Sastamala on yksi niistä harvoista rohkeista seuroista, jotka edelleen järjestävät FITA kisoja tai nykyisin siis 1440 kisoja ja hyvä niin, FITA on mielestäni yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia kisoja ammuttavaksi ja se ainut ja oikea jousiammuntataitoja mittaava kisamuoto.

Sääennuste näytti jo ennakkoon melkoista puhuria lauantaille Sastamalaan ja vaikka kuinka toivottiin meteorologien olevan väärässä niin turha oli toivo. Päästiin siis treenaamaan ihan oikeassa tuulessa ampumista kisan muodossa ja ihan koko päivä, mikäs sen hauskempaa. Mielenkiintoiseksi päivän teki myös se, että meillä oli taulukaverin Sistosen Anteron kanssa samanväriset nokit ja kun lähdettiin pitkiltä matkoilta ampumaan niin ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ei oikein ollut mitään hajua että mitkä tikut taulussa ovat omat putkesta katsomalla. Onneksi mitään pahempia virheitä ei tämän vuoksi tähtäimen siirtelyjen osalta tapahtunut, mutta jatkoa varten kyllä täytyy olla tarkempi ja vaihtaa nokit vastaavanlaisessa tilanteessa. Normaalisti näin teenkin, mutta tässä kisassa päätin, että en noita lähde vaihtelemaan, mutta olisi kyllä kannattanut, oppia ikä kaikki. 

Onneksi ensimmäisen matkan aikana tuuli ei ihan päivän pahimpia hetkiä tarjonnut ja onnistuin ampumaan ilmaan nähden varsin loistavan 298 tuolta ammuntamatkojen kuningasmatkasta eli 90m. Toinen matka toikin sitten todella haasteelliset puhurit ja olin pahasti ongelmissa, kun tuntui, että ammuntakin meni välillä enemmän toivomiseksi kuin aidoksi tekemiseksi. Tästä huolimatta kasaan kuitenkin 315 pistettä 70 metriltä. Kolmannelta eli 50m matkalla olikin mielenkiintoiset fiilikset välillä kun siirryttiin ampumaan spottitauluihin. Puuskat kun heiluttelivat ukkoa niin, että välillä ei tähtäin pysynyt ihan omassa taustassakaan. Haasteellisen alun jälkeen sain kuitenkin tekemiseeni hyvää ryhtiä loppua kohti ja löysin hyviä tuulirakoja ja rohkeaa ammuntaa saaden kasaan 319 pistettä. Viimeinen eli 30m matka lähti käyntiin tilanteeseen ja puuskiin nähden hyvin mutta tulokseltaan vaisusti kahden ensimmäisen sarjan osalta. Kolmannella sarjalla löysin jostain täysin uuden vaihteen ja tikkasin viimeiset neljä sarjaa 59, 60, 60, 59 sopiviin tuulirakoihin yltiörohkealla tekemisellä. Tästä kertyi lopulta kasaan 351, joka oli päivän todellinen valopilkku ja mukavahan se tuollaiseen on kisakin lopettaa. Kokonaistulokseksi siis 1283, joka oli tuohon säähän varsin onnistunut tulos, vaikka tottakai se aina jää kaihertamaan kun 1300 pistettä ei mene rikki. Tuloksella pokkasi myös ensimmäisen sijan Pyylammen Teron ja Sistosen Anteron edestä.

Nämä ovat näitä syitä, miksi tätä lajia jaksaa harrastaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, yksikään kisa kun ei ole samanlainen ja jokaisessa kisassa pääsee haastamaan itseään ja kokemaan melkoisia fiiliksiä koko tunneskaalalla. Tällainen haasteellinen tuulihan ei ole ikinä mikään toivesää kun kisaan mennään, mutta kun vaikeaan olosuhteeseen alkaa löytämään rytmiä ja saa aikaan hyviä suorituksia, jotka palkitsevat hyvillä osumilla antaa se kyllä sellaisia fiiliksiä, että vaikea niitä on kuvailla. Itselleni tämä päivä opetti paljon rohkeudesta ja tuo kisan lopussa oikeastaan 50m puolesta välistä löytynyt ajatus mitä rohkea ja itseluottavainen ammunta on jäi kyllä vahvasti mieleen tämän päivän onnistumisista.

Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Mixed Team SM-kilpailut Vantaalla, jossa kisataan Tarun kanssa parikisassa. Tämän kauden KV-kisat kun saatiin jo päätökseen, niin ensi vuoden karsinnat alkavat myös tuosta Vantaasta, joten siellä sitten tavoitteena myös näiltä osin laittaa tikkua keskelle. 

Iitin kuvankauniilla jousiammuntakentällä kisailtiin 70m kisan merkeissä loistavassa säässä, aurinko helli ja tuulta ei ollut oikeastaan nimeksikään. Kisa sisälsi kaikkien ampujien iloksi kaksi erillistä osiota eli virallisen kisan joka oli 70m kierros ja siihen päälle testi mielessä matkakohtaiset pudotukset, jotka ammuttiin pilottina normaalista poikkeavalla tavalla.

Alkukisa sujui kohtuullisesti ja tulokseksi kertyi 659 (327+332), mukaan mahtui useampi huippusetti, mutta harmillisesti myös melko paljon punaisia osumia, jotka verottivat kokonaistulosta. Tuolla tuloksella pääsin kuittaamaan kisan voiton, kun hopealle sijoittui Kuopan Taru ja pronssille Sistosen Antero.

Pudotusmatsit ammuttiin sellaisella toimintamallilla, jossa oli 15 nuolen kierroksia 3 nuolta kerrallaan. Ensimmäisen kierroksen jälkene 4 parasta jatkoi seuraavalle ja tuon semifinaalin jäälkeen kaksi parasta kultaotteluun ja 3-4 pronssiotteluun. Mukana oli kaikki ampujat jotka ampuivat samalta matkalta ja 50m osalta jako oli taljat ja tähtäimet. Ensimmäisellä setillä oli vähän hapaointia ja ammuin 133 pistettä, mutta kaksi seuraavaa meni ihan mieletöntä vauhtia kun sain kasaan 145 ja 144 pistettä ja mukaan mahtui muutama täysi 30 pisteen settikin. Tällä irtosi voitto komeasti myös pudotuskierroksilta ja tällä kerralla palkinnoille nousi kanssani hopealle niinikään Kuopan Taru ja pronssille Tukiaisen Iida.

Olipahan erittäin mukavat kisat ja sääkin helli, seuraavan kerran kisaviivalla Sastamalan FITA kierroksella.

Kauden ja koko olympiadin pääkarsintakisa olympiapaikoista eli s'Hertogenboschin MM-kisat Hollannissa ammuttiin kuluneella viikolla.

Ennakko-odotuksista huolimatta Hollannin sää näytti meille suotuisia puoliaan, kun alkukisa ja ensimmäinen pudotuspäivä päästiin ampumaan käytännössä täydellisessä säässä erittäin kauniilla ja suojaisalla kisakentällä. Ajatukset tuulisesta säästä väistyivät ja noille päiville ei osunut ennusteltua sadettakaan, josta tosin saatiin nauttia saapumispäivänä sekä lähtöpäivänä sitten riittämiin.

Omalta osin kaikki valmistautumiseni meni nappiin ja lähdin kisoihin erittäin luottavaisella mielellä. Niin ikään treenipäivinä pääsin ampumaan hyvää nippua tauluun, joka vahvisti uskoa tekemiseeni. Alkukisa ei kuitenkaan tästä huolimatta sujunut osumien suhteen lähellekään odotusteni mukaisesti. Ammuin kyllä omiin KV-tuloksiini nähden sellaisen keskimääräisen tuloksen 651, joten en tuohon nyt myöskään pettynyt ole, mutta odotusarvo oli paljon korkeammalla treenien pohjalta. Lisäksi kun maailman taso on mennyt alati kiihtyvää vauhtia kohti koillista niin tuolla tuloksella oli vasta 91 alkukisan jälkeen 207 osallistujan parissa. Vaikka pisteet eivät niin tyydyttäneet niin toki tuosta löytyi paljon hyvääkin, sillä olen tämän kauden kehittynyt paljon kisan aikaisen jännitystason säätelyssä ja nyt se puoli onnistui melko hyvin johon olen varsin tyytyväinen, mutta tuo pitäisi vain saada vielä siirrettyä osumissakin positiiviseen kehitykseen.

