Tämän vuoden maasto-SM kilpailut kisattiin Keuruun urheilupuiston upeissa jylhissä maisemissa ja saatiin nauttia koko viikonloppu loistavasta suomalaisesta kesäsäästä. Lopputuloksena kahden päivän ja 144 nuolen jälkeen pääsin nousemaan keskimmäiselle korokkeelle kuitaten SM-kullan palkintokaappiini.

Valmistautuminen kisaan oli tällä kerralla vähän mitä sattuu, kun kotipuolessa on ollut talon remontointi projekti prioriteetti numero 1 koko heinäkuun alun aina Puolan European Gamesista paluun jälkeen. Olin pitkään sitä mieltä, että joudun jättämään kisan kokonaan välistä, mutta kun saatiin torstai illan aikana hommat sopivaan malliin, niin aloin pohtimaan josko sitä kuitenkin lähtisi. Perjantai aamulla etsin jousilaukun muuttoromujen keskeltä ja kävin koittamassa ensimmäistä kertaa Puolan jälkeen josko sitä vielä johonkin osuisi ja tuntui niin mukavalta, että päätös lähtemisestä vahvistui.

Ajelin lauantai aamulla Keuruulle ja suuntasin harkkakentälle heti alkuunsa. Muutaman sarjan jälkeen tajusin, että hitto vie, ammuin edelliseen maastokisaan merkit toiselle tähtäimelle ja ne on merkitty siihen tähtäinrunkoon, joka ei ole nyt matkassa. Onneksi kuitenkin mukana olevassakin tähtäinrungossa oli jotkin suuntaa antavat merkit jotka piti likimain paikkansa. Toisen haasteen muodosti se, että kun yleensä käytän Beiterin 8mm tunnelia mittaamiseen nyt tähtäimenä olikin sitten AAE:n jyvä, jota käytän tauluammunnassa, joka skaalautuikin erilailla taustoihin kuin Beiter. Onneksi sen verran paljon vuosien aikana on ollut kaikenlaista säätöä, että en antanut asian mennä ihon alle ja päätin että vaikka tilanne on nyt mikä on, niin eiköhän nuo kisan aikana opi ja näillä välineillä nyt mennään.

Ensimmäinen päivä oli arvioitavat 24 rastia ja kuinka ollakaan pääsimme aloittamaan Allun, Sannan ja Vesan kanssa heti ehkä radan haasteellisimmalta rastilta numero 6, joka oli pitkä + 50m ja melko jyrkkä ylämäki. Tähän heti meni mittaus päin sitä itseään ja ammuin ensimmäisen nuolen alta ohi, kahdella seuraavallakaan ei pisteitä kertynyt kuin 4 yhteensä, joten alku oli koko lailla katastrofaalinen. Onneksi rata jatkui hieman lyhyemmillä rasteilla ja aloin saada kiinni mittauskaalasta ja tähtäinmerkkien tulkitsemisesta. Vahva kokemus kesäkuun alun Oittaan kisasta kisan aikaisesta tekemisen analysoinnista ja fokusoitumisesta tekemiseen auttoi. Onnistuin itse asiassa aikalailla loistavasti ampumaan ensimmäisen tunnustelijanuolen jälkeen seuraavat tikut keskelle 5/6 arvoisesti ja kun rata oli jylhästä luonteestaan huolimatta laadittu melko anteeksi antavaksi, niin ne ensimmäisetkin nuolet alkoi löytymään lähempää keskustaa. Yhden harmillisen virheen kuitenkin tein jossain puolen välin paikkeilla tiputauluun, kun ammuin ensimmäisen nuolen väärään spottiin. Jotenkin ajatus jäi hukkaan kun ammuttiin kaksi spottia peräjälkeen ja ensimmäiseen ammuin CD vuorossa oikeaan laitaan niin jatkoin vahingossa samaan spottiin vaikka vuoro vaihtui ja minun tietenkin olisi pitänyt ampua B tauluun. Siinä meni 4 pistettä hukkaan. Kaikesta huolimatta kova tulos 340, johon olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen kaiken tämän häsläyksen jälkeen. Ilman kohellusta tuosta varmasti olisi voinut ampua aika paljon enemmänkin mutta hyvä näin ja olin kuitenkin tukevalla 2 sijalla 5 pistettä Ekholmin Pyryä jäljessä arvioitavien matkojen jälkeen.

Olin varannut onneksi lounaan kentälle ja saatuani tämän nautituksi suuntasin iltapäiväksi vielä harkkakentälle ampumaan merkit annettujen matkojen päivää varten. Onneksi suuntasin, sillä kuten jo kisan aikana noita suuntaa antavia merkkejäni tulkitsin, niin ei ne ihan paikkaansa pitäneet. Merkkien ampumisen jälkeen ajelin Pertun varaamalle mökille majoittumaan Ronkasten kanssa ja ilta sujuikin sitten ruokailun saunomisen ja uimisen parissa eli rennon letkeissä merkeissä.

Annettujen matkojen päivälle ryhmät vaihtuivat ja lähdettiin tähän päivään Pyryn ja Pertun kanssa eli Yleisen kärkikolmikolla. Heti alkuun ensimmäisellä rastilla numero 22 Pyry otti kaulaa 3 pinnaa lisää onnistuen nakuttamaan nuolet 60cm taulun maksimimatkalta selvästi paremmin kuin minä. Siitä sitten alkoi takaa-ajo jahti ja rasti rastilta kaventelin eroa saavuttaen Pyryn jossain puolen välin jälkeen. Tässä päivässä oli selvästi kuvaavaa se, että Pyry hallitsi kulmien vaikutusten arvioinnin 6-0, mutta minä sain sitten niillä kahdella jatkonuolella tikkuja lähemmäs keskustaa. Tuon puolen välin jälkeen mentiinkin sitten lähes tasoissa viimeiselle rastille asti ihan muutaman pisteen eroilla vuorotellen johtoasemaa. Viimeisellä rastilla numerolla 21, joka oli 50m loivaan alamäkeen minulla oli 2 pisteen kaula, joka tasoittui heti ensimmäisellä nuolella, jossa Pyry ampui kutosen ja minä nelosen. Onnistuin kuitenkin täydellisesti jatkonuolilla ampuen molemmat 6:lle ja voitin lopulta 4 pisteen erolla, Pyryn ampuessa neloset. Olipahan tiukka kilpailu todella vaativalla radalla, sillä jos ensimmäinen päivä tuntui helpolta matkojen suhteen, jotka oli valtaosin keskimatkoja niin tänä annettujen matkojen päivänä oli kyllä saatu kulmilla rata tehtyä todella haasteelliseksi. Lopputulos 339 oli mielestäni erittäin hyvä ja kun summaa vielä pisteet yhteen joita syntyi yhteensä 679 oli se myös oma ennätykseni 4 pisteen erolla vanhaan enkkaan 24+24 maastokisasta.

Kokonaisuudessaan oli taas kerran loistava viikonloppu, joka sisälsi valtavan määrän onnistumisia ja oppimista. Alun haasteet oman koheltamisen vuoksi olisivat voineet kääntyä toisenkinlaiseen lopputulokseen, mutta asenne ja epävarmuuksien käsittely ja sietäminen ja matkan aikana oppimimiskyky mahdollisti tämän voiton. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen tähän kisaan. Kiitokset myös molempien päivien ryhmille, oli mahtavaa kiertää maastoa hyvässä porukassa rennolla meiningillä.

Seuraava kisa olisi reilun viikon päästä Riihimäen iltakisa ja sitten jo kahden viikon päästä lähdetäänkin MM-kisoihin Berliiniin, jonka jälkeen kisat jatkuu Lahden SM-kisaviikolla. Ja odottaahan tuolla syyskuussa sitten myös maasto-EM-kilpailut Italiassa. Nyt kuitenkin on aika aloittaa harjoittelu myös täysipainoisesti ennen näitä tulevia koitoksia.

