Perinteiset Teuvan Elonuolet ammuttiin tällä kerralla FITA-kisan muodossa tai virallinen nimi taitaa olla nykyään 1440-kierros, mutta itselleni se on ja tulee aina olemaan FITA. Teuvalle kotikisoihin on aina yhtä hienoa tulla, sitä kun arvostaa suuresti omia juuriaan ja kaikkea sitä mitä näissä maisemissa aikoinaan on tullut jousiammunnan merkeissä touhuttua ja mistä sitä on maailmalle ponnistettu.

Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.

Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.

Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.

Tämän kesän SM-kisat ammuttiin Tahkon upeissa maisemissa. Kisat olivat poikkeuksellisesti perjantai - lauantai kombona, joka toimi mukavasti näin lomakaudella. Majoituksen suhteen pääsimme myös hyödyntämään Tahkon mukavaa mökkitarjontaa josta matkanjärjestäjänämme toiminut Taru oli löytänyt loistavan mökin, johon mahtui majoittautumaan pitkälti toistakymmentä jousen jännittäjää ja kisan jälkeen vielä nauttimaan yhteisestä illanvietosta perusuomalaisella kesänvietto tavalla.

Alkukisapäivä ammuttiin todella helteisessä säässä ja varmaankin valtaosa porukasta oli enemmän ja vähemmän sippi kisapäivän jälkeen. Alkukisassa oli perinteisesti tämän kesän kisoihin kuuluen vaihtelevaa tuulta mukana ja ensimmäinen puolikkaani oli suhteellisen haasteellinen josta sain kasaan vain 304 pistettä. Toiselle puolikkaalle löysin jo jujua tekemiseen ja ammuin paremman 322 eli kokonaistulos 626, joka oikeutti alkukisan 4 sijaan.

Matsit aloitettiin ensimmäisellä ottelulla heti alkukisan perään, jonka voitin suoraan 6-0. Seuraava eli 1/8 matsi olikin sitten lauantai aamulla, jossa vastaani tuli Ratilaisen Samuel. Pari ensimmäistä settiä oli hyvää tekemistä ja johdin 3-1, mutta kun Samu ampui loput kierrokset hyvää settiä ja itse painin samojen pienten haasteiden kanssa kuin tässä viimeisen kuukauden aikana muissakin kisoissa niin tipuin lopulta pistein 3-7 ja sijoituin jaetulle 9 sijalle. Lievästi sanottuna oli kyllä todella iso pettymys itselleni.

Joukkuekisassa ammuttiin semeihin asti matsit jo perjantaina ja lauantaina sitten finaalit. Voitimme loistavalla TJA tiimillämme Masan ja Teron kanssa alkukisan selvästi ja niin ikään ottelut pistein 6-0, 5-1, 6-0. Omalta osaltani perjantain otteluissa tekemiseni oli äärimmäisen rautaista ja osumat hienosti keskellä, lauantain finaalissa vastaavasti osumat hakivat vähän puolelta toiselle, mutta kun muut tiimistä tikkasivat hienosti keskelle niin kultaahan sieltä päästiin pokkaamaan lauantai-illan palkintogaalatiaisuudessa.

SM:ssä ratkesi myös paikat kuukauden päästä Puolassa ammuttaviin EM-kisoihin, jonne lähdetään tavoittelemaan ensi vuoden European Games paikkoja Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Huippureissu siis tulossa hienolla joukkueella!

Viime kisat olen kamppaillut pienten tekniikkaongelmien kanssa, jotka itseasiassa alkavat olemaan jo treeneissä suhteellisen hyvin ratkaistuja, mutta vielä ammunnan kisoihin siirtäminen ei ole onnistunut kunnolla. Nyt onkin kuukausi aikaa keskittyä treeneissä tämän tekemisen vahvistamiseen ja testailemiseen parissa kisassa vielä jotka ovat Teuvan Fita ja Järvakandin 70m Virossa.

World Cup kiertueen viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin Berliinissä, johon otimme osaa tämän kesän suurimmalla World Cup joukkueella, yhteensä kuuden urheilijan voimin. Kisa ammuttiin varmasti World Cup kiertueen ylellisimmissä puitteissa, kun kisakenttänä toimi Olympiapuisto Maifeld, jonka laidalla sijaitsee Berliinin olympiastadion.

