalle niin päästiin ihan hyvään ilmaan ampumaan. Toki en kyllä muista montaakaan kertaa jolloin päällä olisi ollut kisapaidan lisäksi fleecepaita ja sadetakki koko kisan ajan, mutta tällä kerralla niitä tarvittiin ilman pysyessä melko kylmänä ja tietenkin varustus oli höystettynä kuuluisilla hirvennahka kintaillani.

90m lämmittely ammunta meni aika hurjaa vauhtia ja tätä myöden lähdin hyvillä odotuksilla kisan aloitukseen. Alku lähtikin mukavasti ja parin kierroksen jälkeen pisteitä oli kasassa jo 107, mutta kolmannella setillä sitten peruuteltiin ja kovaa. Mielestäni ammunta oli ihan kohtuullisen hyvää, mutta siitä huolimatta revin nuolia aina 4:lta asti ja sarjapisteiksi jäi vaatimaton 43p. Uskoisin, että tuossa kohtaa pääsi puuskittainen tuuli yllättämään taustoilla, sillä muillakin näytti olevan osumia kaukana oikealla. Vaasassa itse ammuntaviiva on suojassa, mutta taustojen edessä on sellainen käytävä, jossa aina välillä tuuli pääsee puhaltamaan ja tuota on välillä vaikea huomata. Tämän jälkeen homma palasi uomiinsa, mutta sarjapisteet pyöri siinä 50 ympärillä ja lopputulokseksi kertyi 301 pistettä. Tässä kohdassa eroa Vikströmiin oli kertynyt 3 pistettä.

Toinen eli 70m matka lähti käyntiin unelma 58 sarjalla, mutta sen jälkeen pyörin enemmän pisterajojen ulkolaidoilla ja sarjapisteet oli sitä omaa melko normaalia 54 - 56 ympärille osuvia settejä. Lopputulokseksi 330 ja Vikström nousi tasoihin hienolla 333 tuloksella.

Kolmannelta 50m matkalta ammuin todella tasaisen sarjan ja päädyin samaan tulokseen 330 pisteeseen. Useinhan nämä matkat ovat aikalailla identtisiä, sillä taulukoko suhteessa matkaan on melkein pilkulleen sama. Olin kuitenkin aavistuksen pettynyt tuohon tulokseen, sillä tämä matka FITA:lla on aina ollut oma lempimatkani ja olen usein ampunut todella kovia tuloksia ja onnistunut sivuamaankin legendaarisen Lipposen Jarin SE-tulosta 339. Jokatapauksessa ihan ok setti ja jatkoimme samoissa pisteissä Vikströmin kanssa, joka niinikään oli ampunut 330p. 

Viimeiselle matkalle eli 30m lähdettiin siis tasatilanteesta. Oma alkuni oli umpisurkea, en saanut merkkiä enkä omaa tekemistä kohdalleen millään ja ammuin kolme ensimmäistä sarjaa 58, 57, 56 eli 9p pois täydestä kun oma ennätykseni on 3p pois täydestä matkatuloksesta. Ajattelin tässä kohdassa, että juna meni jo voiton suhteen ja jatketaan kitkuttamista tuloksen kanssa. Kaima tuli kuitenkin kyselemään pistetilannetta kun ei kuulemma ollut hänenkään ammunta sujunut parhaalla mahdollisella tavalla ja todettiin, että hän johtaa ainoastaan pisteellä. Tämä tilanne sytytti ainakin meikäläisen ja kun vielä tuumattiin, että olishan tuossa vielä 350p tarjolla. Seuraavan setin ammuin 59 ja sitten onnistuin tikkaamaan täydet 60p taululle jolloin tilanne oli ennen viimeistä 6 nuolta tasoissa. Aloitin X-kympillä, mutta siihen perään ammuin ysin hiukan kympin viivan alle. Tässä kohtaa ravistelin itseni hereille tietäen, että kilpailukumppani on aina lopussa todella kova luu. Sainkin piiskattua itseni loistavaan henkiseen tilaan ampuen viimeiset neljä nuolta kaikki X-kympille. Lopputulos siis 5 x X10 + 9 eli 59 pistettä, joka lopulta riitti voittoon 2 pisteen turvin kun Vikström oli ampunut 57 pistettä. Kokonaistulokseksi 30m 349 ja koko kisasta 1310 pistettä ja voitto kotiin vielä kruunuksi päivän koitoksista.

