Maastoammunta se vain on leppoista ja mukavaa touhua, joka kerta se tulee todettua. Tälle vuodelle sai kalenteriin mukavasti ainakin yhden tällaisen kisan, kun kotiseuduilla Teuvan Jousiampujat järjestivät Parran laskettelukeskuksen maastossa erittäin hienot maastokilpailut. 

Ratamestarille voi antaa kyllä täyden kympin, sillä maasto oli jälleen kerran hyödynnetty huikean hyvin ja rastit olivat haasteellisia ja monella rastillä todella yllättäviä. Vielä kun tuohon yhdisti hellelukemille yltävän ilmanalan ja laivueellisen kiukkuisia paarmoja ja muita mukavia metsän otuksia, niin olipahan meillä ratkottavaa kentän suorittamisessa. 

Joka kerta sitä vain onnistuu erehtymään arvioitavien rastien etäisyyksistä pahemman kerran ja itselleni tällainen erehtyminen sattui rastilla 12, jossa ratamestari lienee myhäillyt partoihinsa sujuvasti sitä luodessaan. En ymmärrä, mistä olivatkin löytäneet niin pienen pakan luomaan optista harhaa, joka oli vain aavistuksen 60cm taulua suurempi ja se oli asetettu, sivurinteeseen itse lakialle jonne ammuttiin metsän puolelta. Olin nähnyt rastin jo ylempää aiemmalta rastilta ja katsonut mielessäni, että tuolla näyttää olevan iso 80cm taulu odottamassa ja kun tulimme viivalle, niin vaikka jälkeen päin ymmärsin kaikkien näköhavaintojen tukevan lyhyttä ammunta matkaa niin mieli ei itse tilanteessa antanut lupaa sitä tulkita pikkutauluksi vaan perustelin itslleni kaikin mahdollisin konstein taulun olevan iso ja pistin kylmän tyynesti tähtäimeen 45m asetukset ja pamautin ensimmäinen nuolen ylhäältä ohi. Arvaatte varmasti miten sapetti, mutta niinhän sitä sanassakin sanotaan, että ammuttua nuolta ja sanottua sanaa ei takaisin saa, joten merkki uusille lukemille ja sitten pari tikkua perään paremmille numeroille. 

Tuon rastin lisäksi erityisesti pidemmillä matkoilla ja jyrkissä ylä- ja alamäissä olin aikalailla haasteissa, sillä kulma-ammuntaa sekä kulmakertoimien aiheuttamia matkavähennyksiä lienee tullut treenattua viimeksi pari kolme vuotta sitten. Lisäksi päivän kuului pientä haastetta ammuttujen matkamerkkienkin kanssa, kun tajusin vasta merkit ammuttuani, että etärini antaa 1m liian pitkää matkaa, joten oli siinä miettimistä kun ensin koitti arvioida matkan ja asettaa sen tähtäimeen sen jälkeen tehdä matkamerkkivirheen mukaiset vähennykset ja sitten vielä miettiä kulmien vaikutukset. Kyllä sitä jonkun kerran kävi mielessä Rampen sanat, että on tämä merkillinen laji kun pitäisi tehdä kulmavähennyksiä matkamerkeistä  joita ei tiedä

Jostain syystä sitä aina tuppaa kertomaan niistä hetkistä, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta tosiasia on se, että päivä oli omalta osaltani ihan huikean hyvä, sillä ammuin loppujen lopuksi oman ennätykseni eli 346 pistettä ja jos kuuntelin muita enemmän maastoa ampuvia sankareita niin ei tuo rata ihan helpoimmasta päästä kait ollut. Päivään kuului todella paljon loistavia 15-17 pisteen sarjoja ja osasin hyödyntää todella hyvin suunnitelmani pistää tiedustelija liikkeelle ja sen jälkeen ampua tiedustelija nuolen tuoman tiedon valossa oikealla ennakolla seuraavat nuolet. Pääosin tämä menetelmä antoi 10-12 pinnaa aina kahdella viimeisellä nuolella ja se on tällaiselle sunnuntai maastoampujalle varsin kelpo suoritus. 

Itse kilpailun osalta meillä meni ensimmäinen puolikas seurakavarin Pyylammen Teron kanssa aikalailla käsikynkkää, mutta toisella puolikkaalla revin eron reiluksi 20 pisteeksi, joten pääsin pokkaamaan kotikonnuilla taas kerran kultaisen mitalin keskikorokkeella.

Kuten tuossa alussa mainostin, niin maastokisat ovat kyllä erittäin mielekkäät ja suosittelen niihin osallistumista lämpimästi kaikille niin uusille kuin vanhoillekin nuolipyssysankareille. Oma ideologiani tuohon maastoon on sellainen, että en sitä oikein osaa mieltää kilpailuksi vaan enemmänkin se on metsässä samoilua hyvän porukan kanssa ja siihen kuuluu myös ampumista mielenkiintoisissa paikoissa. 

Seuraavan kerran nuolipyssyhommia olisi todennäköisesti tarkoitus jatkaa 1.8. niin ikään Teuvalla 70m kisojen merkeissä.

Yleisen luokan Suomen ennätys 70m matkalta on sellaista, mistä sitä yleensä unelmoi treeneissä käydessä ja vaikka tuo ennätys onkin viimeisen kaksi vuotta ollut nimissäni on sen parantaminen tuntunut vain kaukaiselta haaveelta, mutta niin vain tänään sattui kaikki taivaankappaleet kohdilleen ja kirjasin Iitin Kymppirannassa uudeksi SE:ksi tuloksen 679 (342+337).

Se on jännä juttu millainen mielentila on silloin kun se kuuluisa flow tila sattuu päälle. Tänään tuntui suurimman osan kisasta siltä, että keltainen on niin iso, että siitä ei voi ampua ohi ja suurimmalta osalta näin siinä kävikin. Aamun harjoitusnuolilla oli jo melko vahva fiilis tekemiseen ja kun kisa lähti käyntiin nippu tiivistyi vielä entisestään. Ensimmäinen 36 nuolta meni ohi hujauksessa ja kun kirjailtiin tämän kierroksen lopputulosta niin olin melkoisen yllättynyt, kun pisteet näyttivät tulosta 342. Tämä oli oma 36 nuolen ennätykseni, sillä aiempi oli 2017 ammutussa Suomen ennätyksessä toinen puolikas, jonka ammuin pisteisiin 340. Ensimmäinen ajatus tuon tuloksen jälkeen oli, että tänään ammutaan uusi Suomen ennätys, mutta korjasin ajatusta samantien, että tänään ammutaan yli 680 pistettä. Toinen puolikas lähti sujumaan yhtälailla mallikkaasti ja kierros eteni viimeiseen sarjaan, jossa tiesin, että tuohon maagiseen 680 tulokseen vaaditaan 56 pistettä, joka oli tämän kisan normaalitulostasoa. Nuolet lähtivät napsumaan keskelle pienen jännityksen keskellä, mutta kolmas tai neljäs nuoli jäi sormiin antaen osumaksi 7. Ymmärsin samantien, että nyt tuo tavoite muuttui mahdottomaksi ja pistin loput tikut keskelle viimeisen ollessa varmastikin X10 ja tulin viivalta pois erittäin turhautuneena ja pettyneenä, joka on todella mielenkiintoinen reaktio, sillä ymmärsin kyllä ampuneeni samalla SE:n. Siinä taisi kisakavereilla olla ihmeteltävää, kun hetken aikaa meni tuohon turhautumisen purkamiseen, kun tuo raja jäi rikkomatta. Taululle mentäessä sitten selvisi, että raja jäi auki yhdellä pisteellä tuloksen ollessa 337 ja yhteensä 679, joka ylitti aiemman voimassa olleen SE:ni kahdella pisteellä.

