Tämän kauden pääkilpailu jousiammunnan taulu-EM-kilpailut kisattiin kuluneella viikolla Saksassa Münchenin  vuoden 1972 olympialaisten ammuntaurheilukeskuksessa, joka on edelleen aktiivisessa käytössä ja ilmeisesti yksi maailman suurimpia ammuntaurheilukeskittymiä. Kenttä oli erittäin suosiollinen ainakin itselleni ja kisasta jäi hyvä mieli, kun viimeisen päivän karsinnasta irtosi paikka ensi vuoden European Games kilpailuun Puolan Krakovaan.

Sää lupasi etukäteen koko viikolle ihan karseaa keliä erityisesti sateen muodossa, mutta kuten niin usein aiemminkin ilma oli merkittävästi ennustetta parempi ja omalta osaltani voin kyllä vain kiitellä, ilma oli meille mitä täydelllisin. Alkukisa päästiin ampumaan lähes tuulettomaan ilmaan ja tulosta syntyi aikalailla keskiverrosti tämän kesän kisoihin ja treeneihin verrattuna. Ammuin pisteet 328+329=657 ja sijoituin sillä sijalle 30 noin sadan hengen kokonaiskisailijamäärässä. Alkukisassa oli kyllä mahdollisuuksia selkeästi parempaankin, sillä niput oli koko ajan suhteellisen tiiviitä, mutta kun ne pitäisi olla keskellä, että niistä saa pisteitä. Parhaimmillaan taisin olla siellä sijan 20 paikkeilla, mutta viimeisen sarjan hieman alle jäänyt setti söi kokonaistulosta ja sijoitusta. Joka tapauksessa alkukisa on alkukisa ja sillä saa vain paikan kaavioon, joten isoa merkitystä sillä ei todellisuudessa ole, kun nykyään taso on sen verran tasainen ja korkea kärjen osalta.

Henkilökohtaisten ottelujen ensimmäinen pudotusmatsi ammuttiin heti alkukisan perään ja hoidin sen suoraan 6-0 kaataen Liettualaisen vastustajani omalle tasolleni erittäin hyvällä ammunnalla. Toinen matsi ammuttiin seuraavan päivän aamuna ja siitä jäi vähän kitkerä maku, kun en jostain syystä saanut koko matsin aikana tähtäinmerkkiä kohdalleen, vaikka ammuttiin harkkakierroksiakin kolme. Taso jäi vaisuksi jolla otin suoraan 0-6 turpaan Slovakialaiselta ja sijoituksekseni muodostui jaettu 33. henkilökohtaisesta osuudesta.

Joukkuematsit ammuttiin heti tähän perään keskiviikko iltapäivänä. Olimme Vikströmin Antin ja Vuorisen Vernen kanssa alkukisassa sijalla 17 ja vastaan saimme Itävallan sijalta 16. Ei päästy harmillisesti ihan parhaaseen iskukykyymme ja Itävaltä kurmootti meitä pistein 1-5 ja eteni jatkoon meidän tyytyessä jaettuun sijaan 17. Toinen joukkuematsi, joka osalleni tuli samalle iltapäivälle oli Mixed Team yhdessä Lassilan Ida-Lotan kanssa. Tämä oli itselleni todella iso juttu, sillä viime vuosina tuota Mixed paikkaa harvemmin on ollut tarjolla, mutta tällä kerralla olin paras mieheistä ja yhtälailla Iidis paras naisista, joten ansaitsimme paikkamme ampua suomilipun alla Mixediä. Ja todella hyvin ammuttiinkin, sillä tiputimme ensimmäisessä matsissa Romanian joukkueen suoraan pistein 6-0, vaikka me lähdettiin kisaan sijalta 21 vs. Romania sijalta 12. Ehdottomana kisan huippuhetkenä oli meidän päätössarjamme Iidiksen kanssa, jossa ammuimme täydet 40 pistettä, siinä ei kaverille annettu siimaa yhtään. Seuraavaan matsiin vastaan tuli kivikova Brittien joukkue ja kun emme ihan edellisen kaltaista ilotulitusta pystyneet jatkamaan niin taivuimme suoraan pistein 0-6 ja sijoituimme jaetulle 9 sijalle. 

Extrana kilpailun viimeiselle päivälle jäi European Games 2023 karsintakilpailu. Nämä EM-kisat olivat ensimmäiset karsintakilpailut Krakovassa Puolassa järjestettäville EG2023 moniurheilulajikisoille. Paikkoja oli jaossa tähtäinjousessa 5 joukkue- ja lisäksi 16 yksilömaapaikkaa sekä taljajousipuolella 8 yksilömaapaikkaa. Näistä valtaosa jaettiin EM-kisojen tulosten perusteella, mutta tähtäinjousen puolella jäi miehiin 3 paikkaa ja naisiin 6 paikkaa sekä taljanaisille 2 paikkaa jakoon erilliseen karsintakisaan.

Karsintakisan kaavio laadittiin EM-kisojen alkukisan pohjalta ja minä sijoituin siinä kaaviossa 2 paikalle, Kun miehissä paikasta kisasi 14 ampujaa niin sain ensimmäiselle kierrokselle byen. Toiselle kierrokselle vastaan tuli tanskalainen ja ammuimme matsia melko tasaisesti minun kuitenkin ottaen hienoisesti johdon ja ennen viimeistä sarjaa oltiin tilanteessa 4-2. Sitten tapahtui Kuopan Tarun sanoin "Vain Ykä jutut", kun otin vahingossa varajouseni viimeiselle sarjalle ja ammuin sillä tyytyväisenä tämän matsin parhaan sarjan 28 pistettä. Hieman ihmettelin, kun ääni oli aavistuksen outo ja asiahan selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin pistämässä jousta telineeseen miettien, että minkä h******n takia täällä on jo yksi jousi tajuten samalla, että nyt tuli ammuttua varajousella. No onneksi olin käyttänyt virallisissa harkoissa ajan tehokkaasti ja säätänyt merkin kohdilleen. Sattuuhan sitä, mutta näistä mun pikku kisajännityksessä tapahtuneista toilailuista alkaisi jo saamaan jonkinlaista kansalliseeposta aikaiseksi :) Matsi kuitenkin meni mulle pistein 6-4 ja kun samassa hetkessä myös Vikströmin Antti oli voittanut oman matsinsa ja etenimme vastakkain semifinaaliin oli meille varmistunut myös maapaikka EG2023-kisoihin!

Liiton karsintasysteemin periaate on se, että se joka saavuttaa kisapaikan tulee olemaan myös se joka kisoihin lähtee, mikäli nyt jotain vakavempaa terveydellistä estettä tai todella selkeää tulostason romahdusta ei tapahdu. Näin ollen tämä matsi oli mulle ja Vikströmille todella merkityksellinen, kun paikka oli jo suomelle hallussa, mutta kyse oli enää siitä kumpi sen tulee viemään. Se on kumma juttu miten paljon jännittävempää se on ampua jostain tuollaisesta isosti merkityksellisestä asiasta vs. vaikka SM-kisojen voitosta. Me ei kumpikaan pystytty ihan omalle tasollemme yltämään ja ammuttiin todella tasaisesti tilanteeseen 4-4, vaikka molemmilla oli joitain katastrofeja jo matkalla, kuten allekirjoittaneella yksi nuoli seiskalla, sillä jouduin purkamaan tuulen puuskan vuoksi ja meinasi aika loppua. Viimeisellä sarjalla kuitenkin minulla kantti kesti ampua samaa tasoa kuin siihenkin asti ja Antti pikkasen dippasi, joten voitin ottelun pistein 6-4 ja etenin kultaotteluun. Olipa todella mahtava fiilis kun paikka varmistui, yksi hienoimmista tunteista mitä urheilun saralla pitkään aikaan olen tuntenut.

