Halli-SM-kisoista ripustettiin tälle vuodelle pronssinen laatta kaulaan ja lisäksi voitin tämän vuoden Triple Crown mestaruuden, jonka kiertopalkinto komistaa palkintokaappiani ensi vuoden syksyyn saakka.
Viime kevät kun oli vielä koronasulun takia haasteellista aikaa järjestää mitään tapahtumia siirtyi halli-SM-kilpailut tälle syksylle. Paikkana tälle viikonlopulle oli Riihimäen urheilutalo, jossa Riihi-Jouset ry juhlisti 60-vuotista taipalettaan halli-SM-kilpailujen merkeissä ja tämähän heille sopii, sillä he ovat yksi suomen aktiivisimmista kilpailujen järjestäjistä.
Omalta osaltani valmistautuminen oli vähän ohkainen näihin kisoihin, sillä pidin vähän taukoa MM-kisareissun jälkeen ja kulunut viikko jäi työasioiden vuoksi melko kevyelle treenien suhteen, mutta ne muutamat harjoitukset, jotka ehdin 18m matkalta tehdä olivat mukavan lupaavat ja starttasinkin kisoihin luottavaisella mielellä.
Alkukilpailun ensimmäinen puolikas meni suhteellisen mielenkiintoisesti, kun töppäilin ensimmäisen sarjan aika alakanttiin ja lähdin melko kaukaa kärjen takaa liikkeelle. Tuohon perään kuitenkin pistin 8 x 29 pisteen sarjan, joista viidellä kierroksella jäi bingo 1-2mm päähän. Kierrosta ennen loppua olin noussut jaetulle kärkipaikalle, mutta viimeisen sarjan 28 tiputti minut kakkossijalle loistavasti ampuneen Vuorisen Vernen taakse tuloksella 287. Olipahan tosiaankin ihmeellinen kierros, kun ei tältä matkalta odotettavia bingoja osunut korttiin yhtään.
Toinen kierros lähti sitten kuitenkin heti raiteilleen avauksen 30 pisteen sarjalla. Siihen perään ammuin kuitenkin pari hieman heikompaa sarjaa ja olin 2 pisteen päässä Vikströmin Antista, joka nakutteli alkuun tikkuja lähes pelkästään kympille. Neljännestä sarjasta sitten alkoikin sujua vahvalla kympin hakkaamisella ja voitin lopulta alkukisan selvästi 4 pisteen erolla seuraavaan tuloksella 581. Taas kerran siis voitto alkukisasta, pitäisikin joskus oikein laskea paljonko niitä on kertynyt SM-tasolta, vaikea edes lähteä arvioimaan, mutta paljon niitä on suhteessa kultaisiin laattoihin.
Pudotuskierroksille eteni kilpailuihin paikkansa saavuttaneista 24 ampujasta 16 ja otinkin kahdesta ensimmäisestä matsista vahvat 6-2 voitot. Semifinaalissa vastaani tuli alkukisan 4 paikalta Sampo Ronkanen, joka oli ampunut koko päivän loistavasti. Sampo jatkoi samaa tahtia minua vastaan huikeilla ammutuilla pisteillä 118 ja tästä tuli pataan pistein 2-6. Omat ammutut pisteeni olivat 115, kun pari nuolta jäi niukasti kympin rajoista ulos eli ihan ok meni, mutta SM-taoslla se ei riitä ja Sampolle siis kunnioitettava voitto. Odotuksessa ollut kultamatsi siis himmeni pronssiotteluksi, johon vastaan tuli alkukisassa oman ennätyksensä ampunut ja kolmanneksi sijoitunut Verne Vuorinen. Matsi oli äärimmäisen tiukka, kun Verne voitti ensimmäisen setin ja minä toisen, jonka jälkeen kolmas ja neljäs menivät tasan. Viimeisellä sarjalla tikkasin kuitenkin nuoleni paremmin ja pääsin taas kerran nousemaan podiumille, tällä kertaa alimmalle korokkeelle. Kultaa vei lopulta oikeutetusti tämän vuoden olympiaedustajamme Antti Vikström ja hopeaa minut tiputtanut Sampo Ronkanen.
Tämä kilpailu oli myös tämän vuoden osalta viimeinen osa arvostettua Triple Crown kisaa, johon lasketaan pisteitä 70m taulu-Sm-kisoista, maasto-SM-kisoista sekä halli-SM-kisoista, siten, että jokaisesta kisasta voittaja saa mukaansa 10 pistettä ja kahdeksas 1pisteen. Omaksi pistesaldokseni muodostui 24 pistettä maasto-SM-kullan, taulu-SM-hopean ja halli-SM-pronssin myötä ja voitin kiertopalkinnon palkintohyllyäni koristamaan seuraavaksi vuodeksi.
Hyvät kisat kaiken kaikkiaan valmistautumiseen nähden, tietenkin kotimaassa tyytyväinen voi olla vain ja ainoastaan kultaan, mutta SM-mitali on kuitenkin aina SM-mitali ja kun ainoa tappio tuli tilanteeseen, jossa oma tekeminen oli hyvää ja kaverin loistavaa, niin pystypäin tästä jatketaan.
Nyt siirrytään harjoituskauteen ja tarkoitus on ottaa työstöön muutama tämän kesän aikana tunnistettu kehityskohde omassa ammuntatekniikassa. Tulevia viikonloppuja myös värittää alkanut metsästyskausi, joten kilpailuja ei varmastikaan montaa kerry loppuvuodelle vaan keskitytään harjoituksissa tekemisen vahvistamiseen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen muita asioita harrastaen niin että alkuvuodesta ollaan sitten taas kovassa iskussa, kun alkaa karsinnat ensi vuoden arvokisoihin.