Joukkueella sijoituimme alkukisan 23 sijalle, joka oli melkoisen hyvä suoritus, sillä mukana oli 55 joukkuetta tavoittelemassa jaossa olevia 8 joukkue olympiapaikkaa. Tämä tarkoitti sitä, että aloitimme pudotuskierroksemme sijalle 10 sijoittunutta Kazakstania vastaan. Tästä kehkeytyikin hieno taistelu, sillä kazakit ottivat jo 4-0, johdon alussa, mutta nousimme hienolla taistelulla tasatilanteeseen ja ottelu ratkaistiin uusintanuolilla. Ammuimme hyvän perussetin 27, mutta vastustaja sai tsempattua itsestään kaiken irti tähän kohtaan ja voitti meidät 29 sarjalla lopulta. Tämän jälkeen he tekivät tylyn tempun USA:lle voittaen heidät suoraan 6-0 ja lunastaen joukkuelipun olympialaisiin. Oma ammuntani tuossa matsissa oli ensimmäistä heikommin mennyttä nuolta lukuunottamatta hyvää ja fokusoitunutta ja olen kyllä erittäin tyytyväinen siltä osin omaan tekemiseeni.

Henkilökohtaisesta pudotuskierroksesta ei sitten oikeastaan jäänyt kovin paljon kerrottavaa menestyksen suhteen. Jouduin kokemaan ensimmäisellä sarjalla harmittavan välinerikon, kun yhdestä nuolestani oli hajonnut huomaamattani sulka viimeisellä harkkasarjalla ja osuma sukelsi alakutoselle, joten se siitä kierroksesta. Tosin vastustajani Intian Rai Tarundeep ampui tällä täydet 30 samoin kuin seuraavalla, joka jäi harmittamaan sillä tähän kohtaan tullut oma huippusarjani 29 ei antanut settipisteitä. Viimeisellä sarjalla sattui koko kisan ainut tuulenpuuska ensimmäiselle nuolelle ja ammuttiin molemmat kauas oikealle. Tämän jälkeen jostain syystä turhan epärationaalisesti pyrin ottamaan aavistuksen ennakkoa ja hukkasin nämä nuolet vasuriin häviten myös viimeisen kierroksen, joten lopulliseksi sijoitukseksi muodostui 57 sija.

Tähän kisaan olin laittanut kaikki mahdolliset paukut mitä elämäntilanne ja työt vain sallivat ja kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Niin se kuitenkin vain menee, että vaikka miten tekee kaikkensa niin aina se vain ei riitä ja tämä oli nyt yksi niitä kisoja. Olympiapaikkoja on kuitenkin jaossa vielä ensi vuonna EM:ssä Antalyassa ja Berlinin World Cupissa, joten vielä on kaikki tsäänssit tuo unelma lunastaa todeksi ja tuota tavoitetta kohti jatketaan elämistä vakavissaan muttei liian totisesti.

Loppuun on vielä pakko todeta, että taso nousee kovaa vauhtia vuosi vuodelta. Näissä kisoissa oli 200 osallistujaa miesten luokasta ja kärjestä 6 ampujaa ylitti 690 ja 12 ampujaa ylitti 680 pistettä, kun vielä viime olympiadilla +680 tuloksilla oli aina viiden joukossa. Tason leventymisestä puolestaan kertoo se, että pudotuskierroksille eli 104 parhaan joukkoon pääsyn karsintaraja oli tällä kertaa 645 henkilökohtaisessa kisassa ja joukkuekisassa 55 joukkueen joukosta 24 joukkueen pudotuskierrosten raja kipusi 653,66 pisteen keskiarvoon. Ompahan melkoinen tulostaso ja todistaa sen, että entistä useammassa maassa taso on noussut merkittävästi ja myös ammattimaisuus lisääntynyt.