Tämän kesän kansallinen pääkisa eli taulu:SM:t kisailtiin tällä kertaa Kemissä. Lauantaina päästiinkin nauttimaan todella helteisestä ilmasta lämpötilan kohotessa yli 30 asteeseen ja kun tuulta ei juuri kentälle sopinut, pääsi osallistujat maistamaan ammuntaa trooppisissa olosuhteista niin kentällä kuin hotellihuoneissakin, joissa ilmeisesti valtaosassa ei ollut ilmastointia. Omalla kohdallani kävi kuitenkin tuuri ja pääsin majoitutmaan Scandicin ilmastoituun siipeen, joten itse nukuin yöni mukavan viileässä. Sunnuntaina pudotuskierroksille puolestaan lämpötila tipahtikin sitten noin 10 astetta alemmaksi ja nosti melkoisen puuskittaisen tuulen, jonka kanssa oli ampuminen melkoista painimista, joten päivät olivat todella erilaisia keskenään.

Alkukisa ammuttiin todellakin loistavassa säässä ja itseäni tuo kuumuus ei oikeastaan haitannut millään tavalla. Ensimmäinen puolikas oli todella hyvää tekemistä ja nippukin oli yhtä kuuden nuolen sarjaa lukuunottamatta koko ajan keskellä taulussa antaen lopputulokseksi 333. Toisella puolikkaalla sain unelma-alun, mutta sitten alkoi korvien välissä tuulemaan vähän liikaa ja ammuin ilmaan nähden kaksi kertaa putkeen heikon 52 p sarjan, jolla takana tulijat saivat minua melkoisesti kiinni. Loppuun kuitenkin ryhdistäydyin ja sain tekemisestä kiinni ja päätin kisan hyvään sarjaan keräten tuloksen 328 joka antoi samalla mukavan kokonaistuloksen 661. Tällä irtosi alkukisan piikkipaikka Vikströmin sijoittuessa toiseksi tuloksella 657, Nikkasen Markuksen kolmannneksi tuloksella 654 ja Pyylammen Teron neljänneksi pistein 651. 

Alkukisapäivän päätteeksi ammuttiin joukkueiden suomenmestaruuksista pudotuskierrokset. Lähdimme tähän kisaan niinikään piikkipaikalta yhdessä Pyylammen Teron ja Hatavan Masan kanssa, joka innostui lähtemään kisoihin viime metreillä. Pari ensimmäistä pudotuskierrosta sujui varsin mallikkaasti ja etenimme finaaliin suorilla 6-0 voitoilla. Finaalissa vastustajaksi tuli monivuotuinen finaalivastustajamme Oulun Jousimiehet kokoonpanolla Heli Kukkohovi, Antti Vikström ja Samuli Piippo. Otimme ensimmäisestä setistä pisteet kotiin hienolla groupilla. Toiseen kierrokseen mahtuikin sitten draamaa, kun Masan avausnuolelle tapahtui jotain ihmeellistä suorituksen venyessä pitkäksi ja nuolen tiphtaesa kenttään 10m ennen tauluja, kisan jälkeenkään ei saatu analysoitua, että mitä tuossa oikein kävi. Tästä ihan turhaan ammuttiin Teron kanssa seuraavat nuolet vähän huolimattomasti ja kiireellä suhteellisen kauas parantaen kuitenkin koko joukkueella toisille nuolille ja hävisimme harmittavasti vain 3 pisteellä setin. Kolmas kierros hoidettiin taas hienosti kotiin, mutta viimeisellä kierroksella vedeltiin koko joukkueella ympäri taulua ja päädyttiin tasatilanteeseen 4-4 jolloin kisan ratkaisu meni uusinta nuolelle. Ammuimme hyvän setin ja pääsin ankkurina tiputtamaan viimeisen nuolen keskelle kymppiä, mutta kun pääsimme tauluille täytyi meidän tunnustaa OJM tällä kertaa itsemme paremmiksi, sillä meidän 27 pistettä vastaan OJM oli ampunut 28 pistettä Kukkohovin Helin hienolla kympillä. Tällä kertaa siis hopeaa näistä joukkueskaboista, taisi ola itseasiassa ensimmäinen hopea tällä joukkueella kun tähän asti on päästy aina juhlimaan kultaa kun ollaan viivalle astuttu. Tosin olimme myös Teron kanssa äärimmäisen tyytyväisiä, että saimme Matin mukaan kisaan, sillä Matti on pitkään ollut poissa niin kisoista kuin harjoituksistakin loukkaantumisen vuoksi, joten  mitali tässä tilanteessa jo itsessään oli iso voitto.