Tämän kauden ylivoimaisesti odotetuin kansainvälinen kisa omalta osaltani on juuri päättynyt European Games, joka järjestettiin Puolan Krakova- Malopolskassa. Kisaa voisi luonnehtia euroopan olympialaisiksi, sillä se on kansainvälinen moniurheilulajitapahtuma ja mukana on suuri osa olympialajeista. Suomesta European Gamesissa edusti maatamme reilu 100 urheilijaa, joten puhutaan isosta satsauksesta ja kilpailu olikin olympiakomitea johtoinen. Jousiammunnan osalta edustusjoukkueemme koostui viime vuoden EM-kisoista paikan hankkineilla eli allekirjoittanut miesten tähtäinjousessa, Ida-Lotta Lassila naisten tähtäinjousessa ja Satu Nisula naisten taljajousessa. Lisäksi meidän joukkueenjohtajana ja valmentajana reissussa toimi Perttu Ronkanen.

Faciliteetit olivat pääosin todella hienot. Majoitukset ja päivittäiset ruokailut tapahtuivat Krakowan kisakylässä, josta kuljettiin sitten busseilla kilpailupaikoille. Kisakylän muodosti iso kerrostalo-alue yliopistokampukselta, joka oli kesäloman johdosta tyhjillään. Lisäksi alueella oli loistavat faciliteetit käydä salilla, uimassa ja lenkillä. Ainoa asia, joka alkuun ei oikein tukenut olemista Krakowassa oli pitkä hellejakso, jonka vuoksi huoneet joissa ei ollut ilmastointia olivat todella tukalan kuumat nukkua ja olla. Onneksi kisaviikon edetessä sää muuttui viileämmäksi, jonka myötä tämäkin asia parani merkittävästi.

Saavuimme kisakylään pari päivää ennen kilpailun alkua siten, että saimme yhden ylimääräisen harjoituspäivän ennen virallista harjoitusta. Tämän päivän iltana oli avajaiset, jossa sain kunnian toimia toisena lipunkantajana yhdessä niinikään tamperelaisen melojan Netta Malisen kanssa. Olipa hienoa kulkea stadionille joka oli lähes täynä vastaanottamassa kisoja ja urheilijoita.

Ennen virallisia harjoituksia julkaistiin taulujärjestys, joka osoitti taulukaveriksini hallitsevan olympiavoittajan Turkin Mete Gazozin. Mukava oli treenailla hänen kanssaan kun taulu keskelle alkoi aina sarjan edetessä muodostua kunnon tumma piste, joka muuten auttaa osumista aurinkoisella säällä ihan merkittävästi. Muutenkin Meten kanssa oli mukava ampua kisaa, sillä hänellä oli yksi parhaita ikinä näkemiäni rutiineja tuloskortin tarkastamiseen. Kenenkään jonka kanssa hän ampuu samaan tauluun ei tarvitse jäädä murehtimaan, etät tuliko kortti täytettyä oikein.

Alkukisa lähti käyntiin mielenkiintoisesti, juuri kun saimme harkkakierrokset ammutuksi komensi kuuluttaja kaikki ampujat suojaan telttoihin, joka oli todella tarpeen, sillä yllemme vyöryi kunnon ukkossadealue. Puolen tunnin odottelun jälkeen sää selkeni ja pääsimme kentälle takaisin harjoittelemaan 3 sarjan verran. Alkuun ukkosen rippeiden myötä tuuleskeli vielä hieman, mutta se tyyntyi kisan edetessä lähes täysin. Ammuin teknisesti loistavan alkukisan ja olen tekemiseeni todella tyytyväinen. Tulokseksi muodostui omaa perus hyvää tasoani oleva 657 (328+329), jolla alkukisan sijoitukseksi tuli 27 sija yhteensä 48 ampujan joukossa. Tulos oli normitasoa, mutta sen verran lähelle rajoja jäi iso määrä nuolia, että olisihan tuo voinut aavistuksen korkeampikin olla. Näillä tuloksilla ollaan nykyään aikalailla massassa ja jokainen piste tarkoittaa useampaa sijoitusta. Toisaalta alkukisalla luodaan vain kaavio, josta lähdetään ampumaan matseja ja tässäkään kisassa ei ollut kuin kovia ampujia paikalla, niin sillä ei loppuviimein kauhean suurta merkitystä kuitenkaan ole.

Me eli miesten tähtäinjousi ammuimme alkukisan aamupäivällä ja naisten tähtäinjousi oman alkukisansa iltapäivällä. Meillä oli Iidiksen kanssa ohjelmassa myös mixed team, jonka ensimmäiset ottelut ammuttiin heti alkukisan perään perjantain iltapäivällä. Ehdin juuri käymään oman alkukisani jälkeen kisakylässä lounaalla ja sen jälkeen bussilla takaisin kisakentälle ennen otteluja. Pääsimme jatkoon viimeisenä sijalla 24 ja saimme vastaamme Tsekkien tiimin sijalta 9. Vaikka ammuimme ihan ok, niin tällä kerralla se ei kuitenkaan riittänyt jatkoon ja hävisimme otelun suoraan 0-6 ja mixedin sijoituksemme oli siis jaettu 17.

Viikonloppu sujui joukkueotteluiden merkeissä ja tarkoitti siis meille vapaapäiviä kisasta, jotka sujuivat mukavasti treenien merkeissä. Itse vahvistin alkukisan aikana hyvin toiminutta, hieman nopeampaa ja selkeämpää rytmiä suorituksessa ja nämä päivät tulivat kyllä tarpeeseen.

Omat otteluni muotoutuivat maanantaille, jolloin siis ammuttiin kaksi ensimmäistä ottelua 1/32 ja 1/16, joista voittajat etenivät torstain finaalipäivään ampumaan. Torstai lähti käyntiin treenikentältä, jossa heti ensimmäisestä nuolesta asti tuntuma oli, että tänään homma sujuu. Noin 40 minuuttia ennen omaa otteluvuoroa sain luvan siirtyä finaalikentän vieressä olevalle harjoituskentälle, jossa ammuin useamman sarjan. Päivä oli melko tuulinen tuulen suunnan ollessa oikealta vasemmalle pääosin. Pertun kanssa siinä mietittiin, että finaalikentän oikeassa reunassa on katsomo, joten todennäköisesti itse finaalikentällä tuuli vie nuolta hieman vähemmän. Kun sitten lopulta oma vuoro koitti ja pääsi finaalikentälle, niin näinhän siinä kävi ja tämä oli ollut hyvä huomio jo treenikentällä.

Se miten nämä kisat erosivat kaikista muista kisoista oli se, että täällä jokainen ottelu ammuttiin vuoroammuntana finaalikentällä yksi ottelu kerrallaan ja kuulutuksien kanssa. Tämä oli se asia mitä tästä reissusta odotin kaikkein eniten, sillä nykyään tätä vuoroammuntaa pääsee ampumaan todella harvoin kun vain harvoissa SM-kisoissakaan nykyään edes finaaleita ammutaan vuoroammuntana.

Ensimmäinen vastustajani oli Bulgarian Ivan Banchev sijalta 38, kun minä lähdin kisaan sijalta 27. Ammuimme ensimmäisestä sarjasta tasurin 26 ja toisen hävisin pistein 26-27. Sain tästä tappiosta hyvän taisteluhengen päälle ja pistin kolmannelle voiton 28-25 tasoittaien pelin 3-3. Kaksi viimeistä sarjaa meni vähän hermoillessa omalta osalta, mutta molemmista nappasin kuitenkin pisteet kotiin sarjoilla 27-25 ja 26-25. Voitin ottelun siis 7-3 ja etenin 1/16 otteluun.

