Shanghain World Cup kuului taas tänä vuonna kisaohjelmaani, sillä se oli samalla viimeinen osa MM-karsintaamme ja mielelläänhän sitä Shanghaihin lähtee, sillä se on puitteiltaan yksi hienoimpia World Cup kiertueen kisoja, sillä kisapaikkana toimii hieno Yuanshen Sport Center Stadium.

Mannertenväliset lennot aiheuttaa aina aikaerohaasteita ja siksi lensin pelipaikalle jo perjantain iltalennolla, joten siihen jäi kolme päivää aikaa palautua ennen alkukisaa, josta lauantain käytin suosista palautteluun. Harkkanuolia päästiin ampumaan stadikalla näin ollen sekä sunnuntaina että virallisten harjoitusten merkeissä maanantaina.

Alkukisa lähti käyntiin melko mukavasti, mutta stadionin oikukas tuuli teki kisasta ainakin korvien välin osalta haastavan ja en saanut kasaan lähellekään sellaista tulosta jota tavoittelin. Lopputulemana siis 322+319 = 641, joka oikeutti sijaan 66. Tulostasoa katsellessa toki muullakin porukalla droppia oli sellainen 10 -15 pistettä, joten ei ne tuulet ihan helpoimmasta päästäkään olleet, mutta tottakai sitä odottaa itseltään pystymistä parempaan kun treeneissä kerran homma on sujunut mukavasti.

Jokatapauksessa tuo antoi kuitenkin MM-karsinnan osalta toisen sijan ja näin ollen vahvisti paikkani joukkueessa yhdessä Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Kesäkuussa lähdetään sitten Hollantiin ampumaan kisaa olympiapaikoista.

Pudotuskierrokset alkoivat meillä keskiviikkona iltapäivällä ja kävimme tuota ennen treenikentällä, jossa löysin vahvan tekemisen meiningin ammuntaani. Ensimmäinen vastustajani oli Bangladeshilainen suurinpiirtein samalle tasolle alkukisan ampunut kaveri. Matsi lähti käyntiin äärimmäisen vahvasti, kun avasin täydellisellä X, X, X sarjalla. Kaveri ampui perään pari hyvää kierrosta, mutta kun ammuin lopun keskelle niin matsi minulle 7-3.

Toiselle kierrokselle sain alkukisan sijalta 18 Kazakstanilaisen vastustajan. Oma fiilis oli huipussaan ja matsi lähti hyvin käyntiin ja menin jo 3-1 johtoon. Kolmella seuraavalla kierroksella vahvasta tekemisestä huolimatta hävisin harmillisesti nuolia aavistuksen rajojen ulkopuolelle ja kun kaveri ampui todella keskelle niin hyvätkään sarjat eivät antaneet enää pisteitä ja Kazakstanilainen siis jatkoon pistein 3-7. Erittäin harmillista tippua tuossa vaiheessa ja hyvällä ammunnalla, mutta tällaista tämä on, jokatapauksessa sija 33, joka on taas pariin viime vuoteen paras sijoitukseni World Cupeissa.

Joukkuekisassa sijoituimme Vikströmin ja Piipon kanssa alkukisassa 16 sijalle ja avasimme ottelut 17 sijan vallannutta Mongoliaa vastaan. Matsista kaikkinensa voisi sanoa, että se oli aika lähellä parasta meitä ja otimmekin voiton suoraan 5-1.

Kisa jatkui torstaina, jolloin kohtasimme alkukisan ykkösen Korean, joka on ehkä kaikkien jousiampujien unelmamatsi. Meillä oli ehdottomasti hetkemme ja mahdollisuutemme, sillä Korea ei ampunut kaikkia nuolia kympille, mutta meillä tikut tippuivat tauluun vielä tässä vaiheessa aavistuksen kauemmaksi keskeltä ja Korea otti suoraan voiton pistein 0-6. Joukkuesijoituksemme näin ollen tältä reissulta hieno 9.

Perjantaiksi siirryin varajoukkueenjohtajan rooliin tsemppaamaan Tarua ja Anttia mixed team ottelussa niin ikään Koreaa vastaan. Meidän jengi ampui erittäin hyvin, mutta tässä matsissa Korealaiset eivät paljon jättäneet muuta kuin teoreettisia mahdollisuuksia pisteille ampuen lähes täydet pisteet ja voitto heille 0-6.

Perjantain päätteeksi pääsin vielä osallistumaan mielenkiintoiseen PR-kisaan, joka oli ehkä yksi hienoimmista kisareissukokemuksista oman kisan ulkopuolelta, kun minua tultiin pyytämään mukaan yhden ampujan jäätyä pois. Shanghailaiset seurajoukkueet olivat ampuneet kevään aikana karsintakisan, jossa panoksena oli päästä ampumaan joukkuekisaa kansainvälisten ampujien kanssa. Joukkue muodostui yhdestä KV-ampujasta ja kahdesta paikallisesta, joukkueita ollessa yhteensä 6. Kisamuotona ammuttiin kolme kierrosta eli yhteensä 18 nuolta 30m matkalta. Minun joukkueessani ampui nuori 16-vuotiaiden Shanghain mestari sekä hieman vanhempi paikallisen seuran ampuja. Itse kisassa ammuimme kolmen joukkueen voimin tasatuloksen kolmannesta sijasta ja lopullinen sijoitus ratkesi uusintanuolella, jonka jälkeen olimme lopulta neljänsiä. Uskon, että tällä oli kisaan mukaan päässeille urheilijoille iso merkitys ja pyrinkin tuottamaan heille kisasta positiivisen me hengen. Kisan jälkeen tottakai jaettiin palkinnot ja otettiin kuvia ja onneksi laukun pohjalta löytyi vielä suomen pinssejäkin jakoon. Tällaisessa kisassa voisi olla ideaa jalostettavaksi suomeenkin esim SM-kisojen yhteyteen.

Hieno kisareissu ja loistava joukkue, joten suuret kiitokset kaikille reissusta. Urheilullisesti alkukisaa lukuunottamatta hyvää vahvaa ammuntaa, joka antaa uskoa ja luottamusta tulevaan. Tältä pohjalta on mukava aloittaa viimeistelytreenit MM-kisareissua varten, jossa sitten ammutaan olympiapaikoista.

Kotimaan perinteinen pitkän matkan kauden avaus ammuttiin myös tänä vuonna perinteikkäässä Karhuhallissa 70m matkalta Porissa tällä kertaa Maanrakennuskarhu nimellä kisaa sponsoroivan maanrakennusalan yrittäjän mukaisesti. Jos jostain kisasta olisi opittavaa kokolailla joka ikisellä kisoja järjestävällä seuralla niin se olisi nimenomaan tämä kisa, jossa ammutaan timanttikaaviolla pudotuskierrokset eli jokainen osallistuja ampuu kisan loppuun asti taistellen sijoituksestaan. Lisäksi kisassa alkukisa ammutaan aina vain yhdessä vuorossa, tauot ovat minimissä, musiikki soi koko kisan ajan ja aikataulut pitävät, vaikka joka kerta ne kuulostavatkin varsin optimistisilta. Kiitos Pori ja erityisesti Mäenpään Kari tällaisten kisojen organisoinnista ja tarjoamisesta jousiammuntakansalle.

Minulle tämä kotimaan kauden avaus oli testikisa uusille välineille, jotka saapuivat juuri ennen Romanian reissua. Sen verran hyviltä nuo tuntuivat, että jo Romaniassa niillä mieli teki ampua, mutta kun Hatavan Masa piti palopuheen miltä tuollainen vaihdos riskianalyytikon silmin näyttää, pitäydyin vanhoissa välineissä ja hommahan siellä toimi varsin mukavasti. No mutta tosiaan näihin kisoihin ehdin parina iltana katsoa viritystä tarkemmin kohdilleen ja viimeistely treeni keskiviikko illalla lupasi hyvää viikonlopulle. Torstaina  jätin treenit tarkoituksella väliin ja kävin tekemässä kisaviimeistelyn Rauhaniemen kansankylpylässä eli siis karaisemassa itseäni parin tunnin setillä saunaa ja avantoa, kylläpäs muuten rentouttaa kummasti.