Henkilökohtaisen kisan pudotuskierroksille lähdettiin sunnuntai aamuna täysin erilaisessa säässä kuin lauantaina olimme ampuneet.  Tuuli oli kovaa ja puuskittaista ja säässäkin oli tapahtunut noin 10 asteen droppi, joten melkein sai pitkiäkalsareita kaivella päälle. Päivää leimasi oikeastaan omalta osaltani se, että en saanut missään vaiheessa ammunnasta kiinni ja kokopäivä oli melkoisen tuskaista puurtamista. Voisi sanoa, että minut melkeimpä pelasti se, että olin alkukisan ykkönen ja sitä kautta vastustajani olivat tottakai kaavion näkökulmasta helpoimmasta päästä ja nuolten ei tarvinnut ihan keskelle kokoaikaa löytääkään. Lopputuloksena ammuin lopulta kuitenkin pronssille eli hävisin yhden ainoan ottelun, joka tapahtui semifinaalivaiheessa seurakaveri Pyylammen Teroa vastaan, joka oli ainakin tuossa matsissa ihan liekeissä ja hoiti homman kotiin 2.6. Pronssiottelussa voitin Mäenpään Eeron suoraan 6-0, joka oli hienolla ammunnalla raivannut itsensä finaaleihin melko kaukaa alkukisasta. Tämä olikin ainut kierros, jossa sain ammunsta hieman jo paremmin kiinni ja lopetin hienoon 29 pisteen srjaan, joka jätti hyvän mielen päivästä. Kilpailun voittajaksi nousi hieman yllättäen Sistosen Antero, joka ampui koko päivän erittäin vahvaa ammuntaa, hopealle sijoittui  Pyylammen Teron, jolle tuo hopea oli uran paras taulu-SM sijoitus.

Kokonaisuutena varsin mukava viikonloppu, erityisesti lauantain vahva ja hyvä ammunta jäivät positiivisena mieleen ja hyvä henkinen joukkuekisa huippu tiimikavereiden kanssa, vaikka tälläkertaa hopealle jäätiinkin. Sunnuntain osalta oikeastaan perimmäinen ajatus on, että tuulessa ammuntaa täytyy treenata enemmän, sillä en ollut tekemiseeni ollenkaan tyytyväinen. Pronssi oli kuitenkin tuon päivän ammunnalla melkoinen voitto, joten vaikka sitä kultaa lähti hakemaan niin mitali on kuitenkin aina mitali.

Seuraavana olisi tarkoitus käydä todennäköisesti mikäli ei suurempia esteitä tule niin ampumassa Oulun FITA kierros ja sen jälkeen onkin tiedossa Järvakanissa perinteinen Järvakandi Open ja sitä seuraavana viikonloppuna Ranking finaali Äetsässä, joten kisoja vielä riittää tuleville viikonlopuille.

Jousiammunta oli tänäkin vuonna hienosti esillä SM-kisaviikolla ja saimme mahtavaa näkyvyyttä TV2 sekä YLE Areenassa esitettyjen finaalien kautta julkisuudessa. Tästä yksi suurimman kiitoksen ansaitseva on Ensio Lehto sekä hänen tiiminsä, joka järjesti hienot suuren urheilujuhlan tuntua sisältävät kisat toistamiseen Myyrmäen urheilupuistossa.

Kisa lähti käyntiin lauantain karsintakisalla, joka oli sekä karsinta mixed team kaavioon, että samalla suurimmalle osalle urheilijoista myös yksi osa ensi vuoden EM-karsintaa. Pääsimmekin nauttimaan suomen kesän moninaisesta säästä kisan aikana, kun ensimmäinen puolikas ammuttiin käytännössä jousiampujan unelmasäähän eli tyyneen pilvipoutaan. Toisella kierroksella sitten saatiinkin vettä niskaan enemmän ja vähemmän kun sadealue puski päällemme, onneksemme kuitenkin pahemmilta puuskilta vältyttiin. 