Toiseen otteluun sain vastaani Ranskalaisen Jean Charles Valladontin, joka on moninkertainen arvokisamitalisti kirkkaimpana kruununa Rion olympialaisten hopeamitali. Kun vastus on kova niin silloin myös ammunta täytyy olla tikissä ja niinhän se oli. Nautin todella suuresti ampumisesta, joka oli helppoa ja itsevarmaa ja vedettiin kyllä todella kovatasoinen ottelu, vaikka tuulta oli sen verran että lähes kaikilla nuolilla sai ottaa ennakkoa. Neljä ensimmäistä kierrosta oli tasureita pisteillä 28, 28, 29, 29. Viimeisellä kierroksella toinen nuoleni lipesi kasille hieman kovempaann puuskaan  ja hävisin lopulta setin 27-29 eli kokonaispisteillä 4-6. Mutta vaikka tappio tulikin niin en osaa olla siitä pettynyt. Pystyin näyttämään parasta osaamistani kovassa paikassa ja ampumaan sillä tasolla millä matseja voitetaan. Nyt tässä kävi näin, mutta tämä oli voitettu 17 sija minulle.

Meillä oli myös joukkueena loistava suoriutuminen, sillä Iidis voitti yhtälailla yhden ottelun ja oli naisten tähtäinjousessa sijalla 17 myös. Naisten taljajousessa Nisulan Satu teki todella upean suorituksen, sillä nän tiputti ensimmäisessä ottelussa World ranking 5 ja eteni 8 parhaan joukkoon. Toisessa matsissa tappio tuli kuitenkin lopulta pronssia saavuttaneelle turkkilaiselle ja sijoitus Satulle 8. Pitää kuitenkin muistaa, että ensimmäinen kova karsinta on tehty jo viime vuonna, sillä näihin kisoihin paikka irtosi karsinnan kautta ja sitä myöden jo edustaminen täällä oli onnistuneiden kisojen seurausta. Kiitos mahtavasta hengestä koko joukkueelle sekä meidän joukkueenjohtajana ja valmentajan toimineelle Pertulle.

Loppuviikko kului omalta osalta siis treenatessa kohti elokuun alun MM-kisoja ja paikkahan antoi todella optimaaliset olosuhteet tähän touhuun. Pääsi treenaamaan niin tuulessa kuin tyynessä ja ampumaan euroopan parhaiden kanssa. Kisakylän salia ja uimahallia tuli myös hyödynnettyä aktiivisesti ja mahtuipa loppuviikkoon vielä golf kierroskin yhdelle päivälle ennen paluuta takaisin kotiin.

Näissä kisoissa oli jaossa ensimmäiset olympiapaikat, joista mixedin kautta Espanja sai paikan ja henkilökohtaisista pudotuksista Saksa ja Moldova. Seuraavat olympiapaikat on jaossa sitten Berliinissä MM-kisoissa. Omalta osaltani olympiakarsintaan liittyen tärkein pointti täällä oli 12 pisteen saldo World Rankingiin, joka täältä putosi tilille ja tämä potti on se, jota itse tavoittelen kasvattavani parhaalla mahdollisella tavalla.

Seuraavat kisat on maasto-SM:t Keuruulla ja sen jälkeen näillä näkymin kisataankin sitten Berliinissä.

MM-karsintojen toinen kilpailu kisattiin Iitin upealla Kymppirannan kentällä ja sää oli takuuvarmaa Iiittiä, joka tarkoittaa helteistä ja valtaosin tuuletonta päivä. Kuinka se voikaan sattua, että Iitti openin aikaan vuodesta toiseen sää hellii ja mahdollistaa loistavan tulostason.

Ajeltiin seurakavereiden Hannen ja Markun kanssa aamusta hyvissä ajoin paikalle ja olipa upeaa nähdä miten täynnä kisaviiva oli. Tämä oli varmasti korona-aikojen jälkeinen suurin kansallinen kisa, jos ei oteta huomioon Sm-kisoja, sillä yleiseen luokkaankin saatiin 16 hengen kaavio pudotuksille.

Kisa lähti käyntiin hyvillä nipuilla mutta melko vaisulla tulostasolla, kun parin ensimmäisen sarjan jälkeen olin vielä alle 9 keskiarvossa. Näiden kahden avaussarjan jälkeen sain merkin paremmin paikalleen ja tikut alkoi löytämään keskelle huomattavasti paremmin. Kolmannen ja viimeisen sarjan 58 setit höystettynä parilla muulla hyvällä sarjalla antoivat ensimmäisestä puolikkaasta pisteet 334, joilla pääsin lähtemään piikkipaikalta toiselle puolikkaalle.

Toinen osiokin lähti hyvin käyntiin, mutta tuohon perään tuli huono kolmen sarjan vaihe, kun joka setissa oli 8 tai 7 osumia laskien tulostasoa merkittävästi, kaikki tämä johtui kyllä ihan omasta tekemisestä. Laskeskelin pistetilannetta ja mielessä alkoi kolkuttelemaan, että tällä tahdilla ei kyllä 660 mene rikki. Pienen itsepohdiskelun jälkeen päätin ottaa merkittävästi rohkeamman asenteen kahdelle viimeiselle setille, joka tuotti heti tulosta. 58 ja 56 pisteen lopetus nosti toisen puolikkaan tuloksen 329 pisteeseen joilla kokonaispisteitä kertyi yhteensä 663. Tällä tuloksella sai alkukisasta toisen sijan kun Vikströmin Antti oli pistellyt pari pistettä enemmän 665 tulokseksi.

MM-karsinta päättyi siis näihin nuoliin ja kun laskeskeltiin pistetilanne yhteen ensimmäisen Kokkolan MM-karsintakisan pisteiden kanssa, niin päädyttiin Vikströmin kanssa jaetuille pisteille 1303. Varmistimme siis kaiman kanssa paikkamme MM-kisoihin ja kun kolmas paikka meni Aartolan Jounille on meillä joukkue kasassa Berliiniin elokuun ensimmäiselle viikolle.

Kisa jatkui pudotuksilla, joihin saimme Vikströmin kanssa vapaakierrokset ensimmäisen ottelun osalta. Ensimmäisestä matsista tuli suora voitto 6-0 Ronkasen Pertusta hyvällä tekemisellä. Toinen ottelu olikin jo semifinaali, johon sain vastuksekseni tulevan MM-joukkuekumppanin Aartolan Jounin. Jouni oli edellisistä matseista sisuuntunut ja pistikin kaiken peliin ja ampui loistavasti ottaen kaksi settivoittoa. Myös minulla nuolet nakutti sen verran mukavasti keskelle ja voitin ottelun lopulta pistein 6-4. Finaalista tulikin sitten melkoinen jännitysnäytelmä, kun kisakentille paluun tehnyt Kuopan Taru oli passittanut Vikströmin pronssiotteluun. Otin jo matsin alkuun vahvan johdon ja voitin kaksi ensimmäistä settiä vieden pistetilanteen 4-0. Taru ei kuitenkaan antanut periksi ja kun minä missasin nuolia harmillisen läheltä kymppiä ysin puolelle niin neljän sarjan jälkeen tilanne oli tasan 4-4. Viimeisellä setillä tuuli nousi läheisen ukkosrintaman vuoksi ja ammuttiin molemmat vähän tuulen alle, itse en ainakaan osannut lukea tuulta riittävästi. Viimeinen nuoleni tarttui harmillisesti johonkin puuskaan ja painui kauas keltaisesta. Taru sen sijaan hoiti omat nuolensa perille kunnialla ja niin siinä vain kävi, että kentän ylivoimainen ykkönen oli Taru Kuoppa voittaen sekä minut että kaiman. Mahtavaa Taru!!!

Tällä kertaa Iitti Openista kotiin tuomisena oli siis MM-kisa paikka ja hopeinen mitalilautanen. Vaikka kultaa ei tullutkaan, niin olen todella tyytyväinen kisaan. En itseasiassa viime vuonna saanut 660 rajaa rikki, silloin oli säät melko vaihtelevia, mutta tämä on kuitenkin tuloslaji ja kyllä sillä alkukisatuloksella ainakin itselleni on henkistä merkitystä. Pystyin kisan aikana analysoimaan omaa tekemistäni ja vaikuttamaan siihen positiivisesti, joten tämä on se oppi, mitä tästä kisasta jää taas taskun pohjalle. Tekeminen on tällä hetkellä hyvällä tasolla ja tästä on mukava lähteä maanantaina kohti European Games kisa Puolan Krakovassa, jossa vietän seuraavat vajaa kaksi viikkoa. Alkukisa ammutaan siellä ensi viikon perjantaina ja pudotuskaaviosta selviää sitten päivät henkilökohtaisille sekä mixed team otteluille, joissa parinani on Ida-Lotta Lassila. Minun ja Iidiksen lisäksi naisten taljassa on Nisulan Satu ja joukkueen johtajana/valmentajana Ronkasen Perttu. Kesän pääkisat siis alkavat nyt ja täytyy sanoa, että olen todella innoissani, tästä tulee hyvä kesä! 

