Muutaman pandemia vuoden jälkeen päästiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja ampumaan halli-SM-kilpailut keväällä kuten kuuluukin. Kokkolan huikean hieno ja aina niin ammattitaitoinen porukka oli järjestänyt meille jousiampujille mahtavat puitteet Kokkolan Kampushalliin, kun ensin lauantaina ammuttiin Yleisten luokkien mestaruudet ja sunnuntaina kisat jatkuivat senioreiden mestaruuksien ratkomisella.

Itselläni odotukset olivat todella korkealla kisojen suhteen, kun pari viikkoa sitten ammuin oman ennätykseni 591 ja treenitkin ovat näyttäneet samansuuntaisia tuloksia. Alkuviikosta vielä mun luottohieroja Proxima Finlandin Arttu Peltola pisti ukon tikkiin, kun oli päässyt jumeja vähän kertymään ja fiilis oli että nyt tärähtää.  Niin se kuitenkin vain on, että päivät eivät ole samanlaisia, vaikka kuinka pyrkisi valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pari viikkoa sitten tuntui, että kaikki oli helppoa, niin nyt SM-kisaviikonloppuna kympit oli kyllä melkoisen työn takana.

Alkukisa lähti käyntiin ihan ok, mutta jo ensimmäisellä puolikkaalla sattui muutamia turhia hienoisesti kympin rajoista auki jääviä osumia ja lopputulokseksi kertyi pisteet 292. Lähdin toiselle puolikkaalle piikistä, mutta hoidin itseni melko nopeasti pois kärkitaistelusta, ampuen ihan turhan paljon osumia hienoisesti kympin alapuolelle ysille. Kun sattuu sellainen musta hetki, jossa pisteet ovat 28, 27, 27 niin ei siinä enää tarvitse kuvitella taistelevansa SM-kisojen alkukisan voitosta. Rämmin puolikkaan loppuun 286 pisteen voimin ja olin lopulta kuitenkin toisella sijalla kokonaistuloksella 578.

Tauolla kun sai lounaan syötyä ja kahvia koneeseen, niin maailma alkoi taas näyttää valoisammalta paikalta kympin tavoitteluun. Pudotuksiin otettiin mukaan 16 ampujaa ja lähdin etenemään omassa kaaviossani päättäväisesti loppuotteluja kohti. Ensimmäisestä matsista KuRyn Vesa Kankaanpäätä vastaan irtosi voitto suoraan 6-0 ja seuraavasta matsista Diana-57 ja tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa olevaa Salmisen Jaakkoa vastaan 7-1. Semifinaalista tulikin sitten viime vuoden toisinto Erän Ronkasen Sampoa vastaan. Otin johtoaseman alkuun voitolla ja kahdella tasurikierroksella. Neljännen setin onnistuin töpeksimään, kun olin jotenkin ihan muissa maailmoissa enismmäisella nuolella rääpäisten sen  kasille ja perään pari tikkua juuri kympin viivoista auki. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin tasatilanteestä, johon pistin pari keskikymppiä ja yksi jäi juuri ysin puolelle. Sampolla nuolet olivat juuri juuri kaikki kympillä, vaikka tuomariakin pyysin noita rajoja tarkistelemaan. Niin vain kävi, että tukkaan tuli ja tie vei toista vuotta putkeen pronssiotteluun. Pronssimitalin varmistus olikin lopulta sitten melkoisen selvä peli, kun ammuin täydet 90 pistettä voittaen suoraan 6-0 todella hienon päivätyön tehneen Erän nuoren lupauksen Aleksi Petäjän. Viime vuoden juniorijousiampujaksi valittu Aleksi oli raivannut tiensä pronssiotteluun sijalta 12 voittaen kovia nimiä ja pistäen vielä tässä kisassa kolmannen perättäisen halli-SM-kullan varmistaneen Vikströminkin semifinaalissa ahtaalle. Muutenkin oli todella hienoa huomata, että 8 parhaan joukossa oli neljä junioria, minua vastaan ampuneiden Salmisen Jaakon ja Petäjän Aleksin lisäksi, hänen veljensä Niko Petäjä ja Tejan Luukas Kormano. Näin se pitääkin olla meidät konkarit tarvii pistää ahtaalle!

Lopputuloksena oli siis SM-pronssi tämän talven halli-SM-skaboista. SM-mitali on tietenkin aina SM-mitali, mutta kyllä se omalta osaltani on niin, että näissä kisoissa on yksi ainut sijoitus johon voi olla tyytyväinen ja siihen ei tänään ylletty.

Nyt on kuitenkin hallikausi taputeltu pakettiin ja mennään kovaa vauhtia kohti ulkokautta. Omat tavoitteet ovat vahvasti alkukesäpainotteiset, kun EM-kisat ovat kesäkuun toisella viikolla. Seuraavaksi onkin tiedossa kahden viikon päästä karsinnat noihin skaboihin Porissa 70m hallikisan merkeissä ja sen jälkeen lähdetään Vikströmin kanssa valloittamaan Antalya World Cupin kärkisijoja. Tämän kauden uudet väineetkin saapui sopivasti juuri postin kautta kotiin, joten niitökin pääsee virittämään eli kaikkea mukavaa jousiammuntapöhinää on siis tiedossa lähiviikoille ja kuukausille.    

Odottavan aika on ollut pitkä, kun koronarajoitusten vuoksi kisakalenteri on kumissut tyhjyyttään. Onneksi vihdoin viimein päästiin tositoimiin tälle keväälle Jyväs-Sulan perinteisen Luolanuoli-kilpailun merkeissä. Kuntokin oli kohdillaan ja taivaan merkit oikeassa asennossa, kun pistelin tikut tauluun oman ennätyksen veroisesti pistein 591 ja tuplakisan osalta 1179. Eipä olisi kevään kisarupeama voinut siis paremmin alkaa.

Valmistautuminen tähän kisaan oli vähän erilainen kuin ehkä normaalisti. Vietettiin vaimon kanssa talvilomaa kulunut viikko ja treenit on keskittyneet tiukan taulun tuijottamisen sijaan mutkamäen laskuun, komeassa kelissä hiihtelyyn ja pilkkitouhuihin. Kun vielä kilpailua edeltäväksi illaksi ajeltiin Laajavuoren kylpylähotelliin yöksi niin ei kait sitä rennompaa tapaa ole lähteä kilpailuihin.

Ammunta tuntui heti ensimmäisestä nuolesta alkaen todella hyvältä ja rennolta. Aloitinkin hurjalla 6 x bingon putkella, mutta tämän jälkeen seitsemännessä sarjassa jotenkin unohdin olevani kisaviivavalla ja siihen tuli yksi karkulainen ysille. Tässä kohdin tietoituus tuloksesta hieman heräsi, mutta sain tasoiteltua tunteen kohdilleen jatkaen parilla bingolla. Viimeistäkin sarjaa lähdin hakemaan bingona, mutta harmillisesti yksi nuoli oli puoli milliä auki ja tulokseksi siis 298 pistettä, joka on jotain ihan huikeaa, oma puolikas enkka parani 2 pisteellä kerralla. Huvittavaa kuitenkin oli, että itse tilanteessa en ollut siihen heti tyytyväinen, kun puuttuvat pari pinnaa olisi ollut niin saavutettavissa. 

