70m viimeinen kierros Antti Vikström 59p ja minä 57p.

Olipahan loistava ja jälleen kerran mieleenpainuva viikonloppu FITA-kisan merkeissä. Täytyy osoittaa todella iso hatun nosto Oululaisille, jotka myös tänä vuonna FITA-kisan järjestivät, vaikka niiden suosio ampujien keskuudessa on ollut hiipumaan päin. 

Näin heti alkuun tätä suosion laskua on pakko ihmetellä, sillä ainakin omasta mielestäni FITA tai kuten nykyään sanotaan 1440-kierros on huomattavasti tylsää 70m kierrosta mielenkiintoisempi. En tiedä johtuuko se suuremmasta nuolimäärästä vai siitä, että ampujat eivät enää uskalla astua 90m viivalle (miehissä) vai missä on vika, mutta niille uusille ampujille, jotka eivät FITA kisaa ole vielä urallaan ampuneet suosittelen vahvasti osallistumista tälle jousiammunnan kuninkuusmatkalle, jossa on itse asiassa 5 kisaa yhden kisan sisällä, kun lasketaan sekä matkatuloksia että kokonaistulosta. Se mitä olen itse aina arvostanut FITA kierroksella on uusi alku, eli jokaisella matkalla aloitetaan kisa aina alusta ja voit tavoitella esimerkiksi tuon matkan omaa ennätystäsi riippumatta siitä miten edellinen matka on sujunut. Tämän vuoksi itsestäni ehkä tuntuu aina, että FITA-kierros päivät menevät paljon normaalia nopeammin. No tämä tästä perustelusta ja hehkutuksesta, mutta vielä kerran ampukaa hyvät jousiampujat enemmän FITA-kierroksia, ne kehittävät teitä jousiampujina ja ovat erittäin mielenkiintoisia päiviä vaihteluksi 70m kierrosten sekaan.  

Itselleni tämä Oulun FITA-kierros oli valmistautumisen kannalta hieman erilainen verrattuna moniin muihin kisoihin. Olin Kemin SM:n jälkeen Kuusamossa perhokalassa useamman päivän ja siellä kun vispasi kolme päivää jokirannassa pirskatin kylmässä ja todella kovassa tuulessa, niin kylläpähän veti selän melkoiseen juntturaan, niin mukavaa kuin se olikin. Ajeltiin lopulta torstai illalla Ouluun ja kävin siinä tekemässä lyhyen treenin todeten paikkojen olevan melkoisen rapsakassa kunnossa. No illalle venyttelyä ja hierontaa ja perjantaina töiden jälkeen uusi yritys, joka jo antoi pientä lupausta lihaksiston vertymisen suhteen. Uudelleen pitkät venyttely- ja hierontasessiot ja pitkät yöunet alle ja aamulla kentälle toteamaan, että vaikka kesä pitäisi ola kalenterista katsoen, niin ainakaan lämmintä ei ole, mutta onneksi tuuli kuitenkin oli vähäisempää kuin mitä sääennuste lupaili.

Kisa alkoi melko vaisusti ja ensimmäinen puolikas 90m lupaili alle 300 tulosta, mutta tämän jälkeen pääsin jyvälle tekemisestä ja päätin kisan kolmeen hyvään sarjaan joista viimeinen 55p oli jo oikeasti kunnollinen kierros. Pisteitä itselleni sellaiset tyypilliset 307. Seuraava eli 70m matka lähti käyntiin ihan unelmana parilla kympillä merkkien siirtojen onnistuessa täydellisesti ja tuo matka oli kyllä niin rentoa ja mukavaa tekemistä, että empähän muista koska olisin viimeksi noin mukavasta tekemisestä nautiskellut kisoissa. Yksi hieman puoltava vähän alavireinen nippu mahtui mukaan, mutta pisteet 332 käänsivät kyllä huulipieliä mukavasti hymyn puolelle. Kolmannelta eli 50m matkalta sain jyvän päästä kiinni niinikään heti alkuunsa ja samaa hyvää tekemisti oli tuokin sarja lähes kokonaan lukuunottamatta yhden kierroksen alkua, jossa missasin kolme ensimmäistä nuolta punaisen ringille, alkuun nousseen tuulen vuoksi, joka olikin sitten oikeastaan koko kisan ainoa hetki, jolloin tuulesta oli jotain oikeaa haittaa. Tuolta matkalta pisteet 329 oli niinikään varsin positiivinen suoritus. Viimeiseltä matkalta puolestaan avaus oli kohtuullisen surkea 57p. Sen jälkeen alkoi armoton tavoittelu täysien pisteiden kierroksista, mutta ei olleet kohtalon karvanopat tällä kertaa puolellani, sillä ammuin tuohon perään 5 x 59p, joista viimeinsessä tuo kymppi jäi vain puoli milliä auki. Lopputulos 352 oli kyllä loppujen lopuksi ihan kelpo tulos, mutta olisihan se ollut mukava se bingokin sinne täräyttää.

Kisan kokonaistulokseksi kertyi loppujen lopuksi pisteitä 1320, joka on suomalaisittain äärettömän kova tulos, sillä itseni lisäksi tuon rajan ylittäjiä löytyy maastamme ainoastaan kolme kappaletta kaikkien aikojen parhaiden listassa. Jäin tosin omasta ennätyksestäni vielä 17 pisteen päähän, mutta kokonaisuutena tuo oli tuohon säähän nähden ihan loistava suoritus ja osaan siitä iloita suuresti. Lisäksi tuolla tuloksella tietenkin voitin kisan, mutta nousin myös tämän vuoden rankingissa pisteen päähän Vikströmin Antista, joten meillä on vielä parina seuraavana viikonloppuna tiedossa kovat tavoitteet tulosten paranteluun varmistamaan piikkipaikan ranking finaalin pudotuskierroksille.  

Ensi viikonloppuna olisi siis tiedossa Järvakandi Open kisa Virossa ja sitten seuraavana kisataan ranking finaalin merkeissä Äetsässä. Ja muutenhan kesää on vielä mukavasti jäljellä ja parhaat fiilikset kesäiltojen viettoon löytyy jälleen kerran kaupin radalta kympin tavoittelusta.