Omalta osaltani kisa meni todella alakanttiin ja jos joskus niin tässä kisassa oli kyllä enemmänkin turistipassi voimassa. Muutama viime viikko on ollut enemmän ja vähemmän hakemista ja pienten ammuntatekniikkamurheiden kanssa painimista. Viimeistelytreenit kotimaassa sujuivat kyllä hyvin ja lähdin vahvoin odotuksin kisaan, mutta sekä virallisissa harjoituksissa että itse kisassa suhteellisen voimakkaasti puhaltanut tuuli hajotti tekemiseni ja kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Alkukisan tulos 620 (315+305) antoi sijan 98 ja pudotuksissa hävisin ensimmäisen ottelun 3-7, joten lopullinen sijoitus siis jaettu 57. Pudotuksissa tosin olin jo niskan päällä parin ensimmäisen tyyneen ammutun kierroksen jälkeen 3-1, mutta kokenut Malesian Khairul hallitsi tuulet ja mielensä paremmin lopuilla kierroksilla.

Suomalaisittain nähtiin muutamia loistavia suorituksia, kun ensin taljajousessa Mikko Juutilainen ampui itsensä alkukisassa 18 ja oli lopputuloksissa jaettu 17. Samaten tähtäin miehissä Antti Vikström teki huikean tempun ampumalla itsensä 25 alkukisassa, jossa erityisesti toinen puolikas oli erittäin kova, sillä Antti oli tuon kierroksen 7. Lopputuloksissa niin ikään hän saavutti 17 sijan, joka oli hänelle uran paras World Cup sijoitus.

Seuraava etappi onkin viikon päästä ammuttava SM-kisa Tahkolla, jossa jaetaan niin ikään paikat syksyn EM-karkeloihin Puolaan. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän lomailua Berliinin sykkeessä ja parit viimeistelytreenit alkuviikkoon.

Tämän vuoden SM-viikko kisattiin Vantaalla Myyrmäen stadionilla ja jousiammunta oli mukana tällä kerralla uudella kisamuodolla parijoukkuekisalla, joka on arvokisoissa jo vakiohjelmassa ja tulossa Tokion olympialaisten kisaohjelmaan. Parien muodostus oli vapaa ja kun sellainen kunnia kävi, että Kuopan Tarulla oli vastaavat ajatukset parin muodostamisesta kuin minulla, niin #borntowin paidoille tuli käyttöä.

Alkukisa ammuttiin lauantaina ja kun siinä parin yhteistuloksella rakennettiin kaavio pudotuksiin niin kisa oli lisäksi ensimmäinen osa kaksiosaista EM-karsintaa. Omalta osaltani alkukisa meni vähän vähemmän hyvin kuin Strömsössä. Kisakenttää riepotteli haasteellisen puuskittainen tuuli koko päivän ja vaikka harkkakierroksilla sain tikkuja sinnepäin osumaan niin kisassa se ei sitten toiminutkaan. Ammuin heti ensimmäiseen sarjaan pummin ja kun parin edellisen viikon uusien jousten säätöprokkiksen aikana huippuosumat olivat olleet treeneissäkin harvinaisempia niin tuo otti ja vaikutti itseluottamukseen melkoisesti. En oikein päässyt koko kisan aikana tekemisen päälle ja tulos oli yksi huonoimmista viimeiseltä 10 vuodelta. Sijoituin lopulta sijalle 9 tuloksella 594 (291+303) ja jäin todella kauas ihan käsittämättömän kovan maailmanluokan tuloksen 656 tuohon tuuleen ampuneen Antti Vikströmin taakse. Mixed Team osalta kuitenkin saavutimme Tarun kanssa piikkipaikan, sillä Taru puolestaan oli vetänyt loistotuloksen.

Mixed kisa alkoi samantyyppisessä ehkä ei ihan niin kovassa tuulessa sunnuntaina. Meillä oli bye ensimmäisellä kierroksella ja toisella setillä voitimme Pyylampi/Tukiainen parin 6-0. Semiin vastaan tuli Sistonen/Matikainen ja kisa oli suhteellisen tiukka, mutta veimme tämän myös pistein 5-1 ja hankimme paikan TV-finaaliin.

Finaaliin oli aikaa reilusti ja siinähän se alku meni joutuisasti kun metsästettiin parasta mahdollista tiimikuvaa sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Lopulta päädyttiin hauskaan hypätään yhdessä jousten kanssa ilmaan kuvaan, joka oli kyllä varsin loistava idea. Tosin allekirjoittaneen hyppytyyli oli varsin puujalkamaista, mutta ei anneta sen häiritä.

Finaaliin meille vastaan tuli Vikströmien huippujousiammuntaperheen äiti ja poika. Antti onkin osoittautunut viimeisen vuoden aikana päävastustajakseni kaikissa kotimaan kisoissa ja on tämän kauden tilastokärki. Marjolla taas on pitkä ja menestyksekäs arvokisaura takanaan ja vaikka kuuleman mukaan viimeaikoina ei olla niin paljoa treenattu niin taidot näytti olevan tallella.

