Perinteiset Teuvan Elonuolet ammuttiin tällä kerralla FITA-kisan muodossa tai virallinen nimi taitaa olla nykyään 1440-kierros, mutta itselleni se on ja tulee aina olemaan FITA. Teuvalle kotikisoihin on aina yhtä hienoa tulla, sitä kun arvostaa suuresti omia juuriaan ja kaikkea sitä mitä näissä maisemissa aikoinaan on tullut jousiammunnan merkeissä touhuttua ja mistä sitä on maailmalle ponnistettu.
Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.
Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.
Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.
Jo viikolla tuli katseltua sen verran sääennustetta, että aamulla reippaasti puhaltanut tuuli ei tullut minään yllätyksenä. Olipahan varsin mielenkiintoiset fiilikset 90m alussa, kun tuntui, että urheilukentän viereisen jokirannan puustosta varmaankin kohta lähtee ainakin osa kaatumaan. No kunhan päästiin vauhtiin ammunnan kanssa, niin kyllä sieltä kuitenkin löytyi jonkin verran välejä johon pystyi nuolia latomaan matkaan ja kun tuuli oli onneksi valtaosin myötäistä niin sen kanssa pystyi elämään. Osumiseen ja tekemiseen se kuitenkin vaikutti enemmän ja vähemmän eri matkoilla ja lopputulos oli 1257 (281+312+317+347). Ei ihan sitä mitä yleensä FITA-kisasta tavoittelee, mutta ilmaan suhteutettuna olen kyllä kohtuullisen tyytyväinen.
Hienoa oli taas olla FITA kisaa ampumassa, se on kyllä ainut aito ja oikea kisamuoto. Olisin kyllä heti kannattamassa, jos voitaisiin arvokisoissa 70m kierros palauttaa FITA:ksi. Kukaan ei kuitenkaan alkukisoja ole katsomassa, joten sillä ei ole merkitystä ja kisa olisi huomattavasti haastavampi ja antoisampi kilpailijan näkökulmasta. Harmillista vaan että suomessa tuntuu osallistujat kaihtavan nykyään tätä kisamuotoa, en tiedä onko se sitten liian vaikeaa ja ei uskalleta haastaa itseään vai mistä se johtuu ettei viivalle ilmaannu ampujia.
Seuraava koitos olisikin sitten ensi viikonloppuna Järvakandi Open Virossa ja siitä viikon päästä suunnataan nokka kohti Puolaa ja EM-kisoja.
RSS Feed