Alkukisan ensimmäinen puolikas meni aikalailla vihkoon tuloksen ollessa vain 321. Testailin keskiviikkona treeneissä yhtä ammuntateknistä juttua ja päätin koittaa sitä myös kisoissa, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen huomasin sen toimimattomaksi ja päätin siirtyä takaisin perustekemiseen, joka tarkoitti sitä, että hukkasin paljon pisteitä kun jouduin säätämään tähtäintä melko lailla tämän paluumuuton aikana kesken kisan. Toisen puolikkaan alussa löysin jyvän kohdilleen ja homma lähti rullaamaan mukavasti, joka antoi jo 335 pistettä lisää tuohon ensimmäiseen eli 656 ja toisen sijan alkukisasta 8 pistettä Vikströmin Antin perästä, joka oli ampunut 664. En itseasiassa juurikaan seuraillut tilannetta ja kuulin kisan jälkeen, että meillä oli seurakaverin Pyylammen Teron kanssa ollut tiukkaa vääntöä joka päättyi lopulta pisteen erolla minulle.

Matseissa ammuttiin siis timanttikaaviolla, jossa jokainen ampuu loppuun asti eli kun normaalisti häviäjä lentää laulukuoroon niin tässä mallissa häviäjä siirtyykin ampumaan alempaa kaaviota. Tämän mallin etuna on se, että jokainen kisaa loppuun asti lopullisesta sijoituksestaan. Itse pääsin jatkamaan hyvin käyntiin lähtenyttä ammuntafiilistä pudotuksissa ja voin kyllä todeta, että tulipahan ammuttua kovaa tahtia. Ensimmäisessä matsissa voitin puhtaasti 6-0 Näsäsen Arton, toisessa ottelussa Ruuskasen Allu varasti kaksi pinnaa loistavalla 29 sarjallaan, mutta vein ottelun 6-2. Semifinaalissa Pyylammen Tero onnistui saamaan yhden tasurin eli ottelu minulle 7-1. Finaalissa oli vastassa kukas muukaan kuin Vikströmin Antti, joka oli ampunut omat matsinsa kovaa tahtia myös alta pois. Sovittiin heti matsin alussa, että ammutaan kovatasoinen kisa ja sehän siitä todella tuli, varmaankin yksi kovatasoisimpia kotimaan finaaleja ikinä. Kaima veti tasaisen huippusarjan eli 28, 28, 28, 28, mutta sillä ei saanut kuin yhden tasurin minun kierrosten ollessa 28, 29, 30, 29. Olipahan huikea fiilis! Tiesin kyllä, että homma toimii, mutta erityisesti tuossa matsissa sopiva jännitys ja haaste kun tietää, että täytyy ampua nuolet oikeasti keskelle voittaakseen vaan paransi suoritusta. Lopputulos siis 7-1 minulle ja voitin kisan toistamiseen putkeen ja itseasiassa neljännen kerran yhteensä kun kisaa on järjestetty vuodesta 2012 alkaen. Arvokkaana palkintona kisassa on hieno kuparinen kiertopalkinto, joka palautui takaisin hyllyni päähän, jossa sillä oli odottamassa huonepölyn keskelle merkitty paikka, olipas hyvä että tuli takaisin, jottei tarvitse ryhtyä palkintohyllyn siivouspuuhiin.

Huippukisat sekä uusien välineiden testauksen osalta, että tekemisen suhteen. Uusi jousi Wiawis TFT-G rungolla, NS-G lavoilla ja ACS 15 stabeilla lunasti luottamuksen ja toimi erittäin vaakuttavasti koko kisan läpi. Tärkein tavoitteeni oli luoda luottamusta välineisiin kisatilanteessa, sillä parin viikon päästä lähdetään Shanghain World Cup kisaan ja nyt sinne on mukava lähteä, kun tietää, että välineet toimii. Yhtälailla tekemisen puolesta tämä oli tärkeä kisa vahvistaa talven aikana opittuja tekemisiä ja oikeastaan asia mistä olen erittäin tyytyväinen on se, että pystyin kisatilanteessa tekemään oikeita arvioita ja toimimaan niiden pohjalta siten, että löysin kunnollisen flown loppukisaan. Tämä on kertoo tottakai osaamisesta teknisesti, mutta itselleni se kertoo eniten siitä, että mentaaliset kykyni vahvistuvat koko ajan, josta olen erittäin tyytyväinen itseeni.

Nyt on siis pari viikkoa treenejä tiedossa ennen Shanghain World Cuppia, joten pistetään kymppi tummumaan ja tehdään fiksut treenit tuota reissua tukemaan.

Kauden 2019 avaus Bucharestissa European Grand Prix kisa Romaniassa ammuttu ja loistavat fiilikset kisaviikosta, vaikka vielä ei aivan kärkisijoja kolkuteltukaan. Suomalaisten näkökulmasta kausi avattiin suhteellisen varhain sillä ainakaan allekirjoittanut ei vielä ollut päässyt ampumaan ulos kertaakaan ennen tätä, mutta menipähän samalla treenileiristä.

Alkukisassa pääsin treenaamaan talven aikana opiskeltuja ja treenailtuja uusia asioita ja ajatusmalleja ja ne toimivat pääosin loistavasti. Ensimmäisellä puolikkaalla ammuin 338 ja olin sijalla 10, joka oli tässä vaiheessa erityisen hieno suoritus. Toisen puolikkaan tulos jäi 327 ja kokonaistulos 665, joka toi sijan 21 kokonaisampujamäärän ollessa 154. Alku oli siis ihan loistavaa ja toinen puolikaskin hyvää tekemistä paria heikkoa sarjaa lukuunottamatta ja nyt taas tiedän millä ajatuksella suoritusta tulee kisassa ajaa, jotta se on rentoa ja hyvää tekemistä

Joukkueena otimme Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa sijan 10 ja tämän reissun tärkeimmässä kisassa eli European Games joukkuekarsinnassa olimme 7 eli hyvillä sijoituksilla pudotuskierroksille yli 30 joukkueen joukossa.

Pudotuskierroksilla avasin ottelut Irlannin Malonea vastaan ja menin suoraan 4-0 johtoon, mutta kaveri alkoi ampumaan keskelle ja itse vähän turhaan otin paineita, joten päädyttiin uusintanuolelle. Hoidin kuitenkin homman kotiin hyvällä suorituksella 9-8 ja etenin itävaltalaista Gstoettneria vastaan. Tuohon matsiin löysin tekemisen todellakin kohdalleen ja otin suoraan 6-0 voiton. Kolmannessa ottelussa vastaan tuli puolalainen Sierakowski alkukisan sijalta 12. Ammuttiin molemmat todella hyvin ja hyviä sarjoja ja muutama paikkakin oli ratkaista matsi, mutta lopputuloksena oli 4 kertaa tasuri ja yksi 28-30 tappio, joten polski jatkoon ja itselleni sija 17. Yhteenvetona henk.koht. otteluista voi kyllä sanoa, että alun pienen haparoinnin jälkeen erityisesti mentaalisesti yksi vahvimmista kv-kisoistani.

Joukkuematseissa ammuttiin ensimmäiseksi ottelut Minskin kahdesta paikasta ja saimme tähän otteluun ensimmäisen kierroksen vapaaksi sillä nykyisessä 24 joukkueen kaaviossa 8 parasta etenee suoraan 1/8 otteluun. Ensimmäisessä matsissamme voitimme itävallan suoraan 6-0 hyvällä ammunnalla. Toisen matsin alkukisan kakkosta Turkkia vastaan aloitimme hyvin ottaen 2-0 johdon, mutta sitten Turkki kiristi otetta ja me ei pystytty vastaamaan siihen joten Turkille voitto 2-6 ja meille sija 6, joka tarkoitti sitä, että joukkue paikka Minskiin jäi saavuttamatta.