Kuten arvata ehkä saattaa, niin tässä kohdin päänuppi alkoi raksuttaa SE mahdollisuuksien osalta ja jollain tavalla mieleen hiipi sellainen ajatus, että kun ensimmäinen puolikas oli näin hyvä niin nyt se SE on "pakko" ampua. Vaikka kuinka tiedostan tällaisten ajatusmallien ongelmat, niin tuossa tilanteessa on osannut tätä purkaa ja niinhän siinä kävi, että kun on pakko jotain tehdä, niin silloinhan se ei todellakaan toteudu. Ammunta oli oikeastaan koko 30 nuolta umpisurkean tuntuista, väkinäistä ja pakotettua tekemistä koko ajan varmistellen ja peläten huonoja suorituksia. Mukaan mahtui yksi 8 ja kokonaisuudessaan useampi 28 pisteen sarja. Lopputulokseksi rämmin pisteet 290 joka antoi kokonaistulokseksi siis 588, elii 4 pistettä auki SE:stä ja 2 pistettä omasta ennätyksestä. Tästä ei nyt tietenkään saa ymmärtää väärin 290 olisi minulle monessa kisassa ollut tulos johon olen tyytyväinen. Tämän päivän ammunnalla kontrasti oli kuitenkin niin valtava ensimmäiseen puolikkaaseen, että se tuntui siltä kuin ei olisi juuri tauluun osunut. 

Mietiskelin tauon aikana ennen toista kisaa syitä tuohon tuloksen romahtamiseen ja osasin kyllä paikantaa sen vääränlaisiin odotuksiin ja ajatusmalleihin. Päätin muuttaa tietoisesti toiseen kisaan ajatusmallia enemmän mahdollisuuksiin keskittyvään tapaan ja pyrin pitämään tekemisen rentona mutta päättäväisenä. Vaikka tietenkin muutamia hankaliakin hetkiä tähän mahtui, niin sain pidettyä fokuksen tällaisessa tekemisessä ja molemmat kisapuolikkaat olivatkin todella tasapainoista ammuntaa. Ensimmäisestä kertyi pisteet 296 ja toisesta 295 ja niput olivat kyllä todella tiukkoja sillä koko 60 nuoleen mahtui vain 3 ysille mennyttä osumaa, jotka olivat oikeasti selkeitä ysejä, loput 6 nuolta olivat vain 1-2mm päässä kympistä. Tämän lisäksi mainittavia hetkiä oli ehkä toisen puolikkaan ensimmäinen nuoli, joka tippui todella alas ja sydän hypppäsi jo kurkkuun ajatuksena, että näinkö sitten avasin puolikkaan 8:lla, mutta onneksi se oli juuri viivassa 9:n puolella. Lopussa oli myös tiukka paikka, kun viimeisellä sarjalla vaadittiin täydet 30p omaan ennätykseen ja sain sen vaikka viimeinen nuoli ei kyllä mennyt siihen parhaimpien suoritusten kategoriaan. Tulokseksi tosiaan 591 pistettä, joka on pisteen yli aiemman ennätykseni ja jää pisteen auki SE:stä. Lisäksi tupla 18m ennätykseni parani kaikkiaan 11 pistettä edellisestä kärkinoteerauksesta.

Kaiken kaikkiaan siis huippukisa, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valmistautuminen oli tähän tilanteeseen hyvä ja itse kisan aikanakin fokuksen säätely ammuntaan onnistui valtaosin loistavasti. Välinepuolelta ehkä vielä voisi nostaa, että hankin muutama viikko sitten Rcoren "I am" kahvan ja se oli nyt ensimmäistä kertaa tositoimissa. Istuu kyllä omaan käteeni loistavasti ja kyllähän tuo tulos tietenkin antoi myös luottamusta siihen.

Seuraavat kisat olisi sitten parin viikon päästä Kokkolassa ammuttavat halli-SM-kilpailut, joten treenit jatkuu niitä kohti.   

Marraskarhu kilpailu Porissa on yksi perinteisimmistä hallikilpailuista, mitä suomen maa päällään kantaa ja varmasti omalta jousiammunta uraltani yksi eniten osallistumisia koonnut kisa. Porin urheilutalosta on paljon erilaisia hienoja muistoja, ensimmäinen SM-mitalini, muutama ennätykseni ja yksi laukaisutilanteessa hajonnut jousi. Tälläkin kerralla jäi taas hienoja muistoja kiikkustuoliin, kun tuloksellisesti melko vaisun kisan päätteeksi paransin finaaliin tekemistä, niin, että voitto syntyi 118 ammutun pisteen voimalla ottelupistein 6-2, huikean hyvin koko kisassa ampunutta Sampo Ronkasta vastaan.

Tämä syksy on minulle tekniikkakuurin aikaa, kun kesän aikana alkoi tekemisessä näkyä monenmoisia kommervenkkejä, jotka hidastaa kehityskäyrää. Kesällä ja alkusyksystä oli kuitenkin sen verran tärkeitä skaboja ja kun tiesin, että paljon asioita pitää saada parempaan uskoon, niin päätin jättää muutokset suosiolla kisakauden jälkeiseen aikaan. Hommat on nyt pistetty aluilleen ja tämä oli ensimmäinen kisa, johon lähdin testaamaan, miten treenissä harjoitellut asiat toimii käytännössä ja kisatilanteessa. Tekemisen suhteen jäi melko positiivinen fiilis, sillä pääosin tein sitä mitä tarkoitus olikin. Tosin muutamia huomioita muistikirjaan myös kertyi, mitä täytyy lähteä työstämään. Alkukisassa kuitenkaan pistetasollisesti ei päässyt juhlimaan, mutta oli siellä satunnaisia hyviäkin hetkiä ja sitten finaalissa niitä oli vähän tasaisemminkin.

Peruskisasta pisteitä kertyi siis 288+289=577 ja juoni meni suurinpiirtein niin, että bingoja tuli vähän turhan niukasti, vaikka tikut pyörikin ihan kympin rajoilla pääosin ja sitten mukaan sattui luvattoman paljon 28 kierroksia. Tämä oli kuitenkin heikoin settipistesarja, joka oli toisaalta myös varsin lohduttavaa. Sijoitukseksi tuli lopulta vasta kakkospaikka, kun samaan taustaan ampunut Sampo Ronkanen pisteli elämänsä vauhtia oman ennätyksensä 582 ja otti piikkipaikan. Olipa huikeaa katsoa, millä itse varmuudella mies pisteli keppejä keskelle, onneksi olkoon vain Sampolle vielä tätäkin kautta!

