Aikaa on kovasti ehtinyt jo vierähtää siitä kun oltihin kakaroota ja Teuvan jousiammunta seuraa perustettihin vuanna 1997. Se oli kova juttu silloin, oltihin niin täyrellä syrammellä mukana ja haluttihin saara oma seura pystyhyn. Kovin ylypeetä oltihin velien kans, kun saatihin ensimmääset oman seuran pairat ja sitte alettihin kisaamahankin oikiasti. Nyt kakskymmentä vuotta myähemmin on hianoa muistella kuinka kaikki on lähteny Teuvan seuran osalta käyntihin. Luhtalan Jormaa pitää kovasti arvostaa, se oli silloin alakuhun sialu ja henki siinä toiminnas. Ittekin tuli oltua sielä kaikenlaasis viroos ennenkun sitten 2007 muutin Vaasan seurahan, kun olin jo yli kuus vuatta siällä hariootellu. Seura on palio muuttunu, mutta se mikä siinä toiminnas on pysyny, niin se on aina ollu nuarten seura, siellä on aina ollu sellaasia vetäjiä, että nuaret on innostunut ammunnasta ja toiminta on ollu sillä lailla pyyteetöntä, se on hianoa se! Mä en oo nyt viimeeseen vuaren aikana juurikaa hariootellu ainakaa sillai tosisnansa, mutta sen verran tärkiä juttu se oli seuran juhulakisat, että sinne halusin lähtiä mukaan eres joukon jatkoksi!
Meleko pehemooseksi oli äijä päässy tällä reenimäärällä, kun alakukisas sai aikaaseksi vain 561 pistettä. No eipähän tosin ollu kyllä reeniiskää juuri sen paremmin menny. Purotuksis sitte ens alakuhun Mirkkua vastaan sain vähän juanen päästi kiinni ja voitin sen ottelun 6-2. Kun väkiä ei niin maharottomasti ollu niin seuraavaksi oliki sitten jo kultamatsi tiaros, jossa vastas oli seurakaveri ja hyvä ystävä Hatavan Matti, joka alakas alakuvuaresta uurestaan ampumahan ja oli läpsytelly alakukisas ihan oman ennätyksensä tuntumahan 582 pojoa. Se oliki sitten tiukempi ottelu ja mentihin aikalailla tasoos niin notta kisa ratkaastihin vasta viimoosella kiarroksella. Ei ollu tällä kerralla mun korvien väli kunnos ja Matti kun ampui nualensa keskelle niin mun oli sitte tyytyminen hopiahan. No ei se oo häpiä ja kyllä mä tykkasin notta tuahon reenimäärähän verraten ammuin kuitenkin ihan pois tiähänsä, joten menköhön. No joka tapaukses, kisat tuli kisattua ja mukava oli juhulistaa tällä tavalla Teuvan Jousiampujien 20 vuatista taivalta ja toivottaa kaikkia hyvää tuleville vuasille!
Meleko pehemooseksi oli äijä päässy tällä reenimäärällä, kun alakukisas sai aikaaseksi vain 561 pistettä. No eipähän tosin ollu kyllä reeniiskää juuri sen paremmin menny. Purotuksis sitte ens alakuhun Mirkkua vastaan sain vähän juanen päästi kiinni ja voitin sen ottelun 6-2. Kun väkiä ei niin maharottomasti ollu niin seuraavaksi oliki sitten jo kultamatsi tiaros, jossa vastas oli seurakaveri ja hyvä ystävä Hatavan Matti, joka alakas alakuvuaresta uurestaan ampumahan ja oli läpsytelly alakukisas ihan oman ennätyksensä tuntumahan 582 pojoa. Se oliki sitten tiukempi ottelu ja mentihin aikalailla tasoos niin notta kisa ratkaastihin vasta viimoosella kiarroksella. Ei ollu tällä kerralla mun korvien väli kunnos ja Matti kun ampui nualensa keskelle niin mun oli sitte tyytyminen hopiahan. No ei se oo häpiä ja kyllä mä tykkasin notta tuahon reenimäärähän verraten ammuin kuitenkin ihan pois tiähänsä, joten menköhön. No joka tapaukses, kisat tuli kisattua ja mukava oli juhulistaa tällä tavalla Teuvan Jousiampujien 20 vuatista taivalta ja toivottaa kaikkia hyvää tuleville vuasille!
RSS Feed
