Tuli lähdettyä kuitenkin Kemiin Taulu-SM-kisoihin, vaikka Antalyan jälkeen onkin ollut jonkinlaista motivaatiopulaa treenaamisten suhteen, kun kauden pääkisat jäivät vain haaveeksi. Onneksi seurakaverit Laura ja Tero saivat houkuteltua kuitenkin mukaan ja lupasin lähteä joukon jatkoksi, jotta saadaan joukkue kasaan.
Matka alkoi mielenkiintoisesti, kun ensin perjantaina ennen lähtöä Laura pyysi minua opastamaan Jutta Gustafsbergiä jousiammunnan saloihin lyhyeen tv-klippiin liittyen, jossa julkkikset testaavat olympialajeja näin Rion alla. Oli hauskaa olla tekemässä tällaista lajipromoa ja Jutta suoriutui jouskaritouhuista hienosti ampuen ensikertalaiseksi ihan mukavasti. Nyt jäädään siis odottamaan millaista materiaalia on tulossa ilmeisesti perjantaina 5.8. ulos.
Matka Kemiin taitettiin mun uudella kaaralla, joka eräiden tietolähteiden valossa on kuulemma valittu nykyisten jouskaritouhujen värimaailman mukaisesti. No olihan siinä ehkä muilla tekijöillä suurempi vaikutus, mutta sopiihan se hienosti mun tämän vuoden jouskari lookkiinkin. Mutta niin se matka, joo oli pitkä jotain 8h paikka sitä taidettiin tehdä, kauas on todellakin pitkä matka, mutta hyvässä seurassa se sujui kuitenkin suht joutuisasti.
Alkukisa meni hyvinkin mukavasti tilanteeseen nähden, sillä en ole montaakaan kertaa viimeisen kuukauden aikana jouskarikentällä vieraillut. Lopputulosta syntyi 332+331=663, jolla irtosi piikkipaikka pudotuskierroksille. Semifinaaliin asti matsit sujuivat suhteellisen mukavasti, vaikka tekeminen ei ollutkaan mitenkään parasta mahdollista. Voitin ensin Kiviniemen Markon 6-0, sitten Ronkasen Pertun 6-2 ja samoilla pisteillä semi-finaalissa Vikströmin Antin.
Finaalissa vastaan tuli Kokkolan nuori urho Nikkasen Markus, joka oli raivannut tiensä finaaliin hienolla ammunnalla. Taso nousi SM-arvon mukaisesti kovaksi ja ammuttiin pari ensimmäistä settiä tasureiksi ja minä vein kolmannen. Markus kuitenkin tasoitti neljännellä ja ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle. Itse en onnistunut viimeisen kierroksen suorituksissa mitenkään itseäni tyydyttävästi, mutta osumat olivat kuitenkin suhteellisen hyviä ja antoivat 9+9+9=27. Se ei kuitenkaan riittänyt kun Markus ampui 10+8+10=28 ja vei mestaruuden Kokkolaan, minun jäädessä hopealle ties miten monetta kertaa... Vieläkin se Taulu-SM kulta siis jäi puuttumaan. Markus oli kuitenkin ehdottomasti parempi joten isot ablodit nuorelle miehelle ja pistäkää nimi muistiin, veikkaampa että tästä kaverista kuulaan vielä muutenkin kuin SM-kisojen merkeissä!
Noh, normaalisti sitä että SM:ssä jää hopealle voi itselleen hyvitellä sillä, että eipä nyt tarvitse onneksi doping testiin mennä, mutta testaajat pirut tekivät källin ja siellä sitä oltiin kaiken lisäksi jonottamasta purkkiin kusemista kuitenkin. Mikäs siinä, kuuluu urheilijan arkeen ja hyvällä hengellä, mutta ei sitä näköjään enää tuohonkaan lohdutusfraasiin sovi luottaa.
Sunnuntai olikin sitten Tampereen Jousiampujien päivä, kun päästiin mittelemään joukkuemitskuista. Ammuttiin Kourulan Lauran ja Pyylammen Teron kanssa jo lauantain alkukisassa TJA selkeälle piikkipaikalle ja siitä lähdettiin pudottelemaan. Ammunta sujui loistavasti ja voitettiin semifinaalissa PoJo suoraan 6-0. Finaalissa oltiin sitten OJM:n kansa vastatusten ja otettiin heti 4-0 kärki, Oululaiset kuitenkin pisti hanttiin ja kavensi 4-2, mutta meidän viimeisen kierroksen tsemppi sateen ripseessä ja ukkosen jylinässä oli jotain huikeata ja aloitettiin suoraan kolmella kympillä ja kun loputkin nuolet löysivät tiensä keskelle pääsimme juhlimaan Joukkue Suomen mestaruutta oikein lopulta kuohuvan voimin, kun spottaajamme Verhon Harri oli hankkinut joukkueeseemme luottaen tykötarpeet valmiiksi.
Mukava viikonloppu jouskaritouhujen parissa ja hyvä oli että tuli lähdettyä. Varmaankin tässä tulee otettua suhteellisen rauhallisesti ammuntatouhut loppukesän ja syksyn osalta, mutta näemmä sitä paloa jo jonkinverran hommaan taas löytyi. Ja lähdinhän reissuun lähinnä mentaliteetilla muun joukon jatkoksi, joten kaippa toi oli ihan ok suoritus siihen nähden.