Lyhyen ruokatauon jälkeen jatkoimme kisaa ja lähdin mielestäni erittäin fokusoituneena ja valmiina tuohon toiseen kisaan, mutta sain huomata ensimmäisen kolmen kierroksen aikana, että ei se kympin ampuminen aina niin helppoa ole ja tuntuikin siltä kuin koko kymppi olisi kadonnut taulusta. Puolessa välissä minulla oli kasassa 157 pistettä ja olin reilun kymmenen pistettä jäljessä edellisiä kierroksia. Tässä kohdassa ymmärsin hakea ajatusmallia viime aikoina paljon harrastamastani golfista, jossa olen huomannut, että paras tulos tulee aina kun menee pallon taakse, arvioi mitä tulee tehdä ja astuu sen jälkeen pallolle vahvalla itseluottamuksella tekemään sen mitä on päättänyt. Otin tämän ajatuksen ohjenuorakseni jousiammuntaan sovitettuna ja ammuin loput kolme kierrosta taas alun tahtia ampuen 169 pisteen edestä ja kirjasin tulokseksi 326, huikea nousu siis. Pienen tauon jälkeen aloittaessamme viimeistä 36 nuolen settiä, lähdin toteuttamaan tätä samaa ajatusta ja sain ampua ehkä yhden tasapainoisimmista tuloksistani nuolten ollessa todella tiukassa nipussa kierros toisensa jälkeen. Kuin kirsikkana kakun päällä laskin ennen viimeistä sarjaa, että 340 pisteen puolikkaaseen vaaditaan 58 pisteen sarja. Lähdin ampumaan vahvalla itseluottamuksella täyttä 60 pistettä ja kun viimeinen nuoli tipahti keskelle niin olin varma, että onnistuin tässä, tarkistus kaukoputkesta kuitenkin täsmensi tuloksen 59 pisteeseen, joka oli jokatapauksessa kisan paras 6 nuolen tulokseni ja pisteitä kertyi 341 eli uudelleen paremmin kuin aiempi ennätykseni ja kokonaistulokseksi tuli siis yhteen 667 pistettä joka menee kärkikastiin omista tuloksistani sekin. Huikeaa tuossa oli todistaa itselleen, että nuo monesti niin vaikeat viimeiset sarjat ovat käännettävissä oikella ajatusmallilla kisan kohokohdiksi ja sitä tämä todellisesti oli päättää kisa parhaaseensa.


Koska kyseessä oli tuplakisa niin pisteet ynnättiin yhteen ja kokonaistuloksekseni kertyi 1346, joka oli niin ikään ennätykseni ja oikeutti isolla erolla kilpailun voittoon. Toiseksi sijoittui Antero Sistonen, joka ampui erityisen hienosti toisen 72 nuolta ja kolmas oli Taru Kuoppa, joka hakee kovia kisoja naisten luokan sijasta yleisestä luokasta kotimaan kisoissa.


Tämä viikonloppu on ollut mentaalisesti melkoisen menestyksekäs setti, sillä eilisessä kisassa Äetsässä ammunta oli jo suorituksen ja pääkopan tasolta hyvää, vaikka osumat eivät olleetkaan ihan toivotun hyviä. Tälle päivälle kumuloitui sitten monta hyvää asiaa, joista ehkä tunnistettuja on perjantaina alkanut loma, joten työmoodin ehti saada katkaistuksi ja siihen päälle eilinen vähän kuin harkkakisa ja kevyt päivä alle ja kun ilta meni vain palautuessa hyvän ruoan ja pitkien venyttelyjen parissa höystettynä hyvillä yöunilla oli tänään kisaviivalla levännyt, hyväntuulinen ja fokusoitunut kaveri. Vielä kun oikeasti ne taivaankappaleetkkn oli varmasti oikeassa asennossa, niin kyllä tällaista vain tapahtuu ja kun se tapahtuu niin se tuntuu käsittämättömän helpolta, hyvät nuolet on keskellä ja huonotkin suoritukset joita aina kuitenkin tulee ovat hyvin lähellä, tänään pääosin jopa ysillä nekin.

​Yhtenä asiana ehkä on vielä pakko nostaa tuo aiemmin mainitsemani golf. Nyt kun korona sotki kaikki kisasuunnitelmat ja käytönnössä vesitti ulkomaan kisareissut tältä vuodelta ja vielä vei myös oman työnikin etätoimistolla eli kotona olemiseen vapautui aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin duunia, jouskaritreeniä ja reissaamista. Viime kesänä uudelleen alkanut golfin peluuni onkin paisunut nyt uusiin sfääreihin tämän kevään aikana ja en näe siinä tällä hetkellä mitään muuta kuin hyviä puolia, sillä se on tuonut hyvää liikuntaa ja fysiikan kehittymistä sekä mentaalisia apuja kisakentälle. Toki pitää olla järki kädessä treenivolyymien säätämisen suhteen sillä nämä molemmat lajit ovat melko aikaa vieviä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä kombo toimii, joten jatketaan samaan malliin kohti kautta 2021 ja olympiakarsintoja joihin valmistautuminen on hyvässä vauhdissa ja onhan tuossa SE:ssäkin vielä varaa parantaa :)

Myös media on kirjoittanyt myös edesottamuksistani, joihin linkit tästä alta:

Aamulehti
https://www.aamulehti.fi/a/86a1aad1-84e0-4e0c-a7bf-cca9262997e5 

​Ilkka-Pohjalainen
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/urheilu/tekoniemi-tahtasi-uuden-se-tuloksen-1.6013590
​

