Harjoituskausi etenee suunnitelmallisesti kesää kohti, kun tämän talven toinen ulkomaan harjoitusleiri saatiin onnistuneesti pakettiin. Leiripaikkana oli tällä kerralla World Archeryn Bangkokin harjoituskeskus ja matkassa oltiin 10 päivän ajan kahden hengen iskuryhmällä Sistosen Anteron kanssa.
Ilmat suosivat melkoisen mukavasti, kun sekä alku että loppuleiristä ampuiltiin reilussa 30 asteen lämpötilassa, joka on tällaiselle kylmän pohjolan asukille melkoisen riittävästi varsinkin kun mennessä lämpötilamuutos oli lähemmäs 60 astetta. Mutta mahtuipa leirin puoliväliin kuitenkin thaimaalaisittainkin erikoinen sääilmiö, kun lämpötila tippui yhdeksi päiväksi vain 16 asteen tienoille. Onneksi sen verran olin kuitenkin kaikkeen varautunut, että oli pitkää housua ja paitaakin matkassa ja olipa vielä varuilta hirvennahkakintaatkin mukana, joita ei onneksi tarvittu mutta sen verran lähellä oli, että saavat jatkossakin kulkea matkassa.
Itse harjoituskeskus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva ratkaisu. Riittävän iso kenttä liikuteltavilla taustoilla ja katettu ammuntaviiva, joka helpotti treenaamista melkoisesti, kun ei tarvinnut paahteesta ampua. Tilaakin kentällä oli riittävästi ja paikallisten seurojen ampujat miehittivät kentän laajemmin vain viikonloppuisin, joista varsinkin kyodo ammuntaseuran touhut oli hyvinkin mielemkiintoista katseltavaa. Hotelli, jossa asuttiin oli lähestulkoon kentän vieressä ja muuten hyvin saavutettavissa, mutta iltapäivisin aasialaisiin ruuhkiin tottumattomalle tuntui hyvinkin haasteelliselta tien ylitys, no hengissä kuitenkin selvittiin. Lounas ja illallinen tuottivatkin sitten joka päivälle omat traditionsa kun metsästettiin soveltuvia paikkoja kylläisen olon saavuttamiseen. Reissun ehdottomasti parhaaksi paikaksi valittiin ihan loistava Origami sushi ravintola hotellin liepeiltä, eipä ole niin hyvää sushia tullut ennen syötyä!
Lähes koko puolitoista viikkoa tuli suurinpiirtein vietettyä treenikentällä monena päivänä niin myöhälle, että lopulta pimeän tulo ajoi meidät sieltä pois. Treeniin mahtui mukaan monenmoista sekä hyviä että hieman haasteellisempia hetkiä. Varsinkin alkureissusta oli kaikenlaisia haasteita niin jousen virityksen kuin tekemisenkin kanssa. Suoraan sanoen ensimmäisten päivien aikana en osunut omalla mittapuullani juuri mihinkään ja sehän pisti miehen mietteliääksi, ei ole helppoa hyväksyä oman tason laskua ja etsiä sille rationaalisia syitä. Muutaman päivän tuskailujen jälkeen sain virityksen suurinpiirtein kohdilleen ja lähdin rakentamaan tekemistä kuntoon uudelleen yksittäisten hyvien suoritusten kautta. Hyvin nopeasti pääsin huomaamaan, että hyväksymällä heikot suoritukset, keskittymällä seuraaviin paremmin ja nauttimalla onnistuneista suorituksista saa paljon aikaan. Leirin loppupuolella sitten tikut alkoivatkin löytää jo varsin korkealla prosentilla kympin ympäristöön ja onhan se keskimäärin mukavempaa niitä sieltä nyppiä. Tulostasokin nousi mukavalle tasolle viimeisille harkkakisoille. Jos tämä leiri jotain opetti niin se opetti erityisesti nöyryyttä tekemiseen ja positiivista asennetta. Niinhän se kuuluukin olla, välillä pitää olla vaikeuksia, että voi oppia uutta ja päästä eteenpäin.
Nyt hyvällä fiiliksellä sitten alkaa valmistautuminen ensin puolentoista viikon päästä Tampereen SM-kisaviikolla ammuttaviin halli-SM kisoihin, jotka ovatkin samalla ensimmäiset kotikisani TJA:n riveissä. Sitten hetimmiten sen jälkeen treenit kääntyvät taas pitkälle matkalle ja odotus siirtyy viimeiselle harjoitusleirille pääsiäisen ympärille Chula Vistaan, jonka jälkeen pääseekin sitten avaamaan kv-kisakauden Shanghain World Cupilla huhtikuun lopulla.