Oittaan maastorata tarjosi taas parastaan, kun kisailtiin tänään maastokisojen merkeissä jylhän upeissa ja luonnonkaunissa maisemissa sekä jousiammunnan näkökulmasta erittäin haastavissa maastoissa.

Kisa oli samalla osa EM-karsintaprosessia, jossa päätavoitteeni oli EM-kisojen A-rajan eli 338 pisteen tavoittelu. Olin aiemmin ajatellut, että tämä on väliviikonloppu kisoista, mutta sen verran jäi Keuruulla oma töpeksiminen merkkien kanssa ja A-rajan ampumatta jääminen harmittaa, että tartuin tilaisuuteen kiinni ilmoittautuen Oittaalle uuteen yritykseen ja onhan se tietysti hyvää treeniä kohti EM-kisoja tällaiselle pääosin tasamaan ampujalle. Tällä kerralla kävin ampumassa merkit oikein rullamitan kanssa viikolla kotikentällä, joten nyt nekin pitivät paikkansa.

Kisajärjärjestästäjä varoitteli ennakkoon sääolosuhteista, kun edelliselle yölle luvattiin sadetta jota olikin vähän ripsauttanut. Maasto kun on erittäin jyrkkäpiirteistä paikkapaikoin, jonka vuoksi kalliot saattaa olla todella liukkaita. Onneksemme keli oli kuitenkin sen verran ehtinyt kuivahtaa ja päivä meni juuri sopivan viileässä poutasäässä niin tällaisia haasteita ei kuitenkaan koettu. Onneksemme myöskään hyttysten aikakausi ei vielä ollut alkanut ja pääsimme nauttimaan luonnosta ihan ilman hyttysmyrkkyäkin, joten mikäs sen parempaa.

Päivä kului mukavan lupsakissa merkeissä Ronkasen Pertun ja Hätösen Sepon kanssa rataa kiertäen, joka otti noin 6 tunnin rupeaman. Heti aloitusrastimme otti niin sanotusti luulot pois, kun vastassa oli arvioitava rasti jyrkkään alamäkeen ja taulukin oli sen verran sijoitultu vaikeasti että heti sai miettiä, että onkohan tämä nyt iso vai pieni. Onnistuin kuitenkin kohtalaisen hyvin kaikki signaalit lukien ja avauksesta sekä seuraavastakin pidemmästä annetusta rastista melko hyvin. Sitten tulikin kaikenlaista sohlausta, kun osaamistaso ei noissa kulmavähennyksissä ole ihan parasta mahdollista ja arvioitavilla rasteillakin mittaamisen osaltakin on aina varianssia. Lisäksi yhdeltä rastilta muka mittasin oikein ja siirsin sitten tähtäimen vahingossa 5m väärään merkkiin, hyväähän tällaisesta ei pisteiden muodossa seuraa. Vaikka sain nuolia keltaiselle niin pitkään meni kuitenkin ensimmäisen kutosen ampumisen osalta ja niitä tulikin sitten heti kerralla kolme eli täydet pisteet, joka kuitenkin jäi kisan ainoaksi bingoksi. Puoleen väliin mennessä olin saanut kasaan 160 pistettä ja laskeskelin siinä, että nyt alkaa kyllä olemaan melko ohkaiset saumat tuohon A-rajaan, kun maasto oli ollut melko haasteellinen ja odotusarvona oli, että se ei siitä juuri helpotu.

Tässä kohtaa kuitenkin tapahtui jonkinlaista heräämistä ja aloin ehkä saada paremmin tuntumaa kulmavähennyksiin ja myös kulma-ammunnan asentoihin. Vahvemmalla fokuksella laukausten viimeistelyyn keskittyen sain toiselle puolikkaalle selkeästi parempaa tekemistä, joka kyllä alkoi näkymään tuloksissakin, jotka pyörivät pääosin 15 pisteen tuntumassa ja jopa sen päälle. Pitkän hyvän pätkän jälkeen palasimme takaisin pääleiriin, jossa ammutaan legendaarin äärijyrkkä alamäki tipurasti ja siinähän se siten taas kosahti. Suoraa matkaa oli reilut 10m, mutta taulu ei tainnut olla juuri 5m kauempana. Olin ampunut viiden metrin merkin ja tasamaallahan se on noin 18m merkki itselläni. Pistin 14m merkin ja tuikkasin nuolen liikenteeseen osuen yläpuolelle kolmoseen. Siinä sitten pään sisäisen myrskyn merkeissä päätin ampua ennakolla ja kun ammunta-asento on haastava niin sen verran paljon oli tekemisessä vibraa että seuraavat nuolet osuivat molemmat neloselle. Taas kerran kokemattomuus koulutti, eipä se näytä toimivan tuolla tavalla jyrkkään alamäkeen, josko tuon seuraavan kerran muistaisi. Heikko sarja kuitenkin terästi taas tekemistä ja paikkasin tilanteen kahdella 17 pisteen sarjalla. Viimeiselle rastille mentäessämme saavutimme edellisen ryhmän ja vaihdettiin kuulumisia pistetilanteesta. Olin itse hieman ulkona tilanteestani, mutta kun Perttu kertoi että minulla oli pisteitä 324, niin siinähän kalkulaattori pyöräytti heti mieleeni, että 14 pisteen odotusarvolla lähdetään. Tottakai lopetus oli arvioitavaan rastiin ja taas sai pohtia, että kumpikohan taulukoko siellä on, mutta sain sen onneksi kiinni. Tarkat mittailut ja merkkien varmistamiset, joka johti vitososumaan yläpuolelle. Säädin hieman tähtäintä ja pistin toisen vitosen viereen. Siinä ruuvaillessani pojat totesivat, että kun oikein ruuvaat niin se saattaa neloselle mennä. Pistäessäni viimeisen nuolen matkaan näin heti että vähän ylös menee, ihan vitosen rajalle ja sain tyytyväisenä kuitata että niinhän siinä kävi, mutta se riittää minulle sillä tällä osumalla varmistin A-rajan tasan A-rajan tuloksella 338.

Oli todella hauska päivä maastossa loistavan ryhmän kanssa (kiitos vaan Perttu ja Seppo), päivä kului nopeasti erilaisia ammuntarasteja selvitellen. Paljon tuli hyviä nuolia ja loistavia osumia, mutta paljon myös kokemattomuudesta johtuvaa sähläystä ja sitä myöden huonojakin osumia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen loistava venyminen ja tavoitteen asettamisen merkitys, vaikka välillä jo näytti, että tavoite karkaa niin hyvällä itseluottamuksella ja keskittymisellä siihen mitä tekee tämä päivä kääntyi voitoksi ja olen kyllä todella ylpeä tuloksesta, joka syntyi. Nyt se A-raja on rikottu ja siltä osin voi tyytyväisenä suunnata katseet kohti syksyn Italian maasto EM-kisoja.

Kotiin tuomisista kisoista oli kultainen mitali, Pertun ollessa toinen pisteilla 324 ja Pyry kolmas pistein 316. Molemmat ovat kovia maastoampujia ja ehdottomasti parempia kuin minä kulmien vaikutuksen ja matkan arvioinnin osalta, joten arvostan voittoa myös tältä osin suuresti.