Tämän kesän kansallinen pääkisa eli taulu:SM:t kisailtiin tällä kertaa Kemissä. Lauantaina päästiinkin nauttimaan todella helteisestä ilmasta lämpötilan kohotessa yli 30 asteeseen ja kun tuulta ei juuri kentälle sopinut, pääsi osallistujat maistamaan ammuntaa trooppisissa olosuhteista niin kentällä kuin hotellihuoneissakin, joissa ilmeisesti valtaosassa ei ollut ilmastointia. Omalla kohdallani kävi kuitenkin tuuri ja pääsin majoitutmaan Scandicin ilmastoituun siipeen, joten itse nukuin yöni mukavan viileässä. Sunnuntaina pudotuskierroksille puolestaan lämpötila tipahtikin sitten noin 10 astetta alemmaksi ja nosti melkoisen puuskittaisen tuulen, jonka kanssa oli ampuminen melkoista painimista, joten päivät olivat todella erilaisia keskenään.

Alkukisa ammuttiin todellakin loistavassa säässä ja itseäni tuo kuumuus ei oikeastaan haitannut millään tavalla. Ensimmäinen puolikas oli todella hyvää tekemistä ja nippukin oli yhtä kuuden nuolen sarjaa lukuunottamatta koko ajan keskellä taulussa antaen lopputulokseksi 333. Toisella puolikkaalla sain unelma-alun, mutta sitten alkoi korvien välissä tuulemaan vähän liikaa ja ammuin ilmaan nähden kaksi kertaa putkeen heikon 52 p sarjan, jolla takana tulijat saivat minua melkoisesti kiinni. Loppuun kuitenkin ryhdistäydyin ja sain tekemisestä kiinni ja päätin kisan hyvään sarjaan keräten tuloksen 328 joka antoi samalla mukavan kokonaistuloksen 661. Tällä irtosi alkukisan piikkipaikka Vikströmin sijoittuessa toiseksi tuloksella 657, Nikkasen Markuksen kolmannneksi tuloksella 654 ja Pyylammen Teron neljänneksi pistein 651. 

Alkukisapäivän päätteeksi ammuttiin joukkueiden suomenmestaruuksista pudotuskierrokset. Lähdimme tähän kisaan niinikään piikkipaikalta yhdessä Pyylammen Teron ja Hatavan Masan kanssa, joka innostui lähtemään kisoihin viime metreillä. Pari ensimmäistä pudotuskierrosta sujui varsin mallikkaasti ja etenimme finaaliin suorilla 6-0 voitoilla. Finaalissa vastustajaksi tuli monivuotuinen finaalivastustajamme Oulun Jousimiehet kokoonpanolla Heli Kukkohovi, Antti Vikström ja Samuli Piippo. Otimme ensimmäisestä setistä pisteet kotiin hienolla groupilla. Toiseen kierrokseen mahtuikin sitten draamaa, kun Masan avausnuolelle tapahtui jotain ihmeellistä suorituksen venyessä pitkäksi ja nuolen tiphtaesa kenttään 10m ennen tauluja, kisan jälkeenkään ei saatu analysoitua, että mitä tuossa oikein kävi. Tästä ihan turhaan ammuttiin Teron kanssa seuraavat nuolet vähän huolimattomasti ja kiireellä suhteellisen kauas parantaen kuitenkin koko joukkueella toisille nuolille ja hävisimme harmittavasti vain 3 pisteellä setin. Kolmas kierros hoidettiin taas hienosti kotiin, mutta viimeisellä kierroksella vedeltiin koko joukkueella ympäri taulua ja päädyttiin tasatilanteeseen 4-4 jolloin kisan ratkaisu meni uusinta nuolelle. Ammuimme hyvän setin ja pääsin ankkurina tiputtamaan viimeisen nuolen keskelle kymppiä, mutta kun pääsimme tauluille täytyi meidän tunnustaa OJM tällä kertaa itsemme paremmiksi, sillä meidän 27 pistettä vastaan OJM oli ampunut 28 pistettä Kukkohovin Helin hienolla kympillä. Tällä kertaa siis hopeaa näistä joukkueskaboista, taisi ola itseasiassa ensimmäinen hopea tällä joukkueella kun tähän asti on päästy aina juhlimaan kultaa kun ollaan viivalle astuttu. Tosin olimme myös Teron kanssa äärimmäisen tyytyväisiä, että saimme Matin mukaan kisaan, sillä Matti on pitkään ollut poissa niin kisoista kuin harjoituksistakin loukkaantumisen vuoksi, joten  mitali tässä tilanteessa jo itsessään oli iso voitto.

Henkilökohtaisen kisan pudotuskierroksille lähdettiin sunnuntai aamuna täysin erilaisessa säässä kuin lauantaina olimme ampuneet.  Tuuli oli kovaa ja puuskittaista ja säässäkin oli tapahtunut noin 10 asteen droppi, joten melkein sai pitkiäkalsareita kaivella päälle. Päivää leimasi oikeastaan omalta osaltani se, että en saanut missään vaiheessa ammunnasta kiinni ja kokopäivä oli melkoisen tuskaista puurtamista. Voisi sanoa, että minut melkeimpä pelasti se, että olin alkukisan ykkönen ja sitä kautta vastustajani olivat tottakai kaavion näkökulmasta helpoimmasta päästä ja nuolten ei tarvinnut ihan keskelle kokoaikaa löytääkään. Lopputuloksena ammuin lopulta kuitenkin pronssille eli hävisin yhden ainoan ottelun, joka tapahtui semifinaalivaiheessa seurakaveri Pyylammen Teroa vastaan, joka oli ainakin tuossa matsissa ihan liekeissä ja hoiti homman kotiin 2.6. Pronssiottelussa voitin Mäenpään Eeron suoraan 6-0, joka oli hienolla ammunnalla raivannut itsensä finaaleihin melko kaukaa alkukisasta. Tämä olikin ainut kierros, jossa sain ammunsta hieman jo paremmin kiinni ja lopetin hienoon 29 pisteen srjaan, joka jätti hyvän mielen päivästä. Kilpailun voittajaksi nousi hieman yllättäen Sistosen Antero, joka ampui koko päivän erittäin vahvaa ammuntaa, hopealle sijoittui  Pyylammen Teron, jolle tuo hopea oli uran paras taulu-SM sijoitus.

