Oittaan maastorata tarjosi taas parastaan, kun kisailtiin tänään maastokisojen merkeissä jylhän upeissa ja luonnonkaunissa maisemissa sekä jousiammunnan näkökulmasta erittäin haastavissa maastoissa.
Kisa oli samalla osa EM-karsintaprosessia, jossa päätavoitteeni oli EM-kisojen A-rajan eli 338 pisteen tavoittelu. Olin aiemmin ajatellut, että tämä on väliviikonloppu kisoista, mutta sen verran jäi Keuruulla oma töpeksiminen merkkien kanssa ja A-rajan ampumatta jääminen harmittaa, että tartuin tilaisuuteen kiinni ilmoittautuen Oittaalle uuteen yritykseen ja onhan se tietysti hyvää treeniä kohti EM-kisoja tällaiselle pääosin tasamaan ampujalle. Tällä kerralla kävin ampumassa merkit oikein rullamitan kanssa viikolla kotikentällä, joten nyt nekin pitivät paikkansa.
Kisajärjärjestästäjä varoitteli ennakkoon sääolosuhteista, kun edelliselle yölle luvattiin sadetta jota olikin vähän ripsauttanut. Maasto kun on erittäin jyrkkäpiirteistä paikkapaikoin, jonka vuoksi kalliot saattaa olla todella liukkaita. Onneksemme keli oli kuitenkin sen verran ehtinyt kuivahtaa ja päivä meni juuri sopivan viileässä poutasäässä niin tällaisia haasteita ei kuitenkaan koettu. Onneksemme myöskään hyttysten aikakausi ei vielä ollut alkanut ja pääsimme nauttimaan luonnosta ihan ilman hyttysmyrkkyäkin, joten mikäs sen parempaa.
Päivä kului mukavan lupsakissa merkeissä Ronkasen Pertun ja Hätösen Sepon kanssa rataa kiertäen, joka otti noin 6 tunnin rupeaman. Heti aloitusrastimme otti niin sanotusti luulot pois, kun vastassa oli arvioitava rasti jyrkkään alamäkeen ja taulukin oli sen verran sijoitultu vaikeasti että heti sai miettiä, että onkohan tämä nyt iso vai pieni. Onnistuin kuitenkin kohtalaisen hyvin kaikki signaalit lukien ja avauksesta sekä seuraavastakin pidemmästä annetusta rastista melko hyvin. Sitten tulikin kaikenlaista sohlausta, kun osaamistaso ei noissa kulmavähennyksissä ole ihan parasta mahdollista ja arvioitavilla rasteillakin mittaamisen osaltakin on aina varianssia. Lisäksi yhdeltä rastilta muka mittasin oikein ja siirsin sitten tähtäimen vahingossa 5m väärään merkkiin, hyväähän tällaisesta ei pisteiden muodossa seuraa. Vaikka sain nuolia keltaiselle niin pitkään meni kuitenkin ensimmäisen kutosen ampumisen osalta ja niitä tulikin sitten heti kerralla kolme eli täydet pisteet, joka kuitenkin jäi kisan ainoaksi bingoksi. Puoleen väliin mennessä olin saanut kasaan 160 pistettä ja laskeskelin siinä, että nyt alkaa kyllä olemaan melko ohkaiset saumat tuohon A-rajaan, kun maasto oli ollut melko haasteellinen ja odotusarvona oli, että se ei siitä juuri helpotu.
Tässä kohtaa kuitenkin tapahtui jonkinlaista heräämistä ja aloin ehkä saada paremmin tuntumaa kulmavähennyksiin ja myös kulma-ammunnan asentoihin. Vahvemmalla fokuksella laukausten viimeistelyyn keskittyen sain toiselle puolikkaalle selkeästi parempaa tekemistä, joka kyllä alkoi näkymään tuloksissakin, jotka pyörivät pääosin 15 pisteen tuntumassa ja jopa sen päälle. Pitkän hyvän pätkän jälkeen palasimme takaisin pääleiriin, jossa ammutaan legendaarin äärijyrkkä alamäki tipurasti ja siinähän se siten taas kosahti. Suoraa matkaa oli reilut 10m, mutta taulu ei tainnut olla juuri 5m kauempana. Olin ampunut viiden metrin merkin ja tasamaallahan se on noin 18m merkki itselläni. Pistin 14m merkin ja tuikkasin nuolen liikenteeseen osuen yläpuolelle kolmoseen. Siinä sitten pään sisäisen myrskyn merkeissä päätin ampua ennakolla ja kun ammunta-asento on haastava niin sen verran paljon oli tekemisessä vibraa että seuraavat nuolet osuivat molemmat neloselle. Taas kerran kokemattomuus koulutti, eipä se näytä toimivan tuolla tavalla jyrkkään alamäkeen, josko tuon seuraavan kerran muistaisi. Heikko sarja kuitenkin terästi taas tekemistä ja paikkasin tilanteen kahdella 17 pisteen sarjalla. Viimeiselle rastille mentäessämme saavutimme edellisen ryhmän ja vaihdettiin kuulumisia pistetilanteesta. Olin itse hieman ulkona tilanteestani, mutta kun Perttu kertoi että minulla oli pisteitä 324, niin siinähän kalkulaattori pyöräytti heti mieleeni, että 14 pisteen odotusarvolla lähdetään. Tottakai lopetus oli arvioitavaan rastiin ja taas sai pohtia, että kumpikohan taulukoko siellä on, mutta sain sen onneksi kiinni. Tarkat mittailut ja merkkien varmistamiset, joka johti vitososumaan yläpuolelle. Säädin hieman tähtäintä ja pistin toisen vitosen viereen. Siinä ruuvaillessani pojat totesivat, että kun oikein ruuvaat niin se saattaa neloselle mennä. Pistäessäni viimeisen nuolen matkaan näin heti että vähän ylös menee, ihan vitosen rajalle ja sain tyytyväisenä kuitata että niinhän siinä kävi, mutta se riittää minulle sillä tällä osumalla varmistin A-rajan tasan A-rajan tuloksella 338.