Matseissa ensimmäisessä voitin Porin oman pojan Aku-Paavo Forströmin pistein 6-2, mutta matsi oli kyllä pisteitä tiukempi, sillä Aku-Paavo ampui todella hienosti. Toisessa ottelussa ammuin tällä hetkellä armeijan urheilukoulua suorittavaa Verne Vuorista vastaan ja tässäkin matsissa sai kyllä venyä parhaimmilleen, sillä Verne otti ensimmäisellä kierroksella pientä niskalenkkiä voittaen kierroksen, jonka tasoitin toisella setillä, mutta tuohon perään sitten pistettiinkin kaksi tasuria. Viimeisellä kierroksella hoidin kuitenkin pisteet kotiin hyvällä setillä ja etenin finaaliin. Kultaotteluun oli tiensä raivannut itseoikeutetusti Sampokin, joten oli mukava päästä hakemaan alkukisasta revanssia. Olotila oli miellyttävän rauhallinen ja itsevarma ja kun pitin heti ensimmäiseen sarjaan bingon vahvisti se tätä tunnetta mukavasti. Pari seuraavaa sarjaa meni tasureiksi pisteillä 29 ja 30 ja kun tempaisin vielä viimeiseen sarjaan 29, jossa yksi nuoli jäi vain puoli milliä auki kympistä varmistui voitto pisteillä 6-2.

Kisapäivä on kyllä aina juhlapäivä, lappu rinnassa viivalla seisominen on kyllä yksi koukuttavimmista tunteista ja siinä pääsee mukavasti mittaamaan omaa henkistä kanttia. Vaikka tulostaso ei nyt vielä ollut mitenkään ihmeellinen niin suunta on oikea ja treeneissä jatkuu tekniikkaremontti, jolle tämä talvi on varattuna. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä ja sitä kautta seuraavia kisoja kohti.  

Halli-SM-kisoista ripustettiin tälle vuodelle pronssinen laatta kaulaan ja lisäksi voitin tämän vuoden Triple Crown mestaruuden, jonka kiertopalkinto komistaa palkintokaappiani ensi vuoden syksyyn saakka.

Viime kevät kun oli vielä koronasulun takia haasteellista aikaa järjestää mitään tapahtumia siirtyi halli-SM-kilpailut tälle syksylle. Paikkana tälle viikonlopulle oli Riihimäen urheilutalo, jossa Riihi-Jouset ry juhlisti 60-vuotista taipalettaan halli-SM-kilpailujen merkeissä ja tämähän heille sopii, sillä he ovat yksi suomen aktiivisimmista kilpailujen järjestäjistä.

Omalta osaltani valmistautuminen oli vähän ohkainen näihin kisoihin, sillä pidin vähän taukoa MM-kisareissun jälkeen ja kulunut viikko jäi työasioiden vuoksi melko kevyelle treenien suhteen, mutta ne muutamat harjoitukset, jotka ehdin 18m matkalta tehdä olivat mukavan lupaavat ja starttasinkin kisoihin luottavaisella mielellä.

Alkukilpailun ensimmäinen puolikas meni suhteellisen mielenkiintoisesti, kun töppäilin ensimmäisen sarjan aika alakanttiin ja lähdin melko kaukaa kärjen takaa liikkeelle. Tuohon perään kuitenkin pistin 8 x 29 pisteen sarjan, joista viidellä kierroksella jäi bingo 1-2mm päähän. Kierrosta ennen loppua olin noussut jaetulle kärkipaikalle, mutta viimeisen sarjan 28 tiputti minut kakkossijalle loistavasti ampuneen Vuorisen Vernen taakse tuloksella 287. Olipahan tosiaankin ihmeellinen kierros, kun ei tältä matkalta odotettavia bingoja osunut korttiin yhtään.

Toinen kierros lähti sitten kuitenkin heti raiteilleen avauksen 30 pisteen sarjalla. Siihen perään ammuin kuitenkin pari hieman heikompaa sarjaa ja olin 2 pisteen päässä Vikströmin Antista, joka nakutteli alkuun tikkuja lähes pelkästään kympille. Neljännestä sarjasta sitten alkoikin sujua vahvalla kympin hakkaamisella ja voitin lopulta alkukisan selvästi 4 pisteen erolla seuraavaan tuloksella 581. Taas kerran siis voitto alkukisasta, pitäisikin joskus oikein laskea paljonko niitä on kertynyt SM-tasolta, vaikea edes lähteä arvioimaan, mutta paljon niitä on suhteessa kultaisiin laattoihin.

Pudotuskierroksille eteni kilpailuihin paikkansa saavuttaneista 24 ampujasta 16 ja otinkin kahdesta ensimmäisestä matsista vahvat 6-2 voitot. Semifinaalissa vastaani tuli alkukisan 4 paikalta Sampo Ronkanen, joka oli ampunut koko päivän loistavasti. Sampo jatkoi samaa tahtia minua vastaan huikeilla ammutuilla pisteillä 118 ja tästä tuli pataan pistein 2-6. Omat ammutut pisteeni olivat 115, kun pari nuolta jäi niukasti kympin rajoista ulos eli ihan ok meni, mutta SM-taoslla se ei riitä ja Sampolle siis kunnioitettava voitto. Odotuksessa ollut kultamatsi siis himmeni pronssiotteluksi, johon vastaan tuli alkukisassa oman ennätyksensä ampunut ja kolmanneksi sijoitunut Verne Vuorinen. Matsi oli äärimmäisen tiukka, kun Verne voitti ensimmäisen setin ja minä toisen, jonka jälkeen kolmas ja neljäs menivät tasan. Viimeisellä sarjalla tikkasin kuitenkin nuoleni paremmin ja pääsin taas kerran nousemaan podiumille, tällä kertaa alimmalle korokkeelle. Kultaa vei lopulta oikeutetusti tämän vuoden olympiaedustajamme Antti Vikström ja hopeaa minut tiputtanut Sampo Ronkanen. 

Tämä kilpailu oli myös tämän vuoden osalta viimeinen osa arvostettua Triple Crown kisaa, johon lasketaan pisteitä 70m taulu-Sm-kisoista, maasto-SM-kisoista sekä halli-SM-kisoista, siten, että jokaisesta kisasta voittaja saa mukaansa 10 pistettä ja kahdeksas 1pisteen. Omaksi pistesaldokseni muodostui 24 pistettä maasto-SM-kullan, taulu-SM-hopean ja halli-SM-pronssin myötä ja voitin kiertopalkinnon palkintohyllyäni koristamaan seuraavaksi vuodeksi.

Hyvät kisat kaiken kaikkiaan valmistautumiseen nähden, tietenkin kotimaassa tyytyväinen voi olla vain ja ainoastaan kultaan, mutta SM-mitali on kuitenkin aina SM-mitali ja kun ainoa tappio tuli tilanteeseen, jossa oma tekeminen oli hyvää ja kaverin loistavaa, niin pystypäin tästä jatketaan.