Vaikka sää oli puhdasta unelmaa ensimmäisellä puolikkaalla niin oma tekemiseni oli enemmän ja vähemmän haparoivaa ja ammuinkin sellaisen perus 325 tuloksen, jolla oli vasta 6 sijalla. Toisen puolikkaan alkukin meni vielä haeskeluun, mutta sitten näin omasta näkökulmastani sade onneksi alkoi, joka on aina ollut minulle hyvin mieluinen elementti kisoissa ja paransin tekemistäni suhteessa muihin reilusti, voittaen lopulta tämän toisen puolikkaan. Kokonaistulos 325+319=644 antoi jaetun tuloksen Mäenpään Eeron kanssa, mutta kun Eerolla oli muutama kymppi enemmän niin olin lopulta pronssilla henkilökohtaisella osuudella Vikströmin Antin viedessä piikkipaikan tuloksella 654. Joukkuekisan puolelta vastaavasti otettiin selvä piikkipaikka, kun parini Kuopan Taru oli voittanut naisten sarjan selkeästi. Toisella paikalla oli hallitseva mestarijoukkue Vikström/Vikström ja kolmantena Tukiainen/Pyylampi. 

Sunnuntaina ammuttiin joukkuekisamatsit, jotka lähtivät käyntiin meidän osalta bye kierroksella. Kvartterikierroksella voitimme kaksikon Leijala/Nisula selvällä 6-0 tuloksella samaten kuin semifinaalissa Matikainen/Sistonen kaksikon. Ammuimme yhtä tuuleen mennyttä sarjaa lukuunottamatta todella vahvaa ammuntaa ja niputusta reilusti yli ysin keskiarvolla johon voi kyllä olla todella tyytyväinen.

Televisio finaaliin vastaamme suoriutui loistavasti ampunut kaksikko Tukiainen/Pyylampi, jotka pudottivat semifinaalissa hallitsevat mestarit eli Vikströmit äärimmäisen tiukan uusinnan kautta pronssiotteluun, jonka Vikströmit lopulta veivät nimiinsä. Treenikierrokset finaalikentällä päästiin ampumaan loistavaan säähän, mutta kisan lähetessä saderintama lähestyi kova vauhtia tuoden mukanaan mielenkiintoiset tuulet. Finaalista voisi omalta osaltani oikeastaan sanoa, että olipahan vaikeat tuulet ampua. Tuulta oli toki myös korvien välissä, sillä onhan tuo melkoinen painetilanne ampua TV-kameroiden edessä, mutta ihan säästäkin johtuen jouduin muutaman nuolen ampumaan aika pahaan puuskaan, jotka söivät tulosta pahasti. Erityisesti viimeinen suoritus jäi harmittamaan, sillä nuoli lensi aina kutoselle asti, mutta mitäpä tuolle voi, se oli paras suoritus siihen tilanteeseen. Viereistä paria ja erityisesti Tukiaisen Iidaa eivät tuulet näyttäneet haittaavan kun Iida tiputteli tikkuja keskelle taulua. Kaiken kaikkiaan molemmat niin Iida kuin Tero ampuivat loistavasti ja selkeästi meitä paremmin, joten erittäin ansaittu voitto siis heille pistein 1-5. Meille hiukean hyvän parini Kuopan Tarun kanssa tämä oli siis toinen Mixed SM hopea putkeen, joten tämän mestaruuden metsästys jatkuu taas seuraavissa koitoksissa.

Jos sen nyt jotenkin kauniisti sanoisi, niin kisan jälkeen ketutti todella paljon oma räpeltäminen, ainahan sitä sanotaa että hopea ei ole häpeä, mutta ei se sitä hetkeä helpota millään tavalla. Toisaalta taas jos tästä ei nousisi minkäänlaisia tunteita pintaan niin ei kai sitä silloin tulisi tällaista harrastettuakaan. Summa summarum, tämä kuitenkin kertoo taas kerran sen että ikinä ei tule valmiiksi ja taas on syytä jatkaa harjoittelua ja olla seuraavalla kerralla entistä vahvempi vastaavissa tilanteissa, sillä loppuviimein tämähän ei ole harrastus eikä työ vaan elämäntapa.  

Siitä huolimatta, että omaan ammuntaan olisi voinut olla tyytyväisempi niin tapahtumana koko SM-kisaviikko ja kisamuotona tämä Mixed ammunta on todella mahtava ja antaa niin paljon positiivista julkisuutta tällaisille pienemmille lajeille kuin jousiammunta. Kiitokset siis vielä uudelleen koko jousiammuntaorganisaatiolle, joka mahdollistaa tällaisen toteuttamisen ja toivottavasti olemme mukana jatkossakin tulevilla SM-kisaviikoilla.