Oli todella hauska päivä maastossa loistavan ryhmän kanssa (kiitos vaan Perttu ja Seppo), päivä kului nopeasti erilaisia ammuntarasteja selvitellen. Paljon tuli hyviä nuolia ja loistavia osumia, mutta paljon myös kokemattomuudesta johtuvaa sähläystä ja sitä myöden huonojakin osumia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen loistava venyminen ja tavoitteen asettamisen merkitys, vaikka välillä jo näytti, että tavoite karkaa niin hyvällä itseluottamuksella ja keskittymisellä siihen mitä tekee tämä päivä kääntyi voitoksi ja olen kyllä todella ylpeä tuloksesta, joka syntyi. Nyt se A-raja on rikottu ja siltä osin voi tyytyväisenä suunnata katseet kohti syksyn Italian maasto EM-kisoja.
Kotiin tuomisista kisoista oli kultainen mitali, Pertun ollessa toinen pisteilla 324 ja Pyry kolmas pistein 316. Molemmat ovat kovia maastoampujia ja ehdottomasti parempia kuin minä kulmien vaikutuksen ja matkan arvioinnin osalta, joten arvostan voittoa myös tältä osin suuresti.
Seuraavat skabat olisi sitten parin viikon päästä Iitissä, jossa ammutaan taulu-MM-kisojen toinen karsinta, jonka jälkeen nimetään Berliinin joukkue ja heti tämän jälkeen tiistai aamulla lähdetäänkin sitten kohti European Games kisoja Puolan Krakovaan, joka on näistä kolmesta kesän KV-kisasta kuitenkin se kaikkein odotetuin, kun ollaan edustamassa suomea isossa monilajitapahtumassa noin 100 suomalaisen urheilijan voimin.
Kisa oli samalla osa EM-karsintaprosessia, jossa päätavoitteeni oli EM-kisojen A-rajan eli 338 pisteen tavoittelu. Olin aiemmin ajatellut, että tämä on väliviikonloppu kisoista, mutta sen verran jäi Keuruulla oma töpeksiminen merkkien kanssa ja A-rajan ampumatta jääminen harmittaa, että tartuin tilaisuuteen kiinni ilmoittautuen Oittaalle uuteen yritykseen ja onhan se tietysti hyvää treeniä kohti EM-kisoja tällaiselle pääosin tasamaan ampujalle. Tällä kerralla kävin ampumassa merkit oikein rullamitan kanssa viikolla kotikentällä, joten nyt nekin pitivät paikkansa.
Kisajärjärjestästäjä varoitteli ennakkoon sääolosuhteista, kun edelliselle yölle luvattiin sadetta jota olikin vähän ripsauttanut. Maasto kun on erittäin jyrkkäpiirteistä paikkapaikoin, jonka vuoksi kalliot saattaa olla todella liukkaita. Onneksemme keli oli kuitenkin sen verran ehtinyt kuivahtaa ja päivä meni juuri sopivan viileässä poutasäässä niin tällaisia haasteita ei kuitenkaan koettu. Onneksemme myöskään hyttysten aikakausi ei vielä ollut alkanut ja pääsimme nauttimaan luonnosta ihan ilman hyttysmyrkkyäkin, joten mikäs sen parempaa.
Päivä kului mukavan lupsakissa merkeissä Ronkasen Pertun ja Hätösen Sepon kanssa rataa kiertäen, joka otti noin 6 tunnin rupeaman. Heti aloitusrastimme otti niin sanotusti luulot pois, kun vastassa oli arvioitava rasti jyrkkään alamäkeen ja taulukin oli sen verran sijoitultu vaikeasti että heti sai miettiä, että onkohan tämä nyt iso vai pieni. Onnistuin kuitenkin kohtalaisen hyvin kaikki signaalit lukien ja avauksesta sekä seuraavastakin pidemmästä annetusta rastista melko hyvin. Sitten tulikin kaikenlaista sohlausta, kun osaamistaso ei noissa kulmavähennyksissä ole ihan parasta mahdollista ja arvioitavilla rasteillakin mittaamisen osaltakin on aina varianssia. Lisäksi yhdeltä rastilta muka mittasin oikein ja siirsin sitten tähtäimen vahingossa 5m väärään merkkiin, hyväähän tällaisesta ei pisteiden muodossa seuraa. Vaikka sain nuolia keltaiselle niin pitkään meni kuitenkin ensimmäisen kutosen ampumisen osalta ja niitä tulikin sitten heti kerralla kolme eli täydet pisteet, joka kuitenkin jäi kisan ainoaksi bingoksi. Puoleen väliin mennessä olin saanut kasaan 160 pistettä ja laskeskelin siinä, että nyt alkaa kyllä olemaan melko ohkaiset saumat tuohon A-rajaan, kun maasto oli ollut melko haasteellinen ja odotusarvona oli, että se ei siitä juuri helpotu.