Nyt siirrytään harjoituskauteen ja tarkoitus on ottaa työstöön muutama tämän kesän aikana tunnistettu kehityskohde omassa ammuntatekniikassa. Tulevia viikonloppuja myös värittää alkanut metsästyskausi, joten kilpailuja ei varmastikaan montaa kerry loppuvuodelle vaan keskitytään harjoituksissa tekemisen vahvistamiseen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen muita asioita harrastaen niin että alkuvuodesta ollaan sitten taas kovassa iskussa, kun alkaa karsinnat ensi vuoden arvokisoihin.

Pitkän ja erikoisen koronan sävyttämän kauden 2020 - 2021 loppuhuipennus oli MM-kisat USA:n Yanktonissa Etelä-Dakotassa. Lopputuloksena kisoista kotiintuomisina oli 33 sija, joka oli sellainen perussuoritus. Vaikka parempaa tietenkin lähdin hakemaan, niin positiivisella mielellä kuitenkin saa kotiin tulla.

Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.

Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.

Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.

Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.

Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.

Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.

Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!

Kauden kotimainen päätöskisa tarjosi tutustumismahdollisuuden Kokkolan Achilleksen kotikentälle Santahakaan ja sehän vasta mainio paikka olikin. Normaalisti Kokkolassa ollaan kisattu erinäisillä urheilukentillä, jonne seuran aktiivinen väki on kisat järjestänyt, mutta tässä loppukaudelle toteutetussa kilpailussa he päättivät testata harjoituskenttäänsä kilpailukäytössä ja ainakin tästä suunnasta voi antaa vahvan suosituksen myös jatkossa tätä kenttää ainakin pienempiin kansallisiin kisoihin käyttämään. Kenttä sijaitsi komean mäntymetsikön keskellä ammunta suunnan ollessa kilpailuun ihanteellinen auringon suhteen ja korkean metsikön kenttää varjostaessa tämäkin voidaan lukea niihin lintukotokenttiin, jonne tuulet eivät paljon pääse vaikuttamaan.

Sääennuste näytti koko viikon vaihdellen rankkasateesta tihkusateeseen kisapäivälle ja vielä edellisenä iltanakin Kokkolaa kohti ajellen luvassa oli alle 10 asteessa vesisateessa ampumista aamuyhdeksästä puoleen päivään asti. Niin vain kävi kuin monta kertaa aiemminkin, että ennuste oli pessimistisempi kuin lopputulos ja vaikka vielä hotellilla aamupalaa nauttiessa vettä tuli taivaan täydeltä niin jousta kentällä kasaillessa se oli jo muuttunut kevyeksi tihkuksi. Harkkanuolia kun pääsi taulua kohti pistelemään ei enää ollut sateesta juuri tietoa ja lopulta edes sormilppä ei päässyt kastumaan. Kun aamu oli vielä tyyni ja puolipilvinen niin hieman alhaisesta lämpötilasta huolimatta päivä oli mitä mainion nuolten keskelle tikkaamiseen. 

Kyseessä oli siis tupla 70m kilpailu ja mulle ja Vikströmin Antille tämä sopi kalenteriin vallan mainiosti viimeistely treenikisaksi ennen viikon päästä alkavia MM-kisoja ja taisi se paikalliseen ykköstykin Nikkasen Markuksen suunnitelmiinkin ensi vuoden EM-karsintojen osalta olla aika optimaalinen kisa. Olin päättänyt jo ennakkoon, että tässä kisassa testaan molemmat kisajouseni eli uuden Meta-DX:n MXT-10 lavoilla ja alkukauden arvokisoissa käyttämäni Radical Pron MXT lavoilla ja teen päätöksen MM:n kisajousesta tämän päivän perusteella. Aloitin kisan Meta DX:llä ja sainkin ihan mielettömän hyvän alun sarjoilla 58, 54 ja 59. Tämän jälkeen sitten alkoikin tuskailu ja tähtäimen ruuvaaminen, kun tuulettomassa säässä ammuin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle hyviä nippuja, niiden jäädessä viisi kertaa perätysten vaivaiseen 53 pisteeseen. Kovassa kunnossa oleva Vikströmin Antti paineli tässä kohtaa ohi niin että perävalot vilkkui ja vaikka sainkin kisan loppuun muutaman hyvän sarjan niin tulokseni jäi 656 (330+326), kun kaima pisti 10 pistettä paremmin tulokseen 666. Jänniteltiin porukalla Antin vikaa sarjaa, että siirtyykö kolmas suomalainen mies 670 ampujien kunniakkaaseen joukkoon itseni ja Lipposen Jarin lisäksi, sillä mahdollisuudet siihen tässä kohtaa vielä oli, mutta harmillisesti tämä jäi vielä odottamaan seuraavia koitoksia. 

Achilleksen hienon vieraanvaraisuuden johdosta ravitsin itseni tauolla herkullisilla grillimakkaroilla ja ryhdyin kasailemaan toista pyssyä uudelle alkavalle kisarupeamalle ja sainkin mukavasti merkit kohdilleen parilla lämmittelykierroksella. Pääsin taas aloittamaan reilulla +330 vauhdilla, mutta loppupuolella hiukan jarruttelin parilla sarjalla niin, että 330 tulokseen pääseminen vaati 57 sarjan tempaisua ja teimpä sen taas tavalla, joka jäi tämän blogin kansikuvan arvoisesti mieliin, kun ammuin 5 kymppiä ja alasaiseskan. Tämä kuva kyllä kuvaa mainiosti päivän epistolaa, tikut oli pääosin kympillä, mutta jarrutukset tuli noista liian lukuisista punaisen osumista. Toisella puolikkaalla ammuin omasta mielestäni päivän parasta ammuntaa sujuvalla rytmillä ja todella hienoilla nipuilla lukuunottamatta toiseksi viimeistä sarjaa joka jäi vain 51 pisteeseen ja kirjasin tästä lopulta tuloksen 329 eli kokonaistulokseksi kertyi 659 (330+329). Tälläkin tuli takkiin samaa vahvaa tekemistä jatkaneelle Vikströmille, joka kirjasi omat tuloksensa pisteisiin 667 ja voitti kisan lopulta 18 pisteen erolla kokonaistuloksen ollessa 1333, kun minulle pisteitä kertyi 1315 ja kolmannelle korokkeelle nousi Kokkolan oma poika Nikkasen Markus.