Viime kevät kun oli vielä koronasulun takia haasteellista aikaa järjestää mitään tapahtumia siirtyi halli-SM-kilpailut tälle syksylle. Paikkana tälle viikonlopulle oli Riihimäen urheilutalo, jossa Riihi-Jouset ry juhlisti 60-vuotista taipalettaan halli-SM-kilpailujen merkeissä ja tämähän heille sopii, sillä he ovat yksi suomen aktiivisimmista kilpailujen järjestäjistä.
Omalta osaltani valmistautuminen oli vähän ohkainen näihin kisoihin, sillä pidin vähän taukoa MM-kisareissun jälkeen ja kulunut viikko jäi työasioiden vuoksi melko kevyelle treenien suhteen, mutta ne muutamat harjoitukset, jotka ehdin 18m matkalta tehdä olivat mukavan lupaavat ja starttasinkin kisoihin luottavaisella mielellä.
Alkukilpailun ensimmäinen puolikas meni suhteellisen mielenkiintoisesti, kun töppäilin ensimmäisen sarjan aika alakanttiin ja lähdin melko kaukaa kärjen takaa liikkeelle. Tuohon perään kuitenkin pistin 8 x 29 pisteen sarjan, joista viidellä kierroksella jäi bingo 1-2mm päähän. Kierrosta ennen loppua olin noussut jaetulle kärkipaikalle, mutta viimeisen sarjan 28 tiputti minut kakkossijalle loistavasti ampuneen Vuorisen Vernen taakse tuloksella 287. Olipahan tosiaankin ihmeellinen kierros, kun ei tältä matkalta odotettavia bingoja osunut korttiin yhtään.
Toinen kierros lähti sitten kuitenkin heti raiteilleen avauksen 30 pisteen sarjalla. Siihen perään ammuin kuitenkin pari hieman heikompaa sarjaa ja olin 2 pisteen päässä Vikströmin Antista, joka nakutteli alkuun tikkuja lähes pelkästään kympille. Neljännestä sarjasta sitten alkoikin sujua vahvalla kympin hakkaamisella ja voitin lopulta alkukisan selvästi 4 pisteen erolla seuraavaan tuloksella 581. Taas kerran siis voitto alkukisasta, pitäisikin joskus oikein laskea paljonko niitä on kertynyt SM-tasolta, vaikea edes lähteä arvioimaan, mutta paljon niitä on suhteessa kultaisiin laattoihin.
Pudotuskierroksille eteni kilpailuihin paikkansa saavuttaneista 24 ampujasta 16 ja otinkin kahdesta ensimmäisestä matsista vahvat 6-2 voitot. Semifinaalissa vastaani tuli alkukisan 4 paikalta Sampo Ronkanen, joka oli ampunut koko päivän loistavasti. Sampo jatkoi samaa tahtia minua vastaan huikeilla ammutuilla pisteillä 118 ja tästä tuli pataan pistein 2-6. Omat ammutut pisteeni olivat 115, kun pari nuolta jäi niukasti kympin rajoista ulos eli ihan ok meni, mutta SM-taoslla se ei riitä ja Sampolle siis kunnioitettava voitto. Odotuksessa ollut kultamatsi siis himmeni pronssiotteluksi, johon vastaan tuli alkukisassa oman ennätyksensä ampunut ja kolmanneksi sijoitunut Verne Vuorinen. Matsi oli äärimmäisen tiukka, kun Verne voitti ensimmäisen setin ja minä toisen, jonka jälkeen kolmas ja neljäs menivät tasan. Viimeisellä sarjalla tikkasin kuitenkin nuoleni paremmin ja pääsin taas kerran nousemaan podiumille, tällä kertaa alimmalle korokkeelle. Kultaa vei lopulta oikeutetusti tämän vuoden olympiaedustajamme Antti Vikström ja hopeaa minut tiputtanut Sampo Ronkanen.
Tämä kilpailu oli myös tämän vuoden osalta viimeinen osa arvostettua Triple Crown kisaa, johon lasketaan pisteitä 70m taulu-Sm-kisoista, maasto-SM-kisoista sekä halli-SM-kisoista, siten, että jokaisesta kisasta voittaja saa mukaansa 10 pistettä ja kahdeksas 1pisteen. Omaksi pistesaldokseni muodostui 24 pistettä maasto-SM-kullan, taulu-SM-hopean ja halli-SM-pronssin myötä ja voitin kiertopalkinnon palkintohyllyäni koristamaan seuraavaksi vuodeksi.
Hyvät kisat kaiken kaikkiaan valmistautumiseen nähden, tietenkin kotimaassa tyytyväinen voi olla vain ja ainoastaan kultaan, mutta SM-mitali on kuitenkin aina SM-mitali ja kun ainoa tappio tuli tilanteeseen, jossa oma tekeminen oli hyvää ja kaverin loistavaa, niin pystypäin tästä jatketaan.
Nyt siirrytään harjoituskauteen ja tarkoitus on ottaa työstöön muutama tämän kesän aikana tunnistettu kehityskohde omassa ammuntatekniikassa. Tulevia viikonloppuja myös värittää alkanut metsästyskausi, joten kilpailuja ei varmastikaan montaa kerry loppuvuodelle vaan keskitytään harjoituksissa tekemisen vahvistamiseen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen muita asioita harrastaen niin että alkuvuodesta ollaan sitten taas kovassa iskussa, kun alkaa karsinnat ensi vuoden arvokisoihin.
RSS Feed