Tässä kohtaa kuitenkin tapahtui jonkinlaista heräämistä ja aloin ehkä saada paremmin tuntumaa kulmavähennyksiin ja myös kulma-ammunnan asentoihin. Vahvemmalla fokuksella laukausten viimeistelyyn keskittyen sain toiselle puolikkaalle selkeästi parempaa tekemistä, joka kyllä alkoi näkymään tuloksissakin, jotka pyörivät pääosin 15 pisteen tuntumassa ja jopa sen päälle. Pitkän hyvän pätkän jälkeen palasimme takaisin pääleiriin, jossa ammutaan legendaarin äärijyrkkä alamäki tipurasti ja siinähän se siten taas kosahti. Suoraa matkaa oli reilut 10m, mutta taulu ei tainnut olla juuri 5m kauempana. Olin ampunut viiden metrin merkin ja tasamaallahan se on noin 18m merkki itselläni. Pistin 14m merkin ja tuikkasin nuolen liikenteeseen osuen yläpuolelle kolmoseen. Siinä sitten pään sisäisen myrskyn merkeissä päätin ampua ennakolla ja kun ammunta-asento on haastava niin sen verran paljon oli tekemisessä vibraa että seuraavat nuolet osuivat molemmat neloselle. Taas kerran kokemattomuus koulutti, eipä se näytä toimivan tuolla tavalla jyrkkään alamäkeen, josko tuon seuraavan kerran muistaisi. Heikko sarja kuitenkin terästi taas tekemistä ja paikkasin tilanteen kahdella 17 pisteen sarjalla. Viimeiselle rastille mentäessämme saavutimme edellisen ryhmän ja vaihdettiin kuulumisia pistetilanteesta. Olin itse hieman ulkona tilanteestani, mutta kun Perttu kertoi että minulla oli pisteitä 324, niin siinähän kalkulaattori pyöräytti heti mieleeni, että 14 pisteen odotusarvolla lähdetään. Tottakai lopetus oli arvioitavaan rastiin ja taas sai pohtia, että kumpikohan taulukoko siellä on, mutta sain sen onneksi kiinni. Tarkat mittailut ja merkkien varmistamiset, joka johti vitososumaan yläpuolelle. Säädin hieman tähtäintä ja pistin toisen vitosen viereen. Siinä ruuvaillessani pojat totesivat, että kun oikein ruuvaat niin se saattaa neloselle mennä. Pistäessäni viimeisen nuolen matkaan näin heti että vähän ylös menee, ihan vitosen rajalle ja sain tyytyväisenä kuitata että niinhän siinä kävi, mutta se riittää minulle sillä tällä osumalla varmistin A-rajan tasan A-rajan tuloksella 338.
Oli todella hauska päivä maastossa loistavan ryhmän kanssa (kiitos vaan Perttu ja Seppo), päivä kului nopeasti erilaisia ammuntarasteja selvitellen. Paljon tuli hyviä nuolia ja loistavia osumia, mutta paljon myös kokemattomuudesta johtuvaa sähläystä ja sitä myöden huonojakin osumia. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen loistava venyminen ja tavoitteen asettamisen merkitys, vaikka välillä jo näytti, että tavoite karkaa niin hyvällä itseluottamuksella ja keskittymisellä siihen mitä tekee tämä päivä kääntyi voitoksi ja olen kyllä todella ylpeä tuloksesta, joka syntyi. Nyt se A-raja on rikottu ja siltä osin voi tyytyväisenä suunnata katseet kohti syksyn Italian maasto EM-kisoja.
Kotiin tuomisista kisoista oli kultainen mitali, Pertun ollessa toinen pisteilla 324 ja Pyry kolmas pistein 316. Molemmat ovat kovia maastoampujia ja ehdottomasti parempia kuin minä kulmien vaikutuksen ja matkan arvioinnin osalta, joten arvostan voittoa myös tältä osin suuresti.
Seuraavat skabat olisi sitten parin viikon päästä Iitissä, jossa ammutaan taulu-MM-kisojen toinen karsinta, jonka jälkeen nimetään Berliinin joukkue ja heti tämän jälkeen tiistai aamulla lähdetäänkin sitten kohti European Games kisoja Puolan Krakovaan, joka on näistä kolmesta kesän KV-kisasta kuitenkin se kaikkein odotetuin, kun ollaan edustamassa suomea isossa monilajitapahtumassa noin 100 suomalaisen urheilijan voimin.
RSS Feed