Kokonaisuutena varsin mukava viikonloppu, erityisesti lauantain vahva ja hyvä ammunta jäivät positiivisena mieleen ja hyvä henkinen joukkuekisa huippu tiimikavereiden kanssa, vaikka tälläkertaa hopealle jäätiinkin. Sunnuntain osalta oikeastaan perimmäinen ajatus on, että tuulessa ammuntaa täytyy treenata enemmän, sillä en ollut tekemiseeni ollenkaan tyytyväinen. Pronssi oli kuitenkin tuon päivän ammunnalla melkoinen voitto, joten vaikka sitä kultaa lähti hakemaan niin mitali on kuitenkin aina mitali.

Seuraavana olisi tarkoitus käydä todennäköisesti mikäli ei suurempia esteitä tule niin ampumassa Oulun FITA kierros ja sen jälkeen onkin tiedossa Järvakanissa perinteinen Järvakandi Open ja sitä seuraavana viikonloppuna Ranking finaali Äetsässä, joten kisoja vielä riittää tuleville viikonlopuille.

Jousiammunta oli tänäkin vuonna hienosti esillä SM-kisaviikolla ja saimme mahtavaa näkyvyyttä TV2 sekä YLE Areenassa esitettyjen finaalien kautta julkisuudessa. Tästä yksi suurimman kiitoksen ansaitseva on Ensio Lehto sekä hänen tiiminsä, joka järjesti hienot suuren urheilujuhlan tuntua sisältävät kisat toistamiseen Myyrmäen urheilupuistossa.

Kisa lähti käyntiin lauantain karsintakisalla, joka oli sekä karsinta mixed team kaavioon, että samalla suurimmalle osalle urheilijoista myös yksi osa ensi vuoden EM-karsintaa. Pääsimmekin nauttimaan suomen kesän moninaisesta säästä kisan aikana, kun ensimmäinen puolikas ammuttiin käytännössä jousiampujan unelmasäähän eli tyyneen pilvipoutaan. Toisella kierroksella sitten saatiinkin vettä niskaan enemmän ja vähemmän kun sadealue puski päällemme, onneksemme kuitenkin pahemmilta puuskilta vältyttiin. 

Vaikka sää oli puhdasta unelmaa ensimmäisellä puolikkaalla niin oma tekemiseni oli enemmän ja vähemmän haparoivaa ja ammuinkin sellaisen perus 325 tuloksen, jolla oli vasta 6 sijalla. Toisen puolikkaan alkukin meni vielä haeskeluun, mutta sitten näin omasta näkökulmastani sade onneksi alkoi, joka on aina ollut minulle hyvin mieluinen elementti kisoissa ja paransin tekemistäni suhteessa muihin reilusti, voittaen lopulta tämän toisen puolikkaan. Kokonaistulos 325+319=644 antoi jaetun tuloksen Mäenpään Eeron kanssa, mutta kun Eerolla oli muutama kymppi enemmän niin olin lopulta pronssilla henkilökohtaisella osuudella Vikströmin Antin viedessä piikkipaikan tuloksella 654. Joukkuekisan puolelta vastaavasti otettiin selvä piikkipaikka, kun parini Kuopan Taru oli voittanut naisten sarjan selkeästi. Toisella paikalla oli hallitseva mestarijoukkue Vikström/Vikström ja kolmantena Tukiainen/Pyylampi. 

Sunnuntaina ammuttiin joukkuekisamatsit, jotka lähtivät käyntiin meidän osalta bye kierroksella. Kvartterikierroksella voitimme kaksikon Leijala/Nisula selvällä 6-0 tuloksella samaten kuin semifinaalissa Matikainen/Sistonen kaksikon. Ammuimme yhtä tuuleen mennyttä sarjaa lukuunottamatta todella vahvaa ammuntaa ja niputusta reilusti yli ysin keskiarvolla johon voi kyllä olla todella tyytyväinen.

Televisio finaaliin vastaamme suoriutui loistavasti ampunut kaksikko Tukiainen/Pyylampi, jotka pudottivat semifinaalissa hallitsevat mestarit eli Vikströmit äärimmäisen tiukan uusinnan kautta pronssiotteluun, jonka Vikströmit lopulta veivät nimiinsä. Treenikierrokset finaalikentällä päästiin ampumaan loistavaan säähän, mutta kisan lähetessä saderintama lähestyi kova vauhtia tuoden mukanaan mielenkiintoiset tuulet. Finaalista voisi omalta osaltani oikeastaan sanoa, että olipahan vaikeat tuulet ampua. Tuulta oli toki myös korvien välissä, sillä onhan tuo melkoinen painetilanne ampua TV-kameroiden edessä, mutta ihan säästäkin johtuen jouduin muutaman nuolen ampumaan aika pahaan puuskaan, jotka söivät tulosta pahasti. Erityisesti viimeinen suoritus jäi harmittamaan, sillä nuoli lensi aina kutoselle asti, mutta mitäpä tuolle voi, se oli paras suoritus siihen tilanteeseen. Viereistä paria ja erityisesti Tukiaisen Iidaa eivät tuulet näyttäneet haittaavan kun Iida tiputteli tikkuja keskelle taulua. Kaiken kaikkiaan molemmat niin Iida kuin Tero ampuivat loistavasti ja selkeästi meitä paremmin, joten erittäin ansaittu voitto siis heille pistein 1-5. Meille hiukean hyvän parini Kuopan Tarun kanssa tämä oli siis toinen Mixed SM hopea putkeen, joten tämän mestaruuden metsästys jatkuu taas seuraavissa koitoksissa.