TV-finaaleissa on jo päässyt ampumaan muutaman kerran, mutta on niissä vain aina oma jännityksensä. Ensimmäinen sarja lähti käyntiin vaisusti ainakin omalta osaltani jännityksen vuoksi ja pisteet menivät Vikströmeille. Toiseen sarjaan saatiin jo paremmin puhtia aikaiseksi, mutta hävittiin tämäkin harmillisesti pisteellä. Kolmannella sarjalla parannettiin edelleen ja saatiin vihdoin voitto. Viimeisellä sarjalla meidän olisi tullut voittaa, että oltaisiin päästy uusintanuolelle, mutta omalta osaltani epäonnistuin ensimmäisen nuolen ja kun emme saaneet huippusuorituksia muistakaan, niin Vikströmit veivät voiton pistein 2-6. Huikea ja todella ansaittu voitto Vikströmeille ja taisihan tuo olla jonkinlaista historiaa, että äiti ja poika vie kisan. Mutta niinkuin sanotaan niin hopea ei ole häpeä ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin Tarun kanssa nauttimaan tuosta finaalista, nyt vain kävi näin.

Ei siis mitenkään huippuviikonloppu ja jos tuloksia ja osumia miettii, niin olishan tuossa jäänyt parantamisen varaa. Tämä jousiammunta kun silti kuitenkin on itselleni enemmänkin elämäntapa, niin sitä osaa kuitenkin nauttia muista asioista. Ensinnäkin alkukisan haasteet ja pettymykset ovat avain entistä parempiin tuloksiin kun niistä vain ottaa kopin. Toiseksi TV-finaaliin pääsy oli jälleen kerran upea kokemus ja pääsimpähän säväyttämään käyttämällä #borntowin kääntölippalakkiani, jousiammunta kun voi olla hauskaa hassuttelua ja halusin luoda katsojille tällaista mielikuvaa. Ja komanneksi, on se vaan niin hienoa viettää aikaa kisaviikonloppuina tuollaisen huippuporukan kanssa, joka tässä lajissa pyörii.

Loppukaneettina vielä täytyy osoittaa julkiset kiitokset Enskalle, joka vastasi kisajärjestelyistä ja teki huipputapahtuman tuosta kisasta.

Nyt viikko treeniä ja sitten olisi tiedossa Berliinin World Cup kisa.

Tämä viikonloppu sisälsi jousiammuntakisaa niin paljon kuin siihen saa mahdutettua eli takana päin siis tuplakisa viikinloppu jossa lauantai tuli kisattua Kymi Archery Open kisassa Iitissä ja sunnuntai FITA-kierroksella Tampereella.

Lauantain kisassa ammuttiin 70m + finaalit Iitin jousiammuntastadionilla, joka on varmasti yksi suomen kauneimpia jousiammuntakenttiä. Sää suosi hellelukemin jalähes tyynenä, joten ilman puolesta tsäänssit olisi ollut vaikka ME:n. Lopputulemana oli, että voitin sekä alkukisan että pudotukset, joten siltä osin olen kyllä vallan tyytyväinen, meni niin sanotusti kuten piti. Tuloksen (320+328=648) osalta kuitenkin olisin odottanut tuohon ilmaan parempaa, mutta niputus ei ollut sitä luokkaa, että se olisi antanut parempaa.

Sunnuntaista sen sijaan ei sitten oikeastaan jäänyt mitään painokelvollista kirjoitettavaa. Osumat olivat hujan hajan koko päivän ja pieniltäkin tuntuvat laukaisuvirheet olivat todella kaukana. Lopputulos oli 1272 (289+323+315+345) ja kun sää oli kokolailla täydellinen niin kyllähän tuo mietteliääksi pistää. Kisan voitti seurakaveri Pyylammen Tero pistein 1303 ja toiseksi tuli Hatavan Matti pistein 1299 minun ollessa kolmas.

Lopputuleman varsinkin sunnuntaista voisi todeta, että näemmä lauantain erittäin pitkä ja kuuma päivä, jossa oltiin reissun päällä 7:30-22:30 söi keskittymisen ja energiat niin, että sunnuntain Fita ei enää sujunutkaan. Toinen havainto on se, että FITA on ehdottomasti kuninkuuslaji, sitä voi räpistellä kaikenlaisilla fiiliksillä sinne 650 nurkille, joka ei vielä ole juuri mikään tulos KV-tasolla, mutta FITA:lla vaaditaan jo todella vahvaa tekemistä että pääset sinne 1300 nurkille. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen, joka haluaa kehittää itseään tauluammunnassa kannattaa ehdottomasti harjoitella ja osallistua Fita kisoihin.