Itse EGP:n joukkuekisassa aloitimme matsin vahvasti Italiaa vastaan ottaen tasurin 57 kierroksella, mutta Italia vei pari seuraavaa ja sijoitukseksi 9 pistein 1-5.

Loppureissu menikin sitten joukkueenjohtajan tehtäviä tuuratessa ja Tarun taustajoukoissa toimimisessa, kun naiset tavoittelivat yksilöpaikkaa Minskiin. Pääsin todistamaan Tarulta hienoa venymistä ja tahdonvoimaa ja hyvää ammuntaa sateisessa ja kylmässä Romanian säässä. Ja niinhän vain se paikka sieltä tuli ja kahden suomalaisnaisen voimin, kun finaaliin eteni Tarun lisäks todella loistavasti pudotukset ampunut Gajane Bottinelli. Paikan varmistuttua naiset ampuivat äärimmäisen tiukan finaalin joka ratkesi uusintanuolella Gajanen eduksi muutamalla millillä.

Kaikkiaan hieno avaus tälle kaudelle ja mentaalisesti vahvaa ammuntaa, jota on hyvä lähteä kehittämään kauden tulevissa kisoissa. Seuraava kisa onkin heti ensi viikonloppuna Porin halli 70m jonka jälkeen toukokuun alussa kisataan Shanghain World Cupissa.

Toinen halli-SM kulta putkeen, kun voitin viime vuonna Oulussa ja nyt Riihimäellä nämä sisäkarkelot. Jos viime vuonna voitto tuli erittäin vahvalla ammunnalla niin tänä vuonna se tuli ampumalla oikeissa kohdissa riittävän keskelle.

Olipahan tosiaan vaikea kisa itselleni ja suoraan sanoen olen yllättynyt, että lopussa pääsin seisomaan keskimmäiselle korokkeelle. Kait se on sitä tahdonvoimaa ja voittamisen halua, kun vaikka miten vaikealta tuntuu niin itsestään saa parhaan irti juuri silloin kuin tarvitaan.

Varmaan jo tämä alustus antoi ymmärtää, että päivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä normaalisti. Syynä suhteelliseen haasteelliseen tekemiseen oli viikko sitten hiihtolenkillä sattunut pieni loukkaantuminen oikean puolen solisluun kanssa. Ei tosin mitään vakavaa, mutta sen verran, että kuitenkin kuluneen viikon treenit olleet haasteellisia ja jäänyt osittain väliin kivun vuoksi ja tänäänkin kisan alussa erityisesti fiilis oli, että mitäköhän tästä oikein tulee. Tekeminen menikin araksi tämän vuoksi ja näkyi kyllä tuloksessa. Onneksi kuitenkin kisafiiliksen nostama adrenaliini vereen taisi puuduttaa sitä sen verran, että iltapäivään päin tuo kipu vaimeni lähes olemattomiin.

Alkukisa jäi vaatimattomaksi 286+283=569, jolla olin vasta 6 sijalla alkukisassa. Kympit jäivät harmillisen kauas ja en saanut oikein missään vaiheessa tähtäintä kunnolla kohdilleen, kun tekeminen eli sen verran. Matseissa kuitenkin ehkä selkeämmän fokusoinnin myötä sain tahkottua vähän puoliväkisinkin ihan ok tekemistä, vaikka sekään ei nyt mitään maailmanluokan ammuntaa ollut. Vaikka matseihinkin sattui heikompia sarjoja niin vein ne kierrokset, jotka tarvitsin ja voitin lopulta Näsäsen Arton 6-2, Ronkasen Pertun 7-1, Vuorisen Vernen 6-0 ja semifinaalissa seurakaverin Pyylammen Teron 6-4.

Finaalissa vastaan tuli ehkä hieman yllättäen, mutta todellakin aiheesta koko päivän hyvin ampunut Jyväskylän konkariampuja Petri Ihanus. Finaali eteni tasaisesti niinpäin, että Petri vei aina ensi pisteet minun tasoittaessa seuraavalla matsin päättyessä lopulta tasatilanteeseen 5-5. Kulta ratkaistiin lopulta siis uusintanuolella, jossa siinäkin oli dramatiikkaa melkoisesti. Kisajärjestäjä kutsui meidät viivalle ja kun pilli piippasi nostin jousen ja tajusin alkaessani tähtäämään takana kuuluvasta kuiskuttelusta että aika ei käy vielä. Purin suorituksen ja tosiaankin, pillimiehelle oli sattunut jokin kämmi ja kellossa juoksi vasta valmistautumisaika. Menetin tässä aika paljon omasta latauksestani jota en saanut uudelleen kunnolla kasaan ja lopulta rääpäisin nuoleni ysille. Tämä kuitenkin yllätyksekseni riitti voittoon Petrin ammuttua kasin ja tosiaan ansaitsin täten paikkani keskimmäiselle korokkeelle.

Summa summarum, erittäin vaikea kisa ja vaikka olen aina positiivisuuden ja toiveikkuuden esikuva niin suoraan sanoen alkukisan aikana usko oli kyllä koetuksella. Nyt näin muutama tunti kisan jälkeen on pakko sanoa, että olen kyllä ylpeä itsestäni, vaikka nuolet olisivat voineet olla paremmin keskellä niin tämä päivä opetti taas kerran sen, että kisa ei kuitenkaan ole ikinä ohi ennenkuin se on ohi ja tekemällä jokaiseen kohtaan oman parhaani niin sitä enempää ei voi tehdä. Tänään kuin ihmeen kaupalla niin vain raivasin tieni finaaliin kautta keskimmäiselle korokkeelle pokkaamaan kultaisen mitalin, joka taisi olla minulle hallista viides laatuaan yleisen sarjan kisoista. Uskokaa siis unelmiinne aina ja joka kerta viimeiseen nuoleen asti!

Nyt kun hallikausi on saatu pakettiin jatkuu treenit pitkän matkan ammunnalla niin pitkälti kuin mahdollista sillä seuraava tärkeä koitos on Bucharestin Euroopan GP huhtikuussa, joten sitä kohti mennään.

Hallikisa kausi etenee kohti huipennustaan eli ensi viikonlopun halli-SM kisoja ja viimeinen treenikisa ennen näitä tulinammuttua tänään Sastamalassa.

Välillä on kisoja jotka lähtevät sujumaan heri alusta alkaen ja välillä taas ei ja tämä kisa oli näitä jälkimmäisiä. Olipahan todella haasteellinen alku, kun hukkasin ensimmäisellä 15 nuolella 12 pistettä ja olin tuloslistalla jossain 5-6 paikkeilla. Kävin eilen treeneissä ja kuvailin siinä vähän ammuntaa ja niitä videoita illalla tutkaillessa tein yhden niitä virheitä joita ei saisi tehdä, lähdin hakemaan sellaista ajatusta kisaan, jota en ollut treenannut. No vaikeimman kautta tällä kerralla.

​Tuon 15 nuolen jälkeen sain kuitenkin tekemisestä kiinni vähän paremmin ja ammuin jo lopun ensimmäistä puolikasta ok ja tulokseksi muodostui 284 eli reilut 6 pinnaa alle odotuksieni ja olin sijalla 3 yhteensä 5 pinnaa kisaa johtavaa seurakaveria Pyylammen Teroa jäljessä ja 3 pinnaa Huhtalan Juusoa. Päätin mielessäni ajaa pojat kiinni toisella puolikkaalla ja sainkin hyvän alun siten, että pääsìn heti pisteen sisään taulukaveristani Juusosta toisen puolikkaan alussa. Siinä sitten ammuttiin kovaa ja tasaisesti kisan loppuun asti Juuson kanssa ja jossain loppupuoliskolla ajettiin Teron ohi. Oma huippu lopetukseni eli viimeiset 12 nuolta täydet 120 p takasi tuloksen 294, joka on tämän kauden parhaani 30 nuolella. Näillä pisteillä viimeistelin samalla kokonaistuloksen 578, joka tuntui alun kompastelun jälkeen vallan loistavalta. Voitin lopulta alkukisan pisteen erolla loistavasti ampuneeseen Juusoon nähden ja 3 pisteellä Teroon nähden.