Kotimaan kesäkisakauden avaus päästiin vihdoin suorittamaan, kun Äetsän Jousiampujat järjestivät hienosti kaikkia Korona sääntöjä noudattaen Suvinuolet kilpailun hienossa jousiammuntapyhätössään. Kilpailu päästiin käymään helteisessä säässä ja Äetsäläisittäin täysin tyynessä eli tuulta piisasi enemmän kuin muilla kisakentilla normaalina tuulipäivinä ;)

Tuuli oli tosiaan mielenkiintoinen, sillä valtaosa sarjoista ammuttiin lähes tyyneen, mutta aina silloin tällöin tuli kunnon tuulenpuuska jaksoja, jotka veivät yllättävän paljonkin nuolta. Oma kisatulokseni kaatuikin lähinnä osaamisen puutteeseen tuuliammunnan suhteen sekä todella heikkoon strategiseen taitoon, sillä ei niitä nuolia nyt pakko olisi jokaiseen puuskaan ampua :) 

Ehkä hieman itseruoskintaa, mutta jos homma on puikoissa, ammunta tuntuu hyvältä ja treenitkin ovat sujuneet mukavasti, niin kyllä tuo jäi aavistuksen mieltä kaivelemaan, jonka vuoksi peilikuvan kanssa on tiukat puhuttelut tiedossa. Lopputuloksena siis tulos 326 + 320 = 646, joka sisälsi tosiaan laidasta laitaan nippuja parhaiden ollessa huippugrouppeja 58 pisteen arvoisesti, mutta kun sekaan mahtui melkoisia harakanpesiäkin vain 50 pisteen arvoisestikin, niin tuo oli lopputulos.

Pudotuksiin lähdin kuitenkin piikkipaikalta saaden ensimmäiselle kierrokselle byen eli pääsin aloittamaan vasta semifinaalikierroksesta, jonka ammuin tasaisesti ysin tahtia voittaen seurakaverini Jenun Markun suoraan 6-0. Finaalissa ammuttiin Kuopan Tarun kanssa ja yhtä hieman heikompaa sarjaa lukuunottamatta ammuin erittäin hyvin lopettaen 29 pisteen sarjaan, jolla nappasin voiton kotiin pistein 7-1.

Vaikka tuossa aiemmin manailinkin omaa tekemistäni, niin kisassa oli todella paljon hyvää ja oikeastaan parasta oli se itseluottamus ja rauhallinen päättäväisyys tekemiseen. Tämä juttu tulee olemaan yksi kantavia voimiani jatkossa ja olen erittäin iloinen millainen mental game harjoitus tämä kisa oli.

Huomenna jatketaan sitten Iitissä tuplakisan voimin, näyttäisi siltä, että lämmin päivä se tulee sielläkin olemaan. 

Kansainvälinen kisakausi 2020 pyörähti käyntiin Asia Cupilla Bangkokissa ja pääsin todellakin avaamaan kauden upeasti, sillä saavutin urani parhaan KV-sijoituksen sijoittuessani neljänneksi henkilökohtaisessa kisassa. 

Bangkokin kilpailu kuului oleellisena osana joukkueemme valmistautumissuunnitelmaan kesän olympiakarsintoihin ja meiltä olikin kasassa kisoihin hyvä joukkue kun saimme kasaan täyden miesten joukkueen eli allekirjoittaneen lisäksi Antti Vikström ja Antero Sistonen ja lisäksi naisista Taru Kuopan ja Iida Tukiaisen, joten osallistuimme myös mixed team kisaan. 

Tottakai koko kisaa ja yleistä keskustelua maailmalla varjosti tämä meneillään oleva koronavirustilanne ja tämän vuoksi kisassa oli jonkin verran poisjääntejä ja lisäksi Kazakstanin joukkue joutui matkustamaan takaisin kotiin enenn finaaleja, sillä Kazakstan päätti sulkea rajat kokonaan ja joukkueen täytyi olla kotona ennen tätä. Itse kisassa oli jokaiselle kisaalueelle sapauvalle tarkastuspisteessä ruumiinlämmön mittuas ja lisäksi kisapaikalla oli koko ajan tarjolla käsidesiä ja pyrimme noudattamaan ohjeistuksia parhalla mahdollisella tavalla viruksen leviämisen estämiseksi. 

Kisapaikkana Bangkokin kenttä on itselleni todella tuttu paikka, sillä se on kuulunut jo vuosia kansainvälisiin leiripaikkoihimme ja olen ollut harjoittelemassa varmasti lähemmäs 10 kertaa täällä, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kilpailuissa. Itse kisajärjestelyjen ja kentän suhteen täyty antaa pelkkää plussaa, kaiki oli hoidettu todella hienosti ja kentttä sopi hyvin arvokisojen järjestämiseen.

Ilmastohan Bangkokissa on täydellinen, mikäli tykkää saunassa ampumisesta eli kuumaa piisaa ja ilmankosteus on huipussaan, niin nytkin sillä kisaviikon alin lämpötila taisi olla 33 astetta ja korkein jotain lähempänä 40 astetta. Tuokin on tietysti tottumiskysymys ja vaatii hyvää nesteytystä, kun hiki virtaa jatkuvasti, mutta ehkä haasteellisinta on kuitenkin se, että varsinkin pidemmän päivän jälkeen kuumassa sormet tuntuvat ihan erilaisilta kuin normaalisti, sillä lämpö ja jatkuva hikoilu saa sormet turpoamaan. Lisäksi oman elementtinsä tekee lehmänhenkäykseltä tuntuva lämmin tuuli, jonka voimakkuutta on huomattavasti haasteellisempaa arvioida kotiolosuhteisiin verrattuna.

Alkukilpailu ei mennyt ihan odotusteni mukaisesti kun sijoituin sijalle 20 tuloksella 648 (328+320). Painotus kuitenkin sijoituksen ja tuloksen osalla, kun taas tekemisen puolelta olen erittäin tyytyväinen, sillä muutamaa suoritusta lukuunottamatta ammuntani oli hyvää ja juuri sellaista tekemistä, mitä olen harjoitellutkin. Tulos dippasi lähinnä tämän alkukesän kokemattomuuden osalta tuulen suhteen, sillä keli oli pitkälti sellainen, että jokaisella nuolella täytyi tähdätä eri paikkaan. Alkukisan perään ammuttiin hetimmiten ensimmäiset pudotuskierrokset, joihin sain ensimmäiselle kierrokselle bye:n ja toisella kierroksella vastaan tuli Japanilainen Aoshima alkukisan sijalta 13. Sain sihdin hetimmisen kohdilleen ja pistin nuolia keskelle reilusti ottaen johtotilanteen 4-0, mutta kun kaveri paransi tekemistään ja loppu meni tasaisemmissa merkeissä päättyi ottelu minulle pistein 6-4. 

