Pitkän kisatauon jälkeen oli mukava taas palata kisakentille. Syksyllä tuli käytyä Koreassa oppeja hakemassa ja tässä ollaan vielä matkan alussa niiden sisäistämisessä, mutta sen verran paljon mieli jo teki kisakuntoa testaamaan, että nyt on ilmoittautumiset sisällä useampaan kisaan, joista avaajana toimi tämän päiväinen Turun kisa.

Kisaan mahtui kuten yleensäkin melkoista tunteiden ja fiilisten vuoristorataa, eihän se muuten jousiammuntaa olisikaan ;) Aloitin ensimmäisen 30 nuolta todella vahvasti, mutta tekeminen meni vähän liian tuloshakuiseksi loppua kohden ja kirjasin 289 korttiin. Toinen 30 nuolta toisti täysin samaa kaavaa ja sisälsi paljon huippusuorituksia, mutta myös yliyrittämistä, jotka johtivat useampaan 8 osumaan ja tästä kertyi kasaan 288 eli yhteensä 577. Tuloksena siis varsin kohtuullinen, mutta tietysti parempaankin oli rahkeita.

Kisan ehdottomasti paras kierros tuli kolmannella 30 nuolen sarjalla, joka oli todella tasapainoista ja helpon vakaata tekemistä antaen tuloksen 294. Viimeisenkin 30 nuolen alku sujui samaa tahtia, mutta taas loppupuolella yllätin itseni turhasta yliyrittämisestä, joka lähti käyntiin harmillisesta 9 bingosta, jossa sinänsä ok suoritukset eivät vaan löytäneet rajojen sisälle ja mieli alkoi taas tarkkailla tekemistä liikaa. Viimeinen tulos oli siis 288 ja kokonaistulos 582, jolla sijoittuu tämän hetken valtakunnan listoilla jaetulle 2 sijalle.

Kokonaistulokseksi koko kisasta pääsin siis kirjaamaan 1159, jolla irtosi voitto ennen koko päivän hienosti ampunutta Antero Sistosta ja kolmanneksi sijoittunutta seurakaveri Tero Pyylampea.

Varsin mukava kisapäivä takana , joka osoitti, että oikealla tiellä ollaan tämän hetken treeneissä ja syksyn aikana uusiksi pistetty ammuntatekniikka ryhtyy jo kestämään painettakin, mutta tekemistäkin vielä on tiedossa. Pyrin erityisesti löytämään ajatusmallia millä pääsen kiinni opettelussa olevaan ideologiaan niissä tilanteissa kun osumat lähtevät hajoamaan, jotta pystyn palaamaan mahdollisimman nopeasti oikeaan tekemisen tasoon. Huomasin, että treeneissä tulee keskittyä erityisen vahvasti ainakin tällä hetkellä alkuvedon mitan vakiointiin, sillä se oli tämän päivän suurimpia haasteita. Jos ammuntasykli vaihtelee liikaa, niin osumien on turha toivoa olevan kovin tasalaatuisia. Kuten ehkä jokainen lajin pariin perehtynyt ymmärtää, pyöritään siis täysin perusasioiden parissa, mutta kun ne perusasiat ovat aidosti niitä eniten vaikuttavia asioita ja myös vaikeimpia toistaa paineen alla niin on aina oltava erityisen kriittisiä.

No mutta jokatapauksessa näin kauden ensimmäiseksi kisaksi olen erittäin tyytyväinen tekemiseeni ja tuloksiin, joista on hyvä lähteä parantamaan. Päivään mahtui iso määrä huippusuorituksia, jotka painan tästä päivästä mieleen. Ja heti ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kisata heti uudelleen Espoossa Tuulimäkikisan merkeissä.

Vihdoinkin paluu Coach Kim Hyung Tak Training Centeriin ja Archery Schooliin 10 vuoden jälkeen. Jos elämässä ja jouskariuralla joskus tekee hyviä päätöksiä niin tämä oli varmastikin yksi niistä. Tuli taas niin paljon oppia ja vahvistusta tekemiseen ja uutta intoa talven treeneihin, että ei voi olla muuta kuin innoissaan. Ajattelin ottaa ja kirjoitella vähäsen syvemmälle menevän blogipostauksen tästä leiristä, joten ei muuta kuin olkaa hyvät.

Oltiin vuonna 2008 ihan oman kansainvälisen jouskariurani alussa Hatavan Matin ja Mansukosken Antin kanssa 10 päivän opintomatkalla Coach Kimillä ja voisin sanoa näin jälkikäteen, että tämä oli avainsyy aikanaan siihen, että oma tulostasoni ja KV-urani lähti hienoon nousuun. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin on tullut paljon kokemusta matkan varrelta ja monenlaisia ammuntatyylejä testattua. Tekniikka on kehittynyt askel askeleelta ottaen vaikutteita erilaisista tyyleistä sovittaen sitä omaan tekemiseen. Kun Pyylammen Tero alkoi keväällä puhua tahtotilasta päästä korealaiseen oppiin ja Coach Kimille niin tottahan siinä itsellä heräsi ensimmäisenä nostalgiset ajatukset edellisen reissun hyödyistä samaten kuin ajatus oma  tekemisen uudelleen freesaamisesta ajatusmaailmaan, joka on tuonut paljon tuloksia.

Päätös reissusta saatiin lopulta lyötyä kasaan ja päädyimme lopulta lähtemään matkalle Teron ja Hatavan Matin kanssa, kun saimme Kimiltä hyväksynnän vapaista paikoista keskukseen syys-lokakuun vaihteeseen. Reissun mitaksi tuli loppujen lopuksi 9 päivää, joka sisälsi yhden vapaapäivän treeneistä, jolle sain sovittua tutustumisen Win&Win pääkonttoriin ja tehtaalle. Oli muuten todella hienoa päästä tutustumaan pitkäaikaisen välinesponsorini tiloihin ja päästä juttelemaan heidän perustajan ja toimarin sekä tuotekehitysporukan kanssa välinevalmistus busineksestä.