Seuraavat skabat olisi sitten parin viikon päästä Iitissä, jossa ammutaan taulu-MM-kisojen toinen karsinta, jonka jälkeen nimetään Berliinin joukkue ja heti tämän jälkeen tiistai aamulla lähdetäänkin sitten kohti European Games kisoja Puolan Krakovaan, joka on näistä kolmesta kesän KV-kisasta kuitenkin se kaikkein odotetuin, kun ollaan edustamassa suomea isossa monilajitapahtumassa noin 100 suomalaisen urheilijan voimin.

Kotimaan 70m kisakausikin on vihdoin saatu polkaistua käyntiin ja tietenkin heti arvokisakarsinnalla, kun kaksiosaisen karsintamallin ensimmäinen kilpailu ammuttiin Kokkolassa.  Kenttä ja järjestelyt olivat taas viimeisen päälle, kun Kokkolalaiset olivat pistäneet parastaan ja muuntaneet Kirkonmäen urheilukentän jousiammuntastadioniksi.

Sää oli päällisin puolin loistava, aurinko paistoi lähes puhtaalta taivaalta koko päivän, mutta tähän vuoden aikaan luoja ei liian paljon lämpöasteita meille suonut. Sai kyllä vetää pitkää kalsaria ja useampaa välipaitaa päälle, että viivalla oli mukava olla. Meren vieressä oleminen myös näkyi ilmanalassa mukavan voimakkaasti puhaltavan tuulena, joka päivän mittaan vaihtoi suuntaansa. Kaikki elementit siis saimme, joihin täytyy olla varautunut, pelkällä hallitreenillä ei näissä olosuhteissa tehnyt juuri mitään.

Alkukisa, joka siis toimi MM-karsintana oli todella vaihteleva. Ammuin paljon hyviä sarjoja, useamman 57 setin jotka olivat loistavia tuohon tuuleen, kun tähtäilyt olivat pääosin jossain 7/8 osuma-alueilla ja useimmiten ennakko vielä vaihteli sarjan sisällä. Mutta sitten tuli myös niitä toisenlaisia sarjoja, kun heikomman pään sarjat olivat 48/49 tasoa. Ammuin yhden 4 osuman ja useamman 6 osuman sellaiseen tönivään tuuleen, jossa laukaus vain lähti väärään kohtaan tuulen heiluttelua. Kisatilanteen osalta päivä eteni hauskasti, kun alkuun olin kärjessä, mutta jossain huonon setin paikkeilla Vikströmin Antti meni ohi. Saavutin hänet pariinkiin kertaan, mutta aina noihin kohtiin tuli sitten jokin huono setti ja pahimmillaan eroa oli lähemmäs kymmenen pistettä. Lopuksi kuitenkin hieman ehkä yllätykseksenikin voitin alkukisan parin pinnan erolla ampuen pisteet 318+322=640.

Ensimmäisen Berliinin MM-kisojen karsintakilpailun jälkeen joukkueen kolmessa paikassa on itseni lisäksi kiinni Vikströmin Antti ja Aartolan Jouni, mutta siinä takana on monta ampujaa joilla yhtälailla on kova palo kisoihin. Kisa on kuitenkin vasta puolivälissä ja joukkue valikoituu viikkoa ennen juhannusta, jolloin ammutaan Iitin Kymppirannassa toinen osakilpailu ja yhteistuloksen pohjalta valitaan joukkue.

Pudotuskierroksella voitin ensin ensimmäisessä ottelussa Tukiaisen Iidan 6-2. Semissä meillä oli kova vääntö Ronkasen Pertun kanssa, jolta otin ensimmäisen setin pataan ja tästä syttyneenä ammuin perään 29 ja 30 setit, jolla sai tilanteen käännettyä oikeaan suuntaan, kierros kuitenkin venyi loppuun asti neljännen sarjan tasurilla ja lopulta voitto 7-3. Finaalissa ammuttiin jälleen kerran Vikströmin Antin kanssa ja tasaista vääntöä olikin. Neljä kertaa tasuri, mutta kun Antti voitti yhden kierroksen niin lopputuloksena minulle tappio ja hopeasija pistein 4-6. Onnittelut Antille taas kerrna voitosta!

Hyvää ammuntaa oli melkoisen haastavaan tuulipäivään, joka kyllä tiputti tulostasoa valtavasti koko porukalta. Tämä se pelin henki kuitenkin on, ulkona ammutaan säiden armoilla ja tämä oli tällainen päivä, joka ei tulostasollista hurmosta tarjonnut, mutta paremmuusjärjestys se tästäkin päivästä syntyi.

Nyt jatketaan treenejä kohti viimeistä MM-karsintaa ja heti sen jälkeen starttaavaa European Games kisaa kohti, joka on yksi tämän kesän päätavoitteista. Sitä ennen taidna kuitenkin vielä käydä ampumassa ensi viikonloppuna Oittaalla maastokierroksen, kun sellaiset EM-kisat kolkuttelisi tuolla syyskuussa, joten treenailu on hyväksi siihenkin touhuun. 
 

Maastoammuntakausi tuli avattua tänään Keuruussa, jossa en ole aiemmin käynytkään. Todella upea kisakeskus ampumahiihto / hiihtostadionin yhteydessä ja upea rata, joka nousi korkealle harjulle ja sieltä lasketeltiin pikkuhiljaa takaisin alas. Parhautena oli ehdottomasti se, että rastit olivat todellista maastoammuntaa, eikä juurikaan tasamaan rasteja näkynyt, joka tietty teki omat haasteensa, kun ei maastoon ole kovinkaan adaptoitunut :)

Valmistautuminen kisaan ei ollut mitenkään optimaalisin, kun tullut tehtyä remppaa tässä viime viikot ja merkitkin ammuin vasta eilen. Ammunta toki muuten on kulkenut mukavasti ja maastoon on aina kiva lähteä, joten hyvillä mielin aamusta kisapaikalle ja muutaman tikun ehti ampua harkkakentällä pohjille. 

Kisan alku oli hyvä, kun kahdelta ensimmäisellä rastilla, jotka oli annettuja matkoja tikkasin nuolet keltaiselle. Sen jälkeen siirryttiin vaihtelevasti arvioitaville ja sitten alkoikin nuolet löytymään vähän turhan usein heikommilta osuma-alueilta. Turhan paljon meni avausnuolet ylä 3/4 osumille, jonka jälkeen kyllä kohtuullisella prosentilla sai tikkuja sitten keltaiselle, mutta ei riittävästi kuitenkaan. Vähän jäi sellainen tunne, että mun merkit ei ehkä ihan pitänet paikkaansa, kun annetuiltakin tuli vastaavia virheitä. Toki voi kyllä johtua kulma-ammunnan osaamattomuudestakin, joten ompahan ainakin treeneihin ihmeteltävää. Arviointi eli mittaaminen on kyllä toinen treenattava asia arvioitavilla matkoilla , vaikk tunne oli, että ehkä se meni ihan kohtuullisesti.  Taulukokojen kanssa kentällä oli luonnollisesti hieman kikkailtu ja en erehtynyt  onnksi kuin ainoastaan yhdessä pakassa taulun koosta saaden kuitenkin siitäkin avausnuolella pisteen arvoisen osuman, joten joka nuolella tuli pisteitä. Hieman alavireisen pitkän periodin jälkeen sain kuitenkin loppuun hienon onnistumisen, kun tikkasin toiseksi viimeiltä 10m tiputaululta täydet 18p ja viimeiseenkin tauluun kaikki keltaiselle, joten lopusta jäi hyvä mieli.

Kisan kulun osalta olin vähän vajaaseen puoliväliin asti johdossa, mutta sitten Ekholmin Pyry pisti vilkun päälle ja katsoi horisonttiina ampuen todella kovaa vaativalla radalla. Olin jo toistakymmentä pistettä jäljessä, mutta loppuun, kun oma ammunta ja arviot hiukan paranivat niin kavensin eron 6 pisteeseen ja olin siis lopulta toisella sijalla pistein 330, kun Pyry latoi taululle pisteen 336.