Ilmat suosivat melkoisen mukavasti, kun sekä alku että loppuleiristä ampuiltiin reilussa 30 asteen lämpötilassa, joka on tällaiselle kylmän pohjolan asukille melkoisen riittävästi varsinkin kun mennessä lämpötilamuutos oli lähemmäs 60 astetta. Mutta mahtuipa leirin puoliväliin kuitenkin thaimaalaisittainkin erikoinen sääilmiö, kun lämpötila tippui yhdeksi päiväksi vain 16 asteen tienoille. Onneksi sen verran olin kuitenkin kaikkeen varautunut, että oli pitkää housua ja paitaakin matkassa ja olipa vielä varuilta hirvennahkakintaatkin mukana, joita ei onneksi tarvittu mutta sen verran lähellä oli, että saavat jatkossakin kulkea matkassa.
Itse harjoituskeskus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin toimiva ratkaisu. Riittävän iso kenttä liikuteltavilla taustoilla ja katettu ammuntaviiva, joka helpotti treenaamista melkoisesti, kun ei tarvinnut paahteesta ampua. Tilaakin kentällä oli riittävästi ja paikallisten seurojen ampujat miehittivät kentän laajemmin vain viikonloppuisin, joista varsinkin kyodo ammuntaseuran touhut oli hyvinkin mielemkiintoista katseltavaa. Hotelli, jossa asuttiin oli lähestulkoon kentän vieressä ja muuten hyvin saavutettavissa, mutta iltapäivisin aasialaisiin ruuhkiin tottumattomalle tuntui hyvinkin haasteelliselta tien ylitys, no hengissä kuitenkin selvittiin. Lounas ja illallinen tuottivatkin sitten joka päivälle omat traditionsa kun metsästettiin soveltuvia paikkoja kylläisen olon saavuttamiseen. Reissun ehdottomasti parhaaksi paikaksi valittiin ihan loistava Origami sushi ravintola hotellin liepeiltä, eipä ole niin hyvää sushia tullut ennen syötyä!
Lähes koko puolitoista viikkoa tuli suurinpiirtein vietettyä treenikentällä monena päivänä niin myöhälle, että lopulta pimeän tulo ajoi meidät sieltä pois. Treeniin mahtui mukaan monenmoista sekä hyviä että hieman haasteellisempia hetkiä. Varsinkin alkureissusta oli kaikenlaisia haasteita niin jousen virityksen kuin tekemisenkin kanssa. Suoraan sanoen ensimmäisten päivien aikana en osunut omalla mittapuullani juuri mihinkään ja sehän pisti miehen mietteliääksi, ei ole helppoa hyväksyä oman tason laskua ja etsiä sille rationaalisia syitä. Muutaman päivän tuskailujen jälkeen sain virityksen suurinpiirtein kohdilleen ja lähdin rakentamaan tekemistä kuntoon uudelleen yksittäisten hyvien suoritusten kautta. Hyvin nopeasti pääsin huomaamaan, että hyväksymällä heikot suoritukset, keskittymällä seuraaviin paremmin ja nauttimalla onnistuneista suorituksista saa paljon aikaan. Leirin loppupuolella sitten tikut alkoivatkin löytää jo varsin korkealla prosentilla kympin ympäristöön ja onhan se keskimäärin mukavempaa niitä sieltä nyppiä. Tulostasokin nousi mukavalle tasolle viimeisille harkkakisoille. Jos tämä leiri jotain opetti niin se opetti erityisesti nöyryyttä tekemiseen ja positiivista asennetta. Niinhän se kuuluukin olla, välillä pitää olla vaikeuksia, että voi oppia uutta ja päästä eteenpäin.
Nyt hyvällä fiiliksellä sitten alkaa valmistautuminen ensin puolentoista viikon päästä Tampereen SM-kisaviikolla ammuttaviin halli-SM kisoihin, jotka ovatkin samalla ensimmäiset kotikisani TJA:n riveissä. Sitten hetimmiten sen jälkeen treenit kääntyvät taas pitkälle matkalle ja odotus siirtyy viimeiselle harjoitusleirille pääsiäisen ympärille Chula Vistaan, jonka jälkeen pääseekin sitten avaamaan kv-kisakauden Shanghain World Cupilla huhtikuun lopulla.
RSS Feed
