Sastamala on yksi niistä harvoista rohkeista seuroista, jotka edelleen järjestävät FITA kisoja tai nykyisin siis 1440 kisoja ja hyvä niin, FITA on mielestäni yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia kisoja ammuttavaksi ja se ainut ja oikea jousiammuntataitoja mittaava kisamuoto.
Sääennuste näytti jo ennakkoon melkoista puhuria lauantaille Sastamalaan ja vaikka kuinka toivottiin meteorologien olevan väärässä niin turha oli toivo. Päästiin siis treenaamaan ihan oikeassa tuulessa ampumista kisan muodossa ja ihan koko päivä, mikäs sen hauskempaa. Mielenkiintoiseksi päivän teki myös se, että meillä oli taulukaverin Sistosen Anteron kanssa samanväriset nokit ja kun lähdettiin pitkiltä matkoilta ampumaan niin ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ei oikein ollut mitään hajua että mitkä tikut taulussa ovat omat putkesta katsomalla. Onneksi mitään pahempia virheitä ei tämän vuoksi tähtäimen siirtelyjen osalta tapahtunut, mutta jatkoa varten kyllä täytyy olla tarkempi ja vaihtaa nokit vastaavanlaisessa tilanteessa. Normaalisti näin teenkin, mutta tässä kisassa päätin, että en noita lähde vaihtelemaan, mutta olisi kyllä kannattanut, oppia ikä kaikki.
Onneksi ensimmäisen matkan aikana tuuli ei ihan päivän pahimpia hetkiä tarjonnut ja onnistuin ampumaan ilmaan nähden varsin loistavan 298 tuolta ammuntamatkojen kuningasmatkasta eli 90m. Toinen matka toikin sitten todella haasteelliset puhurit ja olin pahasti ongelmissa, kun tuntui, että ammuntakin meni välillä enemmän toivomiseksi kuin aidoksi tekemiseksi. Tästä huolimatta kasaan kuitenkin 315 pistettä 70 metriltä. Kolmannelta eli 50m matkalla olikin mielenkiintoiset fiilikset välillä kun siirryttiin ampumaan spottitauluihin. Puuskat kun heiluttelivat ukkoa niin, että välillä ei tähtäin pysynyt ihan omassa taustassakaan. Haasteellisen alun jälkeen sain kuitenkin tekemiseeni hyvää ryhtiä loppua kohti ja löysin hyviä tuulirakoja ja rohkeaa ammuntaa saaden kasaan 319 pistettä. Viimeinen eli 30m matka lähti käyntiin tilanteeseen ja puuskiin nähden hyvin mutta tulokseltaan vaisusti kahden ensimmäisen sarjan osalta. Kolmannella sarjalla löysin jostain täysin uuden vaihteen ja tikkasin viimeiset neljä sarjaa 59, 60, 60, 59 sopiviin tuulirakoihin yltiörohkealla tekemisellä. Tästä kertyi lopulta kasaan 351, joka oli päivän todellinen valopilkku ja mukavahan se tuollaiseen on kisakin lopettaa. Kokonaistulokseksi siis 1283, joka oli tuohon säähän varsin onnistunut tulos, vaikka tottakai se aina jää kaihertamaan kun 1300 pistettä ei mene rikki. Tuloksella pokkasi myös ensimmäisen sijan Pyylammen Teron ja Sistosen Anteron edestä.
Nämä ovat näitä syitä, miksi tätä lajia jaksaa harrastaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, yksikään kisa kun ei ole samanlainen ja jokaisessa kisassa pääsee haastamaan itseään ja kokemaan melkoisia fiiliksiä koko tunneskaalalla. Tällainen haasteellinen tuulihan ei ole ikinä mikään toivesää kun kisaan mennään, mutta kun vaikeaan olosuhteeseen alkaa löytämään rytmiä ja saa aikaan hyviä suorituksia, jotka palkitsevat hyvillä osumilla antaa se kyllä sellaisia fiiliksiä, että vaikea niitä on kuvailla. Itselleni tämä päivä opetti paljon rohkeudesta ja tuo kisan lopussa oikeastaan 50m puolesta välistä löytynyt ajatus mitä rohkea ja itseluottavainen ammunta on jäi kyllä vahvasti mieleen tämän päivän onnistumisista.
Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Mixed Team SM-kilpailut Vantaalla, jossa kisataan Tarun kanssa parikisassa. Tämän kauden KV-kisat kun saatiin jo päätökseen, niin ensi vuoden karsinnat alkavat myös tuosta Vantaasta, joten siellä sitten tavoitteena myös näiltä osin laittaa tikkua keskelle.
