Perinteisestihän pitkänmatkan kisat aloitetaan aina hallissaPorissa ja niin tänäkin vuonna, kun PJA:lla oli 60-vuotisjuhlavuosi ja kisat oli nimetty tämän kunniaksi Juhlakarhuksi. Heti alkuun kävi myös ilmi, että nämä kisat jokainen haluaa voittaa, sillä palkintona oli äärimmäisen näyttävät pronssiset karhupatsaat, jotka olivat kyllä ehdottomasti hienoimmat palkinnot, mitä itse olen ikinä tavoitellut ja hyllyyni päässyt nostamaan!
SM:n jälkeen tuli käytyä treenailemassa pari viikkoa Bangkokissa ja tultiin sieltä takaisin viikko sitten, joten pohjat kisaa varten olivat kohdillaan. Kävin viikolla vielä tekemässä pientä hienosäätöä viritykseen ja luottavaisin mielin siitä kisaan. Mutta vaikka pohjat olivatkin kunnossa niin törmäsin heti harjoitusnuolilla haasteisiin, kun nimetön lähti valumaan jänteeltä ja jouduin pohtimaan usean harkkasarjan ajan oikeaa ajatusta tuntuman löytämiseen nuolten suhahdellessa välillä suhteellisen kauas keskustasta. Lopulta sain kuitenkin juonen päästä kiinni juuri ennen kisan alkua.
Ensimmäinen puolikas meni fiilikseen nähden todella hyvin, vähän jopa liian hyvin, sillä tekeminen oli välillä melkoista hapuilua. No joka tapauksessa kisattiin Vikströmin Antin kanssa tasapäisesti ja päätin lopulta tulokseen 335 pisteen perässä kaimaa. Toinen puolikas vastaavasti tuntui jo tekemiseltään varsin paljon paremmalta, mutta kadotin jonnekin kympille osumisen taidon ja kiertelin ja kaartelin keltaisen laitoja pitkin, joka johti lopulta ok-tason tulokseen 327 ja siis lopputulokseen 662. Tämä jäi tuntumaan varsin vaatimattomalta, kun Vikströmin karkasi aivan käsittämättömän hyvällä ammunnalla kauas edelle lopputulokseen 678 ampuen toisesta puolikkaasta 342. Pakko tunnustaa, että todella nautin tilanteesta kisaviivalla, kun kuitenkin käytännössä ammuin itse ok/hyvä tasoista ammuntaa ja siitä huolimatta kaveri ottaa kaulaa koko ajan, näin se pitääkin olla ja kyllähän pistää omaakin ajatusmaailmaa uusiksi ja tavoitetta tekemiseen!
Matseihin lähdin siis kakkospaikalta ja kuten perinteistä Porissa ammuttiin timanttikaaviolla, jossa siis jokaisesta paikasta ammutaan ottelu ja kaikki kilpailijat siis ampuvat loppuun asti myös matseissa. Ensimmäiset ottelut olivat minulle suhteellisen helppoja etenin aina semifinaaliin asti suorilla 6-0 voitoilla. Semissäkin ammuin pari ensimmäistä todella vakuuttavaa ja kun loppuun tuli pari ok tason sarjaa niin tasureiden kautta otin voiton Mäenpään Eersota pistein 6-2. Finaalissa oltiinkin sitten taas kerran Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka oli varsin odotettua ja itselleni motivoivaa, sillä revanssiahan sitä hakee, kun alkukisassa tuli päihin. Ammuin ensimmäisen finaalinuolen vähän yliaktiivisesti yläkasille ja siihen perään 9 ja 10 eli 27 pistettä, joka ei riittänyt mihinkään kaiman 29 vastaan. Sain kuitenkin ammuntafiiliksen tällä sarjalla kohdilleen ja ammuin sen jälkeen todella hyvällä itseluottamuksella ja rauhallisella hallitulla tekemisellä 4 x 29 pistettä, joka oli tänään liikaa Vikströmille ja otin voiton lopulta pistein 7-3 ja pääsin siis keskikorokkeelle nostelemaan sekä kuparista kiertopalkintoa että karhupatsasta sekä kuuntelmaan hyväntahtoista kettuilua kisan promoottorilta Mäenpään Karilta siitä, että kiertopalkinnot kiertävät ikuisesti ja kuulemma niitä ei voi voittaa pysyvästi itselleen, no täytyy sitten pitää pitkäaikaislainassa ja treenata sen mukaan että pysyy!
Kisat olivat kaikinpuolin todella onnistuneet ja vielä tässä kohdassa täytyy kiittää Karia siitä, että jos jossain suomen maassa järjestetään huikeita jousiammuntatapahtumia, niin kyllä niiden ehdotonta eliittiä on aina ollut Porin kisat, joissa on tunnelmaa, homma pelaa ja urheilijat otetaan huomioon todella hienosti!
Ammuntafiiliksiltään kisa oli erittäin opettavainen. Alku oli todella vaikea ja tuntui, että homma ei meinaa lähteä käyntiin millään. Hyvällä itseluottamuksella ja avoimella ratkaisukeskeisellä ajattelulla kuitenkin solmut oikenivat ja kun kisaan tuli sopivasti lisämaustetta kovan tulostason myötä myös oma kilpailuhenkisyys pisti vipinää kinttuihin. Loppujen lopuksi erityisesti finaali muodostui yhdeksi parhaista kisoistani ja löysin sellaisia ajatusmaailman palasia, joita uskon pystyväni hyödyntämään kansainvälisissä kisoissa, joissa marginaalit ovat vielä näitäkin kisoja pienemmät.