Kultaottelussa oli todella vaikea alku, kun kisapaine katosi kropasta joka alkoi muuttamaan osumapistettä. Itselläni usein siis käy niin, että kisan aikana tähtäinmerkki muuttuu hieman kropasta aiheutuvien jännitysmuutosten vuoksi. No jokatapauksessa melkein koko kultaottelu meni tähtäinmerkin uudelleen kohdistukseen ja olin jo 0-4 tappiolla, mutta ilmeisesti Unkarin Baloghilla oli jollain tavalla samanlainen tilanne kisapaikan saavuttamisen myötä ja hän ampui minun onnekseni 3 ja 4 sarjan vähän alakanttiin. Sain vihdoin viimeiselle sarjalle merkin kohdilleen ja ammuin 28 pistettä, joka riitti pisteen erolla voittoon settipistein 6-4 ja samalla siis koko karsintakisan voittoon.

Olipa todella kutkuttavan jännittävä kisapäivä tuo perjantain EG2023 karsinta. Olen niin tyytyväinen itseeni siitä miten hyvin onnistuin ampumaan ja voittamaan erityisesti itseni tiukoissa tilanteissa ja se johti lopulta koko karsintakisan voittoon. Tällaisia voittoja ja paikan saavuttamisia ei ole omalle uralleni mahtunut juurikaan ja minä jos joku meidän maajoukkueesta olen näitä karsintoja kiertänyt. Vuoden 2014 EM-kisoista sain paikan Bakun 2015 European Games kisoihin, joten tämä on nyt järjestyksessään toinen kerta, kun saavutan tällaisen karsintakisan kautta osallistumisoikeuden kansainvälisesti merkittävimpiin kisoihin.

Kanssani ensi vuonna kisoihin lähtee myös naisten tähtäinjousesta Ida-Lotta Lassila sekä naisten taljajousesta Satu Nisula, jotka yhtälailla hienosti raivasivat tiensä karsinnan kautta maapaikan saavuttamiseen. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että meillä on Iidiksen kanssa kisoissa sekä henkilökohtainen että Mixed Team kilpailu. Joukkuepaikkaa lähdetään hakemaan vielä ensi keväänä Briteissä järjestettävästä EuroGP kilpailusta, jossa jaetaan loput paikat kisoihin.

Kansainvälinen kisakausi oli mahdollisesti jo tässä kohdin tälle vuodelle paketissa, tosin meillä on vielä loppukaudelle pari mahdollista kisaa kiikarissa, mutta varsinaista lähtöpäätöstä ei ole vielä tehty. Kausi jatkuu luonnollisestikin kotimaan kisojen merkeissä ja heti ensi viikonloppuna on jo tiedossa FITA-SM-kilpailut Kemissä, jonne odotan kaikkia muitakin itseään jousiampujiksi kutsuviksi, sillä FITA on jousiammunnan kuninkuuslaji ;)    

Yksi kesäkauden odotatuimpia asioita on vuosi toisensa jälkeen FITA-kisat ja sitä herkkuaja tälle kesälle tästä kuninkuuslajista pääsin nauttimaan ensimmäisen kerran vanhalle kotikentälleni Vaasaan, kun Pylkän Urpon johdolla vaasalaiset järjestivät tämän perinteikkään kisamuodon. Hienoa oli myös se, että päästiin taas Vikströmin Antin kanssa samalle kisaviivalle, se osaa aina sytyttää ja kovia kisoja on viime aikoina ammuttukin.

Ilma oli lopulta ihan ok, vaikka vielä viikolla ennuste näytti sadetta ja joku 10C lämmintä. Lämpötila oli kyllä noissa huitteissa, mutta sadetta ei saatu kuin pari tippaa ja kun tuolle kentälle tuuli ei normaalisti juurikaan osu ammuntaviivalle niin päästiin ihan hyvään ilmaan ampumaan. Toki en kyllä muista montaakaan kertaa jolloin päällä olisi ollut kisapaidan lisäksi fleecepaita ja sadetakki koko kisan ajan, mutta tällä kerralla niitä tarvittiin ilman pysyessä melko kylmänä ja tietenkin varustus oli höystettynä kuuluisilla hirvennahka kintaillani.

90m lämmittely ammunta meni aika hurjaa vauhtia ja tätä myöden lähdin hyvillä odotuksilla kisan aloitukseen. Alku lähtikin mukavasti ja parin kierroksen jälkeen pisteitä oli kasassa jo 107, mutta kolmannella setillä sitten peruuteltiin ja kovaa. Mielestäni ammunta oli ihan kohtuullisen hyvää, mutta siitä huolimatta revin nuolia aina 4:lta asti ja sarjapisteiksi jäi vaatimaton 43p. Uskoisin, että tuossa kohtaa pääsi puuskittainen tuuli yllättämään taustoilla, sillä muillakin näytti olevan osumia kaukana oikealla. Vaasassa itse ammuntaviiva on suojassa, mutta taustojen edessä on sellainen käytävä, jossa aina välillä tuuli pääsee puhaltamaan ja tuota on välillä vaikea huomata. Tämän jälkeen homma palasi uomiinsa, mutta sarjapisteet pyöri siinä 50 ympärillä ja lopputulokseksi kertyi 301 pistettä. Tässä kohdassa eroa Vikströmiin oli kertynyt 3 pistettä.

Toinen eli 70m matka lähti käyntiin unelma 58 sarjalla, mutta sen jälkeen pyörin enemmän pisterajojen ulkolaidoilla ja sarjapisteet oli sitä omaa melko normaalia 54 - 56 ympärille osuvia settejä. Lopputulokseksi 330 ja Vikström nousi tasoihin hienolla 333 tuloksella.

Kolmannelta 50m matkalta ammuin todella tasaisen sarjan ja päädyin samaan tulokseen 330 pisteeseen. Useinhan nämä matkat ovat aikalailla identtisiä, sillä taulukoko suhteessa matkaan on melkein pilkulleen sama. Olin kuitenkin aavistuksen pettynyt tuohon tulokseen, sillä tämä matka FITA:lla on aina ollut oma lempimatkani ja olen usein ampunut todella kovia tuloksia ja onnistunut sivuamaankin legendaarisen Lipposen Jarin SE-tulosta 339. Jokatapauksessa ihan ok setti ja jatkoimme samoissa pisteissä Vikströmin kanssa, joka niinikään oli ampunut 330p. 

Viimeiselle matkalle eli 30m lähdettiin siis tasatilanteesta. Oma alkuni oli umpisurkea, en saanut merkkiä enkä omaa tekemistä kohdalleen millään ja ammuin kolme ensimmäistä sarjaa 58, 57, 56 eli 9p pois täydestä kun oma ennätykseni on 3p pois täydestä matkatuloksesta. Ajattelin tässä kohdassa, että juna meni jo voiton suhteen ja jatketaan kitkuttamista tuloksen kanssa. Kaima tuli kuitenkin kyselemään pistetilannetta kun ei kuulemma ollut hänenkään ammunta sujunut parhaalla mahdollisella tavalla ja todettiin, että hän johtaa ainoastaan pisteellä. Tämä tilanne sytytti ainakin meikäläisen ja kun vielä tuumattiin, että olishan tuossa vielä 350p tarjolla. Seuraavan setin ammuin 59 ja sitten onnistuin tikkaamaan täydet 60p taululle jolloin tilanne oli ennen viimeistä 6 nuolta tasoissa. Aloitin X-kympillä, mutta siihen perään ammuin ysin hiukan kympin viivan alle. Tässä kohtaa ravistelin itseni hereille tietäen, että kilpailukumppani on aina lopussa todella kova luu. Sainkin piiskattua itseni loistavaan henkiseen tilaan ampuen viimeiset neljä nuolta kaikki X-kympille. Lopputulos siis 5 x X10 + 9 eli 59 pistettä, joka lopulta riitti voittoon 2 pisteen turvin kun Vikström oli ampunut 57 pistettä. Kokonaistulokseksi 30m 349 ja koko kisasta 1310 pistettä ja voitto kotiin vielä kruunuksi päivän koitoksista.