Seuraavaksi olisi tiedossa uuden jousen virittämistä tavoitteena hakea stabiilimpi vire kuin nykyisessä jousessa ja sen jälkeen seuraava kisa on näillä näkymin SM-viikolla Vantaalla.

Olipahan upea keli ampua karsintakisaa Jyväskylässä, aurinko paistoi oli lämmin ja tuultakaan ei juuri nimeksikään. Lisäksi kun ammunta kulki niin mikäs sen mukavempaa.

Karsinnat ensi vuoden eli 2019 olympiakarsintakisoihin pyörähti meidän osalta jo käyntiin, kun 2018 ammutaan muutama karsintakisa, joista tämä Jyväskylän kisa oli ensimmäinen kotimaassa. Karsintaan lasketaan 2 parhaan karsintakisan keskiarvo ja 8 parasta jatkaa ensi vuoden puolelle seuraaviin osakilpailuihin, lopullinen vaikutus 2018 tuloksilla on 1/4, joten sinänsä tällä kisalla oli jo merkitystä.

Oma tekeminen on ollut enemmän ja vähemmän vakaata viimeisen viikon aikana ja tein vielä pieniä modauksia kun vaihdoin original kahvasta Jager 2 kahvaan, joka tuntui toimivan mukavasti ja kisa oikeastaan vahvisti tuon huomion.

Peruskisassa ammuin erittäin tasaisesti molemmat puolikkaat viimeistellen tuloksen 330+330=660. Molempiin puolikkaisiin mahtui yhdet heikot sarjat 51 ja 52, jotka molemmat johtuivat raa'asta yliyrittämisestä, mutta sitten vastaavasti useita todella hyviä ja vakaita sarjoja, joista olen todella tyytyväinen. Tuolla tuloksella olin vähän jopa yllätykseksikin täysin ylivoimainen tänään ja pääsin siis aloittamaan matsit piikiltä. Ja tosiaan myös MM-karsinnan osalta vahvistin hyvät pisteet ja piikkipaikan näin alkuun.

Ensimmäinen ottelu meni suht helposti 7-1, mutta toisessa matsissa Kuopan Taru pistikin sitten jo kampoihin kovasti ja voitin tämän matsin vasta tiukan väännön jälkeen 6-4. Finaalissa oli kuten odotettua sopii jälleen kerran Vikströmin Antti vastassa ja kuten jo perinteeksi on käynyt, päädyimme tiukan ottelun jälkeen tasapisteillä uusinta nuolelle. Tällä kerralla kuitenkin Vikström viimeisteli ottelun tyylipuhtaalla X-kympillä, minun ampuessa omani melko kauas, vaikka omasta mielestäni suoritus olikin suhteellisen hyvä. Lopputuloksena siis hopeinen mitali tältä päivältä.

Finaaleissa, vaikka en lopulta voittanutkaan oli useita huippuhetkiä, jotka valavat uskoa taas tekemiseen. Ammuin pari kertaa täydet 30p tiukkaan tilanteeseen, johon tarvitsin hyvän setin ja muutenkin ammunta tuntui sujuvan, joten tästä jatketaan ensi viikonlopulle jolloin on tiedossa ensin lauantaina 70m kisa Iitissä ja FITA sunnuntaina Tampereella.

Kesää on piisannut mukavasti jo tälle vuodelle ja vihdoin pääsin avaamaan myös kotimaan kisakauden, tällä kerralla Äetsässä 70m kisan merkeissä.

Kisasta lyhykäisesti voisi todeta, että se oli melkoista tuulessa huiskimista kuten otsikkokin kertoo ja osumat enemmänkin arvottiin kuin ammuttiin. Huomenna saattaa jonkin verran lihaksia pakottaa, kun tämän päivän on koittanut taistella tuollaista myräkkää vaataan mutta hauskaa oli ja tällaistakin on hyvä harjoitella!

Alkukisan voitin pistein 610 (307+303). Tästä ensimmäinen puolikas oli vielä jotenkin siedettävä tuulen suhteen, mutta hukkasin puuskiin muutaman todella kauas, joka vähän tiputti tasoa. Toisella puolikkaalla, sitten olin enemmän arpapeliä, mutta ihan tyytyväine tuohon tulokseen keliin nähden.

Pudotuksissa tuuli vielä yltyi ja matsit menivät itseasiassa siten että nuolia kertyi juuri 36 kun ensimmäisen voitin suoraan 6-0, semin 6-2 ja finaalin 6-4. Tästä ammutut pisteet 296, joten lopputulema siis aavistus yli 600 vauhtia kisa läpeensä. Finaali Eeroa vastaan oli varsin tiukka ja taistella sai että voitto irtosi, mutta lopulta näin ja ihan hyvä fiilis lopputuloksesta!