MATKUSTUS
Matkustus lähti käyntiin Istanbulin kautta vaihtolennolla Turkish Airlinesin siivin Souliin. Meillä Teron kanssa matka meni vallan hienosti, mutta Matilla joka tuli seuraavalla lennolla oli ongelmia laukkujen kanssa ja joutui lopulta maksamaan 90e urheiluvälinemaksua, vaikka matkusti vain yhdellä laukulla. Tällaista ei ole ikinä ennen ainakaan minun kuulemistani jouskarireissuista kenellekään käynyt, joten tiedoksi reissuja suunnitteleville. Loppumatka Soulista ensin Chenguun meni bussilla matkustaessa, joka muuten oli todella luksusbussi valtavine jalkatiloineen ja huippumukavine penkkeineen verrattuna suomen busseihin. Chengusta Goesaniin matkattiin sitten taksilla, jonka Coach Kim oli meille etukäteen järjestänyt. Saapuminen jouskarikeskukseen oli loistavaan aikaan juuri ennen illallista. Olipahan mukava jälleen näkeminen Coach Kimin kanssa ja hänkin oli varsin otettu, että tulimme uudelleen hänen valmennukseen. Seuraavan kerran lupasimmekin mennä viimeistään 10 vuoden päästä eli 2028.

ELÄMÄ KESKUKSESSA
Elämä jouskarikeskuksessa oli jotain sellaista, jota ei voi oikein kunnolla sanoin kuvailla, jos sitä ei pääse kokemaan. Kun asut 15m päässä ammuntaviivasta ja vietät ajan pelkästään jousiammunnan ympärillä pyörivien ihmisten kanssa täysin eri aikavyöhykkeellä kotimaastasi ja olet valtaosan ajasta myös wifi yhteyksien ulkopuolella keskittyen 7-8h päivästä pelkästään treenaamiseen ja lopun ajan nukkumiseen, syömiseen sekä ilta UNO:n pelaamiseen niin se on kuin kuplassa eläisi ja todellakin sellaisessa kuplassa, johon kaikki lajin parissa olevat haluaisivat päästä.

Ruokailut hoitui lounaan ja illallisen osalta fillaroimalla kaupunkiin, jonne Coach Kim oli valikoinut muutaman luotettavan ravintolan, joissa käytiin oman vapaan päätöksen mukaan ja lisäksi muutamina iltoina pääsimme nauttimaan tilausperusteisesta Korean Barbeque illallisesta, joka oli muuten vallan maukasta. Itselleni ensimmäisen Korean reissun alkujärkytyksen jälkeen Korean kansallisruoka kimchi, joka on hapatettua tulista kaalia on nykyään niin sydäntä lähellä, että olin jo ennen reissua innoissani tulevasta makumaailmasta. Reissun aikana uudet ruokakokemukset, kuten Korean Chicken Soup, jossa on riisillä täytetty kokonaisena keitetty kana tulisessa liemessä lisäsivät kulinaristista kokemusta taas uudelle tasolle. Lounas ja illalliselämysten lisäksi aamiainen vastaavasti hoitui keskuksessa, jossa oli perusaamiaistarpeet valmiina. Minimalistisen tai käytännössä olemattoman keittiön johdosta johon kuului leivänpaahdin ja vedenkeitin, saimme kuitenkin toimivan kokonaisuuden kun Masan kanssa kehiteltiin vedenkeittimellä uusi kananmunien keittotekniikka, joka tuottaa rakenteeltaan täydellisiä aamiaiskananmunia. Homma menee siten, että kiehautat ensin veden, jonka jälkeen lähdet 15-20min aamukävelylle ja takaisin tullessa kiehautat uudelleen, jonka jälkeen säikäytys ja avot sekä valkuaisen että keltuaisen rakenne on täydellinen.

Goesan on paikkana pieni maalaiskaupunki, joka on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt ja osittain myös länsimaistunut paljon, kun kaupunkiin on tullut yliopisto. Kaupunki sijaitsee noin 3 tunnin matkan päässä Soulista hienojen metsäisten kukkuloiden välissä joen rannalla jossa on hyvät lenkkeilymaastot ja salikin löytyy mutta sinne on sen verran matkaa, että auto olisi tältä osin tarpeen. Kimin jouskarikeskuksen vieressä on lisäksi Korean Traditional Bow ammuntakeskus, joka on vallan hieno laji katsella. Tällä kertaa ei harmi kyllä päästy testaamaan.

AMMUNTA JA COACHAUS
Coach Kimin tyyli valmentaa perustuu vahvasti videovalmennuksen hyödyntämiseen ja jo viime kerraltakin tuttu ohjelmisto Dartfish oli edelleen kovassa käytössä. Analysointia varten Coach Kim oli laittanut faciliteetit kuntoon analysointipaikan sisältäessä ison näytön, joka kytkettiin läppärikamera yhdistelmään, jolloin ampuja pystyy seuraamaan kuvaa suoraan ammuntapaikalta, joka suorituksen jälkeen tehtävissä analysoinneissa.

Ensimmäinen aamupäivä ammuttiin rauhassa ja Coach Kim katseli tekemistämme samalla kun kävi läpi muiden ampujien kanssa heidän harjoitussuunnitelmia. Iltapäivästä aloitettiin valmennussuunnitelman tekeminen videoimalla suoritukset jokaiselta eri suunnista. Video on todellakin erehtymätön ja kun asiansa osaava valmentaja analysoi tekemistä ja kertoo mitä ja miksi jotain tapahtuu ja mihin suuntaan pitäisi mennä niin se on vallan avaavaa, kun samalla näet videolta omaa suoritustasi.

Se mikä mielestäni Coach Kimistä tekee huippuvalmentajan verrattuna muihin valmentajiin on se, että hän osaa nähdä asioiden syy yhteyksiä hämmästyttävän selkeästi. Kyllähän jokainen videoimalla virheitä löytää ja voi sanoa, että tämä tulee korjata, mutta se ei vielä tee valmentajaa, jos ei osaa kertoa että miten ja missä järjestyksessä. Coach Kim puolestaan löytää nopeasti avainasiat mitä tulisi parantaa ja hän onnistuu näkemään oikean järjestyksen ja antamaan harjoitusohjeita riittävän harkitusti. Niin viime kuin tälläkin kerralla hän antoi ensimmäiselle päivälle yhden asian harjoiteltavaksi ja seuraavana päivänä tai parin päivän päästä seuraavat harjoitettavat ominaisuudet. Jousiampuja kun ei pysty montaa asiaa muuttamaan ja harjoittelemaan kerralla niin ohjeita tulee antaa riittävällä niukkuudella ja lisäksi ampujan tulee antaa itse löytää tie lopputuloksen saavuttamiseen, valmentaja voi vain kertoa tavoitetilasta ja mahdollisista tavoista päästä sinne. Lisäksi huippuvalmentajalle vain täydellinen on riittävän hyvää, mutta hän osaa kannustaa asioiden kehittymisestä oikeaan suuntaan ja on kärsivällinen kehityskaaren etenemisen suhteen.