FITA kisa eli nykyisiltä termeillä 1140-kierros on kyllä todellinen kuninkuuslaji, sillä mukaan mahtuu 5 eri tulostavoitetta eli 4 matkatulosta sekä kokonaistulos ja tämän lisäksi se vaatii paljon taitoa niin eri matkojen ammunnan osalta kuin erityisesti matkanvaihsoissa onnistumiset. Jokaiseen yli 1300 pisteen tulokseen voi todeta vähintäänkin, että kisa meni ok ja niin tälläkin kerralla. Jos nyt oikein analysoi niin 90m tuloksen osalta olen vähän pettynyt, sieltä olisi kyllä +10p pitänyt ottaa enemmän ja 30m matkalta olisi se +5p kahmia lisää. Välimatkat meni sellaiseen omaan keskiverto vauhtiin toki olihan sielläkin paikkoja. Kauden ensimmäiseksi FITA kisaksi kuitenkin olen ihan ok tyytyväinen ja kuitenkin voitto tuli, joka Vikströmiä vastana ei ole mitenkään itsestään selvyys ollut viime vuosina sekä hyvää kisakokemusta. Tästä on siis mukava lähteä viikon päästä Munchenin EM-kisoihin tikkaamaan taulua 70m matkalta.

Kotimaan kesäkisakauden avaus tällekin vuodelle tapahtui kotikentällä Tampereen Kaupin urheilupuistossa. Sinänsä tämä oli ehkä historiallinenkin tapahtuma, koska kisa oli suurella todennäköisyydellä viimeinen Kaupin kentällä ammuttava kisa, sillä seuramme on siirtymässä uudellle ensi vuoden European Master Games (EMG) kilpailuihin valmistuvalle kentälle. Tämän vuoden kauden avauskisamme formaatti oli tupla 70m ja kisaviivalle oli kerääntynyt hieno määrä osallistujia varsinkin Yleisen tähtäimen ja Naisten tähtäinluokan osalta.

Oma osallistumiseni kisaan oli vaakalaudalla vielä kuluneella viikolla, sillä sairastin Turkin World Cupin jälkeisellä viikolla koronan ja vaikka itse tauti meni suht kevyesti ohi niin taudin jälkeinen yleinen väsymys ja voimattomuus on haitannut sen verran pahasti, että treenejä ei käytännössä ole saanut tehtyä kuin muutaman viimeiseen kahteen viikkoon. Päätin kuitenkin, että lähden koittamaan, miten se tikku lentää ja aina on tietenkin mahdollisuus jättää vain ensimmäiseen kisaan, mikäli ei jaksa täyttä kisaa ampua.

Keli suosi koko päivän ja vaikka vielä oli hieman viileää niin ajoittaiset auringon pilkahdukset lämmittivät jo mukavasti ja tuulikin pysyi käytännössä muutamaa kevyttä puuskaa lukuunottamtta minimalistisena. Kisa lähti käyntiin hyvin ja ammuin ensimmäisestä puolikkaasta 331, mutta toiselle puolikkaalle lähti olo hyytymään ja taistelin siitä tuloksen 318. Yhteistuloksella 649 saavutin pienimmän mahdollisen marginaalin voittamiseen ja olin ykkönen kun Vikström ampui tuloksen 648. Toiselle kierrokselle saatiin onneksi kunnollinen pitkä tauko väliin ja kun söin siinä hyvin ja lepäilin sopivasti oli taas virtaa ja kirjasin ensimmäisestä puolikkaasta tuloksen 332. Vaikka jo edellisestä oppineen pyrin maksimoimaan energiat viimeiselle puolikkaalle kunnon kakkupalan voimin, niin ei niitä energioita ihan liikaa enää ollut käytössä. Toisesta puolikkaasta sain runtattua kuitenkin riittävästi pisteitä eli 322 ja voitin myös toisen kisaosuuden kokonaistuloksella 654. Palkinnot jaettiin tuplakisan yhteistuloksen pohjalta, jota minulle kertyi 1303 ja sillä luonnollisesti pääsi keskimmäiselle korokkeelle Vikströmin Antin ja Vuorisen Vernen väliin seisomaan.

Olen tyytyväinen, että jaksuin ampua ja tulos oli puolikuntoiseen fiilikseen nähden kohtalainen. Huomasi kyllä, että sen verran se tauti vielä painaa, että tuota loistavaa keliä ja sen potentiaalia ei saanut hyödynnettyä. Nyt koitetaan parannella itsensä kuntoon ja tavoitteena olisi päästä treenailemaan pari täyspainoista viikkoa ennen ensi kesän alussa koittavia EM-kilpailuja.

Kansainvälinen kisakausi avautui missäs muuallakaan kuin Antalyassa Turkissa. En ole enää laskuissa mukana, mutta varmaan toistakymmentä kertaa on tullut Antalyassa kisailtua ja onhan se rakastettu/vihattu paikka ja kansainvälisen jousiammunnan pyhättö.

Nyt kun aika osui näin alkukauteen ei päästy nauttimaan ihan sellaisesta Turkista kuin yleensä vaan keli oli enemmänkin sellaista suomen keskimääräisesti hyvää kesää, auringossa siis pärjäsi shortseissa ja teepaidassa, mutta kannatti myös pysyä auringossa tai sitten pitää pitkää paitaa ja housua matkassa.

Treenit ovat kulkeneet loistavasti ja niin ne kulki myös täällä heti harkkapäivistä alkaen. Alkukisa ammuttiin hyvässä ilmassa ja vaikka tuulta olikin enemmän niin se ei juuri häirinnyt sen puhallellessa pääosin takaa. Nyt myös ammuttiin uudella ajalla 180s alkukisassa ja 90s pudotuskierroksilla eli 30s per nuoli. Ilmeisesti sekä uusi aika että jonkinlainen tuuli vaikutti tulostasoon, joka oli kärjen osalta noin 20 p normaalia alempi.

Itse onnistuin alkukisassa lähes täydellisesti. Tämä oli yksi mentaalisesti parhaista kisoistani ja ammuin 11 ensimmäistä kierrosta huoletonta treeniammuntaan rinnastettavaa tekemistä ja keikuin siellä 25 sijan ympärillä 110 ampujan joukossa. Viimeiselle sarjalle sitten mieleen hiipi sellainen kuningas ajatus, että hyvällä onnistumisella tässä saattaisi saada jopa bye kierroksen. No tämähän on niin rookie moka kuin voi olla, mutta vaikea sitä ajatusta on sivuunkaan siirtää kun se otsalohkon sisään saapuu. Sen verran tämä teki vibaa että ammuin ensimmäiset 3 nuolta heikosti viimeiseen kierrokseen, mutta siihen perään muutaman ryhdistäytymis hengityksen jälkeen kuitenkin korjailin viimeiset kolme nuolta keskelle ja lopputulokseksi syntyi 329+327=656 ja sijoitukseksi 33.

Pudotusmatseista ensimmäinen ammuttiin heti alkukisan perään ja sain siihen vastaani Kazakshtanin Duzelbayevin. Ottelussa sama vahva tekeminen jatkui kuin alkukisassa ja ammuin pisteet 26, 28, 28, 30 lopettaen siis komeaan X,X,10 sarjaan ja pisteisiin 6-2. Loput matsit ammuttiin matsi vasta perjantaina iltapäivällä eli väliin mahtui yksi välipäivä. Urakka perjantaina jatkui niin ikään Kazakshtanilaista Mussayevia vastaan, jonka kanssa oltiin ammuttu alkukisassa samat pisteet ja hän oli sijoittunut pykälän korkeammalle sijalle 32. Matsi oli äärimmäisen tasainen, kun ammuttiin kolme tasuria pisteillä 28, 28 ja 30, lisäksi voitin yhden kierroksen 28 sarjalla ja yhden hävisin 26 sarjalla. Päädyimme siis uusintanuolelle tuloksella 5-5. Olin huomannut, että kaveri ei tykkää ampua samaan aikaan kuin minä ja ajattelin hyödyntää tätä ottelussa. Kiiruhdin oman tekemiseni kanssa heti alkuun ja nostin jousen jolloin hetkeä aiemmin jousen nostanut vastustajani purki oman suorituksensa. En kuitenkaan saanut teknisesti nostoa onnistumaan ja suoritus meni väkinäiseksi tikun osuessa vasemmalle kutoselle. Siinä ei paljon selittämistä jäänyt kun kaveri tikkasi oman tikkunsa ysille. Sijoitukseksi tuli siis jaettu 33 sija ja melkoinen harmitus kun menin tuolla tavalla keskittymään epäoleellisiin asioihin, pitäisi aina muistaa, että oma suoritus edellä mennään joka tilanteeseen.