Mitään tiukempaa analyysiä tästä lienee turha vetää, mutta hyvähän sitä on näitäkin päästä treenaamaan ja aina se päivä jouskarikentällä parempi on kuin kotona viettää! Ammunta toimi tyynissä hetkissä melko mukavasti, joten luottavaisella mielellä ensi viikonlopun Jyväskylän kisaan!

Kansainvälisen kisakausi tuli avattua jo melkein perinteeksi muodostuneesti Antalyan World Cupissa Turkissa. Lopputulos ei ollut tällä kerralla ihan sitä mitä haettiin, mutta kokemusta kertyi taas roppakaupalla.

Alkukisassa olosuhteet olivat lähestulkoon täydelliset, josta kertoo omaa kieltään Korean naisissa syntynyt ME 691 sekä Hollannin miesten tekemä joukkue EE, samaten kuin miesten kärjen tulos 693. Kyllä ne vaan osaavat ampua, hattua täytyy nostaa. Itselläni alkukisa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, tosin ehkä viimeaikaiseen treenitasoon nähden kuitenkin ihan ok tasolla. Kympit jäivät pahasti puuttumaan, vaikka ammuinkin paljon hyviä nippuja ja jonkinlaisen yliyrittämisen johdosta taas kerran tuli vasemmalle alas kaseja ja seiskoja ihan liikaa. Tulosta kertyi siis 649 (323+326), jolla oli alkukisassa sijalla 67, kun kisaajia oli 123 luokassani. Tuollaiset tulokset ovat ihan ok tasoa kansallisesti, mutta näissä gameissä sillä jää massatuloksen alalaitaan, jossa yhdellä pisteellä vaikutus sijoitukseen on luokka 3-4 sijaa. Odotusarvona pidin itselleni nykykuntoon nähden +660 tulosta ja tuolla 660 tuloksella sijoitus olisi ollut 30 sijaa korkeammalla.
​
Pudotuskierroksilla vastassani oli Slovenialainen Rok Bizjak. Matsi lähti käyntiin hienosti ottaessani 4-0 johdon kahdella 29 sarjalla, mutta kun kolme seuraavaa sarjaa ammuin pisteille 27,26,27 päättyi kisa tasatulokseen 5-5- ja ratkaisu haettiin uusintanuolella. Suoritus lähti hyvin liikkeelle, mutta nuoli tippui vasemmalle kasille ja kun kaveri ampui 10, niin laulukuoro kutsui ja sijoitus 57. Ammutut pisteet reilulla 9 keskiarvolla, joka oli paremmin kuin alkukisa, mutta otteluissa tärkeää on voittaa oikeat kierrokset.

Joukkuekisassa meillä oli vastassa Chinese Taipei sijalta 9, kun me pääsimme Piipon Samulin ja Hepolan Jaakon kanssa mukana viimeiseltä 24 sijalta alkukisasta mukaan pudotuksiin. Vastustaja ampui odotettavan hyvin ja me ammuttiin omalla tasollamme, joten kuokkaan tuli 6-0. Oma fiilis tuosta kisasta oli kuitenkin hyvä, sillä ammuin omat suoritukseni mukavasti keskelle ja suoritustaso oli hyvää ja vahvaa. Joukkueella sijoitukseksi siis 17.

Mixed Team kisa oli vuorossa viimeisenä, johon lähdettiin Kuopan Tarun kanssa sijalta 20 ja vastustajaksi tuli Indonesia sijalta 13. Harmillisesti meidän ensimmäinen sarja osui vahvasti oikealle (ei siis saatu parilla harkkakierroksella tähtäinmerkkejä kohdilleen, kun kyseessä oli aamun eka matsi ja edellisenä päivänä harkkakentällä oli hyvin erilainen tuuli) ja hävittiin sarja pisteen erolla. Toinen sarja ammuttiin paremmin, mutta kympit jäi puuttumaan ja viimeisellä sarjalla ammuttiin jo kivasti keskelle pisteet 37, mutta kun vastustaja sai tuomaritulkinnan jälkeen yhdestä rajasta kympin päätyi tuo setti tasuriin ja hävisimme lopulta pistein 1-5. Tästäkin siis lopputulos 17 sija.

Näistä kisoista ei siis tulosten ja sijoitusten valossa jäänyt juurikaan jälkipolville kerrottavaa, mutta kun taso kovenee vuosivuodelta niin myös marginaalit pienenevät ja onnistuminen vaatii sitä että saa itsestään irti parhaan mahdollisen suorituksen ja näin se pitääkin olla! Kisaan mahtui kuitenkin useita hyviä pätkiä ja taas syntyi ajatuksia siitä, mihin treeneissä tulee keskittyä, että kisatilanteessa saa itsestään sen parhaan irti. Nämä KV-tason kisat kun ovat ainakin itselleni henkisesti hyvin erilaisia suorituspaikkoja kuin kotimaan kisat, joka tekee haasteelliseksi tilanneharjoittelun.