Jos sen nyt jotenkin kauniisti sanoisi, niin kisan jälkeen ketutti todella paljon oma räpeltäminen, ainahan sitä sanotaa että hopea ei ole häpeä, mutta ei se sitä hetkeä helpota millään tavalla. Toisaalta taas jos tästä ei nousisi minkäänlaisia tunteita pintaan niin ei kai sitä silloin tulisi tällaista harrastettuakaan. Summa summarum, tämä kuitenkin kertoo taas kerran sen että ikinä ei tule valmiiksi ja taas on syytä jatkaa harjoittelua ja olla seuraavalla kerralla entistä vahvempi vastaavissa tilanteissa, sillä loppuviimein tämähän ei ole harrastus eikä työ vaan elämäntapa.  

Siitä huolimatta, että omaan ammuntaan olisi voinut olla tyytyväisempi niin tapahtumana koko SM-kisaviikko ja kisamuotona tämä Mixed ammunta on todella mahtava ja antaa niin paljon positiivista julkisuutta tällaisille pienemmille lajeille kuin jousiammunta. Kiitokset siis vielä uudelleen koko jousiammuntaorganisaatiolle, joka mahdollistaa tällaisen toteuttamisen ja toivottavasti olemme mukana jatkossakin tulevilla SM-kisaviikoilla.

Sastamala on yksi niistä harvoista rohkeista seuroista, jotka edelleen järjestävät FITA kisoja tai nykyisin siis 1440 kisoja ja hyvä niin, FITA on mielestäni yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia kisoja ammuttavaksi ja se ainut ja oikea jousiammuntataitoja mittaava kisamuoto.

Sääennuste näytti jo ennakkoon melkoista puhuria lauantaille Sastamalaan ja vaikka kuinka toivottiin meteorologien olevan väärässä niin turha oli toivo. Päästiin siis treenaamaan ihan oikeassa tuulessa ampumista kisan muodossa ja ihan koko päivä, mikäs sen hauskempaa. Mielenkiintoiseksi päivän teki myös se, että meillä oli taulukaverin Sistosen Anteron kanssa samanväriset nokit ja kun lähdettiin pitkiltä matkoilta ampumaan niin ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ei oikein ollut mitään hajua että mitkä tikut taulussa ovat omat putkesta katsomalla. Onneksi mitään pahempia virheitä ei tämän vuoksi tähtäimen siirtelyjen osalta tapahtunut, mutta jatkoa varten kyllä täytyy olla tarkempi ja vaihtaa nokit vastaavanlaisessa tilanteessa. Normaalisti näin teenkin, mutta tässä kisassa päätin, että en noita lähde vaihtelemaan, mutta olisi kyllä kannattanut, oppia ikä kaikki. 

Onneksi ensimmäisen matkan aikana tuuli ei ihan päivän pahimpia hetkiä tarjonnut ja onnistuin ampumaan ilmaan nähden varsin loistavan 298 tuolta ammuntamatkojen kuningasmatkasta eli 90m. Toinen matka toikin sitten todella haasteelliset puhurit ja olin pahasti ongelmissa, kun tuntui, että ammuntakin meni välillä enemmän toivomiseksi kuin aidoksi tekemiseksi. Tästä huolimatta kasaan kuitenkin 315 pistettä 70 metriltä. Kolmannelta eli 50m matkalla olikin mielenkiintoiset fiilikset välillä kun siirryttiin ampumaan spottitauluihin. Puuskat kun heiluttelivat ukkoa niin, että välillä ei tähtäin pysynyt ihan omassa taustassakaan. Haasteellisen alun jälkeen sain kuitenkin tekemiseeni hyvää ryhtiä loppua kohti ja löysin hyviä tuulirakoja ja rohkeaa ammuntaa saaden kasaan 319 pistettä. Viimeinen eli 30m matka lähti käyntiin tilanteeseen ja puuskiin nähden hyvin mutta tulokseltaan vaisusti kahden ensimmäisen sarjan osalta. Kolmannella sarjalla löysin jostain täysin uuden vaihteen ja tikkasin viimeiset neljä sarjaa 59, 60, 60, 59 sopiviin tuulirakoihin yltiörohkealla tekemisellä. Tästä kertyi lopulta kasaan 351, joka oli päivän todellinen valopilkku ja mukavahan se tuollaiseen on kisakin lopettaa. Kokonaistulokseksi siis 1283, joka oli tuohon säähän varsin onnistunut tulos, vaikka tottakai se aina jää kaihertamaan kun 1300 pistettä ei mene rikki. Tuloksella pokkasi myös ensimmäisen sijan Pyylammen Teron ja Sistosen Anteron edestä.

Nämä ovat näitä syitä, miksi tätä lajia jaksaa harrastaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, yksikään kisa kun ei ole samanlainen ja jokaisessa kisassa pääsee haastamaan itseään ja kokemaan melkoisia fiiliksiä koko tunneskaalalla. Tällainen haasteellinen tuulihan ei ole ikinä mikään toivesää kun kisaan mennään, mutta kun vaikeaan olosuhteeseen alkaa löytämään rytmiä ja saa aikaan hyviä suorituksia, jotka palkitsevat hyvillä osumilla antaa se kyllä sellaisia fiiliksiä, että vaikea niitä on kuvailla. Itselleni tämä päivä opetti paljon rohkeudesta ja tuo kisan lopussa oikeastaan 50m puolesta välistä löytynyt ajatus mitä rohkea ja itseluottavainen ammunta on jäi kyllä vahvasti mieleen tämän päivän onnistumisista.

Ensi viikonloppuna olisikin sitten tiedossa Mixed Team SM-kilpailut Vantaalla, jossa kisataan Tarun kanssa parikisassa. Tämän kauden KV-kisat kun saatiin jo päätökseen, niin ensi vuoden karsinnat alkavat myös tuosta Vantaasta, joten siellä sitten tavoitteena myös näiltä osin laittaa tikkua keskelle. 