Meidän alkukisan jälkeen tuli välipäivä, jolloin toinen ryhmä mukaan lukien meidän naiset ampuivat alkukisaam, jolloin minä päätin käyttää tuon päivän mielen nollaukseen ja lähdin kiertämään 18 reikää paikallisella golf kentällä heti aamupalan jälkeen. Itselleni ainakin on erittäin tärkeää, että saan kisaviikon aikana myös muuta tekemistä ja ajateltavaa jotten uppoudu liian syviin vesiin oman ampumiseni suhteen ja tuo jos mikä oli erittäin hyvää kevennystä täöhän kohtaa viikkoa. 

Torstaina kilpailujen jatkuessa ammuimme aamusta joukkuepudotukset, joihin lähdettiin 6 sijalta ja saimme vastaamme alkukisan kolmosen Kazakztanin. Ottelu lähti hyvin käyntiin avuskierroksen tasurilla ja seuraavan setin voitolla, mutta kolmannen kierroksen hävisimme harmittavasti pisteellä ja viimeisellä kierroksella emme löytäneet ajatusta tuuleen ollenkaan, joten Kazakit voittivat matsin lopulta 5-3 ja meidän lopullinen sijoitus oli niin ikään 6 sija. Harmillisen lähelle jäi voittaa lopulta kultaotteluun asti edennyt joukkue, mutta antaa samalla uskoa olympiakarsintaa varten, sillä mukana oli paljon hyviä kierroksia ja laukauksia.

Henkilökohtaiset ottelut jatkuivat heti tähän perään ja ensimmäinen vastustajani oli viime vuoden MM-hopeamitalisti Mohammed Khairul Malesiasta. Olen kaveria vastaan ampunut monesti ja tähän mennessä hän on ollut aina parempi, mutta oma lataukseni oli tähän matsiin todella korkealla ja se kantoi hienosti tulosta tällä kertaa. Ammuin tästä ottelusta yhden parhaista KV-matseistani kun ammutut pisteet olivat 28, 29, 28 ja voitin matsin suoraan 6-0! Empä ole tuollaista fiilistä tuntenut ihan hetkeen, kun kroppa on ihan sähköinen ja olo täysin äimistynyt, että mitä oikein tuli tehtyä. Ehdottomasti yksi suurimmista voitoistani koko urallani. Fiilis antoi sellaista ryhtiä tekemiseen, että seuraava matsi japanilaista Tatenoa vastaan meni todella hyvin ja voitin matsin pistein 7-1, josta mainitsemisen arvoisena voisi nostaa kaksi viimeistä settiä, jotka ammuin 29 ja lopetuskierroksen täydet 30 tilanteeseen, jossa kaveri ampui 29, 29 ja panoksena oli paikka finaalikierroksille. Mielenkiintoinen huomio omasta käyttäytynisestäni oli tuolla toiseksi viimeisellä kierroksella, kun japanilaiset alkoivat hurraamaan vastustajani hyvistä osumista niin sain siitä itse buustia omaan tekemiseeni ja tätä efektiä pyrin hyödyntämään jatkossakin. Viimeinen matsi torstaina oli semifinaali alkukisan voittajaa venäjän Galsan Bazarzhapovia vastaan, mutta niinkin voitokkaan päivän jälkeen en enää tähän viimeiseen matsiin löytänyt oikeita tuuliennakkoja millään ja hävisin setin suoraan 0-6. Jokatapauksessa tässä kohtaa oli selvää, että olin tienannut koko pitkän reilusti yli 30 suomen kansallisvärin kilpailuedustusurani ensimmäisen henkilökohtaisen finaalipaikan kansainvälisissä kisoissa.

Finaali ammuttiin lauantaina ja otin siihen alle vain noin 30 harkkanuolta, sillä viikon aikana tuli melko selväksi, että parhaat nuolet ammutaan siinä 20-60 nuolen välissä, kun helle uuvuttaa loppupäivään. Vastustajaksi tuli alkukisan kolmonen venäjän Bair Tsybekdorshiev ja pakko sanoa, että kyllähän jännitti mitä lähemmäs finaali tuli, mutta samalla oli todellinen voittajafiilis. Avauskierros lähti käyntiin todella hienolla X-kympillä, mutta sitten pari seuraavaa nuolta oli sellaista tutinaa, että oikein hävettää ja hävisin harmillisesti pisteellä ekan setin. Vikströmin Antti oli couchin boksissa ja avasin hänelle tauolla vähän jännitystuntojani ja tsempattiin mies takaisin iskuun jolloin seuraavalla kierroksella pistinkin lähes täydellisen 29 pistettä tauluun tasoittain tilanteeseen 2-2. Kolmannella kierroksella minun vuorolle osui harmillisen kovat tuulen puuskat ja jouduin ampumaan 2 nuolta sellaiseen heiluntaan, että onneksi taulussa pysyivät toisen tikun ollessa kuin sattuman kauppaa kympillä kuitenkin. Tästä huolimatta pisteet vastustajalle. Neljäs ja viides kierros olivat todella hyvää ammuntaa minulta ja nuolet osuivat todella lähelle kymppiä, mutta harmillisesti hävisin muutaman rajan ja molemmista kierroksista tuli tasuri, joten venäläinen vei lupulta pronssin pistein 4-6.

Ihan huikea fiilis ottaa ensimmäinen finaalipaikka ja ampua uran paras sijoitus, joka oli siis 4 henkilökohtaisessa kisassa ja aiempi parhaani on ollut 5 sija Euroopan Grand Prix kisoista vuonna 2011. Samaten ehkä yksi urani kohokohdista oli voittaa Khairul, joka on MM-hopeamitalisti ja World Rankingissa sijalla 9. Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista olympiakarsintoihin, jotka toivottavasti pidetään ja tämä Korona tilanne ratkeaa maailmalla. 

Itse finaaleista World Archery julkaisi myös videomateriaalia Youtubessa, johon löytyy linkki alta.
​
https://www.youtube.com/watch?v=e0S6sGukU5g

Tällä kaudella tupla-18m kisoja riittää ja tänä viikonloppuna sellaiset ammuttiin Jyväskylässä perinteisten Luolanuolet kisojen merkeissä.

Omalta osaltani viikonloppuna oli tarkoitus testailla hieman uudenlaista ajatusta kisatilanteeseen niin mentaalisesti kuin muutaman teknisenkin hienosäätöjutun osalta. Ja vaikka Jyväskylä nyt ei ole ihan toisella puolella suomea niin päätettiin lähteä jo edellisenä iltana paikalle, jotta saa nukkua kunnon yöunet ja siirtyä paikan päälle suoraan hotellin aamupalalta, joka on melkoista luksusta kotimaan kisojen osalta. Tosin niinhän siinä ainakin itselleni aina käy, että mitä lähempää tulet sitä myöhemmin olet paikalla ja nytkin porukka oli jo välinetarkastuksessa saapuessani ilmoittautumiseen, mutta tosin tuosta hetkestä kisan alkuun oli vielä aikaa reilusti, joten eipä tuolla suurta väliä ole kunhan mukaan hyväksytään.

