Koko viikonloppu perjantain harjoitusnuolista sunnuntain pudotuksiin asti päästiin ampumaan melkoisessa myräkässä, kun tuuli puhalteli reilusti aina välillä putket kaataen tai tavaraa kentällä heitellen.
Alkukisa oli ensimmäisen puolikkaan osalta erittäin haastava, kun en millään meinannut löytää tapaa lukea tuulta. Toiselle puolikkaalle vähän löysin ajatusta paremmin ja päätin alkukisan 2 sijalle tuloksella 633 (311+322) seurakaverin Pyylammen Teron jälkeen. Kun Hatavan Matti oli vielä kolmas niin saatiin hieno TJA kärki alkukisaan ja vielä sunnuntain mitaliseremoniassa palkitsivatkin sen osalta.
Iltapäivästä vielä ammuttiin joukkuekisa, jossa hoidimme homman kotiin ja pääsimme juhlimaan joukkuemestaruutta. Kisasta jäi kyllä tuulen oikukkuus vahvasti mieleen kun välillä tuuli vei 3 numeroa enemmän kuin kuvitteli ja taas välillä ennakon olisikin pitänyt olla negatiivinen. No mutta tekemisemme kuitenkin riitti hienosti kultaan.
Sunnuntain finaaleissa tekeminen tuntui edelleen ok:lta tuuleen nähden ja voitin ensimmäisen ottelun suoraan, mutta toisessa ottelussa Latvialainen vastustaja yltyi hurjan kovaan vireeseen ja ampui kunnioitettavan hyvin nostaen itsensä 3-5 sillasta 5-5. Tällä kerralla epäonnistuin tuuleen ammutun uusintanuolen ja kaveri jatkoi matkaansa minun joutuessa katsomoon nuolemaan näppejäni sijalle 9.
Kisa oli monintavoin hyvin opettavainen. Tuuliammunta on jo jollain tavalla kehittynyt, mutta vielä tarvitaan valtavasti lisää ammuntarohkeutta, jotta alkaa oikeasti tulemaan tulosta niin alkukisassa kuin pudotusmatseissa. Jokatapauksessa mukava kisa jälleen kerran ja kyllä Järvakandiin mieli tekee lähteä taas tulevana vuotenakin