Viime viikonlopun piti olla kauden päätökseni, mutta kun kerran Iittiläiset pistivät kisan pystyyn ja menohaluja oli, niin mukavahan se oli vielä kerran nauttia suomen suvesta extrakilpailun merkeissä.
Itseasiassa päätökseni lähteä Iittiin pohjautui pitkälti palavasta halusta lähteä ulkoiluttamaan uusia välineitäni, jotka ovat jo jonkin aikaa odotelleet käyttöönottoa. Kova halu olisi ollut ottaa uusi setti jo aiemmin käyttöön mutta tämä on saanut odottaa, kun kausi on ollut kesken ja viritykset tämän kesän setissä huipussaan. Pistinkin viikolla pikana raakasäädöt kohdilleen eli linjauksen ja nokinpaikan ja kävin ampumassa kahtena päivänä yhteensä 160 laukausta todetakseni, että osumat ovat kelvollista luokkaa vaikka varisnaisesta niputuksesta ei ollut kovinkaan suurta tietoa. Päätinkin, että viritykseen keskitytään sitten syksyn aikana huolella ja nyt lähdetään höntsäilemään ja hakemaan fiilistä, miltä jousi tuntuu kouraan siinä oikeassa tilanteessa eli kisapaineen alla.
Jos olemme saaneet nauttia kesän harvoissa kisoissa melkoisen mukavista suomen suven parhaista puolista, niin tälle päivälle suotiin sitten enemmän sitä normaalia juhannussäätä, kun saimme niin vettä niskaan kuin vilpakkaa tuultakin haasteeksemme. Fiilis oli kuitenkin koko päivän korkealla, sillä säähän on lähinnä varustautumiskysymys. Tekemisen puolesta myös olin varsin tyytyväinen ja sanoisin, että ammuin tuolla virityksellä varmaankin kokolailla maksimaalisen tuloksen, mitä oli tarjolla, kun kirjautin 320 + 310 = 630. Osumat olivat sopivasti sellaisella ovaalilla alueella vasemmalta alaseiskaltä oikealle yläseiskalle ja tilanne oli kokolailla se, että puhtaila laukauksilla nuolet osuivat pääosin keltaiselle ja muut sitten jonnekin muualle. Tämä tulos riitti kuitenkin pienen mutta sitäkin sinnikkäämmän joukon kisassa keskimmäiselle korokkeelle.
Kisan jälkeen ammuttiin vielä epävirallinen 3 x 15 nuolen erikoispudotuskilpailu. Etenin tässä finaaliin asti suurinpiirtein samanlaisella ammunnalla kuin alkukisassakin, mutta kultaottelussa tuli seinä vastaan, kun Kuopan Taru vei mua kuin pässiä narusta ja pokkasi kisan voiton. Isot onnittelut Tarulle, meikä voikin siirtyä kotiluolalle treenaamaan ja revanssia hautomaan ;)
Olen tyytyväinen päivän edesottamuksiin (unohtaen tietenkin taktisesti viimeisen matsin mielestäni), sillä uusi jouseni Win&Win:n Wiawis Radical Pro runko ja Wiawis MXT-GF lavat tuntuivat todella mukavilta ampua. Setti on erittäin tasapainoisen oloinen ja toimii puhtaan tuntuisesti antaen napakan fiiliksen laukauksen iskussa. Viritys nyt oli vielä mitä sattuu ja nuoli lensi kuin pyryharakka, mutta se ei ollut varsinaisesti tämän päivän juttukaan, sillä tiesin että sen eteen ei vielä ole tehtykään mitään. Tällainen kisa, kun viritys ei ole kunnossa ja ilmakin haasteellinen nimittäin johtaa siihen, että suorituksen tulee olla todella puhdas, että voi odottaa edes jonkinlaisia osumia. Oli muuten mielenkiintoista huomata, miten oli todella helppo keskittyä suorituksen onnistumiseen, kun tiesi, että sillä on niin valtavan iso merkitys lopputulokseen. Hullua sinänsä, että niinhän sillä aina on, mutta tällaisessa tilanteessa se jotenkin korostuu erityisellä tavalla. Tätä ajatusmallia täytyy pyrkiä hyödyntämään tulevissa kilpailuissa.