Harkkanuolet tuntuivat välittömästi vahvan tuntuiselta tekemiseltä ja ammuin rauhassa sekä tauluun että taustaan nuolia hakiessani oikeaa moodia kisaan lähtemiseen. Avasin kisan todella vahvasti ja ammuin ensimmäisen puolikkaan tiputellen aina pari bingoa putkeen ja perään joku nuoli hiukka auki ja taas sama setti siten että sain tulokseksi 295, eli vahvaa omaa tekemistäni. Tässä kohtaa lähdettiin Vikströmin kanssa jatkamaan samoista pisteistä seuraavalle puolikkaalle. Tuohon väliin tuli joku reilu vartin tauko ja jatkettaessa kisaa, jotain omassa tekemisessäni tapahtui sillä ammuin harmillisesti monta kierrosta hiukan oikealle hukaten aivan turhia pisteitä melko paljon, sillä niput olivat kuitenkin tiukkoja. Loppua kohden sain tähtäimen kohdilleen ja tästäkin tuli ihan mukavat 291 kasaan eli yhteensä 586, joka on kauden toiseksi paras tulokseni ja olin tässä kohtaa pisteen perässä piikkipaikalla olevaa Vikströmiä. 

Itse kisan näkökulmasta kohtalon hetket käytiin kolmannella puolikkaalla, sillä omat tikkuni kiersivät kymppiä sen verran tehokkaasti suurelta osin vielä jopa millin osien verran, että missasin tuloksen lopulta 288 tasolle ja kun Vikström paukutti tikkua pelkästään keskelle niin eroa syntyi kymmenkunta pistettä kokonaistuloksen osalta. Päätinkin, että viimeiselle kierrokselle otetaan aimoannos ammuntarohkeutta mukaan ja sehän harvoin on toimimaton pläänii ja tulosta syntyi 294, joka tuntui varsin mukavalta tasolta lopetuksen osalta. Tästä toisesta 60 nuolesta kokonaistulokseksi kertyi 582, joka on hyvää kansallista tasoa. Tupla-kisan osalta pisteitä kertyi 1168, joka sivuaa pari viikkoa sitten Teuvalla ampumaani vastaavaa tämän kisamuodon ennätystulosta, joten vaikka hieman enemmän odotin, niin kyllä siihen kuitenkin varsin tyytyväinenkin voi olla. Kokonaiskisan voiton pokkasi Vikstörm, joka paukutti toisen 60 nuolen setin pistettä vajaa SE-lukemiin 591 ja voitti siis kokonaistuloksen osalta minut 10 pisteen erolla tuloksella 578.

Taas kerran odotusarvoni oli melko paljon korkeammalla kuin lopputulokseni, joten täysin tyytyväinen ei voi olla, mutta mahtui kisaan todella paljon hyviä hetkiä, jotka ovat jokatapauksessa ne tärkeimmät huomioitavat asiat. Ensinnäkin nuo kisaa varten valmistelemani testattavat asiat toimivat todella hyvin. Mentaalisesti tämä oli erittäin vahva kisa minulle ja tuota mallia tulen jatkossakin hyödyntämään. Myös ammuntatekniset asiat, joissa ei vielä ole täyttä rutiinia olivat erittäin helppoja kuitenkin toteuttaa kisatilanteessakin, joten niihin voi nyt oikeasti pistää treeneissä paukkuja ja hakea rutiinia. Lisäksi ammuin tänään todella paljon X-kymppejä, joista ensimmäisen puolikkaan osalta on pakko nostaa lukumäärä joka nousi 18kpl eli reilusti yli puolet nuolista olivat oikeasti keskellä. Lisäksi kisaan mahtui 9 osumaa max millin sisään kympin rajasta, joten ei tuota nippua nyt kovin paljon tarvitsisi saada kasaan, että tulostaso olisi kokolailla toisenlainen.

Kokonaisuutta summaten nälkää siis jäi valtavasti viimeiseen 18m kisaan, joka on SM-kisat Kokkolassa huhtikuun alussa ja aihio näyttää olevan kokolailla hyvä, josta lähdetään työstämään. Sitä ennen kuitenkin lähdetään maajoukkueporukalla ensi kuussa pariksi viikoksi Bangkokkiin, johon mahtuu mukaan Asia Cup:n osakilpailu ja treenileiri, joten kesää tässä kuitenkin vahviten tähyillään ja valmistautumista Olympiakarsintoihin.

Olipa mukava viikonloppu käydä skabailemassa Teuvalla 18m tuplakisassa, jossa kisajärjestelyt on aina huippuluokkaa  ja tilat viimeisen päälle hyvät.

Oma tekeminen on ollut viime viikon ajan todella vahvaa ja lähdin tavoittelemaan oikeasti kovaa tulosta kisasta varsinkin kun mahdollisuus oli ampua kaksi tulosta. Jostain syystä kuitenkin heti harjoitusnuolista lähtien tekeminen ei ollut niin tunnokasta kuin se on ollut treeneissä ja vaikka kisan aikana pyrin löytämään sitä oikeaa rennon tehokasta tapaa ampua niin sitä en vain missään vaiheessa löytynyt.

Tulos oli loppujen lopuksi melko tasainen ilman suuria piikkejä puoleen ja toisseen ja näin kansallisella tasolla ihan kovaa luokkaa 293+290=583 ja 291+294=585 eli kokonaisuutena 1168. Vaikka tulos oli hyvä, niin ei tuo silti sitä tasoa ollut mitä kisoista lähdin hakemaan. Jokatapauksessa se oli päivän kunto ja olen varsin tyytyväinen, että tuollaista tulosta syntyy vaikka ei ihan ammunta huippua olekaan, joten siitä sopii taputtaa itseä olkapäälle, että tällainen peruskunto on itselle tullut rakennettua. Lopputuloshan antoi myös kultaisen mitalin, joka on aina tottakai mukavaa, kun tämä kisaamista kerran on. 

Nyt pari viikkoa treeniä alle ja seuraava vastaava tuplakisa olisi sitten tiedossa Jyväskylässä.

Tämän vuoden SM-kisaviikko järjestettiin Joensuussa ja jousiammunnassa, joka on ollut mukana joka kerta kilpailtiin 25m henkilökohtaisista SM-mitaleista. Formaattina SM-kisaviikko on todella hieno tällaisten pienten lajien osalta, sillä YLE panostaa merkittävästi tähän tapahtumaan, joka tuo televisio aikaa myös meidän lajillemme. Olemme myös saaneet nauttia pääosin päätöslajin asemasta ja niin tänäkin vuonna, kun finaalilähetyksemme on nostettu sunnuntai-illalle parhaaseen katseluaikaan.
 