Seuraavan kerran kisataan näillä näkymin sitten Antalyan World Cupissa toukokuun lopussa, mikäli nyt ei sitä ennen satu kisakalenteriin ilmestymään jotain mielenkiintoista. Nyt siis otetaan kuukausi rauhassa treenaillen ja sitten aloitellaan tämän kesän tositoimet!
SM:n jälkeen tuli käytyä treenailemassa pari viikkoa Bangkokissa ja tultiin sieltä takaisin viikko sitten, joten pohjat kisaa varten olivat kohdillaan. Kävin viikolla vielä tekemässä pientä hienosäätöä viritykseen ja luottavaisin mielin siitä kisaan. Mutta vaikka pohjat olivatkin kunnossa niin törmäsin heti harjoitusnuolilla haasteisiin, kun nimetön lähti valumaan jänteeltä ja jouduin pohtimaan usean harkkasarjan ajan oikeaa ajatusta tuntuman löytämiseen nuolten suhahdellessa välillä suhteellisen kauas keskustasta. Lopulta sain kuitenkin juonen päästä kiinni juuri ennen kisan alkua.
Ensimmäinen puolikas meni fiilikseen nähden todella hyvin, vähän jopa liian hyvin, sillä tekeminen oli välillä melkoista hapuilua. No joka tapauksessa kisattiin Vikströmin Antin kanssa tasapäisesti ja päätin lopulta tulokseen 335 pisteen perässä kaimaa. Toinen puolikas vastaavasti tuntui jo tekemiseltään varsin paljon paremmalta, mutta kadotin jonnekin kympille osumisen taidon ja kiertelin ja kaartelin keltaisen laitoja pitkin, joka johti lopulta ok-tason tulokseen 327 ja siis lopputulokseen 662. Tämä jäi tuntumaan varsin vaatimattomalta, kun Vikströmin karkasi aivan käsittämättömän hyvällä ammunnalla kauas edelle lopputulokseen 678 ampuen toisesta puolikkaasta 342. Pakko tunnustaa, että todella nautin tilanteesta kisaviivalla, kun kuitenkin käytännössä ammuin itse ok/hyvä tasoista ammuntaa ja siitä huolimatta kaveri ottaa kaulaa koko ajan, näin se pitääkin olla ja kyllähän pistää omaakin ajatusmaailmaa uusiksi ja tavoitetta tekemiseen!
Matseihin lähdin siis kakkospaikalta ja kuten perinteistä Porissa ammuttiin timanttikaaviolla, jossa siis jokaisesta paikasta ammutaan ottelu ja kaikki kilpailijat siis ampuvat loppuun asti myös matseissa. Ensimmäiset ottelut olivat minulle suhteellisen helppoja etenin aina semifinaaliin asti suorilla 6-0 voitoilla. Semissäkin ammuin pari ensimmäistä todella vakuuttavaa ja kun loppuun tuli pari ok tason sarjaa niin tasureiden kautta otin voiton Mäenpään Eersota pistein 6-2. Finaalissa oltiinkin sitten taas kerran Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka oli varsin odotettua ja itselleni motivoivaa, sillä revanssiahan sitä hakee, kun alkukisassa tuli päihin. Ammuin ensimmäisen finaalinuolen vähän yliaktiivisesti yläkasille ja siihen perään 9 ja 10 eli 27 pistettä, joka ei riittänyt mihinkään kaiman 29 vastaan. Sain kuitenkin ammuntafiiliksen tällä sarjalla kohdilleen ja ammuin sen jälkeen todella hyvällä itseluottamuksella ja rauhallisella hallitulla tekemisellä 4 x 29 pistettä, joka oli tänään liikaa Vikströmille ja otin voiton lopulta pistein 7-3 ja pääsin siis keskikorokkeelle nostelemaan sekä kuparista kiertopalkintoa että karhupatsasta sekä kuuntelmaan hyväntahtoista kettuilua kisan promoottorilta Mäenpään Karilta siitä, että kiertopalkinnot kiertävät ikuisesti ja kuulemma niitä ei voi voittaa pysyvästi itselleen, no täytyy sitten pitää pitkäaikaislainassa ja treenata sen mukaan että pysyy!
Kisat olivat kaikinpuolin todella onnistuneet ja vielä tässä kohdassa täytyy kiittää Karia siitä, että jos jossain suomen maassa järjestetään huikeita jousiammuntatapahtumia, niin kyllä niiden ehdotonta eliittiä on aina ollut Porin kisat, joissa on tunnelmaa, homma pelaa ja urheilijat otetaan huomioon todella hienosti!
Ammuntafiiliksiltään kisa oli erittäin opettavainen. Alku oli todella vaikea ja tuntui, että homma ei meinaa lähteä käyntiin millään. Hyvällä itseluottamuksella ja avoimella ratkaisukeskeisellä ajattelulla kuitenkin solmut oikenivat ja kun kisaan tuli sopivasti lisämaustetta kovan tulostason myötä myös oma kilpailuhenkisyys pisti vipinää kinttuihin. Loppujen lopuksi erityisesti finaali muodostui yhdeksi parhaista kisoistani ja löysin sellaisia ajatusmaailman palasia, joita uskon pystyväni hyödyntämään kansainvälisissä kisoissa, joissa marginaalit ovat vielä näitäkin kisoja pienemmät.
Seuraavan kerran kisataan näillä näkymin sitten Antalyan World Cupissa toukokuun lopussa, mikäli nyt ei sitä ennen satu kisakalenteriin ilmestymään jotain mielenkiintoista. Nyt siis otetaan kuukausi rauhassa treenaillen ja sitten aloitellaan tämän kesän tositoimet!
RSS Feed