Erittäin huomion arvoista on myös se, että väittäisin, että viritykseni oli keskimääräisen harrastaja jousiampujan viritystä vastaavassa kunnossa. Väittäisin, että tuohon ilmaan olisin ampunut tuloksen noin 650 - 660 pisteen väliin, mikäli olisin ampunut tuolla setillä, jolla tämän kesän olen kisannut. Tämä siis tarkoittaa, että tuo viritys söi minulta tulostasosta noin 20-30 pistettä. Tällä taas haluan herätellä sitä ajatusta, miten tärkeää on, että jousi on vireessä ihan jokaisella, joka ampuu kilpaa. Luulisimpa, että harrastajalla tuo ero nimittäin saattaa olla vielä suurempi, mutta vähintään samaa tasoa. Tämä on myös syy, miksi minä olen aina ollut erittäin kiinnostunut jousen virittämisestä ja käyttänyt siihen todella paljon aikaa. Erot kun on pienet varsinkin huipulla, niin ei ole mitään syytä antaa tasoitusta sillä, että ei ole ollut aikaa keskittyä oleelliseen, eli siihen että välineet antavat parhaan mahdollisuuden onnistumiseen. Tämän päivän testi oli itselleni myös hyvä osoitus tästä ja toivottavasti avaa tämän kirjoituksen pohjalta myös muidenkin näkökantoja virityksen merkitykseen ja innostaa käyttämään virityksen hakemiseen aikaa.
Vielä lopuksi on pakko antaa suuret kiitokset Iitin Jousiampujille todella aktiivisesta kilpailujen järjestämisestä. Tämän päivän kisa oli hieno osoitus siitä, että Iitissä halutaan tarjota jousiampujille kaikki mahdollisuudet kisata maksimaalinen määrä huippuolosuhteissa, jotka eittämättä Iitin kentällä ovat ja he olivat vielä niin suurisydämmisiä, että halusivat tarjota kaikille osallistujille aktiivisuuden vuoksi täyden ylläpidon puffetin toimesta. Suuret kiitokset siis Enskalle ja koko Iitin porukalle, kiitos!!!
Nyt varmaan voisikin sitten tämän encoren jälkeen julistaa uudelleen kilpailukauden päätökseen ja todeta, että seuraavat kilpailut ovat sitten viimeistään Ouluun siirretyt halli-SM-kilpailut 1.11. sikäli kun vallitsevan tilanteen mukaan ne toivon mukaan päästään järjestämään.
Antoisaa alkavaa hallikautta kaikille, minun lienee syytä suunnata seuraavaksi jousen virityspuuhiin.
Itseasiassa päätökseni lähteä Iittiin pohjautui pitkälti palavasta halusta lähteä ulkoiluttamaan uusia välineitäni, jotka ovat jo jonkin aikaa odotelleet käyttöönottoa. Kova halu olisi ollut ottaa uusi setti jo aiemmin käyttöön mutta tämä on saanut odottaa, kun kausi on ollut kesken ja viritykset tämän kesän setissä huipussaan. Pistinkin viikolla pikana raakasäädöt kohdilleen eli linjauksen ja nokinpaikan ja kävin ampumassa kahtena päivänä yhteensä 160 laukausta todetakseni, että osumat ovat kelvollista luokkaa vaikka varisnaisesta niputuksesta ei ollut kovinkaan suurta tietoa. Päätinkin, että viritykseen keskitytään sitten syksyn aikana huolella ja nyt lähdetään höntsäilemään ja hakemaan fiilistä, miltä jousi tuntuu kouraan siinä oikeassa tilanteessa eli kisapaineen alla.
Jos olemme saaneet nauttia kesän harvoissa kisoissa melkoisen mukavista suomen suven parhaista puolista, niin tälle päivälle suotiin sitten enemmän sitä normaalia juhannussäätä, kun saimme niin vettä niskaan kuin vilpakkaa tuultakin haasteeksemme. Fiilis oli kuitenkin koko päivän korkealla, sillä säähän on lähinnä varustautumiskysymys. Tekemisen puolesta myös olin varsin tyytyväinen ja sanoisin, että ammuin tuolla virityksellä varmaankin kokolailla maksimaalisen tuloksen, mitä oli tarjolla, kun kirjautin 320 + 310 = 630. Osumat olivat sopivasti sellaisella ovaalilla alueella vasemmalta alaseiskaltä oikealle yläseiskalle ja tilanne oli kokolailla se, että puhtaila laukauksilla nuolet osuivat pääosin keltaiselle ja muut sitten jonnekin muualle. Tämä tulos riitti kuitenkin pienen mutta sitäkin sinnikkäämmän joukon kisassa keskimmäiselle korokkeelle.