Pisteitä en saanut kerättyä vallitsevaan ilmaan nähden lähellekään niin paljon kuin odotusarvoni oli, kyllä tuo oikeasti olisi ollut sellainen +1330 keli, kuten kaima sen osoittikin. Vähän oli samaa haastetta kuin viikko sitten FITA-SM-kisoissa, että kymppi on pullollaan nuolia, mutta muut tikut on sitten kaukana sieltä ja ne ovat kuitenkin niitä ratkaisevia osumia pisteiden näkökulmasta. Vaikka pisteitä ei kertynyt maksimaalisesti niin fiilis kisasta jäi ehdottomasti positiiviseksi, sain paljon hyviä suorituksia aikaiseksi ja vahvan käsityksen myös siitä miten ne kauemmas osuneet nuolet painetaan keltaiselle MM-kisoissa. Lisäksi sain tehtyä päätöksen MM-kisojen jousivalinnasta ja osallistumisoikeuden sinne saa Radical Pro runko MXT lavoilla, sillä niput oli pääsääntöisesti tiukempia ja jousi käyttäytyi koko kisan ajan loogisesti, joka loi vahvan uskon tekemiseen. Hyvänä varajousena MetaDX lähtee mukaan turvaamaan erikoistilanteita ja virityksen tarkasteluun palataan tämän osalta sitten hallikaudella.

Nyt siis ensi viikolle vielä muutamat ammuntatreenit, vähän kehonhuoltoa luottohierojani Artun hoteissa ja tietenkin vielä hiukan golffiakin niin sitten on kroppa ja mieli täydessä tikissä MM-kisoihin lähtöön USA:n Yanktoniin, jossa ainoa jännitettävä asia lienee matkustuksen sujuvuus, mutta dokementteja on siihenkin prosessiin nyt sen verran paljon, että eiköhän se tuokin mene putkeen.  

Nostalgiaa parhaimmillaan, kun päästiin ampumaan tänä viikonloppuna jousiammunnan ehdottoman kuninkuusluokan eli FITA:n suomenmestaruuksista Seinäjoella. Kaikki, jotka ovat juttujani aiemmin lueskelleet tietävät, että arvostan tätä kisamuotoa ylitse kaikkien ja oli kyllä hienoa, että saimme tämän lajin mukaan SM-kisaohjelmistoomme  ensimmäistä kertaa omalla urheilu-urallani. Alkuaikoina kisauraani aloitellessa FITA oli kyllä SM-kisojen alkukisamuotona ja sen pohjalta ammuttiin pudotuskilpailut ja kansainvälisissä kisoissakin se oli kolmissa ensimmäisissä MM-kisoissani alkukisana aina vuoteen 2013 saakka, mutta sen jälkeen 70m kierros on tullut tähän tilalle. Sen sijaan kisamuotona, että mestaruudet ratkottaisiin puhtaasti FITA:n lopputulosten pohjalta en ole tätä kisamuotoa SM-kisoissa ikinä aiemmin ampunut, joten oli tässä viikonlopussa itselleni erittäin suurta merkitystä.

Osallistujamäärä kaikkine ilmoittautumisineen kisaan lähenteli käsittääksi noin 100 ampujaa ja omassa eli yleisessäkin luokassa parhaimmillaan taisi olla 8 ampujaa nimilistalla, mutta en tiedä sitten johtuiko epävakaasta sääennusteesta vai mistä, mutta peruutuksia oli viimeisen viikon aikana tipahdellut useita ja lopulta meitä oli 90m viivalla vain 5 ampujaa, joista kaksi yleisessä taljassa ja kolme yleisessä tähtäinjousessa. Täytyy sanoa, että siltä osin kovin pettynyt olen innostukseen olihan tämä kuitenkin SM-kisa ja vielä ensimmäinen laatuaan tätä kilpailumuotoa. Onneksi sentään monessa muussa luokassa oli suhteellisen laaja osanottajajoukko parhaimmissa jopa pitkälti toistakymmentä. Vaikka osanottaja joukko yleisessä ei ollut laaja niin laatu olikin sitten sitäkin parempi, kun itseni lisäksi viivalla oli aiempien vuosien ehdottomaan kansalliseen kärkeemme kuulunut ja moninkertainen arvokisakävijä Juuso Huhtala sekä meidän tämän vuoden ehdoton ykkönen olympiaedustajamme Antti Vikström, jonka kanssa olemme parin viikon päästä lähdössä MM-kisoihin.  

Ennuste viikonlopulle oli tosiaankin kolea ja lauantaille povattiin jonkin verran sadettakin ja kovaa tuulta. Onneksi Seinäjoen rata sijaitsee sellaisessa lintukodossa, että tuuli ei tälläkään kertaa viivalle kovin pahasti päässyt häiritsemään ja sääennusteet menivät kuten nin monesti aiemminkin eli itse ilma oli huimasti parempi kuin ennuste. Vaikka asiat kovasti parempaan kääntyivätkin, niin siitä ei pääse mihinkään, että kylmä lauantaina kuitenkin aamulla oli kun aloittelimme 90m ammuntaa. Oma ammuntani lähti käyntiin todella hyvin, kun pistin heti alkuun 54 pisteen sarjan, mutta se oli hetkellinen onni, kun pari seuraavaa sarjaa sitten rämmittiin haulikkomeiningin osumilla. Neljännellä sarjalla taas löysin sihdin uudelleen 54 pisteen arvoisesti ja loppu meni sitten lasketellessa kokonaistuloksen päätyessä 304 pisteeseen. Tuossa ehkä tuuli saattoi jonkin verran vaikuttaa, mutta kyllä se taisi enemmän silti korvien välissä olla. Jokatapauksessa tuli siitä kuitenkin yli 300 pistettä, joka on aina tältä matkalta kuitenkin ok arvoinen suoritus ja lisäksi päädyttiin Vikströmin kanssa tasatulokseen.   

Seuraavana matkana ammuttiin 70m ja lähdin tähän todella vahvalla fiiliksellä, sillä tekeminen oli kuitenkin 90m ollut vahvan tuntuista. Olen puhunut todella paljon FITA-kisassa matkanvaihtojen onnistumisen merkityksestä ja nytkin sitä olen treenannut paljon, mutta niin vain meni hampaiden kiristelyksi, sillä tässä en kyllä sitten onnistunut millään tavalla tässä kisassa. Kotiläksyksi jälkikäteen ajateltuna jäi selvittää aurinkolasien vaikutus osumiin, sillä käytin osassa sarjoja laseja ja osassa en ja nyt täytyy kyllä ottaa ja selvittää, että oliko sillä jotain vaikutusta. Jokatapauksessa osumat siis lähtivät pahasti oikealta ja ruuvailin ja ruuvailin niin, että kun kahden sarjan jälkeen ne olikin pahasti vasemmalla. Loppujen lopuksi koko tähtäimen kohdistusprosessi otti aikaa 4 sarjaa kuudesta ja tässä vaiheessa pisteitä oli kertynyt vaivaiset 211 sekä eroa huikean hyvin ampuneeseen Vikströmiin 13 pistettä. Kahdelle viimeiselle sarjalle kuitenkin tikkasin nuolet kiitettävän arvoisesti 57 ja 58 pisteen sarjoin, joten kavensin eron 8 pisteeseen, kun lopputulos oli 326, joka nyt on siinä ja siinä yli tyydyttävän rajan.  Kisapäivä päättyi tähän, kun toinen ryhmä tuli ampumaan omat pitkien matkojen kierrokset ja lyhyet matkat oli siis tiedossa sunnuntaina, joten pääsin kotipuoleen saunan lämpöön pohtimaan, että miten tilanne käännetään sunnuntain aikana omaksi eduksi. 