Summauksena kisarupeamasta voisi sanoa, että vaikka tuo viimeinen nuoli sattaa karvastella vielä jonkin aikaa niin olihan tämä kuitenkin vahvasti positiivisen puolella oleva reissu minulle. Ammunta oli todella mukavan tuntuista ja valtaosan kisa-ajasta oikeasti nautin tekemisestä. Alkukisasssa pystyin ampumaan ammatikseen jousella ampuvien seassa ihan kärkisijojen läheisyyteen pisteellisesti ja pudotuksissa molemmissa matseissa 28 keskiarvolla, jolla valtaosin etenee kyllä tälläkin tasolla jatkoon. Meidän suomen pienellä tiimillä toinen edustajamme Vikströmin Antti ampui alkukisassa pisteen vähemmän, mutta eteni loistavalla ammunnallaan matseissa kierrosta edemmäksi ja sijoittui sijalle 17, joten näin tiiminkin näkökulmasta oli hyvä kauden avaus.

Nyt vähän lisää treenailua ja pari kotimaan kisaa seuraavan tavoitteen hämytessä EM-kisoissa Münchenissä kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Se on taas se aika vuodesta, kun karsittiin arvokisapaikoista, tällä kertaa Münchenin taulu-EM-kisoihin kesäkuun toiselle viikolle. Karsinta lähti käyntiin jo viime kesänä ja pääkarsintakilpailu ammuttiin tänään Porin Karhuhallissa Korttelikarhu nimisen kisan yhteydessä 70m matkalta. Tämä kisa on kyllä aina ehdottomasti yksi talven kohokohdista, kun PJA:n porukka Mäenpään Karin johdolla pistää kentän viimeisen päälle tikkiin loistaviin olosuhteisiin ja alkukisan perään ammutaan pudotukset timanttikaaviolla, jossa jokaisesta sijoituksesta ammutaan oikeasti. Näitä kisoja saisi olla ehdottomasti enemmän.

Pistin pari viikkoa sitten heti halli-SM-kisojen jälkeen uuden jousen viritykseen, kun välinesponssini WIN&WIN:n paketti oli saapunut edellisellä viikolla. Tälle kaudelle otin lähes identtisen setin millä viime kaudella jo ammuin eli Wiawis Meta DX rungon ja MXT-10 lavat, tosin tällä kertaa foam versiona ja 40lbs jäykkyisinä vs. edellisen setin wood  38lbs lapoihin. Virityssessio ei olisi voinut olla helpompi, kun jousi oli tikkusuora suoraan tehdasvirityksillä ja kamojen kiinnittämisen jälkeen pienen nokinpaikan tuunauksen jälkeen pääsikin jo pitkille matkoille. Treenit on sujuneet uudella setillä loistavasti ja olen ampunut hyvin lähelle harjoitusennätyksiäni viimeisen parin viikon aikana, joten oli kyllä mukava fiilis lähteä kisoihin.

Kisan alkuun pääsi ampumaan hyvän määrän harkkanuolia, mutta varsinaisen kisan alettua, vaikka tekeminen tuntui hyvältä ja niput olivat tiukkoja niin haasteena oli saada ne osumaan keskelle. Hieman vaisun alun jälkeen tikkasin kuitenkin ensimmäisen puolikkaan loppupuolelle yhden 59p arvoisen sarjan, jolla parantelin lopputulostani pisteisiin 333 parin pisteen päähän Vikströmin Antista. Toiselle puolikkaalle lähdettiinkin sitten ihan eri vauhdilla liikenteeseen ja jossain kohdassa pistin vinkkarin päälle ja nousin kisan kärkeen. Viki ei luovuttanut ja otti eron takaisin pisteen takamatkalle ennen viimeistä sarjaa ja juteltiinkin siinä, että tiukalla erolla mennään ja viimeisellä sarjalla katsotaan kumpi vie. Tiputin ensimmäisen tikun kympille, mutta toisen sähläsin kasille. Tästä sain kuitenkin sopivan buustin tietäen kaiman kirikyvyn ja onnistuin kuin onnistuinkin pistämään loput tikut kympille, joka juuri riitti voittoon Vikin ampuessa myös 58 sarjan. Alkukisan piikkipaikka irtosi siis loistavin pistein 671 toisen puolikkaan ollessa 338. Vikström tuli toiseksi pistein 670 ja kolmanneksi nousi Hoodin Verne Vuorinen pistein 635.

Pudotuskierroksille timanttikaavioon ei tällä kertaa riittänyt täyteen kaavioon kaikille paria ja aloitin tästä johtuen luonnollisesti bye kierroksella. Kolme seuraavaa matsia vein suoraan 6-0 hyvillä ammutuilla pisteillä 83, 84, 85. Vikström odotetusti raivasi tiensä finaaliin taistelemaan upeasta pronssisesta kiertopalkinnosta, joka on ollut hyllylläni parin edellisen kisan voittojen kunniaksi. Finaali lähti minulta vaisusti käyntiin heikolla sarjalla, mutta kuittasin tilanteen tasoihin 2-2 upealla bingolla. Kolmannella sarjalla pistin tiukan nipun mutta hiukan oikealle ja hävisin sen 28-29. Viimeiselle sarjalla sain nuolet upeasti keskelle pistein 29, mutta kaima oli pistänyt nuolensa yhtälailla keskelle yhden nuolen ollessa rajakympillä. Haastoin tuon osuman tietenkin, sillä mielestäni se oli selvä ysi vanhassa nuolen reiässä. Tuomarin aikansa asiaa tulkittuaan teki kuitenkin päätöksensä julistaen nuolen kympiksi ja niin vain tuli kuokkaan settipistein 2-6, vaikka voitin ammutut pisteet 112-110. Tällaista se on ja tottakai tappio harmittaa, mutta toisaalta se tuli upealla ammunnalla ja vastus oli kovaakin kovempi, joten olkoon kiertopysti nyt vuoden lainassa Antin palkintohyllyn päällä ;) 

EM-karsinnan osalta sijoituin niin ikään toiseksi Vikströmin voittaessa kisan 3,5 pisteen erolla. Viime kesän pohjien jälkeen kaima johti 2,5 pisteen erolla ja tässä kisassa piste-eroa tuli 1 piste lisää kun tuloksiin laskettiin 4 viimeisestä ottelusta jokaisesta 9 ensimmäisen nuolen pisteet. Kolmanneksi jäseneksi EM-joukkueeseen nousi vielä junioriluokissa ampuva tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa palveleva Verne Vuorinen hienolla ammunnalla. Naisten tähtäinjoukkueeseen vastaavasti paikan ampuivat todella tiukassa kisassa Ida-Lotta LAssila, Taru Kuoppa ja Gajane Bottinelli.

Lopulliset pisteet EM-karsinnan osalta muodostuivat seuraavasti
1. Antti Vikström 1045,5
2. Antti Tekoniemi 1042
3. Verne Vuorinen 950
4. Antero Sistonen 931
5. Perttu Ronkanen 928
6. Sampo Ronkanen 896
7. Jouni Aartola 887

EM-kisat ovat tosiaan Münchenissä kesäkuun toisella viikolla, mutta sitä ennen jo ensi viikolla kisailen Turkissa Antalyan World Cupissa, jonne lennämme sunnuntaina Vikströmin kanssa testaamaan kisakuntoamme maailman parhaiden joukossa. Mielenkiintoista kisasta tekee mm. uusi sääntömuutos, jossa nuolelle on aikaa 30s vs. aiempi 40s. Uusi aika sääntö on voimassa suomen näkökulmasta vain KV-kisoissa, joten joitakin seuran sisäisiä kilpailuja lukuunottamatta tätä ei vielä olla päästy testaamaan tositoimissa. Sinänsä aikaa kyllä tuossa on riittämiin, kunhan on päättäväinen tekemisensä kanssa ja sitähän me pojat ollaan.