Omalta osaltani kehitettävää tuli varsin monelle osa-alueelle ja tekeminen on nyt reissun jälkeen aikalailla erinäköistä kuin ennen reissua. Ehkä suurimpia muutoksia tapahtui sormituksessa sekä läpituontiajatuksessa. Tässä blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus ruotia omia muutoksiani, sillä ne ovat vaiheessa vaan jakaa reissun pohjalta syntyneitä ajatuksia ja tietoa laajempaan käyttöön.

Alle olen siis kirjannut erinäisen kasan pointteja, joita Coach Kim painotti tekemisessä sekä joiltain osin perusteita näihin, joiden toivon herättävän ajatuksia lukijoille Korealaisesta ammuntatekniikasta sekä herättävän tahtotilan tutkia omaa ammuntasuoritusta rationaalisesti. Muistutan kuitenkin, että kaikki kirjoittamani materiaali suorituksesta on monella tavalla tulkittavissa ja siksi korostankin, että tämä on minun näkemykseni asioista, joita kävimme läpi ja jotka ymmärrän omalla tavallani, eivät siis mitään kiveen kirjoitettuja totuuksia. Joka tapauksessa seuraavassa siis kokoelma ammuntatekniikkaan liittyvistä huomioista ja ohjeista, joita reissumuistiinpanoihini kertyi:

• Leveä ja suora jalka-asento. Perusteltu sillä nykyään ammutaan vähän nuolia ja vaikka asento on raskaampi niin se on tukevampi tuulessa sekä helppo toistaa. Balansissa olevassa asennossa paino on hieman päkiöillä, mutta missään nimessä asento ei saa kaatua eteenpäin vaan asento on tukeva ja vakaa koko suorituksen ajan, niin edetä kuin sivulta katsottaessa.
• Sormituksessa tärkeää on, että pikkurilli on samassa asennossa muiden sormien kanssa. Ei siis haeta kaulalle tai voimakkaasti sisään, sillä se jäykistää laukaisua. Sormitus myös haetaan suhteellisen syväksi ja vetoon lähdettäessä ranne on suorana ja sormet aavistuksen jopa voivat avautua jousen voimasta, mutta missään vaiheessa sormitukseen ei haeta enää lisää painetta.
• Jousen nostoon lähdetään rintakehä alhaalla sekä olkapäät alhaalla vain kädet tekee työn. Jousi mielellään kanttaa aavistuksen oikealle tai on suorassa ja pysyy tässä asennossa koko suorituksen ajan.
• Noston jälkeen tähtäin ei saa käydä keskustan alapuolella, sillä se rikkoo vedon suunnan / balanssin. Ohje: Nosta siniselle ankkuroinnissa tähtäin laskeutuu keskelle.
• Nostossa viimeistään Setup vaiheessa pokapuolen olkapää tulee olla lopullisessa asennossa, jossa sen tulee pysyä läpi suorituksen. Lisäksi vetopuolelta ollaan mahdollisimman vähäisessä esijännityksessä.
• Ankkurointiin tullaan suoralla vedolla leukaan ajattelemalla vetokyynärpään kiertämistä. Vetolapa liikkuu samalla tahdilla kyynärpään kanssa sitä ei tarvitse erikseen ajatella. kun veto lähtee vähäisestä esijännityksestä ja vetomatka on pitkä on se myös suoraviivaisempi ja helpompi toistaa samalla tavalla.
• Ankkuroinnissa vetokyynärpään kulman tulee olla nuoleen nähden 4-6 astetta.
• Läpituonti tapahtuu kiertämällä vetokyynärpäätä ylöstakaviistoon. Tämän kuitenkin tulee tapahtua samassa tasossa nuolen kanssa joten ajatusta voidaan myös kuvailla nostamalla kyynärpäätä ylöspäin. Samaan aikaan pokapuoli työntyy taulua kohti. Erittäin tärkeää on siis että asiat tapahtuvat samassa pystysuunta tasossa eikä esimerkiksi kyynärpään ja pokan taaksepäin viemisillä, joka aiheuttaa sivuhajontaa. Tämän voi todeta nostamalla vetokyynärpäätä ylöspäin, joka automaattisesti työntää pokaolkapäätä alaspäin ja jousta taulua kohti.
• Vedon ja työnnön tulee olla balanssissa eli jos kuvataan edestäpäin tulee jänteen pysyä rintakehällä paikallaan. Vetoa ja työntöä tulee siis olla yhtä paljon.,
• Ankkuroinnin jälkeen tulee nuolen kärjen olla 1-3mm päässä klikkerillä. Parhaat pystyvät toistamaan 1mm, joka on kaikilla huipulle pyrkivillä tavoite. Laukauksen tulee lisäksi lähteä tunteesta ei äänestä.
• Laukaisussa vetokäden tulee liikkua sormia/rannetta katsottaessa suoraan taaksepäin tai hiukan yläviistoon ja sormien tulee olla rentoina hieman koukussa, jolloin jänne on vain pyörähtänyt sormien yli. Sormet eivät siis saa olla laukauksen jälkeen avattuina ja suorina, koska tällöin laukaus on tekemällä tehty. Laukauksen tulee olla nopea ja tehokas jolloin ei ole aikaa tehdä virheitä. Erittäin hyvä verrokki laukauksesta on naisten edellinen olympiavoittaja Chang Hye Jin.
• Laukaisussa pokapuolen kämmen pysyy rentona painaen kuitenkin tehokkaasti jousta taulua kohti samassa noin 45 asteen kulmassa , jossa se oli kahvalla suorituksen aikana. Pokakämmen ei lähde kiertymään ulos eikä sisään laukaisussa.
• Kokonaisuudessaan suorituksen tulee siis olla mahdollisimman suoraviivainen, yksinkertaisen näköinen ja tehokas.

Muita huomioita oli, että lähes kaikki huiput käyttävät nykyään ankkurointitukea sillä se helpottaa ankkurointitunnetta, jonka tulee olla tiukka, mutta kättä ei saa painaa leukaa vasten pystysuunnassa. Toinen huomio tai selitys tuosta suosituksesta pitää jousi aavistuksen kallellaan oikealle on yksinkertainen. Mikäli klikkerin läpitulon ja laukauksen lähtemisen välillä on pienikin viive, niin mikäli jousi on kallellaan oikealle lepää nuoli vain plungeria vasten, mutta jos se on kallellaan vasemmalle lähtee nuoli tippumaan hyllyltä. Lisäksi läpituonti rintakehä alhaalla on luonteva tällaisessa asennossa.

Seuraavaan olen kerännyt muutamia ajatuksia videoinnista ja niissä seurattavista asioista, joita toteutettiin leirillä.