Sunnuntaina ilma olikin sitten lähes tulkoon täydellinen, lämpöasteita ehkä olisi muutama voinut olla enemmän, mutta koko päivä oli täysin tyyni ja kevyessä pilvipeitteessä, joten sitä parempaa ilmaa ei jousiammuntakentälle voi toivoa. Ensimmäinen eli 50 matka lähti käyntiin unelma-alulla kun tikkasin 57 pisteen sarjan. Tästä eteenpäin homma kulkikin sitä rataa, että kymppejä löytyi aina 2-4, mutta joka ikiseen sarjaan ammuin mukaan punaisia osumia ja tulipa yksi kutonenkin jonkun ihme tähtäyksen aikaisen ajatusleikin myötä. On se hurjaa kun kortissa oli loppujen lopuksi 17 kymppiä eli yhtä vaille puolet nuolista, mutta lopputulos vain 328. Parempaankin olisi ollut varaa, mutta peiliin saa katsoa ja tässä vaiheessa totesin, että nyt ei voitto ole enää omissa käsissä kun Vikström jatkoi vahvaa tekemistään ja otti 3 pisteen verran lisää kaulaa eron muotoutuessa jo 11 pisteeseen.

Viimeisellä matkalla olikin sitten lähinnä tavoitteena varmistella mahdollisimman suuri 1300 pisteen ylitys ei niinkään kisata enää ykköspaikasta. Tämä sujuikin loppujen lopuksi matkoista parhaiten lopputulokseksi kertyen 353 pistettä, joka on jo siellä hyvän puolella. Viimeisessä sarjassa oli yksi kasi, joka vähän rokotti, mutta ammuin myös yhden 60 pisteen kierroksen joista 5 nuolta oli X10 ringissä ja useamman 59 kierroksen. Vikström otti myös tämän matkan nimiinsä ilmeisesti uudella ennätyksellään 357 pisteellä ja voitti mestaruuden hienolla 1326 pisteen tuloksella. Oma tulokseni oli lopulta 1311, joka on 10 pistettä parempi kuin tänä kesänä aiemmin Äetsässä ampuma tulokseni, joten kauden ennätys joka tapauksessa syntyi. Minulle siis näistä kisoista SM-hopeaa ja Huhtalan Juusolle pronssia.

Yhteenvetona omasta ammunnastani voisi sanoa, että siinä oli potentiaalia paljon parempaankin tulokseen, sillä kymppejä tuli valtavasti ja itseasiassa hyviä suorituksiakin tuli todella paljon. Huonot suoritukset eivät tuntuneet kovin huonoilta tänä viikonloppuna, mutta rankaisuvoimaltaan ne olivat kyllä musertavia. Tulosta ei oikein kerry, jos välimatkoilta eli 70m ja 50m, joka sarjassa on pari tikkua 7 tai 8 osumilla. Jos matkatuloksia katsoo, niin kolme ensimmäistä matkaa oli keskinkertaisia ja viimeinen matka kääntyi juuri hyvän puolelle, mutta raaka tosiasia on se, että yhdeltäkään matkalta ei tullut oikeasti onnistunutta tulosta. Todettakoon silti, että aina kun ampuu yli 1300, niin saa kuitenkin jollain tavalla itseään taputtaa olkapäälle, mutta voittoa tästä kuitenkin lähdettiin hakemaan ja odotusarvo pyöri 1330 paremmalla puolelle, joten ei sitä tyytyväinen silti osaa olla. Hienoa oli jokatapauksessa päästä kisaamaan mestaruuksista FITA:lla, vaikka voittoa ei tullutkaan ja olipa mahtavaa katsoa miten Vikströmin Antti paukutti nuolia keskelle (onnea Antti vielä kerran), joten tästä on hyvä lähteä parin viikon päästä alkavia MM-kisoja kohti ja sitä ennen käydään vielä ampumassa ensi viikonloppuna Kokkolassa tupla-70m kilpailu.

Tänä viikonloppuna kisattiin taas Järvakandissa, joka on ehdottomasti yksi hienoimmista kisoista, jos haluaa lähteä kokemaan tunnelmaa Suomen ulkopuolelle. Tänä vuonna kisat oli Covidin vuoksi normaalia pienemmät, mutta virolaiset järjestivät kisan tästä huolimatta samalla tavalla ja laadulla kuin viivalla olisi ollut toistasataa osanottajaa.

Kisapäivälle oli luvassa ennusteen mukaan vettä koko päiväksi kuurojen muodossa ja tuulta 6-7 m/s. Päivä valkenikin sateisena ja vielä hetki ennen kisan alkua vettä tuli aivan kaatamalla. Onneksemme kuitenkin sade loppui juuri kisan alkuun ja saimme vain yhden kuuron itse kisan aikana niskaamme, joka sekin oli vain reilun sarjan mittainen. Tuulta sitten olikin mielenkiintoisen pyörivänä ja puuskaisena, joka asetti kyllä haasteita tekemiselle. Ampumiseen olen alkukisan osalta oikein tyytyväinen, vaikka ihan aina ei tuuliennakot kohdalleen menneet. Tulosta kertyi 645 (320+325), jolla alkukisasta ansaitsi piikkipaikan liki 30p erolla seuraavaan.

Kisaan on perinteisesti aina kuulunut seurajoukkue sekä mixed team pudotukset nimen omaan seurojen kesken. Tällä kertaa kisajärjestäjä päätti tehdä poikkeuksen pienemmän osallistujamäärän vuoksi joukkuekisan osalta, mutta mixed team kisattiin seurojen välillä. Pääsin siis ampumaan Priit Tanvelin ja Tanel Kaasikin kanssa joukkuetta ja etenimme tuulisessa säässä finaaliin, jossa vastassa oli Järvakandin oma porukka. Matsi oli suhteellisen tiukka ja loppu oli harmillinen meidän tiimin osalta, kun viimeiselle ampujallemme Tanelille jäi hiukan liian vähän aikaa viimeisen nuolen jäädessä tämän vuoksi ampumatta ja hävisimme setin 1p erolla sekä matsin 2-6. Siinä oli lähellä, että olisimme päässeet uusintanuolelle ratkomaan mestaruutta. No mutta jokatapauksessa olipa mukava päästä treenaamaan taas joukkuetta ja kiitokset tästä mahdollisuudesta kisaorganisaattorille.

Henkilökohtaisissa pudotuksissa sain ensimmäiselle kierrokselle byen ja etenin alkukisan voiton myötä suoraan semifinaaliin. Tähän matsiin vastaan tuli Priit Tanvel, jonka voitin suoraan 6-0 hyvällä ammunnalla. Kullasta kisattiin siis alkukisan kakkosen Tanel Kaasikin kanssa. Ensimmäisellä kierroksella luin vähän tuulta väärin ja ammuin ihan turhaan kutosen, joka johti pisteiden jakamiseen. Tämän jälkeen sain homman kuitenkin oikealle uralle ja tuuliseen säähän tikut riittävän keskelle joka johti 7-1 voittoon. Järvakandi Openin perinteenä on aina ollut erittäin hienot tavarapalkinnot ja nytkin tuli taas vaikka ja mitä sekä erittäin hienot kukkakimput.