Muutaman pandemia vuoden jälkeen päästiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja ampumaan halli-SM-kilpailut keväällä kuten kuuluukin. Kokkolan huikean hieno ja aina niin ammattitaitoinen porukka oli järjestänyt meille jousiampujille mahtavat puitteet Kokkolan Kampushalliin, kun ensin lauantaina ammuttiin Yleisten luokkien mestaruudet ja sunnuntaina kisat jatkuivat senioreiden mestaruuksien ratkomisella.

Itselläni odotukset olivat todella korkealla kisojen suhteen, kun pari viikkoa sitten ammuin oman ennätykseni 591 ja treenitkin ovat näyttäneet samansuuntaisia tuloksia. Alkuviikosta vielä mun luottohieroja Proxima Finlandin Arttu Peltola pisti ukon tikkiin, kun oli päässyt jumeja vähän kertymään ja fiilis oli että nyt tärähtää.  Niin se kuitenkin vain on, että päivät eivät ole samanlaisia, vaikka kuinka pyrkisi valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pari viikkoa sitten tuntui, että kaikki oli helppoa, niin nyt SM-kisaviikonloppuna kympit oli kyllä melkoisen työn takana.

Alkukisa lähti käyntiin ihan ok, mutta jo ensimmäisellä puolikkaalla sattui muutamia turhia hienoisesti kympin rajoista auki jääviä osumia ja lopputulokseksi kertyi pisteet 292. Lähdin toiselle puolikkaalle piikistä, mutta hoidin itseni melko nopeasti pois kärkitaistelusta, ampuen ihan turhan paljon osumia hienoisesti kympin alapuolelle ysille. Kun sattuu sellainen musta hetki, jossa pisteet ovat 28, 27, 27 niin ei siinä enää tarvitse kuvitella taistelevansa SM-kisojen alkukisan voitosta. Rämmin puolikkaan loppuun 286 pisteen voimin ja olin lopulta kuitenkin toisella sijalla kokonaistuloksella 578.

Tauolla kun sai lounaan syötyä ja kahvia koneeseen, niin maailma alkoi taas näyttää valoisammalta paikalta kympin tavoitteluun. Pudotuksiin otettiin mukaan 16 ampujaa ja lähdin etenemään omassa kaaviossani päättäväisesti loppuotteluja kohti. Ensimmäisestä matsista KuRyn Vesa Kankaanpäätä vastaan irtosi voitto suoraan 6-0 ja seuraavasta matsista Diana-57 ja tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa olevaa Salmisen Jaakkoa vastaan 7-1. Semifinaalista tulikin sitten viime vuoden toisinto Erän Ronkasen Sampoa vastaan. Otin johtoaseman alkuun voitolla ja kahdella tasurikierroksella. Neljännen setin onnistuin töpeksimään, kun olin jotenkin ihan muissa maailmoissa enismmäisella nuolella rääpäisten sen  kasille ja perään pari tikkua juuri kympin viivoista auki. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin tasatilanteestä, johon pistin pari keskikymppiä ja yksi jäi juuri ysin puolelle. Sampolla nuolet olivat juuri juuri kaikki kympillä, vaikka tuomariakin pyysin noita rajoja tarkistelemaan. Niin vain kävi, että tukkaan tuli ja tie vei toista vuotta putkeen pronssiotteluun. Pronssimitalin varmistus olikin lopulta sitten melkoisen selvä peli, kun ammuin täydet 90 pistettä voittaen suoraan 6-0 todella hienon päivätyön tehneen Erän nuoren lupauksen Aleksi Petäjän. Viime vuoden juniorijousiampujaksi valittu Aleksi oli raivannut tiensä pronssiotteluun sijalta 12 voittaen kovia nimiä ja pistäen vielä tässä kisassa kolmannen perättäisen halli-SM-kullan varmistaneen Vikströminkin semifinaalissa ahtaalle. Muutenkin oli todella hienoa huomata, että 8 parhaan joukossa oli neljä junioria, minua vastaan ampuneiden Salmisen Jaakon ja Petäjän Aleksin lisäksi, hänen veljensä Niko Petäjä ja Tejan Luukas Kormano. Näin se pitääkin olla meidät konkarit tarvii pistää ahtaalle!

Lopputuloksena oli siis SM-pronssi tämän talven halli-SM-skaboista. SM-mitali on tietenkin aina SM-mitali, mutta kyllä se omalta osaltani on niin, että näissä kisoissa on yksi ainut sijoitus johon voi olla tyytyväinen ja siihen ei tänään ylletty.

Nyt on kuitenkin hallikausi taputeltu pakettiin ja mennään kovaa vauhtia kohti ulkokautta. Omat tavoitteet ovat vahvasti alkukesäpainotteiset, kun EM-kisat ovat kesäkuun toisella viikolla. Seuraavaksi onkin tiedossa kahden viikon päästä karsinnat noihin skaboihin Porissa 70m hallikisan merkeissä ja sen jälkeen lähdetään Vikströmin kanssa valloittamaan Antalya World Cupin kärkisijoja. Tämän kauden uudet väineetkin saapui sopivasti juuri postin kautta kotiin, joten niitökin pääsee virittämään eli kaikkea mukavaa jousiammuntapöhinää on siis tiedossa lähiviikoille ja kuukausille.    

Odottavan aika on ollut pitkä, kun koronarajoitusten vuoksi kisakalenteri on kumissut tyhjyyttään. Onneksi vihdoin viimein päästiin tositoimiin tälle keväälle Jyväs-Sulan perinteisen Luolanuoli-kilpailun merkeissä. Kuntokin oli kohdillaan ja taivaan merkit oikeassa asennossa, kun pistelin tikut tauluun oman ennätyksen veroisesti pistein 591 ja tuplakisan osalta 1179. Eipä olisi kevään kisarupeama voinut siis paremmin alkaa.

Valmistautuminen tähän kisaan oli vähän erilainen kuin ehkä normaalisti. Vietettiin vaimon kanssa talvilomaa kulunut viikko ja treenit on keskittyneet tiukan taulun tuijottamisen sijaan mutkamäen laskuun, komeassa kelissä hiihtelyyn ja pilkkitouhuihin. Kun vielä kilpailua edeltäväksi illaksi ajeltiin Laajavuoren kylpylähotelliin yöksi niin ei kait sitä rennompaa tapaa ole lähteä kilpailuihin.

Ammunta tuntui heti ensimmäisestä nuolesta alkaen todella hyvältä ja rennolta. Aloitinkin hurjalla 6 x bingon putkella, mutta tämän jälkeen seitsemännessä sarjassa jotenkin unohdin olevani kisaviivavalla ja siihen tuli yksi karkulainen ysille. Tässä kohdin tietoituus tuloksesta hieman heräsi, mutta sain tasoiteltua tunteen kohdilleen jatkaen parilla bingolla. Viimeistäkin sarjaa lähdin hakemaan bingona, mutta harmillisesti yksi nuoli oli puoli milliä auki ja tulokseksi siis 298 pistettä, joka on jotain ihan huikeaa, oma puolikas enkka parani 2 pisteellä kerralla. Huvittavaa kuitenkin oli, että itse tilanteessa en ollut siihen heti tyytyväinen, kun puuttuvat pari pinnaa olisi ollut niin saavutettavissa. 