Iitin kuvankauniilla jousiammuntakentällä kisailtiin 70m kisan merkeissä loistavassa säässä, aurinko helli ja tuulta ei ollut oikeastaan nimeksikään. Kisa sisälsi kaikkien ampujien iloksi kaksi erillistä osiota eli virallisen kisan joka oli 70m kierros ja siihen päälle testi mielessä matkakohtaiset pudotukset, jotka ammuttiin pilottina normaalista poikkeavalla tavalla.

Alkukisa sujui kohtuullisesti ja tulokseksi kertyi 659 (327+332), mukaan mahtui useampi huippusetti, mutta harmillisesti myös melko paljon punaisia osumia, jotka verottivat kokonaistulosta. Tuolla tuloksella pääsin kuittaamaan kisan voiton, kun hopealle sijoittui Kuopan Taru ja pronssille Sistosen Antero.

Pudotusmatsit ammuttiin sellaisella toimintamallilla, jossa oli 15 nuolen kierroksia 3 nuolta kerrallaan. Ensimmäisen kierroksen jälkene 4 parasta jatkoi seuraavalle ja tuon semifinaalin jäälkeen kaksi parasta kultaotteluun ja 3-4 pronssiotteluun. Mukana oli kaikki ampujat jotka ampuivat samalta matkalta ja 50m osalta jako oli taljat ja tähtäimet. Ensimmäisellä setillä oli vähän hapaointia ja ammuin 133 pistettä, mutta kaksi seuraavaa meni ihan mieletöntä vauhtia kun sain kasaan 145 ja 144 pistettä ja mukaan mahtui muutama täysi 30 pisteen settikin. Tällä irtosi voitto komeasti myös pudotuskierroksilta ja tällä kerralla palkinnoille nousi kanssani hopealle niinikään Kuopan Taru ja pronssille Tukiaisen Iida.

Olipahan erittäin mukavat kisat ja sääkin helli, seuraavan kerran kisaviivalla Sastamalan FITA kierroksella.

Kauden ja koko olympiadin pääkarsintakisa olympiapaikoista eli s'Hertogenboschin MM-kisat Hollannissa ammuttiin kuluneella viikolla.

Ennakko-odotuksista huolimatta Hollannin sää näytti meille suotuisia puoliaan, kun alkukisa ja ensimmäinen pudotuspäivä päästiin ampumaan käytännössä täydellisessä säässä erittäin kauniilla ja suojaisalla kisakentällä. Ajatukset tuulisesta säästä väistyivät ja noille päiville ei osunut ennusteltua sadettakaan, josta tosin saatiin nauttia saapumispäivänä sekä lähtöpäivänä sitten riittämiin.

Omalta osin kaikki valmistautumiseni meni nappiin ja lähdin kisoihin erittäin luottavaisella mielellä. Niin ikään treenipäivinä pääsin ampumaan hyvää nippua tauluun, joka vahvisti uskoa tekemiseeni. Alkukisa ei kuitenkaan tästä huolimatta sujunut osumien suhteen lähellekään odotusteni mukaisesti. Ammuin kyllä omiin KV-tuloksiini nähden sellaisen keskimääräisen tuloksen 651, joten en tuohon nyt myöskään pettynyt ole, mutta odotusarvo oli paljon korkeammalla treenien pohjalta. Lisäksi kun maailman taso on mennyt alati kiihtyvää vauhtia kohti koillista niin tuolla tuloksella oli vasta 91 alkukisan jälkeen 207 osallistujan parissa. Vaikka pisteet eivät niin tyydyttäneet niin toki tuosta löytyi paljon hyvääkin, sillä olen tämän kauden kehittynyt paljon kisan aikaisen jännitystason säätelyssä ja nyt se puoli onnistui melko hyvin johon olen varsin tyytyväinen, mutta tuo pitäisi vain saada vielä siirrettyä osumissakin positiiviseen kehitykseen.

Joukkueella sijoituimme alkukisan 23 sijalle, joka oli melkoisen hyvä suoritus, sillä mukana oli 55 joukkuetta tavoittelemassa jaossa olevia 8 joukkue olympiapaikkaa. Tämä tarkoitti sitä, että aloitimme pudotuskierroksemme sijalle 10 sijoittunutta Kazakstania vastaan. Tästä kehkeytyikin hieno taistelu, sillä kazakit ottivat jo 4-0, johdon alussa, mutta nousimme hienolla taistelulla tasatilanteeseen ja ottelu ratkaistiin uusintanuolilla. Ammuimme hyvän perussetin 27, mutta vastustaja sai tsempattua itsestään kaiken irti tähän kohtaan ja voitti meidät 29 sarjalla lopulta. Tämän jälkeen he tekivät tylyn tempun USA:lle voittaen heidät suoraan 6-0 ja lunastaen joukkuelipun olympialaisiin. Oma ammuntani tuossa matsissa oli ensimmäistä heikommin mennyttä nuolta lukuunottamatta hyvää ja fokusoitunutta ja olen kyllä erittäin tyytyväinen siltä osin omaan tekemiseeni.

Henkilökohtaisesta pudotuskierroksesta ei sitten oikeastaan jäänyt kovin paljon kerrottavaa menestyksen suhteen. Jouduin kokemaan ensimmäisellä sarjalla harmittavan välinerikon, kun yhdestä nuolestani oli hajonnut huomaamattani sulka viimeisellä harkkasarjalla ja osuma sukelsi alakutoselle, joten se siitä kierroksesta. Tosin vastustajani Intian Rai Tarundeep ampui tällä täydet 30 samoin kuin seuraavalla, joka jäi harmittamaan sillä tähän kohtaan tullut oma huippusarjani 29 ei antanut settipisteitä. Viimeisellä sarjalla sattui koko kisan ainut tuulenpuuska ensimmäiselle nuolelle ja ammuttiin molemmat kauas oikealle. Tämän jälkeen jostain syystä turhan epärationaalisesti pyrin ottamaan aavistuksen ennakkoa ja hukkasin nämä nuolet vasuriin häviten myös viimeisen kierroksen, joten lopulliseksi sijoitukseksi muodostui 57 sija.