• Videointi suoraan sivusta edestä: Katsotaan, että ammunta asento on suora ja pysyy liikkumattomana suorituksen ajan, jänne pysyy balanssissa rintakehällä läpituonnissa, jousi pysyy paikallaan ja ainakaan ei tule sisään laukaisussa, pokaolkapää ei liiku suorituksen aikana erityisesti siis ei nouse, laukaisussa sormet ja vetokäsi lähtee kaulaa pitkin taakse, vetokyynärpää lähtee laukaisussa taakse ja kasvoissa ei ole ylimääräisiä jännityksiä suorituksen aikana.
• Videointi suoraan takaa: Ammunta asento on suora ja pysyy balanssissa läpi suorituksen, jousi on mielellään aavistuksen kallellaan oikealle tai suorassa ja ei liiku suorituksen aikana, vetokyynärpää kiertyy ylös ja taakse suorituksen / laukaisun aikana
• Videointi takaa sivusta: seurataan ammunta asentoa ja balanssia suorituksen aikana sekä olkapäiden liikkeitä ja lapojen liikettä sekä asentoa.
• Videointi suoraan edestä alhaalta: Katsotaan, että ammunta-asento on balanssissa ja pysyy läpi koko suorituksen, seurataan pokaolkapäätä, jonka tulisi pysyä liikkumattomana, katsotaan kahvaotetta, jonka tulisi pysyä laukaisussa vakiona ei siis kiertyä kumpaankaan suuntaan jousen lähdettyä kiertymään alas, seurataan stabin päätä, jonka tulisi hypätä suoraan taulua kohti laukaisussa. 

Erityisesti edestä alhaalta kuvattuna saadaan paljon informaatiota, mitä suorituksessa tapahtuu. Jos jousi ei hyppää ja siis stabi ei lähde suoraan eteenpäin taulua kohti, miten nuolet voisivat osua samaan pisteeseen. Mikäli käytössä on Dartfish, jolla voidaan laittaa videoita päälletysten ja voidaan seurata että lähteekö suoritukset aina samasta asennosta, seisooko ampuja siis joka suorituksessa samassa balanssissa.

YHTEENVETO
Ihan loistava leiri kaikinpuolin takana ja tuli kyllä paljon oppia. Nyt on paljon tehtävää ja seuraava kisa onkin vasta sitten kun koen olevani siihen valmis. Ensi kesän Olympiakarsinnat ovat kuitenkin tärkein tavoite ja Coach Kim painotti meille vielä lähtiessä, että keskittykää  talven aikana riittävän paljon hyvän ammunta formin luomiseen ja toistamiseen ja älkää antako liian paljon sisäkauden kilpailujen vaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteeni onkin lähteä tunnustelemaan  tätä opittua tietoa ja filosofiaa tämän hetken tekemiseeni ja jalostaa siitä itseni näköinen suoritusmalli, joka on tehokas ja helppo toistaa.

Treenimääristä ei tuossa edellisessä luvussa tullut puhuttua, joten nostettakoon se tässä esiin. Kokonaisuudessaan sain kasaan 8 ammuntapäivään sekä yhteen vapaapäivään 2500 nuolta, joka oli samaa luokkaa kuin Terolla ja Masallakin ja päivät vaihtelivat 300 - 450 nuolen välillä. Tuo on noin 70-80% normaalista kuukauden treenimäärästäni ja itselleni vaikka olenkin treenannut paljon tuo aikalailla maksimi, jonka jälkeen energiaa ei paljon muuhun kyllä enää liiennyt. Ammattilaisille tuo on kuitenkin normaalia ja vähän alakanttiinkin, joten voi kyllä todeta, että huipulla ampuminen on todellakin ammattilaisten hommaa.

Vielä on lisäksi pakko sanoa, joku sana ihmisistä, sillä ihmisethän kuitenkin aina tekevät asioista huippuja ja jos Coach Kim oli loistava persoona valmentajana niin tästä omasta porukasta Masan ja Teron kanssa jouskari reissaaminen on kyllä todellakin huippua, sopivalla tavalla samanlaisia hulluja taidetaan kaikin olla. Lisäksi keskuksessa treenaamassa olleet brassi Marcus, jenkki Rebekah ja mongolian Enjka olivat kaikki loistavaa seuraa ja oli hieno tutustua heihin ja saada uusia ystäviä ja innolla odotan heidän näkemistään tulevissa KV-koitoksissa.

Ja vielä jos nyt jollain jäi epäselväksi, niin voin kyllä lämpimästi suositella Coach Kim Archery Schoolia, mikäli pohjaa löytyy riittävästi treenaamiselle ja avointa mieltä uusien asioiden oppimiseen ja harjoittelemiseen. Suosittelen kuitenkin aloittamaan valmistelut ja yhteydenotot ajoissa, sillä valtava kysyntä tuntui keskuksessa järjestettävillä kursseilla olevan eikä suotta, moni tunnettu nimi tuolla on käynyt oppia ammentamassa tekemiseensä.

Nyt siis vetäydyn kotiluolalle pistämään formia kuntoon ja katsellaan
seuraavaa blogipostauksen aihetta sitten kun tekeminen alkaa näyttää sellaiselta että sitä lähdetään testaamaan kisoihin.

Tämä kausi tuli päätökseen EM-kisoissa Puolan Legninzassa. Suomalaisittain reissu oli loistava sillä Juutilaisen Mikko ampui itsensä 5 sijalle taljassa ja Piipon Samuli 9 sijalle tähtäimessä hankkimalla samalla henkilökohtaiset paikat ensi vuoden European Games kisaan.

Omalta osaltani kisa oli onnistuminen vaikka tulos niin alkukisassa kuin ottelujen jälkeen jäikin sijaan 57. Viimeisen kahden kuukauden aikana tekemiseni on ollut sen verran ailahtelevaa ja vielä treenipäivinäkin osumat olivat sitä luokkaa, että odotukset eivät olleet kovin korkealla ja keskityinkin lähinnä joukkuekisaan, jossa tavoiteltiin joukkuepaikkaa European Games kisaan Minskiin. Lisämausteena kisaan valmistautumiseen oli juuri ennen kisoihin lähtemistä iskenyt paha niskajumi joka häiritsi alkureissun treenejä ja joka palautui vasta juuri kisan alkuun kiitos hotellilla olleen saunan ja hierovan poreammeen, jossa tuli kyllä vietettyä reilusti kehonhuolto aikaa.