Kuten arvata ehkä saattaa, niin tässä kohdin päänuppi alkoi raksuttaa SE mahdollisuuksien osalta ja jollain tavalla mieleen hiipi sellainen ajatus, että kun ensimmäinen puolikas oli näin hyvä niin nyt se SE on "pakko" ampua. Vaikka kuinka tiedostan tällaisten ajatusmallien ongelmat, niin tuossa tilanteessa on osannut tätä purkaa ja niinhän siinä kävi, että kun on pakko jotain tehdä, niin silloinhan se ei todellakaan toteudu. Ammunta oli oikeastaan koko 30 nuolta umpisurkean tuntuista, väkinäistä ja pakotettua tekemistä koko ajan varmistellen ja peläten huonoja suorituksia. Mukaan mahtui yksi 8 ja kokonaisuudessaan useampi 28 pisteen sarja. Lopputulokseksi rämmin pisteet 290 joka antoi kokonaistulokseksi siis 588, elii 4 pistettä auki SE:stä ja 2 pistettä omasta ennätyksestä. Tästä ei nyt tietenkään saa ymmärtää väärin 290 olisi minulle monessa kisassa ollut tulos johon olen tyytyväinen. Tämän päivän ammunnalla kontrasti oli kuitenkin niin valtava ensimmäiseen puolikkaaseen, että se tuntui siltä kuin ei olisi juuri tauluun osunut. 

Mietiskelin tauon aikana ennen toista kisaa syitä tuohon tuloksen romahtamiseen ja osasin kyllä paikantaa sen vääränlaisiin odotuksiin ja ajatusmalleihin. Päätin muuttaa tietoisesti toiseen kisaan ajatusmallia enemmän mahdollisuuksiin keskittyvään tapaan ja pyrin pitämään tekemisen rentona mutta päättäväisenä. Vaikka tietenkin muutamia hankaliakin hetkiä tähän mahtui, niin sain pidettyä fokuksen tällaisessa tekemisessä ja molemmat kisapuolikkaat olivatkin todella tasapainoista ammuntaa. Ensimmäisestä kertyi pisteet 296 ja toisesta 295 ja niput olivat kyllä todella tiukkoja sillä koko 60 nuoleen mahtui vain 3 ysille mennyttä osumaa, jotka olivat oikeasti selkeitä ysejä, loput 6 nuolta olivat vain 1-2mm päässä kympistä. Tämän lisäksi mainittavia hetkiä oli ehkä toisen puolikkaan ensimmäinen nuoli, joka tippui todella alas ja sydän hypppäsi jo kurkkuun ajatuksena, että näinkö sitten avasin puolikkaan 8:lla, mutta onneksi se oli juuri viivassa 9:n puolella. Lopussa oli myös tiukka paikka, kun viimeisellä sarjalla vaadittiin täydet 30p omaan ennätykseen ja sain sen vaikka viimeinen nuoli ei kyllä mennyt siihen parhaimpien suoritusten kategoriaan. Tulokseksi tosiaan 591 pistettä, joka on pisteen yli aiemman ennätykseni ja jää pisteen auki SE:stä. Lisäksi tupla 18m ennätykseni parani kaikkiaan 11 pistettä edellisestä kärkinoteerauksesta.

Kaiken kaikkiaan siis huippukisa, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Valmistautuminen oli tähän tilanteeseen hyvä ja itse kisan aikanakin fokuksen säätely ammuntaan onnistui valtaosin loistavasti. Välinepuolelta ehkä vielä voisi nostaa, että hankin muutama viikko sitten Rcoren "I am" kahvan ja se oli nyt ensimmäistä kertaa tositoimissa. Istuu kyllä omaan käteeni loistavasti ja kyllähän tuo tulos tietenkin antoi myös luottamusta siihen.

Seuraavat kisat olisi sitten parin viikon päästä Kokkolassa ammuttavat halli-SM-kilpailut, joten treenit jatkuu niitä kohti.   

Marraskarhu kilpailu Porissa on yksi perinteisimmistä hallikilpailuista, mitä suomen maa päällään kantaa ja varmasti omalta jousiammunta uraltani yksi eniten osallistumisia koonnut kisa. Porin urheilutalosta on paljon erilaisia hienoja muistoja, ensimmäinen SM-mitalini, muutama ennätykseni ja yksi laukaisutilanteessa hajonnut jousi. Tälläkin kerralla jäi taas hienoja muistoja kiikkustuoliin, kun tuloksellisesti melko vaisun kisan päätteeksi paransin finaaliin tekemistä, niin, että voitto syntyi 118 ammutun pisteen voimalla ottelupistein 6-2, huikean hyvin koko kisassa ampunutta Sampo Ronkasta vastaan.

Tämä syksy on minulle tekniikkakuurin aikaa, kun kesän aikana alkoi tekemisessä näkyä monenmoisia kommervenkkejä, jotka hidastaa kehityskäyrää. Kesällä ja alkusyksystä oli kuitenkin sen verran tärkeitä skaboja ja kun tiesin, että paljon asioita pitää saada parempaan uskoon, niin päätin jättää muutokset suosiolla kisakauden jälkeiseen aikaan. Hommat on nyt pistetty aluilleen ja tämä oli ensimmäinen kisa, johon lähdin testaamaan, miten treenissä harjoitellut asiat toimii käytännössä ja kisatilanteessa. Tekemisen suhteen jäi melko positiivinen fiilis, sillä pääosin tein sitä mitä tarkoitus olikin. Tosin muutamia huomioita muistikirjaan myös kertyi, mitä täytyy lähteä työstämään. Alkukisassa kuitenkaan pistetasollisesti ei päässyt juhlimaan, mutta oli siellä satunnaisia hyviäkin hetkiä ja sitten finaalissa niitä oli vähän tasaisemminkin.

Peruskisasta pisteitä kertyi siis 288+289=577 ja juoni meni suurinpiirtein niin, että bingoja tuli vähän turhan niukasti, vaikka tikut pyörikin ihan kympin rajoilla pääosin ja sitten mukaan sattui luvattoman paljon 28 kierroksia. Tämä oli kuitenkin heikoin settipistesarja, joka oli toisaalta myös varsin lohduttavaa. Sijoitukseksi tuli lopulta vasta kakkospaikka, kun samaan taustaan ampunut Sampo Ronkanen pisteli elämänsä vauhtia oman ennätyksensä 582 ja otti piikkipaikan. Olipa huikeaa katsoa, millä itse varmuudella mies pisteli keppejä keskelle, onneksi olkoon vain Sampolle vielä tätäkin kautta!

Matseissa ensimmäisessä voitin Porin oman pojan Aku-Paavo Forströmin pistein 6-2, mutta matsi oli kyllä pisteitä tiukempi, sillä Aku-Paavo ampui todella hienosti. Toisessa ottelussa ammuin tällä hetkellä armeijan urheilukoulua suorittavaa Verne Vuorista vastaan ja tässäkin matsissa sai kyllä venyä parhaimmilleen, sillä Verne otti ensimmäisellä kierroksella pientä niskalenkkiä voittaen kierroksen, jonka tasoitin toisella setillä, mutta tuohon perään sitten pistettiinkin kaksi tasuria. Viimeisellä kierroksella hoidin kuitenkin pisteet kotiin hyvällä setillä ja etenin finaaliin. Kultaotteluun oli tiensä raivannut itseoikeutetusti Sampokin, joten oli mukava päästä hakemaan alkukisasta revanssia. Olotila oli miellyttävän rauhallinen ja itsevarma ja kun pitin heti ensimmäiseen sarjaan bingon vahvisti se tätä tunnetta mukavasti. Pari seuraavaa sarjaa meni tasureiksi pisteillä 29 ja 30 ja kun tempaisin vielä viimeiseen sarjaan 29, jossa yksi nuoli jäi vain puoli milliä auki kympistä varmistui voitto pisteillä 6-2.