Tähän kisaan olin laittanut kaikki mahdolliset paukut mitä elämäntilanne ja työt vain sallivat ja kaikki oli viimeisen päälle kunnossa. Niin se kuitenkin vain menee, että vaikka miten tekee kaikkensa niin aina se vain ei riitä ja tämä oli nyt yksi niitä kisoja. Olympiapaikkoja on kuitenkin jaossa vielä ensi vuonna EM:ssä Antalyassa ja Berlinin World Cupissa, joten vielä on kaikki tsäänssit tuo unelma lunastaa todeksi ja tuota tavoitetta kohti jatketaan elämistä vakavissaan muttei liian totisesti.

Loppuun on vielä pakko todeta, että taso nousee kovaa vauhtia vuosi vuodelta. Näissä kisoissa oli 200 osallistujaa miesten luokasta ja kärjestä 6 ampujaa ylitti 690 ja 12 ampujaa ylitti 680 pistettä, kun vielä viime olympiadilla +680 tuloksilla oli aina viiden joukossa. Tason leventymisestä puolestaan kertoo se, että pudotuskierroksille eli 104 parhaan joukkoon pääsyn karsintaraja oli tällä kertaa 645 henkilökohtaisessa kisassa ja joukkuekisassa 55 joukkueen joukosta 24 joukkueen pudotuskierrosten raja kipusi 653,66 pisteen keskiarvoon. Ompahan melkoinen tulostaso ja todistaa sen, että entistä useammassa maassa taso on noussut merkittävästi ja myös ammattimaisuus lisääntynyt.

Kurikasta kotoosin ja kropsua eväsnä, no en nyt ihan, mutta arvostan valtavasti sitä pieteettiä millä Kurikkalaiset tuovat kotipaikkaansa esiin. Kisan nimi oli tosiaankin Kropsukisa ja alkukisan jälkeen kaikille kilpailijoille kuului kisamaksuun hernerokka näkkärin kera ja jälkiruoaksi kropsua, joka on siis pannukakkua. Puitteet olivat siis kunnossa ja kun kisakin oli siirtynyt lauantailta sunnuntaille niin tuota kovasti kiiteltiin sillä lauantaina tuli vettä oikein viimeisen päälle maahan asti ja sunnuntaina päästiin onneksi ampumaan kisa juuri ennen sateen alkua. Jos jokin asia olisi voinut olla paremmin niin pari astetta lämpöä lisää ei olisi haitannut.

Yleisesti kisasta voisi sanoa, että ammunta toimi varsin mallikkaasti ja olen kokolailla tyytyväinen tekemiseeni. Sen verran tuuli välillä sekoitti, että mukaan mahtui joitain turhia punaisen osumia ja rajat ei niin sanotusti pomppinut edukseni, joten jonkin verran jäi hampaankoloon tuloksen osalta. Lopputulos oli siis 331+326=657, joka oli kuitenkin tuohon säähän ihan ok suoritus. Vielä kun matseista tuli puhtaat 6-0 voitot, niin lopputuloksena kaapin päälle sai nostaa taas yhden pytyn.

Tekeminen alkaa siis olemaan kohdillaan ja ammunta koko ajan vahvempaa ja luottavaisempaa, joten tästä on hyvä jatkaa parin viimeisen viikon viimeistelytreeneihin MM-kisojen osalta.

Tupla nääs eli 70m tuplakisa kotikentällä Tampereella päästiin ampumaan todella loistavassa säässä. Tuulta ei ollut oikeastaan nimeksikään, ehkä aavistuksen kisan loppupuolella ja ilma oli lämmin lähes jopa helteinen. Tuloskin oli hyvin sujuneiden alkukauden treenien mukainen eli kovaa tasoa lopputuloksen 1328 oikeuttaen omaan tuplakisan ennätykseen.

Ammuin matkatulokset 334+334=668 ja 333+327=660 josta siis yhteistulos 1328. Ammunnasta voisi sanoa, että se oli ehkä fiilikseltään vahvinta kisa-ammuntaa, mitä olen pitkään pitkään aikaan ampunut ja olenkin äärimmäisen tyytyväinen omaan tekemiseeni. Oikeastaan tuloksen osalta jäi jopa vähän sellainen olo, että ammuntafiiliksen pohjalta ja verrattuna viime aikojen treeneihin sillä olisi ollut mahdollista olla selkeästi parempikin, mutta kaikki aikanaan. Tekeminen oli tasaista siis tekniseltä osalta, mutta aavistuksen nippu seilasi ja jos se ei ole keskellä niin ei niitä pisteitäkään kerry, tämä kun ei ole kasa-ammuntalaji.

Kokonaisuudessaan siis vahva päivä ja nousinkin tämän päivän edesottamusten myötä suomen rankingissa parin pisteen päähän piikkipaikkaa pitävän Vikströmin kantaan, joten näyttääpä siltä, että tästä tulee hieno jousiammuntakesä, kun lähdetään parantelemaan pisteitä tuosta vielä paremmaksi.

Viimeisen viikon aikana olen vahvistanut ammuntatekniikka-ajatukset valmiiksi MM-kisoja varten ja nyt on kolme viikkoa aikaa tehdä kunnolliset viimeistelytreenit ennen Hollannin reissua. Vielä ennen MM-karkeloita kisakalenteriin mahtuu ensi viikonlopun kropsukisa Kurikassa ja sitten seuraava viikonloppu vietetäänkin treenien merkeissä.

Shanghain World Cup kuului taas tänä vuonna kisaohjelmaani, sillä se oli samalla viimeinen osa MM-karsintaamme ja mielelläänhän sitä Shanghaihin lähtee, sillä se on puitteiltaan yksi hienoimpia World Cup kiertueen kisoja, sillä kisapaikkana toimii hieno Yuanshen Sport Center Stadium.

Mannertenväliset lennot aiheuttaa aina aikaerohaasteita ja siksi lensin pelipaikalle jo perjantain iltalennolla, joten siihen jäi kolme päivää aikaa palautua ennen alkukisaa, josta lauantain käytin suosista palautteluun. Harkkanuolia päästiin ampumaan stadikalla näin ollen sekä sunnuntaina että virallisten harjoitusten merkeissä maanantaina.