Kisajärjestäjä oli hankkinut paikalle myös paikalle Archery Lab:n, joka oli viritellyt treenikentälle kuvausstudion, jossa oli asennettuna 5 suurnopeuskameraa ja näin pääsi tutkimaan omaa suoritustaan useammasta kuvakulmasta. Materiaalin sai myös mukaan tikulle myöhempää analysointia varten samaten kuin nuolidatan, joka sisälsi jokaisesta nuolesta mitatun spinen 90 asteen välein tarkasteltuna. Mielenkiintoista keskustelussa nuolidatasta oli se, että kun nuoli ei ole ikinä täysin symmetrinen spinen osalta, niin mitatusta datasta päätellen kaikkein notkein puoli nuolesta tulisi asettaa plungeria vasten, tällöin saavutetaan anteeksiantavin viritys kyseiselle nuolelle. Hyviä ajatuksia siis syntyi tästäkin ja oli mukavaa päästä kuvauttamaan omaa tekemistä ja nuolen lentoa kunnollisilla suurnopeuskameroilla.

Tästä kun kisakausi saatiin polkaisua käyntiin, jatketaankin sitten lähes joka viikonloppu kisaamalla kotimaassa ja seuraavat KV-koitokset ovat heinäkuun lopussa Berliinin World Cupissa ja elokuun loppuun tavoitteena on ottaa paikka Puolan EM-kisoihin.

Perinteisestihän pitkänmatkan kisat aloitetaan aina hallissaPorissa ja niin tänäkin vuonna, kun PJA:lla oli 60-vuotisjuhlavuosi ja kisat oli nimetty tämän kunniaksi Juhlakarhuksi. Heti alkuun kävi myös ilmi, että nämä kisat jokainen haluaa voittaa, sillä palkintona oli äärimmäisen näyttävät pronssiset karhupatsaat, jotka olivat kyllä ehdottomasti hienoimmat palkinnot, mitä itse olen ikinä tavoitellut ja hyllyyni päässyt nostamaan! 

SM:n jälkeen tuli käytyä treenailemassa pari viikkoa Bangkokissa ja tultiin sieltä takaisin viikko sitten, joten pohjat kisaa varten olivat kohdillaan. Kävin viikolla vielä tekemässä pientä hienosäätöä viritykseen ja luottavaisin mielin siitä kisaan. Mutta vaikka pohjat olivatkin kunnossa niin törmäsin heti harjoitusnuolilla haasteisiin, kun nimetön lähti valumaan jänteeltä ja jouduin pohtimaan usean harkkasarjan ajan oikeaa ajatusta tuntuman löytämiseen nuolten suhahdellessa välillä suhteellisen kauas keskustasta. Lopulta sain kuitenkin juonen päästä kiinni juuri ennen kisan alkua.

Ensimmäinen puolikas meni fiilikseen nähden todella hyvin, vähän jopa liian hyvin, sillä tekeminen oli välillä melkoista hapuilua. No joka tapauksessa kisattiin Vikströmin Antin kanssa tasapäisesti ja päätin lopulta tulokseen 335 pisteen perässä kaimaa. Toinen puolikas vastaavasti tuntui jo tekemiseltään varsin paljon paremmalta, mutta kadotin jonnekin kympille osumisen taidon ja kiertelin ja kaartelin keltaisen laitoja pitkin, joka johti lopulta ok-tason tulokseen 327 ja siis lopputulokseen 662. Tämä jäi tuntumaan varsin vaatimattomalta, kun Vikströmin karkasi aivan käsittämättömän hyvällä ammunnalla kauas edelle lopputulokseen 678 ampuen toisesta puolikkaasta 342. Pakko tunnustaa, että todella nautin tilanteesta kisaviivalla, kun kuitenkin käytännössä ammuin itse ok/hyvä tasoista ammuntaa ja siitä huolimatta kaveri ottaa kaulaa koko ajan, näin se pitääkin olla ja kyllähän pistää omaakin ajatusmaailmaa uusiksi ja tavoitetta tekemiseen!