Pudotuksissa sain alkuun vapaakierroksen ja toisen ottelun vein pistein 6-2. Finaalissa vastaan tuli Tero, joka oli vienyt semin Juusoa vastaa. Matsi lähti heikosti käyntiin kylmillä lihaksilla sillä meillä oli pitkä tauko ennen finaalia ja Tero otti johdon, jonka tasoitin heti seuraavalla. Kolmannen sarjan ensimmäisellä nuolella sattui jotain ihmeellistä, kun jäin olla möllöttelemään tähtäykseen reiluksi 10 ilman mitään ajatuksia, lopulta aioin purkaa, mutta nuoli tulikin klikkeristä läpi ja lähti kauheana myötärinä kauas keskustasta. Minua alkoi naurattaa viivalla, joka sekoitti Terolta pasmat totaalisesti ja kierros meni tasuriksi lopulta, joka oli totaalinen ihme minun hyväkseni. Seuraavat kaksi ammuinkin sitten taas normi hyvää settiä ja voitin lopulta 6-4.

Tämä kisa opetti taas, että kisa ei ole koskaan ohi ennenkuin se on ohi. Nousu erittäin surkean alun jälkeen loistavalla toisen puolikkaan ammunnalla kisan kärkeen ja finaalien viimeistely kultaan sattumista huolimatta vahvistaa uskoa siihen, että kisa on aina omissa käsissäsi. Se miten käännät asiat mielessäsi parhain päin ja löydät uudelleen fokuksesi on tärkein taito mitä jokaisen tulee harjoitella. Erityisesti, jos kisassa tulee heikkoja hetkiä on ne parhaita opetustilanteita mielesi hallintaan ja näiden kykyjen harjoitteluun.

Ensi viikonloppuna sitten riksuun halli-SM karkeloihin

Viime viikonloppuna ammuttiin MM-karsinnan toinen osa Kuortaneen urheiluopistolla maajoukkueleirin yhteydessä ja kuten otsikosta voi päätellä, hyvin meni.

Karsintasysteemiin kuului viime kesältä tietyistä kisoista kahden parhaan keskiarvo, jonka pohjalta 8 parasta ampujaa kutsuttiin jatkamaan kisaa Kuortaneelle, jossa ammuttiin 2 x 70m kisa lisää tuon lähtötuloksen päälle. Viimeinen karsintakisa joka niin ikään summataan kokonaisuuteen ammutaan Shanghain World Cupissa, johon paikan ansaitsi neljä parasta Kuortaneen jälkeen ja tuosta nelikosta kolme lähtee edustamaan MM-kisoihin ja tavoittelemaan olympiapaikkoja, sillä tämän kesän MM-kisat ovat Tokion pääkarsinta.

Omalta osaltani lähtötilanne karsintaan oli loistava sillä johdin karsintaa tuloksella 654,5. Treenit karsinnan alla antoivat osoittaa hyvää tulostasoa ja olinkin varsin innokkaan odottavaisella mielellä karsintoihin. Otin vielä karsintaa edeltävän päivän perjantain vapaaksi töistä, että pystyin latautumaan kisaan kunnolla, joka osoittautui hyväksi päätökseksi.

Karsinnassa pääsin ampumaan kisaa jo kisoihin valitun Vikströmin Antin kanssa samaan tauluun, joka oli erittäin hieno asia sillä ammuttiin molemmat koko kisan ajan nuolia sen verran mukavasti keskelle, että sillä oli varmasti oma merkityksensä onnistumiseen. Kisa varsinaisesti lähti käyntiin hieman nihkeästi, mutta kun kaima pisti tikkuja keskelle kovaa tahtia niin siinä pääsi itsekin vauhtiin ja viimeiset 3 kierrosta ensimmäistä neljännestä osuikin sitten mukavasti ja kirjasin tuloksen 337. Seuraavalla setillä tulos oli tasaista kuin mikä, jolla viimeistelin luvut 336 joten kisan puolivälissä ensimmäinen täysi tulos antoi siis 673. Tuo 670 taso on sellainen, jota suomessa harvemmin nähdään ja kun Vikström ampui 670 oli tämä varmasti ensimmäinen kerta suomen jousiammuntahistoriassa kun kaksi ampujaa pystyy ylittämään samassa kisassa tuon maagisen luvun. Tähän me ei tietenkään tyydytä sillä KV-tason ehdottomalla huipulla pärjäämiseen odotetaan yli 680 tasoa, mutta lähdetään nyt siitä, että 670 taso tulee jatkossa olemaan se normaali odotustaso.

Toinen 72 nuolta lähti sujumaan samaa tahtia ja ensimmäisestä 36 nuolesta kirjasin tuloksen 337, jonka jälkeen iski melkoinen rentoutumisefekti kun tuntui siltä, että nuolet löytää keskelle ihan itsellään. No toisen puolikkaan alku löi sitten heti vasten kasvoja heikolla sarjalla, mutta tästä sisuuntuneena sain fokuksen kerralla kohdilleen ja hyvillä 57 ympärille ammutuilla sarjoilla kirjasin päivän parhaani 339 ja paransin siis toisen 72 nuolen tuloksen pisteisiin 676.

Kokonaispistetilanteeksi muodostui lopulta neljän parhaan osalta seuraavanlainen tilanne ennen Shanghaita:
1. Antti Tekoniemi 654,5 + 673 + 676 = 2003,5
2. Antti Vikström 652,5 + 670 + 667 = 1989,5
​3. Tero Pyylampi 640,5 658 + 653 = 1951,5
4. Samuli Piippo 641,5 + 654 + 654 = 1949,5

Kokonaisuudessan huikean hyvä viikonloppu ja täytyy sanoa, että olen todella todella tyytyväinen päätökseeni viime syksyltä lähteä Koreaan leirille. Tämä kisa oli ensimmäinen todellinen testi niille opeille ja vaikka vielä matkaa onkin todelliseen tavoitetasoon ja potentiaaliin niin siitä huolimatta tämä oli valtavan iso onnistuminen jo tässä hetkessä. Erityisesti huomioin, että näillä uusilla ajatuksilla oli suurin vaikutus ns. huonoihin suorituksiin, jotka osuivat huomattavasti lähemmäs kymppiä kuin aiemmin ja sieltähän niitä pisteitä on enemmän saatavilla sillä kymppi ei paremmaksi muutu vaikka kuinka keskelle osuisi.

Jatkossa on siis tiedossa treeniä treeniä ja treeniä ennen Bucharestin Euroopan GP:tä ja Shanghain World Cuppia ja siinä välissä tarkoitus olisi käydä ampumassa halli-SM lisäksi ainakin Sastamalan 18m kisa.

Kisaviikonloppu vol 2 tälle kaudelle ja tällä kerralla Tuulimäessä Espoossa, jossa ei ihan hetkeen olekaan tullut käytyä kisaamassa.

Tuulimäen kisa oli kerännyt tuvan tai itseasiassa luolan tupaten täyteen väkeä ja fiilis oli sen mukainen, kun kisaa ammuttiin luolan molempiin päihin. Ilahduttavinta kisassa oli nähdä iso määrä paikallisia junioreita kisaviivalla joista moni oli immeisestikin ensimmäisessä virallisessa kisassa. Erityisen hienoa oli huomata, miten hyvin harjoituksissa oli opeteltu kisakäytäntöjä alkaen osumien merkitsemisestä tauluun, siinä olisi monella kokeneemmallakin ampujalla ollut opiksi otettavaa.

