Hopeinen mitsku taulu-SM-kisoista Kemistä oli tämän vuoden saavutus. Alkukisasta voitto ja finaaleissa todella tiukka taistelu loistavasti ampuneen Arcuksen Juuso Huhtalan kanssa, joka vei viimeisen setin pisteen erolla ja otti SM-kultaa settipistein 6-4.
Alkukisa meni aikalailla tämän kesän normivauhdilla. Ensimmäiseltä puolikkaalta ammuin tuloksen 323, joka jäi vähän alakanttiin ilmaan nähden parin heikomman sarjan vuoksi. Olin tässä vaiheessa jaetulla toisella sijalla, kun Tornion Henri Kokkila ampui hienon tuloksen 325. Toisella puolikkaalla ammuin aikalailla tasaisesti ja lopetin mahtavaan 5 x 10 + 8 sarjaan, joten parantelin tuloksen aina 330, joka antoi kokonaistulokseksi 653 ja selvän alkukisan voiton.
Pudotuskierroksilla voitin ensimmäisen matsin 6-0, mutta toisessa jouduin äärettömän koville, kun Kemin Tuomo Aho pisteli nuolia keskelle aivan kuin KV-matseissa. Kierros päättyi lopulta tasatulokseen ja jatkopaikka ratkaistiin yhden nuolen uusinnalla. Olin ampunut vähän alakanttiin pari sarjaa, jonka vuoksi siirsin tähtäintä aavistuksen ja niinhän siinä kävi, että kun paukku lähti hyvänä, sain sillä yläkasin. Osuma kuitenkin riitti juuri, kun Tuomo ampui niinikään yläkasin, mutta noin 1cm verran kauemmaksi ja sitä myötä jatkoin ottelukaaviossa eteenpäin. Kolmannessa matsissa onnistuin täydellisesti ja vein sen nimiini Ekholmin Pyryä vastaa 6-0 sarjoilla 29, 30, 28. Sitten olikin vastassa semifinaali ja PJA:n Miika Sävel, jonka voitin lopulta pistein 7.3 ja matkasin kultaotteluun.
Kultaottelussa vastaan tuli loistavasti matseja ampunut ja alkukisan kolmanneksi kauden parhaallaan sijoittunut Turun Juuso Huhtala. Pari ensimmäistä kierrosta ammuttiin tasan 26 ja 27 pommittaen lähinnä yhdeksikköä. Kolmannen setin vein nimiini 27-25 ja heti perään hävisin 26-28. Tilanne oli siis tasan 4-4 ennen viimeistä settiä, jonka pääsin aloittamaan. Ensimmäisellä ammuin 9 ja Juuson osuma kuulutettiin 8-9 rajaosumaksi. Seuraavalla pistettiin molemmat 9:t ja ratkaisu jäi viimeisen nuolen varaan. Omani osui jälleen kerran ysille ja kun Juuso osoitti todella loistavaa ratkaisukykyä ampuen viimeisensä X:lle, jäimme odottamaan rajaosuman tulkintaa. Raja kääntyi lopulta Juuson eduksi 9:lle ja kulta matkasi Turun suuntaan pistein 6-4. Suuret onnittelut Juusolle, todella vahvaa ammuntaa finaalissa ja loistava ottelu, jota oli mahtava ampua, vaikka lopulta hävisinkin matsin.
Olipas haasteellinen kisaviikonloppu, oma ammunta oli oikeastaan koko päivän sellaista selviytymistaistelua oman olotilan kanssa, sillä olin alustavalla viikolla kipeänä, jonka vuoksi oli veto aikalailla pois kisapäivänäkin ja kaiken lisäksi päivän aikana nousi kuume, jonka vuoksi jaksaminen ja keskittymiskyky vaihteli aikalailla päivän aikana. Erityisesti se näkyi matseissa, kun olotila vaihteli aaltoina siten, että välillä lihakset menivät aivan voimattomiksi ja näkyihän se sitten osumissakin melkoisesti. Tiukoissa paikoissa sain kuitenkin onneksi potkittua itseeni sen verran vauhtia, että pystyin ne ratkaisemaan. Finaalissa pystyin ampumaan fiilikseen nähden kyllä ihan hyvin olotilaan nähden, vaikka suoritukset venyivätkin vähän turhan pitkiksi. Kaiken kaikkiaan olihan tuo melkoinen työvoitto ampua itsensä finaaliin asti tuossa olotilassa ja pystyä vielä taistelemaan siinäkin ihan tosissaan. Tietysti harmittaa, että ei pystynyt kisaamaan terveenä kesän kotimaisissa pääkisoissa, mutta sellaista tämä on, päivän kunnon mukaan mennään ja onhan se mitsku aina mitsku.