Kilpailu ammuttiin Joensuu Areenalla, jossa oli olosuhteet enemmän kuin kohdillaan. Myös alkukisasuunnitelma oli laadittu todella hienosti, sillä ammuimme sen kolmessa erässä, jossa jokaisen erän kilpailuajaksi muodostui noin 3h. Meidän erä oli viimeisenä ja aloitimme iltapäivällä noin 14:30 ja lopetimme noin puoli kuusi. Ei voi kuin kehua tällaista kisasysteemiä, tiivis kisa yhdessä vuorossa on juuri sitä mitä ainakin minä arvosta, toivottavasti jatkossakin vastaavia tapahtumia järjestetään tällä tavalla.
 
Itse alkukisa oli minulle todellinen menestys ja samalla myös jännitysnäytelmäkin. Aloitin tavalla, johon en ikinä aiemmin ole pystynyt kuten ei varmaan moni muukaan, ammuin 6 x 30p sarjan ja olin 180 pisteessä tässä vaiheessa. Olipahan muuten erittäin hyvää mielenhallinta treeniä, kun Enska kuuluttajana hehkutti sarja toisensa jälkeen tilannetta. Kupla puhkesi seitsemännellä kierroksella, kun ensimmäinen nuoli jäi niukasti ysin puolelle ja samassa fiilis ja jännitys, joka kehoon oli kertynyt hieman lässähti ja en saanut loppuun enää täysien pisteiden kierroksia,mutta siitä huolimatta loistavan 295 tuloksen kasaan.
 
Toisen puolikkaan tekeminen oli omaa perusvahvaa ammuntaani kokonaisuudessaan. Alussa hukkasin harmittavasti kaksi kierrosta peräkkäin bingon 1mm päähän. Keskivaiheessa löysin uudelleen oikean rennon tekemisen mutta loppupuoliskolla taas pari nuolta jäi niukasti auki kympin viivasta ja lopputulokseksi 292 ja kokonaistulokseksi kertyi 587, jolla paransin omaa ennätystäni pisteellä tältä matkalta. Alkukisan lopullinen sijoitus oli lopulta kakkospaikka, kun Vikströmin Antti meni lopussa pisteellä ohi ampuen huikean 293+295=588 tuloksen. Kovaa vääntöä jälleen kerran ja tulostaso pikkuhiljaa siinä suunnassa myös näillä lyhyillä matkoilla missä sen kuuluukin olla.
 
Sunnuntain matseihin oli varattu reilusti aikaa ja niimpä päivän aikana pääsi myös melko paljon ihan vain treenaamaan. Kaksi ensimmäistä ottelua menivät hyvällä tahdilla mukavan keskelle nakutellen suoraan 6-0 voittoihin. Semifinaalissa vastaan tuli Sistosen Antero, jonka kanssa matsi menikin sitten tiukalle ja vaikka johdin ottelua pääosin niin lopputulos ratkaistiin lopulta uusintanuolella. Pistin oman nuoleni normaalin strategiani mukaan nopeasti liikkeelle ja ammuin kympin, joka riitti televisio finaaliottelupaikan saavuttamiseen suoraan Anteron yhdeksikköä vastaan.
 
Finaalivastustajakseni selviytyi toiselta puolelta kaaviota Nikkasen Markus, jolla oli alkukisassa pieniä haasteita ja sijoitus kaaviossa ei ollut ihan odotettu, mutta niin vain mies oli tiensä raivannut meidän kauden kärjen Vikströmin ja Rion olympiaedustajan Piipon ohi kultamatsiin.
 
Finaalia ennen olikin sitten aikaa sen verran reilusti, että käytiin kaupungilla syömässä, jossa samalla sai hieman siirrettyä ajatuksia hetkeksi kisasta pois. Palattiin hallille kuitenkin hyvissä ajoin ja nakuttelin hyvän määrän treeninuolia osuen mukavasti keskelle.
 
Finaalin alkaessa oli taas tottakai jännittävät paikat, mutta sen verran usein noissa on ollut, että kokolailla tietää tilanteen ja ajatusmallin millä siihen tulee mennä. Avasin ottelun vahvalla ammunnalla 3 x ruksikympillä ja otin 2-0 johdon, Markuksen harmillista 19 pinnaa vastaan joka johtui viimeisellä nuolella ajanloppumisesta. Toisen kierroksen jatkoin ruksikympeillä, mutta viimeisen missasin harmittavasti hiukan auki kympistä ja otettiin tasuri 29 eli kokonaistilanteeksi tuli 3-1. Kolmannella kierroksella missasin niin ikään yhden nuolen hiuksen hienosti pitkän tuomaritulkinnan jälkeen ysille, jolla tuli pataan eli tilanne 3-3. Harmilliset ysit pääsivät vähän turhaan ihon alle ja pari viimeistä kierrosta ammuntani oli huomattavasti väkinäisempää ja nuolet sitä myöden jäivät kauemmaksi keskustasta ja kun Nikkanen tikkasi pelkkää kymppiä niin lopputulos Markukselle 7-3 ja minulle hopeinen mitali kotiintuomisiksi.
 
Olipa todella hyvää kokemuksen kasvatusta tälle kaudelle painetilanteen alla ampumisesta. Alkukisan alkuvaiheessa Enskan hehkutus kuulutuksilla keskelle naksuvien nippujen seurannassa pisti kyllä mentaaliset taidot koetukselle ja siitä selvisin mukavasti. Parhaimpana muistona tästä mieleen jäi Enskan kuulutus "Tekoniemi ei osaa ampua kympiltä ohi" ja kun mieli on sen verran kummallinen niin tästähän mieleen jäi pyörimään "ei osaa ampua" kaikkea sitä voikin ihmismieli paineen alla tehdä. Finaali oli kyllä jännittävä paikka ja olin siihen hyvin valmistautunut, mutta en vielä saanut vietyä loppuun asti sitä tekemistä mitä tavoittelin. Jatkossa tullaan keskittymään huomattavasti rohkeampaan suoritukseen ja siihen on plääniä tehtynä. Keväällä kun on tarkoitus ne olympiapaikat lunastaa niin nyt näistä tilanteista ammennetaan kaikki oppi niihin tilanteisiin omaan työkalupakkiin.
 
Seuraava kisa onkin jo tulevana viikonloppuna kun lähden kotipuoleen Teuvalle ampumaan tupla 18m kisaa.

