Kävin ampumassa juhannuksena Seinäjoella perinteiset Jussi-Kisat. Kisa käytiin viileähkössä suomalaisessa suvessa, kun lämpöasteita oli aamusta noin 12 ja tuuli puhalteli kohtuullisen koleasti luihin ja ytimiin asti. No kaivoin taas edellisviikonlopulta ihme kyllä jo kuivaneet hirvennahkakintaat esiin ja taas mentiin.
Tällä kerralla ammunta ei ollut kuitenkaan ihan samanlaista ruusunterälehdillä tanssahtelua kuin muutama edellinen viikonloppu on ollut. Voitin kuitenkin alkukisan ylivoimaisesti kokonaisella pisteen erolla Kontion Matiakseen ja Lindroosin Teroon ampumalla alkukisan tulokseksi 649. Parempaakin tulosta olisi tarjolla, mutta nuolia jäi yhteensä 19 ulos keltaiselta, joista 2 oli seiskaa ja kymppejä löytyi vain 22kpl. Tulipahan kuitenkin ammuttua kauden enkka ja kun oikein ajattelee, niin ei tuo tulos jäänyt kuin 2p omasta ennätyksestä.
Pudotuskierroksilla voitin ensimmäisen ottelun suoraan 6-0 ja hyvillä sarjoilla, pisteitä kertyi 85. Toisella kierroksella semifinaalissa Vainionpään Petri pisti minut laulukuoroon voittamalla ottelun 6-4 viimeiselle kierrokselle asti venyneessä ottelussa. Tämä ottelu oli minulle melko vaikea ja en saanut ammuntaani toimimaan normaalisti, pisteitä vain 132 Petrin 133 vastaan. Pronssiottelussa ammuin seurakaveria Lindroosin Teroa vastaan. Tässäkin ottelussa alku oli vaikea, mutta sain käännettyä pelin ja päädyimme tasatulokseen 5-5 ja pronssin kohtalo meni yhden nuolen uusinnalle. Voitin lopulta ottelun noin 1cm erolla ampuessamme molemmat yhdeksiköt. SET systeemi oli kuitenkin tässä ottelussa puolellani, sillä olisin hävinnyt Terolle pisteissä 139-137. Minulle siis pronssi, Kontion Matiakselle hopeaa ja Vainionpään Petrille kultaa.
Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että tulipa taas harjoiteltua tuuliammuntaa ja huomattua, että aina ei voi voittaa. Tästä on nyt hyvä ottaa opiksi ja lähteä treenaamaan ja valmistautumaan parin viikon päässä käytävään Kymi Archery Open kisaan, joka on seuraava kilpailuni.
Tällä kerralla ammunta ei ollut kuitenkaan ihan samanlaista ruusunterälehdillä tanssahtelua kuin muutama edellinen viikonloppu on ollut. Voitin kuitenkin alkukisan ylivoimaisesti kokonaisella pisteen erolla Kontion Matiakseen ja Lindroosin Teroon ampumalla alkukisan tulokseksi 649. Parempaakin tulosta olisi tarjolla, mutta nuolia jäi yhteensä 19 ulos keltaiselta, joista 2 oli seiskaa ja kymppejä löytyi vain 22kpl. Tulipahan kuitenkin ammuttua kauden enkka ja kun oikein ajattelee, niin ei tuo tulos jäänyt kuin 2p omasta ennätyksestä.
Pudotuskierroksilla voitin ensimmäisen ottelun suoraan 6-0 ja hyvillä sarjoilla, pisteitä kertyi 85. Toisella kierroksella semifinaalissa Vainionpään Petri pisti minut laulukuoroon voittamalla ottelun 6-4 viimeiselle kierrokselle asti venyneessä ottelussa. Tämä ottelu oli minulle melko vaikea ja en saanut ammuntaani toimimaan normaalisti, pisteitä vain 132 Petrin 133 vastaan. Pronssiottelussa ammuin seurakaveria Lindroosin Teroa vastaan. Tässäkin ottelussa alku oli vaikea, mutta sain käännettyä pelin ja päädyimme tasatulokseen 5-5 ja pronssin kohtalo meni yhden nuolen uusinnalle. Voitin lopulta ottelun noin 1cm erolla ampuessamme molemmat yhdeksiköt. SET systeemi oli kuitenkin tässä ottelussa puolellani, sillä olisin hävinnyt Terolle pisteissä 139-137. Minulle siis pronssi, Kontion Matiakselle hopeaa ja Vainionpään Petrille kultaa.
Loppuanalyysinä kisasta voisi todeta, että tulipa taas harjoiteltua tuuliammuntaa ja huomattua, että aina ei voi voittaa. Tästä on nyt hyvä ottaa opiksi ja lähteä treenaamaan ja valmistautumaan parin viikon päässä käytävään Kymi Archery Open kisaan, joka on seuraava kilpailuni.
RSS Feed