Kisapäivä on kyllä aina juhlapäivä, lappu rinnassa viivalla seisominen on kyllä yksi koukuttavimmista tunteista ja siinä pääsee mukavasti mittaamaan omaa henkistä kanttia. Vaikka tulostaso ei nyt vielä ollut mitenkään ihmeellinen niin suunta on oikea ja treeneissä jatkuu tekniikkaremontti, jolle tämä talvi on varattuna. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä ja sitä kautta seuraavia kisoja kohti.  

Halli-SM-kisoista ripustettiin tälle vuodelle pronssinen laatta kaulaan ja lisäksi voitin tämän vuoden Triple Crown mestaruuden, jonka kiertopalkinto komistaa palkintokaappiani ensi vuoden syksyyn saakka.

Viime kevät kun oli vielä koronasulun takia haasteellista aikaa järjestää mitään tapahtumia siirtyi halli-SM-kilpailut tälle syksylle. Paikkana tälle viikonlopulle oli Riihimäen urheilutalo, jossa Riihi-Jouset ry juhlisti 60-vuotista taipalettaan halli-SM-kilpailujen merkeissä ja tämähän heille sopii, sillä he ovat yksi suomen aktiivisimmista kilpailujen järjestäjistä.

Omalta osaltani valmistautuminen oli vähän ohkainen näihin kisoihin, sillä pidin vähän taukoa MM-kisareissun jälkeen ja kulunut viikko jäi työasioiden vuoksi melko kevyelle treenien suhteen, mutta ne muutamat harjoitukset, jotka ehdin 18m matkalta tehdä olivat mukavan lupaavat ja starttasinkin kisoihin luottavaisella mielellä.

Alkukilpailun ensimmäinen puolikas meni suhteellisen mielenkiintoisesti, kun töppäilin ensimmäisen sarjan aika alakanttiin ja lähdin melko kaukaa kärjen takaa liikkeelle. Tuohon perään kuitenkin pistin 8 x 29 pisteen sarjan, joista viidellä kierroksella jäi bingo 1-2mm päähän. Kierrosta ennen loppua olin noussut jaetulle kärkipaikalle, mutta viimeisen sarjan 28 tiputti minut kakkossijalle loistavasti ampuneen Vuorisen Vernen taakse tuloksella 287. Olipahan tosiaankin ihmeellinen kierros, kun ei tältä matkalta odotettavia bingoja osunut korttiin yhtään.

Toinen kierros lähti sitten kuitenkin heti raiteilleen avauksen 30 pisteen sarjalla. Siihen perään ammuin kuitenkin pari hieman heikompaa sarjaa ja olin 2 pisteen päässä Vikströmin Antista, joka nakutteli alkuun tikkuja lähes pelkästään kympille. Neljännestä sarjasta sitten alkoikin sujua vahvalla kympin hakkaamisella ja voitin lopulta alkukisan selvästi 4 pisteen erolla seuraavaan tuloksella 581. Taas kerran siis voitto alkukisasta, pitäisikin joskus oikein laskea paljonko niitä on kertynyt SM-tasolta, vaikea edes lähteä arvioimaan, mutta paljon niitä on suhteessa kultaisiin laattoihin.

Pudotuskierroksille eteni kilpailuihin paikkansa saavuttaneista 24 ampujasta 16 ja otinkin kahdesta ensimmäisestä matsista vahvat 6-2 voitot. Semifinaalissa vastaani tuli alkukisan 4 paikalta Sampo Ronkanen, joka oli ampunut koko päivän loistavasti. Sampo jatkoi samaa tahtia minua vastaan huikeilla ammutuilla pisteillä 118 ja tästä tuli pataan pistein 2-6. Omat ammutut pisteeni olivat 115, kun pari nuolta jäi niukasti kympin rajoista ulos eli ihan ok meni, mutta SM-taoslla se ei riitä ja Sampolle siis kunnioitettava voitto. Odotuksessa ollut kultamatsi siis himmeni pronssiotteluksi, johon vastaan tuli alkukisassa oman ennätyksensä ampunut ja kolmanneksi sijoitunut Verne Vuorinen. Matsi oli äärimmäisen tiukka, kun Verne voitti ensimmäisen setin ja minä toisen, jonka jälkeen kolmas ja neljäs menivät tasan. Viimeisellä sarjalla tikkasin kuitenkin nuoleni paremmin ja pääsin taas kerran nousemaan podiumille, tällä kertaa alimmalle korokkeelle. Kultaa vei lopulta oikeutetusti tämän vuoden olympiaedustajamme Antti Vikström ja hopeaa minut tiputtanut Sampo Ronkanen. 

Tämä kilpailu oli myös tämän vuoden osalta viimeinen osa arvostettua Triple Crown kisaa, johon lasketaan pisteitä 70m taulu-Sm-kisoista, maasto-SM-kisoista sekä halli-SM-kisoista, siten, että jokaisesta kisasta voittaja saa mukaansa 10 pistettä ja kahdeksas 1pisteen. Omaksi pistesaldokseni muodostui 24 pistettä maasto-SM-kullan, taulu-SM-hopean ja halli-SM-pronssin myötä ja voitin kiertopalkinnon palkintohyllyäni koristamaan seuraavaksi vuodeksi.

Hyvät kisat kaiken kaikkiaan valmistautumiseen nähden, tietenkin kotimaassa tyytyväinen voi olla vain ja ainoastaan kultaan, mutta SM-mitali on kuitenkin aina SM-mitali ja kun ainoa tappio tuli tilanteeseen, jossa oma tekeminen oli hyvää ja kaverin loistavaa, niin pystypäin tästä jatketaan.

Nyt siirrytään harjoituskauteen ja tarkoitus on ottaa työstöön muutama tämän kesän aikana tunnistettu kehityskohde omassa ammuntatekniikassa. Tulevia viikonloppuja myös värittää alkanut metsästyskausi, joten kilpailuja ei varmastikaan montaa kerry loppuvuodelle vaan keskitytään harjoituksissa tekemisen vahvistamiseen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen muita asioita harrastaen niin että alkuvuodesta ollaan sitten taas kovassa iskussa, kun alkaa karsinnat ensi vuoden arvokisoihin.

Pitkän ja erikoisen koronan sävyttämän kauden 2020 - 2021 loppuhuipennus oli MM-kisat USA:n Yanktonissa Etelä-Dakotassa. Lopputuloksena kisoista kotiintuomisina oli 33 sija, joka oli sellainen perussuoritus. Vaikka parempaa tietenkin lähdin hakemaan, niin positiivisella mielellä kuitenkin saa kotiin tulla.

Valmistautuminen kisoihin meni hyvin ja vitsailinkin ennen lähtöä, että ainut asia jota kisojen suhteen jännittää on matkustus, koska byrokratiaa kisoihin lähtemiseen liittyi enemmän kuin tarpeeksi ja paperia sai tulostaa vinon pinon mukaan. Matkustus meni kuitenkin lopulta todella hyvin ilman mitään ongelmia ja alunperin hiukan lyhyeltä vaikuttanut vaihtoaika Chigacon kentälläkin riitti loistavasti. Saavuttuamme Vikströmin Antin kanssa Omahaan jatkui matka vielä vajaan kolmen tunnin automatkalla Yanktoniin majoittumaan aivan kisapaikan kyljessä olevaan Bestwestern Kelly Inn hotelliin.