Itselläni tämän kisan osalta tavoitteet pyörivät vahvasti treenitekemisen siirtämisenä kisaviivalle ja siinähän sitä tavoitetta onkin riittämiin. Alku lähti jotenkin todella tahmeasti liikenteeseen ja en ammuin ensimmäiseen 30 nuoleen useita kahdeksikkoja haeskellen tekemistä, löytäen sen loppua kohden entistä paremmin. Toinen 30 nuolta sujuikin sitten huomattavasti paremmin sisältäen mm. kaksi peräkkäistä ruksibingoa. Loppupuoliskolla ammuin harmillisen monta rajatapausta juuri kympistä auki, mutta tästä huolimatta kokonaisuus oli varsin hyvä ja lopputulos oli 287+293=580, jolla irtosi selkeä piikkipaikka pudotuksiin. Matsit olivat varsin selkeitä ja voitin lopulta kisan kolmella peräkkäisellä 6-0 voitolla ja ampumalla näissä pisteet 87, 88, 88 eli päivän lopputuloksena siis 2 pinnaa yli 29 keskiarvon.

Lopputulemana voisi sanoa, että päivä oli varsin mukava ja oli hienoa olla kisaviivalla. Tekeminen ei ole vielä kisassa sillä tasolla mitä tavoittelen ja hommia riittää sen osalta paiskittavaksi. Ensi viikonloppuna kisataankin sitten MM-paikoista Kuortaneen maajoukkueleirin yhteydessä 70m, joten tulevan viikon treenit keskittyvät siis pitkän matkan ammuntaan.

Pitkän kisatauon jälkeen oli mukava taas palata kisakentille. Syksyllä tuli käytyä Koreassa oppeja hakemassa ja tässä ollaan vielä matkan alussa niiden sisäistämisessä, mutta sen verran paljon mieli jo teki kisakuntoa testaamaan, että nyt on ilmoittautumiset sisällä useampaan kisaan, joista avaajana toimi tämän päiväinen Turun kisa.

Kisaan mahtui kuten yleensäkin melkoista tunteiden ja fiilisten vuoristorataa, eihän se muuten jousiammuntaa olisikaan ;) Aloitin ensimmäisen 30 nuolta todella vahvasti, mutta tekeminen meni vähän liian tuloshakuiseksi loppua kohden ja kirjasin 289 korttiin. Toinen 30 nuolta toisti täysin samaa kaavaa ja sisälsi paljon huippusuorituksia, mutta myös yliyrittämistä, jotka johtivat useampaan 8 osumaan ja tästä kertyi kasaan 288 eli yhteensä 577. Tuloksena siis varsin kohtuullinen, mutta tietysti parempaankin oli rahkeita.

Kisan ehdottomasti paras kierros tuli kolmannella 30 nuolen sarjalla, joka oli todella tasapainoista ja helpon vakaata tekemistä antaen tuloksen 294. Viimeisenkin 30 nuolen alku sujui samaa tahtia, mutta taas loppupuolella yllätin itseni turhasta yliyrittämisestä, joka lähti käyntiin harmillisesta 9 bingosta, jossa sinänsä ok suoritukset eivät vaan löytäneet rajojen sisälle ja mieli alkoi taas tarkkailla tekemistä liikaa. Viimeinen tulos oli siis 288 ja kokonaistulos 582, jolla sijoittuu tämän hetken valtakunnan listoilla jaetulle 2 sijalle.

Kokonaistulokseksi koko kisasta pääsin siis kirjaamaan 1159, jolla irtosi voitto ennen koko päivän hienosti ampunutta Antero Sistosta ja kolmanneksi sijoittunutta seurakaveri Tero Pyylampea.

Varsin mukava kisapäivä takana , joka osoitti, että oikealla tiellä ollaan tämän hetken treeneissä ja syksyn aikana uusiksi pistetty ammuntatekniikka ryhtyy jo kestämään painettakin, mutta tekemistäkin vielä on tiedossa. Pyrin erityisesti löytämään ajatusmallia millä pääsen kiinni opettelussa olevaan ideologiaan niissä tilanteissa kun osumat lähtevät hajoamaan, jotta pystyn palaamaan mahdollisimman nopeasti oikeaan tekemisen tasoon. Huomasin, että treeneissä tulee keskittyä erityisen vahvasti ainakin tällä hetkellä alkuvedon mitan vakiointiin, sillä se oli tämän päivän suurimpia haasteita. Jos ammuntasykli vaihtelee liikaa, niin osumien on turha toivoa olevan kovin tasalaatuisia. Kuten ehkä jokainen lajin pariin perehtynyt ymmärtää, pyöritään siis täysin perusasioiden parissa, mutta kun ne perusasiat ovat aidosti niitä eniten vaikuttavia asioita ja myös vaikeimpia toistaa paineen alla niin on aina oltava erityisen kriittisiä.

No mutta jokatapauksessa näin kauden ensimmäiseksi kisaksi olen erittäin tyytyväinen tekemiseeni ja tuloksiin, joista on hyvä lähteä parantamaan. Päivään mahtui iso määrä huippusuorituksia, jotka painan tästä päivästä mieleen. Ja heti ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kisata heti uudelleen Espoossa Tuulimäkikisan merkeissä.

Vihdoinkin paluu Coach Kim Hyung Tak Training Centeriin ja Archery Schooliin 10 vuoden jälkeen. Jos elämässä ja jouskariuralla joskus tekee hyviä päätöksiä niin tämä oli varmastikin yksi niistä. Tuli taas niin paljon oppia ja vahvistusta tekemiseen ja uutta intoa talven treeneihin, että ei voi olla muuta kuin innoissaan. Ajattelin ottaa ja kirjoitella vähäsen syvemmälle menevän blogipostauksen tästä leiristä, joten ei muuta kuin olkaa hyvät.

Oltiin vuonna 2008 ihan oman kansainvälisen jouskariurani alussa Hatavan Matin ja Mansukosken Antin kanssa 10 päivän opintomatkalla Coach Kimillä ja voisin sanoa näin jälkikäteen, että tämä oli avainsyy aikanaan siihen, että oma tulostasoni ja KV-urani lähti hienoon nousuun. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin on tullut paljon kokemusta matkan varrelta ja monenlaisia ammuntatyylejä testattua. Tekniikka on kehittynyt askel askeleelta ottaen vaikutteita erilaisista tyyleistä sovittaen sitä omaan tekemiseen. Kun Pyylammen Tero alkoi keväällä puhua tahtotilasta päästä korealaiseen oppiin ja Coach Kimille niin tottahan siinä itsellä heräsi ensimmäisenä nostalgiset ajatukset edellisen reissun hyödyistä samaten kuin ajatus oma  tekemisen uudelleen freesaamisesta ajatusmaailmaan, joka on tuonut paljon tuloksia.

Päätös reissusta saatiin lopulta lyötyä kasaan ja päädyimme lopulta lähtemään matkalle Teron ja Hatavan Matin kanssa, kun saimme Kimiltä hyväksynnän vapaista paikoista keskukseen syys-lokakuun vaihteeseen. Reissun mitaksi tuli loppujen lopuksi 9 päivää, joka sisälsi yhden vapaapäivän treeneistä, jolle sain sovittua tutustumisen Win&Win pääkonttoriin ja tehtaalle. Oli muuten todella hienoa päästä tutustumaan pitkäaikaisen välinesponsorini tiloihin ja päästä juttelemaan heidän perustajan ja toimarin sekä tuotekehitysporukan kanssa välinevalmistus busineksestä.

MATKUSTUS
Matkustus lähti käyntiin Istanbulin kautta vaihtolennolla Turkish Airlinesin siivin Souliin. Meillä Teron kanssa matka meni vallan hienosti, mutta Matilla joka tuli seuraavalla lennolla oli ongelmia laukkujen kanssa ja joutui lopulta maksamaan 90e urheiluvälinemaksua, vaikka matkusti vain yhdellä laukulla. Tällaista ei ole ikinä ennen ainakaan minun kuulemistani jouskarireissuista kenellekään käynyt, joten tiedoksi reissuja suunnitteleville. Loppumatka Soulista ensin Chenguun meni bussilla matkustaessa, joka muuten oli todella luksusbussi valtavine jalkatiloineen ja huippumukavine penkkeineen verrattuna suomen busseihin. Chengusta Goesaniin matkattiin sitten taksilla, jonka Coach Kim oli meille etukäteen järjestänyt. Saapuminen jouskarikeskukseen oli loistavaan aikaan juuri ennen illallista. Olipahan mukava jälleen näkeminen Coach Kimin kanssa ja hänkin oli varsin otettu, että tulimme uudelleen hänen valmennukseen. Seuraavan kerran lupasimmekin mennä viimeistään 10 vuoden päästä eli 2028.