Matseihin lähdin siis kakkospaikalta ja kuten perinteistä Porissa ammuttiin timanttikaaviolla, jossa siis jokaisesta paikasta ammutaan ottelu ja kaikki kilpailijat siis ampuvat loppuun asti myös matseissa. Ensimmäiset ottelut olivat minulle suhteellisen helppoja etenin aina semifinaaliin asti suorilla 6-0 voitoilla. Semissäkin ammuin pari ensimmäistä todella vakuuttavaa ja kun loppuun tuli pari ok tason sarjaa niin tasureiden kautta otin voiton Mäenpään Eersota pistein 6-2. Finaalissa oltiinkin sitten taas kerran Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka oli varsin odotettua ja itselleni motivoivaa, sillä revanssiahan sitä hakee, kun alkukisassa tuli päihin. Ammuin ensimmäisen finaalinuolen vähän yliaktiivisesti yläkasille ja siihen perään 9 ja 10 eli 27 pistettä, joka ei riittänyt mihinkään kaiman 29 vastaan. Sain kuitenkin ammuntafiiliksen tällä sarjalla kohdilleen ja ammuin sen jälkeen todella hyvällä itseluottamuksella ja rauhallisella hallitulla tekemisellä 4 x 29 pistettä, joka oli tänään liikaa Vikströmille ja otin voiton lopulta pistein 7-3 ja pääsin siis keskikorokkeelle nostelemaan sekä kuparista kiertopalkintoa että karhupatsasta sekä kuuntelmaan hyväntahtoista kettuilua kisan promoottorilta Mäenpään Karilta siitä, että kiertopalkinnot kiertävät ikuisesti ja kuulemma niitä ei voi voittaa pysyvästi itselleen, no täytyy sitten pitää pitkäaikaislainassa ja treenata sen mukaan että pysyy!

Kisat olivat kaikinpuolin todella onnistuneet ja vielä tässä kohdassa täytyy kiittää Karia siitä, että jos jossain suomen maassa järjestetään huikeita jousiammuntatapahtumia, niin kyllä niiden ehdotonta eliittiä on aina ollut Porin kisat, joissa on tunnelmaa, homma pelaa ja urheilijat otetaan huomioon todella hienosti!

Ammuntafiiliksiltään kisa oli erittäin opettavainen. Alku oli todella vaikea ja tuntui, että homma ei meinaa lähteä käyntiin millään. Hyvällä itseluottamuksella ja avoimella ratkaisukeskeisellä ajattelulla kuitenkin solmut oikenivat ja kun kisaan tuli sopivasti lisämaustetta kovan tulostason myötä myös oma kilpailuhenkisyys pisti vipinää kinttuihin. Loppujen lopuksi erityisesti finaali muodostui yhdeksi parhaista kisoistani ja löysin sellaisia ajatusmaailman palasia, joita uskon pystyväni hyödyntämään kansainvälisissä kisoissa, joissa marginaalit ovat vielä näitäkin kisoja pienemmät.

Seuraavan kerran kisataan näillä näkymin sitten Antalyan World Cupissa toukokuun lopussa, mikäli nyt ei sitä ennen satu kisakalenteriin ilmestymään jotain mielenkiintoista. Nyt siis otetaan kuukausi rauhassa treenaillen ja sitten aloitellaan tämän kesän tositoimet! 

Mahtava laji, huippufiilis! Tänään se oli todellakin sitä ja kun saavuttaa tuplakultaa SM-kisoista niin tyytyväinenhän sitä on!

Eilinen alkukisa lähti käyntiin melko vaisusti ja osittain syynä oli varmaan viikon verran podettu flunssa, joka oli vienyt vähän voimia ja parhaan kontrollifiiliksen kropasta. Harkkanuolet olikin aikalailla haeskelua ja koko ensimmäinen puolisko oli ammuskelua ympäri taulua ja tulos oli harkkakuntoon nähden vaisu 288. Olin tässä vaiheessa kolmantena ja 5 pistettä kärkeä takana. Toisen puolikkaan alkuun ammuin 2x29 ja kolmannella sarjalla löysin ajatuksen miten jousta kuuluu ajaa ampuen bingon. Testailin tätä ajatusta seuraavalla kierroksella todeten että toimii ja siitä eteenpäin sainkin käydä viivalla luottavaisin mielin hakemassa bingoon oikeuttavat pisteet ja siirryinkin seurailemaan, että miten kauan kestää saada kärki kiinni. Piste pisteeltä onnistuin kuromaan eron kiinni ja jossain 7-8 sarjan ympärillä siirryin kärkeen. Viimeisen sarjalla viimeisellä nuolella kävi mielenkiintoinen tilanne. Jännitystaso oli normaali ja ei varsinaisesti vaikuttanut tilanteeseen, mutta ajatus harhautui kisaviivan taakse, jossa tuomarit puivat kovaan ääneen tilannetta, että jonkin välinerikon vuoksi ketään ei saa päästää taululle. Korvissa soi, kukaan ei mene taululle, kukaan ei mene taululle, tuff, ja nuoli löytyi ysiltä. Lopulta siis 7 bingoa putkeen ja viimeisellä 29 ja kokonaistulos 297, joka on oma paras 30n tulos ikinä! Alkukisan tulos 585 antoi myös piikkipaikan pudotuksiin, josta olin niin ikään äärimmäisen tyytyväinen.