Tänä viikonloppuna oli yksi merkittävä etappi olympiaunelmani osalta, kun karsittiin tämän kesän arvokisajoukkueen paikoista Kuortaneella ja varmistin paikkani joukkueessa. Tottakai kisaan lähdin varmoin fiiliksin, mutta on se aina sykähdyttävää varmistaa paikka ja siirtyä tämän jälkeen rakentamaan viimeisten kuukausien suunnitelmaa olympiapaikan lunastamiseen kesän kisoista.

Lähtökohtahan tuohon kisaan minulla oli loistava, sillä johdin karsintaa viime kesän kilpailuosuuden jälkeen, jossa laskettiin määrätyistä kisoista kahden parhaan keskiarvo lähtötulokseksi. Talven treenit ovat olleet myös varsin lupaavia ja tuolla omassa jousiammuntapyhätössämme on tullut ammuttua melko tasaista 670 - 680 tulosta aina silloin tällöin positiivisesti yllätellenkin reilulla kasikymppisellä. Viimeisen viikonkin treenit olivat nousujohteiset, josta oli mukavan luottavainen fiilis lähteä kohti Kuortanetta.

Koska kisa oli tärkeä osa koko olympiadiprosessiani, niin otin perjantain vapaaksi, jotta sain rauhassa virittäytyä kisamoodiin, joka sisälsi kaikenlaista mielenkiintoista, kuten myös perjantai-illan välineviritysluennon valmennusryhmäläisille. Treenit jätin yhteen suhteellisen kevyeen, joka oli varsin onnistunut ja vahvisti hyvää tuloskuntoa ja fiilistä. Tosin pienoiseksi ihmetyksekseni, jouduin ruuvaamaan tähtäinmerkkiä melko paljon oikealle verrattuna normaalitilanteeseen.

Ensimmäisen karsintäpäivän suunnitelmana oli ampua 2 x 72 nuolen tulos 70m ja summata nuo pisteet lähteöpisteisiin. Treeninuolet sujuivat varsin mukavasti, mutta pientä jännitystä huomasin olevan ilmassa niin itselläni kuin koko muullakin rivistöllä. Kisa lähti käyntiin ja avasin ihan mukavalla sarjalla, mutta seuraavalla sarjalla tulikin sitten haasteita, kun pari ensimmäistä nuolta, jotka kuvittelin osuneen mukavasti keskelle löytyivätkin vasemmalta alhaalta melko kaukaa. Tästä kumuloitui jostain syystä jota en oikein vieläkään tunnista prosessi, jossa jouduin ruuvaamaan ensimmäisenä päivänä oikealle ruuvattu määrä tähtäinmerkistä takaisin vasemmalle ja tuo prosessi kesti kolme sarja johtaen pisteisiin 52, 51, 51. Ei ihan sitä mitä odotin, mutta kun onneksi itseluottamus oli rautaakin rautaisempi niin saatuani merkin lopulta kohdalleen naksautin loppuun 57 ja 58 sarjat, joilla palasin välttävään 324 tulokseen. Toinen puolikas menikin sitten kokolailla tasaista vauhtia antaen 332 eli aamupäivän tulokseksi kertyi 656, jolla olin kolmas ja kokonaistuloksen osalta pidin kärkipaikan mutta tasatuloksella Vikströmin kanssa, jolla ampui sen 4 pisteen eron verran enemmän.

Iltapäivän 72 nuolta lähti käyntiin ihan eritavalla ja varsinkin ensimmäinen puolikas oli omaa huippuammuntaani antaen tuloksen 340. Toisella puolikkaalla oli hieman enemmän hajontaa, joka itseasiassa alkoi johtumaan todella pitkistä suorituksista, joka oli selkeästikin seurasuta turhan suuresta paineiden ottamisesta korvien väliin. sisu ja tahtotila runtata nuolia keskelle kuitenkin kantoi ja kruunasin päivän lopettamlla täydelliseen 60 pisteen bingokierrokseen ja tulokseen 336. Iltapäivän kokonaistulos oli siis 676, joka on minulle hyvä tulos ja olen siitä erittäin tyytyväinen, mutta tästä huolimatta putosin kuitenkin toiselle sijalle karsinnassa, sillä kaima pisteli kolme pistettä enemmän ja ampui todella huomionarvoisen tuloksen 345 ensimmäisellä puolikkaallaan.

Sunnuntaille lähdin siis kolmen pisteen takaa-ajo asetelmista kärkipaikkaan, mutta toisaalta neljänteen sijaan eli karsintarajaan EM-kisojen osalta ero oli venynyt jo 42,5 pisteeseen. Sunnuntain kisamuoto oli RounRobin 6 hengen kaaviolla eli tiedossa oli jokaista vastustajaa vastaan 3 x 3 nuolen ottelu, josta mukaan laskettiin ammutut pisteet sekä settipisteet eli 2 voitosta ja 1 tasurista. Jos lauantaina varsinkin iltapäivästä ammunta alkoi olemaan aika raskasta, niin sunnuntain tekeminen oli pääosin mukavan rentoa. Osumatkin olivat kohtuullisen hyviä, vaikka peiliin katsomisen paikka sitä olisi kun kisan jälkeen osumakuviota tarkastellen ymmärsin, että koko nippu oli kuitenkin alavoitoinen, olisi sitä tähtäintä voinut vähän nopeammin säätää. Setit olivat melko tasaisia ja keräsin kasaan 18 / 30 settipistettä ja ammuttuja pisteitä 419, joista 36 ensimmäistä antoi 335 eli kokolailla lauantai iltapäivän tasoa mentiin. Harmittavasti useamman setin hävisin hyvällä 29 sarjalla kun kaverit pistelivät 30 noihin minun parhaisiin hetkiin, mutta kokonaisuudessaan oman ammuntani ollessa tasaista niin itse asiassa saavutin lopulta pisteen verran Vikströmiä ollen lopulta toisella sijalla 2 pisteen erolla kaimaan. Aina jää jossiteltavaa ja se mahtuu ehkä viimeiseen sarjaan jossa tiesin tilanteen ja hyvästä yrityksestä huolimatta nuolet osuivat kaikki ysille kymppiä kiertämällä ja kun kaveri vastustaja ampui saman tuloksen niin menetin siis yhden settipisteen ja näij ollen voisi spekuloida, että kisan voitto jäi viimeisestä nuolesta kiinni. On se tasaista touhua kun 261 kisanuolta ammutaan ja loppujen lopuksi ero on kaksi pistettä.

Kuten ehkä edellä olevasta tarinan tyngästä huomaa niin voitto on se mitä tuolta olin hakemassa ja sitä kautta tottakai arvokisapaikkojen lunastamista. Vaikka tuo parin pisteen ero ja kakkossija aavistuksen harmittaakin, niin täytyy sanoa, että nyt on kyllä hyvä fiilis, hieno kisa, hyviä tuloksia ja paikka taskussa kohti olympiaunelman tavoittelua.