Alkukisa lähti käyntiin melko mukavasti, mutta stadionin oikukas tuuli teki kisasta ainakin korvien välin osalta haastavan ja en saanut kasaan lähellekään sellaista tulosta jota tavoittelin. Lopputulemana siis 322+319 = 641, joka oikeutti sijaan 66. Tulostasoa katsellessa toki muullakin porukalla droppia oli sellainen 10 -15 pistettä, joten ei ne tuulet ihan helpoimmasta päästäkään olleet, mutta tottakai sitä odottaa itseltään pystymistä parempaan kun treeneissä kerran homma on sujunut mukavasti.

Jokatapauksessa tuo antoi kuitenkin MM-karsinnan osalta toisen sijan ja näin ollen vahvisti paikkani joukkueessa yhdessä Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Kesäkuussa lähdetään sitten Hollantiin ampumaan kisaa olympiapaikoista.

Pudotuskierrokset alkoivat meillä keskiviikkona iltapäivällä ja kävimme tuota ennen treenikentällä, jossa löysin vahvan tekemisen meiningin ammuntaani. Ensimmäinen vastustajani oli Bangladeshilainen suurinpiirtein samalle tasolle alkukisan ampunut kaveri. Matsi lähti käyntiin äärimmäisen vahvasti, kun avasin täydellisellä X, X, X sarjalla. Kaveri ampui perään pari hyvää kierrosta, mutta kun ammuin lopun keskelle niin matsi minulle 7-3.

Toiselle kierrokselle sain alkukisan sijalta 18 Kazakstanilaisen vastustajan. Oma fiilis oli huipussaan ja matsi lähti hyvin käyntiin ja menin jo 3-1 johtoon. Kolmella seuraavalla kierroksella vahvasta tekemisestä huolimatta hävisin harmillisesti nuolia aavistuksen rajojen ulkopuolelle ja kun kaveri ampui todella keskelle niin hyvätkään sarjat eivät antaneet enää pisteitä ja Kazakstanilainen siis jatkoon pistein 3-7. Erittäin harmillista tippua tuossa vaiheessa ja hyvällä ammunnalla, mutta tällaista tämä on, jokatapauksessa sija 33, joka on taas pariin viime vuoteen paras sijoitukseni World Cupeissa.

Joukkuekisassa sijoituimme Vikströmin ja Piipon kanssa alkukisassa 16 sijalle ja avasimme ottelut 17 sijan vallannutta Mongoliaa vastaan. Matsista kaikkinensa voisi sanoa, että se oli aika lähellä parasta meitä ja otimmekin voiton suoraan 5-1.

Kisa jatkui torstaina, jolloin kohtasimme alkukisan ykkösen Korean, joka on ehkä kaikkien jousiampujien unelmamatsi. Meillä oli ehdottomasti hetkemme ja mahdollisuutemme, sillä Korea ei ampunut kaikkia nuolia kympille, mutta meillä tikut tippuivat tauluun vielä tässä vaiheessa aavistuksen kauemmaksi keskeltä ja Korea otti suoraan voiton pistein 0-6. Joukkuesijoituksemme näin ollen tältä reissulta hieno 9.

Perjantaiksi siirryin varajoukkueenjohtajan rooliin tsemppaamaan Tarua ja Anttia mixed team ottelussa niin ikään Koreaa vastaan. Meidän jengi ampui erittäin hyvin, mutta tässä matsissa Korealaiset eivät paljon jättäneet muuta kuin teoreettisia mahdollisuuksia pisteille ampuen lähes täydet pisteet ja voitto heille 0-6.

Perjantain päätteeksi pääsin vielä osallistumaan mielenkiintoiseen PR-kisaan, joka oli ehkä yksi hienoimmista kisareissukokemuksista oman kisan ulkopuolelta, kun minua tultiin pyytämään mukaan yhden ampujan jäätyä pois. Shanghailaiset seurajoukkueet olivat ampuneet kevään aikana karsintakisan, jossa panoksena oli päästä ampumaan joukkuekisaa kansainvälisten ampujien kanssa. Joukkue muodostui yhdestä KV-ampujasta ja kahdesta paikallisesta, joukkueita ollessa yhteensä 6. Kisamuotona ammuttiin kolme kierrosta eli yhteensä 18 nuolta 30m matkalta. Minun joukkueessani ampui nuori 16-vuotiaiden Shanghain mestari sekä hieman vanhempi paikallisen seuran ampuja. Itse kisassa ammuimme kolmen joukkueen voimin tasatuloksen kolmannesta sijasta ja lopullinen sijoitus ratkesi uusintanuolella, jonka jälkeen olimme lopulta neljänsiä. Uskon, että tällä oli kisaan mukaan päässeille urheilijoille iso merkitys ja pyrinkin tuottamaan heille kisasta positiivisen me hengen. Kisan jälkeen tottakai jaettiin palkinnot ja otettiin kuvia ja onneksi laukun pohjalta löytyi vielä suomen pinssejäkin jakoon. Tällaisessa kisassa voisi olla ideaa jalostettavaksi suomeenkin esim SM-kisojen yhteyteen.

Hieno kisareissu ja loistava joukkue, joten suuret kiitokset kaikille reissusta. Urheilullisesti alkukisaa lukuunottamatta hyvää vahvaa ammuntaa, joka antaa uskoa ja luottamusta tulevaan. Tältä pohjalta on mukava aloittaa viimeistelytreenit MM-kisareissua varten, jossa sitten ammutaan olympiapaikoista.