Joukkueella saimme olla myös ylpeitä, sillä sekä masa että tero olivat ammuskelleet myös keskelle ja aloitimme joukkuekisan piikiltä. Pari ensimmäistä ottelua meni kokolailla puhtaasti, mutta semissä olikin vähän jännempää. Pienen aikataulusekoilun vuoksi hain pojat kahvijonosta ampumaan kisaa Kemiläisiä vastaan ja ammuskeltiin tuo matsi suhteellisen ympäritaulua, mutta voitettiin kuitenkin. Finaalia ennen tankkailtiin safkaa niin että oli hyvä energinen fiilis ja päätettiin ampua keskelle paremmin kuin edellisissä matseissa yhteensä. Tämähän toteutui ja vaikka Oululaiset ampuivat todella kovaa tasoa niin meidän 178/180 ei jättänyt heille mitään mahdollisuuksia ja pääsimme pokkaamaan joukkuekullan! Todella huippufiilis ampua tällaisella joukkueella, jossa on huippuhyvä joukkuehenki ja k******u välittämisen syvin olomuoto.

Sunnuntaina jatkettiin henkilökohtaista kisaa pudotuksilla ja minä pääsin aloittamaan bye kierroksella, sillä mukana oli vain 31 ampujaa. Muutama ensimmäinen ottelu meni heittämällä läpi ja ensimmäinen tiukempi tilanne oli quarterfinaalissa Markkasen Jaria vastaan. Ammuin ensimmäisen sarjan viimeisellä nuolella 8 ja menetin pisteet ja kun toinen meni tasuriin olin häviöllä 1-3. Tässä kohdassa sain koneen käyntiin ja ammuin X-bingo, 29, X-bingo ja voitin 7-3. Semissä suhteellisen helppo voitto Piippoa vastaan ja finaalissa vastaan asettui tämän talven ranking 1 ja viime kesän SM-finaali vastustaja Antti Vikström. Matsi oli äärimmäisen tasainen ja kovatasoinen. Alkuun tekemiseni oli jännittynyttä, mutta ammuttuani yhden kasin, kävin mielessäni läpi ajatusleikin, että tämä tilannehan on sellainen jota olen tavoitellut, joten tästä saa nauttia ja tämän jälkeen ammunta rentoutui selvästi. Johdin ottelua useaan otteeseen, mutta Vikström tasoitti aina tilanteen ja päädyimme lopulta 5-5 tilanteeseen eli viime kesän tapaan mestaruus ratkaistiin uusintanuolella. Viivalle astuessa mieleni valtasi taas täysi rauhallisuus ja itsevarmuus ja täräytin nuolen X-kympille, joka sinetöi voittoni toisen Antin hyvää kymppiä vastaan. Olipahan hieno finaali ja oli mahtavaa voittaa, kun ammuttiin molemmat todella hyvin ja päätettiin kisa jälleen kerran tuollaiseen dramatiikkaan!

​Jos vielä siirtää muutaman ajatuksen menneeseen harjoituskauteen niin olen ampunut nyt kuukauden verran maksimipaksuisilla 2314 putkilla ja vaihtaminen näihin oli todellakin oikea päätös tälle kaudelle. Alumiiniputki on kriittisempi laukaisuvirheille kuin hiilikuitu, mutta tänä talvena ammunta on kulkenut sen verran hyvin, että olen saanut tästä selvää hyötyä tuloksiini verrattuna aiempiin kausiin, kun olen kyseisiä nuolia käyttänyt. Toinen muutos jonka tein alumiiniputkiin vaihtamisen jälkeen oli siirtyminen harjoituksissa pelkästään taljatauluun harjoittelemiseen, joka on tuonut fokusta keskelle ampumiseen todella paljon. Välillä homma on toiminut niinkin hyvin, että haave on ollut osallistua kisoihin taljaluokkaan, mutta säännöt pirulaiset edellytyävät jonkinlaisten pyörien kuulumista jousen varusteisiin.
\n
\nNyt seuraavaksi olisikin tiedossa vähän ulkomaan treenileiriä ja sen jälkeen Porin hallikisojen nautta valmistautuminen hienoon kansainväliseen kisakauteen 2018, johon tulee sisältymään ainakin Antalyan ja Berliinin maailman cupin kisat ja päätavoitteena on Puolan EM-kisat joihin karsinta aloitetaan kesäkuussa.