Seuraavana vuorossa oli sitten FITA-SM kisat, joten 90m treeniä siis tiedossa.

Kauden kotimainen päätapahtuma eli tauluammunnan SM-kilpailut ammuttiin tällä kerralla Tornion upealla urheilustadionilla.

Tehtiin kisareissu seurakaverin Pyylammen Teron kanssa pitkän kaavan mukaan, kun ajeltiin jo torstai-illalla Oulaisiin morottamaan juuri olympialaisista palannutta Vikströmin Anttia ja saimme myös yösijan niin, että perjantai aamulla mentiin tutustumaan Oulaisten upeaan jousiammuntakenttään lyhyen aamutreenin tiimoilta. Matka jatkui Tornioon, jossa kävimme pelaamassa 18 reiän golf kierroksen suomen ja ruotsin rajalle sijoittuvalla golf kentällä ja toteamaan ja lyömään mm. rajan yli hienon par3 väylän, jossa pallon lentoaika on 1h 5s. Totesimme myös kentän meidän taidoillemme äärimmäisen haasteelliseksi, kun pallot hupenivat sitä vauhtia bägistä, että mieli teki kulkea väylän laitoja löytöpallot mielessä.

Itse kisa-aamu valkeni lämpimänä ja tyynenä ja alkukisan olosuhteista muodostui lähes tulkoon täydellinen ja ennätyskelin mittasuhteet täyttävä kesäpäivä. Ammuin alkukisan uudella Wiawiksen MetaDX rungolla ja MXT10 lavoilla, jota olen viritellyt tässä viime viikon. Vieläkään en ihan tyytyväinen vireeseen ollut, mutta loistavan tuloksen ammuin joka tapauksessa 662, jossa ensimmäinen puolikas antoi 330 ja toinen 332. Parhaat hetket olivat ehdottomasti toisen puolikkaan alussa kun pistelin tauluun 57 ja 59 sarjat. Tällä tuloksella irtosi myös alkukisan selkeä piikkipaikka niin henkilökohtaisessa kisassa kuin joukkueellakin Teron kanssa.

Joukkuepudotukset jatkuivat heti lounaan jälkeen ja piikkipaikalta saimme ensimmäiselle kierrokselle byen, jonka jälkeen pudotimme WT:n Iidan ja Iidiksen suoraan 6-0 jatkosta. Semissä ammuimme TapErän Ronkanen/Bottinelli kaksikkoa vastaan voiton pistein 5-1 edeten jälleen kerran kultaotteluun. Ketkäs muutkaan siellä oli vastassa kuin Oulun Heli Kukkohovi ja Samuli Piippo. Ennen kultamatseja ammuttiin pronssit ja katselimme, kun tuuli alkoi yltymään aamun lähes tyvenestä puuskaiseksi. Matsi lähti käyntiin hienosti, mutta otimme ensimmäisestä setistä heti takkiin. Toiselle kierrokselle avausnuolet lähtivät hyvin, mutta toisella nuolellani tapahtui jotain ihmeellistä. Pistin tikun hyvin matkaan, mutta kun menin putkesta etsimään sitä keltaiselta niin tikku löytyikin neloselta, mitä ihmettä.... No asia selvisi pari kierrosta myöhemmin, kun lähdimme kävelemään taululle päin, muutamana askeleen otettuamme tuuli jo todella navakasti ja samantien lähti kasa tauluja lentoon osa varmaan jopa ruotsin puolelle asti ja viivalla kaatui putket. Puuska oli hetkellinen, mutta trombiksi siinä taustalla tuota nimiteltiin. Harmillista mutta selvisipä syy ja takkiinhan tästäkin tuli. Kolmas kierros vietiin hyvällä setillä ja viimeisellekin saatiin hyvä kierros, mutta oululaiset pisti tikut pistettä paremmin keskelle ja meille siis Teron kanssa hopeaa ensimmäisistä kahden hengen joukkue SM kisoista. Onnittelut Heli ja Samuli kullasta, oli todella huippuammuntaa tuohon haasteelliseen tuuleen.

Päivä päättyi sen verran aikaiseen ja päätimmekin Teron kanssa lähteä palkintojen jaon jälkeen vielä uudelleen koettamaan taitojamme golf kentälle, sen verran jäi harmittamaan edellisen päivän pelit, että mieltä rauhoittaaksemme tämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ilta olikin äärimmäisen hieno ja kun saimme klubilla haukattua vähän murua rinnan alle niin pääsimme lähes tyhjälle kentälle kohottamaan itsetuntoa kiertäen kentän  noin 3,5h. Edelliseen päivään verrattuna pelasimme huomattavasti paremmin, mutta kyllä meidän silti parempi on jatkossakin suunnata ennemmin jousiammuntakentälle kisailumielessä.

Sunnuntaina jatkettiin henkilökohtaisen kisan merkeissä pudotuskierroksilla huomattavasti tuulisemmassa säässä kuin edellisenä päivänä. Kun jatkoon pääsi alkukisasta 16 ampujaa, niin ensimmäiseksi vastustajakseni tuli Kokkilan Henri. Matsi meni omalta osalta mukavasti ja voitto tuli 6-0. Seuraavassa matsissa ratkottiin jatkopaikka Sistosen Anteron kanssa matsin päättyessä pisteisiin 7-3. Semifinaalin päädyttiin alkukisan mukaisessa järjestyksessä eli toisessa matsissa oli Vikströmin Antti ja paluuta kisakentille tekevä Vainionpään Petri, jossa Vikström eteni loppuotteliin pistein 6-4. Omassa matsissani vastassa oli Piipon Samuli ja tässä kohdassa oli omassa ammunnassa hyvä vaihe päällä voiton irrotessa pistein 6-0. Finaalissa olimme siis jällleen kerran tuoreen olympiakävijän Vikströmin Antin kanssa. Ottaen huomioon tuulen ja stadion olosuhteissa sen haasteellisen lukemisen ammuimme todella kovatasoisen matsin kaiman kanssa, joka päättyi lopulta Vikströmin voittoon pistein 2-6. Olen erittäin tyytyväinen omaan suorittamiseeni loppuoteelussa, kun ammuin pisteet 28,25,28,28. Ainoastaan yhteen nuoleen, toiseen sarjaan tulleeseen seiskaan en ole tyytyväinen, sillä olisi pitänyt ymmärtää ottaa enemmän ennakkoa, mutta näitä tulee aina ja kun muut nuolet olivat hyvin keskellä, niin kyllä tämä hopea tuntuu voitetulta mitalilta. Isot onnittelut Antille loistavasti ammutusta finaalista ja toisesta tauluammunnan SM-kullasta.