Kisa oli samalla EM-karsinta kisa, toki varsinaista karsintaa ei käytännössä ole ilmoittautuneiden vähyyden vuoksi, mutta pisterajoja kuitenkin kisoissa tavoitellaan. Tällä tuloksella täyttyi B-raja, joka EM-kisoihin nimeämiseen vaaditaan ja A-rajaan jäi matkaa 8 pistettä.

Seuraavat kisat olisi sitten ensi viikonloppuna Kokkolassa, jossa ammutaan 70m kierros ja se on taas osa tulevan kesän MM-karsintaa, joten tasamaa treeniä tiedossa tulevalle viikolle.

Kuva: Aulis Humalajoki

Kansainvälinen kisakausi ulkomatkoilla avautui tänä vuonna briteissä Lilleshallissa European Grand Prix kilpailun merkeissä. Kisaan osallistumisen päätavoite oli tavoitella joukkuepaikkaa European Games kisoihin Puolan Krakovaan tulevalle kesälle.

Lähdettiin kilpailuun suoraan halli-SM-kisojen jälkeen Vikströmin Antin, Tukiaisen Iidan ja Lassilan Ida-Lotan kanssa ja saavuttiin sunnuntai illalla Manchesteriin, jonne meidän lennot oli varattu. Sieltä siirryttiin bussilla Telfordiin, miljoonan sellaisen mutkan kautta joita google maps ei osannut ennustaa, kisahotelliin. Hotellilla meitä olikin jo vastassa edellisenä päivänä paikalle matkustanut Vuorisen Verne, joka ilahtui suuresti tuodessamme hänen jousilaukun, joka oli finskiltä jäänyt suoralta lennolta kotimaahan. Kun myös Lontoon kautta paikalle vähän pidemmän kaavan kautta (eli kisajärjestäjä odotteli ihan muualle ja kyytiä ei ollut kuin vasta illalle) matkustanut Aartolan Jouni saatii remmiin mukaan oli joukkue kasassa.

Maanantai aamulla tankattiin itsemme täyteen perinteistä englantilaista aamiaista ja lähdettiin kisakentälle virallisiin harjoituksiin kauhistelemaan kylmyyttä ja tuulta joka kentällä puhalsi. Sinänsä kenttä oli varsin kaunis puhtaan vihreä, iso peltomainen alue. Kun saatiin viralliset harjoitukset ammuttua käytiin lounaalla ja sitten ryhdyttiinkin jo ampumaan alkukisaa. Ensimmäinen puolikas onnistui mukavasti pistein 325 ja olin näillä pisteillä sijalla 19, mutta toiselle puolikkaalle tekeminen vähän hyytyi ja tuuliennakot ei napsunut niin kohdilleen joten tipuin sijalle 36 ampuen puolikkaasta 316 ja kokonaispisteiksi 641.

Kakkospäivän ohjelmassa oli joukkuekisa, jossa saavutimme 2020 luvun miesten joukkueen ensimmäisen otteluvoiton suoraan 6-0. Toisessa ottelussa Italiaa vastaan ei saatu ihan samanlaista hurmosta päälle, kun settiin sattui aina jokin vähän heikompi osuma. Olimme jo 0-4 sillassa mutta venytimme sieltä vielä 2-4 tilanteeseen hyvällä sarjalla. Viimeisellä Italia oli kuitenkin parempi ja voitti ottelun 2-6 meidän sijoittuessa sijalle 9.

Keskiviikkona ammuttiin henkilökohtaiset pudotukset, jossa vastassani oli kreikkalainen Katsaitis Panagiotis sijalta 77. Päivä oli taas kerran tuulinen ja osittain puuskittainen. Ammunta tuntui hyvältä tekemisen puolesta, mutta niin siinä vain kävi, että tasaisen ottelun jälkeen kreikkalainen vei pisteet 4-6. Muutama turha kasi joko liian suurella tai liian pienellä ennakolla maksoi ottelun ja sijoitukseksi tuli siis jaettu 57.

Torstai olikin sitten se meidän pääpäivä eli joukkuekarsinta kahdesta paikasta European Games kisoihin. Alkukisan pohjalta sijoituimme paikalle 6 tähän karsintaan ja saimme vastaamme Portugalin. Kisa valkeni mukavan aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä. Tämäkin kisa meni ennakoiden kanssa ihmetellessä ja vaikka pisteet eivät vastustajallakaan pilviä hiponut, niin jouduimme heti alkuun siltaan 0-4 tappioasemaan. Komannella sarjalla ammuimme parhaan settimme ja vastustajalla kävi jotain härdelliä ja heidän viimeinen nuoli lähti yliajalla. Heiltä paras pois mutta vaikka tuo olisi laskettu niin olisimme voittaneet. Viimeisellä setillä osui melko puuskainen hetki ja ammuttiin turhan paljon punaisen osumia, loppuräknäyksen jälkeen pisteet oli tasan joten Portugali voitti 5-3. Meille sija 9, joten joukkuekisapaikka jäi haaveeksi meiltä ja ne menivät lopulta ranskalle ja hollannille.

Kilpailun suhteen meillä oli selkeä tavoite ja prioriteetti saavuttaa joukkuepaikka European Gamesiin mutta se ei toteutunut, tärkeää on kuitenkin että yritettiin ja kaikkemme tehtiin. Tosiasia on se, että kun suomesta kärrätään huhtikuun alussa jengi hallista tuulisille englannin nummille niin ei se ammunta ole ihan sitä mitä se parhaimmillaan voisi ulkokauden kuluessa olla. Kaikki me taisteltiin tuuli ammunnan kanssa ja sitä riitti täällä ihan kuten muissakin isoissa kisoissa. Kesälle on siis tuulitreeniä tehtävälistalle harjoituksiin. Omasta suorituksesta en kauhean tyytyväinen ole, paljon parempaan odotukset oli asetettu, mutta tämä kuuluu pelin henkeen ja nyt käännetään katseet kohti kesää.

Kisan jälkeen kävimme vielä Iidan kanssa katsastamassa paikallisen Lilleshallin Golf kentän. Saimme ihan huippu palvelua, Pro Shopin pitäjä otti meidät sydämmellisesti vastaan ja katsoi meille vuokravälineet kuntoon ja lähetti matkaan upealle kentälle. Olipa kyllä hienoa avata golf kausi samalla ja pelata ensimmäistä kertaa golffin synnyinsijoilla.

Vaikka kilpailu ei mennyt odotetusti niin voisi sanoa että Lilleshall kohteli meitä lempeästi. Maanantain hienoisen shokin jälkeen kylmyyden ja tuulen suhteen sää parani koko ajan loppuviikkoa kohti ja pääsimme kyllä valtaosin ampumaan hyvässä säässä ja loppuviikosta ihan lämpimässä auringon paisteessa. Kisakentällä järjestelyt toimivat hienosti samoin kuljetukset ja hotelli oli kaikin puolin hyvä samoin kuin ruoat mitä viikon aikana nautittiin. Myös maisemat kisakentälle ajellessa olivat todella hienot kun jokapuolella on silmän kantamattomiin vihreitä peltoja ja teiden varsilla valtavia tammia ja lehtikuusia. Englanti yllätti ainakin minut positiivisesti.

Hallikauden 2022-2023 päätti taas kerran tietenkin Halli-SM-kisat, jotka ammuttiin tällä kerralla Varkaudessa. Paikkana Varkauden liikuntatalo oli upea puitteiltaan, halli oli erittäin valoisa ja kisaan sopivan kokoinen. Oli myös muistaakseni vasta toinen kerta elämässäni kun olen Varkaudessa käymässä ja ensimmäistä kertaa jousiammunnan puitteissa, joten mukava oli vieraana olla.

Alkukisa sujui aikalailla sama tahtia kuin tämän vuoden kisat ovat menneet, kovatasoinen lopputulos 587 antoi selkeän piikkipaikan alkukisan jälkeisiin pudotuksiin. Varsinkin ensimmäinen puolikas oli kovatasoista tahtia ja nuo harvat ysitkin olivat melko lähellä 10 viivaa. Toinen puolikas oli sitten tasaista puurtamista, jossa niin ikään niputus oli kohtuullisen tiivistä, mutta pisteitä tippui joku enemmän. Kova tulos kuitenkin ja tosiaan kauden keskiarvoihin.