Katsellaan koska seuraavan kerran varmaan ainakin nyt melkein jopa joka viikko vois treenikentällä käydä on tämä sen verran mahtava laji!
Matka alkoi mielenkiintoisesti, kun ensin perjantaina ennen lähtöä Laura pyysi minua opastamaan Jutta Gustafsbergiä jousiammunnan saloihin lyhyeen tv-klippiin liittyen, jossa julkkikset testaavat olympialajeja näin Rion alla. Oli hauskaa olla tekemässä tällaista lajipromoa ja Jutta suoriutui jouskaritouhuista hienosti ampuen ensikertalaiseksi ihan mukavasti. Nyt jäädään siis odottamaan millaista materiaalia on tulossa ilmeisesti perjantaina 5.8. ulos.
Matka Kemiin taitettiin mun uudella kaaralla, joka eräiden tietolähteiden valossa on kuulemma valittu nykyisten jouskaritouhujen värimaailman mukaisesti. No olihan siinä ehkä muilla tekijöillä suurempi vaikutus, mutta sopiihan se hienosti mun tämän vuoden jouskari lookkiinkin. Mutta niin se matka, joo oli pitkä jotain 8h paikka sitä taidettiin tehdä, kauas on todellakin pitkä matka, mutta hyvässä seurassa se sujui kuitenkin suht joutuisasti.
Alkukisa meni hyvinkin mukavasti tilanteeseen nähden, sillä en ole montaakaan kertaa viimeisen kuukauden aikana jouskarikentällä vieraillut. Lopputulosta syntyi 332+331=663, jolla irtosi piikkipaikka pudotuskierroksille. Semifinaaliin asti matsit sujuivat suhteellisen mukavasti, vaikka tekeminen ei ollutkaan mitenkään parasta mahdollista. Voitin ensin Kiviniemen Markon 6-0, sitten Ronkasen Pertun 6-2 ja samoilla pisteillä semi-finaalissa Vikströmin Antin.
Finaalissa vastaan tuli Kokkolan nuori urho Nikkasen Markus, joka oli raivannut tiensä finaaliin hienolla ammunnalla. Taso nousi SM-arvon mukaisesti kovaksi ja ammuttiin pari ensimmäistä settiä tasureiksi ja minä vein kolmannen. Markus kuitenkin tasoitti neljännellä ja ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle. Itse en onnistunut viimeisen kierroksen suorituksissa mitenkään itseäni tyydyttävästi, mutta osumat olivat kuitenkin suhteellisen hyviä ja antoivat 9+9+9=27. Se ei kuitenkaan riittänyt kun Markus ampui 10+8+10=28 ja vei mestaruuden Kokkolaan, minun jäädessä hopealle ties miten monetta kertaa... Vieläkin se Taulu-SM kulta siis jäi puuttumaan. Markus oli kuitenkin ehdottomasti parempi joten isot ablodit nuorelle miehelle ja pistäkää nimi muistiin, veikkaampa että tästä kaverista kuulaan vielä muutenkin kuin SM-kisojen merkeissä!
Noh, normaalisti sitä että SM:ssä jää hopealle voi itselleen hyvitellä sillä, että eipä nyt tarvitse onneksi doping testiin mennä, mutta testaajat pirut tekivät källin ja siellä sitä oltiin kaiken lisäksi jonottamasta purkkiin kusemista kuitenkin. Mikäs siinä, kuuluu urheilijan arkeen ja hyvällä hengellä, mutta ei sitä näköjään enää tuohonkaan lohdutusfraasiin sovi luottaa.
Sunnuntai olikin sitten Tampereen Jousiampujien päivä, kun päästiin mittelemään joukkuemitskuista. Ammuttiin Kourulan Lauran ja Pyylammen Teron kanssa jo lauantain alkukisassa TJA selkeälle piikkipaikalle ja siitä lähdettiin pudottelemaan. Ammunta sujui loistavasti ja voitettiin semifinaalissa PoJo suoraan 6-0. Finaalissa oltiin sitten OJM:n kansa vastatusten ja otettiin heti 4-0 kärki, Oululaiset kuitenkin pisti hanttiin ja kavensi 4-2, mutta meidän viimeisen kierroksen tsemppi sateen ripseessä ja ukkosen jylinässä oli jotain huikeata ja aloitettiin suoraan kolmella kympillä ja kun loputkin nuolet löysivät tiensä keskelle pääsimme juhlimaan Joukkue Suomen mestaruutta oikein lopulta kuohuvan voimin, kun spottaajamme Verhon Harri oli hankkinut joukkueeseemme luottaen tykötarpeet valmiiksi.
Mukava viikonloppu jouskaritouhujen parissa ja hyvä oli että tuli lähdettyä. Varmaankin tässä tulee otettua suhteellisen rauhallisesti ammuntatouhut loppukesän ja syksyn osalta, mutta näemmä sitä paloa jo jonkinverran hommaan taas löytyi. Ja lähdinhän reissuun lähinnä mentaliteetilla muun joukon jatkoksi, joten kaippa toi oli ihan ok suoritus siihen nähden.
Katsellaan koska seuraavan kerran varmaan ainakin nyt melkein jopa joka viikko vois treenikentällä käydä on tämä sen verran mahtava laji!
RSS Feed