Löysin itseasiassa lopulta ajatuksen ammuntaan vasta viimeisellä harkkasarjalla ennen kisan alkua ja lähdin sitä toistamaan avaamalla hienolla 55 sarjalla. Heti perään sitten hieman otin takapakkia mutta tämän jälkeen loppu ensimmäisestä puolikkaasta sujui mallikkaasti ja pääsin kirjaamaan jopa yhden 58 sarjankin. Tulos 324 oli oli siis huipputulos verrattuna tämän hetken tasooni. Toisella puolikkaalla ajatus toimi kohtuullisesti, mutta sorruin parin sarjan ajaksi liian tekniseen tekemiseen ja tulos jäi 314 eli yhteistulokseen 638, joka siis antoi sijan 57. Tämä oli kuitenkin kesäkuun lopun jälkeen paras tulokseni ja olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä suunta on ylöspäin.

Joukkuekavereiden hyvien tulosten ja erityisesti Vikströmin Antin hienon 15 sijan myötä sijoituimme joukkueella sijalle 10, joka oli varsin hieno paikka lähteä European Games karsintaan.

Ensimmäinen henkilökohtainen pudotuskierros ammuttiin heti alkukisan perään ja sain vastustajakseni tsekkiläisen sijaa ylempää. Onnistuin matsissa varsin mallikkaasti ja ammuin käytännössä samaa tasoa kuin alkukisassakin, mutta hävisin lopulta 4-6, kun kaveri vei nuo voittokierroksensa pisteellä kunkin. Tässä matsissa keskittymiseni oli kuitenkin oppia hallitsemaan suoritustani ja hakemaan ammuntafiilistä, jolla suoritukset lähtevät puhtaina ja vaikka osumat eivät olleetkaan ihan keskellä niin perisyntiäni vasemman alaosumia ei matsissa nähty. Fiilis oikeasta tekemisestä vahvistui siis aika mukavasti ja olen valmiimpi seuraaviin koitoksiin.

Joukkuekisassa avasimme ottelut Armeniaa vastaan ja ammuimme varsin mallikkaasti voittaen suoraan 5-1. Toisessa matsissa meillä oli vastassa Venäjä sijalta 7. Avasimme huikealla 58 sarjalla ja otimme 2-0 johdon, mutta toisella sarjalla emme oikein kukaan osuneet mihinkään ja tilanne tasoittui samaten kuin hävisimme komannenkin vaikkakin paremmalla ammunnalla. Viimeisellä kierroksella tasoitimme taas hyvällä setillä tilanteen 4-4 ja siirryimme ratkaisemaan ottelun uusintanuolella. Ammuin normaalilla paikallani ankkurina viimeisen nuolemme jonka tiputin kymppiin, mutta tilanne päätyi tasatilanteeseen 27-27, joka johti siihen, että lähinnä keskustaa oleva nuoli mitataan ja kun Venäläisillä oli X10 minun kymppiä vastaan niin ottelu meni heille ja me sijoituimme sijalle 9. Ei auttanut vaikka vielä yritin keskustella tuomarin kanssa, että uusien sääntöjen mukaan nuolen ollessa 10 ammutaan toinen uusinta. Kuulemma se pätee vain henkilökohtaisessa kisassa ja niinhän se sitten tosiaan olikin, mutta tulipa yritettyä. Oma ammuntani ailahteli joukkuekisassa ja mukaan mahtui muutama heikompikin osuma, mutta huippujoukkuekaverit hoitivat näissä hetkissä nuolensa keskelle, joka oli takuu siitä, että pääsimme ampumaan lopulta uusintaan asti, mutta ei tällä kerralla.

Kausi on tältä osin paketissa ja seuraava kova koitos on sitten ensi keväänä Romaniassa Bucharestissa European GP:ssä, jonne lähdetään tavoittelemaan henkilökohtaisen paikan uppgreidausta joukkuepaikaksi European Games kisoihin. Päätavoite ensi kaudella on kuitenkin MM-kisat, joissa jaetaan puolet Olympia paikoista Tokioon ja nyt aloitellaan treenit sinne ja plääni on jo valmiina kun ollaan lähdössä hakemaan oppia kuukauden päästä Coach Kim Archery Schoolista Etelä-Koreasta.

Tämä kausi on tosiaankin ollut heikoin ja vaikein kauteni vuoden 2007 jälkeen, mutta urheiluun kuuluu tietty aaltoliike ja todellinen mielenlujuus ja motivaatio urheilijana mitataan juuri näinä hetkinä. Kuten olen aina sanonut, niin todellista oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun tulee riittävästi vastoinkäymisiä sekä epäonnistumisia ja tämän kauden aikana oma suhtautumiseni itseeni urheilijana ja ihmisenä on ollut todellisella koetuksella ja uskon että se on kasvattanut minua niin, että tässä on parhaat mahdolliset rakennuspalikat nousta täysin uudelle tasolle jousiampujana.

Tämä viikonloppu sujui Viron maalla perinteisessä Järvakandi Openissa, joka on ehdottomasti yksi upeimmista avoimista kansainvälisistä kisoista, joissa olen ollut ja niin oli nytkin. Tänä vuonna vietettiin Järvakandi Ilveksen eli paikallisen seuran 50 vuotisjuhlaa ja ensi vuonna on sitten kyseisen kisan eli Järvakandi Openin 50-vuotis juhlakisa, jonne he lupasivat järjestää jotain erikoisempaa häppeninkiä. Suosittelen kyllä vahvasti jokaiselle, joka on Tämähaaveillut lähtevänsä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle osallistumista ensi vuonna tuohon Järvakandin juhlakisaan sillä tuota vieraanvaraisempaa ja tunnelmaltaan rennompaa avointa KV-kisaa ainakaan minä en osaa suositella.

Lähdettiin Tampereen porukalla kisareissuun perjantaina aamusta ja saavuttiin Järvakandiin joka sijaitsee noin 80km Tallinnasta etelään sopivasti ennen virallisten harjoitusten alkua. Iltapäivä menikin treenaillessa ja haeskelin sopivaa tekemisen fiilistä kisaan, sillä tässä viimeisen parin kuukauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän haasteita tekemisen kanssa.