Pudotuskierroksilla pari ensimmäistä matsia meni lähinnä kymppejä ammuskellessa joilla sekä seurakaveri Koskisen Jarkko että Joutsin Hakkaraisen Arto tippui 6-0 jatkosta. Semifinaalissa PJA:n Reko Heikkistä vastaan nippu hajosi vähän turhan paljon, mutta vein kuitenkin matsin 6-0 suunnaten kultamatsiin.

Finaalissa oli odotetusti vastassa Vikströmin Antti, joka oli raivannut tien finaaliin tiukkojen matsien jälkeen. Matsi oli todella jännittävä ja voi vain todeta, että kulta karkasi käsistä ihan itse ampumalla. Livautin ensimmäiseen settiin viimeisen nuolen 8:lle häviten tämän ja toiseksi viimeiseen ammuin pari turhaa ysiä ottaen tasurin. Tämän päivän alkukisan jälkeen tuollaisia 28 sarjoja ei kylllä saisi tulla tällaisessa tilanteessa ja nämä rankaisivat siten että voitto valui käsistä ja tyytyminen oli hopeiseen lätkään. Antti ampui hienosti ja on sen vuoksi mestari onneksi olkoon.

Mentaalisesti tämä kisa oli kohtuullisen raskas ja pitkästä aikaa olin kisan jälkeen oikeasti erittäin pettynyt itseeni. Tekeminen on ollut viime ajat niin treeneissä kuin kisoissa vahvaa ja jos ampuu tärkeimmässä paikassa surkeasti niin ei siihen voi millään tasolla olla tyytyväinen.

Seuraava koitos on European GP kisa Lilleshallissa Isossa-Britanniassa, jonne lähdettiin nyt heti SM-kisojen jälkeen avaamaan ulkokausi ja tavoittelemaan erityisesti European Games joukkuepaikkaa.

Perinteikäs 25m + 18m kilpailu Niilon nuolet kilpailu  ammuttiin Jyväskylän Graniitissa, joka on aina yhtä mukava paikka kisata sekä mukavan porukan, että loistavien olosuhteiden vuoksi. Olenkin vuosien mittaan onnistunut varsin mukavasti tulostasollisesti nimen omaan Jyväskylässä ja niin nytkin.

Ajelin aamusta paikalle ja olin omaan tyypilliseen tapaani noin 20min ennen harjoitusnuolten alkua astumassa oven kynnyksen yli. Kasailin jousen ja siirryin välinetarkastuksen kautta ampumaan 25m lämmittelynuolia, jotka eivät kyllä osuneet yhtään mihinkään, kuten ei ole tällä viikolla kotonakaan harjoituksissa osunut. Olin kuitenkin varsin luottavainen, sillä tiedän kisatilanteen muuttavan tekemistäni useimmiten positiiviseen suuntaan tapahtuu lämmittelyissä mitä tahansa.   

Kisa alkoi aikalailla katastrofaalisesti kun kaikki kolme tikkua jäi kympin viivan alapuolelle eli pisteitä 27. Tällaisen shokkihoidon vaikutus yleensä on juuri sellainen kuten nytkin oli, eli perään pari bingoa ja oltiinkin jo 29 vauhdissa. Tuon jälkeen tulikin sitten aivan turhan monta sarjaa 29 tasoon ja kaikissa yhteistä oli se, että ysille jäävä nuoli oli alapuolelta ohi. Ymmärsin kuin ymmärsinkin sitten ruuvata jossain kohtaa tähtäintä ja loppua kohti parantelin niin että kahden lopetukseen ammutun bingon jäklkeen pisteitä oli kertynyt 292. Tauon jälkeen alkoikin sitten lyyti kirjoittaa ja ammuin ehdottomasti yhden parhaita hallikisojen puolikkaitani, kun missasin ainoastaan kolme nuolta auki ja lopetuksena oli 3 bingoa. Pisteitä toiselta puolikkaalta siis 297 ja kokonaistulos 589, joka on oma ennätykseni kahden pisteen turvin, edellinen ennätys oli 2020 vuodelta Joensuun SM-kisaviikoilta ammuttu 587. Tulos ei jäänyt Lipposen Jarin SE:stäkään kuin 2 pistettä, joten pikkuhiljaa lähemmäksi hivuttaudutaan.

Loistavan ensimmäisen kisan perään otettiin lyhyttäkin lyhyempi ruokapaussi ja siirryttiin muutama askel lähemmäksi 18m tikanheittoetäisyydelle. Harkkanuolia ammuttiin pari settiä ja sen jälkeen lähdettiin merkkaamaan. Mielessä poltteli hyvän 25m jälkeen 18m SE.n tavoittelu, mutta ehkä se poltteli vähän turhaankin mielessä kun ekalle puolikkaalle tuli muutama halpa ysi. Todella kova setti siltikin 295 ja tauolle siirtyessä laskeskelin mielessäni, että SE tasoon 592 on vielä saumat olemassa. Tämä tunne katosi sitten toisen puolikkaan ensimmäisellä nuolella kun rääpäisin sen kauas oikealle kasille, pikku tunnekuohussa pitin vielä varoiksi toisella nuolella ammutun kympin perään vikan ysille, niin siinähän se 3 pinnaa suli sitten samantein. Sanoin taulukavereillekin, että loppukisa menee sitten ammuskellessa, kun SE vauhti suli jo tähän kohtaan. Taas kerran heikko hetki herätti ja sitten alkoi tapahtumaan sellaista, mitä en muista tapahtuneen kuin kerran aiemmin. Pääsin todelliseen Flow tilaan ja pistelin 8 bingoa putkeen ja kun siirryttiin viimeiselle sarjalle olin edelleen täysin kiinni SE:tä sivuavassa tuloksessa. Ensimmäinen nuoli keskelle X:ä, toisella nuolella hyvä kymppi, mutta viimeiselle nuolelle ei kasetti kestänyt. Turhan pitkä tähtäys ja vielä toivomista turhan paljon perään, joten mitäs muutakaan siitä seurasi kuin, että nuoli painui ysille. Hurja tulos kuitenkin, tuosta alusta 296 ja kokonaistulokseksi 591, joka sivuaa viime keväänä Jyväskylässä ampumaani 18m omaa ennätystäni. Huvittavaa silti, että vaikka tämä oli vasta kolmas 590 ylitykseni kisoissa, niin kisan päättymishetkellä olin kovin pettynyt itseeni ja  tulokseen nimenomaan tuon viimeisen nuolen vuoksi. Ikinä ei osaa olla tyytyväinen.

Onneksi kokemusta on kertynyt kaikenmoisista tilanteista ja jo tuloskortin allekirjoittamisen jälkeen päivän saldo maistui varsin mukavalta. Oma ennätys 25m:ltä ja ennätyksen sivuaminen 18m:ltä on sellainen suoritus, että kyllä siitä voi taputtaa itseään olkapäälle. Tulihan tuosta vielä kisan voittokin kaupan päällisinä melko selkeällä erolla ja yhteispistee 1180, joka on pisteen enemmän kuin tupla-18m ennätykseni. Nyt sitten lähdetään takaisin sorviin ääreen valmistautumaan huhtikuun alussa Lilleshallissa ammuttavaan Euroopan GP-kisaan sekä juuri ennen lähtöä ammuttaviin 18m Halli-SM-karkeloihin.

Vuoden 2023 kansainvälinen kisakausi aukesi tänä vuonna Nimesin kisasta Ranskasta. Nimes on Euroopan suurin hallikilpailu ja tälläkin kertaa osallistujia oli reilu 1000, joista minun luokassa ampujia oli175. Itse kilpailun lisäksi Nimesiin kuuluu aina jousiammuntamessut, jossa on sekä välinevalmistajat että muutama jousitarvikeliike paikalla. Itselleni tämä oli myös tärkeä osa reissua, sillä oli mukava tavata taas pitkästä aikaa pitkäaikaisen tukijani Win&Win:n edustajat, joita en ole nähnyt nyt moneen vuoteen koronan vuoksi.