Sääennuste näytti jo ennakkoon melkoista puhuria lauantaille Sastamalaan ja vaikka kuinka toivottiin meteorologien olevan väärässä niin turha oli toivo. Päästiin siis treenaamaan ihan oikeassa tuulessa ampumista kisan muodossa ja ihan koko päivä, mikäs sen hauskempaa. Mielenkiintoiseksi päivän teki myös se, että meillä oli taulukaverin Sistosen Anteron kanssa samanväriset nokit ja kun lähdettiin pitkiltä matkoilta ampumaan niin ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ei oikein ollut mitään hajua että mitkä tikut taulussa ovat omat putkesta katsomalla. Onneksi mitään pahempia virheitä ei tämän vuoksi tähtäimen siirtelyjen osalta tapahtunut, mutta jatkoa varten kyllä täytyy olla tarkempi ja vaihtaa nokit vastaavanlaisessa tilanteessa. Normaalisti näin teenkin, mutta tässä kisassa päätin, että en noita lähde vaihtelemaan, mutta olisi kyllä kannattanut, oppia ikä kaikki.
Onneksi ensimmäisen matkan aikana tuuli ei ihan päivän pahimpia hetkiä tarjonnut ja onnistuin ampumaan ilmaan nähden varsin loistavan 298 tuolta ammuntamatkojen kuningasmatkasta eli 90m. Toinen matka toikin sitten todella haasteelliset puhurit ja olin pahasti ongelmissa, kun tuntui, että ammuntakin meni välillä enemmän toivomiseksi kuin aidoksi tekemiseksi. Tästä huolimatta kasaan kuitenkin 315 pistettä 70 metriltä. Kolmannelta eli 50m matkalla olikin mielenkiintoiset fiilikset välillä kun siirryttiin ampumaan spottitauluihin. Puuskat kun heiluttelivat ukkoa niin, että välillä ei tähtäin pysynyt ihan omassa taustassakaan. Haasteellisen alun jälkeen sain kuitenkin tekemiseeni hyvää ryhtiä loppua kohti ja löysin hyviä tuulirakoja ja rohkeaa ammuntaa saaden kasaan 319 pistettä. Viimeinen eli 30m matka lähti käyntiin tilanteeseen ja puuskiin nähden hyvin mutta tulokseltaan vaisusti kahden ensimmäisen sarjan osalta. Kolmannella sarjalla löysin jostain täysin uuden vaihteen ja tikkasin viimeiset neljä sarjaa 59, 60, 60, 59 sopiviin tuulirakoihin yltiörohkealla tekemisellä. Tästä kertyi lopulta kasaan 351, joka oli päivän todellinen valopilkku ja mukavahan se tuollaiseen on kisakin lopettaa. Kokonaistulokseksi siis 1283, joka oli tuohon säähän varsin onnistunut tulos, vaikka tottakai se aina jää kaihertamaan kun 1300 pistettä ei mene rikki. Tuloksella pokkasi myös ensimmäisen sijan Pyylammen Teron ja Sistosen Anteron edestä.
Nämä ovat näitä syitä, miksi tätä lajia jaksaa harrastaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, yksikään kisa kun ei ole samanlainen ja jokaisessa kisassa pääsee haastamaan itseään ja kokemaan melkoisia fiiliksiä koko tunneskaalalla. Tällainen haasteellinen tuulihan ei ole ikinä mikään toivesää kun kisaan mennään, mutta kun vaikeaan olosuhteeseen alkaa löytämään rytmiä ja saa aikaan hyviä suorituksia, jotka palkitsevat hyvillä osumilla antaa se kyllä sellaisia fiiliksiä, että vaikea niitä on kuvailla. Itselleni tämä päivä opetti paljon rohkeudesta ja tuo kisan lopussa oikeastaan 50m puolesta välistä löytynyt ajatus mitä rohkea ja itseluottavainen ammunta on jäi kyllä vahvasti mieleen tämän päivän onnistumisista.
Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Mixed Team SM-kilpailut Vantaalla, jossa kisataan Tarun kanssa parikisassa. Tämän kauden KV-kisat kun saatiin jo päätökseen, niin ensi vuoden karsinnat alkavat myös tuosta Vantaasta, joten siellä sitten tavoitteena myös näiltä osin laittaa tikkua keskelle.
RSS Feed