Kisapäivä oli oikeastaan ihan täydellinen ilmaltaan sillä tuulta ei ollut kuin nimeksi ja lämpötila pyöri hellelukemissa. Lämppäsarjat ei kuitenkaan tuntunut antavan fiiliksen mukaista osumaa ja kun kisa alkoi niin ammuin toiseen sarjaan vasuriin 4 ja 5 osumat ja siihen päättyi aika vahvasti varsinainen kisaaminen kärkipaikoista omalta osaltani. Osumat tuli samantyyppisestä virheestä mitä tänä kesänä on ollut enemmän ja vähemmän ja keskityinkin sitten loppukisan taas tunnistamaan, mistä tuo virhe syntyy ja miten saan sen korjattua. Ensimmäisen puolikkaan katastrofituloksen 298 jälkeen sain toiselle puolikkaalle selvästikin enemmän ajatusta tekemiseen ja tuloksen 317, jolla nousin 10 sijalta 6 sijalle, kun lopputulos oli 615.
​
Alkukisan perään ammuttiin Masan ja Teron kanssa joukkuekisa johon lähdettiin piikiltä kun pojat oli klaarannut itsensä 3 parhaan joukkoon. No homma sujui kuten se tällä tiimillä on sujunut jo parisen vuotta eli helkutin hyvin ja voitettiin kisa lopulta selvällä pelillä. Lauantai-ilta sitten nautittiinkin perinteisesti kisajärjestäjän vieraanvaraisuudesta grillijuhlien merkeissä, johon kuului tietovisaa, nuolen heittokisaa ja hyvää musiikkia.

Sunnuntaina ammuttiin pudotukset ja sainkin tämän päivän erityisesti ensimmäiset matsit kulkemaan jo vähän paremmin. Heti ensimmäiseen matsiini osui kunnon sadekuuro, joka lopulta auttoi minua fokusoimaan tekemiseeni ja ammuin varsin kohtuullisen tuloksen voittaen 6-2. Toisessa matsissa käytiin tiukka kamppailu seurakaverin eli Hatavan Masan kanssa, jonka voitin lopulta 6-4. Semifinaalissa avasin ja lopetin huippusarjaan Latvialaista vastustajaa vastaan ja väliin sattuneilla heikommilla sarjoilla onnistuin kuitenkin saamaan yhden tasurin niin tuo ottelu meni 7-3. Finaaliin Viron Pearu Ojamäetä vastaan tuuli voimistui ja se ottelu meni lopulta omalta osaltani ihan liian haeskeluksi ja Pearu voitti kisan suoraan 6-0 eli pääsis siis lopulta pokkaamaa hopeisen mitalin.

Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että alkukisan alle 300 pisteen kierros ennätysilmaan oli melkoinen pohjakosketus, mutta nousu siitä ja taistelu lopulta finaaleissa hopeasijalle antaa vahvaa uskoa tekemiseeni. Näin se menee, että välillä täytyy käydä aallon pohjalla, että voi nousta entistä vahvempana uudelleen aallon huipulle. Löysin tuossa kisan aikana ajatuksen tekemiseen, joka tuntui varsin toimivalta ja on oikeastaan paluu perusasioihin, joten tuossa onkin sitten ajatusta jota lähdetään vahvistamaan ensi viikon treeneissä ennen seuraavalla viikolla ammuttavia EM-kisoja.

Perinteiset Teuvan Elonuolet ammuttiin tällä kerralla FITA-kisan muodossa tai virallinen nimi taitaa olla nykyään 1440-kierros, mutta itselleni se on ja tulee aina olemaan FITA. Teuvalle kotikisoihin on aina yhtä hienoa tulla, sitä kun arvostaa suuresti omia juuriaan ja kaikkea sitä mitä näissä maisemissa aikoinaan on tullut jousiammunnan merkeissä touhuttua ja mistä sitä on maailmalle ponnistettu.

Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.

Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.

Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.

Tämän kesän SM-kisat ammuttiin Tahkon upeissa maisemissa. Kisat olivat poikkeuksellisesti perjantai - lauantai kombona, joka toimi mukavasti näin lomakaudella. Majoituksen suhteen pääsimme myös hyödyntämään Tahkon mukavaa mökkitarjontaa josta matkanjärjestäjänämme toiminut Taru oli löytänyt loistavan mökin, johon mahtui majoittautumaan pitkälti toistakymmentä jousen jännittäjää ja kisan jälkeen vielä nauttimaan yhteisestä illanvietosta perusuomalaisella kesänvietto tavalla.

Alkukisapäivä ammuttiin todella helteisessä säässä ja varmaankin valtaosa porukasta oli enemmän ja vähemmän sippi kisapäivän jälkeen. Alkukisassa oli perinteisesti tämän kesän kisoihin kuuluen vaihtelevaa tuulta mukana ja ensimmäinen puolikkaani oli suhteellisen haasteellinen josta sain kasaan vain 304 pistettä. Toiselle puolikkaalle löysin jo jujua tekemiseen ja ammuin paremman 322 eli kokonaistulos 626, joka oikeutti alkukisan 4 sijaan.

Matsit aloitettiin ensimmäisellä ottelulla heti alkukisan perään, jonka voitin suoraan 6-0. Seuraava eli 1/8 matsi olikin sitten lauantai aamulla, jossa vastaani tuli Ratilaisen Samuel. Pari ensimmäistä settiä oli hyvää tekemistä ja johdin 3-1, mutta kun Samu ampui loput kierrokset hyvää settiä ja itse painin samojen pienten haasteiden kanssa kuin tässä viimeisen kuukauden aikana muissakin kisoissa niin tipuin lopulta pistein 3-7 ja sijoituin jaetulle 9 sijalle. Lievästi sanottuna oli kyllä todella iso pettymys itselleni.

Joukkuekisassa ammuttiin semeihin asti matsit jo perjantaina ja lauantaina sitten finaalit. Voitimme loistavalla TJA tiimillämme Masan ja Teron kanssa alkukisan selvästi ja niin ikään ottelut pistein 6-0, 5-1, 6-0. Omalta osaltani perjantain otteluissa tekemiseni oli äärimmäisen rautaista ja osumat hienosti keskellä, lauantain finaalissa vastaavasti osumat hakivat vähän puolelta toiselle, mutta kun muut tiimistä tikkasivat hienosti keskelle niin kultaahan sieltä päästiin pokkaamaan lauantai-illan palkintogaalatiaisuudessa.

SM:ssä ratkesi myös paikat kuukauden päästä Puolassa ammuttaviin EM-kisoihin, jonne lähdetään tavoittelemaan ensi vuoden European Games paikkoja Vikströmin Antin ja Piipon Samulin kanssa. Huippureissu siis tulossa hienolla joukkueella!

Viime kisat olen kamppaillut pienten tekniikkaongelmien kanssa, jotka itseasiassa alkavat olemaan jo treeneissä suhteellisen hyvin ratkaistuja, mutta vielä ammunnan kisoihin siirtäminen ei ole onnistunut kunnolla. Nyt onkin kuukausi aikaa keskittyä treeneissä tämän tekemisen vahvistamiseen ja testailemiseen parissa kisassa vielä jotka ovat Teuvan Fita ja Järvakandin 70m Virossa.