Kotimaan perinteinen pitkän matkan kauden avaus ammuttiin myös tänä vuonna perinteikkäässä Karhuhallissa 70m matkalta Porissa tällä kertaa Maanrakennuskarhu nimellä kisaa sponsoroivan maanrakennusalan yrittäjän mukaisesti. Jos jostain kisasta olisi opittavaa kokolailla joka ikisellä kisoja järjestävällä seuralla niin se olisi nimenomaan tämä kisa, jossa ammutaan timanttikaaviolla pudotuskierrokset eli jokainen osallistuja ampuu kisan loppuun asti taistellen sijoituksestaan. Lisäksi kisassa alkukisa ammutaan aina vain yhdessä vuorossa, tauot ovat minimissä, musiikki soi koko kisan ajan ja aikataulut pitävät, vaikka joka kerta ne kuulostavatkin varsin optimistisilta. Kiitos Pori ja erityisesti Mäenpään Kari tällaisten kisojen organisoinnista ja tarjoamisesta jousiammuntakansalle.

Minulle tämä kotimaan kauden avaus oli testikisa uusille välineille, jotka saapuivat juuri ennen Romanian reissua. Sen verran hyviltä nuo tuntuivat, että jo Romaniassa niillä mieli teki ampua, mutta kun Hatavan Masa piti palopuheen miltä tuollainen vaihdos riskianalyytikon silmin näyttää, pitäydyin vanhoissa välineissä ja hommahan siellä toimi varsin mukavasti. No mutta tosiaan näihin kisoihin ehdin parina iltana katsoa viritystä tarkemmin kohdilleen ja viimeistely treeni keskiviikko illalla lupasi hyvää viikonlopulle. Torstaina  jätin treenit tarkoituksella väliin ja kävin tekemässä kisaviimeistelyn Rauhaniemen kansankylpylässä eli siis karaisemassa itseäni parin tunnin setillä saunaa ja avantoa, kylläpäs muuten rentouttaa kummasti.

Alkukisan ensimmäinen puolikas meni aikalailla vihkoon tuloksen ollessa vain 321. Testailin keskiviikkona treeneissä yhtä ammuntateknistä juttua ja päätin koittaa sitä myös kisoissa, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen huomasin sen toimimattomaksi ja päätin siirtyä takaisin perustekemiseen, joka tarkoitti sitä, että hukkasin paljon pisteitä kun jouduin säätämään tähtäintä melko lailla tämän paluumuuton aikana kesken kisan. Toisen puolikkaan alussa löysin jyvän kohdilleen ja homma lähti rullaamaan mukavasti, joka antoi jo 335 pistettä lisää tuohon ensimmäiseen eli 656 ja toisen sijan alkukisasta 8 pistettä Vikströmin Antin perästä, joka oli ampunut 664. En itseasiassa juurikaan seuraillut tilannetta ja kuulin kisan jälkeen, että meillä oli seurakaverin Pyylammen Teron kanssa ollut tiukkaa vääntöä joka päättyi lopulta pisteen erolla minulle.

Matseissa ammuttiin siis timanttikaaviolla, jossa jokainen ampuu loppuun asti eli kun normaalisti häviäjä lentää laulukuoroon niin tässä mallissa häviäjä siirtyykin ampumaan alempaa kaaviota. Tämän mallin etuna on se, että jokainen kisaa loppuun asti lopullisesta sijoituksestaan. Itse pääsin jatkamaan hyvin käyntiin lähtenyttä ammuntafiilistä pudotuksissa ja voin kyllä todeta, että tulipahan ammuttua kovaa tahtia. Ensimmäisessä matsissa voitin puhtaasti 6-0 Näsäsen Arton, toisessa ottelussa Ruuskasen Allu varasti kaksi pinnaa loistavalla 29 sarjallaan, mutta vein ottelun 6-2. Semifinaalissa Pyylammen Tero onnistui saamaan yhden tasurin eli ottelu minulle 7-1. Finaalissa oli vastassa kukas muukaan kuin Vikströmin Antti, joka oli ampunut omat matsinsa kovaa tahtia myös alta pois. Sovittiin heti matsin alussa, että ammutaan kovatasoinen kisa ja sehän siitä todella tuli, varmaankin yksi kovatasoisimpia kotimaan finaaleja ikinä. Kaima veti tasaisen huippusarjan eli 28, 28, 28, 28, mutta sillä ei saanut kuin yhden tasurin minun kierrosten ollessa 28, 29, 30, 29. Olipahan huikea fiilis! Tiesin kyllä, että homma toimii, mutta erityisesti tuossa matsissa sopiva jännitys ja haaste kun tietää, että täytyy ampua nuolet oikeasti keskelle voittaakseen vaan paransi suoritusta. Lopputulos siis 7-1 minulle ja voitin kisan toistamiseen putkeen ja itseasiassa neljännen kerran yhteensä kun kisaa on järjestetty vuodesta 2012 alkaen. Arvokkaana palkintona kisassa on hieno kuparinen kiertopalkinto, joka palautui takaisin hyllyni päähän, jossa sillä oli odottamassa huonepölyn keskelle merkitty paikka, olipas hyvä että tuli takaisin, jottei tarvitse ryhtyä palkintohyllyn siivouspuuhiin.

Huippukisat sekä uusien välineiden testauksen osalta, että tekemisen suhteen. Uusi jousi Wiawis TFT-G rungolla, NS-G lavoilla ja ACS 15 stabeilla lunasti luottamuksen ja toimi erittäin vaakuttavasti koko kisan läpi. Tärkein tavoitteeni oli luoda luottamusta välineisiin kisatilanteessa, sillä parin viikon päästä lähdetään Shanghain World Cup kisaan ja nyt sinne on mukava lähteä, kun tietää, että välineet toimii. Yhtälailla tekemisen puolesta tämä oli tärkeä kisa vahvistaa talven aikana opittuja tekemisiä ja oikeastaan asia mistä olen erittäin tyytyväinen on se, että pystyin kisatilanteessa tekemään oikeita arvioita ja toimimaan niiden pohjalta siten, että löysin kunnollisen flown loppukisaan. Tämä on kertoo tottakai osaamisesta teknisesti, mutta itselleni se kertoo eniten siitä, että mentaaliset kykyni vahvistuvat koko ajan, josta olen erittäin tyytyväinen itseeni.

Nyt on siis pari viikkoa treenejä tiedossa ennen Shanghain World Cuppia, joten pistetään kymppi tummumaan ja tehdään fiksut treenit tuota reissua tukemaan.