Tulokse  

  

Tänä viikonloppuna kisakuntoa tuli koeteltua Äetsässä. Parin viime viikon aikana treenit on sujuneet kokolailla mukavasti ja tavoitteet olivat todella korkealla kisaan lähtemisen suhteen. Ja pakkohan se on myöntää, että kyllä tuo viime viikonlopun uutinen Vikströmin Antin huikeasta 590 tuloksesta pistää omalla tavallaan tervettä kisahenkeä tällaiseen vanhaan jermuunkin.

Ensimmäinen puolikas meni kokolailla nuottien mukaan ja väliin mahtui mukavaa flow hetkeäkin, kun kympiltä tuntui olevan lähes mahdotonta ampua ohi ja lopputulokseksi kirjasin pisteet 294. Toinen puolikas lähti siis kovin odotuksin, mutta jostain syystä kävelin viivalle täysin valot sammuksissa ja tuikkasin ensimmäisen nuolen kasille. Mieli kun on sellainen vekkuli kaveri, niin tuo ensimmäinen nuoli linjasi turhan paljon toisen puolikkaan kokonaisuutta ja en saanut enää tekemisen suuntaa käännettyä samaan flow tilaa kuin ensimmäinen kierros oli. Vaikka tekeminen oli pääosin ihan ok tasoa niin nuolet harhailivat kuitenkin aivan liian paljon kympin viivan ulkopuolella ja lopputulos tästä puolikkaasta oli minulle ihan turhan vaisu 288. Lopputulos 582 on kuitenkin kansallisesti ihan hyvää tasoa ja itsellenikin sellainen normaali tulos kun katsoo kausia yleisesti ottaen, joten sen puoleen siis ok ja olihan tuo kuitenkin samalla tämän kauden kärkitulokseni.

Pudotuksiin löysin jyvän uudelleen kohdilleen ja saman rentouden mitä ensimmäiselle puolikkaalle. Ensimmäisessä matsissa seurakaveria Jenun Markkua vastaan pistelin hurjaa tahtia täydet 90 pistettä voittaen matsin suoraan 6-0. Meidän luokka oli näissä kisoissa varsin vaatimattoman kokoinen ja toinen matsi olikin jo kultaottelu Ronkasen Sampoa vastaan. Matsi menikin lähes samalla flowla ja ja vaikka Sampokin pisteli tikkuja keskelle niin voitin 7-1 ammutuilla pisteillä 118. Kokonaisuudessaan 208 ammuttua pistettä matsoista kruunasi päivän fiiliksen kohdilleen ja kertoo kokolailla siitä kunnosta mitä ammunta kuuluukin mennä.

Päivän toisena tavoitteena tulostavoitteiden lisäksi oli testailla miten luonnonsulka toimii X10 putkessa kisatilanteessa. Kokemukset treeneistä ovat olleet erittäin positiivisia ja kyllä tuo kisatilanne saman vahvisti. Kevyt ja korkeaprofiilinen luonnonsulka näyttäisi vakauttavan nuolen lennon lyhyellä matkalla todella nopeasti ja tämän päivän kilpailutestin pohjalta tämä huomio vain vahvistui entisestään, joten eiköhän nuo käytössä tule pysymään.

Loppuyhteenverona päivästä voisi sanoa, että ammunta on teknisesti todella hyvässä tikissä ja odotusarvoa kunnon tuloksille löytyy tuleviin skaboihin. Nyt vaan kupoli kuntoon sillä suurimmat rajoitteet löytyvät aina sieltä, kuten tänäänkin.

Seuraava hallikisa meneekin sitten ensi vuodelle mahdollisesti jopa Joensuun SM-viikolle asti, jota ennen kuitenkin ammutaan ensi kauden arvokisakarsinnat Kuortaneella. Tässä on nyt siis taas hyvää aikaa treenailla ja pistää nin mentaalipuolta kuin tekemistäkin entistä parempaan tikkiin.

Hallikauden avaus tälle kaudelle tuli suoritettua nyt viikonloppuna perinteikkäässä Monnari kisassa Kurikassa. Kisat oli taas hienosti järjestetty ja fiilis korkealla, kuten Kurikassa aina ja kun vielä faciliteetit mahdollisti lounastamisen paikan päällä normi evästoimintamallin sijaan niin eihän siitä voi muuta kuin tyytyväinen olla.

Pääsimme myös heti näin kauden alkuun ottamaan kunnolla toisistamme mittaa, kun myös Vikströmin Antti oli myös pakannut kisakamppeet autoon ja saapunut Kurikkaan. Alkukisa mentiinkin kokolailla tasatahtia, vaikka kaima olikin puolessa välissä jo parhaimmillaan 4 pisteen karussa. Loppujen lopuksi eroa jäi vain pisteen verran minun tappioksi, kun valtavan hienosti ammutun kisan päätteeksi ilmeisesti molemmilla meni vähän yliyrittämiseksi ja ammuttiin kummatkin ympäri taulua ysibingo loppuun. Saumat siis oli viedä peli, mutta ei maistunut ja lopputulos 289 + 291 = 580, joka on kuitenkin erittäin hyvä kauden avaustulos.

Matseissa pari ensimmäistä kierrosta meni puhtain paperein 6-0 ja finaaliin edettiin jälleen kerran Antin kanssa. Oma ammunta finaalissa ei ollut kyllä ollenkaan parasta mahdollista, mutta siitä huolimatta ammuin pääosin hyvin ja ammutut pisteet olivat viiden kierroksen jälkeen 146. Tämä ei kuitenkaan riittänyt lähellekään kun kaima pisti tikut kerta toisensa jälkeen keskelle hukaten ilmeisesti vain pari pinnaa ja lopputuloksena hopeaa minulle settipistein 3-7.

Olipahan jotenkin monivivahteinen kisa ja sisälsi taas tunteita laidasta laitaan. Pääosin treenit ovat sujuneet viimeaikoina vallan mallikkaasti ja viikolla ammutut viimeistelytreenit antoivat odotuttaa mukavaa tulosta. Selvästi kuitenkin kuluneen viikon kohtuullisen tiukka työtahti ja turhan lyhyeksi jääneet yöunet vaikuttivat ainakin jonkin verran hermotukseen, sillä kisa sisälsi turhan paljon säpsylaukauksia, jotka söivät tulosta aivan turhaan. No mutta tästä taas hyvänä oppina,että urheilijan yksi tärkeimpiä huolehdittavia asioita on riittävä ja laadukas uni, joten siihen panostusta taas.

Kokonaisuudessaan siis kelpo tulos ja parantamisen varaakin vielä löytyy, joten jatketaan treenejä ja koitetaan seuraavan kerran kisakuntoa Äetsässä.