Kilpailu ammuttiin paikallisten mukaan maailman suurimmassa jousiammuntakeskuksessa, joka toimii Easton Foundations Archery Center nimen alla ja jossa sijaitsee NFAA:n pääkallonpaikka, joten tätä voidaan pitää yhtenä USA:n tärkeimmistä paikoista jousiammunnan suhteen. Alueeseen kuului kaksi valtavankokoista tauluammuntakenttää, joista toinen oli harjoituskenttänä ja isompi näistä kilpailukenttänä. Lisäksi kartan mukaan jousiammuntakenttien takana avautui laaja puistomainen alue, jossa oli niin maastojousiammunta kuin 3D-radat ja itse asiassa Yanktonissa tullaankin järjestämään ensi vuonna maastojousiammunnan MM-kilpailut. Harmillisesti emme kuitenkaan päässeet tälle alueelle vierailemaan sillä maastoradat olivat suljettuna MM-kisojen ajan. Paikka tosiaan oli kyllä iso ja hieno, mutta tunnelma ei ollut mielestäni sellainen, kun MM-kisoissa yleensä. Fiilis oli enemmänkin, että ammutaan pellolla isolla porukalla tuulessa, mitään isoja screenejä ei ollut ja sellainen urheilujuhlan tunne siis puuttui. Finaalikenttä Missouri joen rannassa kaupungin puistossa sen sijaan oli kyllä sitten erittäin hieno ja arvokkaan oloinen. Itse kisapuitteiden lisäksi muut järjestelyt toimivat meidän osalta ihan hyvin, sillä hotellissa oli hyvä aamupala ja illallispaikkakin, mutta parissa muussa kisahotellissa olijat valittelivat kovasti aamiaisen puutteen/surkeuden puolesta sekä bussikyytien ongelmista. Ei siis ihan parhaita kisoja järjestelyjen puolesta.

Heti harkkapäivinä kävi selväksi, että Yanktonissa tuulee. Ennusteita kun katsoi niin niissä kuvattiin 4-6m/s tuulta kevyeksi ja 7-9 m/s kohtalaiseksi. Vaikka itse olenkin pohojanmaalta kotoisin ja lakialla tottunut olemaan, niin kyllä tuo hento tuulenvire oli Americalaisittain vähän toista kuin kotipuolessa. Jokatapauksesssa alkukisakin päästiin sitten ampumaan kohtalaisessa tuulessa ja tämä kyllä sekoitti oman tekemiseni huolella. Ammuin suurimman osan ajasta liian suurilla ennakoilla, sillä päätökseni oli pitää ammunta sujuvana ja rohkeana. No sellaista se olikin, olen erittäin tyytyväinen ammuntaani, mutta pisteitä siitä ei kertynyt. Lopputuloksia kun katsoo niin sellaisen 20-30 pinnaa tuo ilma vaikutti tulostasoon yleisesti, mutta itselläni se vaikutus oli reilu 50 pinnaa, kun tulokseksi kertyi vain 605 (300+305). Kymppejä ei juurikaan tullut ja ysin rinkiinkään en saanut edes puolia nuolista. Tällä tuloksella jäi aikalailla häntäpäähän ja alkukisan sijoitus olikin vasta 87, kun mukana oli 102 ampujaa. Jos itselläni oli haasteellista niin joukkuekaveri Vikströmin Antti puolestaan pisti varmasti elämänsä tuloksen ollen pisteillä 649 alkukisan sijalla 12. Oli muuten sellainen suoritus, että menee ehdolle yhdeksi 2000-luvun suurimmista suomalaisista jousiammuntasaavutuksista.

Kilpailuohjelma oli rakennettu tällä kerralla erittäin ampuja ystävälliseksi, kun alkukisa oli tosiaan tiistaina niin keskiviikkona ammuttiin joukkuematsit ja vasta torstaina aloitettiin henkilökohtaisia otteluja ratkomaan. Viikon kisareissuun kun lähtee niin on keskimäärin mukavempaa jos pääsee useampana päivänä kisaamaan ja täällä oli tähän panostettu. Keskiviikkona käytiin siis treenaamassa aamusta harvinaisessa tyynessä säässä ja totesin kaiken olevan kunnossa nuolien löytyessä sarja toisensa jälkeen hienosti keskeltä.

Torstaina iltapäivän matseihin saatiin suhteellisen kevyt tuuli, joka oli jo paljon helpompi ampua kuin alkukisa. Heikon sijoitukseni vuoksi ensimmäiseksi vastustajaksi tuli sijalta 26 Chileläinen Andres Aguilar. Matsista muodostui lopulta todella tasainen ja kun saatiin viimeinen sarja ammuttua tilanteessa 4-4, katselin putkesta, että taisi mennä kaverille, vaikka omasta mielestäni olin ampunut todella hyvin. Onnekseni olin tulkinnut samalta näyttävät nuolet väärin ja otin voiton pistein 28-27, vahva tekeminen siis palkittiin. Toiseen matsiin vastaani tuli Mexicon Angel Alvarado ja matsi lähti käyntiin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin tasaisissa merkeissä siis. Tuuli kääntyi vasemmalta oikealta puhaltavaksi tässä kohtaa ja jälkeen päin kun katson osumakuvioita niin en tässä osannut riittävästi ottaa ennakkoa, kun suurin osa osumista jäi vasemmalle. Tasoitin kaksi kertaa tilanteen niin että viimeiselle sarjalle lähdettiin pisteistä 4-4. Pistin harmillisesti ensimmäisen nuolen vasemmalle kutoselle pieneen puuskaan ja vähän huonolla suorituksella ja vaikka sain pari ysiä perään, niin saumat oli menneet totaalisesti kaverin ampuessa 28 pistettä. Tappio siis pistein 4-6 ja sijoitukseksi tuli jaettu 33. Jäi kyllä harmittamaan tuo osaamattomuuteni tuulen kanssa, sillä kyllä se tämäkin ottelu olisi ollut täysin voitettavissa. Jossittelua kun nyt ei kuitenkaan kannata harrastaa niin ei muuta kuin lisää treeniä ja erityisesti tuulitreeniä.

Kisojen päätyttyä kävin perjantaina tutustumassa paikalliseen golf klubiin, josta sain mailat vuokralle ja olipa virkistävän hienoa pelata niin hienolla kentällä ja täydellisillä greeneillä kuin tuolla oli. Paikallisittain tämä kierros meni kuitenkin golf autolla, kävellen kierrokselle lähteminen ei näyttänyt olevan oikeastaan vaihtoehto. Muuten tutustuttiin kaiman kanssa kaupunkiin kuitenkin kävellen aiheuttaen ihmetystä paikallisissa ja todettiin kyllä, että tämä maa on rakennettu autoilevalle kansalle. Tilaa kun tuolla preerialla oli niin keskustan rakennusten väliin olisi mahtunut suomalaisten kaupunkien kortteleja. Lisäksi ihmeteltiin kyllä oikeaksi todistamaamme sanontaa siitä, että "kaikki on USA:ssa suurempaa, kuin muualla maailmassa" Yanktonin alueella kun maatalous on yksi tärkeimmistä elinkeinoista, niin pääsimme näkemään sellaisia puimureita, jotka oli varmasti 3 kertaa isompia kuin suomessa näkemämme, lisäksi jokatoisella vastaantulijalla oli kunnon Texas truck alla ja jatkuvasti tiellä painoi ohitse sellaisia asuntovaunuja vetäviä pickuppeja, että niissä vaunuissa oli varmasti enemmän asuintilaa kuin keskimääräisissä suomalaisissa omakotitaloissa. No matkustaminen avartaa ja voidaan todeta, että Americassa kaikki on isompaa.

Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että olen erittäin tyytyväinen ammuntarohkeuteeni ja sitä kautta tekemisen meininkiin yleisesti. Tässä onnnistuin ja se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita, sillä usein puristan liikaa. Nyt itseasiassa juurikaan ei tuntunut siltä, että olisi MM-kisoissa vaaan keskittyminen oli tekemisessä, joka ei onnistunut haasteellisen tuulen vuoksi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tällä kertaa suurimmalta osalta menestyksen este oli osaamisen puute tällaisesta sääolosuhteesta ei niinkään mentaaliset kyvyt, jotka ovat usein näytelleet pääroolia. Ainoa hetki kun oikeasti jännitti oli ensimmäisen pudotuksen 2 ja 3 nuoli, mutta onnistuin pyyhkimään tämän pois ja palauttamaan rohkean tekemisen tason. Lopputuloksena 33 sija tarkoittaa sitä, että puolet osallistujakaartista jäi taakse, mukana useita tämän vuoden olympiakävijöitä jne, joten siitä näkökulmasta ylsin hyvään perussuoritukseen. Paras päivä ja kausi on vielä tulossa, joten matka jatkukoon!