Alkukilpailu järjestettiin neljässä karsintaryhmässä joista olin ilmoittautunut perjantai iltapäiväryhmään. Matkustussuunnitelmani oli hieman normaalista poikkeava, kun lensin Pariisiin torstai illalla ja matkustin lentokenttähotelliyön jälkeen perjantai aamulla pikajunalla Nimesiin, joka sijaitsee siis Etelä-Ranskassa. Hieman ehkä hermostutti lähdön hetkellä kun torstaina oli ranskassa isot lakot jotka koskivat niin lentokenttähenkilökuntaa kuin juna-asema ja kuljettajahenkilöstöä. Tämä oli kuitenkin turha murhe ja asiat sujuivat hyvin aina Nimesiin asti, jossa sitten säädin vuokra-auton saamisen kanssa oikein kunnolla. Oppina tästä voisi kertoa, että ranska ei ole vielä digitalisoitunut ja varaukset kannattaa tehdä ajoissa ei juuri saapumishetkellä. Alun hankaluudet vielä kulminoitui Nimesiin ajellessa kun puhelimesta loppui akku ja kävin sitä sitten latailemassa Burger Kingissä. Kaikenlaisen säätämisen jälkeen pääsin kuitenkin hotellille ajoissa ja olin kisakentällä klo 17:00, kun alkukisa alkoi klo 18:00.

Ammunta oli juuri niin hyvää kuin mitä itseltäni odotin ampuin tuloksen 585 (291+294) eli jatkoin samaa tasoa, mihin Riihimäellä jäätiin. Kisaanhan mahtuu aina kaikenlaisia hetkiä ja jos niistä ottaa highlightit niin ekan sarjan viimeisen nuoli osui vähän turhan höntyilyn takia kasiin, mutta käänsin sen vahvuudeksi ja annoin sen purkaa paineet tekemisestä. Perään tulikin paljon kymppejä monen sarjan verran. Lopupuolelle mahtui pari 28 sarjaa, joissa nuolet olivat aavistuksen auki kympin viivasta ja loppurutistuksen jälkeen tulos 291. Toinen puolikas lähti käyntiin todella vahvasti ja ammuin hyvää tasaisen vahvaa ammuntaa 3 viimeiselle sarjalle. Jostain syystä sinne mieleen hiipi turhia ajatuksia, jotka nosti jännitystasoa ja tuohon väliin tuli sitten 28 sarja, mutta kuittaisin tämän pois alta ja lopetin kisan todella vahvaan bingoon, joten toisen puolikkaan tulos oi 294. Olin tässä vaiheessa kahden alkukisaryhmän jälkeen kokonaistuloksella 585 sijalla 15, jonka jälkeen lauantai aamupäivä menikin sitten jännäillessä, etä miten seuraavissa ryhmissä ammutaan. Pudotuskierroksille jätkoon siis pääsi 32 ampujaa 175 ampujasta ja lopuilla oli tiedossa second change turnaus sunnuntai aamulle. Viimeisen ryhmän, jossa oli paljon kärkiampujia, ollessa puolessa välissä omaa kisaansa paikka, alkoi paikka pudotuksiin varmistumaan jo loppujen lopuksi olin sijalla 21, johon olin erittäin tyytyväinen, kun mukana kuitenkin oli valtaosa maailman kärkeä.

Pudotuskierrokset ammuttiin lauantaina iltapäivällä klo 17 alkaen, jossa aloitin ottelut alkukisan 12 sijoittunutta Itävallan Keziah Chabia vastaan. Ammuimme todella tiukan ottelun, jonka voitin pistein 6-4, kierros kuitenkin sisälsi yhden settivoiton ja neljä tasuria ja kun ammutut pisteeni oli 146, niin ei tuo enää kovin paljon tiukempi olisi voinut olla. Voin kyllä sanoa, että kyllähän tuo tilanne myös jännitti todella paljon, sellaista jännitystä, mitä kisavaavalla kokee on kyllä vaikea muualla kokea, mutta se kai tästä tekeekin niin mielenkiintoista. Toiseen matsiin tuli vastaan alkukisan taulukaverini Espanjan Yun Sanzhez, joka oli alkukisassa ampunut 593 ja sijoittunut 5 sijalle. Ekan matsin voiton jälken tämä ottelu tuntui o paljon rennommalta ja matsi lähtikin käyntiin minun tahtipuikoilla kun otin 2-0 johdon bingolla. Kaveri kuitenkin tasoitti ja meni ohi kahdella bingolla tilanteeseen 2-4. Sain tähän kohtaan taas hyvän otteen tekemisestäni ja nousin bingolla tasoihin ja lopulta viimeinen sarja meni tasuriksi 29 pistein. Itselläni viimeinen nuoli karkasi yläpuolelta juuri kympistä auki ja kaveri taas kohelsi alkuun tiputellen nuolia ja aikamoisen kiireen kanssa joutui pistämään nuolet tauluun päätyen samaan tulokseen. Kisa ratkesi siis uusintanuolella, johon pistin heti pillin soidessa vahvan kymin. Kaveri kuitenkin ampui 3mm lähemmäksi keskustaa kun hänellä nuoli koski X10 rajaan ja minulla nuoli oli X10 ja 10 viivojen välissä. Toisestakin matsista pisteitä kertyi 146 ja extra 10, joten ei voi olla kuin tyytyväinen tekemiseeni, jolla irtosi loistava jaettu sija 9. Tarkemmat tulokset löytyy täältä: https://www.ianseo.net/Details.php?toId=12859

Tottakai aina olisi ollut mukavempaa jos tuo olisi minulle kääntynyt, mutta jos häviää hyvän ammunnan päätteeksi ja pääsee tällaisessa paikassa näin pitkälle niin olen siihen tyytyväinen ja voin todeta onnistuneeni. Tähän tunteeseen ehkä herätti parhaiten se kun vaimoni sanoi illalla puhelussamme, että ompa mahtavaa kuulla, että olet tyytyväinen kisaan ja niinhän se on, harvoin sitä on kansainvälisistä kisoista palatessa ollut oikeasti tyytyväinen, niin harvinaista, että siitä pitää ehdottomasti nauttia.

Kilpailusta jäi siis mahtava fiilis, ammunta toimi erittäin hienosti, pystyin hallitsemaan jännitystäni taas kerran aikaisempaa paremmin ja vaikka jännitti niin siitä huolimatta tekeminen oli rauhallista ja kontrolloitua. Saavutin tavoitteeni, sillä sain taas world ranking pisteitä todennäköisesti ihan mukavastikin tuolla sijoituksella. World ranking tulee olemaan kuitenkin seuraavat 1,5 vuotta oma tavoitteeni ja kaikki tekeminen ja kisat joihin päätän osallistua palvelevat pelkästään sitä tarkoitusta. 

Ennen halli-SM-kisoja käyn ampumassa ainakin Jyväskylässä 18m+25m kisan, mutta ehkä sitä eniten mielessä kiiltelee huhtikuu alussa siintävä European Grand Prix kisa Lilleshallissa. Treenit siis suunnataan niitä kisoja kohti.

PS. Tästä Nimesin kisasta voisi vielä nostaa sen, että tämä on tosiaan avoin kilpailu, johon kuka vain voi ottaa osaa, mukana on myös juniori ja seniori sarjoja. Lisäksi kaikki yleisiin luokkiin osallistuvat ampuvat joko pudotuskierrokset, jos sijoittuu 32 sisään tai sitten 12 nuolen Second Change kisan, jossa pääpalkintona on välineitä, tänä vuonna 1. jousi, 2. tähtäin ja 3. stabit, joten kisareissussa on tavoiteltavaa koko viikonlopulle. Lisäksi tuo messupuoli varmasti montaa kiinnostaa. Mietintään siis lukijakunnalle, jos kiinnostaa lähteä haistelemaan tulevaisuudessa kansainvälistä meininkiä.