World Cup kiertueen viimeinen eli neljäs osakilpailu järjestettiin Berliinissä, johon otimme osaa tämän kesän suurimmalla World Cup joukkueella, yhteensä kuuden urheilijan voimin. Kisa ammuttiin varmasti World Cup kiertueen ylellisimmissä puitteissa, kun kisakenttänä toimi Olympiapuisto Maifeld, jonka laidalla sijaitsee Berliinin olympiastadion.

Omalta osaltani kisa meni todella alakanttiin ja jos joskus niin tässä kisassa oli kyllä enemmänkin turistipassi voimassa. Muutama viime viikko on ollut enemmän ja vähemmän hakemista ja pienten ammuntatekniikkamurheiden kanssa painimista. Viimeistelytreenit kotimaassa sujuivat kyllä hyvin ja lähdin vahvoin odotuksin kisaan, mutta sekä virallisissa harjoituksissa että itse kisassa suhteellisen voimakkaasti puhaltanut tuuli hajotti tekemiseni ja kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Alkukisan tulos 620 (315+305) antoi sijan 98 ja pudotuksissa hävisin ensimmäisen ottelun 3-7, joten lopullinen sijoitus siis jaettu 57. Pudotuksissa tosin olin jo niskan päällä parin ensimmäisen tyyneen ammutun kierroksen jälkeen 3-1, mutta kokenut Malesian Khairul hallitsi tuulet ja mielensä paremmin lopuilla kierroksilla.

Suomalaisittain nähtiin muutamia loistavia suorituksia, kun ensin taljajousessa Mikko Juutilainen ampui itsensä alkukisassa 18 ja oli lopputuloksissa jaettu 17. Samaten tähtäin miehissä Antti Vikström teki huikean tempun ampumalla itsensä 25 alkukisassa, jossa erityisesti toinen puolikas oli erittäin kova, sillä Antti oli tuon kierroksen 7. Lopputuloksissa niin ikään hän saavutti 17 sijan, joka oli hänelle uran paras World Cup sijoitus.

Seuraava etappi onkin viikon päästä ammuttava SM-kisa Tahkolla, jossa jaetaan niin ikään paikat syksyn EM-karkeloihin Puolaan. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän lomailua Berliinin sykkeessä ja parit viimeistelytreenit alkuviikkoon.

Tämän vuoden SM-viikko kisattiin Vantaalla Myyrmäen stadionilla ja jousiammunta oli mukana tällä kerralla uudella kisamuodolla parijoukkuekisalla, joka on arvokisoissa jo vakiohjelmassa ja tulossa Tokion olympialaisten kisaohjelmaan. Parien muodostus oli vapaa ja kun sellainen kunnia kävi, että Kuopan Tarulla oli vastaavat ajatukset parin muodostamisesta kuin minulla, niin #borntowin paidoille tuli käyttöä.

Alkukisa ammuttiin lauantaina ja kun siinä parin yhteistuloksella rakennettiin kaavio pudotuksiin niin kisa oli lisäksi ensimmäinen osa kaksiosaista EM-karsintaa. Omalta osaltani alkukisa meni vähän vähemmän hyvin kuin Strömsössä. Kisakenttää riepotteli haasteellisen puuskittainen tuuli koko päivän ja vaikka harkkakierroksilla sain tikkuja sinnepäin osumaan niin kisassa se ei sitten toiminutkaan. Ammuin heti ensimmäiseen sarjaan pummin ja kun parin edellisen viikon uusien jousten säätöprokkiksen aikana huippuosumat olivat olleet treeneissäkin harvinaisempia niin tuo otti ja vaikutti itseluottamukseen melkoisesti. En oikein päässyt koko kisan aikana tekemisen päälle ja tulos oli yksi huonoimmista viimeiseltä 10 vuodelta. Sijoituin lopulta sijalle 9 tuloksella 594 (291+303) ja jäin todella kauas ihan käsittämättömän kovan maailmanluokan tuloksen 656 tuohon tuuleen ampuneen Antti Vikströmin taakse. Mixed Team osalta kuitenkin saavutimme Tarun kanssa piikkipaikan, sillä Taru puolestaan oli vetänyt loistotuloksen.

Mixed kisa alkoi samantyyppisessä ehkä ei ihan niin kovassa tuulessa sunnuntaina. Meillä oli bye ensimmäisellä kierroksella ja toisella setillä voitimme Pyylampi/Tukiainen parin 6-0. Semiin vastaan tuli Sistonen/Matikainen ja kisa oli suhteellisen tiukka, mutta veimme tämän myös pistein 5-1 ja hankimme paikan TV-finaaliin.

Finaaliin oli aikaa reilusti ja siinähän se alku meni joutuisasti kun metsästettiin parasta mahdollista tiimikuvaa sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Lopulta päädyttiin hauskaan hypätään yhdessä jousten kanssa ilmaan kuvaan, joka oli kyllä varsin loistava idea. Tosin allekirjoittaneen hyppytyyli oli varsin puujalkamaista, mutta ei anneta sen häiritä.

Finaaliin meille vastaan tuli Vikströmien huippujousiammuntaperheen äiti ja poika. Antti onkin osoittautunut viimeisen vuoden aikana päävastustajakseni kaikissa kotimaan kisoissa ja on tämän kauden tilastokärki. Marjolla taas on pitkä ja menestyksekäs arvokisaura takanaan ja vaikka kuuleman mukaan viimeaikoina ei olla niin paljoa treenattu niin taidot näytti olevan tallella.

TV-finaaleissa on jo päässyt ampumaan muutaman kerran, mutta on niissä vain aina oma jännityksensä. Ensimmäinen sarja lähti käyntiin vaisusti ainakin omalta osaltani jännityksen vuoksi ja pisteet menivät Vikströmeille. Toiseen sarjaan saatiin jo paremmin puhtia aikaiseksi, mutta hävittiin tämäkin harmillisesti pisteellä. Kolmannella sarjalla parannettiin edelleen ja saatiin vihdoin voitto. Viimeisellä sarjalla meidän olisi tullut voittaa, että oltaisiin päästy uusintanuolelle, mutta omalta osaltani epäonnistuin ensimmäisen nuolen ja kun emme saaneet huippusuorituksia muistakaan, niin Vikströmit veivät voiton pistein 2-6. Huikea ja todella ansaittu voitto Vikströmeille ja taisihan tuo olla jonkinlaista historiaa, että äiti ja poika vie kisan. Mutta niinkuin sanotaan niin hopea ei ole häpeä ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin Tarun kanssa nauttimaan tuosta finaalista, nyt vain kävi näin.