Kokonaisuudessaan kisareissu toi kaksi hopeista mitalia palkintokaappiin, joka on jälleen kerran hiono saavutus. Aina se kulta tietenkin on ainoa johon oikeasti osaa tyytyväinen olla, mutta häviäminenkin on huomattavasti mukavempaa, kun tuntee onnistuneensa ammunnassa. Lisäksi antoihan reissu taas yhden kentän lisää golffin puolella kokemusta sekä taas kerran päästiin antamaan näytettä doping testinkin osalta, josta päällimmäisenä jäi mieleen, että purkeissa oli kilpailutus tuonut uudenlaiset kupit käyttöön, kokemus se sekin.

Tulevan viikonloppuna olisi sitten vuorossa yksi kesän kohokohdista eli Järvakandi Open kisa Virossa, joten sitä kohti jatketaan treenejä. Kova odotus myös on loppukauden FITA-SM kilpailujen osalta Seinäjoella, jossa odotan näkeväni viivan täydelta Yleisen ampujia. Kruununa tälle kaudelle odottaakin sitten MM-kisat Yanktonissa USA:ssa.

Olen tästä kirjoittanut vuosittain ja taaskin kirjoitan jousiammunnan kuninkuuslajista eli nykyiseltä viralliselta nimeltään 1440 kierroksesta, jota tuttavallisemmin kutsutaan FITA:ksi. Äetsän jousiampujat ovat yksi suuresti kunnioittamistani seuroista, joka tämän kilpailun järjestää vuosittain ja niin tänäkin vuonna saimme taas nauttia hienosta kisapäivästä eri matkoja ampuen.

Itselläni päivän teema liittyi uuden jousen testaamiseen kisatilanteessa, kun virittelin viikolla uuden Win&Win Wiawis Meta DX rungon ja MXT-10 Wood lavat ammuntakuntoon. Parina päivänä käytin muutaman tunnin perusviritysten tekemiseen ja torstaina ammuin merkit paikoilleen ja kun jousi tuntui erittäin hyvältä ja nuolikin lensi säädyllisen hyvin, niin päätin pistää pyssyn heti tositoimiin. 

Pari lämmittelysarjaa 90m matkalta olivat melkoista merkin hakemista, kun nuolet olivat pääosin muualla kuin keskellä. Merkki kuitenkin saatiin melko hyvin paikoilleen ennen kilpailua ja homma lähti käyntiin hyvästä tilanteesta. Sarjat olivatkin sitten melko mielenkiintoiset, kun ammuin kaikenlaista väliin 45 - 56 p. Koko 90m kierroksen ajan oli aina välillä kevyttä tuulta, joka vei nuolta, mutta kun kentällä ei ollut tuulipussia, niin oli todella vaikea arvioida tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Todella monta kertaa kävi niin, että kuvittelin, että nyt tarvitaan ennakko ja nuoli osui juuri tähtäyspisteeseen pääosin vasemmalle seiskalle. Luvattoman iso määrä siis punaisia osumia ja pisteitä lopulta kasaan 302.

Seuraavalla matkalla eli 70 homma sujui hyvin lukuunottamatta yhtä rääpäisyä, joka tuotti osuma-arvon 6. Harmillisesti kuitenkin hyvät niput kiersivät erityisesti kymppiä aika tehokkaasti ja pisteitä kertyi keskinkertaisesti 327 pisteen verran. Seuraavalle eli 50m matkalle, joka on aina ollut suosikkini sainkin hyvän lähdön ja oikeastaan ammuin lähes koko matkan hyvää ammuntaa, johon voin olla erittäin tyytyväinen. Tämä kuitenkin päättyi kaksi nuolta ennen loppua, kun jostain syystä olin ihan aivot narikassa nostamasssa jousta useamman kerran perätysten puuskaan joutuen purkamaan liian monta kertaa. Aika alkoi hupenemaan turhan vähiin ja päätin, että nyt on saatava tokavika nuoli matkaan, että ehdin viimeisenkin ampua. No taas kerran nostin tuulenpuuskaan ja kroppa oli niin jumissa, että yhtäkkiä huomasin ampuvani klikkerin läpi ohi taulusta. Tästä nousi kierrokset vähän turhan korkealle ja rääpäisin vielä kutosen perään, jonka myötä pisteitä vaivaiset 44 ja kokonaistulokseksi 318. Ainakin sen 12p tuossa kohtaa hävisin odotusarvosta ja sain melkoisen ketutuksen pääni sisään. Eipä ole todella pitkään aikaan näinkään tapahtunut, mutta olkoon opetuksena tällä kertaa.

Laskeskelin ennen viimeistä matkaa että tarvitsen 353p että saan 1300p kasaan ja tämä on kyllä tasollisesti huomattavasti paremmin kuin tähän mennessä olin ampunut. Vahva päätös kuitenkin oli, että siitä 1300 p rajasta ei lipsuta ja sitä lähdin tekemään. Kolmen ensimmäisen sarjan ajan jouduin säätämään tähtäintä kierrosten ollessa 58, 59, 58. Kolmannen jälkeen kuitienkin tiesin, että nyt on merkki kohdillaan ja pistinkin tähän kohtaan kaksi upeaa 60p sarjaa ja viimeiselle kierrokselle tiesin että 58p riittää. Vähän meinasi mennä yliyrittämisen puolelle, mutta onnistuin kuitenkin kairaamaan tästä tarvittavat 59p ja kokonaistulokseksi siis 1301.

Olipahan siis kaksijakoinen päivä. Ammunta toimi pääosin hienosti ja jousi toimi hyvin tuntuen todella pehmeältä ja hiljaiselta merkittävien runkovaimennustensa vuoksi ja osumatkin olivat pääosin täysin odotetun kaltaisia. Homma kuitenkin kaatui vähän heikkoon tuulen lukemiskykyyn erityisesti pidemmillä matkoilla ja sitten tuollaiseen täysin aloittelijamaiseen virheeseen 50 m lopussa, joka johti puhtaaseen pummiin. Tulos olisi siis helposti voinut olla 10 - 20p korkeampi, mutta tällä kertaa mentiin tällä ja nyt jatketaan jousen virityksen tarkastamisesta ennen ensi viikonlopun Tornion taulu-SM-kilpailuja. 

Loppuun on kyllä vielä pakko mainostaa syyskuun alussa tulossa olevia FITA-SM-kilpailuja Seinäjoella. Tähän valmistautumiseen nyt jokaisen itseään kunnioittavan jousiampujan on aika lähteä radalle ampumaan merkkejä eri matkoille ja harjoittelemaan erityisesti pisimpiä matkoja sekä matkojen vaihtoa, sillä ne ovat olennaisimmat asiat tässä kisamuodossa onnistumiseen. Nähdään siis sankoin joukoin sekä ensi viikonloppuna Torniossa Taulu SM:ssä että syyskuun alussa FITA-SM:ssä Seinäjoella.