Kisan jälkeen ammuttiin vielä epävirallinen 3 x 15 nuolen erikoispudotuskilpailu. Etenin tässä finaaliin asti suurinpiirtein samanlaisella ammunnalla kuin alkukisassakin, mutta kultaottelussa tuli seinä vastaan, kun Kuopan Taru vei mua kuin pässiä narusta ja pokkasi kisan voiton. Isot onnittelut Tarulle, meikä voikin siirtyä kotiluolalle treenaamaan ja revanssia hautomaan ;)
Olen tyytyväinen päivän edesottamuksiin (unohtaen tietenkin taktisesti viimeisen matsin mielestäni), sillä uusi jouseni Win&Win:n Wiawis Radical Pro runko ja Wiawis MXT-GF lavat tuntuivat todella mukavilta ampua. Setti on erittäin tasapainoisen oloinen ja toimii puhtaan tuntuisesti antaen napakan fiiliksen laukauksen iskussa. Viritys nyt oli vielä mitä sattuu ja nuoli lensi kuin pyryharakka, mutta se ei ollut varsinaisesti tämän päivän juttukaan, sillä tiesin että sen eteen ei vielä ole tehtykään mitään. Tällainen kisa, kun viritys ei ole kunnossa ja ilmakin haasteellinen nimittäin johtaa siihen, että suorituksen tulee olla todella puhdas, että voi odottaa edes jonkinlaisia osumia. Oli muuten mielenkiintoista huomata, miten oli todella helppo keskittyä suorituksen onnistumiseen, kun tiesi, että sillä on niin valtavan iso merkitys lopputulokseen. Hullua sinänsä, että niinhän sillä aina on, mutta tällaisessa tilanteessa se jotenkin korostuu erityisellä tavalla. Tätä ajatusmallia täytyy pyrkiä hyödyntämään tulevissa kilpailuissa.
Erittäin huomion arvoista on myös se, että väittäisin, että viritykseni oli keskimääräisen harrastaja jousiampujan viritystä vastaavassa kunnossa. Väittäisin, että tuohon ilmaan olisin ampunut tuloksen noin 650 - 660 pisteen väliin, mikäli olisin ampunut tuolla setillä, jolla tämän kesän olen kisannut. Tämä siis tarkoittaa, että tuo viritys söi minulta tulostasosta noin 20-30 pistettä. Tällä taas haluan herätellä sitä ajatusta, miten tärkeää on, että jousi on vireessä ihan jokaisella, joka ampuu kilpaa. Luulisimpa, että harrastajalla tuo ero nimittäin saattaa olla vielä suurempi, mutta vähintään samaa tasoa. Tämä on myös syy, miksi minä olen aina ollut erittäin kiinnostunut jousen virittämisestä ja käyttänyt siihen todella paljon aikaa. Erot kun on pienet varsinkin huipulla, niin ei ole mitään syytä antaa tasoitusta sillä, että ei ole ollut aikaa keskittyä oleelliseen, eli siihen että välineet antavat parhaan mahdollisuuden onnistumiseen. Tämän päivän testi oli itselleni myös hyvä osoitus tästä ja toivottavasti avaa tämän kirjoituksen pohjalta myös muidenkin näkökantoja virityksen merkitykseen ja innostaa käyttämään virityksen hakemiseen aikaa.
Vielä lopuksi on pakko antaa suuret kiitokset Iitin Jousiampujille todella aktiivisesta kilpailujen järjestämisestä. Tämän päivän kisa oli hieno osoitus siitä, että Iitissä halutaan tarjota jousiampujille kaikki mahdollisuudet kisata maksimaalinen määrä huippuolosuhteissa, jotka eittämättä Iitin kentällä ovat ja he olivat vielä niin suurisydämmisiä, että halusivat tarjota kaikille osallistujille aktiivisuuden vuoksi täyden ylläpidon puffetin toimesta. Suuret kiitokset siis Enskalle ja koko Iitin porukalle, kiitos!!!
Nyt varmaan voisikin sitten tämän encoren jälkeen julistaa uudelleen kilpailukauden päätökseen ja todeta, että seuraavat kilpailut ovat sitten viimeistään Ouluun siirretyt halli-SM-kilpailut 1.11. sikäli kun vallitsevan tilanteen mukaan ne toivon mukaan päästään järjestämään.
Antoisaa alkavaa hallikautta kaikille, minun lienee syytä suunnata seuraavaksi jousen virityspuuhiin.
RSS Feed