Ei siis mitenkään huippuviikonloppu ja jos tuloksia ja osumia miettii, niin olishan tuossa jäänyt parantamisen varaa. Tämä jousiammunta kun silti kuitenkin on itselleni enemmänkin elämäntapa, niin sitä osaa kuitenkin nauttia muista asioista. Ensinnäkin alkukisan haasteet ja pettymykset ovat avain entistä parempiin tuloksiin kun niistä vain ottaa kopin. Toiseksi TV-finaaliin pääsy oli jälleen kerran upea kokemus ja pääsimpähän säväyttämään käyttämällä #borntowin kääntölippalakkiani, jousiammunta kun voi olla hauskaa hassuttelua ja halusin luoda katsojille tällaista mielikuvaa. Ja komanneksi, on se vaan niin hienoa viettää aikaa kisaviikonloppuina tuollaisen huippuporukan kanssa, joka tässä lajissa pyörii.

Loppukaneettina vielä täytyy osoittaa julkiset kiitokset Enskalle, joka vastasi kisajärjestelyistä ja teki huipputapahtuman tuosta kisasta.

Nyt viikko treeniä ja sitten olisi tiedossa Berliinin World Cup kisa.

Tämä viikonloppu sisälsi jousiammuntakisaa niin paljon kuin siihen saa mahdutettua eli takana päin siis tuplakisa viikinloppu jossa lauantai tuli kisattua Kymi Archery Open kisassa Iitissä ja sunnuntai FITA-kierroksella Tampereella.

Lauantain kisassa ammuttiin 70m + finaalit Iitin jousiammuntastadionilla, joka on varmasti yksi suomen kauneimpia jousiammuntakenttiä. Sää suosi hellelukemin jalähes tyynenä, joten ilman puolesta tsäänssit olisi ollut vaikka ME:n. Lopputulemana oli, että voitin sekä alkukisan että pudotukset, joten siltä osin olen kyllä vallan tyytyväinen, meni niin sanotusti kuten piti. Tuloksen (320+328=648) osalta kuitenkin olisin odottanut tuohon ilmaan parempaa, mutta niputus ei ollut sitä luokkaa, että se olisi antanut parempaa.

Sunnuntaista sen sijaan ei sitten oikeastaan jäänyt mitään painokelvollista kirjoitettavaa. Osumat olivat hujan hajan koko päivän ja pieniltäkin tuntuvat laukaisuvirheet olivat todella kaukana. Lopputulos oli 1272 (289+323+315+345) ja kun sää oli kokolailla täydellinen niin kyllähän tuo mietteliääksi pistää. Kisan voitti seurakaveri Pyylammen Tero pistein 1303 ja toiseksi tuli Hatavan Matti pistein 1299 minun ollessa kolmas.

Lopputuleman varsinkin sunnuntaista voisi todeta, että näemmä lauantain erittäin pitkä ja kuuma päivä, jossa oltiin reissun päällä 7:30-22:30 söi keskittymisen ja energiat niin, että sunnuntain Fita ei enää sujunutkaan. Toinen havainto on se, että FITA on ehdottomasti kuninkuuslaji, sitä voi räpistellä kaikenlaisilla fiiliksillä sinne 650 nurkille, joka ei vielä ole juuri mikään tulos KV-tasolla, mutta FITA:lla vaaditaan jo todella vahvaa tekemistä että pääset sinne 1300 nurkille. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen, joka haluaa kehittää itseään tauluammunnassa kannattaa ehdottomasti harjoitella ja osallistua Fita kisoihin.

Seuraavaksi olisi tiedossa uuden jousen virittämistä tavoitteena hakea stabiilimpi vire kuin nykyisessä jousessa ja sen jälkeen seuraava kisa on näillä näkymin SM-viikolla Vantaalla.

Olipahan upea keli ampua karsintakisaa Jyväskylässä, aurinko paistoi oli lämmin ja tuultakaan ei juuri nimeksikään. Lisäksi kun ammunta kulki niin mikäs sen mukavempaa.

Karsinnat ensi vuoden eli 2019 olympiakarsintakisoihin pyörähti meidän osalta jo käyntiin, kun 2018 ammutaan muutama karsintakisa, joista tämä Jyväskylän kisa oli ensimmäinen kotimaassa. Karsintaan lasketaan 2 parhaan karsintakisan keskiarvo ja 8 parasta jatkaa ensi vuoden puolelle seuraaviin osakilpailuihin, lopullinen vaikutus 2018 tuloksilla on 1/4, joten sinänsä tällä kisalla oli jo merkitystä.

Oma tekeminen on ollut enemmän ja vähemmän vakaata viimeisen viikon aikana ja tein vielä pieniä modauksia kun vaihdoin original kahvasta Jager 2 kahvaan, joka tuntui toimivan mukavasti ja kisa oikeastaan vahvisti tuon huomion.

Peruskisassa ammuin erittäin tasaisesti molemmat puolikkaat viimeistellen tuloksen 330+330=660. Molempiin puolikkaisiin mahtui yhdet heikot sarjat 51 ja 52, jotka molemmat johtuivat raa'asta yliyrittämisestä, mutta sitten vastaavasti useita todella hyviä ja vakaita sarjoja, joista olen todella tyytyväinen. Tuolla tuloksella olin vähän jopa yllätykseksikin täysin ylivoimainen tänään ja pääsin siis aloittamaan matsit piikiltä. Ja tosiaan myös MM-karsinnan osalta vahvistin hyvät pisteet ja piikkipaikan näin alkuun.

Ensimmäinen ottelu meni suht helposti 7-1, mutta toisessa matsissa Kuopan Taru pistikin sitten jo kampoihin kovasti ja voitin tämän matsin vasta tiukan väännön jälkeen 6-4. Finaalissa oli kuten odotettua sopii jälleen kerran Vikströmin Antti vastassa ja kuten jo perinteeksi on käynyt, päädyimme tiukan ottelun jälkeen tasapisteillä uusinta nuolelle. Tällä kerralla kuitenkin Vikström viimeisteli ottelun tyylipuhtaalla X-kympillä, minun ampuessa omani melko kauas, vaikka omasta mielestäni suoritus olikin suhteellisen hyvä. Lopputuloksena siis hopeinen mitali tältä päivältä.

Finaaleissa, vaikka en lopulta voittanutkaan oli useita huippuhetkiä, jotka valavat uskoa taas tekemiseen. Ammuin pari kertaa täydet 30p tiukkaan tilanteeseen, johon tarvitsin hyvän setin ja muutenkin ammunta tuntui sujuvan, joten tästä jatketaan ensi viikonlopulle jolloin on tiedossa ensin lauantaina 70m kisa Iitissä ja FITA sunnuntaina Tampereella.