FITA kisa eli nykyisiltä termeillä 1140-kierros on kyllä todellinen kuninkuuslaji, sillä mukaan mahtuu 5 eri tulostavoitetta eli 4 matkatulosta sekä kokonaistulos ja tämän lisäksi se vaatii paljon taitoa niin eri matkojen ammunnan osalta kuin erityisesti matkanvaihsoissa onnistumiset. Jokaiseen yli 1300 pisteen tulokseen voi todeta vähintäänkin, että kisa meni ok ja niin tälläkin kerralla. Jos nyt oikein analysoi niin 90m tuloksen osalta olen vähän pettynyt, sieltä olisi kyllä +10p pitänyt ottaa enemmän ja 30m matkalta olisi se +5p kahmia lisää. Välimatkat meni sellaiseen omaan keskiverto vauhtiin toki olihan sielläkin paikkoja. Kauden ensimmäiseksi FITA kisaksi kuitenkin olen ihan ok tyytyväinen ja kuitenkin voitto tuli, joka Vikströmiä vastana ei ole mitenkään itsestään selvyys ollut viime vuosina sekä hyvää kisakokemusta. Tästä on siis mukava lähteä viikon päästä Munchenin EM-kisoihin tikkaamaan taulua 70m matkalta.

Kotimaan kesäkisakauden avaus tällekin vuodelle tapahtui kotikentällä Tampereen Kaupin urheilupuistossa. Sinänsä tämä oli ehkä historiallinenkin tapahtuma, koska kisa oli suurella todennäköisyydellä viimeinen Kaupin kentällä ammuttava kisa, sillä seuramme on siirtymässä uudellle ensi vuoden European Master Games (EMG) kilpailuihin valmistuvalle kentälle. Tämän vuoden kauden avauskisamme formaatti oli tupla 70m ja kisaviivalle oli kerääntynyt hieno määrä osallistujia varsinkin Yleisen tähtäimen ja Naisten tähtäinluokan osalta.

Oma osallistumiseni kisaan oli vaakalaudalla vielä kuluneella viikolla, sillä sairastin Turkin World Cupin jälkeisellä viikolla koronan ja vaikka itse tauti meni suht kevyesti ohi niin taudin jälkeinen yleinen väsymys ja voimattomuus on haitannut sen verran pahasti, että treenejä ei käytännössä ole saanut tehtyä kuin muutaman viimeiseen kahteen viikkoon. Päätin kuitenkin, että lähden koittamaan, miten se tikku lentää ja aina on tietenkin mahdollisuus jättää vain ensimmäiseen kisaan, mikäli ei jaksa täyttä kisaa ampua.

Keli suosi koko päivän ja vaikka vielä oli hieman viileää niin ajoittaiset auringon pilkahdukset lämmittivät jo mukavasti ja tuulikin pysyi käytännössä muutamaa kevyttä puuskaa lukuunottamtta minimalistisena. Kisa lähti käyntiin hyvin ja ammuin ensimmäisestä puolikkaasta 331, mutta toiselle puolikkaalle lähti olo hyytymään ja taistelin siitä tuloksen 318. Yhteistuloksella 649 saavutin pienimmän mahdollisen marginaalin voittamiseen ja olin ykkönen kun Vikström ampui tuloksen 648. Toiselle kierrokselle saatiin onneksi kunnollinen pitkä tauko väliin ja kun söin siinä hyvin ja lepäilin sopivasti oli taas virtaa ja kirjasin ensimmäisestä puolikkaasta tuloksen 332. Vaikka jo edellisestä oppineen pyrin maksimoimaan energiat viimeiselle puolikkaalle kunnon kakkupalan voimin, niin ei niitä energioita ihan liikaa enää ollut käytössä. Toisesta puolikkaasta sain runtattua kuitenkin riittävästi pisteitä eli 322 ja voitin myös toisen kisaosuuden kokonaistuloksella 654. Palkinnot jaettiin tuplakisan yhteistuloksen pohjalta, jota minulle kertyi 1303 ja sillä luonnollisesti pääsi keskimmäiselle korokkeelle Vikströmin Antin ja Vuorisen Vernen väliin seisomaan.

Olen tyytyväinen, että jaksuin ampua ja tulos oli puolikuntoiseen fiilikseen nähden kohtalainen. Huomasi kyllä, että sen verran se tauti vielä painaa, että tuota loistavaa keliä ja sen potentiaalia ei saanut hyödynnettyä. Nyt koitetaan parannella itsensä kuntoon ja tavoitteena olisi päästä treenailemaan pari täyspainoista viikkoa ennen ensi kesän alussa koittavia EM-kilpailuja.