ELÄMÄ KESKUKSESSA
Elämä jouskarikeskuksessa oli jotain sellaista, jota ei voi oikein kunnolla sanoin kuvailla, jos sitä ei pääse kokemaan. Kun asut 15m päässä ammuntaviivasta ja vietät ajan pelkästään jousiammunnan ympärillä pyörivien ihmisten kanssa täysin eri aikavyöhykkeellä kotimaastasi ja olet valtaosan ajasta myös wifi yhteyksien ulkopuolella keskittyen 7-8h päivästä pelkästään treenaamiseen ja lopun ajan nukkumiseen, syömiseen sekä ilta UNO:n pelaamiseen niin se on kuin kuplassa eläisi ja todellakin sellaisessa kuplassa, johon kaikki lajin parissa olevat haluaisivat päästä.

Ruokailut hoitui lounaan ja illallisen osalta fillaroimalla kaupunkiin, jonne Coach Kim oli valikoinut muutaman luotettavan ravintolan, joissa käytiin oman vapaan päätöksen mukaan ja lisäksi muutamina iltoina pääsimme nauttimaan tilausperusteisesta Korean Barbeque illallisesta, joka oli muuten vallan maukasta. Itselleni ensimmäisen Korean reissun alkujärkytyksen jälkeen Korean kansallisruoka kimchi, joka on hapatettua tulista kaalia on nykyään niin sydäntä lähellä, että olin jo ennen reissua innoissani tulevasta makumaailmasta. Reissun aikana uudet ruokakokemukset, kuten Korean Chicken Soup, jossa on riisillä täytetty kokonaisena keitetty kana tulisessa liemessä lisäsivät kulinaristista kokemusta taas uudelle tasolle. Lounas ja illalliselämysten lisäksi aamiainen vastaavasti hoitui keskuksessa, jossa oli perusaamiaistarpeet valmiina. Minimalistisen tai käytännössä olemattoman keittiön johdosta johon kuului leivänpaahdin ja vedenkeitin, saimme kuitenkin toimivan kokonaisuuden kun Masan kanssa kehiteltiin vedenkeittimellä uusi kananmunien keittotekniikka, joka tuottaa rakenteeltaan täydellisiä aamiaiskananmunia. Homma menee siten, että kiehautat ensin veden, jonka jälkeen lähdet 15-20min aamukävelylle ja takaisin tullessa kiehautat uudelleen, jonka jälkeen säikäytys ja avot sekä valkuaisen että keltuaisen rakenne on täydellinen.

Goesan on paikkana pieni maalaiskaupunki, joka on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt ja osittain myös länsimaistunut paljon, kun kaupunkiin on tullut yliopisto. Kaupunki sijaitsee noin 3 tunnin matkan päässä Soulista hienojen metsäisten kukkuloiden välissä joen rannalla jossa on hyvät lenkkeilymaastot ja salikin löytyy mutta sinne on sen verran matkaa, että auto olisi tältä osin tarpeen. Kimin jouskarikeskuksen vieressä on lisäksi Korean Traditional Bow ammuntakeskus, joka on vallan hieno laji katsella. Tällä kertaa ei harmi kyllä päästy testaamaan.

AMMUNTA JA COACHAUS
Coach Kimin tyyli valmentaa perustuu vahvasti videovalmennuksen hyödyntämiseen ja jo viime kerraltakin tuttu ohjelmisto Dartfish oli edelleen kovassa käytössä. Analysointia varten Coach Kim oli laittanut faciliteetit kuntoon analysointipaikan sisältäessä ison näytön, joka kytkettiin läppärikamera yhdistelmään, jolloin ampuja pystyy seuraamaan kuvaa suoraan ammuntapaikalta, joka suorituksen jälkeen tehtävissä analysoinneissa.

Ensimmäinen aamupäivä ammuttiin rauhassa ja Coach Kim katseli tekemistämme samalla kun kävi läpi muiden ampujien kanssa heidän harjoitussuunnitelmia. Iltapäivästä aloitettiin valmennussuunnitelman tekeminen videoimalla suoritukset jokaiselta eri suunnista. Video on todellakin erehtymätön ja kun asiansa osaava valmentaja analysoi tekemistä ja kertoo mitä ja miksi jotain tapahtuu ja mihin suuntaan pitäisi mennä niin se on vallan avaavaa, kun samalla näet videolta omaa suoritustasi.

Se mikä mielestäni Coach Kimistä tekee huippuvalmentajan verrattuna muihin valmentajiin on se, että hän osaa nähdä asioiden syy yhteyksiä hämmästyttävän selkeästi. Kyllähän jokainen videoimalla virheitä löytää ja voi sanoa, että tämä tulee korjata, mutta se ei vielä tee valmentajaa, jos ei osaa kertoa että miten ja missä järjestyksessä. Coach Kim puolestaan löytää nopeasti avainasiat mitä tulisi parantaa ja hän onnistuu näkemään oikean järjestyksen ja antamaan harjoitusohjeita riittävän harkitusti. Niin viime kuin tälläkin kerralla hän antoi ensimmäiselle päivälle yhden asian harjoiteltavaksi ja seuraavana päivänä tai parin päivän päästä seuraavat harjoitettavat ominaisuudet. Jousiampuja kun ei pysty montaa asiaa muuttamaan ja harjoittelemaan kerralla niin ohjeita tulee antaa riittävällä niukkuudella ja lisäksi ampujan tulee antaa itse löytää tie lopputuloksen saavuttamiseen, valmentaja voi vain kertoa tavoitetilasta ja mahdollisista tavoista päästä sinne. Lisäksi huippuvalmentajalle vain täydellinen on riittävän hyvää, mutta hän osaa kannustaa asioiden kehittymisestä oikeaan suuntaan ja on kärsivällinen kehityskaaren etenemisen suhteen.

Omalta osaltani kehitettävää tuli varsin monelle osa-alueelle ja tekeminen on nyt reissun jälkeen aikalailla erinäköistä kuin ennen reissua. Ehkä suurimpia muutoksia tapahtui sormituksessa sekä läpituontiajatuksessa. Tässä blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus ruotia omia muutoksiani, sillä ne ovat vaiheessa vaan jakaa reissun pohjalta syntyneitä ajatuksia ja tietoa laajempaan käyttöön.

Alle olen siis kirjannut erinäisen kasan pointteja, joita Coach Kim painotti tekemisessä sekä joiltain osin perusteita näihin, joiden toivon herättävän ajatuksia lukijoille Korealaisesta ammuntatekniikasta sekä herättävän tahtotilan tutkia omaa ammuntasuoritusta rationaalisesti. Muistutan kuitenkin, että kaikki kirjoittamani materiaali suorituksesta on monella tavalla tulkittavissa ja siksi korostankin, että tämä on minun näkemykseni asioista, joita kävimme läpi ja jotka ymmärrän omalla tavallani, eivät siis mitään kiveen kirjoitettuja totuuksia. Joka tapauksessa seuraavassa siis kokoelma ammuntatekniikkaan liittyvistä huomioista ja ohjeista, joita reissumuistiinpanoihini kertyi:

• Leveä ja suora jalka-asento. Perusteltu sillä nykyään ammutaan vähän nuolia ja vaikka asento on raskaampi niin se on tukevampi tuulessa sekä helppo toistaa. Balansissa olevassa asennossa paino on hieman päkiöillä, mutta missään nimessä asento ei saa kaatua eteenpäin vaan asento on tukeva ja vakaa koko suorituksen ajan, niin edetä kuin sivulta katsottaessa.
• Sormituksessa tärkeää on, että pikkurilli on samassa asennossa muiden sormien kanssa. Ei siis haeta kaulalle tai voimakkaasti sisään, sillä se jäykistää laukaisua. Sormitus myös haetaan suhteellisen syväksi ja vetoon lähdettäessä ranne on suorana ja sormet aavistuksen jopa voivat avautua jousen voimasta, mutta missään vaiheessa sormitukseen ei haeta enää lisää painetta.
• Jousen nostoon lähdetään rintakehä alhaalla sekä olkapäät alhaalla vain kädet tekee työn. Jousi mielellään kanttaa aavistuksen oikealle tai on suorassa ja pysyy tässä asennossa koko suorituksen ajan.
• Noston jälkeen tähtäin ei saa käydä keskustan alapuolella, sillä se rikkoo vedon suunnan / balanssin. Ohje: Nosta siniselle ankkuroinnissa tähtäin laskeutuu keskelle.
• Nostossa viimeistään Setup vaiheessa pokapuolen olkapää tulee olla lopullisessa asennossa, jossa sen tulee pysyä läpi suorituksen. Lisäksi vetopuolelta ollaan mahdollisimman vähäisessä esijännityksessä.
• Ankkurointiin tullaan suoralla vedolla leukaan ajattelemalla vetokyynärpään kiertämistä. Vetolapa liikkuu samalla tahdilla kyynärpään kanssa sitä ei tarvitse erikseen ajatella. kun veto lähtee vähäisestä esijännityksestä ja vetomatka on pitkä on se myös suoraviivaisempi ja helpompi toistaa samalla tavalla.
• Ankkuroinnissa vetokyynärpään kulman tulee olla nuoleen nähden 4-6 astetta.
• Läpituonti tapahtuu kiertämällä vetokyynärpäätä ylöstakaviistoon. Tämän kuitenkin tulee tapahtua samassa tasossa nuolen kanssa joten ajatusta voidaan myös kuvailla nostamalla kyynärpäätä ylöspäin. Samaan aikaan pokapuoli työntyy taulua kohti. Erittäin tärkeää on siis että asiat tapahtuvat samassa pystysuunta tasossa eikä esimerkiksi kyynärpään ja pokan taaksepäin viemisillä, joka aiheuttaa sivuhajontaa. Tämän voi todeta nostamalla vetokyynärpäätä ylöspäin, joka automaattisesti työntää pokaolkapäätä alaspäin ja jousta taulua kohti.
• Vedon ja työnnön tulee olla balanssissa eli jos kuvataan edestäpäin tulee jänteen pysyä rintakehällä paikallaan. Vetoa ja työntöä tulee siis olla yhtä paljon.,
• Ankkuroinnin jälkeen tulee nuolen kärjen olla 1-3mm päässä klikkerillä. Parhaat pystyvät toistamaan 1mm, joka on kaikilla huipulle pyrkivillä tavoite. Laukauksen tulee lisäksi lähteä tunteesta ei äänestä.
• Laukaisussa vetokäden tulee liikkua sormia/rannetta katsottaessa suoraan taaksepäin tai hiukan yläviistoon ja sormien tulee olla rentoina hieman koukussa, jolloin jänne on vain pyörähtänyt sormien yli. Sormet eivät siis saa olla laukauksen jälkeen avattuina ja suorina, koska tällöin laukaus on tekemällä tehty. Laukauksen tulee olla nopea ja tehokas jolloin ei ole aikaa tehdä virheitä. Erittäin hyvä verrokki laukauksesta on naisten edellinen olympiavoittaja Chang Hye Jin.
• Laukaisussa pokapuolen kämmen pysyy rentona painaen kuitenkin tehokkaasti jousta taulua kohti samassa noin 45 asteen kulmassa , jossa se oli kahvalla suorituksen aikana. Pokakämmen ei lähde kiertymään ulos eikä sisään laukaisussa.
• Kokonaisuudessaan suorituksen tulee siis olla mahdollisimman suoraviivainen, yksinkertaisen näköinen ja tehokas.

Muita huomioita oli, että lähes kaikki huiput käyttävät nykyään ankkurointitukea sillä se helpottaa ankkurointitunnetta, jonka tulee olla tiukka, mutta kättä ei saa painaa leukaa vasten pystysuunnassa. Toinen huomio tai selitys tuosta suosituksesta pitää jousi aavistuksen kallellaan oikealle on yksinkertainen. Mikäli klikkerin läpitulon ja laukauksen lähtemisen välillä on pienikin viive, niin mikäli jousi on kallellaan oikealle lepää nuoli vain plungeria vasten, mutta jos se on kallellaan vasemmalle lähtee nuoli tippumaan hyllyltä. Lisäksi läpituonti rintakehä alhaalla on luonteva tällaisessa asennossa.

Seuraavaan olen kerännyt muutamia ajatuksia videoinnista ja niissä seurattavista asioista, joita toteutettiin leirillä.

• Videointi suoraan sivusta edestä: Katsotaan, että ammunta asento on suora ja pysyy liikkumattomana suorituksen ajan, jänne pysyy balanssissa rintakehällä läpituonnissa, jousi pysyy paikallaan ja ainakaan ei tule sisään laukaisussa, pokaolkapää ei liiku suorituksen aikana erityisesti siis ei nouse, laukaisussa sormet ja vetokäsi lähtee kaulaa pitkin taakse, vetokyynärpää lähtee laukaisussa taakse ja kasvoissa ei ole ylimääräisiä jännityksiä suorituksen aikana.
• Videointi suoraan takaa: Ammunta asento on suora ja pysyy balanssissa läpi suorituksen, jousi on mielellään aavistuksen kallellaan oikealle tai suorassa ja ei liiku suorituksen aikana, vetokyynärpää kiertyy ylös ja taakse suorituksen / laukaisun aikana
• Videointi takaa sivusta: seurataan ammunta asentoa ja balanssia suorituksen aikana sekä olkapäiden liikkeitä ja lapojen liikettä sekä asentoa.
• Videointi suoraan edestä alhaalta: Katsotaan, että ammunta-asento on balanssissa ja pysyy läpi koko suorituksen, seurataan pokaolkapäätä, jonka tulisi pysyä liikkumattomana, katsotaan kahvaotetta, jonka tulisi pysyä laukaisussa vakiona ei siis kiertyä kumpaankaan suuntaan jousen lähdettyä kiertymään alas, seurataan stabin päätä, jonka tulisi hypätä suoraan taulua kohti laukaisussa. 

Erityisesti edestä alhaalta kuvattuna saadaan paljon informaatiota, mitä suorituksessa tapahtuu. Jos jousi ei hyppää ja siis stabi ei lähde suoraan eteenpäin taulua kohti, miten nuolet voisivat osua samaan pisteeseen. Mikäli käytössä on Dartfish, jolla voidaan laittaa videoita päälletysten ja voidaan seurata että lähteekö suoritukset aina samasta asennosta, seisooko ampuja siis joka suorituksessa samassa balanssissa.

YHTEENVETO
Ihan loistava leiri kaikinpuolin takana ja tuli kyllä paljon oppia. Nyt on paljon tehtävää ja seuraava kisa onkin vasta sitten kun koen olevani siihen valmis. Ensi kesän Olympiakarsinnat ovat kuitenkin tärkein tavoite ja Coach Kim painotti meille vielä lähtiessä, että keskittykää  talven aikana riittävän paljon hyvän ammunta formin luomiseen ja toistamiseen ja älkää antako liian paljon sisäkauden kilpailujen vaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteeni onkin lähteä tunnustelemaan  tätä opittua tietoa ja filosofiaa tämän hetken tekemiseeni ja jalostaa siitä itseni näköinen suoritusmalli, joka on tehokas ja helppo toistaa.