Alkukisa meni aikalailla tämän kesän normivauhdilla. Ensimmäiseltä puolikkaalta ammuin tuloksen 323, joka jäi vähän alakanttiin ilmaan nähden parin heikomman sarjan vuoksi. Olin tässä vaiheessa jaetulla toisella sijalla, kun Tornion Henri Kokkila ampui hienon tuloksen 325. Toisella puolikkaalla ammuin aikalailla tasaisesti ja lopetin mahtavaan 5 x 10 + 8 sarjaan, joten parantelin tuloksen aina 330, joka antoi kokonaistulokseksi 653 ja selvän alkukisan voiton.
Pudotuskierroksilla voitin ensimmäisen matsin 6-0, mutta toisessa jouduin äärettömän koville, kun Kemin Tuomo Aho pisteli nuolia keskelle aivan kuin KV-matseissa. Kierros päättyi lopulta tasatulokseen ja jatkopaikka ratkaistiin yhden nuolen uusinnalla. Olin ampunut vähän alakanttiin pari sarjaa, jonka vuoksi siirsin tähtäintä aavistuksen ja niinhän siinä kävi, että kun paukku lähti hyvänä, sain sillä yläkasin. Osuma kuitenkin riitti juuri, kun Tuomo ampui niinikään yläkasin, mutta noin 1cm verran kauemmaksi ja sitä myötä jatkoin ottelukaaviossa eteenpäin. Kolmannessa matsissa onnistuin täydellisesti ja vein sen nimiini Ekholmin Pyryä vastaa 6-0 sarjoilla 29, 30, 28. Sitten olikin vastassa semifinaali ja PJA:n Miika Sävel, jonka voitin lopulta pistein 7.3 ja matkasin kultaotteluun.
Kultaottelussa vastaan tuli loistavasti matseja ampunut ja alkukisan kolmanneksi kauden parhaallaan sijoittunut Turun Juuso Huhtala. Pari ensimmäistä kierrosta ammuttiin tasan 26 ja 27 pommittaen lähinnä yhdeksikköä. Kolmannen setin vein nimiini 27-25 ja heti perään hävisin 26-28. Tilanne oli siis tasan 4-4 ennen viimeistä settiä, jonka pääsin aloittamaan. Ensimmäisellä ammuin 9 ja Juuson osuma kuulutettiin 8-9 rajaosumaksi. Seuraavalla pistettiin molemmat 9:t ja ratkaisu jäi viimeisen nuolen varaan. Omani osui jälleen kerran ysille ja kun Juuso osoitti todella loistavaa ratkaisukykyä ampuen viimeisensä X:lle, jäimme odottamaan rajaosuman tulkintaa. Raja kääntyi lopulta Juuson eduksi 9:lle ja kulta matkasi Turun suuntaan pistein 6-4. Suuret onnittelut Juusolle, todella vahvaa ammuntaa finaalissa ja loistava ottelu, jota oli mahtava ampua, vaikka lopulta hävisinkin matsin.
Olipas haasteellinen kisaviikonloppu, oma ammunta oli oikeastaan koko päivän sellaista selviytymistaistelua oman olotilan kanssa, sillä olin alustavalla viikolla kipeänä, jonka vuoksi oli veto aikalailla pois kisapäivänäkin ja kaiken lisäksi päivän aikana nousi kuume, jonka vuoksi jaksaminen ja keskittymiskyky vaihteli aikalailla päivän aikana. Erityisesti se näkyi matseissa, kun olotila vaihteli aaltoina siten, että välillä lihakset menivät aivan voimattomiksi ja näkyihän se sitten osumissakin melkoisesti. Tiukoissa paikoissa sain kuitenkin onneksi potkittua itseeni sen verran vauhtia, että pystyin ne ratkaisemaan. Finaalissa pystyin ampumaan fiilikseen nähden kyllä ihan hyvin olotilaan nähden, vaikka suoritukset venyivätkin vähän turhan pitkiksi. Kaiken kaikkiaan olihan tuo melkoinen työvoitto ampua itsensä finaaliin asti tuossa olotilassa ja pystyä vielä taistelemaan siinäkin ihan tosissaan. Tietysti harmittaa, että ei pystynyt kisaamaan terveenä kesän kotimaisissa pääkisoissa, mutta sellaista tämä on, päivän kunnon mukaan mennään ja onhan se mitsku aina mitsku.
RSS Feed