Treenimääristä ei tuossa edellisessä luvussa tullut puhuttua, joten nostettakoon se tässä esiin. Kokonaisuudessaan sain kasaan 8 ammuntapäivään sekä yhteen vapaapäivään 2500 nuolta, joka oli samaa luokkaa kuin Terolla ja Masallakin ja päivät vaihtelivat 300 - 450 nuolen välillä. Tuo on noin 70-80% normaalista kuukauden treenimäärästäni ja itselleni vaikka olenkin treenannut paljon tuo aikalailla maksimi, jonka jälkeen energiaa ei paljon muuhun kyllä enää liiennyt. Ammattilaisille tuo on kuitenkin normaalia ja vähän alakanttiinkin, joten voi kyllä todeta, että huipulla ampuminen on todellakin ammattilaisten hommaa.

Vielä on lisäksi pakko sanoa, joku sana ihmisistä, sillä ihmisethän kuitenkin aina tekevät asioista huippuja ja jos Coach Kim oli loistava persoona valmentajana niin tästä omasta porukasta Masan ja Teron kanssa jouskari reissaaminen on kyllä todellakin huippua, sopivalla tavalla samanlaisia hulluja taidetaan kaikin olla. Lisäksi keskuksessa treenaamassa olleet brassi Marcus, jenkki Rebekah ja mongolian Enjka olivat kaikki loistavaa seuraa ja oli hieno tutustua heihin ja saada uusia ystäviä ja innolla odotan heidän näkemistään tulevissa KV-koitoksissa.

Ja vielä jos nyt jollain jäi epäselväksi, niin voin kyllä lämpimästi suositella Coach Kim Archery Schoolia, mikäli pohjaa löytyy riittävästi treenaamiselle ja avointa mieltä uusien asioiden oppimiseen ja harjoittelemiseen. Suosittelen kuitenkin aloittamaan valmistelut ja yhteydenotot ajoissa, sillä valtava kysyntä tuntui keskuksessa järjestettävillä kursseilla olevan eikä suotta, moni tunnettu nimi tuolla on käynyt oppia ammentamassa tekemiseensä.

Nyt siis vetäydyn kotiluolalle pistämään formia kuntoon ja katsellaan
seuraavaa blogipostauksen aihetta sitten kun tekeminen alkaa näyttää sellaiselta että sitä lähdetään testaamaan kisoihin.

Tämä kausi tuli päätökseen EM-kisoissa Puolan Legninzassa. Suomalaisittain reissu oli loistava sillä Juutilaisen Mikko ampui itsensä 5 sijalle taljassa ja Piipon Samuli 9 sijalle tähtäimessä hankkimalla samalla henkilökohtaiset paikat ensi vuoden European Games kisaan.

Omalta osaltani kisa oli onnistuminen vaikka tulos niin alkukisassa kuin ottelujen jälkeen jäikin sijaan 57. Viimeisen kahden kuukauden aikana tekemiseni on ollut sen verran ailahtelevaa ja vielä treenipäivinäkin osumat olivat sitä luokkaa, että odotukset eivät olleet kovin korkealla ja keskityinkin lähinnä joukkuekisaan, jossa tavoiteltiin joukkuepaikkaa European Games kisaan Minskiin. Lisämausteena kisaan valmistautumiseen oli juuri ennen kisoihin lähtemistä iskenyt paha niskajumi joka häiritsi alkureissun treenejä ja joka palautui vasta juuri kisan alkuun kiitos hotellilla olleen saunan ja hierovan poreammeen, jossa tuli kyllä vietettyä reilusti kehonhuolto aikaa.

Löysin itseasiassa lopulta ajatuksen ammuntaan vasta viimeisellä harkkasarjalla ennen kisan alkua ja lähdin sitä toistamaan avaamalla hienolla 55 sarjalla. Heti perään sitten hieman otin takapakkia mutta tämän jälkeen loppu ensimmäisestä puolikkaasta sujui mallikkaasti ja pääsin kirjaamaan jopa yhden 58 sarjankin. Tulos 324 oli oli siis huipputulos verrattuna tämän hetken tasooni. Toisella puolikkaalla ajatus toimi kohtuullisesti, mutta sorruin parin sarjan ajaksi liian tekniseen tekemiseen ja tulos jäi 314 eli yhteistulokseen 638, joka siis antoi sijan 57. Tämä oli kuitenkin kesäkuun lopun jälkeen paras tulokseni ja olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä suunta on ylöspäin.

Joukkuekavereiden hyvien tulosten ja erityisesti Vikströmin Antin hienon 15 sijan myötä sijoituimme joukkueella sijalle 10, joka oli varsin hieno paikka lähteä European Games karsintaan.

Ensimmäinen henkilökohtainen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja sain vastustajakseni tsekkiläisen sijaa ylempää. Onnistuin matsissa varsin mallikkaasti ja ammuin käytännössä samaa tasoa kuin alkukisassakin, mutta hävisin lopulta 4-6, kun kaveri vei nuo voittokierroksensa pisteellä kunkin. Tässä matsissa keskittymiseni oli kuitenkin oppia hallitsemaan suoritustani ja hakemaan ammuntafiilistä, jolla suoritukset lähtevät puhtaina ja vaikka osumat eivät olleetkaan ihan keskellä niin perisyntiäni vasemman alaosumia ei matsissa nähty. Fiilis oikeasta tekemisestä vahvistui siis aika mukavasti ja olen valmiimpi seuraaviin koitoksiin.

Joukkuekisassa avasimme ottelut Armeniaa vastaan ja ammuimme varsin mallikkaasti voittaen suoraan 5-1. Toisessa matsissa meillä oli vastassa Venäjä sijalta 7. Avasimme huikealla 58 sarjalla ja otimme 2-0 johdon, mutta toisella sarjalla emme oikein kukaan osuneet mihinkään ja tilanne tasoittui samaten kuin hävisimme komannenkin vaikkakin paremmalla ammunnalla. Viimeisellä kierroksella tasoitimme taas hyvällä setillä tilanteen 4-4 ja siirryimme ratkaisemaan ottelun uusintanuolella. Ammuin normaalilla paikallani ankkurina viimeisen nuolemme jonka tiputin kymppiin, mutta tilanne päätyi tasatilanteeseen 27-27, joka johti siihen, että lähinnä keskustaa oleva nuoli mitataan ja kun Venäläisillä oli X10 minun kymppiä vastaan niin ottelu meni heille ja me sijoituimme sijalle 9. Ei auttanut vaikka vielä yritin keskustella tuomarin kanssa, että uusien sääntöjen mukaan nuolen ollessa 10 ammutaan toinen uusinta. Kuulemma se pätee vain henkilökohtaisessa kisassa ja niinhän se sitten tosiaan olikin, mutta tulipa yritettyä. Oma ammuntani ailahteli joukkuekisassa ja mukaan mahtui muutama heikompikin osuma, mutta huippujoukkuekaverit hoitivat näissä hetkissä nuolensa keskelle, joka oli takuu siitä, että pääsimme ampumaan lopulta uusintaan asti, mutta ei tällä kerralla.

Kausi on tältä osin paketissa ja seuraava kova koitos on sitten ensi keväänä Romaniassa Bucharestissa European GP:ssä, jonne lähdetään tavoittelemaan henkilökohtaisen paikan uppgreidausta joukkuepaikaksi European Games kisoihin. Päätavoite ensi kaudella on kuitenkin MM-kisat, joissa jaetaan puolet Olympia paikoista Tokioon ja nyt aloitellaan treenit sinne ja plääni on jo valmiina kun ollaan lähdössä hakemaan oppia kuukauden päästä Coach Kim Archery Schoolista Etelä-Koreasta.

Tämä kausi on tosiaankin ollut heikoin ja vaikein kauteni vuoden 2007 jälkeen, mutta urheiluun kuuluu tietty aaltoliike ja todellinen mielenlujuus ja motivaatio urheilijana mitataan juuri näinä hetkinä. Kuten olen aina sanonut, niin todellista oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun tulee riittävästi vastoinkäymisiä sekä epäonnistumisia ja tämän kauden aikana oma suhtautumiseni itseeni urheilijana ja ihmisenä on ollut todellisella koetuksella ja uskon että se on kasvattanut minua niin, että tässä on parhaat mahdolliset rakennuspalikat nousta täysin uudelle tasolle jousiampujana.